Siirry pääsisältöön

Super viikonloppu super-puttejen ja super-ihmisten kanssa

Kyllä huomaa että kisakausi alkaa olla korkkailtu, tunnelma katossa!


Lauantai on hyvä päivä aloittaa! Äiti oli kipeänä edelleen, mutta onneksi jo hieman parempi ja lähti sitten auttamaan Lietoon aluekoulukisoihin, missä Terhi meni Pyryllä ja Mollalla - sekä Pappa-ponilla ja Idan Falkilla. Päivä oli pitkä, sillä Pyry starttasi ensimmäisenä klo 9 aikaan ja Molla vasta viimeisenä vähän ennen klo 15. Joten pitkä oli sekä hevosille että ihmisille! Onneksi päästiin ajoissa lähtemään ja oltiinkin sitten Terhin kanssa samoihin aikoihin perillä.

Päivä tosiaan alkoi Pyryllä, joten ei kun herra alas ja kuntoon. Keskiviikkona Pyry oli aivan super, mutta huomasi että nyt kyllä pientä miestä alkoi hieman pelottamaan suuri maailma. Onneksi Terhi hoiti homman hyvin. Parempi selostus tietenkin voidaan lukea Terhin omasta blogista (ja tsiikatkaa samalla Terhin super ponia, ai että kun kuolaan sen perään!). Lopulta hienosti 62,361%! Toinen tuomari antoi 60,3% ja toinen 64,4%. Hämmentävä tilanne oli kyllä siinä radan aikana (ainakin minulle, Terhi tosin ei tuntunut olevan moksiskaan..) kun päätuomari huuteli toiselle että ratsukko on jo aloittanut, oletko mukana? Hetken oli semmoinen "öö"- olo itellä. Papereissa hämmensi myös (edelleen minua ainakin) se että toinen tuomari oli antanut kohdasta 7 (päätuomari) ja toinen 5,5. Ja vielä sama numero yhdistelmä toistui jopa 3 kertaa ja vielä aivan erilaiset näkemykset. Missä toinen kehui siistiä nostoa, toinen sanoi siitä että pitäisi olla napakampi jne. Noh, arvostelulaji, en valita! Pyry kuitenkin yyyyper hyvin neljännelle sijalle, hyvä Pyrtsi, olen ylpeä! :)



Sitten päivä jatkui Papan ja Falkin kanssa. Itse kuvailin, tosin olen todella pettynyt laatuun ja en pystynyt tai kyennyt edes parhaaseen suoritukseen, sillä olin yksinkertaisesti aivan jäässä! Semmoinen sumutihkusade kokoajan päällä ja kuvien laatu ketutti jo heti niin perhanasti.. Sinnittelin sitten ja vaikkei kuvat onnistunutkaan, tuli niitä melkein 300 kuvattua. Onnittelut kaikille kuvaajille jotka siellä kuvasi, oli hirveä sää, kylmä ja kaikkea. HYR!

Viimeisenä sitten olikin Molla-ponin vuoro! Molla oli keskiviikkona ihan tamma, mutta onneksi nyt näytti jo heti verkassa paaljon paremmalta. Olin heti että jes, nyt menee hyvin. Ja eipä tälläkään kertaa Terhi pettänyt! Hieman Molla keskusteli radan aikana vierusradalla kulkevan hepan ja verkka-alueella käppäilevän Pyrtsän kanssa, mutta raviosuus oli tosi kiva! Laukassa hieman tuli romahtamista, mutta kuitenkin taas Mollamaisen tasainen hieno suoritus. Tämän jälkeen hyvä jatkaa kyllä treeniä ja kohti piensuomenhevosten koulumestaruuksia. Hieno tulos 61% ja taas erittäin ylpeä hevosenomistaja, sekä minä että äiti. 

Kun se on vain hieno katsoa kun oma kouluttama, 9 vuotta sitten täysin ravurinraato on tullut pihaan ja nyt siitä on vuoden sisällä kehittynyt ihana hieno kouluponi! Kyllä tuo Terhi tekee sellaisia taikoja. Nyt saadaan vielä Pyrylle ratarutiinia ja Molla kunnolla koulutreeniin niin eiköhän tämä tästä! Pyryn kanssa itsekin alan hiljalleen meneen aluekoulua, mutta annetaan kuitenkin Terhillekin vielä sitä lainaan että se saa paaljon rutiinia. Ja tietenkin että saan pursua ylpeydestä kentän laidalla. Ai että kun osaan olla ylpeä näistä suomiputeista!




Kuvaajana toimi tietenkin ylpeä omistaja, on hienot putet ja upea kuski!

Sunnuntaina suunnattiin sitten Pikku-Öhmön - eli meidän heppakuorma-auton - nokka kohti Forssan Ratsastajia, missä oli Match Show ja sen jälkeen oli tarkoitus jäädä kentälle hyppäämään, viimeiset pomput ennen Niinisaloa! Oltiin täälläkin hyvissä ajoin paikalla, joten ehdittiin katsella poneja ja muita hevosia ennen kun piti edes nuo omat ottaa alas. Oli kiva taas jutella vanhojen tuttujen kanssa ja kyllä sitä aina joskus haikailee niitä "vanhoja hyviä aikoja". Ai että kun on aina niin nostalgista palata Ratsastajille.

Otettiin sitten omat hevoset tarpeeksi hyvissä ajoin alas ja puunattiin ja tuustasin kuntoon ihan kunnolla. Piti oikein loppusilauksena suitsetkin kiillottaa ennen kun radalle mentiin. Sen verran kuitenkin, etten käyttänyt tippaakaan kiillotusainetta, paitsi Pyryn harjaan ja molempien häntiin, sekin vain että selvittyy helpommin. Oli hienon näköisiä molemmat hevoset kun kiiltelivät nätisti, vaikka Mollalla tällä hetkellä hieman kyseenalainen karva onkin.. köh. Mentiin ensin ylös ottamaan muutamat kuvat, ravuutin niitä pari kertaa - ja totesin että kuskin pitää alkaa taas enemmän kuntoilemaan kun kunto meinasi loppua Pyryn kanssa - ja Jade otti huippu kuvia. Ne kuvat siis kuvattu pellolta, missä ns verkkailtiin heppojen kanssa. Tajusin siinä kuvaustilanteessa samalla ettei Pyryn kanssa tullut kertaakaan tuota seisomista harjoiteltua, mutta pienen haparoinnin jälkeen hommakin alkoi pelittämään.

Sitten alkoikin itse kehät. Oltiin Pyryn kanssa ensimmäinen pari, joten mentiin sitten hissutellen kehään. Onnekseni Pyry vaikutti ihan rauhalliselta, kun pelkäsin että sen orimainen Pyryolemus taas olisi valloillaan. Noh, huokaisimpa liian aikaisin. Sitten kentän viereisellä tiellä ohi meni moottoripyörä ja tietenkin Pyry skitsahti ja hermostui ihan täysin. Sen jälkeen huudettiin vain Mollaa ja ei keskitytty enää mihinkään.. Siinä se näyttö sit meni, ravi meni ihan lukkoon ja ei lähtenyt enää yhtään niin hyvin kuin pellolla, jäi ahtaaksi ja etupainoiseksi. Eikä tuomari kyllä arvostanutkaan tuota 9 vuotiaan ruunan käytös ongelmaa. Joten valitettavasti II-palkinto tuli, pöh! Kuitenkin erityisiä kehuja hyvästä kunnosta ja erityisesti jouhista ;)



Tälläinen käytös ei oikein uponnut tuomariin.. hups! Kuvannut Teija Härmäaho / peltokuva Jade Liski

Ja sitten Molla kehään! Tiedettiin että Molla saa ainakin II-palkinnon, kun se on vakio jo sillä. Molla oli kuitenkin kehässä oikea yllättäjä! Molla oli kehässä erittäin positiivinen ja iloinen, mikä on tosi tosi tosi hienoa! Yleensä se menee ihan muuliksi ja ei tee mitään. Sain jopa ravin melko hyväksi, kehuttiin jopa! Huh kun olin tammasta ylpeä! Kuitenkin Mollaa vastassa oli varsa, mikä sitten palkittiin I-palkinnolla ja Molla jäi niukin naukin II-palkinnolle! Voi harmi. Sitten Molla tipahti vihreiden kehässä (vaikka tuomari kehui Mollaa ja sen paria päivän parhaaksi pariksi!) mikä harmitti suuresti. Noh, aina ei voi voittaa ja kyllä taas tuli huomattua miksei yleensäkään kierretä näyttelyitä. Yhtä arvostelulaji kun kouluratsastus, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Molemmista olin ihan ylpeä, Pyryn käyttäytyminen oli kuitenkin harmittavan ala-arvoista, mutta eipä sille voinut hirveän vihainen olla enää, sen verran komea tuo mies on!



Ensimmäinen kuva Teija Härmäaho, loput Jade Liski

Sitten hevosille vain satulat selkään ja eikun kentälle rakentamaan esteitä. teimme neljä estettä, ristikko okserin, laineen, kapeen ja kirahvipystyn. Kaikki pystyi hyppäämään linjana, eli oli kaksi kaaveraa, suora linja ja jyrkempi kaareva. Halusin hieman testailla asetuksia ja kaarevia, kunnolla kun viimeksi itse ratsastanut maanantaina. Pyry oli loistavan tuntuinen ja tuntui ettei mikään pysty nyt pysäyttämään meitä! Vauhtia oli, mutta myös jarrut toimivat ja tuntui että kaikki palaset oli kohdallaan. Heppa hyppäsi ja ainut ongelma oli selässä kun tuli välillä niin ilmavia hyppyjä ettei meinannut kyydissä pysyä! Onneksi Jade oli ikuistamassa tämän kaiken, oli niin huippu fiilis!

Hypättiin sitten kaksi kertaa pieni rata, ensin pienempänä 80-90 cm ja sen jälkeen 100-110 cm. Näistä vain yksi este oli sen 110, mutta Pyry oli silti ihan super! Ei hetkeekään miettinyt tai epäröinyt. Ihan lopussa kun hypättiin vielä viimeisen kerran linjaa (tai piti hypätä) itselle iski aivan kauhea rimakauhu! En nähnyt ollenkaan paikkaa esteelle ja en vain uskaltanut ratsastaa.. Sitten aloin pelkäämään että Pyry kieltää ja että nyt rysähdetään esteen joukkoon. Ja tämä tuli siis ihan yllättäen, vaikka oltiin monta monta kertaa jo hypätty isompina. Sitten vain kokosin itseni ja ohjasin vain esteille ja hain fiiliksen takaisin ja KABUM, se hävisi. Meinaan rimakauhu. Upea hieno super Pyry sanoi että nyt ei pelätä, nyt hypätään! Kyllä on oikeasti niin hieno hevonen tuo Pyry, että olen ihan yltiösuperonnellinen että olen sen saanut ylläpitoon. Kyllä tämä neitokainen on ylpeä ja otettu ja liikuttunut näin hienosta hevosesta. Kiitos paljon siis omistajalle, Johannalle!




Ja sitten vielä hyppäsin Mollan selkään! Tammalla ei olla taas hypätty Salon kisojen jälkeen, mutta koska nyt jalat ei ollut mitenkään pitkiin aikoihin reagoineet ja koska en pääse vähään aikaan tammalla ratsastamaan nii ajattelin silläkin Pomppia hieman. Alun perin oli tarkoitus hypätä ihan pieniä ja vähän ja rauhassa. Mutta tamma oli kovasti erimieltä. Ihan tosi, en päässyt varmaan yhteenkään hyppyyn mukaan, tamma oli pieni ja meni kovaa, ei kuunnellut ja oli turhan innoissan. heh. Ja taas huomasin sen tamman tammamaisuuden parhaimmillaan. Heti kun sillä olti virtaa, aloin säätämään liikaa ja sitten kaikki hypyt oli hätäisiä ja tuli pohjaan. Jäin varmaan enemmän hypyissä jälkeen kun ikinä ennen ja muutenkin se oli vain sellaista päätöntä loikkimista. 

Lopulta luovutin, laitoin ohjat solmuun, nostin kädet sivuille ja huusin: "I have a feeling that i can fly" ja ei kun ilman ohjia kohti estettä. Ja kappas mitä kävikään. Tamma katsoi itse paikat ja hyppäsi kun unelma. Sen verran meni kovaa että itse roikuin harjassa ja yritin löytää jonkinlaista balancea. Lopulta käytin ohjia vain tehostamaan käännöksissä ja annoin tamman itse katsoa paikkoja, itse vain istuen mahdollisimman neutraalisti. Pari hyvää hyppyä loppuun ja se oli siinä. Riitti tammalle ja minulle, virtaa olisi kyllä vieläkin ollut kun pienessä kylässä..



Viimeisessä kuvassa sunnuntais pro-porukka: Kuvaaja Jade & Molla, hoitaja / Pyryn prokampaaja Jenna & Pyry sekä Minä ja Melle-koira

Sunnuntai-iltana pakattiin vielä Mollan tavarat ja itse tamma autoon ja kuskattiin se Terhille! Molla on siis Terhillä nyt treenissä 6.-25.5. jonka jälkeen starttaan 26.5. kenttäkisoissa ja sen jälkeen seuraavaksi Terhi ja Molla nähdään pienkoulumestaruuksissa. Pyry hämmentyi aluksi täysin kun Molla vietiin ja se ei tullutkaan takaisin. Onneksi kuitenkin söi suht hyvin. Molla tyytyväisenä jäi Terhin talliin mutustelemaan heiniä. Ihana poni, ihan ikävä tulee kun niiiiin kauan on pois! Onneksi tenttaan päivittäin Terhiä niin kertoo sitten aina miten Mollan kanssa menee ;)

Tänään sitten olenkin ollut kipeä. 38 kuumetta ja hirveä flunssa! Olen sitten litkinyt Panadol Hottia ja teetä ja kovasti parantelen viikonlopun kenttäkisoja varten. Kyllä tämä tästä! Oli kyllä aivan huippu viikonloppu, ihania ihmisiä paikat täynnä. Tälläisiä lisää ;)

Kiittäen ja kuittaen Senni ja üüper söpö jellonakoira Melle 

Kommentit

  1. ihana postaus! :) varsinkin nuo estekuvat oli kivoja. mua ärsyttää, kun kouluratsastus on semmonen laji että joko miellyttää tuomareita tai ei. esteratsastuksessa sentään oikeasti ratkaisee taito ja aika, siinä ei tuu mielipide-eroja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon niin samaa mieltä! Tietenkin kouluratsastus kiehtoo minua paljon, koska haluan oppia aina paremmaksi, mutta samantien kuitenkin kisoissa masennun kun se on niiiiin arvostelulaji kun voi olla. Naamakertoimet ja kaikki! Esteratsastus on kyllä reiluimpaa, siitä olen aivan samaa mieltä :)

      Poista
  2. Tosi ihana postaus! :) Heei samisloimet teilläki noi siniset ;) Mun putella on kans tommonen kisaloimena! :p Ihania kuvia tässä kans :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih, kiitoksia! :) Joo, noi on meitin yhet sponssiloimista, sen takii molemmilla samalaiset :D Hyvät loimet kyl on ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov