Siirry pääsisältöön

Maastoestetreenit Hattulassa 1.8.

Seppo Laineen valmennuksessa kertaa kaksi


Viime viikonloppuna oli tosiaan niin paljon kaikkea, etten ehtinyt edes kaikkea tänne jakamaan. Nyt on perätysten tullut paljon valmennus ja kisapostauksia, toivottavasti jaksatte vielä lukea ja kommentoidakin näitä. Koitan saada myös ihan perinteistä postausta aikaseksi ja voisin jopa ladata kameran ja tehdä päivä kuvina postauksen. Jos vaikka se olisi hieman piristävämpi erikoisuus tähän väliin!

Ennen kun paneudutaan tuohon sunnuntain valmennukseen, kerron mitä tässä alkuviikko ollaan tehty. Eli yritin ottaa itseäni niskasta kiinni ja pistää hevoset kunnon tehokuurille kouluratsastuksen saralla. Tavoite oli joka toinen päivä mennä toisella kentälle, mutta tänään se hanke sitten kaatui kun olin niin kuoleman väsynyt ettei minusta ollut kouluratsastukseen vaan käytiin tuulettamassa Lehmän kanssa ajatuksia maastossa. Testissä meillä oli gägi ja voin sanoa että yllätyin miten hyvin tamma sen kanssa kulki. Kouluratsastuksen saralla ei siis mene niin putkeen, mutta onhan minulla tässä vielä loppuviikko ja ensi viikon alku treenata kohti Ypäjän kenttiksiä.. IIk, nekin on jo kohta!

Mutta nyt siihen Hattulan reissuun. Olin omasta aikataulustani myöhässä ja kiukuttelinkin melko rajusti kuvaajaksi mukaan lähteneelle Pilville. Jouduimme vielä koukkaamaan keskustan kautta hakemassa hevosille ruokaa ja nostamassa rahat. Kun päästiin lähtemään kohti hämeenlinnaa, omakin mieli hieman rauhoittui ja loppujen lopuksi oltiin hyvissä ajoin hokittamassa Pyryä joka oli ensimmäisessä ryhmässä.





Tehtävien selittäminen on hieman hankalaa, sillä hyppäsimme hajanaisesti esteitä vähän sieltä ja täältä. Aluksi aloitettiin ihan pienillä verkkahypyillä ja sitten tehtiin muutamia linjoja ja lähinnä pari tutustumisluokan tehtävää. Kolme estettä hypättiin helpon tasolla ja ne menivätkin ihan mallikkaasti, pöytää lukuunottamatta mille olin tulossa vähä kauas ja Pyry jäi hieman epäröimään, mutta rohkeasti hyppäsi minkä takia hieman kolisteltiin. Harmitti sinänsä, koska muuten helpon tehtävät meni keveästi, mutta onnistuin sitten sen kivoimman esteen eli pöydän sössimään.

Hypeltyämme hajanaisia esteitä sieltä täältä, tultiin vielä muutama tuttarin tehtävä. Ensin tultiin metsässä pieni risueste, siitä alamäki, mäen nyppylällä pyörylä ja siitä 7 askelta ja tukki. Oltiin menty tämä 2012 kisoissa ja tiesin miten kannattaa tulla sisälle ja silti senkin onnistuin ratsastamaan hiukan pieleen. En saanut alamäessä Pyryä tarpeeksi jalasta eteen ja valuttiin lähelle nyppylän päällä olevaa pyörylää. Sitten tulikin kiire ja tukki hyppy olikin hieman hätäinen. Muuten ihan kohtuullinen. Tämän jälkeen tehtiin vielä yksi linja (tukki - kaivo, 6 laukkaa), vesitehtävä (veden läpi, kaksi laukkaa ja tukki) sekä hauta. Nämä meni kaikki Pyryn kanssa ihan hyvin ja varsinkin vesitehtävä tehtiin oikein mallikkaasti. Ja hauta ennen kaikkea meni kuin vettä vaan! 

Kokonaisuuteen en ollut ihan niin tyytyväinen mitä voisin olla. Se oli huomattavasti parempi kuin viime kerralla maastoesteillä, mutta nyt energiaa oli jo niin paljon että liike suuntautui enemmän ylös kun eteen. Sitten taas jos antoi enemmän ohjaa, Pyry meni ns. etumatalaksi ja paikkoja oli mahdoton nähdä. Kun ratsasti enemmän rataestetemmossa ja kiinni pitäen esteelle, tultiin ihan hyvin ja hypytkin oli parempia. Kyllä me kohta ollaan yhtä hyvässä vireessä kuin Niinisalossa!







Päästiin lopettamaan Pyryn kanssa hieman aikaisemmin, sillä piti vielä ehtiä Alli hokittamaan ja laittaa Pyry traikkuun. Ihme ja kumma, kaikki sujui käsikirjoituksen mukaan ja pian oltiin jo Allin kanssa suuntaamassa pellolle. Hieman jännityksellä odotin mitä tuleman pitää, Hattulassa esteet ovat hieman värikkäämpiä ja sitä myöden vaikeampia. Lisäksi ollaan tosi vähän tamman kanssa käyty vielä vieraissa paikoissa hyppäämässä. Mutta mikä siinä, taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampina!

Tamman kanssa tehtiin ihan samoja tehtäviä mitä Pyrykin teki, pois miinustettuna helpon kokoiset esteet. Kun olin hetken ravaillut, muut alkoivat jo hieman hyppäämään verkkahyppyjä, mutta nopeasti pääsin mukaan kun tamma oli kuitenkin hyvin kävellyt ja laukassa tuntui hyvältä. Alkuun piti kovasti keskittyä siihen että tamma ei tule liian kovaa ja pysyy esteenkin jälkeen lapasessa. Positiivista kuitenkin koko valmennuksessa oli se, että hyviä hyppyjä on paaaaljon enemmän kuin epäonnistuneita. Jes, hyvä me!

Kolme kieltoa otettiin valmennuksen aikana. Ensimmäinen tuli vähän puskista, ihan normaalille tukille, mutta itse ratsastin hieman flegmaattisesti ja tamma sitten päätti herätellä minut. Toinen kielto tuli tukki - kaivo -linjalla kaivolle; tamma tuntui tulevan tosi luottavasti ja hyvin, mutta juuri kun oli ponnistamassa vetikin liinat kiinni. Seuraavalla kerralla ratsastin taas korjauksen myöhässä ja taas otettiin kielto. Kolmannella kerralla istuin itse tiiviisti, pohje hyvin ympärillä ja "lähestyin kuin vesiestettä" ja tamma meni kaivon kun vettä vaan!






Tultiin vielä samat tuttarin tehtävät kuin Pyryn kanssa, eli ensin tukki - nyppylä ja pyörylä - tukki. Allin kanssa kävi vielä enemmän alamäessä niin, että kaasu hirtti kiinni ja tultiin sitten lähelle nyppylälle. Rohkeasti tamma kuitenkin hyppäsi vaikka oli hieman erilaisempi tehtävä! Seuraava tukki tultiin hyvässä rytmissä ja suht rauhallisesti.

Tämän jälkeen otettiin hauta ja sen jälkeen vesitehtävä. Haudalle varmistelin hieman liikaa ja kun tamma olikin menossa kokoajan ilman turhaa varmistelua, jäin hieman takapainotteiseksi. Tultiin vielä uudestaan, jolloin pystyin enemmän myötäämään hypyssä ja tamma loikkasi tälläkin kertaa epäröimättä yli, hieno heppa!

Viimeisenä tuli se mistä olen valmennuksen osalta kaikista ylpein; vesitehtävä! Vesi oli Allin mielestä hieman jännä, mutta ekalla kerralla päästiin silti sinne, vaikka hieman hitaassa askellajissa. Vedessä uudestaan laukalle ja aivan super hyvin tukki veden jälkeen! Kaksi kertaa tultiin ja mahdottoman hienosti meni molemmilla kerroilla! Ylpeä olen tammasta, kyllä siitä vielä kunnon kenttätykki tulee!

Seponkin kanssa puhuttiin kuolaimesta ja oli pitkälti samaa mieltä minun kanssa, ettei tämä pelham ole oikea. Saatiin Sepolta paljon vinkkejä niin Pyrylle kuin Allille ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin hymyssä suin. Kohti Allin tuttarin debytointia, iik!







Super-iso kiitos postauksen kuvista - jälleen - Pilville!
Onko joku kuva erityisesti mieleesi?

Kommentit

  1. Löysin kuukausi pari sitten sun blogin ja on ollut kiva lukea teidän edesottamuksista :) Oli myös hauska nähdä teidät Pyryn kanssa ihan livenä tuolla Hattulassa, olin samassa ryhmässä sillä kärpäskimolla. Pyry oli kyllä vähintään yhtä komea livenä kuin kuvissa :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jee, tervetuloa seuraamaan meitä! :) Ja Pyry kiittää kehuista, se on kyllä uskomattoman komea tapaus!

      Poista
  2. Minä tykkäsin eniten tosta vesieste kuvasta :)

    VastaaPoista
  3. Upeita kuvia! :) Hienoa että hevoset toimii nyt hyvin ^^ Olisi mukavaa nähdä kuvapostaus sun päivästä! :P

    VastaaPoista
  4. Kannattaa kokeilla gägiä myös kahdella ohjalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmaan kannattaa, mutta tarkoitus nyt saada yhdellä ohjalla pelittävä kuolain maasto-osuutta varten :)

      Poista
  5. On sulla kyllä hienot hepat! Itelläkin 2 suokkiputtea ja 174 korkea pv-ruuna, mutta ei vielä ihan teidän tasolla olla noitten suokkien kanssa ainakaan;) Ja hei minkä merkkinen toi sun turvaliivi on? Tosi mukavan näköinen päällä nimittäin, tekis hieman itekkin mieli hankkii, ettei vaan sattus pahemmin kun tulee selästä alas. Hyvää jatkoa vielä sulle hevostesi kanssa, ootte Allinkin kanssa mennyt ihan mielettömästi eteenpäin reilussa puolessa vuodessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ihanasta kommentista! :3

      Tuo on racesafetin turvaliivi, aivan järjettömän hyvä palaliivi! Harmi kun tuo nykyinen on minulle vain hurjan iso, pitäisi tilata uusi pienempi.. :/

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov