Siirry pääsisältöön

Olenko valmis omaan hevoseen?



vai onko siihen lopulta ikinä valmis?

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä. Varustin Pyryn rauhassa ja pistin päähäni vanhan, mutta hyvin palvelleen kotikypäräni. Nousin penkiltä selkään ja lähdettiin tallustamaan hiekkatietä pitkin. Aurinko paistoi ja ilmassa oli kirpakan yön jälkeistä tuntua. Tiet olivat sopivan pehmeät ja hevonen tuntui reippaalta. Oli yksi niistä päivistä joiden vuoksi halusin hevosenomistajaksi.

Milloin on valmis omaan hevoseen? Itse olin 11 vuotias kuin sain ensimmäisen oman hevoseni, Mollan. Olin tasoltani tasokas Helppo Ö ja rakastin maastoilua ja kovaa laukkaamista. Hyppääminen oli kivaa mutta kouluratsastus aika tylsää, koska siinä ei ikinä saanut ruusuketta kisoista. Äitini oli harrastanut hevosia koko ikänsä, joten en ollut yksin vaan minulla oli samaa lajia harrastava vanhempiosapuoli. Tiesin mikä on ähky ja hevoset syövät heinää ja kauraa. Opin hevosenomistajuutta vuosien varrella, en ollut valmistautunut siihen mitenkään.

Moni ajattelee että hevosen omistaakseen pitää tietää kaikki. Voin kuitenkin väittää että harva pystyy sellaiseen täydellisyyteen, suurin osa omistaa hevosen perustietojen ja taitojen perusteella. Käsi sydämellä: kuinka moni on tiennyt hevosenomistajuusaikanaan kaiken mitä vastaan on tullut? Niin, sitähän minäkin.. Joskus klinikallakaan ei siihen mysteeriontumaan löydy syytä.

Pitäisikö hevosenomistajilta alkaa vaatimaan hevosenomistajan ajokorttia? Suomen Ratsastajainliitto järjestestäisi ympäri suomen autokoulun kaltaisia kursseja jossa käsiteltäisiin teoriassa miten hevosten kanssa toimitaan ja käytännössä päästäisiin hieman tunnustelemaan miltä hevonen tuntuu. Lopuksi suoritat megakalliin loppukokeen joka joko hyväksytään tai hylätään. Vai olisiko se sitten sama asia jos vain hevosenhoitajan ammattitutkinto tulisi pakolliseksi kaikille hevosenomistajille?


Hevosen omistaminen parhaimillaan on nauttimista "siitä hetkestä"

Ennen kuin hairahdutaan aivan väärille poluilla (tämän piti olla siis enemmän positiivihenkinen postaus kuin armoton negatiivipläjäys) puhutaan siitä mitä hevosenomistaminen on parhaimmillaan. Parhaimmillaan kauniit säät, tyytyväiset hevoset, onnistumiset, ehkä voitot ja sijoitukset, kehittyminen sekä luottamus ovat niitä hevosenomistajuudessa parhautta. Saat nauttia siitä ihanasta karvakorvasta vieressäsi, se puhaltaa lämmintä ilmaa kasvoillesi tai hamuilee herkästi kädessäsi olevaa porkkanaa. Hyppäätte korkeimman ratanne ikinä ja saatte siitä mainetta ja mammonaa. Kävelet rakastamasi hevosen kanssa lämpimän kesäauringon alla vihreällä pellolla ja unohtaen kaikki huolet ja murheet. Sinä että hevosesi olette rentoja ja yksinkertaisesti: nautitte.

Ettei jouduta pilvilinnoihin ja haaveilla myöskään siitä ongelmattomasta hevosenomistajuudesta, käydään myös siellä onnellisuuden vastapuolella. Pahimmillaan hevosenomistaminen on raskaita päätöksiä, järkyttäviä myrskyjä, tippumisia, epäonnistumisia, kalliita klinikkakäyntejä, vääränlaisia satuloita ja suoritusten mahalaskuja. Ikinä ei voi olla mitään hyvää jos ei hieman pahaakin. Mutta kaikki se paha, siinä missä hyväkin, kasvattaa omaa hevosenomistajuutta, päämääräisesti kohti parempaa omistamista ja ymmärtämistä. 

Se miksi sanon että ikinä ei ole valmis hevosenomistajuuteen, tulee tässä. Seuraavalla pätkällä en halua loukata ketään, haluan vain ilmaista asian joka on joskus kaikkien edessä, jossain muodossa. Kukaan koskaan ei ole valmis luopumaan rakkaasta ystävästään. Kun otat jonkun lemmikin, tässä tapauksessa hevosen, ja pidät sitä omanasi sen vanhenemiseen asti, jossain vaiheessa tulee eteen se mitä et ikinä halua kokea: luopuminen. Kun otat hevosen, teet samalla lupauksen, jolloin lupaat myös luopua siitä oikealla hetkellä. Sairaan hevosen paikka ei ole riutua pikku hiljaa pois, vaan omistajan pitää antaa myös armoa ja päästää rakas ystävä kivuistaan kun aika on. Silloin tiedät olevasi hevosenomistaja ja olleesi valmis omaan hevoseen.


"Missä voi ihminen tässä suuressa maailmassa löytää
jaloutta ilman ylpeyttä, ystävyyttä ilman kateutta tai
kauneutta ilman turhamaisuutta? Siinä missä lihakset
kruunaavat kauneuden ja säyseys hallitsee voimaa.
Hevonen palvelee ilman nöyristelyä, se taistelee ilman
vihamielisyyttä. Ei ole mitään yhtä voimakasta, mitään
vähemmän väkivaltaista, ei ole mitään yhtä valpasta,
mitään kärsivällisempää kuin hevonen."
- Ronald Duncan

Oletko sinä valmis omaan hevoseen?

Kommentit

  1. Todella hyvä kirjoitus! Tuli ihan tippa linssiin :')

    VastaaPoista
  2. Hieno ja ajatuksia herättävä teksti! :)

    VastaaPoista
  3. Ihminen, joka on valmis ottamaan vastaan apua ja pyytämään sitä, oppii virheistään ja haluu kehittyä (hevosen omistajana), on valmis omaan hevoseen :) Täydellinen ei tarvitse olla eikä oikeestaan kukaan ole. Vaikka olisi kuinka hyvä hevosen omistaja niin aina tulee ylläreitä. Täytyy vaan oppia suhtautumaan niihin ja reagoimaan oikealla tavalla. Hyvä teksti Senni ;)

    VastaaPoista
  4. Todella hyvä postaus. Olet hyvä kirjoittamaan. :)

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana kirjoitus ja täynnä asiaa ja hyviä ajatuksia! :')
    http://edistysaskeleita.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov