Tyytyväinen voi olla epäonnistujakin

Torstain iltahuveina hieman pom-pom-pomppimista!

Nyt on luvassa kaikkien aikojen nopein pikapostaus, koska olen myöhässä ja paljon. Pitäisi olla jo viikonlopun Oulu-reissuvaatteet pakattuna juoksemassa autolle ja kaahaamassa Ypäjälle klippaamaan poni. Eilen ehdin onneksi ennen iltahyppäämistä klippaamaan nopeasti Pyryn ja koska meni myöhään suosiolla jätin ponin tälle päivälle. Jos klipperi vaan vielä kestää, alkaa ne terät jo olemaan tosi huonot.. Se miksi klippasin juuri nyt on sen takia koska kun ollaan koko viikonloppu pois, on hoitaja-Pilvin helpompi loimittaa ratsastuksen jälkeen hepat ja ei tarvitse pelätä että ne ainakaan märkyyden takia paleltuu!

Heinähöyrytin on huippu, yritän vielä ehtiä ennen lähtöä kirjoittamaan - tai autossa, ihan miten vaan - ruokintapostauksen missä avaan vähän tuota höyrytintäkin ;) Mutta nyt eiliseen iltaan. Koko päivä meni oikeastaan kaupungilla, hain lisää tasomestaruus sponsorointi juttuja ja huh, nyt kyllä riittää! Arvatkaa mitä kangasnauha maksaa metriltä? Voin sanoa ettei ole halpaa, mutta nyt olen ainakin tyytyväinen ja toivon mukaan onnistuu nyt niinkuin suunnittelin. Kun äiti meni illan puolella liikuttamaan Mollaa, tein Pyrylle pikaklippauksen ja heti kun äiti tuli takaisin otettiin Urmeli (eli vanha traikkumme, koska Humppa on vielä liian uusi käytettäväksi, hehe) Saabin jatkeeksi ja kaahattiin varovasti keskustaan. Nopeasti varusteet niskaan ja maneesiin.

Maneesissa Pikellä oli juuri este tunti, joten käytin ajan hyödykseni ja menin oikein työstäen koulua. Tosin osaltani se oli aika surkeaa, olin kadottanut kokonaan tatsin ja onneksi äiti kurmutti minua rumasta ratsastuksestani ja lopuksi sain pari hyvää pätkää kun oikein keskityin istumaan ja tekemään töitä. Kun Pike lopetteli, mentiin ottamaan muutamia hyppyjä, mistä kaikki näkyykin videolla. Pike ei siis pitänyt tuntia meille, sattui vain olemaan maneesissa ja halusi nostaa pari estettä meille ja sanoi hyviä tehtäviä.

Olin oikea luuseri taas tänään. Tai no mitä voi odottaa kun kaksi viikkoa on kokonaan ratsastamatta ja kuukauden hyppäämättä. Itse olen vielä sellainen että tarvitsen rutiinia, eli se kerta-kaksi viikossa esteitä/puomeja/jumppaa että pystyy oma ajatus koossa. Taas oli tuuppaus, nyppiminen, jahtaus.. kaikki samaan aikaan. No olen silti tyytyväinen ja haluan ajatella positiivisesti: pystyin korjaamaan myös omia virheitäni. Huomasin tekeväni mitä teinkään ja pystyin korjaamaan niitä tai ainakin tajusin mitä tein väärin. Viimeinen hyppy olikin ihan okei, hieman ylävartalo túups, mutta maltillisempi kun monimuu, joten siihen oli hyvä lopettaa. Nyt treeniä, kyllä se ajatus sieltä taas palaa!

Nyt menen juosten pakkaamaan ja kaahaan kotiin sitä ponia klippaamaan, heihei!