Kauan eläköön oliivikuolain!

Hullu mikä hullu. Olin halunnut testata hypätessä oliivia uudestaan nyt hiljattain. Pessoalla tamma tuntui olevan jo turhankin herkkä ja siihen ei saanut vaikuttaa ollenkaan, joten aloin funtsimaan jos vaikka olisi sellainen ihme käynyt että olen sitä oppinut ratsastamaan. Viimeksihän tammalla oli oliivukuolain kesäällä 2014 kun käytiin hyppäämässä ensimmäiset aluekilpailumme Ypäjällä ja tamma melkein kirjaimellisesti vei minua ympäri haimi-hallia. Itse rata ei ollut edes pahin, vaan se verryttely taisi olla melkoista häslinkiä!

Syy miksi aikoinani aloin tammalle laittamaan "rautaa suuhun" oli se, että yksinkertaisesti selässä tuli täysin turvaton olo. Vaikka videolta eteneminen saattaa näyttää ihan hyvältä, ei edes kovin kovalta, selässä oli todella onneton olo kun 650 kiloa pisti koko painollaan hanttiin. Puoli maneesia laukattiin ilman mitään kontrollia, sellaista taisen pitkää laukkaa. Sitten kun oikein kiskasi, tuli neiti asteen verran hitaampaan askellajiin. Halusin tosiaan toimivaksi myös jarrun, en pelkkää kaasua joka hirttää kiinni.

Keväällä vaihdoimme Pelham-kuolaimeen. Käytin sitä aluksi kahdella ohjalla ja se toimikin erinomaisesti. Halusin kuitenkin kuolaimen joka oli vain yhdellä ohjalla - turvallisuus syistä - jolloin pelham ei ollut enää yhtään toimiva, vaan tamma tuli liian etumatalaksi sen kanssa. Otettiin käyttöön gägi ja hieman myöhemmin pessoa.

Viime Karin valmennuksessa minulla oli tunne että ottaessani pidätteen tamma tuli suoraan syliin. Joko se veti siitä pultit ja kiihdytti tai sitten se lyhensi tosi nopeasti yhden askeleen. Mielessäni kyti ajatus kokeilla uudestaan oliivia. Olen oliivilla mennyt sillä koulua ja koska tuntuu että ollaan johonkin suuntaan edistytty myös koulupuolen suhteen, lähdin tämän päiväiseen valmennukseen melko luottavaisin, joskin hieman jännittynein fiiliksin.

Verkassa Alli oli asteen verran kamala. Itseasiassa juoksemista ei ollut niin paljoa, mutta kaikilla volteilla, ympyröillä, väistöillä tai millä tahansa piti vähän testata ollaanko tosissaan. Laukassa meinasi itku tulla kun tuntui onnettomalta kuolaimen kanssa. Kunnes tovin laukattuamme tamma tuli tasaisesti kuolaimella ja kaikki pidätteet pystyi tekemään istunnan ja kevyen ohjan kanssa. Huikeaa!

Jännityksellä aloitettiin hyppääminen. Mutta turhaan olin pelännyt, sillä tamma oli UPEA! Katsokaa siis videolta, en ala kaikkia hyppyjä tähän luettelemaan. Mutta oikeasti, jokaiselle esteelle pääsimme rauhassa, mitään kiskomista ei ollut, ei mitään esteen jälkeistä kiihdytystä. Tasainen äärettömän hieno tamma. Hehkuttaa pitää varsinkin tuon lopussa tultavan viimeisen radan yksittäistä pystyä, katsokaa nyt kuinka hiljaa sitä lähestyttiin, kuinka läheltä se ponnisti ja silti puomit eivät edes kolisseet. Aikaisemmin oltaisiin rysäytetty läpi niin että puomeja olisi saanut korjata maneesin takaseinästä..

Aivan sanoin kuvailemattoman uskomaton fiilis, on se hieno tamma!

PS. Vaikka tämä olikin melkoinen Oodi oliiville ja Allille, niin kyllä, Pyrykin oli mukana ja sekin on aivan uskomaton. Se on vain sellainen tasaisen varma suorittaja, hyvänmielen hevonen. Energiaa oli tänään hippasen liikaa ja aluksi oli oma ratsastukseni jotenkin hätäistä. Pari kertaa meinasi tiet erkaantua toisistamme kun innostuimme hakemaan linjan jälkeen suuntaa. Hypyt olivat tänään uskomattoman kevyet ja tästä on herrankin kanssa upea jatkaa eteenpäin!