Siirry pääsisältöön

Herra Orin viimeinen varsaesiintyminen

Eli toisin sanoen kun alkaa nuo varsavuodet olemaan ohi ja herra Ori pääsi viimeistä kertaa varsanäyttelyihin. Haikeaa ja samalla inspiroivaa, sillä nyt pojasta tulee pikku hiljaa mies ja se muuttuu varsasta nuoreksi. Ja onhan se herra jo huomannut pikku hiljaa olevansa mies ;)


Nyt ollaan elokuun jälkeen eletty Herkun kanssa omassa pienessä kuplassa. Jännityksellä ja suurella innolla ja toisaalta myös kauhulla odottelin että miten käy marraskuun alussa olevissa varsanäyttelyissä, sillä herra on ollut nyt kesän laihtumisen myötä "rankalla" lihotuskuurilla ja on liikkunutkin jo kohtuu paljon. Energiaa piisaa taas ja lihastä - sekä läskiä - on tullut mukavasti. Ja sen takia herra tosiaan näyttääkin jo ihan hevoselta!

Maanantaina kävin herran vielä illalla pesemässä ja tiistaina tultiin tallille hyvissä ajoin. Herkku asuu Ypäjän keskustassa ja näyttelyt olivat opistolla, joten ratsastin orin sitten paikan päälle. En ollut ihan varma onko se kympin idea kun maanantaina oli ollut vapaata ja matka suoritettaisiin aivan yksikseen ensimmäistä kertaa. Maastossa ratsain ollaan taidettu käydä nyt pari kertaa? Mutta onhan se kärryt perässä mennyt niin paljon ja osoittanut fiksuutensa etten uskonut siinä olevan ongelmaa. Ja ei muuten ollutkaan. Hieman jänskätti tarhassa riehuvat hevoset ja vauhtia olisi halunnut olla enemmänkin kuin mitä kuski halusi, mutta muutamalla ravipätkällä selvittiin kunniakkaasti Opistolle.

 Orin outfit on ehdottomasti pinkki.
Tämä oli ensin vitsi, mutta jossain vaiheessa se vain lähti käsistä ja sitä jatkettiin, joten miksikäs ei. Vielä pinkit jalustimet ja martsa niin tässä on kuulkaas täydellinen kokonaisuus. Sattumalta kuskin hanskatkin olivat pinkit!
huom. en pidä pinkkinä värinä, mutta se nyt sattuu herra Orille sopimaan. Emme puhu hänen kuullensa väristä "pinkki" vaan vain tyylikkäistä uusista varusteista.
Ohjat T-Stable grippiohjat - Huopa HV Polo - Suojat HV Polo - Bootsit Horse Guard
 Ja älkää pelätkö: jos joskus julkisesti lähdemme kisoihin, tulemme pysymään hillityissä sävyissä. Nämä kamat on vain meitä hauskuuttamaan "kotikäyttöön" eikä niinkään orin julkiseen nöyryyttämiseen ;)

Näyttelyt olivatkin ajoissa, joten kun pääsimme perille viimeistelimme Herkun ja vaihdoin vaatteet. Mentiin suoraan siitä mittaukseen, mutta mikään suuri kiire meillä ei ollut, sillä siellä oli 3-vuotiaista vasta ensimmäinen arvosteltavana ja Herkku oli luokasta viimeinen (luokassa oli yhteensä 6 osallistujaa). Mittauksessa ori käyttäytyi mallikkaasti ja antoi kopeloida läpi hyvin. Korkeutta herralle oli siunaantunut jopa 2 senttiä enemmän kuin keväällä, go Herkku! Pieneksihän herra jää mutta ei se haittaa. Nyt korkeutta huimat 156 cm. Mittauksen jälkeen siirryttiin maneesiin hengailemaan ja kävelemään.




"No hyi yök julkista pussailua, näkiks noi tammat ton?!"

Maneesissa Herkun mielestä kaikista komein ori oli päädyssä, siellä peilistä katsoi joku semmonen tosi komee hemmo. Sille pitikin ihan joka kerta ohi mennessä vähän pörhistellä ja höristä. Ja ensimmäisellä kierroksella se jaksoi huutaakin kokoajan ja pomppia jopa kahdella jalalla. Tiesin että se kyllä sen lopettaa kunhan en vaan reagoi sen hölmöilyyn. Ja niin se lopettikin ja hetken päästä se jo möllötteli ihan rauhassa paikoillaan muista ympärillä olevista välittämättä.

Kun siinä oli parin varsan arvostelut kuunneltu, ajateltiin ottaa hieman ravia, että nähdään miten se maneesissa käyttäytyy. Ensimmäinen ravi pätkä oli aivan mielettömän huikea, ei meinannut edes esittäjä pysyä siinä menossa mukana. Sitten tulikin vähän liian kivaa ja pompittiin hetki paikoillaan ja vähän laukattiinkin. Nopeasti kuitenkin sain sen sellaiseen kivaan moodiin että sain sen jopa omasta mielestä ihan hyvin ravaamaan. Fiilis oli ihan hyvä ja sitten taas vaan käveltiin ja odoteltiin. Ja jännitettiin hurjasti! Ja vielä viimeiset ravit ennen kehään menoa ja ei muuta kun arvosteltavaksi.



Ensimmäisissä ravipätkissä piti tietenkin pikkiriikkisen pomppia, totta kai!

 mutta sitten se muisti miten käyttäydytään!

"Koitas nyt vammanen juosta siinä vähäsen kovempaa.."

Se söi mun raippaan reijän!

Sitten ei muuta kun arvosteluun! Ensin käyntiliikkeet, mitkä se valitettavasti rikkoi ja oli hieman kiireinen. Olisi ehkä pitänyt hieman hidastaa omaa käyntiä mutta no, näin nyt. Sitten tovi seistiin ja sen jälkeen ravia. Ensimmäinen pätkä oli vähän laimea ja viimeisillä metreillä rikkoi laukalle. Seuraavan pätkän otin sitten vähän varovaisemmin ja samalla kuitenkin pikkasen voimakkaammin. Ja vitsi miten hienosti meni. Sitten piti kääntyä ja herra päätti esittää omat liikkeensä ja loikkasikin pystyyn. Jotenkin se tuli yllättäen ja odotin että se sen heti lopettaa mutta ei, hyppäsikin uudestaan. Läpäytin sitten piiskalla sitä vähän sillain "Nyt herra kunnolla" asenteella ja itseasiassa Herkku tajusi itsekkin olleensa vähän hölmö. Ihan kun moisen käytöksen korvatakseen mennä huristeli viimeisen suoran aivan mielettömän hienoa ravia!!
Sitten seistä nökötettiin arvosteltavana. Ja taas Herra osoitti olevansa oikea herrasmies ja oli kyllä niin hienosti. Tuomarit sai pyöriä ja hyöriä ja koskea ja katsoa ja ori vaan möllötti, kuitenkin ollen skarppina ja hereillä. Olin niin ylpeä! Sanoinkin että se on oikeasti pirun kiltti, antoi tuossa ravatessa vaan ihan väärän kuvan itsestään heh. Arvostelu menikin sitten ihan hujauksessa ja kohta päästinkin sivumpaan kuulemaan lausunto.




Arvostelu
Tyyppi: hyvät tyypit 8
Runko: Sopusuhtainen, lihaksikas, pyöreä runko. Lyhyt säkä. Lyhyt, vahva selkä. Ilmeikäs pää. Pyöreä lautanen. Hyvät reisilihakset 8
Jalat: ej hyväasentoiset, vennohkot vuohiset. tj suorahkot kintereet 7,5
Kaviot: hyvänpuoleiset, hieman renkaiset kaviot. 7,5
Käynti: Suoraa, etee ahdas, takaa väljää. Aktiivista, kiireistä, hieman lyhyttä 7,5
Ravi: Suoraa, väljää. Rytmikäs, rullaava, erittäin hyvä mekaniikka 9!!!
yhteensä 47,5p, II+ palkinto 
Huomioita: hyväkäytöksinen


Niin ylpeä mun superorista!! Ihan huikeeta! Oltiin tyytyväisiä jo että se sais edes puhtaan kakkosen mutta herran jestas, vielä II plus! Kyllä se on vaan semmonen ruma ankanpoikanen ollut mulle aina, ettei sitä aina tajuukaan miten hieno siitä on tullut. Lisäksi paljon lämmitti mieltä kuulla että se sopis myös erinomasesti tyypiltään myös ratsuksi! Sehän on meinaan tosi kompakti ja simppeli paketti. Voihan ylpeyden ylpeys. Kaikenlisäksi sain itse vielä parhaan esittäjän palkinnon, eli Herkku tienasi 65€ lisäksi itsellensä vielä uuden nahkaisen ketjuriimunarun. Voi että olen niin onnellinen juuri nyt!

Kommentit

  1. Hänestä on kyllä kasvanut ihan hevosen näköinen! :D Hieno siitä tulee, oli ammatti mikä tahansa! ;)

    VastaaPoista
  2. Pinkit varusteet vähentää orien kenkkuilua! Tää asia on todettu monen ponin kanssa, alunperin otettiin vaaleenpuna-liila-kirjava naru käyttöön parivuotiaan shettisorin kanssa ja eipä kyllä sen häpäisynarun kanssa pomppinut taluttaessa enää :D Myöhemmin on sitten uhkailtu joitain vähän hulivilimpiä, että jos ei ala jalat kestää maassa, niin alkaa pinkkiä löytymään päältä, ja aina ne on alkanut käyttäytyä ;) Vaikka onhan se söpö väri käyttääkin, että ei sen puoleen!

    VastaaPoista
  3. On se hieno, hienot arvostelut! Tuo ilmeikäs pää oli jotenkin hauska maininta, onhan se aika ilmeikäs tyyppi :)

    Vähän kyllä kiinnitin huomiota tuohon, että esittäessä se kulki koko ajan vähän sun edellä ja lapa edellä. Kun se kulkee noin eikä oo jatkuvasti "sun kanssa" ja kuuliaisena, se voi millon vaan just rynnistää sulta käsistä tai niinkun tossa tilanteessa alkaa hyppiä pystyyn (mikä muuten näytti tosi hurjalta). Meidän tallilla opetetaan kaikki hevoset niin, että niitä ei taluttaessa tarvii työntää esimerkiks lavasta mihinkään suuntaan, vaan ne väistää ihmistä ihan millintarkasti, ei koskaan mene edelle eikä siten myöskään pääse rynnistämään mihinkään. Kun on tottunut tähän, niin sitä jotenkin kauhistelee hirveästi kun katsoo tuota menoa kun ori on selvästi koko ajan hieman niskan päällä ja voisi rynnistää millon vaan ihan holtittomasti pois tilanteesta jos haluaisi tai jos säikähtäisi jotain :D Ja kyllä, meillä myös kolmivuotiaat orit kykenee tähän kun ne on alusta asti opetettu väistämään. Me toki niuhotetaan näistä jutuista varmaan normaalia enemmän, mut mun mielestä ihmiset sais enemmän kiinnittää huomiota näihin juttuihin hevostensa kanssa, ku sillä vältyttäis niin monilta vaaratilanteilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meillä hevonen kun hevonen sukupuoleen katsomatta väistää ihan millin tarkasti. Ihan opetettu on ja sitä normaalisti toeuttavat, mutta nuorella herralla on vielä jännittyessään tapana tulla hieman edelle. Tästä huomautin kyllä verkatessa, mutten enää uudestaan kehässä alkanut prässäämään ja sillä hermostuttamaan oria. Se ei todellakaan mihinkään holtittomosti tuosta pääse, takaan sen :) Se että se hyppäsi pystyyn, tajusi se itsekin olleensa tyhmä. Se on nuori ja jännittävässä tilanteessa purki sen vain noin. Niskan päällä ei todellakaan, sitä on turha videon perusteella sanoa, hah :D

      Mutta arvostelut olivatkin hyvät ja tuomaritkin sen huomasivat miten hyväkäytöksinen se on. :)

      Poista
  4. Samaa katselin kuin ylläoleva kommentoija. Ja siihenkin on (turvallisuus)syynsä miksi hevonen tulisi aina kääntää taluttajasta poispäin, eikä pyöräyttää taluttajan ympäri kuten sinä teit joka kulmassa. Juuri siinä pystyynhyppäämistilanteessa näkyi, miksi on vaarallista kääntää hevosta itsensä ympäri! Oria yleensä myös kannattaa ihan vain varuiksi esittää liinasta jotta on enemmän tilaa itsellä ja enemmän narua mistä pitää kiinni jos tulee tilanne. Nyt pystyynhyppäämisessä ei ollut kaukana että sulla olisi naru loppunut ja hevonen ollut irti. Onneksi ei sattunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikinä en lähtisi oria esittämään liinassa, sillä siinä vasta suurempi riski on jo liina pääsee käsistä ja sitten se vasta menoa onkin :D Ei tuo naru ollut lähelläkään päästä irti, ihan tukevassa otteessa oli vaikka se siinä levadeja esittikin.

      Ja mitä pyöräyttämiseen tulee, sitä teen ainoastaan KEHÄSSÄ. Siihenkin on niin yksinkertainen syy, kun kehä on pieni ja yrittää mahdollisimman pitkän pätkän saada hyvää ravia, on jokainen metri arvokas. Saa suoremman ja pidemmän linjan. Normaalisti ja verkatessa aina käännetään pois päin minusta, mutta harjoitellessa kehää tai kehässä ympäri -> tilaa on enemmän ja varsinkin näin iso ravinen saa paremman linjan -> tuomarit näkevät paremmin :)

      Meillä kaikkia hevosia käsitellään samalla kurilla, on ne ori, tamma tai ruuna, jokainen toimii erinomaisesti. Nuorella orilla tietenkin jännä tilanne lisää paineita ja se ymmärsi itsekin olleensa pöheli. :)

      Poista
  5. Anteeksi viilaus, mutta... Varsanäyttelyyn. Näyttely. Yksikössä yksi näyttely. Ei näyttelyihin ja näyttelyt, kun kyseessä on se yksi näyttely. Sori, oli vaan pakko, ei kutsussakaan kutsuta varsanäyttelyihin, vaan varsanäyttelyyn. Nih. Pääsinpäs pätemään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun niitä varsanäyttelyitä (monikossa) järkätään jatkossakin vaikkei me sinne enää päästäkään ;D

      Poista
  6. Voi Herkku pieni:) kyllähän sitä nyt vähän pitää aina näyttää että kattokaas kun mä oon kova poika ja loikin tälleen hianostix)

    VastaaPoista
  7. Miten sait parhaan esittäjän palkinnon jos reuhdoit varsaa noin törkeen rumasti narusta joka oli kuolaimessa? Joo se hyppi pystyyn, mutta luulis sun tasosen tietävän että varsaa ei todellakaan kouluteta sillä että sitä satutetaan repimällä suusta? Ruman näköistä mun mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneks on oma niin saa ihan rauhassa pilata! ;)

      Poista
    2. Ihan vaan kiinnostuksesta, että mitä itse tekisit tuossa tilanteessa? Hyssyttelisit ja taluttaisit oria riimusta jatkossa?

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uuden alku

 Kovasti koitin tätä blogia päivittää, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana elämäni on muuttunut niin totaalisesti, ettei blogi ole oikein enää sama. Mielestäni on kunnioitettava nyt blogia, se oli loistokas vuosina 2012-2015. Tätä blogia on ollut aina hirmuisen ihana päivittää ja ehkä vielä jonain päivänä kun palaan takaisin satulaan voidaan tämäkin kääntää uudeksi nousuksi. Mutta sitä odotellessa haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita kuluneista vuosista ja lukuisista kommenteista ja tuesta. Ilman teitä tämä polku ei olisi ollut puoliksikaan näin mahtava! On siis aika sulkea Kisamatkalla ja kääntää uusi lehti. Bloggaaminen on vieläkin lähellä sydäntäni, mutta mielestäni tämä blogi ei ole koskaan ollut täydellinen sille elämälle mikä minulla on tällä hetkellä menossa. Joten oli aika uuden blogin. Toivotan kaikki innokkaat mukaan myös raviurheilun maailmaan jos se vaan yhtään kiinnostaa. Kiitos vielä kerran kaikille näistä vuosista, toivottavasti nähdään vielä uudessa blogissa! Harnes

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Millainen on minun työpäiväni?

Niin no. Se vaihtelee tosi paljon päivittäin, mutta ajattelin silti tehdä tälläisen pienin Myday tyylisen postauksen, missä kerroin teille työpäivästäni. Jokaisessa työpaikassa olen tehnyt erilaisia päiviä, ensimmäisessä paikassa päivät olivat hurjan pitkiä (yleensä aamu viidestä iltapäivä neljään plus mahdolliset ravit), mutta näissä kahdessa jälkimmäisessä on ollut about 6-8 tuntisia normaaleita työpäiviä. Toki vaihtelua aina on ja etenkin jos pitää mennä raveihin tai on iltaruokinta vuoro tulee extra hommia. Mutta pidemmittä puheita, millainen on siis minun työpäiväni? Aamulla heräilen siinä puoli 5 - 5 välillä, usein torkuttelen viiteen asti. Tony tulee yleensä hakemaan minut töihin, ja päivästä riippuen mennäänkin tallille noin puoli kuuden aikaan. Joskus hieman myöhemmin ja joskus hiemain aikaisemmin, riippuen siitä kuinka kiireiseksi päiväksi arvoidaan. Yleensä hevoset on aamulla ruokittu joko Tonyn tai Meksikolaispariskunnan toimesta, joskus minä ja Tony aamuruokitaan