Siirry pääsisältöön

"Tulta syöksevä suomenhevonen"

Piken estevalmennuksessa helmikuun lopussa


Videolla näkyykin oikeastaan kaikki miltein mitä tehtiin. Harkitsin valmennukseen menoa aika kauan, koska patit olivat taas hieman pahentuneet. Kuitenkaan ei ollut vaaraa että ne aukeavat, joten menin sitten kuitenkin. Pyry oli taas tyypilliseen tapaansa reipas ja välillä otti taas tulta hännän alle. Heh, hassua ajatella että heppa on kahden vuoden aikana muuttunut tahmatassusta vauhdikkaaksi veikoksi! Valmennus meni kuitenkin siis hyvin, mentiin videolla näkyvää tehtävää. Lopussa mentiin tuo "rata" ja viimeinen este mikä tippui johtui aina vain minusta. Ensin toin lähelle, seuraavaksi tulin pitkänä. Minulla on huono tapa päästää Pyry pitkäksi juuri ennen estettä ja se kostautuu tietenkin pystyillä, jotka meillä nyt on kisoissa tippunutkin.. Ehkä nyt taas pääsen vauhtiin ja osaan ratsastaa pystytkin jatkossa ;)

Keskusteltiin sitten Piken kanssa lopuksi onko kisakalenteria jo suunniteltu ja niin edespäin. Nyt hypätään siis vielä pari metriä ja sitten voidaan katsella kympin luokkia! Wipii, kolme vuotta sitten hypännyt viimeksi kisoissa kymppiä, joten jännityksellä odotellaan!

Kommentit

  1. Senni sää ratsastat niiin siististi ja hyvin, vau:)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa tutulle toi hevosen pitkäks laskeneminen, ärsyttävä tapa, itellä nimittäi sama!
    Kivalta näyttää teijän meno! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, kiitos :)

      joo, on kyllä ärsyttävä tapa ja ei piru vie meinaa ymmärtää lähteä pois! :D Vaikka itse sen tiedostan silti meinaan sen aina unohtaa ärgh!

      Poista
  3. Tosi kivan näköstä menoa! Ja kivat tehtävät, pitääpä harkita ton oman koulupollen kans saman tyylisiä tehtäviä seuraavalle hyppykerralle. Hyvin ratsastat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :)

      Oli kyllä todella hyvä tehtävä, suosittelen! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...