Hämmentävän ristiriitaisia kysymyksiä satelee..
Olen tässä lähiaikoina saanut kahdenlaisia kysymyksiä. Ne on muotoiltu (vapaasti muokattuna) suunnilleen näin: 1. Miksi Terhi kilpailee aina hevosillani, miksen itse ja 2. Miksi kisaan Mollalla kun olen sille liian iso. Yritä sitten päättää pitäisikö itkeä vai nauraa välillä näitä kysymyksiä pohdiskellessani. Päätin kuitenkin tehdä molempia eli itkeä nauraessani ja tehdä tästä oikein kokonaisen postauksen, jossa käyn läpi miksi, miten ja vielä kerran miksi.
Haluan aloittaan siitä miksi kilpailen Mollalla. Molla on oma hevoseni ollut vuodesta 2003 lähtien. Takana on siis ihanat 9 vuotta ja loppua ei näy. Molla on se joka opetti minua ja jonka kanssa sain ensimmäiset aluekilpailut ja -sijoitukset. Mollan kanssa starttasin ensimmäiset kenttäkilpailut, Mollan kanssa voitin ensimmäiset estekisat. Mollan kanssa olen tehnyt suoranaisesti kaikkea ja kaikkien kanssa. Jokaisesta hetkestä nauttien. Mollaa en ikinä tule myymään vaan se lähtee meiltä aikanaan suoraan taivaslaitumille. Mollan veroista hevosta saa hakea ja sen huomaa kyllä kisoissa - ollaan saatu monia tarjouksia Mollasta, vaikkei se ole maailman kapasiteetikkain ja upein suomenhevonen. Se on kuitenkin rehellinen, kiltti ja rohkea, tehden aina kuskin iloiseksi!
Mutta siis itse asiaan. Tiedän olevani tammalle aivan liian pitkä. Tiedostin kyseisen ongelman jo vuonna 2008, jolloin aloitimme hakemaan minulle hevosta. Luoja on suonut minulle lyhyet tappijalat ja sitä pidemmän selän, eli koko varressa on pituutta huimat 178 senttiä.. Kun taas tamma on sen huimat 148 cm! No siis periaatteessahan voin sillä mennä aivan ongelmitta, mutta kyllä tiedostan olevani sille iso. Kaikki on kotona hyvin, ratsastan sillä mielelläni, varsinkin ilman satulaa. Elämä on huoletonta ja hauskaa. Kisoihin mentäessä mietin aina 2 - 4 kertaa kannattaako. Haluanko? Pelkään arvostelua siitä että kilpailen liian pienellä hevosella. Turha minun sellaista on periaatteessa edes pelätä ja ajatella, oma on hevoseni ja sillä menen jos haluan. Yleensä en halua, mutta koska tamma on niin ihana, loistava ja rakastan sen kanssa kilpailemista, "uhraudun" tähän hommaan kyllä niin päättäessäni.
No, jos en myy sitä, miksen anna ylläpitoon? Sama kuin myyminen, ehdottomasti ei. Molla on meillä ja jos itse en halua kilpailla niin äiti ratsastaa ja tallitytöt saavat halutessaan kilpailla. No miksen etsi kisaajaa? HAHAA! Siinä se onkin. Kenellekkään ei kelpaa suomenpienhevonen, jonka kapasiteetti ei yllä kansallisiin poniluokkiin. Mollalla on ollut kaksi kisaajaa aikaisemmin, mutta molemmat jättivät kaudet kesken, erinäisistä syistä. En viitsi enää vaivautua siihen että annan hevosen toiselle käyttöön ja treenaan sitä toiselle, mikä kuitenkin jättää leikin kesken ennen kun kausi on päässyt edes vauhtiin. Kaksi pettymystä ja enempää en halua ja jaksa enää ottaa. Mielummin kilpailen isona sillä, kun otan on/off tyylisen ratsastajan joka loppu peleissä huomaakin ettei kiinnosta. Niinpä en tarjoa sitä tällä hetkellä muille kun Terhille.
Tästä päästään sulavasti kysymykseen miksi Terhi aina kilpailee enkä itse. Tätä on kysytty minulta useasti ja pakko myöntää että koen pienimuotoisen tyrskähdysrykäisy kohtauksen aina. Ensinnäkin, millä perusteella tälläinen kysymys on saatu edes aikaan? Millä perusteella en kilpaile itse? Itsellä on tavoitteet ja saavutan niitä tavoitteita kovasti, kovalla työllä ja mielettömien ihmisten kanssa. Ilman motivaatiota, valmentajia ja TERHIÄ en olisi lähelläkään päästä tavoitteeseeni. Se miksi Terhi kilpailee hevosillani on tietenkin molempien kohdalla hieman erilainen.
Mollan kanssa Terhin kilpaileminen, treenaaminen ja ratsastaminen on mielestäni auttamattoman helppo perustella. Terhi on tammalle niin paljon paremman kokoinen. Lisäksi Terhi on vienyt tammaa sen miljoona kertaa parempaan suuntaan. Tamma vain paranee kerta kerralta en voi muuta todeta. Olen onnellinen jos Terhi jaksaa ja haluaa Mollalla kilpailla, sillä koen silloin saavani jotain aikaiseksi: osaavan, hyvän kuskin hevoselle jolle olen itse liian iso. Miksi siis Terhi ei kilpailisi Mollalla? Se on mielestäni parempi kysymys. Lisäksi olen haljeta ylpeydestä kun Terhi lupasi ratsastaa mestaruudet Mollalla! Eli tänä vuonna Terhi nähdään takuuvarmasti Mollan selässä ainakin 3 kilpailuissa: Urjalassa sph koulumestaruuksissa, Kisaviikoilla Ypäjällä ja Niinisalossa sph kenttämestaruuksissa. Nyt vain kovasti laitan peukut pystyyn että yhteistyö jatkuu meidän välillä pitkään!
Pyry sitten? Pyryllä kilpailen pääasiassa itse. Mutta tässäkin Terhi tulee erittäin hyvin kuvioihin. Terhillä on tarkoitus kiertää Pyryllä kouluratoja satunnaisesti ja hakea ratarutiinia. Miksi en käyttäisi tässä asiassa Terhiä hyväkseni, kun edelleen on kyse taitavasti hyvästä ratsastajasta joka tulee Pyryn kanssa toimeen? Terhille ja Pyrylle ei katsota mitään erityisiä kisoja vaan yleensä nämä tulevat eteen melkoisella extempore-tyylillä. Itse kilpailen myös lajissa kun lajissa ja tavoitteena edelleen jossain vaiheessa startata sitä Helppo A:ta herran kanssa. Mutta miksi ei siihen asti voisi rutiinia käydä Terhin kanssa hakemassa? Edelleen korostan että on mielestäni hienoa että ihminen on kiinnostunut kilpailemaan, ratsastamaan ja ennen kaikkea auttamaan ja neuvomaan siinä miten saadaan parannettua mitäkin. Olen oppinut hurjasti ihan vain seuraamalla Terhin ratsastusta. Ja korostetaan vielä että Pyry ei todellakaan ole maailman helpoin suokki herkkyytensä tähden ja - kokemuksen syvällä rintaäänellä - kaikki eivät saa sitä kulkemaan hyvin.
Tulikohan tämä selitettyä tarpeeksi selvästi? Eli kysymys ei ole todellakaan siitä etten halua, pysty tai kykene itse kilpailemaan, sillä pääsääntöisesti itse sen teen. Kysymys on siitä että kun saan osaavan, hyvän kuskin hevosen selkään hakemaan radoilta hyviä fiiliksiä niin omatkin suoritukset paranee huomattavasti. Me olemme siis eräänlainen tiimi joka nyt on tekemässä näistä kahdesta hienosta putesta vieläkin hienompaa! Eniten toivon että tämä selvitti siis näille kysyjille hieman tarkoitusperiäni :)
Huomasitte varmaan että olin ujutellut mukaan kuvia tuolta viikonlopun kisoista? Tein tosiaan tilauksen fotomedialle ja lisäksi sain Pilviltä ja Iirikseltä hienoja kuvia, mutta en saa niitä kaikkia nyt ujutettua tähän. Kiitos kuitenkin tuhannesti kaikille joilta olen kuvia saanut, jäävät ihaniksi muistuiksi minulle!
Mikä kuvista on ehdoton lempparisi? Miksi juuri se? Itse en osaa oikein valita, niin kivoja kuvia kaikki!
Minusta tämä vika kuva on paras. Siinä on tosi kiva valo, se on terävä (myös vesi) ja nuo veden loiskeet luovat vielä lisää vauhdin tunnelmaa. Ruoho on vihreää ja veden pinta (loiskeiden ulkopuolella) ihanan tasaisen sininen.
VastaaPoistaolen oikestaan myös samaa mieltä, tykkään kovasti tuon viimeisen kuvan tunnelmasta! :)
PoistaViimeinen kuva minustakin tunnelmaltaan kaikkein hienoin. Molla näyttää siltä, että se nauttii täysillä ja tekee hommaa sydämellään. Lisäksi tuo vähän erikoisesta kulmasta tuleva valo tuo oman kivan pikku lisäyksen :)
VastaaPoistatotta! :)
PoistaEt mielestäni ole Mollalle niin iso, että se häiritsisi! :) Kyllä piekkari jaksaa, jos ei mikään rimppakinttu ole, niin kuin Molla ei ole. Itsekkin kisaan sph:llani ja sitä en vaihda, koska vastaa omia kisatavoitteitani hyvin ja sen kanssa voi vain porskuttaa menemään, kun se hyppää kaiken kiltisti. Ymmärrän siis hyvin, miksi et Mollaa anna pois, en antaisi minäkään.
VastaaPoistaJa parhain kuva on ehdottomasti vika, ihanat värit ja vesi tuo kuvaan erilaisen tunnelman kuin muihin. :)
jep, samaa mieltä! :)
Poistaparhain kuva on ehdottomasti tuo vika!
VastaaPoistaEt tosiaankaan oo Mollalle iso,valittajat voi tulla tänne päin kahtomaan kisoja,joissa isot aikuiset menee pikkuponeilla:D
VastaaPoistaParas kuva on ehottomasti tuo eka, Mollasta huomaa kuinka se nauttii menosta, kuvassa hyvä fiilis(:
heh :D En minäkään pitä minään MAHDOTTOMAN isona itseäni :D
Poistaviimenen kuva on paras! (:
VastaaPoistaEka ja viiminen on parhaat kuvat !=) ps. toi punanen on kiva !!
VastaaPoista