Siirry pääsisältöön

Vieraskynä: Ratsastus liikuntasuorituksena 1/2

Olen 22-vuotias kenttäratsastaja Johanna Soiluva ja opiskelen Helsingissä eläinlääketiedettä. Olemme Britti-hevoseni kanssa kilpailleet kansallisissa yhden tähden kenttäluokissa ja ensi vuonna tavoitteenamme ovat kansainväliset luokat. Voit tutustua meihin lisää Facebook-sivuillamme Johanna Soiluva & Very British 2.

Johanna ja Britti suorittamassa Helpon maastorataa Niinisalossa

Sain Senniltä mahdollisuuden kirjoittaa teille ja päätin kirjoittaa kaksiosaisen postaussarjan: ratsastus liikuntasuorituksena ja ratsastajan oheisharjoittelu. 

Ratsastus liikuntasuorituksena
Ainakin omiin korviini kantautuu yhä harvemmin lähes kaikille ratsastajille tuttu lause: ”Ratsastus ei ole liikuntaa.” Ratsastusta harrastavat tai harrastaneet tietävät lajin todellakin olevan liikuntaa eikä pelkkä selässä istuminen riitä. Ratsastussuorituksen rankkuus vaihtelee ratsastajan kokemuksen, hevosen ratsastettavuuden, ratsastuslajin ja monen muunkin asian suhteen. Kokeneelle ratsastajalle hyvin koulutetulla hevosella kouluradan suorittaminen harvemmin nostaa sykettä peruskestävyysalueen yläpuolelle, mutta pitkän esteradan jälkeen voi hevosen lisäksi hengästyttää ratsastajaa. 

Ratsastus lajina vaatii etenkin staattista lihaskestävyyttä, hyvää tasapainoa ja aerobista peruskestävyyttä. Ratsastajan tulee jaksaa kantaa itsensä ja hevosen liikkeisiin mukautuminen vaatii runsaasti lihaskestävyyttä. Ratsastaminen lajiin tottumattomana tai pidemmän tauon jälkeen saakin usein vähintään vatsa- ja jalkalihakset kipeytymään. Vaikka tavoite ratsastuksessa on olla rento, kuuluu ratsastajan olla myös jäntevä, mikä mahdollistuu oikeanlaisen lihastonuksen eli lihasjäntevyyden kautta. Erityisesti ratsastuksessa tarvitaan pienten, asentoa ylläpitävien lihasten staattista jännitystä. Varsinainen voimalajihan ratsastus ei kuitenkaan ole.

Hyvä tasapaino mahdollistaa optimaalisen istunnan ja helpottaa hevosen selässä pysymistä myös yllättävissä tapahtumissa. Tasapainon puutteet aiheuttavat istuntaan ylimääräistä huojumista ja epätasaisuutta, joka lisää ratsastuksesta aiheutuvaa rasitusta hevoselle. Huono tasapaino estää hevosen liikkeisiin mukautuvan istunnan, vaikka lihaskestävyys olisikin kunnossa ja se voi aiheuttaa myös erilaisia vinouksia. Hevosen on erittäin vaikea olla suora, jos ratsastaja on vino.
 
 Tasapaino, ratsastuksen peruspilari

Aerobinen peruskestävyys mahdollistaa pidemmänkin ratsastussuorituksen jaksamisen väsymättä. Mikäli ratsastajan syke on pitkiä aikoja koholla, aiheuttaa se luonnollisesti fyysistä väsymistä. Tällöin reaktiot ovat hitaampia ja sekä tasapainon hallinta että usein myös lihaskestävyys heikentyvät. Omien kokemuksieni mukaan perusratsastuksessa ratsastajan sykkeet pysyvät usein perus- tai vauhtikestävyyksien sykealueilla, joten maksimikestävyysharjoittelua ratsastaja ei välttämättä erityisen paljoa tarvitse tai omasta lajistaan saa. Tähän vaikuttaa kuitenkin huomattavasti ratsastajan liikuntatausta sekä jo aiemmin mainitut muuttujat hevosen, lajin yms. suhteen. Mikäli ratsastaja on tottunut tekemään aerobista harjoittelua esimerkiksi lenkkeilyn tai pyöräilyn muodossa, pysyvät hänen sykkeensä luultavasti matalammalla tasolla ratsastuksen ajan. Tällöin fyysisen väsymyksen todennäköisyys laskee.

Vaikka ratsastus vaatiikin hyvää fyysistä kuntoa, ei se ole varsinaisesti paras laji kunnon kohottamiseen. Ratsastus kehittää kyllä ratsastajan fysiikkaa, mutta jotta ratsastaja olisi optimaalisessa kunnossa lajiaan varten, tulee hänen joko ratsastaa useita hevosia päivässä tai parantaa kuntoaan joillain muilla keinoin. Ratsastus saattaa aiheuttaa myös helposti vartaloon vinouksia ja epätasaisuuksia, joita on helpompi korjata ilman hevosta tapahtuvilla liikuntaharjoitteilla. Mielestäni tavoitteellisten ratsastajien tulisikin harrastaa edes jonkinlaista oheisliikuntaa kehittyäkseen ratsastajina mahdollisimman tehokkaasti.


Kaikki postauksen kuvat kuvannut Pilvi Vähämäki, kiitos!

Harrastatko sinä jotain muuta liikuntaa ratsastuksen lisäksi? 
Onko siitä mielestäsi hyötyä / haittaa?

Kommentit

  1. Hyvä teksti! Tää tiivisti hyvin sen, mitä en yleensä itse osaa selittää ainakaan näin selkeästi :D. Ihan yleisesti ottaen kai voisi kuitenkin todeta, että ratsastus vaatii hyvää oman kehon hallintaa ja siihen päälle pystyttävä vielä vaikuttamaan siihen hevoseenkin ollakseen hyvä ratsastaja. Tuo staattinen lihaskestävyys kyllä selittää hyvin, mitä ratsastuksessa tarvitaan!

    T&H-Team

    VastaaPoista
  2. Kyllä, olen ehdottomasti sitä mieltä että ratsastus vaatii lisäksi jotain muuta oheisliikuntaa. Itselläni on hyvin reaktiivinen hevonen, joten tasapaino ja oman kropan hallinta ja lihaskunto on erityisen tärkeää, jotta pystyn ja pysyn liikkeessä mukana, koska aina se meno ei ole niin tasaista. Itse harrastan ratsastuksen lisäksi salilla käyntiä. Mutta en siis harjoittele mitään fitnessiä, vaan teen voimaharjoittelua vapailla painoilla 4krt viikossa. Tästä treenimuodosta kiitos miehelleni, joka harrastaa voimanostoa. :D
    Oma valmentajani on kehunut istuntaani ja kertonut että minusta huomaa että treenaan salilla. Itse olen myös huomannut että pystyn paremmin istumaan satulassa, koska keskikropassa on voimaa :)
    Muuta liikuntaa tulee harrastettua ihan lenkkeilyn muodossa, koska noita muita pieniä nelijalkaisia ystäviä löytyy taloudesta myös kaksi kappaletta. :)

    VastaaPoista
  3. Tosi kiva postaus ja tärkeää tietoa jokaiselle ratsastusta harrastavalle. Kun olin tallilla töissä ja tallihommien lisäksi ratsastin, kävelytin ja juoksutin päivässä 5-7 hevosta ja koin saavani todella monipuolista liikuntaa. 20 karsinan siivoaminen, käytävien lakaisu, vesien kanto ja kaikki tallin yleiset huolto- ja siivoustoimenpiteet toivat monipuolista harjoitusta kropalle. Ratsastus tuntui tuolloin helpolta ja tipuin hyvin harvoin vaikka etenkin nuorien tai muuten reaktiivisten hevosten kanssa monia tilanteita sattuikin.

    Nyt, kun olen "siistissä sisätyössä" huomaan, että ratsastus on vaikeampaa ja jopa selkäännousu tuottaa joskus ongelmia. Noh, luonnollisesti vanhuuskaan ei tule yksin, mutta olen sovittanut nyt kalenteriini erilaisia ryhmäliikuntatunteja, sekä aikaa venytellä. Jo lyhyessä ajassa muutosta on tapahtunut paljon.

    Usein ratsastajan olisikin syytä katsoa peiliin ja miettiä tarjoaako itse hevoselle mahdollisuuden kulkea ja toimia oikein, vai estääkö nimenomaan oma jäykkyys, lihaksettomuus tai jokin muu ongelma optimaalisen toiminnan.

    Jään innolla odottamaan kirjoituksen toista osaa, kiitos tästä Sinulle sekä kirjoittajalle! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uuden alku

 Kovasti koitin tätä blogia päivittää, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana elämäni on muuttunut niin totaalisesti, ettei blogi ole oikein enää sama. Mielestäni on kunnioitettava nyt blogia, se oli loistokas vuosina 2012-2015. Tätä blogia on ollut aina hirmuisen ihana päivittää ja ehkä vielä jonain päivänä kun palaan takaisin satulaan voidaan tämäkin kääntää uudeksi nousuksi. Mutta sitä odotellessa haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita kuluneista vuosista ja lukuisista kommenteista ja tuesta. Ilman teitä tämä polku ei olisi ollut puoliksikaan näin mahtava! On siis aika sulkea Kisamatkalla ja kääntää uusi lehti. Bloggaaminen on vieläkin lähellä sydäntäni, mutta mielestäni tämä blogi ei ole koskaan ollut täydellinen sille elämälle mikä minulla on tällä hetkellä menossa. Joten oli aika uuden blogin. Toivotan kaikki innokkaat mukaan myös raviurheilun maailmaan jos se vaan yhtään kiinnostaa. Kiitos vielä kerran kaikille näistä vuosista, toivottavasti nähdään vielä uudessa blogissa! Harnes

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si