Kisamatkalla

Onko olemasse b suunnitelmaa? Aluksi olen edelleen pahoillani siitä, että vanhojen postauksen kommentit odottavat vastaustaan. Täällä eletään niin hektistä elämää, etten yksinkertaisesti ehdi vastaamaan kommentteihin. Koitan töissä lastauspaikalla ottaa hieman itseäni niskasta kiinni ja näpytellä teille luurilla vastaukset niin paljon kuin kykenen. Mutta nyt itse aiheeseen: Mikä on Lehmän tuomio klinikalta? Joillekin se saattaa tulla yllätyksenä ja itseasiassa en asiasta mitään meteliä pitänytkään. Alli on tähän päivään asti liikkunut normaalisti kaikissa askellajeissa, mutta viikko sitten tilasin sille klinikan. Miksi? Vasemman etujalan tähden. Siinä on kohta kolme viikkoa ollut impparimaisia oireita ja kun ne viikko sitten laski normaaliksi, alta paljastui minun yksi pahimmista painajaisistani. Aivan silminnähden selkeä hankoside vamma.  Joku blogin lukijoista voi muistaa Lurpan tarinan. Tarinan taistelusta jännevammojen kanssa, joka lopulta päätyi maailman ihani...

Arvonta päättynyt!! Onnea Anna-Stina (lansukoira@hotmail.com), sinulle on laitettu sähköpostia! Avoin kutsu Playsson.netin järjestämälle Aira Toivolan istuntaklinikalle ! + ARVONTA postauksen tälläkin kertaa kuvittaneet Pilvi & Aleksi // http://pilvipisara.kuvat.fi // KIITOS! Joskun oli istunta siedettävä. Silloin 2012-2013 vuosina kun oikein jaksoi pinnistää ja istua hienosti. Silloin tuntui että jostain oli saatu kiinni ja matka oli ylöspäin. Istunta on sellainen asia mikä romahtaa jos sitä ei jaksa huoltaa. Minä en jaksanut. Ei ollut aikaa eikä rahaa. Tai sitten olin vain laiska. Jossain vaiheessa vain huomasin että en osaa istua. Tai sitten se tuli korostumaan sen jälkeen kun Alli saapui taloon. Kun ei vaan osaa istua - ja sekös vasta harmittaa. Tiedän että hyvä istunta on avain siihen, että pystyy vaikuttamaan hevoseen paremmin. Olenhan vuonna 2012 käynyt aktiivisemmin Aira Toivola n istuntatunneilla. Se ensimmäisen tunnin jälkeinen oivallus kuin hevonen li...

Meinaan Allin kanssa maanantaina klinikalla. Perjantaina heti Pyryn klinikan jälkeen olin lähdössä ratsastamaan Allilla ja huomasin että se ontui jo ihan käynnissä. Ravissa oli aivan kamalaa könkkäämistä, joten varasin sille heti klinikan, jolle päästiin nopeasti maanantaina.  Tutulla parkkipaikalla oltiin jälleen hyvissä ajoin. Sanoinkin jo äidille ja klinikan henkilökunnalle että tarvitaan varmaan jo joku kymppikortti tänne kun käydään jatkuvasti. Voisi sitten joka kymmenes kerta olla ilmainen. Jotenkin alkoi tuntumaan siltä että siellä rampataan jatkuvasti.. Hetken odottelun jälkeen ell katsoi liinassa kun juoksutin Allia. Aivan kamala könkkääminen oikeaan kierrokseen, itselläni teki oikein pahaa katsoa. Sen jälkeen takaisin sisälle ja tutkittiin. Paineltiin, tunnusteltiin ja lopulta kuvattiin ja vielä katsottiin. Ei mitään vikaa minkään laitteen mukaan . Tuntui jotenkin turhauttavalta kun ei löytynyt mistään mitään. Kuvatkin olivat priimat, mistään aiemmista selkä...

Siinä sitä oltiin. Klinikalla herra Pyryn kanssa. Olin normaalisti lähdössä keskiviikkona lenkille Pyryn kanssa. Fiilis oli super hyvä, tuntui siltä että nyt tänä vuonna näytetään miten pirun hyviä ollaan. Maanantaina Pyry vietti ansaitun vapaapäivä ja tiistaina Aliisa kävi ratsastamassa. Keskiviikkona oli tarkoitus mennä reipas maasto ja torstaina ratsastaa avut läpi. Perjantaina pyörälenkki ja sitten voittamaan mestaruus.. Niin piti mennä. Lopulta keskiviikkona lenkki jäi lyhyeen. Ensimmäisellä raviaskeleellä jo huomasin että nyt ei olla puhtaita. Äkkiä alas ja sieltä käsin heppa raviin ja katsomaan liikettä. Kyllä, oikea takanen selkeä ontuma. Nielin siinä vaiheessa kauhua; Pyry ei ikinä onnu. Se on melkein fakta, sillä se on ontunut viimeksi 2013 keväällä, jolloin sen jalat myös kuvattiin. Mikään puhdas pulmunen se ei kintereistään ole, mutta muuten ei ollut mitään mainittavaa. Itkua nieleskellen talutin Pyryn kotiin ja kylmäsin jalat. Klinikka saatiin heti perjantaille. ...

Eilen olikin suhteellisen tapahtumarikas päivä, kun heti aamusta lähdettiin ponin kanssa koipikontrolliin. Mollahan loukkasi keväällä jalkansa ja sitä on nyt hoidettu ensin kävely + kylmäys ja sen jälkeen prpllä. Vamma oli onneksi pieni, mutta tammalla on kuitenkin jo kiitettävät 18 vuotta ikää, joten paraneminen kestää aikansa. Klinikalle oli varattu aika klo 11, joten aamulla äiti hätyyttili minut ylös hieman ennen kymmentä. Söin puoliunessa aamiaista ja vietiin hevosille aamuruuat samalla kun haettiin Molla. Perkule kun laitumella taas huomasi että Allin jalka oli pahempi taas, joten sovittiin että hepat tulee nyt kotiin siksi aikaa että saadaan tamman impparijalka täysin laskemaan. Pääsivät siis pitkästä aikaa yöksi sisälle! Aamuruokien jälkeen Molla tamma traikkuun ja kohti klinikkaa! Klinikalla ei kauaa mennyt, tutusti jalka klipattiin ja ultrattiin. Ja kerrankin positiivisia uutisia kun lähdetään klinikalta: jalka oli parantunut odotetusti eli hyvin ! Se tarkoittaa sitä...

" Laitumella on ollut niin kivaa, että onnistuin siellä polkemaan toisesta etujalasta kengän ja toinen oli - omistajan sanoin - kuin tukki.   Omistajani itkua tuhertaen raahasi minut (kesken nautinnollisen ja ihoani hoitavan mutakylvyn) klinikalle missä Erkki Eläinlääkäri sanoi että impparihan siinä koivessa on. Sain hieman ikävän tuntuisen kortisonipiikin kaulaani ja jalkaani hoitaja kääri hauteen ja sinne sisään sujautti jotain ainetta mikä tuntui tosi märältä. Omistajaa hoitaja varoitteli myrkyllisyydestä, eli kai se jotain myrkkyä oli!!   Nyt olen taas kaksi viikkoa kisakaranteenissa, mutta onneksi saan liikkua normaalisti ja pääsen takaisin laitumelle. Omistaja minua kovasti kirosi, olisi kai kisatkin ollut viikonloppuna.. Mutta ei se minua haittaa, pidän laitumella olosta!    Kaurapusuja kaikille! " Terveisin Alli Omistajalta: Niinpä niin. Tarjolla olisi myös muutama kisapostaus joihin en vain ole saanut aikaa kirjoittaakseni. Tämä töihin paluu ...

Tällä kertaa tuplana.. Minun piti palata heti alkuviikosta kertomaan kuinka huisin kivaa harjoituskenttäkilpailuissa oli, mutta koska heti alkuviikosta alkoi elämä potkimaan suoraan päin naamaa, on tuon postauksen kirjoittaminen jäänyt. Kaikkea en tänne voi tietenkään avata, mutta sanotaan näin että huoli äidistä on kova ja stressaa jonkun verran. Lisäksi maanantaina Alli alkoi ontumaan rajusti vasenta takajalkaansa, joka kuitenkin helpotti hieman tiistaina. On siis täällä nyt sitten taas menoa ja meininkiä ja niiden varjolla on jäänyt blogi hieman taka-alalle, pahoittelut siitä. Harjoituskenttisten postaus on ihan puoli valmiina, joten koitan julkaista sen pian! Vaikka tiistaina Alli oli jo hieman parempi, se selkeästi ontui käynnissä. Sunnuntaina kisojen jälkeen jalassa oli hieman turvotusta, mutta maanantai aamuna kaikki oli ihan normaalin näköistä; paitsi että se piru vie ontui. En tiennyt oikein mitä olisin hoitanut, joten kylmäilin jalkaa, hoisin hieman selkää arnika...

Ei siitä ole montaakaan postausta aikaa kun hihkuin teille Allin kuulumisia. Varmaan heti seuraavana päivänä postauksen jälkeen juoksutin Allin ja varasin sille seuraavan klinikka ajan viikon päähän. Silloin se mielestäni oli hieman haluton juoksemaan vasemmalle, vähän jäykän oloinen, mikä ei näkynyt kuitenkaan yhtään toiseen suuntaan. Se klinikka aika olikin sitten tänään. Vähän jännitti mitä eläinlääkäri sanoo nyt selästä ja mikä on tuomio. Olen niin lopen kyllästynyt kuskaamaan sitä jo klinikalle. Tutkittiin ensin liikkeessä, suoralla ja ympyrällä. Tammaa kiukutti kun satoi vettä. Liike on symmetristä molempiin suuntiin itse olin näkevinäni sitä samaa pientä jäykkyyttä, mutta ell sanoin että se näyttää oikein hyvältä eikä nähnyt mitään ongelmaa.  Sisällä kuvattiin, katsottiin läpi lämpökameralla ja sitten eläinlääkäri tutki vielä piikitetyn selän. Ja kaikki näytti hyvältä ! Ei siis mitään vikaa missään, muualla kuin omistajan hysteerinen ja vainoharhainen tunne siitä ...

Vastoinkäyminen tuntuu vain jatkuvan. Maanantaina heräsin erittäin epämukavaan oloon ja ensimmäisenä sainkin ottaa juoksuaskeleita oksentamaan. Päivä kului melko ällöttävissä merkeissä ja taisin kymmenen tuntia oksentaa, noin kerran tunnissa. Uskokaa tai älkää, lääkäriin ajaminen oli melkoinen suoritus, soitin kaksi kertaa äidille (joka oli myös oksennustaudissa!!) etten millään pääse takaisin Ypäjälle. 23 kilometrin matka keski yli tunnin, huh! Ei viikko sen mukavammin omalta osaltaan jatkunut, olen ollut koko viikon aivan järjettömän kipeä. Vasta nyt pikku hiljaa alkaa tuntumaan siltä että voin avata silmät ja harkita suuhun jonkun ruoka-aineksen laittamista. Ei ole tosiaan kolmeen päivään pystynyt syömään mitään. Lääkärin mukaan tätä on liikkeellä juuri ja se on erittäin tarttuvaa. Hyf. Mutta siihen pääaiheeseen, eli neiti Lehmään, joka pääsi tuossa eilen klinikalle. Äiti oli onneksi hieman edes minua paremmassa kunnossa ja mentiin sitten yhdessä klinikalle. Ei siellä pal...

Vai onko se paljon suurempi ongelma. Kumpi tuli ensin selkäongelmat jotka johtivat jalkaongelmiin, vai jalkaongelmat jotka johtivat selkäongelmiin? Vai onko kaikki vaan omassa päässä? Tai kenties hevosen päässä? Olen nyt viimeisiä päiviä, viikkoja, ollut kamalassa tilanteessa. Jälleen kerran on aika mennä klinikalle, jälleen kerran on aika tuntea epätoivoa ja pelkoa siitä, kun ei tiedä mikä on. Jälleen on aika toivoa ja uskoa siihen että on hoitanut hevosensa mahdollisimman hyvin. Silti.. Aina on se pieni mutta, se pieni kavala siemen jonka joku joskus on sinne pääkoppaan laittanut. " Et osaa, olet huonot. Et hoida hevosiasi, et välitä ". Onko se tosiaan niin? Olenko minä sokea, olenko välinpitämätön? Vai olenko vain liian lähellä tilannetta, nähdäkseni sen kokonaisuutena. Suuria kysymyksiä, vailla kunnollista vastausta. Ja kyllä, nyt puhutaan Allista. Tuosta pienestä, kirjavasta minulle erittäin rakkaasta kaviokkaasta, joka on taas menossa klinikalle. Maanan...

Maanantaina oli klinikka taas, missä hoidettiin oikeaa takajalkaa. Tavallaan jännitin tätä kovin, nyt saisimme sitten tietää enemmän mitä tuleman pitää. Viikon Alli oli vain tarhaillut, toisella viikolla päivittäin kävellyt. Se oli kuin lentoon lähdössä, hyvä että kaviot välillä maahan osuivat kun se hyppi jokaiseen ilman suuntaan. Tarhassa se sai välillä järjettömiä sekopää kohtauksia ja juoksi siellä niin että rapa roiskui! Maanantaina tultiin klinikalle tunti liian aikaisin. Äiti oli muistanut ajan väärin, itse en muistanut edes oliko se aamulla vai illalla. Onneksi aamuajalle oli vapautunut juuri sopivasti aika ja päästiin heti sisälle. 10 minuuttia myöhemmin lyötiin piikki takajalkaan - ja Alli oli sitä mieltä että se oli ihan naurettavaa touhua ja ei meinannut ollenkaan pitää jalkaansa alhaalla, heh - ja saatiin jatko-ohjeet. Kaksi päivää käyntiä, sitten pikku hiljaa enemmän. Viikon päästä käytännössä treenikunnossa. Tänään otettiin vielä rennosti. Yksi pätkä ravia k...

Ken on maassa.. Sairahin? Ei Lehmä kuitenkaan. Vaikka onhan se melkoisen naivia uskoa että ostaa terveen hevosen kliinisellä ostotarkastuksella ja vanhoilla kuvilla joita en ikinä edes katsonutkaan. Eikä minua ole huijattu, olen vain niin korvia myöten rakastunut neiti Lehmään, että taitaa olla se ja sama millainen sairastapaus se olisi. Minulle tullessa sillä oli oikeassa takajalassa imppari. Kliinisessä tutkimuksessa se yritti ensimmäisellä kerralla potkaista eläinlääkäriä taivuttaessa oikeaa takajalkaa (juosten kyllä puhtaan 0-rivin paperiin). Otj on aina ollut heikoin lenkki ja se on aluksi kompuroinut sen kanssa. Ajan ja lihasten myötä se lopetti sen ja tuntui saavan ihme parantumisen. Joo just, mitähän satukirjaa meikä onkaan lukenut. Jäykempi se on aina ollut ja huonommin astunut sen jalan alle, mutta treenillä se on kokoajan parantunut. Onko siis epämääräisen könkkäämisen syy toisen kintereen kinnerpatti , joka on uskottavasti muhinut siellä jo tovin? Vai saiko...

kiitos Biofarm tuesta kisamatkalla-cupissa! "Biofarm Oy:n toiminta-ajatus on kehittää ja valmistaa yksin ja yhdessä yhteistyöyritysten kanssa tuotteita, jotka ylläpitävät ja parantavat eläinten hyvinvointia, terveyttä ja elinympäristöä. Valmistamme, valmistutamme ja maahantuomme erikoisrehuja, täysrehuja, hoitotuotteita sekä eläinlääkkeitä." Lupaan että näitä sponssipostauksia tulee vähemmän kunhan pääsen tästä alkuinnostuksestani! Ilokseni voin ilmoittaa että lauantaina koittaa Kisamatkalla-cupin ensimmäinen osakilpailu! Nyt kuitenkin päästään tutustumaan tämän päivän ilonaiheeseen kahteenkin otteeseen, mistä ensimmäinen on sponsoripainoitteista ja toinen liittyykin meidän pieneen Lehmä heppaan.  Me olemme syöttäneet Black Horsen rehuja jo yli 7 vuotta. Molla on siis ehdottomasti syönyt näistä pisimpään. Ennen BH:hon siirtymistä Molla soi Racing-rehuja, mutta sai niistä ikäviä allergisia oireita. Siirryimme syöttämään Black Horsen Balancea ja sitä ovat kaikki ...

itse sitä menee ihan sanattomaksi tässä tilanteiden muuttuessa..  Sen verran on tässä nyt pienen ajan sisällä ehtinyt tapahtumaan, että ehkä on hyvä että meidän meno hieman rauhoittuu noin kokonaisuudessa. Mutta voin sanoa että käännne oli kyllä minullekin melko yllättävä! Varasin Allille jo itseasiassa viikko sitten klinikan. Ehkä se tuli hyvään paikkaan ontumisen kanssa, joka siis tuli kengityksen jälkeen. Koska on tuttu klinikka, päästiin sinne melko nopeasti ja oltiinkin jo aamusta liikkeellä, juuri tultiin kotiin. En nyt ala kaikkia diagnoosejamme tänne nyt jakamaan, koska tää oli niin jymyjuttu että jopa ne muut jutut jää tän alle. Itseasiassa tamma on oikein hyvässä käyttökunnossa, mitään rajoittavaa käyttötekijää ei ole PAITSI:  Mun hevonen on kantavana . Joo, luit muuten oikein. Yritin mun kivikautisella nokialla saada kuvaa  mut voitte uskoo ettei se onnistunu ja en saanu ees sitä blogiin ladattua..  Sanotaanko että näin se maailma vaan muu...

Ikävää ja iloista, kuvallista postausta! Periaatteessa kyllä on melko positiivinen postaus. Aloitetaan silti torstaista, jolloin käytiin Pyryn kanssa klinikalla. Se oli keskiviikkona taas todella huono takaa, joten soitin sille samantien klinikan ja onneksemme saatiin aika jo seuraavalle aamulle. Heti pitää kehua kuinka fiksu mies se oli koko päivän, oli rauhallinen ja toimi todella hienosti lastatessa ja purkaessa. Purkaessa sain sen aivan yksin jopa alas! Kuitenkin. Klinikka oli siis klo 11, joten lähdettiin hyvissä ajoin kymmenen pintaan tallilta. Klinikalla hetki odoteltiin ja sitten saatiin Pyry käsittelyyn. Ensin juoksutus liinassa. Ei ontunut tai ollut ep, mutta jäykkä oli. Ei muuta kun kuvaamaan jalkoja. Kuvattiin etuset että takajaloista kintereet, yhteensä tuli kuvia 8 kappaletta. Kuitenkaan kuvissa ei ollut mitään mistä huolestua: sukuvialliset vanhat irtopalat löytyivät, mutta ne oli tosiaan vanhat ja eivät vaivanneet, joten niiden olemassa oloa ei tarvinnut mi...

Klinikkareissu kertaa Pyryn 16. Toukokuuta Olisiko mahdoton toive että nuo nelijalkaiset pitäisivät itsensä kunnossa?   

niinpä näinpä.. Pääsin vihdoin lähtemään kopin kanssa  kotoa hieman ennen kahta. Tallilta tuli kyytiin Molla ja Janni ja matka klinikalle alkoi.. Perillä klinikalla!! Ja sitten vain peukkuja mitä tuleman pitää..   Aloitettiin sitten röntgenistä, missä minä sain olla auttamassa. Tässä esittelen minun hienoa mekkoani ;) Molla ainakin näyttää tyytyväiseltä kuvauksen jälkeen! Sitten seilattiin hetki pihalla ja odotettiin että päästään toiselle paikalle.. Klinikka oli aivan tupaten täynnä! Sisällä vielä hetki odotettiin.. Ja odotettiin.. Ja lopulta ulrattiin jalka! Ja tämän jälkeen vielä yksi paikan vaihto.. Molla näyttää että kyllä se koipi nousee, joko mennään kotiin? NOUP! Vielä yksi koettelemus.. Eli kontrollitähystys! WIII, puhtaalta näyttää! Kyllä siellä vielä oli räkää, mutta aikaisemmin tämä oli täysin rään peitossa niin että koko kuva oli aivan keltainen! Ja taas poni tyyt...