Askel taaksepäin

Eilen oli taas valmennuspäivä ja mukana oli kukapas muukaan kuin neiti Alli. Lehmällä on ollut nyt aivan järjettömästi oikein pöhelienergiaa. Se on kiukuttelun kyllä vähentänyt ihan minimiin, mutta maastossa mennään täysillä peräpää lentäen että välillä on kuskillakin ollut kypärässä pitelemistä. Jos ei tamma saa mennä kuten haluaa, alkaa pomppiminen kaikkiin ilmansuuntiin ja sitten ollaan taas pulassa liukkaassa maastossa. Välillä toivoisi vaan että olisi se maneesi siinä kotipihassa.. 

Muutaman reippaamman maastopäivän jälkeen tilanne ehkä hieman helpoittui ja tamma ei ollut enää niin hankala, mutta tein samalla päätöksen että hyppään kisoissa pessoalla. Olen asiasta itseäni soimannut jo useamman päivän ja tänään valmennuksessa sitten koitin kuolainta pitkästä aikaa. Allin kanssahan olen vielä viime keväänä hypännyt pessoalla, mutta kesällä kontrolli alkoi olemaan sen verran hyvä että pystyimme vaihtamaan oliiviin. Nyt kuitenkin tuntuu että kaikki palikat on hukassa ja sunnuntaina pitäisi olla kisoissa. Ei se kuolain ole ratkaisu eikä oikotie onneen ja tiedän kyllä että ongelma on satulan päällä, mutta ette tiedä miten kamalaa on se tunne kun ei ole mitään hallittavaa kuin hevonen heittää vahvaksi kädelle ja painaa pään eteen alas ja jyrää kaikki esteet turvallaan. Pessoalla saa nenää edes kohtuullisesti nostettua sen verran että päästään (toivon mukaan) välit hieman rauhallisemmassa temmossa.

Pessoa ratkaisuna meillä oli kaksi ohjaa ja leukahihna. Nyt kisoihin tehdään vielä pieni muutos tähän kokeiluna Karin neuvosta ja katsotaan miten toimii. Itse olin melko tyytyväinen, pystyin olemaan selässä paaaaljon rennompi kun hevonen tuli takaisin nopeammin ja ei tarvinnut jo ennen estettä meittiä kauanko kestää että saan hallintalaitteita takaisin. Vieläkin vähän innostutaan esteen jälkeen singahtelemaan, mutta itse pystyn nyt nopeammin rentouttamaan itseni ja käteni ja koko homma helpottui huomattavasti. Olin varma että valmennuksen aikana teen varmasti tuhat etäisyysvirhettä jännittyneellä nyppivällä kädellä mutta ihme kyllä, ne virheet oli laskettavissa yhden käden sormilla! Oli kiva antaa hepan vaan tulla esteelle omaa tahtia kun ei tarvinnut jo etukäteen murehtia mitä esteen jälkeen tapahtuu.

Yksi pahin etäisyysvirheitä tuli ensimmäisellä kerralla vesimattoa lähestyessä. Tamma on muutenkin toisaikainen vesimattokyylä (kisoissa yleensä ei sano mitään edes pitkästä vesimatosta, mutta treeneissä on pieni pyöreä mattokin jo kauhistus) ja tänään onnistui ensimmäisellä kerralla okserille lähestyessä munaamaan niin pahasti että jouduttiin taas hetki keskustelemaan siitä pitääkö siitä okserin yli mennä vaikka siellä alla onkin vesimatto. Lopulta Alli totesi että on vaan parempi mennä yli ja sai hurjasti taputuksia. Uskon että tämä oli nyt lähinnä oman surkean ratsastukseni tulos, sillä se selkeästi otti siitä herneen nenään. Ensimmäisellä radalla sitten se jostain syystä vesimatolle kielsi, mutta seuraavalla kerralla meni hyvin. Vikalla radalla rämmin hölmösti sekä ensimmäisen esteen että vesimaton..

Ehkä koko treenin vaikein kohta oli radan viimeinen linja, sarja (okseri - 1 askel - pysty) - kolme laukkaa - pysty. Toiseen suuntaan se kolme askelta tuli melko hyvin kuin sarja jarrutti, mutta sarjan jälkeen paineltiin aina tyytyväisenä se kahdella. Minua hirvitti ottaa niin paljon kiinni välissä ja tuntui että jään aina viimeiseen askeleeseen liikaa kiinni ja hyppy kärsi jo sen takia (= jos kisoissa sattuisi olemaan tälläinen linja, ratkaisisin sen ehdottomasti kahdella askeleella!). Nyt kuitenkin treeneissä tätä oli tosi hyvä harjoitella ja viimeisellä yrittämällä sainkin hyvät kolme samankokoista askelta. Pitää vaan muistaa pidättää ylös eikä taaksepäin, taaksepäin pidättäessä reaktio on aivan väärä sillä tamma kiskaisee irti satulasta vielä kahta kauheammin. Ehkä sitä taas joskus oppisi..

linkki videoon

Nyt siis jatketaan jarrutreenejä pessoalla ja pitäisi lisätä viikkoohjelmaan hurjasti kouluratsastusta että saadaan palikat taas järjestykseen. Ratsastuksellinen ongelmahan se on ja sitä ei kovemmalla kuolaimella ratkaista, mutta olkoot tämä nyt jonkinlainen ensiapu suurimpaan hätään. Nyt pistetään enemmän treeniä vain niin hyvä siitä tulee!