Siirry pääsisältöön

Vihdoin vihdoin vihdoin se saapui!

Schockemöhle Marilyn - kisatakki pidempänä mallina..


 ..ensimmäisenä suomessa minulla ;)

Vihdoin, vihdoin! Se saapui, uusi rakkauteni! Jo viime syyskuussa hehkuttamani Marilyn kisatakki on nyt vihdoin saapunut minun luokseni. Kyseessä on siis aivan uunituore Schockemöhlen valmistama kisatakki, josta nyt nyt tullut pidempi versio. Tätä lyhyempää versiota oli jo viime vuonna myynnissä, mutta meille pitkille ihmisille on nyt omamme saapunut kauppoihin ja itse sain sen ensimmäisen mitä tehtaalta valmistettiin!  Kuolettavan ihana päällä, oli pakko heti heilua se päällä sisällä. Kuva on järisyttävän huonolaatuinen ja siinä ei näy takin mahtavuus, mutta lupaan jossain vaiheessa kuvata paremman kuvan ja ensi kaudella sitten näkyy radoilla ;) 

Tarinahan oli melko surullinen miksi päädyttiin uuteen kisatakkiin. Vanha Schockemöhlen takkini onnistuttiin suoranaisesti tuhoamaan pesulassa ja lähdettiin sitten lähimpään merkkiliikkeeseen hakemaan uutta takkia. Vanhan takkini mallia ei ollut enää myynnissä, mutta rakastuin tähän Marilyn-takkiin jo liikkeessä täysin! Sitten piti vain odottaa pidempää mallia, jonka luvattiin tulevan lokakuussa.

Tässä kuitenkin oli ollut valmistajalla ja liikkeellä jotain epäselvyyksiä, ja valmistus ja valmis päivämäärät olivat sekaisin. Kuitenkin, hyvää kannattaa aina odottaa ja nyt sain vihdoin sen! Edelleen se oli loistava päällä ja odotan jo ensimmäisiä kisoja takin ja uuden kypärän kanssa. Nyt enää tarvitsisi hommata saappaat ja housut niin olisi koko kisalook uudistettu ;) Kiitos loistavasta palvelusta merkkiliikke Carrus Shopille, aivan loistavaa palvelua ja takki tuotiin jopa minulle töihin tänään! Tämä tyttö ei voisi olla tyytyväisempi.


Onko joulu tullut takaisin?
Tänään lenkkipolulla tossu nousi keposeen, sain kisatakin ja autokin palautui korjaamolta!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...