Siirry pääsisältöön

Tavaraparatiisi osa 1: johdanto


Minulta on pyydetty usein varustepostauksia blogiin. Itse pidän varustepostauksista, on kiva lukea sitä mitä kaikkea muilta löytyy. Aloin sitten tosissani miettimään jospa minä itsekin lähtisin kaavailemaan blogiini varustepostausta. Niinpä sovin rakkaan kuvaajani Pilvin kanssa treffit ja aloitimme operaation "varustepostaus - tavaraparatiisi vai helvetti?". Miksikö näin nimetty?

Meillä on tunnetusti paljon tavaraa. On hevosten henkilökohtaisia tavaroita, harjoja, suojia, loimi, satuloita kuin myös yhteisiä tavaroita kuten sponsoriloimia, puoliloimia, heijastimia, lämpöpinteleitä.. Sanotaan että 11 vuotta hevosenomistajana on tehnyt tehtävänsä ja saisin takuulla aikani kulumaan suhteellisen tehokkaasti jos kuvaisin kaikki meidän tavarat. Projektimme siis käsittelee lähinnä tavaroita joita hevoset käyttävät useimmiten; loimet, satulat, suitset, suojat. Mitä ilman ei niiden kanssa voisi pärjätä.

Vuonna 2011 tein melko pitkän postauksen sen aikaisista suojista, huovista ja muista jutuista. Tämän jälkeen on osa suojista vaihtunut, suurin osa satulahuovista on edelleen käytössä ja paljon on tullut osteltua lisää. Satulamäärät on tänä aikana vaihtunut ja suitsiakin on tarpeeksi jos ei liikaa. Voidaanko siis sanoa että olisimme jonkinasteisia varustehulluja?


Tai olisihan se hullua sanoa että me oltaisiin niinkään varustefriikkejä. Onhan meillä kolme täysin erikokoista hevosta. Tai siis Pyry ja Alli käyttävät kyllä full kokoisia riimuja, suitsia ja suojia ja satulakin on samaa sarjaa, mutta Molla puolestaan vaatii ponikokoa suojissa. Loimissa taas kaikki ovat täysin omaa laatuaan, joten väkisinkin sitä tavaraa kerääntyy nurkkiin.

Mutta jos rehellisiä ollaan, kyllä sitä tavaraa on paljon. Tänään suojalaatikkoa siivotessani siellä oli usea pari takajalan hivutussuojia ilman etujalkojen jännesuojia. Miksikö? Uskottavasti etujalan suojat olivat aikanaan menneet rikki, hukkuneet maastossa tai muuten hajonneet ja takajalan suojat ovat jääneet "varasuojiksi". Vaikka todellisuudessa kun tälläinen rikki meneminen tai hukkuminen sattuu, ostetaan tilalle uusi setti, mikä sisältää sekä etu- että takajalan suojat. 

Silti se luopumisen tuska on niin suuri. Miksi heittää hyväkuntoiset, kerran-kaksi käytetyt takajalan lyhyet hivutussuojat pois, vain sen takia koska etujalkojen suojat ovat syystä tai toisesta kateissa? Ehkä meissä on äidin kanssa hieman hamstraajan vikaa, ajatellaan että joskus siitä voisi olla hyötyä, vaikka todellisuudessa ei niiden suojien olemassa oloa edes muista. Myyminenkin tuntuu osan kohdalla niin uskomattoman tylsältä, kuka haluaa ostaa takajalkojen suojat pelkästään kuin itsekin haluan pitää niittä settinä?



Meidän taloudessa on kahtalaista hulluutta. Itse olen niistä toinen ja hallitsen täydellisesti satulahuopahulluuden. Mielestäni ei missään nimessä voi olla liikaa satulahuopia. Edes nämä liki 60 huopaa eivät ole mielestäni missään nimessä liikaa. 7 kouluhuopaa en suostu myymään vaikkei minulla ole edes koulusatulaa - voin vielä jossain vaiheessa ostaa sellaisen. En voi vastustaa alennuskorissa olevaa kaunista huopaa. Se suoranaisesti kutsuu minua nimeltä. Välillä kun haen puhtaista satulahuopa kasoista sitä ihanaa tummansinistä huopaa jonka ostin seitsemän kesää sitten, saattaa käsiini osua viime kesänä saamani satulahuopa missä on vielä laput kiinni. Yritys on kova saada käytettyä kaikki tasapuolisesti, mutta kun kaikki eivät ole kotihuopia, osan haluan pitää valmennuksiin varattuna, toiset ovat kisoihin. 

Toinen hulluus on loimihulluus, joka puolestani on äitini heiniä. Äiti löytää aina toistaan ihanampia loimia ja niistä sitten tapellaan. Huopa vai loimi. Tosin pitää olla äidin kanssa siinä suhteessa samaa mieltä, ettei meillä vieläkään - näiden lukemattomien loimien keskellä - ole liikaa loimia. Kaikki loimia käytetään vähintään kerran kaksi vuodessa. Löytyy kaikkea vuorellisesta sadeloimesta vuorettomiin, toppaloimea, tebbya, froteeta, fleeceä.. Voitettua, ostettua ja tehtyä. No, sanotaan että ei ihan heti pitäisi meidän klipattujen hevosten palella. Ja silti Allin oston myötä jouduttiin ostamaan iso kasa lisää loimia. Ja vieläkään, niitä ei ole liikaa! 

Merkkiuskollisuudesta ei voida meidän kohdalla puhua. Sanotaan niin että emme ole ostaneet niitä kaikista kallempia, mutta jotain "merkkikamaakin" on löytynyt. Loimet ovat keskimäärin horzen tai hööksin kuvastotuotetta, satulahuovat sieltä mihin käsi on osunut. Osa on toimivia ja osa ei, sitten on vain ostettu uutta ja kokeiltu paremmalla onnella. Tällä hetkellä hevoset saavat nauttia kaikki sopivista ja hyvistä loimista, mistä olen todella tyytyväinen.


Se mihin nyt päädymme tässä johdannossa on varmaan seuraavien kappaleiden aikana. On siis sanomattakin selvää että meillä on paljon tavaroita. Paljon mitä käytetään, paljon minkä olemassa oloa en edes muista. Sen takia päätin toteuttaa tämän varustepostauksen useammassa eri postauksessa. Jokaisessa postauksessa esittelen hevosten varusteet mitä ne omistavat (loimet, satulat, suitset, suojat jne mitkä ovat ainoastaan hevosen omassa käytössä), yhdessä postauksessa pyrin esittelemään omat varusteeni ja jos vielä saan aikaseksi yhdessä postauksessa vielä hevosten yhteisen tavarat, kuten tallisuojat, kylmäpatjat, lääkelaatikon, selvitysaineet.. Mitä sieltä tallista yleensäkään löytyy.

Olemme nyt ehtineet tehdä yhdet kuvaukset. Mollan kanssa ja siihen kului puolitoista tuntia! Ja nyt vielä kun ajattelen jäi muutama oleellinen juttu puuttumaan, mutta toivotaan ettei se tule haittaamaan. Tästä Tavaraparatiisi-postaussarjasta on tulossa siis vähintään 4 osainen sarja ja toivon kovasti että tulette pitämään siitä. Sanotaan että se tulee sisältämään hurjan paljon kuvia ja sitä enemmän varusteita ja varsinkin loimia. Tällä kertaa en valitettavasti esittele kaikkia meidän yli 50 satulahuopaa, mutta oletan että ymmärrätte sen täysin. Olen kuitenkin pyrkinyt ajattelemaan mahdollisimman monia eri tilanteita missä käytetään eri varusteita.


Onko lukijoilla jotain erityistoiveita mitä haluatte tulevissa varustepostauksissa lukea?
Toinen osa on jo kirjoitettu valmiiksi,
 mutta jatkossa ilmestyviin postauksiin on vielä mahdollisuus vaikuttaa!

Kommentit

  1. Varusteet, mitkä otatte kenttäkilpailuihin mukaan kuvineen! Viime kaudella käytiin ekaa kertaa kenttäkisoissa ja unohtui vaikka ja mitä, joten kokeneen pakkauslista kuvineen olis enemmän kuin hyödyllinen ensi kautta ajatellen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postaussarjassa tulee kyllä hevoskohtaisesti mitä niillä on milloin missäkin (Pyryllä ja Allilla siis myös kenttäkilpailuiden varustus niin koulu-, este- kuin maasto-osuudella), mutta kunnollista listaa en tule tähän tekemään. Toteutuksena tämä tulee olemaan hieman erilainen, mutta toivotaan että tämäkin miellyttää silti! :)

      Poista
  2. Mulla ei taida olla tänä päivänä yksiäkään suojia settinä :D Löytyy pari paria hyviksi havaittuja takasuojia ja kotisuojat eteen ja sitten edustussuojat eteen. Joskus oli nahkaiset takajalansuojat, joita en ole raaskinut pois heittää siinä toivossa että joku kaunis päivä ne vielä korjautan!
    Ihan mielenkiinnosta kysyn vielä että mihin nuo kaikki satulahuovat mahtuvat? :D Meillä on myös kolme heppaa tallissa ja satulahuopavuori on rajoittunut kahteen ikealaatikkoon! Vaikka koitankin sitä kovasti kartuttaa koko ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän huovat nyt paljoa tilaa vie! :D Meillä on satulahuone ihan tosi iso, siellä on koko seinän levyinen hylly tai sellainen taso missä on loimia 2/3 osaa ja loput on huopia. Sitten osa on pyykissä, osa kuivumassa, osa satuloissa.. Vähän ympäri tallia ja siellä missä niitä on viimeksi tarvittu :) Ja yhessä pinossa ku on jo melkein 15 niin eihän niitä montaa pinoa edes ehdi tekemään kun melkein 60 huopaa on jo täynnä ;)

      Poista
  3. Mulla on noin 20 huopaa ja siitäkin jo äiti valittaa että niitä liikaa. Seuraavaks kun joku huopa kaupasta mukaan tarttuu, voin käyttää puolustuksena että Sennilläkin on 60 huopaa :D

    Mielenkiinnolla odotan jatko-osia! Tää ainakin oli hyvä ja mielenkiintoinen postaus, ja uskon että myös seuraavat osat ovat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha ;D Huopia ei voi ikinä olla liikaa! Mää aina äitille kitisen ettei meillä oo mitää kivoja huopia.. Sit kauhee valinnan vaikeus kun on niiiiin monta huopaa mitä vois käyttää ;D

      Toivottavasti tuut pitään myös jatko-osista, ja toivottavasti saadaan ne kuvattua mahdollisimman pian loppuun :)

      Poista
  4. Meillä myös niin, että itse olen huopahullu. Aina pitäisi ostaa uusi ja hieno huopa. Äiti taas haluaisi aina ostaa uusia loimia. Nyt yritetään molemmat rajoittaa toisiamme (itseä ei oiken pystyis rajoittamaan ;)). Hevosella on jo riittävästi ja hyviä, sekä huopia että loimia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kuulla ettei olla ainuita! :) Meilläkin tällä hetkellä ostolakko, saa nähdä miten ensi kesänä tulee pitämään..

      Poista
  5. Innolla odotellaan näitä postauksia ^^

    VastaaPoista
  6. Ei hätää, minullakin hevosettomalla on hieman vajaa 20 satulahuopaa.. Hups..

    VastaaPoista
  7. Mulla on kans kauhee huopahulluus, mut sit kun myin Liinun pois niin otti niiiin koville myydä ne huovatkin pois... :( Mietin että säilytänkö ne sitä varten et jos vielä joskus ostan hevosen, mut päädyin myymään ne sittenkin tosin kadun sitä edelleen :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi ei, kuinka pystyit niistä luopumaan?! Itsellä on tosiaan ne kouluhuovat odottamassa jos joskus sattuisin koulusatulan ostamaan, hehe :D

      Poista
  8. Jesss!! :D
    Pikku materialistina näitä varuste postauksia on tosikiva lukea (vaikka mulla omaa hevosta olekaan mille ostella mitään) :P
    Kaikkia tavaroita on silti kiva katella ja haaveilla ja unelmoida mitä ostaisi omalle jos olisi.
    -Nea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jee, hyvä että joku tykkää näitä sitten lukea! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov