Käväistiimpä tuossa hyppäämässä pari luokkaa..

Ja fiilis on mahtava!!

Nyt ei tullut ruusukkeita, ei edes puhtaita ratoja, mutta silti jotenkin fiilis on kuin voittajalla! Ensinnäkin, aamulla herättiin liian myöhään ja kolmen tunnin yöunien jälkeen sitten kiireessä laitettiin kaikki. Onneksi Petra oli mukana ja saatiin nopeasti heppa kuntoon ja traileriin (koska auto ei vielä kunnossa). Onneksi matkakaan ei ollut pitkä, sillä mentiin ihan vain opistolle kääntymään parissa tervetuliaisluokassa. Oltiin 90 cm 52 lähtijä, joten kun tultiin paikalle, radalla oli jotain 17 numeron luokkaa. Siinä sitten rokotusten esittelyä ja heppa kuntoon - eikun verkkaamaan! Verkkasin aika paljon ja Pyry tuntui läpi verkan hyvältä, joten hyvillä mielin lähdin radalle.

Rata menikin hyvin! 90 cm tuntui niiiiin helpolta jo, mikä on todella, todella hienoa! Koska siitä huomaa että ollaan oikeasti menty eteenpäin. Kuitenkin radan viimeinen este otti etujaloista pienen hipaisun ja tietenkin tippui.. Mutta edelleen korostaen että olen erittäin tyytyväinen!

Sitten olikin pitkä väli, sillä seuraavassa luokassa piti startata vasta numerolla 64 (joka sitten osoittautui lopulta 75). Petra löntysteli Pyryn kanssa kun itse katsoin muiden ratoja. Tavoitteet metrille oli saada hyvä fiilis radalla ja Petrallekin totesin että tällä hetkellä ei haittaa puomien alas otto yhtään, pikemminkin kunhan saadaan rytmi ja kokonaisuus toimimaan. Sitten kun hepalla on itseluottamus paikoillaan, on helpompi alkaa miettimään muuta. Eli ensin varmuutta ja sitten katsotaan!

Verkassa Pyry oli taas hyvä. Nyt siihen jopa tuli hieman takaisin sitä ruutia mitä siinä on aikaisemmin ollut. Verkkahypyt onnistuivat kaikki ja taas lähdettiin hyvällä fiiliksellä radalle. Ja huh miten hieno! Sain ratsastettua sitä hyvin, se tuli takaisin ja toimi pohkeesta hyvin. Lisäksi tavoite saavutettiin: Pyry oli itsevarma ja hyppäsi epäröimättä. Ensimmäinen puomi kuitenkin tuli heti alas. Tulin sille ehkä aavistuksen liian suurella paineella, minkä johdosta taas suunnittelemani väli meni hieman pepulleen ja jäätiin kauas kakkosesta (mihin olisin taas ottanut sellaisen puolikkaan mitä otin mm 4 ja 6 esteille) jonka Pyry päätti itse pelastaa hyppäämällä kauempaa. Kuskin moka! Sarjalle toin liian pliisusti löysänä ja väli jäi pitkäksi, mutta tässäkin Pyry pelasti hyppäämällä taas voimakkaammin. Eli kolme puomia tuli alas, mutta esimerkiksi kaksi viimeistä estettä oli mielettömän hyvät! Heppa on kyllä niin taitava ja ei ole kiinni siitä että kapasiteetti loppuisi, nyt vain aletaan hiomaan pikkujuttuja ;)

Jeee, hyvä fiilis! Postauksesta tuli hieman tynkä, koska halusin kirjoittaa tämän ennen töitä ja kuitenkin tässä on jo hirmuinen kiire töihin.. Joten hih, olkaa hyvä! Meitsi hihkuu ainakin onnesta, tuli niin hyvä fiilis tästä päivästä, jee!