askel pois hevosjutuista ja kaksi askelta hevosjuttuihin
Havahduin eilen yöllä tajuamaan jotain. Olen onnellinen. Sellainen että minulla on niin hyvä fiilis kaikesta ja olen jossain onnellisuuden kuplassa. Ollaan juuri vaihduttu marraskuun puolelle ja yleensä tähän aikaan - niinkuin muutamaa kuukautta aikaisemminkin - olen masennuksen vallassa. Nyt kuitenkin olen vain innoissani ja odotan mitä elämä tuo eteeni.
Kävin aallokon pohjalla tänäkin vuonna: kun tulin kipeäksi ennen Niinisaloa jo jouduin pariksi viikoksi sairaslomalle, koin olevani pohjalla. Itkin vielä viikkoja töihin paluun jälkeen sitä ettei minulla ole rahaa, ei aikaa, eikä jaksamusta. Väsytti ja harmitti ja tuntui ettei mikään riitä. Yleisesti tämä kaamosmasennus pahentuu vain mitä lähemmäksi joulua mennään, mutta toisin kävi tänä vuonna.
Olen niin onnellinen minun uudesta statuksestani sponsorina. En ole ehtinyt masentua kun olen vain suunnitellut kaikkea kivaa. Miettikää, kuukausi enää koulutasomestaruuksiin, en malta enää odottaa! On tässä muutama muutkin juttu mikä pitää minut kiireisenä ja tekee mieli huutaa ilosta ja innostuksesta. Ehkä voin sitten jossain vaiheessa kertoa teillekin niistä ;)
Ratsastuksen sarallakin tuntuu että on jotenkin onnellisuuskuplassa. Viime viikolla ehdin todella hyvin liikuttamaan hevosia ja perjantaina kävin oikein molempien kanssa kunnolla tuuppailemassa kentällä. Poni oli hieman vahva, mutta PP:n kanssa oli niin ihanaa. Hieman jäi harjoitukset kesken kun piti töihin lähteä, mutta ihan tuli sellainen "haluan tätä treeniä lisää ja heti!" -fiilis. Fiiliksestä johtuen pohdin tässä että seuraaviin pikku seurakarkeloihin ajattelin mennä testaamaan Helppo A luokkaa. Oli niin helppo Helppo A, että en voi vai jättää käyttämättä tilaisuutta hyväkseni! Innostus!
Kyllä se onnellisuuskupla vielä halkeaa,
mutta nyt haluan vain nauttia tästä masentumattomasta syksystä!
mutta nyt haluan vain nauttia tästä masentumattomasta syksystä!
ps. Ainakin kolme (!!) asiaa mistä haluan hihkua teille
jossain vaiheessa sitten, jossain vaiheessa...
jossain vaiheessa sitten, jossain vaiheessa...
Mäki haluun tommosen onnellisuuskuplan !! Mulla on just ehkä menossa ohi semmonen kauhee masennus ku tuntuu ettei vaan jaksa mitään....... Onneks on sentään olemassa minionit joille voi käkättää :D
VastaaPoista:DD No musta tuntuu et oon aina ihan yhyy angst, et kyl joku ton kuplan viel nopeesti puhkasee :DD Syksy on kyl oikeesti kauheeta aikaa, mää oon aina ihan masentunu syksysin!
PoistaHimmee koulutuuppari ;)
VastaaPoistaHALUUN LISÄÄ KOULUTUUPPAILUA!! huomenna sit taas tuuppailen täysillä! ja viikonloppuna! vai olikohan ens viikonloppuna jotain.. hmmmmmmmm! :D
Poista