Seinät kaatuu päälle, ahdistaa ja harmittaa

Voiko elämä rullata edes sen pienen hetken vielä suorempaan?

Vastoin rakkaan ystäväni vastustelua, kirjoitan blogiin asiasta. Tosin en kerro mikä on, en ennen kun oikeasti tiedän paremmin ja tiedän miten toimin. Eli tänään vielä kaikki on hyvin ja huomenna tiedän mitä tapahtuu. Kukaan ei ole kuolemassa, kukaan ei ole loukkaantunut, mutta itseä ahdistaa ja pahasti. En kerro tarkemmin mihin se liittyy, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa ja purkaa itseäni ja tunteitani jotka tänään on noussut tämän viimeisen 2 tunnin sisällä todella usein pintaan. Kyyneliä on vuodatettu ja kun kysellään mitä on sattunut ja kerron asiasta sanotaan vain että "pikkujuttu". Ja toivottavasti se sitä onkin.

Sen verran sanon että herkkänä tällä hetkellä olen. Kaikki tuntuu että kaatuu päälle, tulee taas sellainen "mitä olen taas mennyt tekemään" -tunne. Onneksi ihmiset ympärillä tsemppaavat ja kannustavat. Huomenna uudestaan yhteys tahoon joka tietää enemmän. Päässä pyörii ilmoille heitetyt syytökset ja solvaan itseäni siitä että olen ehkä antanut jotain tapahtua. Pohdin ja mietin mitä olen tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä, mitä voisin tehdä toisin ja miten saisin kaikki taas kääntymään oikeaan suuntaan. Liian kauan tuntuikin jo menevän homma putkeen, ja niinkuin paljon olen sanaa "super" käyttänyt, superisti. Tässäkö oli tämän hyvän alun ensimmäinen piste?

Kaikkeni teen nyt, huomenna ja tulevaisuudessa että ei mitään tapahtuisi. Nyt nostetaan vain peukut ylös, kuullaan mitä huomenna tapahtuu ja nähdään onko tämä panikointi turhaa vai oikeutettua. En uskalla luottaa tunteeseeni, viimeksi kun oli tämä tunne se ei ollut hyvä, tällä hetkellä en halua luottaa siihen. Valmis olen taistelemaan nyt heti. Tallissa hevoset katsovat aivan hölmönä itkuista minua, eihän ne tiedä miten tässä panikoin. En halua vaan mitään Lurppa-tarinoita enää, en halua alkaa taistelemaan siitä enkä tiedä selviänkö siitä.

Painotetaan vielä. Ei ole syytä paniikkiin, kukaan ei ole kuolemassa, ei loukkaantunut tai mitään ei ole tapahtunut. On vain tullut pieni-iso mutka joka järkyttää minun henkistä tasapainoani, koska olen näissä asioissa erittäin herkkä. Joten nyt kaikki peukut ylös ja kädet ristiin ja toivotaan että olen itse vain turhan yliherkkä ja kyse on pelkästä inhimillisestä pienestä jutusta joka on pois hus helpoilla kotihoidoilla. 

Tekstistä ei kannata vetää johtopäätöksiä, ei pohtia mitä on tapahtunut, ei syytellä, ei solvata. Kerron sitten kun aika sen näyttää mitä tekee vai tekeekö mitään. Asiaa pohditaan ja käydään keskustelua niiden tahojen kanssa jonka kanssa se on suotavaa. Malttakaa, kyllä tekin vielä kuulette. Kuitenkin kirjoitin, sillä se helpottaa oloani, saan jakaa teidän kanssa tunteeni vaikkei se hyvä tällä hetkellä olekaan. En kaipaa sääliä, en mitään myötätuntoa tällä tekstillä. Halusin vain kertoa että tällä hetkellä olen ahdistunut ja kaikki kaatuu päälle. 

Valmis taistelemaan jos sellainen tilanne eteen tulee