Siirry pääsisältöön

Ristiriitaista: Miksi kisaan mutta miksi en kisaa?

Hämmentävän ristiriitaisia kysymyksiä satelee..


Olen tässä lähiaikoina saanut kahdenlaisia kysymyksiä. Ne on muotoiltu (vapaasti muokattuna) suunnilleen näin: 1. Miksi Terhi kilpailee aina hevosillani, miksen itse ja 2. Miksi kisaan Mollalla kun olen sille liian iso. Yritä sitten päättää pitäisikö itkeä vai nauraa välillä näitä kysymyksiä pohdiskellessani. Päätin kuitenkin tehdä molempia eli itkeä nauraessani ja tehdä tästä oikein kokonaisen postauksen, jossa käyn läpi miksi, miten ja vielä kerran miksi.

Haluan aloittaan siitä miksi kilpailen Mollalla. Molla on oma hevoseni ollut vuodesta 2003 lähtien. Takana on siis ihanat 9 vuotta ja loppua ei näy. Molla on se joka opetti minua ja jonka kanssa sain ensimmäiset aluekilpailut ja -sijoitukset. Mollan kanssa starttasin ensimmäiset kenttäkilpailut, Mollan kanssa voitin ensimmäiset estekisat. Mollan kanssa olen tehnyt suoranaisesti kaikkea ja kaikkien kanssa. Jokaisesta hetkestä nauttien. Mollaa en ikinä tule myymään vaan se lähtee meiltä aikanaan suoraan taivaslaitumille. Mollan veroista hevosta saa hakea ja sen huomaa kyllä kisoissa - ollaan saatu monia tarjouksia Mollasta, vaikkei se ole maailman kapasiteetikkain ja upein suomenhevonen. Se on kuitenkin rehellinen, kiltti ja rohkea, tehden aina kuskin iloiseksi!

Mutta siis itse asiaan. Tiedän olevani tammalle aivan liian pitkä. Tiedostin kyseisen ongelman jo vuonna 2008, jolloin aloitimme hakemaan minulle hevosta. Luoja on suonut minulle lyhyet tappijalat ja sitä pidemmän selän, eli koko varressa on pituutta huimat 178 senttiä.. Kun taas tamma on sen huimat 148 cm! No siis periaatteessahan voin sillä mennä aivan ongelmitta, mutta kyllä tiedostan olevani sille iso. Kaikki on kotona hyvin, ratsastan sillä mielelläni, varsinkin ilman satulaa. Elämä on huoletonta ja hauskaa. Kisoihin mentäessä mietin aina 2 - 4 kertaa kannattaako. Haluanko? Pelkään arvostelua siitä että kilpailen liian pienellä hevosella. Turha minun sellaista on periaatteessa edes pelätä ja ajatella, oma on hevoseni ja sillä menen jos haluan. Yleensä en halua, mutta koska tamma on niin ihana, loistava ja rakastan sen kanssa kilpailemista, "uhraudun" tähän hommaan kyllä niin päättäessäni.

No, jos en myy sitä, miksen anna ylläpitoon? Sama kuin myyminen, ehdottomasti ei. Molla on meillä ja jos itse en halua kilpailla niin äiti ratsastaa ja tallitytöt saavat halutessaan kilpailla. No miksen etsi kisaajaa? HAHAA! Siinä se onkin. Kenellekkään ei kelpaa suomenpienhevonen, jonka kapasiteetti ei yllä kansallisiin poniluokkiin. Mollalla on ollut kaksi kisaajaa aikaisemmin, mutta molemmat jättivät kaudet kesken, erinäisistä syistä. En viitsi enää vaivautua siihen että annan hevosen toiselle käyttöön ja treenaan sitä toiselle, mikä kuitenkin jättää leikin kesken ennen kun kausi on päässyt edes vauhtiin. Kaksi pettymystä ja enempää en halua ja jaksa enää ottaa. Mielummin kilpailen isona sillä, kun otan on/off tyylisen ratsastajan joka loppu peleissä huomaakin ettei kiinnosta. Niinpä en tarjoa sitä tällä hetkellä muille kun Terhille.


Tästä päästään sulavasti kysymykseen miksi Terhi aina kilpailee enkä itse. Tätä on kysytty minulta useasti ja pakko myöntää että koen pienimuotoisen tyrskähdysrykäisy kohtauksen aina. Ensinnäkin, millä perusteella tälläinen kysymys on saatu edes aikaan? Millä perusteella en kilpaile itse? Itsellä on tavoitteet ja saavutan niitä tavoitteita kovasti, kovalla työllä ja mielettömien ihmisten kanssa. Ilman motivaatiota, valmentajia ja TERHIÄ en olisi lähelläkään päästä tavoitteeseeni. Se miksi Terhi kilpailee hevosillani on tietenkin molempien kohdalla hieman erilainen.

Mollan kanssa Terhin kilpaileminen, treenaaminen ja ratsastaminen on mielestäni auttamattoman helppo perustella. Terhi on tammalle niin paljon paremman kokoinen. Lisäksi Terhi on vienyt tammaa sen miljoona kertaa parempaan suuntaan. Tamma vain paranee kerta kerralta en voi muuta todeta. Olen onnellinen jos Terhi jaksaa ja haluaa Mollalla kilpailla, sillä koen silloin saavani jotain aikaiseksi: osaavan, hyvän kuskin hevoselle jolle olen itse liian iso. Miksi siis Terhi ei kilpailisi Mollalla? Se on mielestäni parempi kysymys. Lisäksi olen haljeta ylpeydestä kun Terhi lupasi ratsastaa mestaruudet Mollalla! Eli tänä vuonna Terhi nähdään takuuvarmasti Mollan selässä ainakin 3 kilpailuissa: Urjalassa sph koulumestaruuksissa, Kisaviikoilla Ypäjällä ja Niinisalossa sph kenttämestaruuksissa. Nyt vain kovasti laitan peukut pystyyn että yhteistyö jatkuu meidän välillä pitkään!

Pyry sitten? Pyryllä kilpailen pääasiassa itse. Mutta tässäkin Terhi tulee erittäin hyvin kuvioihin. Terhillä on tarkoitus kiertää Pyryllä kouluratoja satunnaisesti ja hakea ratarutiinia. Miksi en käyttäisi tässä asiassa Terhiä hyväkseni, kun edelleen on kyse taitavasti hyvästä ratsastajasta joka tulee Pyryn kanssa toimeen? Terhille ja Pyrylle ei katsota mitään erityisiä kisoja vaan yleensä nämä tulevat eteen melkoisella extempore-tyylillä. Itse kilpailen myös lajissa kun lajissa ja tavoitteena edelleen jossain vaiheessa startata sitä Helppo A:ta herran kanssa. Mutta miksi ei siihen asti voisi rutiinia käydä Terhin kanssa hakemassa? Edelleen korostan että on mielestäni hienoa että ihminen on kiinnostunut kilpailemaan, ratsastamaan ja ennen kaikkea auttamaan ja neuvomaan siinä miten saadaan parannettua mitäkin. Olen oppinut hurjasti ihan vain seuraamalla Terhin ratsastusta. Ja korostetaan vielä että Pyry ei todellakaan ole maailman helpoin suokki herkkyytensä tähden ja - kokemuksen syvällä rintaäänellä - kaikki eivät saa sitä kulkemaan hyvin.

   

Tulikohan tämä selitettyä tarpeeksi selvästi? Eli kysymys ei ole todellakaan siitä etten halua, pysty tai kykene itse kilpailemaan, sillä pääsääntöisesti itse sen teen. Kysymys on siitä että kun saan osaavan, hyvän kuskin hevosen selkään hakemaan radoilta hyviä fiiliksiä niin omatkin suoritukset paranee huomattavasti. Me olemme siis eräänlainen tiimi joka nyt on tekemässä näistä kahdesta hienosta putesta vieläkin hienompaa! Eniten toivon että tämä selvitti siis näille kysyjille hieman tarkoitusperiäni :)

Huomasitte varmaan että olin ujutellut mukaan kuvia tuolta viikonlopun kisoista? Tein tosiaan tilauksen fotomedialle ja lisäksi sain Pilviltä ja Iirikseltä hienoja kuvia, mutta en saa niitä kaikkia nyt ujutettua tähän. Kiitos kuitenkin tuhannesti kaikille joilta olen kuvia saanut, jäävät ihaniksi muistuiksi minulle!

Mikä kuvista on ehdoton lempparisi? Miksi juuri se? Itse en osaa oikein valita, niin kivoja kuvia kaikki!

Kommentit

  1. Minusta tämä vika kuva on paras. Siinä on tosi kiva valo, se on terävä (myös vesi) ja nuo veden loiskeet luovat vielä lisää vauhdin tunnelmaa. Ruoho on vihreää ja veden pinta (loiskeiden ulkopuolella) ihanan tasaisen sininen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen oikestaan myös samaa mieltä, tykkään kovasti tuon viimeisen kuvan tunnelmasta! :)

      Poista
  2. Viimeinen kuva minustakin tunnelmaltaan kaikkein hienoin. Molla näyttää siltä, että se nauttii täysillä ja tekee hommaa sydämellään. Lisäksi tuo vähän erikoisesta kulmasta tuleva valo tuo oman kivan pikku lisäyksen :)

    VastaaPoista
  3. Et mielestäni ole Mollalle niin iso, että se häiritsisi! :) Kyllä piekkari jaksaa, jos ei mikään rimppakinttu ole, niin kuin Molla ei ole. Itsekkin kisaan sph:llani ja sitä en vaihda, koska vastaa omia kisatavoitteitani hyvin ja sen kanssa voi vain porskuttaa menemään, kun se hyppää kaiken kiltisti. Ymmärrän siis hyvin, miksi et Mollaa anna pois, en antaisi minäkään.

    Ja parhain kuva on ehdottomasti vika, ihanat värit ja vesi tuo kuvaan erilaisen tunnelman kuin muihin. :)

    VastaaPoista
  4. parhain kuva on ehdottomasti tuo vika!

    VastaaPoista
  5. Et tosiaankaan oo Mollalle iso,valittajat voi tulla tänne päin kahtomaan kisoja,joissa isot aikuiset menee pikkuponeilla:D

    Paras kuva on ehottomasti tuo eka, Mollasta huomaa kuinka se nauttii menosta, kuvassa hyvä fiilis(:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh :D En minäkään pitä minään MAHDOTTOMAN isona itseäni :D

      Poista
  6. Eka ja viiminen on parhaat kuvat !=) ps. toi punanen on kiva !!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov