lehmä sikailuja ja itsevarmuuden kohotusta

Lehmä päätti että nyt loppuu tämä lomailu!

Varovasti mentiin vielä Allin kanssa viime viikko, kuin kengittäjä saatiin paikalle vasta perjantaina. Keskiviikkona piti lähteä ratsastamaan neitiä vielä illasta, mutta tammalla olikin muita suunnitelmia. Tarhasta haettaessa se päätikin että nyt tämä tamma ottaa ja lähtee, nykäisi itsensä hieman hellästä otteestani (ei, en ole tottunut että se noin tekee, oma mokani!) ja mennä potkaisi minua riemuisasti pukitellessaan jalkaan. Tyytyväisenä huomattuaan olevansa vapaa kuin taivaanlintu, se jäi viiden metrin päähän mutustamaan ruohoa. Kiroilin ja yritin huutaa äitiä kun en yksinkertaisesti heti saanut jalkaa liikkeelle, mutta koska äiti oli tallissa eihän se mitään kuullut. Kari onneksi sattui olemaan pihalla ja ottikin tamman kiinni kuin itse klinkkasin pahimman kivun hellittäessä talliin. Onneksi se osui reiteen, eikä esimerkiksi polveen tai luuhun. Komea mustelma ja muutaman päivän se oli hieman puujalka, mutta onneksi ei sen pahempaa!

Koska tamma selkeästi kertoi olevansa kyllästynyt tähän kävelyyn ja tarhassa hilluiluun (sekä kentällä naurettavaan muutamaan ravipätkään), satuloin sen torstaina ja lähdin tekemään sen kanssa "reippaamman" lenkin. Allin mittapuulla se siis tarkoitti maastossa muutamaa ravi pätkää ja todella lyhyttä laukka pätkää. Kyllä tammasta huomasi että sillä oli virtaa ja haluja, hyvähän se on, eipä ainakaan onnu! Liideltiin lennokasta lisättyä ravia teitä pitkin kunnes päätin ottaa sen pienen laukka pätkän. Pienen. Ja vielä nivelien kanssa. Huono idea Senni! Mentiin sellaista rodeota pitkin peltotietä että ehdin jo miettiä että mihin hevonen sinkoaa jos itse alan tekemään maanpintatutkimusta. Jotenkin ihmeen kaupalla sain itseni pidettyä tamman kyydissä ja takaisin päin pätkä menikin jo kohtuu rauhallisesti!

Perjantai olikin jännä päivä, kaikin tavoin! Alli kengitettiin silikoonipohjallisten kanssa - tai siis pohjalliset ja sinne sisälle tursutettiin silikooni - ja koska tämä silikooni oli hieman erilaista kuin "normaali", hevoset viettivät koko päivän sisällä. Onneksi olivat sentään ennen kengitystä pari kolme tuntia pihalla ja putet kävivät iltapäivästä lenkillä. Itsellä teki kyllä pahaa seisottaa niin kauan sisällä, mutta hengissä selvittiin! Sain myös ihanan puhelun aamupäivästä kun ihana ystäväni Henna soitti ja kertoi saapuvansa treenaamaan Ypäjälle tammojen kanssa ja he voivat ottaa Piksun mukaan jos haluaisin tulla kanssa. Ja enhän minä tietenkään Super-Piksuilusta voi kieltäytyä!

Aivan ihana Henna ja sen huippu hepat vesiesteellä hyvin menneiden treenien jälkeen

Moni voi miettiä kuka on Piksu. Piksu, oikealta nimeltään Pikaso, on siis hyvän ystäväni Hennan suloinen ruunan möllykkä joka oli minulla viime vuonna muutaman viikon lainassa. Kävin Piksun kanssa muutamat estekisat ja yhdet - kuskin mokaamat - kenttäkilpailut silloin kun Pyry oli "sairaslomalla" ja palailemassa hommiin paremmin. Nuo hetket oli niin opettavaisia ja Piksu niin ihana tapaus että olisin varmasti sen ostanut jos rahaa olisi ollut! Oli kerrassaan mahtava päästä taas ratsastamaan herralla, vaikka tosi erilainen se on verrattuna omiin hevosiin.

Mentiin siis hyppäämään maastoesteitä ja uskottavasti tulee jonkinlainen videopätkäkin jossain vaiheessa tästä meidän hyppyreissusta. Piksu oli järjettömän innoissaan ja itse olin ihan paniikissa. Jarruja olisi kaivannut hieman paremmaksi, mutta hyvin ruuna hyppäsi ja ainakin oli kokoajan menossa eikä tarvinnut kertaakaan pelätä että se kieltäisi. Tai no saatiin me kaksikin kieltoa, ensimmäinen trakehnerille ja seuraava sen jälkeiselle talolle kun hallintalaitteet hävisivät esteen jälkeen. Kun ruuna malttoi niin kaikki meni tosi hienosti ja oma itsevarmuus kasvoi kohisten. Nyt osaan jo innolla odottaa Niinisalon kilpailuita!

Jalan mustelman takia olen joutunut siirtämään koulutreenejä, mutta lauantaina päätin että nyt en enää siirrä niitä, vaan lähdin illalla Pyryn kanssa vielä kentälle treenailemaan Kenttäkilpailuohjelma nro:6 juttuja. Pyry oli yllättävän kiva, pitää vaan edelleen yrittää keskittyä niihin omiin jalkoihin että saan ne vielä lähemmäksi ja paremmin tuelle. Tehtiin rataan liittyviä pätkiä, vastalaukkaa ja laukasta pysähdyksiä keskihalkaisijalla. Olin Pyryyn huiman tyytyväinen, sain sen todella hyvin kulkemaan viimeisen noston ja sen jälkeen suoraan ja pysähdykset paranivat kerta kerran jälkeen! Ensi viikolla pitää päästä ottamaan jotain helppoja hyppyjä ennen kuin lähdetään perjantaina reissuun.. Jännää!

Miten teidän lukijoiden loppuviikko on sujunut?

Ja onko jollain toiveita, haluatteko jotain erityistä postausta esimerkiksi Niinisaloon liittyen?