Karin valmennuksessa

Aivan huikea kirjava!

Maanantai illalla sain todella loistavan puhelun kun soitettiin että Kari Nevala olisi tulossa Merjalle tiistai aamusta klo yhdeksän. En voi sanoin kuvailla sitä onnentunnetta, epäonnistuneen rataestekokeen jälkeen päästiin heti korjaamaan virheitä. Yövuoro valui kuitenkin pitkäksi ja olin Ypäjällä vasta seitsemän aikaan aamulla ja valmennukseen lähdettiin 24 tunnin hereillä olon jälkeen. Olin ihan varma että tipun kyydistä tai ratsastan muuten huonosti, mutta miten kävikään!

Pidettiin valmennus maneesissa, koska yö ja aamun satoi vettä ihan kaatamalla. Ja oli hyvä vaihtoehto, koska kesken valmennuksen sitä tuli vielä vähän enemmän lisää. Aloitettiin normaalisti kevyt ravi ja laukka, sen jälkeen kaikissa askellajeissa pieniä voltteja ja väistöjä. Allin kanssa ongelmia oli oikeaan kierrokseen, painoit takapäätä ulos ja ei taipunut kokonaan rungostaan. Huolellisella ulko-ohjalla ja jalalla sain kun sainkin sen pehmeäksi. 

Itseasiassa kyllä sen huomaan itsenäisessä ratsastuksessa, mutta olen jotenkin todella avuton vaatimaan suuremmin. Nyt tuli taas huomattua että jos haluan oikeasti eteenpäin, pitää tehdä töitä, eikä missään nimessä riitä se että huomaan ongelman mutten jaksa/viitsi/halua sitä korjata. Taas sai kirota oman itsensä kun ei viitsinyt aikaisemmin panostaa. No, suunta eteenpäin!

Ensin muutamia verkkahyppyjä, missä haettiin vain rentoutta ja sen jälkeen pientä rataa. Kerroin Karille että sarjalla oli ollut ongelmaa ja olikin hyvä että se oli nyt treenissä mukana. Ensimmäisellä kerralla ratsastin sarjalle hyvin ja rohkeasti, joten hevonenkin meni molemmista yli, tehden vain aivan järjettömän leijuvan hypyn okserille. Kun sitten alettiin tulemaan myöhemmin uudestaan ratsastin itse vähän hitaammaksi kädellä ja kun hevonen olikin hyvin avuilla jäätiin a-osalle. Mutta myös hevonen teki virheitä! Se on ehkä myös yksi heikkouksistani että pistän aina kaiken omaan piikkiin; ratsastan huonosti, tuon väärään paikkaan, en tee tarpeeksi, teen liikaa.. Taas tuli huomattua (ja Karin suututtua haha) että kyllä se hevonen osaa sitten kusettaa minua kuus-nolla. Eli ehkei se vika ihan joka kerta olekaan kuskissa?

Valmennus oli aivan huippu! Tuntui että itsetunto kohisi taas hurjana ylöspäin ja ohjeet mitä saa on niin selkeät että tälläinen tumpelokin ne tajuaa. Esteet ei korkealle nousseet, max 105 taisi olla, mutta fiilis oli sitä parempi ja taas isot eväät kohti parempaa esterataa. Olen myös ylpeä tammasta joka mielestäni hyppäsi (silloin kun hyppäsi) super hyvin, vaikka hypyt olivatkin hieman isohkoja aina välillä. Kuolain pitää pistää taas vaihtoon, nyt kun ratsasti tamman hyvin avuille, tuli gägi liian kovaksi. Ei muuta kun pessoaostoksille.. Ja kuski ratsastamaan aina ennen esterataa hevosen noin hyväksi perhana ;)

Sellaisiin tarinoihin tällä kertaa!

Upea fiilis tästäkin, päästiin heti korjaamaan meidän virheitä hyvin tuloksin, jes!