Siirry pääsisältöön

"Jatka samaan malliin"

Tiedättekö niitä sellaisia lausahduksia mitä on aina ihana kuulla, mitkä lämmittävät mieltä, ilahduttavat ja saavat motivaation nousemaan? Tiedätte varmasti myös sen tunteen kun sinulle kerrotaan että olet onnistunut jossain, tehnyt jotain hyvin? Se saa aina hymyn korviin ja sillä jaksaa takuulla ne synkemmätkin päivät. Kesä tulee, päivät on jo pitkiä.. Onhan tässä aihettakin positiivisuuteen!

Eilen tiistaina oli kaksi aivan huippu juttua. Allilla kävi ihana Nina tekemässä kranion ja oltiin Pyryn kanssa Nevalan valmennuksessa. Ja kyllä, molemmat oli aivan huippu juttuja! Itse olin vielä töissä kun Nina kävi, mutta ehdin kuitenkin muutaman sanan vaihtamaan Ypäjälle päästyäni. Kävivät ensin äitin kanssa Herkun tallilla hoitamassa Herkun ja tallin toisen nuoren 5 v ori Varjiksen. Nina saikin sieltä tallilta heti uusia asiakkaita sillä Varjikselle varattiin heti lisähoito ja tallilta tuli ainakin 1-2 muutakin hoidettavaa! Herkusta ei ollut ihmeellisempää sanottavaa, on edelleen tosi vaiheessa ja kasvaa, joten rauhassa pitää ottaa. Ja sitähän tässä on kokoajan yritettykin.

Mutta Alli! Ah, olen niin onnellinen, sillä ollaan nyt päästy siihen pisteeseen ettei se tarvitse enää hoitoa! Aivan huikea matka ollaankin saatu mennä että ollaan tähän päästy. Nyt Alli on saanut hienosti koko kroppaan lihasta, on huomattavasti siis pyöreämpi ja saatiin vain positiivista palautetta miten selässä lihakset on vahvistuneet huomattavasti ja kiinnittyneet joustavasti toisiinsa. Kordinaatiokykykin oli selvästi parantunut lihaskunnon kohenemisen myötä, joten toivotaan että se auttaisi myös tähän itsensä telomiseen.. Kireyttä oli hieman lantiolla missä sitä on aikaisemminkin ollut, mutta se voi johtua tällä kertaa myös kiimasta mikä tammalla nyt on. Mutta edelleen, aivan huikeaa että ollaan päästy siihen pisteeseen ettei enää tarvitse olla niin huolissaan ja kaikki näyttää nyt sujuvan juuri oikeaan suuntaan. Wipii! Huhtikuussa Nina tulee seuraavan kerran ja sitten on aika tsekata Pyry läpi.

Ypäjälle sitten tosiaan iltapäivällä päästyäni laitoin pikaisesti Pyryn kuntoon, sillä oltiin vihdoista viimein saatu onnistumaan iltavalmennus Jokioisilla ja päästiin hyppäämään! Ja voi että kaikki oli niiin kivaa ja helppoa! Nyt minulla oli jo suunnitelma, sillä mennään 13.3. Ainoon hyppäämään, Pyry menee pelkän 110 cm ja Alli menee 90 cm ja 100 cm. Valmennuksen alussa Pyry tuntui vähän hitaalta ja toisaalta se kyttäili ties mitä nurkkia ja seiniä ja sai pari ihmeellistä säpsykohtausta. Ravailtiin melko pitkään ja annoin sen mennä vähän omaan tahtiin. Laukassa pyysin seinältä raipan ihan vain käteen, sillä tuntuu että jo se kädessä pitäminen terävöittää menoa. 

Ensimmäiselle esteelle lähestyessä tuli kyllä joku aivopieru, lähdettiin askelta ennen ja olin ihan jäljessä ja kraah! Mutta sitten sen jälkeen löytyikin tasapaino, rytmi ja kaikki palaset kohdalleen ja kaikki oli niiin helppoa! Ei ollut oikeasti mitään ongelmia missään vaan pystyin vain sujumaan rennolla kädellä kohti esteitä oli ne sitten pieniä tai isompia. Kunnon flow meininki jälleen kerran. Kaksi puomia otettiin tunnin aikana ja nekin isommalla radalla. Mutta miten helpolta se isommankin radan hyppääminen tuntui! Ensimmäinen puomi tuli kun viimeinen askel oli hätäinen; selkään se ei tuntunut yhtään miltään, mutta videolla sen näki heti ja tuli sellainen "miksi minä noin tein" -fiilis. Seuraava puomi tuli toisen kiekan okserilla missä hyökkäsin ylävartalon kanssa turhan nopeasti. Pitää siis vain muistaa että tasainen rytmi ja rauhallinen istunta niin avot, meitä ei pysäytä kukaan!


Mutta huh, että semmoinen fiilis! Aika huikeaa oli taas päästä hyppäämään valmennukseen Pyryllä, kyllä se edelleen on niin hyvänmielenheppa! Harmi kun ensi viikolla ei ole Karilla valmennuksia viikolla, pitää koittaa päästä vaikka itsenäisesti hyppimään ennen Ainon kisoja Allilla. Nyt odotan kyllä jo tosi kovasti kisoja, toivotaan että menee yhtä hyvin kuin kauden avaus.. Tai vaikka paremmin ;)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov