Siirry pääsisältöön

Valmennusviikonloppu 1/2

Vihdoin päästiin hyppäämään! Nyt on hieman omien työkiireiden takia ollut hyppytaukoa ja Pyry on saanut suorittaa enemmän sileällä ja maastossa. Tänään sitten pitkästä aikaa päästiin taas hyppäämään, kun ollaan Somerolla Karin kurssilla. Ihan super kivaa päästä taas pitkästä aikaa hyppäämään, vaikka todellakin olen itse pahasti ruosteessa!

Matkaan lähdettiin tänään yksin, sillä äiti lähti isäpuolen kanssa viikkonlopuksi turkuun. Ei siis valitettavasti mitään kunnon materiaalia, mutta otin kypäräkameran mukaan, että saan valmennuksesta edes jotain materiaali. Olin suunnitellut että olen tosi hyvissä ajoin, mutta kun puhuttaan minusta niin aina jotain pääsee tapahtumaan. Kuten tänäänkin, traileri oli talvirenkaiden vaihdossa, mutta se venähtikin puolituntia pidempään kuin piti. Sitten olinkin jo vähän hädässä ja myöhässä, mutta onneksi Somerolla olin maneesissa jo muutamaa minuuttia yli. Enkä ollut edes viimeinen, huh! Onneksi oli kaikki tuttuja porukasta niin ei se ollut niin justiinsa.

Pyry oli.. miten sen nyt nätisti sanoisi, reipas. Alkuverkoissa se oli ihan kiva, mutta heti kun alettiin tulemaan vaikka ihan puomejakin, en onnistunut sitten millään. En siis yhdellekkään puomille saanut mitään järkevää etäisyyttä ja mennä kolisteltiin miten sattui. Pyryllä oli jo siinä niin hauskaa, että se oli jopa vahva kädelle, mikä oli jokseenkin hämmentävää. Eikä se vahvuus ainakaan vähentynyt kun hyppäämään alettiin..

Mutta ei hitto mikä pantteri! Ei voinut kun hymyillä, kyllä se vaan niin tosissaan yritti ja hyppäsi. On se niin paras, etten nyt tähän keksi mitään sen parempaa sanomista siitä. Katsokaa vaikka tuota kypäräkameravideota, vaikkei siitä paljoa mitään näekkään. Onhan sentään jotain materiaalia. Huomenna taas jatketaan valmennuksessa, jee!


Kommentit

  1. Ihkua olla pitkästä aikaa PP:n kyytillä :) Sen korvat <3 t. Johanna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...