Lehmäilyä olantakaa!

Lehmäheppa joutui nyt hieman tehokkaammalle kuurille..

Miksi niin tuskainen ilme?

Bloggeri teki jotain täystuhoa näille muutenkin huonolaatuisille kuville, joten annetaa armoa! Miksi noin tuskainen ilme? Koska vaivun ihan vain epätoivoon kun en osaa pientä lehmääni ratsastaa! Olen itselleni melko armoton, heti pitäisi mennä piffi ja paffi vaikka olen nyt kaksi kertaa vasta kunnolla päässyt ratsastamaan. Joka kerralla opin uutta ja pystyn testailemaan rajoja kun myös vaatimaan enemmän. Mutta kun en osaa! Pitäisi - mukamas - heti osata ja saada se kulkemaan vähintään vaikein Helppo A-ohjelma 65% arvoisesti. No ei mitään, siihen on matkaa ja paljon.

Eilen käytiin koko kolmen koplan kanssa maneesilla ja ratsastin aivan ihanan Pyryn ja humputtelin perusteellisemmin Allin kanssa. Hakemista se on edelleen ja tulee olemaan varmaan muutaman viikon jos ei kuukauden. Ravissa tamma liikkuu kyllä kivasti ja laukkaa pystyy säätelemään, mutta vaatia en oikein mitään uskalla.

Tänään haettiin Allille sitten satula ja menin sen jälkeen ratsastamaan vielä maneesiin. Pilvi kuvasi, mutta kuvat oli pimeitä ja kun muokkailin laatu kärsi ( ja bloggeri tappoi loput ), mutta muutama hassu kuva saatiin. Alussa tamma oli tosi jännittynyt ja samalla jännitin itse kun maneesissa oli toisella puolella näytöt menossa ja meidän pikku päässä oli tunti. Yritettiin sitten tämän pienokaisen kanssa mahtua sinne jotenkin, mutta kyllä hieman oli hatussa pitelemistä kun meno paikoitellen näytti tältä:

"Mun ei oo pakko jos en haluu"

Tänään meinaan testattiin rajoja. Mihin asti saa lyhentää, mihin asti käyttää jalkaa ennen kuin herne menee nenään. Paljoa ei siihen vaadittu ja kyllähän sieltä meinasin kerran hiekkaa maistella kun tamma päätti yllättäen pukittaa. Kuitenkin kun tehtiin sävelet selväksi, eli tämä peli ei käynyt, tamma liikkui lopussa ihan kivasti.

Tätä se meidän laukkaaminen oli; jalka irti, ohjat pois, könöttäen. Ei hyvää päivää Senni!

Loppuraveissa jo tamman kaulakin alkoi rentoutumaan, vaikka melko jäykkää se meidän meno edelleen on. Vaatii itseltä nyt vaan kiukun nielemistä ja aikaa tottua, kyllä mä aijon vielä jossain vaiheessa näyttää että me kehitytään. Pakko kehua kyllä muuten miten mallikkaasti tamma käyttäytyy, lastaaminen on tosi helppoa, kulkee kopissa nätisti ja ei turhia uudessakaan paikassa ota pulttia. 

Viikonloppu tuleekin olemaan erittäin tehokas, koska ilmoittauduin Mikon valmennukseen molempien heppojen kanssa! Aivan mieletöntä ajatella että uskallan tuon ison mammutin kanssa yrittää pomppimaan jotain.. Tai siis on niin erilaisia nämä kaksi, Pyry on kompakti pieni paketti joka tarvitsee tukea ja sen kanssa joutuu hommiin ihan eritavalla kun tämän norsukokoisen lehmän kanssa. Molemmat aivan järkyttävän ihania ja molemmissa on puolensa kuin myös haittansa.

Nyt kaksi lyhyttä pätkää tältä päivältä niin näette miten epätasaista meidän meno vielä on. Onneksi nyt on luvassa valmennuksia niin saan paljon apua tuon isomman (ja pienemmän!) kanssa niin päästään taas hyvällä mielellä jatkamaan! Eikä tarvitse edes mainita mistään ratsastuksellisesta epäkohdasta, tiedän ne kaikki ja sen takia sinne valmennukseen menenkin ;)

Nyt ei taida auttaa kaikki-heti-nyt-asenne. Siispä lisää treeniä!