Siirry pääsisältöön

Lainaratsulla

Hienosti keksittiin kenen hevonen kyseessä - kukapa muu kun Kristiinan hieno Justiina!


Tänään olin olevinani kovin ahkera; aamusta aamutalli, aamupalan jälkeen omien hevosten liikutus, tallin siivous ja hieman kisatavaroiden pakkailua. Silti tuntui että tunnit eivät meinanneet ihan kaikkeen riittää kun vielä yhdentoista aikaan illasta häärin tallilla! Piti ensin postata teille huomisen maaston Walkthrough, mutta alkoi jo klo 20 radannäytön aikaan hämärtymään ja koirien kanssa en jaksanut alkaa pelleilemään joten.. Saatte siis postauksen lainaratsuilusta, kun kävin tänään liikuttamassa Kristiinan Justiina-tamman. 

Ensimmäisen kerran näin tamman livenä torstaina, ihan maasta käsin, ja tänään sitten kipusin itse selkään. On aina yhtä mukava päästä testailemaan uusia hevosia. Mentiin derbyalueelle, jonne tallilta oli vähän matkaa, joten otettiin matkalla hieman ravia. Tamma oli oikein nätisti koko matkan kentille, kerran piti lentoon pyrähtävää lintua pelästyä, mutta kuka nyt ei sellaista pelkäisi.

Mentiin ensin hiekkalaatikolle. Tamma oli vähän varovaisen oloinen, heti kun otti ohjia tuntumalle heitti itsensä ihan pakettiin ja katseli yläkautta silmiin juosten selkä alhaalla apuja karkuun. Tuntui ettei se niinkään mennyt kovaa vaan enemmänkin kipitteli kauheaa vauhtia ympäriinsä. Päädyin tekemään vaan "päämäärätöntä" pyörimistä kentällä niin, että pyysin sitä isompaan raviin. Pian Justiina huomasi että pääsee huomattavasti helpommalla kun vaan ravaa isoa ja rentoa ravia kuskin könötellessä selässä ;)

Hyvin alkua kuvaava kuva. Juostiin kaikkia apuja karkuun, tuntumaa ei saanut ottaa ja kipiteltiin menemään selkä alhaalla pikkuravia..



Nopeasti siitä saatiin kuskille hiki otsalle kun piti ratsastaa reilusti jalalla eteen! Pitäisi omillakin muistaa kuinka tärkeää tuo jalalla ratsastaminen on, tuntuu että jää helposti vain jalan kanssa matkustamaan kun niiltä löytyy niin energinen oma moottori.. 

Muutaman kerran sai pyytää reilummin etenemään jalan kanssa, mutta kohta tamma jo alkoi hieman keskittymään muuhunkin kuin aidan ulkopuolella tapahtuviin asioihin. Moottori oikein alkoi hyrräämään ja pystyi jo hieman ottamaan tuntumaa suuhun. Hieman levoton edelleen suustaan, mutta uskon sen ajan ja lihasten myötä vielä rauhoittuvan! Ei roomaakaan päivässä rakennettu, eikös?





Juuri kuin olimme pääsemässä laukkapuolelle, tultiin hiekkalaatikolle tekemään huomisen kenttäkisojen koulurata. Siirryttiin sitten hetkeksi vielä metsäkentälle, missä tietenkin aluksi piti taas katsella jokaista nurkkaa, heh. Hetken tutkiskelun jälkeen haettiin tällekin pohjalle vähän rennompaa ja pidempää ravia ja sitten tehtiin molempiin suuntiin muutama laukannosto ja siirtyminen raviin. Ja etenkin laukannostoihin haettiin vähän terävyyttä. Jälkimmäisellä kerralla laukka alkoi jo pyörimään paremmin ja saatiin siihen oikein kiva potku, mihin olikin hyvä tämä treenikerta lopettaa!







Hiiiieno tamma ansaitsee iisot taputukset!

Tarkoituskin oli vain ratsastaa askellajit läpi ja kuulostella hieman hevosta. Tekemistähän tammassa on, valmis se ei ole, mutta kovin se on kuitenkin laadukkaan oloinen. Nyt vaan treeniä kovasti että saadaan ylälinjaa pyöreämmäksi niin siitä tulee kovin hieno ja takuulla rauhoittuu edestäkin paljon! Oli kiva päästä treenailemaan näin kivan tamman kanssa, jospa sitä joskus toistekin pääsee vielä kipuamaan selkään ;)




Iso kiitos siis Kristiinalle heppalainasta!
Ja superkiitos Pilville kaikista postauksen kuvista, ilman näitä blogi olisi kovin onneton! 

Kommentit

  1. Tosi hienosti ratsastat! Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
  2. Kukaan valmentaja ikinä huomauttanut tuosta kamalasta könötyksestä?
    muuten siistiä menoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. taidan sen ihan itsekin huomata kuvista? :) En vain jaksa jokaiseen postaukseen kirjoittaa että könökönö, kun sen jo tietää että se könöttää. Ja itseasiassa suurin ongelma lienee vain hartiat, olkapäät taakse niin johan olisi ryhdikkäämpi.. Helpommin sanottu kun tehty :)

      Poista
  3. Todella nätti hevonen :) hienosti näytätte menevän ainaki mun silmään :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...