Erikoispostaus 8: Matkalla kenttäkilpailuihin

HOX! Kirjoitettu ainoastaan niin miten meillä toimitaan. 

Tämä protokolla ei sovi siis kaikille ja käsittelee lähinnä helppoja luokkia ja kenttäratsastuksen aloittamista.

Miten päästään alkuun?

Oletko kentien kiinnostunut kenttäratsastuksesta, vauhdin ja vaarallisten tilanteiden ihmeellisestä maailmasta? Tervetuloa joukkoon, tänne otetaan mielellään aina uusia tuttavuuksia. Aluksi muutama yleinen asia mitä kannattaa harkita kenttäratsastuksesta kiinnostuneena. Ensinnäkin yksi, harjoittele! Maastoesteitä kannattaa käydä hyppäämässä ennen kilpailuihin ilmoittautumista. Helpoissa luokissa vauhti maastoradalla ei ole mitenkään päätä huimaava, joten perusratsastus maastoesteilläkin on erittäin tärkeää. Hallitsethan hevosen maastossa ja mahdollisesti sen innostuessa? Tietenkään ei voi tietää miten hevonen kilpailutilanteessa käyttäytyy, mutta harjoittelemalla saadaan ainakin suurimmat ongelmat poistettua. Helpoissa luokissa myös kouluosuus vaikuttaa mielettömästi kokonaistulokseen, joten hyvästä koulupohjasta ei ole ikinä haittaa! Ja tietenkin ennen osallistumista luetaan Kenttäratsastus säännöt ja tarvittaessa Ratsastajan opas kilpailumaailmaan. Näistä paketeista löytyy takuulla vastauksia useimpiin kysymyksiin.

Vaihe kaksi, mihin luokkaan osallistuisin? Kentässä on kaksi helppoa luokkaa aluetasolla, mistä aivan noviisi kenttäratsastuksen suhteenkin voi aloittaa. Helpoin taso on harraste. Siinä koulu on Helppo C, rataesteet 80 cm ja maastoesteet 80 cm. Maastossa ei ole suurempia tehtäviä, joissain kilpailuissa saattaa olla vesiportti. Harrasteen "vaativimpia" tehtäviä voivat olla esimerkiksi alas hyppy, banketti tai erilaiset linjat. Nämä kuitenkin ovat yleensä erittäin helppoja ja suunniteltu harjoitteluasteelle. Seuraava taso, mikä on myös helpohkoa, on Tutustumisluokka, missä on jo enemmän tehtäviä maastoradalla. Kouluosuus on n. Helppo C, rataesteet ja maastoesteet 90 cm. Maastossa mm. vesieste, sarja, hauta, banketti jne. Eli vaikeampia esteitä ja enemmän tehtäviä, tietenkin paikasta ja ratamestarista riippuen. Ja tästä eteenpäin sitten jatkuu eteenpäin luokat, mutta nyt käsitellään siis pelkästään helppoja luokkia.

Kolmas tärkeä asia ennen ilmoittautumista on kvaalaaminen. Kenttäkilpailuissa pitää kvaalata itsellensä oikeus osallistumiseen. Kvaalit ovat voimassa aina 24 kk. Harrasteluokkaan tarvitaan seura- tai aluetasolta vähintään 80 cm luokasta kaksi hyväksyttyä suoritusta (ensimmäinen vaihe), joiden enimmäisvirhepisteet ovat 8. Eli jos olet ratsastanut kaksi 80 cm luokkaa, toisen 0-0 tuloksella ja toisen 4 vp, sinulla on kvaalit koossa. Tutustumisluokassa sama periaate kuin harrasteessa, mutta estekorkeutena on 90 cm tai kaksi hyväksyttyä harrasteluokkaa tai yksi max 4 vp tulos 90 cm seura- tai alueluokasta ja yksi hyväksytty harrasteluokka. Muistakaa aina luketa tässäkin suhteessa säännöt tarkasti, välttyy monelta murheelta myöhemmin!

Ensimmäisiin kenttäkilpailuihin osallistuttu, APUA, mitä nyt teen?

Onnea, olet nyt varmasti lukenut säännöt huolella, harjoitellut ja kvaalannut osallistumisoikeuden! Ei hätää, ei kannata panikoida ensimmäisiä kenttäkilpailuita. Olen itse huomannut että yleisesti ottaen kenttäporukka (niin järjestäjät kuin osallistujatkin) ovat erittäin muikavaa porukkaa. Ei siis huolta, jos on ongelmia takuulla saa aina vastauksia. Tässä kuitenkin muutamaan perusasiaan otan kantaa ja kerron suurpiirteisesti miten kenttäkilpailut kulkevat.

Ensimmäisinä tulee mieleen että mitä varsuteita pitää olla. Harraste ja tutustumistasolla ei tarvita vielä suurempia muutoksia perusvarustukseen. Hevosella tulee olla este- tai yleissatula, suitset ja suojat. Suojiksi käyvät perus jännesuojat ja pintelit. Periaatteessa en suosittele pinteleitä koska kastuessaan keräävät paljon vettä ja aina on riski että pinteli aikeaa matkalla. Kenttään tarkoitettuja suojia saa nykyään melko edullisesti jos niistä on kiinnostunut. Ratsastajalla turvakypärä, saappaat (tai kengät ja varret) ja turvaliivi ovat pakollisia. Turvaliivin tulee olla korkeimman luokan (Beta 3) hyväksytty. Eli helpoissa luokissa pärjää vallan mainiosti vielä aivan perusvarusteilla!

Helpot luokat ovat joko yhdenpäivän ja kahden päivän lyhyitä kilpailuita. Yhden päivän kilpailuissa suoritetaan ensin koulu- ja esteosuudet, jonka jälkeen on maastoradan kävely ja sen jälkeen iltapäivällä maastoesteet. Kahden päivän lyhytkilpailuissa ensimmäisenä päivänä suoritetaan koulu- ja esteosuudet, illalla on radan kävely ja seuraavana päivänä maastoesteet. Kouluosuus suoritetaan aina numerojärjestyksessä, mutta esteosuudelle mennään yleensä verryttelyjärjestyksessä, eli se kuka on valmis saa mennä suorittamaan esteet. Suoritetaan yleensä puolen tunnin sisällä kouluosuudesta. Tämänkään suhteen ei kannata panikoida, menee yleensä melko sutjakkaasti kun käy koulun jälkeen vaihtamassa varusteet ja sitten menee ottamaan muutaman verkkahypyn ja radalle! Maastoesteille on yleensä merkitty verryttelyesteet ja alueet, joita tulee noudattaa. 

Nyt kyllä unohdin jotain, mitä?

Koska tosiaan kun yrittää näitä asioita koota yhteenvetoon, tuntuu että kaikki unohtuu. Mitä siis unohdin? Nyt on mahdollisuus siis kysyä jotain asiaan liittyen. Oletko kiinnostunut kentästä muttet tiedä mistä aloittaa? Jäikö jotain epäselväksi? Kysy, vastaan parhaani mukaan!

Minusta, miten päädyin kenttäratsastukseen?

Tarina siitä miten itse päädyin kenttään.. on ainakin ihmeellinen. Olen aina ollut henkeen ja vereen vauhdin ihmisiä. Kenttäratsastuksesta kiinnostuin kuitenkin vasta vaihdettuani valmentajaksi Piken. Ensimmäisten kenttäkilpailuiden jälkeen olin aivan myyty ja tiesin että olin löytänyt lajini. Kallis laji, mutta voi sitä adrenaliinin määrää ja jännitystä! 

Aloitin kilpailemaan kenttää aktiivisemmin vuonna 2009. Silloin kilpailin ensimmäisen kerran niinisalossa Suomenpienhevosten kenttämestaruuksissa. Mukana oli myös Lurppa, joka kävi turhankin kuumana ja vei minua kun märkää rättiä maastoradalla. Ennen kuin ketään ehtii kysymään, kyllä, saimme vaarallisesta ratsastuksesta virhepisteitä. Molla oli kuitenkin aivan tykki maastoesteillä. Vuonna 2009 minä ja Molla oltiin pienhevosten hopeamitalisteja. Seuraavana vuonna sijoituin Lurpan kanssa junioriluokassa toiselle sijalle. Harjoituksissa hyppäsimme Helpon ja helppoja vaativan tehtäviä (vettä, sarjoja, tukkeja jne). Mitä enemmän hyppäsimme, sen varmempi olin siitä että kenttäratsastus on juuri minun lajini!

Lajissa kiehtoo sen monipuolisuus. Kouluosuudella pärjäävä ei välttämättä pääse maastossa pitkälle, mutta taas jos koulu on aivan hukassa, ei ole toivoa paremmasta sijasta. Se että aina on jotain parannettavaa, kiehtoo. Lisäksi tietenkin se pieni vaarallisuus tuo omaa jännitystään ja elementtiään lajiin. Tämä on vain sellainen laji mihin jää koukkuun, kun kerran tulet maastoradalta maaliin, tunnet sen riemun sisälläsi ja halua lähteä uudestaan matkaan. 

Fabricando fit faber - Harjoitus tekee mestarin