Surkeiden sattumusten Niinisalo

jälleen ne kulutetut kliseet: p*ska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Pyryn fiilikset lauantain jälkeen. Suoritukset meni yhtä fiksusti kuin miltä hevonen näyttää!

Ennen kuin hyökkäämme minimaalisen Niinisalo postauksen kimppuun, haluan kiittää kaikkia 1000+ lukijaa! Aivan huikeaa että meitä on tämän pienoisen blogin äärellä jo näin iso määrä, ihan meinaa iso ihminen liikuttua! Jospa sitä vaikka jonkun spesiaali postauksen voisi tämän kunniaksi vääntää, mitäs tuumaatte?

Kuitenkin itse Niinisalon reissuun. Minun puolesta koko reissun olisi voinut yksinkertaisesti vain pyyhkiä pois koko kartalta, niin paljon se harmitti. Kaikki alkoi jo torstai illalla kun matkailuauto menikin yhtäkkiä rikki, mikä tarkoitti melkoisen paniikin omaista yösijan hakemista. Onneksi saimme Niinisalosta tutun tutulta matkailuauton (hienon semmoisen!) lainaan ja pystyimme hyvillä mielin starttaamaan perjantaina kohti Niksulaa. Tai no, mikä on hyvillä mielin. Nokka niksulaa kohti käännettiin heti äidin päästyä töistä 19.15 perjantai illalla. Jonkun aivojen oikosulun takia ajoimme harhaan (!! älkää kysykö, vuodesta -09 ajettu Niinisaloon ja 2012 vuoden jälkeen vielä 2-3 kertaa vuodessa.. miten voi ajaa harhaan!?) ja teimme näyttävän puolen tunnin lenkin. Kyllä minulla oli hermo kiehumispisteessä, voin sanoa!

Hevonen saatiin turvallisesti talliin ja itse päästiin muutaman korttipelin, kuulumisten vaihdon ja sänkyjen kokoamisen jälkeen nukkumaan. Herätys oli aamulla ja startti oli joskus 10.50 maissa. Fiilis aamusta loistava ja varma. Kouluverryttelyssä Pyry tuntui heti aluksi loistavalta, mutta viime treeneistä viisastuneena jatkoin verkkaamista. Kohta Pyry oli kammottava, mutta sen jälkeen.. Aivan uskomattoman hieno! Tein verkassa radanpätkiä (mm. väistöjä, keskiraveja, kolmikaarista laukassa jne) ja en IKINÄ ole saanut sitä kulkemaan noin tasapainoisena. Sanoinkin äidille että jos nyt ei herra saa hyviä prossia niin jossain on vika. Oli enää kaksi ratsukkoa ennen omaa starttia joten fiilis oli vähintään loistava!

Mutta niinpä niin. Radalla pyrin aloittamaan suorituksen mahd. nopeasti pillin vihellyksestä, sillä Pyry tuntui hyvältä. Kuitenkin kaikki hävisi heti ekassa pysähdyksessä: yhtäkkiä ei Pyry enää "malttanut" seistä vaan steppaili ja hyöri kuin hyrrä. Jokainen tehtävä saatiin rikottua, keskiravi, väistöt, kolmikaarinen, keskikäynti... Muutama onnellinen seiska löytyi paperista kun yksi voltti meni hyvin. Jokaisen rikon jälkeen yritin vain hymyillä ja tehdä tarkat tiet ja ratsastaa täsmällisesti, eipä tuntunut auttavan mikään! Kyllä, radan jälkeen harmitti ja itketti ja kiukutti. Miksi se juuri nyt kitsahti, eikä esimerkiksi hetkeä ennen verkassa, argh! Tehtiin ennätys huonoimmissa prosenteissa ikinä (Pyryn kanssa) saaden raavittua kasaan käsittämättömän järjettömän huonot 54,8%. Hyi kun hävettää edelleen.. Molemmilta tuomareilta silti kehuja, näyttävä ja kivanoloinen hevonen, tänään ei valitettavasti tasapainoinen. True!

Mentiin pikaisesti hokittamaan ja laittamaan estevarusteet ja ei kun verkkaan. Nopeasti muutama laukan nosto ja ei kun verkkahyppyjä alle. Pyry oli tosi kuuman oloinen, mutta hyppäsi tarkasti. Hyvällä fiiliksillä radalle! Ei meinattu päästä liikkeelle kun Pyry jäi pomppimaan paikoilleen, mutta kun aloitettiin, kaikki meni tosi hienosti! Ratsastin itse todella tarkasti, esimerkiksi 3-4 linja (okseri-pystypysty sarja) tosi huolella ja Pyry hyppäsi maltillisesti vaikka väleissä otti kipinää. Mutta sitten taas!! Voi jumantsuikka sentään hei.. En nähnyt oikein mitään paikkaa viidennelle esteelle ja ratkaisin tilanteen tuuppaamalla hulluna eteen ja heittämällä ohjat kädestä. Ei elämä! Leväytettiin esteen läpi ja seuraava pysty rämmittiin tyylillä yli. Siitä seuraava pysty meni vielä ihan hämärän peitossa ja otettiin sitten siitäkin puomi.. Kaksi viimeistä taas nätisti, vaikka hieman lähelle nyppien. Jos ei kouluradan jälkeen, niin nyt kyllä pettymys oli mieletön!

Heppa takaisin tallille ja siellä se pääsikin loppupäiväksi tarhaan. Itse syömään ja hengailemaan muuten vaan. Jossain vaiheessa käytiin kävelemässä maastorata ja siitä teinkin walkthroughtin, minkä löytää tästä klikkaamalla. En pitänyt rataa vaikeana, se tuntui loogiselta ja ihan helpolta meille. Ja kun lähdettiin tyytyväisenä sunnuntain radalle jumbosijalta, ei odotukset tarvitse ollakkaan kovin korkealla!

Sunnuntai valkeni ja kiire ei ollut mihinkään. Siinä katsottiin vaativaa ja helppoa ennen kuin kipiteltiin tallille. Letitin ja varustin Pyryn ja itseni rauhassa ja sen jälkeen lähdettiin taapertamaan kisa-alueelle. Olin tällä kertaa hyvässä ajassa, en edes liian aikaisin tai myöhään! kerrankin.. Verkassa Pyry innostui ja hyppäsi kaiken tosi upeasti! Itse rata näkyy kypäräkamera videossa, mikä löytyy tuosta alhaalta. Radalla Pyry oli hieman liiankin innoissaan ja jouduin tosissani pidättelemään sitä ettei oltaisi menty vielä kovempaa. Itsellä ei ollut kelloa ja olen nyt treenannut täysin avoimen helpon temmossa, joten tuttarin vauhdin löytäminen oli vaikeaa! Nollilla vauhdikkasti kuitenkin päästiin maaliin ja no.. Kivaa oli molemmilla, ihana että hevonen jaksaa olla noin innoissaan! Jotenkin huomasin loppua kohden ohjien valahtelevan sormien välistä, mutta olin asialle niin välinpitämätön etten jaksanut tehdä sille mitään, huppista!

No, tavoite tavallaan saavutettiin, homma oli helppoa ja tiedetään varmasti että seuraava luokka on avoin helppo. Reissusta jäi vähän pettynyt fiilis, mutta ensi kerralla sitten taas paremmalla tuurilla ja taidolla! Huomenna Pyry saa palautua (tarvitseeko se vauhtimopo sellaista muka?!) ja käydään Lehmän kanssa hyppäämässä keskustassa. Keskiviikkona starttaan molempien tammojen kanssa Ypäjän keskiviikkomaastoestekisoissa, jee!

Siihen asti, kuulumisiin!