Siirry pääsisältöön

Mikä kouluratsastus?

sileän työskentely, perusratsastus, tuuppailu..


Kyllä minä pidän kouluratsastuksesta. En tiedä, voiko omaa ratsastustani kutsua kouluratsastukseksi, mutta olen vaikka siinäkin amatööri-kouluratsastaja. Tykkään käydä kisoissa ja joskus kun oikein hyvin tuntuu menevän harkitsen tosissani vaihtavani jopa lajia. Kunnes realiteetit ja kylmä fakta iskevät minut rajusti maan pinnalle. Että minusta tosissaan olisi kouluratsastajaksi, minun täytyisi nähdä vielä enemmän vaivaa. Ei sillä ettenkö jo nyt näkisi, mutta vielä enemmän. Ja muuttaa asennetta. Koska kouluratsastajathan ovat perfektionisteja ja hifistelijöitä, eikö? Mitä siis tälläinen hidas hälläväliä tyyppi edes yrittää valkoisten aitojen sisälle!

En tiedä mistä sain idean pohtia omaa kouluratsastaja-minääni. Oliko se eilinen ahaa-fiilis Lehmän selässä, se että menen viikonloppuna koulukisoihin vai samassa maneesissa räiskivä arvostettu kouluratsastaja/valmentaja. Halusin kuitenkin pohtia mitä kouluratsastus - tai perusratsastus, mitä kaikki alle Vaativan luokan ovat - minulle merkitsee.

Eilen töistä päästyäni ja iltamyöhäisellä äiti jaksoi vielä raahata minulle hevosen maneesille. Pääsin kiipeämään tamman selkään ja tiesin ettei se tule olemaan kaikista helpointa. Itsellä pitkä työpäivä ja tamma oli selkeästi jo ruoka-ajan perään. Yritin harjoitusravissa päässäni miettiä kaikki mahdolliset istumista helpottavat mielikuvat ja rentoutua kokonaisuudessaan. Viimeiset pätkät olivatkin jo sen verran hyviä, että lopetimme noin 40 minuutin treenin jälkeen. Vatsalihakset kiittivät ja illalla syöty pyttipannu maistui jo uudestaan suussa. Mutta fiilis oli uskomaton. 


En halua kirjoittaa tätä postausta negatiivissävytteisesti, vaikka se varmaan väkisin tulee siltä kuulostamaan. Haluan pikemminkin kirjoittaa tämän itselleni sen takia, että heräisin vihdoin ja viimein tekemään itselleni jotain. Yrittämään vielä enemmän kuin mitä nyt yritän. Sen takia kerron teille suurimmat heikkouteni kouluradalle lähtiessä. Kerron myös heikkoudet, joista olen ottanut yliotteen ja nykyään ne ovat historiaa.

Kaikista suurin ja ulospäin näkyvin kouluratsastaja-egoani tiputtava ongelma on ryhti. Olen onnettoman huonoryhtinen. Sen ääneen sanominen saa minut voimaan pahoin ja vihaiseksi. En minä sitä tahallani tee, mutta se on loputtoman pitkä ja kivinen polku lähteä korjaamaan tuota syntistä ryhtiä. Hartiat taakse ja leuka rintaan, katse eteen. Kas kun näin kirjoitettuna se kuulostaa helpolta ja silmissä avautuu täydellinen ja suora, harmoninen ryhti. Koska ryhti on suurin heikkouteni, se on myös herkin paikkani. Tuntuu inhottavalta kun äiti muistuttaa että pitää istua kyydissä - ryhdikkäästi. Tekee mieli aina puhkoa silmät sen päästä ja huutaa sylki suusta. Yleensä tuhahdankin jotain vihaisesti. Vaikka tiedän, että rakas äitimuori on vain hyvällä asialla - muistuttamassa minua siitä, että istumalla paremmin saan myös hevosen liikkumaan paremmin. (Eli koita äiti vaan jaksaa vaikka minä olenkin vatipää ja kiukuttelen. Intät sitä mulle niin kauan kunnes istun ryhdikkäästi.. *pus*)

Pohje. Nykyään saan sentään jalkaani jonkinlaista voimaa ja ajatusta. Ennen se oli heiluva vaijeri irti hevosen kyljestä. Kyllä se vieläkin hakee paikkaansa, mutta pätkittäin muistan, että ratsastamalla jalalla eteen tulee olemaan hevonenkin avuilla. Ei se selässä istuminen ja ohjista nyppiminen saa aikaan kouluradalla hyväksyttävää peräänantoa, vai mitä sanotte? Sain todella paljon apua aikoinaan Aira Toivolan ratsastuspilateksesta. Valitettavasti en kuitenkaan päässyt jatkamaan tunneilla niin paljoa että saisin istuntani täydellisesti vakiinnutettua. Onneksi muistissa on kuitenkin kikkakolmosia ja yritän päästä myös jatkossa Airan tunneille. Varsinkin kun tulee nyt jo aivan kivenheiton päähän niitä pitämään!


Yksi suuri ongelma kouluratsastajaksi siirtymisessä on juuri luontainen asenteeni. Olen vähän "vasemmalla kädellä" -tyyppi, vaikka haluankin tehdä asiat tarkasti ja huolellisesti. Silti huomaan tekeväni hieman summittain ja silloin tällöin. Tämä heijastuu kovin koulurataan, missä vaaditaan juuri tarkkuutta ja järjestelmällisyyttä. Mutta pitää tässä myös hieman kehaista, että onhan tässäkin asiassa menty jo eteenpäin! Nykyään päästään sentään Pyryn kanssa joku Helppo A rata 56% läpi ja Helposta B:stä tulee melkein järjestäen yli 60%. Ehkä siis harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin?

Yksi suuri ylpeyden aihe pitää kertoa! Se asia mistä olen saanut jo yliotteen; en enää juokse rataa läpi. Ennen kun lähdin kouluradalle, taisin tehdä poikkeuksetta radan nopeusennätyksen. Suoranaisesti juoksin radan asiat läpi, esittämättä niitä kunnolla tuomarille. Nykyään sama ongelma korostuu ehkä liiallisena energisyyden hakemisena. Haluan esittää hevoset energisinä ja varsinkin Pyryn kanssa ongelmaksi muodostuu tällöin kiireellisyys. Eli kouluradalla minun tulisi muistaa (kaiken yllä luettelemani lisäksi), että maltti on valttia.

Miten hassua voikaan olla se, että tuntuu siltä, kun olisin vasta hiljattain ymmärtänyt miten oikeasti hevosta pitäisi edes teoriassa ratsastaa. Totta kai minä olen sen tiennyt pitkään ja ratsastanutkin tiettyinä aikoina hyvin, mutta taas eilen ymmärsin sen. Vaikka minullakin on hyvin omalla moottorilla kulkevia ja reippaita hevosia, en missään nimessä saa unohtaa jalan tärkeyttä. Yleensä jään vain himmailemaan kädellä ja unohdan, että se tekee vain hallaa sekä kuskille että hevoselle. Nyt yritän taas - jälleen - parantaa tapani ja aijon ensi koulukisoissa, sunnuntaina 31.8., ratsastaa niin hyvin kuin pystyn. Kaikilla hevosilla. Eilen maneesityöskentely oli mukava lopettaa rennolla hevosella. Oli se ainakin rentoutuneemman oloinen kun maneesin toisessa päässä kulkeva "koulutuksessa" oleva kouluratsastajan ratsastama hevonen. Ja ei, minulla ei ole ratsastajaa mitään vastaan. (tai kyllä on, en kestä tuollaisia ihmisiä jotka repivät, potkivat ja hakkaavat hevosia sillä perusteella että niillä on oikeus (lue: nimeä) siihen, hyi!)


Huh, en tiedä sivutinko aihetta nyt pahastikin, teksti vain pulppusi minusta ja en halunnut pysäyttää sormiani kun sitä kerrankin tuli muistakin kuin kilpailuista tai valmennuksista. Korostan tänne loppuun vielä - ennen kuin joku pahansuopa haluaa avata suutaan - että minä harjoittelen vielä ja edelleen. Minulle ratsastaminen on ikuista oppimista; ikinä et ole valmis, mutta voit olla tarpeeksi hyvä jollekin tasolle. Minä tähtään mukavaan harrastamiseen amatöörinä eikä minulle tuota suurta tuskaa jos en ikinä pääse yli 65% tuloksella Helppo A-luokkaa. Tosin, voisin pistää sen vaikka tavoitteeksi, miten olisi.. l0 vuoden sisällä?

Kouluratsastus; täydellistä täydellisyyden tavoittelua - positiivisessa mielessä.

Kommentit

  1. Ihana ja inspiroiva postaus!

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus, kiitos tästä, sillä sain tästä lisää intoa ratsastaa kunnolla! Mulla on vähä samanlainen ongelma, eli en jaksa ratsastaa aktiivisesti jalalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, hienoa jos tästä oli apua! Ja ihana löytää myös sielunkumppaneita, jotka tarpovat saman asian kanssa :)

      Poista
  3. kikikö sielä piti tuntia

    VastaaPoista
  4. Hyvä se on vähän väliä käydä omassa mielessä läpi omat ongelmat. Itse tiedän, että vaikeampia tehtäviä harjoitellessa "unohdan" ratsastaa hevosen kunnolla läpi edellisen kulman tms. Ja sitten tulen roiskaisten läpi tehtävään mikä on muutenkin uusi/ vaativa. Jotenkin vaan keskityn siihen isoon uuteen asiaan ja tuhlaan metrejä, kun en ole valmistautunut huolella :( oppia ikä kaikki, olen koittanut parantaa tapani, mutta vaikeaa on!!

    VastaaPoista
  5. Tätä olen itsekkin miettinyt, tosin vähän eritavalla mutta ajatus sama :) Kuitenkin ihan mahtavan hyvä postaus :)!!

    VastaaPoista
  6. Hyvä postaus! Mulla on sellanen ongelma että rakastan käydä koulukisoissa, mutta ne menee aina ihan päin persettä ja sitten taas vannotaan ettei ikinä enää kouluradalle.. Jotenkin se ärsyttää että Mailis pystyis vetämään älyttömiä prosentteja vaikka mistä luokista, mutta ei sit kuitenkaan koska kuski mokailee :D Tietty heppa vois auttaa vähän ja pysyä neljällä jalalla mutta sehän ois liikaa pyydetty..

    Mutta kannattaa miettiä että kuinka tylsä laji tää olis jos se ois aina helppoa ja kivaa? ;)

    VastaaPoista
  7. äähh, mulla on sellanen viha-rakkaussuhde tohon koulupuoleen. Tykkään siiitä nykyään niiin paljon, mutta kun se on myös niin vaikeeta!! Mutta kaipa se kehitys lähtee sieltä sisältä. Jos on intohimoa ja aitoa kiinnostusta, niin pakko sen on poikia onnistumisia jossain vaiheessa!! Meillä suurin ongelma itse kouluradalla on, että hevonen kuumuu (ehkä omasta jännityksestä?) niin paljon, että se on ihan erilainen ratsastaa kuin normaalisti.. Ja kun ei muutenkaan mikään huippuratsastaja ole, niin sitä hevosta ei oo helppo ratsastaa:DDD

    VastaaPoista
  8. Kiitos tästä postauksesta. Oli hyvä kuulla, että muutkin saavat näitä "ahaa"-elämyksiä ihan näistä perusratsastuksen asioista, jotka teoriassa tietää, mutta käytännössä yhtäkkiä tajuaakin, että näinhän se on ja tältä sen pitää tuntua! Itse olen helppo b-tasoinen ja tuntuu että vähintään joka toinen ratsastuskerta tajuan jonkin asian käytännössä, minkä olen teoriassa tiennyt jo 10 vuotta, mutta vasta nyt opin sen miltä se tuntuu ja miten se tehdään "oikein" esim laukannosto, kaikki tietää teoriassa miten se tehdään mutta se tunne kun palaset loksahtaa ja saa kaiken räpellyksen jälkeen sen "täydellisen" noston. Mulla on itsellä tällä hetkellä ratsastettavana ex-ravuri suokki, joka kulkee reippaasti kaikissa askellajeissa (eli helposti juoksee alta pois) ja vasta nyt viime aikoina olen tajunnut, että jos haluan sen rentoon mutta tahdikkaaseen peräänantoon (ja pysymään siinä!!!) on minun sen reippaudesta huolimatta oikeasti ratsastettava sitä jalalla eteen, pohkeen ja ohjan väliin. Ja tätä nyt harjoitellaan, jotta tästä ajattelusta tulisi minulle automaattinen toiminta, jotta voidaan taas siirtyä seuraavaan haasteeseen.

    Ah, on tämä vaan niin ihana laji: mitä enemmän ratsastaa sitä enemmän tajuaa että kuinka paljon on vielä opeteltaa/kehitettävää!

    VastaaPoista
  9. Koikeile joskus että laitat raipan seläntaakse nii se auttaa pitämään hartiat takana! :)

    VastaaPoista
  10. Mahtava postaus! Multa ei ikinä tulis näin syvällistä tekstiä! ;)

    VastaaPoista
  11. moi senni! oon ihaillu sua jo kauan ku jaksat niin monet hevoset liikuttaa ja työstää. mutta se, että viittaat toiseen ihmiseen negatiivisellasävyllä ilman hänen lupaansa on jo aika röyhkeää. uskon ja tiedän että kyseinen henkilö on tehnyt niin kovasti työtä siihen päästäkseen, toivoisin että ajattelisit mitä muista kirjoitat koska kyllä tämä kirjoituskin kyseisen henkilön korviin tulee. en halua sinua moittia vaan kehottaa miettimään sitä mitä someen toisista kirjoitat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kyseinen ihminen tämän lukee ja tuntee piston sydämessään (lue: käsittää että viittaan häneen) voi oikeasti katsoa peiliin. En pätkääkään arvosta sellaista ihmistä joka hevosta noin ratsastaa. Nimellä en täällä ole ketään maininnut, joten en koe tämän ketään loukkaavan. Jos joku kuitenkin kokee tunnistavansa a. itsensä b. henkilön johon viittaan niin ei, en koe sitä röyhkeänä, itse on julkisella paikalla ratsastanut niin kuin on :)

      Olisi eri asia jos oikeasti kirjoittaisin nimellä tai tarkasti millanen hevonen (tamma, ruuna, tumma, vaalea, ikä, nimi tms) kyseisellä ratsastajalla on. Nyt kaikki voi vain arvailla kenestä puhun. Tai jos piston sydämessään tuntee niin sitten katsoa sinne peiliin :)

      Poista
    2. ja lisätään vielä että maneesissa oli samaan aikaan useampiakin ratsukoita kun siellä olimme. Enkä epäile ettei ketään näkisi vaivaa päästäkseen ratsastusurallaan eteenpäin, mutta kannattaa myös ajatella miten oikeasti julkisella paikalla muiden ratsukoiden kesken ratsastaa, en edelleenkää ymmärrä jos tittelillä voi ratsastaa rumemmin kuin amatöörinä.

      Ypäjä on todellinen ratsastajien mekka, täällä on sellaisia ratsastuksen kuningattaria, prinsessoja, prinssejä ja kuninkaita. En ole kuitenkaan ihminen joka kumartelee toisille, vain sen takia että heillä on enemmän ratsastuskokemusta kuin minulla. Se ei ole ylimielisyyttä. Totta kai valmentajia valmennuksissa kuunnellaan ja jos joku antaa kohteliaan vinkin pyrin siitä kiittämään (mutta voin sanoa että ei, näitä ei ypäjällä kuule kun ei "piireihin" kuulu, ne tulee sitten jälkijunassa ja muilta suilta kun sanojalta, eikä niin kovin kohteliaasti). Kohtelias olen ja toimeen tulen aina, mutta en jaksa myöskään palvoa tai kääntää päätäni pois hevosen huonosta kohtelusta. Ei sillä, aina ihminen on erehtyväinen, mutta jos se vaan jatkuu jatkumistaan.. Sitten pitää tuijotella peiliin taaskin :)

      Poista
  12. Hevosen pahoinpitelystä on tehtävä välitön ilmoitus eläinsuojeluun... Jos ei ilmoita, olet myös itse tavallaan syyllistynyt siihen jos siten et asiaan puutu. Joten teitkö ilmoituksen? ;)

    VastaaPoista
  13. Ryhti, ryhti, ryhti.. Ikuisuusongelma täälläkin! Sain joskus vinkin koskettaa kielellä kitalakea ja ajatella samalla nostavani selkärankaani ylöspäin, toimii yllättävän hyvin (voi toki perustua siihenkin, että keskittyessäni kieleen unohdan jännittää alakroppaani :D) koko istuntaan.

    VastaaPoista
  14. Hyvä postaus Senni! On se jännä, miten välillä niitä ahaa-elämyksiä syntyy uudestaan ja uudestaan ratsastuksen peruspilareista.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov