Siirry pääsisältöön

Päättynyt kilpailukausi avaa ovet uudelle kaudelle

yhteenveto kilpailukaudesta 2013

Lapinlahti -13, kansallinen helppo


Yhteenveto kaudesta 2013 on melko lyhyt. Meillä oli todella hajanainen kausi ja vuoroin hevonen ja kuski kykenemättömiä osallistumaan kisoihin. Aivan liikaa jäi kisoja välistä, mutta paljon me kaudella saavutettiin. Olen tähän lyhyeen kauteen niin tyytyväinen kun siihen voi olla, jos sitten ensi kausi olisi menestystä varten! Viime vuonna kirjoitin tavoitteet tälläisiksi:
"Kauden 2013 tavoitteena on jatkaa kenttäratsastuksessa. Talvi treenataan koulua että saadaan tasaisemmaksi suoritukset. Tarkoitus on aloittaa Niinisalosta (tai mahdollisesti hallikenttäkisoista alkuvuonna, jää nähtäväksi) Sh Helposta ja edetä järjestelmällisesti niin, että loppukaudesta osallistutaan Suokkien Kenttä-SM. Väliin olisi siis tarkoitus laittaa ainakin muutama avoin helppo, jos vain suunnitelmat rullaavat. Esteillä jatketaan nousujohdannetta. Metri tasaisemmaksi ja jos hyvin menee, ensi kaudella aloitetaan kesällä hyppäämään 110 cm ja Suokkien Este-SM. Koulussa aloitetaan treenaaminen kunnolla ja harjoitus- ja seuratasolla startataan Helppo A -luokissa. Aluetasolla haetaan yli 63% tuloksia Helppo B luokista ja loppukaudesta mahdollisesti helpoimmista Helppo A luokista."
No, niinkun sanoin, aika paljon jäi saavuttamatta, mutta paljon myös saavutettiin. Kenttäkilpailukausi päästiin aloittamaan suunnitellusti Niinisalosta, mutta tämän jälkeen hevonen tuli kipeäksi ja ensimmäisen avoimen Helpon startti päästiin tekemään vasta heinäkuussa Niinisalossa Ypäjän toukokuun kisojen sijaan. Esteillä ei myöskään sairastelujen takia mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja meinasi este-SM jäädä kvaalien puutteessa hyppäämättä. Kisaviikoilla starttasin ensimmäisen 110 cm radan, mutta tämän jälkeen taas sairasteltiin. Koulupuolella taas meillä jäi debytoimatta myös se Helppo A, koska jouduin viikonloppuna edessä olevat koulukilpailut perumaan tikkien takia. Nyt ainakin tietää että tavoitteita voidaan vielä pitää ensi kaudelle ja mitä sitä tietää mitä harjoituskausi tuo tullessaan! Nyt tarkempaan katsaukseen:

Maalis- huhtikuu

Tampereen aluekilpailuiden tulosaldoa -13

Maaliskuussa avasimme kilpailukautemme osallistumalla Tampereen aluekilpailuihin. Hyppäsimme siellä 90 cm ja 100 cm hyvin sijoituksin, ollen isossa porukassa sijoilla 5. ja 6. Tämä tiesi vain hyvää kauden aloitusta ja innoissani jäi odottamaan mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Maaliskuussa aloimme käymään myös aktiivisemmin Artsin valmennuksissa, jonka takia lähti isompien esteiden kanssa sujumaan harppauksin. Tampereen jälkeen hypättiin Ypäjällä, mutta nämä kisat taas ei mennyt aivan odotusten mukaan ja otettiin sitten kuskin hätiköimisen takia perusradan viimeinen mukaan. Pyryllä oli tässä vaiheessa ihmeellinen katapultti vaihe päällä ja välillä alkoi kuskin epäröimään kyydissä!

Touko-kesäkuu

Kaverini hevosen Piksun kanssa seurakisoissa -13 © Kimmo Karvinen / http://kimmon.galleria.fi

Toukokuussa pääsimme avaamaan kenttäkautemme Niinisalossa. Samalla starttasimme toisen kansallisen kenttäluokan, joka oli tällä kertaa Suomenhevosten Helppo, joka on siis kouluosuudeltaan Helppo A, esteet 95 cm ja maasto-osuus tutustumisluokan tasoa. Debytoimme ensimmäisen Helppo A -luokamme saaden hippasen päälle 58%. Tulosluettelossa emme häikäisseet, mutta fiilis oli kyllä Niinisalon kisojen jälkeen hyvä. Hyvällä fiiliksellä ei pitkälle lennetty, kun Pyry jäi sairaslomalle mystisen ontumisen takia (joka monta kuukautta myöhemmin paljastui täysin vääränmallisen satulan aiheuttamaksi kiputilaksi). Kaverini lainasi minulle kilttinä aivan järjettömän suloista Piksu-herraa ja tämän ison ruunan kanssa kävimmekin seurakilpailuissa ja starttasin yhden kenttästartin heinäkuussa. 

Kesäkuussa hevoset muuttivat myös takaisin kotiin ja pääsivät kesälaitumille. Koska Pyry oli ollut melkein koko toukokuun sairaslomalla, starttasimme Kisaviikoilla tutustumisluokan ja debytoimme ensimmäisen 110 cm luokan. Vaikkei menestystä kisaviikoilla saatukkaan, kaksi asiaa vahvistettiin: 90 cm luokat olivat meillä taaksejäänyttä kuten myös tutustumisluokka. Täältä tullaan luokkanostot! Kesäkuussa Piksu tuli myös muutamaksi viikoksi lainaan kun menin sillä heinäkuussa Niinisaloon kenttäkisoihin. Hienot ja opettavaiset kaksi viikkoa oli tuon ison ruunan kanssa!

Heinäkuu

Niinisalo -13, kansallinen helppo

Heinäkuussa blogi kärsi hieman hiljaisuudesta. Kävin päivittämässä nopeasti vain Niinisalosta että debytoimme ensimmäisen avoimen helpon luokkamme. Fiilis oli aivan mahtava kun pääsimme lauantaina läpi sunnuntain maasto-osuudelle! Kun illalla kävelimme rataa, itseä jopa hieman kauhistutti! Esteet olivat todella erilaisia verrattuna esimerkiksi tutustumisluokan esteisiin, oli jo tehtäviä ja ajatusta vaativia mutkia. Sunnuntaina tehtiin kuitenkin mahtava puhdas maasto ja olin ikionnellinen. Starttasin näissä kisoissa myös Piksulla, mutta ne eivät menneet mainittavasti ja emme päässeet edes koulurataa hyväksytysti läpi. Maasto-osuudelle kuitenkin pääsin ison ruunankin kanssa, mutta muuten emme menestystä näistäkään kisoista saaneet.

Heinäkuussa lähdimme myös katsomaan Pyryn omistajaa Johannaa Iisalmeen ja samalla osallistuimme Lapinlahden kenttäkilpailuihin. Kyseessä oli meidän ensimmäinen pitkä kilpailu, mikä tarkoitti siis sitä, että kilpailu käytiin kolmipäiväisenä: ensimmäisenä oli koulupäivä, sitten tuli maasto-osuus ja sunnuntaina kilpailtiin rataesteillä. Oli todella hienoa käydä ensinnäkin tapaamassa omistajaa, aivan mielettömän ihana ihminen, ja toiseksi oli loistavaa testata pitkää kilpailua. Pyry teki tasaisen varmaa suoritusta, mutta sunnuntaina näkyi jo hieman väsymystä ja puomit tulivat mukaan. Lapinlahdella huomasin myös ettei Pyry ollut aivan oma itsensä ja taas jäätiin sairaslomalle: tällä kertaa keuhkotulehduksen takia.

Elo-syyskuu

Suomenratsujen kuninkaalliset -13 // Suomenhevosten mestaruus

Elokuussa tein yhden suurimmista päätöksistä tällä kaudella kun jätin kahdet kenttäkilpailut välistä. Pyry ei ollut aivan oma itsensä ja valmennuksissa otettiin todella paljon kieltoja jo pienemmillekin esteille. Jätin suosiolla Keravan kenttäkilpailut ja Kangasalan mestaruudet välistä ja treenattiin rataesteitä tähdäten suomenhevosten estemestaruuksiin. Lähdettiin melko pienellä treenimäärällä näin isoon kilpailuun mukaan, mutta tulos oli sitäkin yllättävämpi! Oltiin ensimmäisessä osakilpailussa 5.sijalla ja toisena päivänä päästiin myös toiselle kierrokselle joka oli jo 120 cm! Pyry oli läpi mestaruuskilpailun todella mahtava ratsastaa ja pronssi mitalikin oli vain yhden puomin päässä! Lopulta olimme kokonaiskilpailussa sijalla viisi, mikä ei todellakaan näin ensikertalaisella ole mielestäni huono saavatus. Tämä kilpailu valoi taas uskoa meihin ja tuntui että vielä me täältä noustaan.

Taisin kuitenkin nuolaista ennen kuin tipahti. Tämän jälkeen lähdettiin niin hirveään mahalaskuun että näin jälkikäteen oikein mietityttää miten me voitiin tehdä mestaruuksissa noin hieno suoritus. Aluemestaruudet oli meidän osalta täysi fiasko, lähdin itse kilpailuihin ehkä liian "takki auki" ja Pyry ei ollut enää yhtään niin mukava ratsastaa. Taas huomasi että ei ollut tuota perusratsastusta tullut tarpeeksi ratsastettua. Sairastuin myös todella pahaan angiinaan ja tämän takia viimeiset kenttäkilpailut Niinisalossa jäivät meiltä myös käymättä..

Loppukausi

Kotimäen alue-estekilpailut -13

Loppukaudesta tiputin luokan ensin alas takaisin 90 cm, mutta vaikka tämä menikin todella hyvin, isommassa luokassa alkoi taas ongelmat. Tässä vaiheessa lopetimme virallisesti kisakautemme, jäi ratsastamaan enemmän koulua ja kävin hakemassa itseluottamusta Artsin valmennuksesta. Extempore päätin osallistua salon alue-estekilpailuihin missä saimme 110 cm luokasta hylätyn kun tein totaalisen jäätymisen viimeiselle esteelle. Tämän jälkeen olen panostanut enemmän valmennuksiin ja kouluratsastukseen ja nyt tuntuu että olemme jo pikkuhiljaa pääsemässä takaisin siihen mikä kadotettiin SRK jälkeen. 

Minun ja Pyryn kausi on nyt virallisesti purkissa. Käymme varmasti lähitallien pienissä koulu- ja estekisoissa, mutta pääasiassa katsomme jo seuraavaa kautta. Pyry tekee kuitenkin vielä tärkeää työtä, olemalla Jannille kisahevosena tasomestaruuksissa joita minä itseasiassa sponsoroin! Odotan jo innolla ensimmäisiä sponsorointeja ja toivottavasti kaikki tulevat pitämään niin ruusukkeista kun muustakin :) Ensi vuodentavoitteista on sitten tulossa omaan postausta, maltatteko odottaa? ;)

Miten teidän kilpailukautenne meni?
huomatkaa että tekstin seassa on myös linkkejä!

Kommentit

  1. Kiva postaus ja ootte hieno ratsukko! :) Itselläni meni kisakausi paria kortisonikuurin varoajasta johtunutta taukoa lukuunottamatta aika suunnitellusti. Olin kisannut ponilla 80-90 cm luokkia ennen tätä kautta ja sain 120-130 cm luokkia kisanneen junnuhepan keväällä. Tavoitteena oli kisailla pääasiassa 90 ja 100 cm luokkia ja loppukaudesta joku kymppi jos hyvin menee. Mentiin ekoissa kisoissa 90 cm puhtaasti ja jatkettiin kisaamista 90-100 cm luokissa vaihtelevin tuloksin. Syksyllä alkoi kuitenkin tasasta tulosta syntymään ja napsittiin jo jotain sijotuksia, ja viime kisoissa mentiin sitten 100 ja eka 110 cm, josta tuli 0/0 vp ja voitto :) Aikalailla tavotteeseen siis päästiin ja olen kauteen ja etenkin hevoseen tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, kiitoksia! :)

      Vautsi, teillä meni hienosti kausi, tsemppiä treeneihin ja ensi kauteen! :)

      Poista
  2. Eikö pyry oo omas?:O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mitä oon aina luullu että se on sun oma :O

      Poista
    2. Se on kuin oma (vaikkei ole), mutta paperilla edelleen kasvattajan, aivan ihanan ihmisen :)

      Poista
  3. Mä osallistun tasomestaruuksiin ihan vaan sun vuoks et saadaan osallistujia! Ja meijän luokkalaisia painostan kans :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HYVÄ! :)) Miettikää, hienot ruusukkeet ja palkintojenjako jajaja! vaikka mitä, mitä en vielä paljasta ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov