Hyvän mielen treenejä

viimeistelevää itsenäistä treenailua

Näin alkuviikon ja Niinisalon jo kolkutellessa tehtiin Pyryn kanssa visiitti keskustassa. Sitä ennen kävin Allin kanssa kentällä tekemässä ihan perusjuttuja. Kuolain pysyi pelhamina, sillä tamma on ollut sen verran villi nyt lomalta palailtuaan, niin ettei käsissä meinaa pysyä. Alun pukittelurodeon jälkeen saatiin jo siistejä ja rauhallisia laukanvaihtoja. Ehkä se tästä pikku hiljaa!

Suomen jääkiekkopelin jälkeen laitettiin herra Pyry kuntoon ja lähdettiin ajamaan keskustaan. Haluttiin tehdä viimeinen treeni nyt ennen Niksulaa ja tehtiin se niin, että ensin mentiin koulurata ja sen jälkeen hypättiin pieni esterata, niin kuin kilpailuissakin. Perillä heppa kuntoon ja baanalle!

Verkassa Pyry tuntui aivan järjettömän hyvälle. Tein lyhyen verkan ja fiilistelin vain kivan tuntuista hevosta. Aika pian jo totesin että hitto nyt tuun radan et tää tuntuu ihan loistavalta. Ja ei kun radalle! Mikä menikin sitten ihan poskelleen. Tahti muuttui kiireelliseksi, siirtymiset romahti, oma käsi heitteli minne sattui ja kaikki keskiaskellajit oli rikkoisia. Kiukutti, mutta samalla tajusin että siinä se taas huomattiin: hevonen ei ollut jalalla ja se kostautui radalla. Tästä siis tajusin viimeistään että kyllä se hevonen pitää verkata, vaikka kuinka hyvältä se tuntuisi hetken alussa..

Tultiin sitten heti perään uudestaan rata. Tämä oli jo huomattavasti parempi, muttei missään nimessä parasta laatuaan mitä meiltä voisi odottaa. Väistöissä käteni siirtyy mitä ihmeellisimpiin asioihin ja tähän pitää kiinnittää nyt paljon huomiota. Lisäksi se perhanan jalka nousee sieltä vaikka kuinka yritän sitä estää. Keskiravit edelleen rikkonaisia. Kuitenkin parempi kuin ensimmäinen rata, joten olin tähän huomattavasti tyytyväisempi. Tarkemmin ratsastin osittain, joten se parani jo sillä!

Näitä ei tietenkään videolle tullut mitä sitten tehtiin, ne kun onnistui parhaiten! Tein radan jälkeen vielä keskiravia ja väistöjä ja jumankekka mitä keskiravia tuli! Kun itse istuin hieman joustin ohjasta ja pistin paljon vähemmän painetta ja pelkästään yläpohkeella (niin kuin edelleen pitäisi muttei se päähän meinaa iskostua) keskiaskellajit oli huikeita! Nyt keskitytään siis käsiin, jalkoihin ja omiin apuihin vielä tarkemmin! Ja erityisesti niihin ratsastettaviin teihin, niistä niitä pisteitä tulee. Ylpeyttä silti on ilmassa, paljon ollaan vuodessa taas päästy eteenpäin ja vastalaukatkin alkaa olemaan melko helpohkoja, jee!

Tämän kouluradan jälkeen siirryttiin juhlakentälle missä oli sopiva pieni rata meille. Esteet laskettiin 90-100 cm tasolle ja muutaman verkkahypyn jälkeen tultiin rata. Halusin vain hakea hyvää mieltä ja varmuutta ja mentiinkin huomattavasti reippaammassa ja vapaammassa muodossa ja temmossa mitä normaalisti rataesteillä. Koska esteet olivat kuitenkin pieniä, ei tämä haitannut paljoakaan. Rata meni itseasiassa tosi hyvin, tietenkin mahtuu muutamia kuskin mokia joukkoon radalla. Ehdottomasti superhyvin meni okseri-okseri linja, toin sen hieman lähelle, ensimmäistä okseria, mutta silti saatiin hienosti neljä hyvää askelta väliin. Vedelle tuli jälkimmäisen kerran tyypillinen senni-moka: ratsastetaan eteen ja sitten tajutaan ettei voi täysillä puskea pystylle ja kiinni = toosi lähelle. Kuitenkin kuten sanoin tosi tyytyväinen ja se mitä haettiin saatiin!

Radan jälkeen jäin hieman turhaankin "hinkkaamaan" 1-3 linjaa. Radalla tuntui että se tuli sen huonosti vaikka videolta se näytti ihan hyvältä. 2-3 linja oli ehkä himpun lyhyt viisi, mutta kun yhdellä kerralla koitin sitä reipasta neljää, tuli se vielä huonommaksi ja jäi neljäksi ja puoleksi. Viimeisellä kerralla meni ihan ookoo ja lopetettiinkin sitten siihen. Tavoite saavutettiin ja kuski oli tyytyväinen!

Huippuhyvillä fiiliksillä kohti Niinisaloa!