Voihan hellurei mikä päivä!

Hei hei Pikku-Öhmö ja hellurei Humppa!

Yksi taival päättyi ja toinen alkoi. Tänään Kari oli jäänyt vapaapäivälle oikein sitä varten että päästiin hakemaan minun uunituore (lue: siistikuntoinen käytetty -08 vuoden *hehkutus*) hevoskuljetustrailerini. Innosta soikeana lähdettiin heti aamutuimaan aamiaisen jälkeen Tarvasjoelle hakemaan Pikku-Öhmöä lepo paikastaan. Pienen apuvirran kanssa puolivuotta seissyt urhea kuorma-auto lähti käyntiin ja ehdin siinä jo kostuttaa silmiäni ja rukoilla porukoita et korjataan sittenkin tuo upea luomus. Voi, nyt huokaisen helpotuksesta kun eivät suostuneet!

Mennä pöristeltiin kotiin ja kotona avattiin takalaita, muttei autoa ihan varmuuden vuoksi sammutettu. Sopanhan se auto keitti ja kun siivouksen jälkeen oli aika pistää luukku kiinni, ei noussut 2 senttiä enempää maasta. Tuollaista hydrauliikalla toimivaa monen sadan perälautaa ei käsin nosteta, joten alettiin tutkimaan mikä hitto siinä on vialla. Lisättiin öljyä, koitettiin kaikkea ja ei, ei noussut. Lopulta hinattiin pikkuhiljaa pitkospuilla (paineet ylös - puu alle - paineet alas - paineet ylös - puu alle - ... jatkumo) ja liinojen kanssa takalaitaa ja lopultahan se sitten saatiin kiinni - reilun tunnin tappelun jälkeen!

Eipä auttanut muu kuin ajella Forssaan ja tutulle korjaamolle katsomaan vikaa. Forssaan ajeltaessa pankista soitettiin ja siellä piti mennä käymään ja mieluusti heti. Nopeasti kipaistiin korjaamolla toteamassa auton olevan priima, ainoastaan akut vaativat vaihtoa, ja siitä kaahattiin Ypäjälle pankkiin äitin ja Karin kanssa. Pankista lähtiessä kaikilla oli jo nälkä ja kellokin tuli hyvää vauhtia neljä (ja me tosiaan lähdettiin 9.30 liikkeelle..) joten poikettiin hampurilaisille ennen kun otettiin suunta kohti Rajamäkeä ja Pikku-Öhmön jättöpaikkaa.

Onneksi sentään matka sujui kepeästi vaikka pimeä jo yllättikin. Perillä mukava myyjä (suosittelen kaikille, klikkaa sivuille tästä!) tuli pimeydestä vastaan kertomaan että heillä oli joku nk. jälkimyräkkä saanut kaikki sähköt pois mistä pimeys johtui. Siinä katseltiin autoja läpi, paperit kuntoon ja koppi meidän autoon kiinni. Kättä päälle ja kotiin päin! Matka kotiin onneksi sujui ongelmitta ja koppiin ollaan enemmän kuin tyytyväisiä :) Kotona oltiin sitten 20.25, joten pakko myöntää; koko päivä tähänkin meni vaikkei tosiaan pitänyt..

Pakko vielä kehaista mitenkään mainostamatta, aivan järjettömän helppoa oli asioida kyseisen ihmisen kanssa. Traileri oli helposti otettavissa, paperit valmiina ja lasku printtausta vaille valmis mutta sähkökatkon yllättäessä ei sitä pystytty printtaamaan. Sain kuitenkin heti kotiin päästyäni laskun sähköpostiin ja kappas kuinka helposti se kävi! Vaihdossa kävi meidän isompaa remonttia vaativa hevosauto ja saatiin ihan hyvä - mitä tuollaisesta vanhasta rempattavasta autosta voisi saada - väliraha. Mikään uunituore ei uusi koppi - nimeltään Humppa - ole, mutta kyllä minun ja Pyryn kelpaa ainakin kulkea paikasta toiseen ;)

Joten hyvästi Pikku-Öhmö..

.. ja tervetuloa joukkoon arvon Humppa!