Viisi ikuisuudelta tuntuvaa viikkoa siinä meni...
Mutta nyt me ollaan täällä taas! Viisi viikkoa. Ei se ole mikään mielettömän pitkä aika, mutta kun on tottunut siihen että tekee hulluna töitä ja ratsastaa 1-3 hevosta päivässä, oli kolmen viikon täys seis aivan tuskaa. Kaksi viikkoa täysin sohvalla, sitten uskalsi vähän tehdä jotain tallissa. Neljännellä viikolla palasin töihin ja nyt on toinen työviikko plakkarissa. Ja sen lisäksi ensimmäinen viikko kun olen päässyt ratsastamaan kunnolla!
Hieman jännityksellä tänään lähdettiin maneesille, sillä nyt oli ensimmäinen kerta onnettomuuden jälkeen kun pääsin hyppäämään. Mukana oli tosiaan ainoastaan Pyry, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan piti tulla myös Molla. Tammat saivat vapaa päivän ja lähdettiin testaamaan miten jalka kestää. Pakkohan sen on kestää, sillä ensi viikonloppuna on aluekenttäkatsaukset ja ei, en halua enää toistamiseen missata niitä!
Alusta asti Pyry tuntui ihanalta. Olen niin kaivannut sen ihanaa yhteistyökykyistä luonnetta. Mentiin niin nätisti alkuverryttely että olin takuulla pilvilinnoissa. Ensimmäiset esteet olivat yhtä räpellystä. En saanut mitään paikkaa, nypin ja laukka oli kaukana laukasta. Kun uskalsin hieman hengittää ja ratsastaa jalalla eteen, pitää tasaisen tuntuman ja odottaa hypyt olivat hienoja!
Ensin hypättiin 80-95 cm rata ja sen jälkeen esteet nostettiin 95-110 cm. Toi hevonen on vaan niin mahtava. Tää postaus on nyt yhtä hehkuttamista, mutta tää on todellakin parasta just nyt. Tätä mää oon kaivannu! Sain Pyryn jopa kerran kieltämään vesimatolle kun nypin sen pään ylös ja yhtäkkiä este oli edessä. Sen jälkeen aloin hieman liikaa taas tekemään ja en meinannut saada rataa aloitettua uudestaan kun ykköselle ei hyppy onnistunut, heh.
Mitään kuvauskalustoo ei ollut mukana, mutta äiti otti mun puhelimella viimeisen radan videolle. Yksi puomi ja muutama paikka lähelle. Hakemista, mutta voisi se olla tuplasti kauheammankin oloista. En tiedä miksi horjahdan nyt noin paljon hypyn jälkeen, tuntuu että se hyppy on välillä niin terävä että se nykäsee ylävartaloa. No, tästä ei ole taas kuin suunta ylös päin!
Voihan hehkutus, mulla on vaan taitava hevonen!
Jeee!! Superii et oot taas kyydissä. Mä joudun nyt vetää huilii vuorostani hetken :D
VastaaPoistahihii! :) Nyt vaan maltat hetken, kun pääsee takasin selkään, se vasta huippua onkin!
PoistaIhanaa että se sun koipi parantui (ja kuitenkin näinkin pian) :))
VastaaPoistanäin on! :) Vielä se vihottelee ratsastaessa toisinaan ja nyt lääkärit miettivät pitäisikö se sittenkin kuvata.. Kumpa se mahdollisimman pian tulisi täysin kuntoon!
PoistaJes, hyvältä näyttää! Toivottavasti oltais ens viikonloppuna samassa ryhmässä aluevalkoissa :D Mä elättelen toivoa että vielä päästäis ulkomaastareille mutta tuskin..
VastaaPoistajee, nähdään siellä! :)
PoistaOi tosi kiva kuulla, että oot päässyt jo satulaan! Ja näyttää varsin mallikkaalta tuo teidän meno! :) Mulla oli kesällä kuuden viikon ratsastuskielto ja se oli kyllä niin kamalaa, kun oli tottunut ratsastamaan 1-2 hevosta per päivä. Oli kyllä niin ihanaa sen jälkeen kavuta hepan kyytiin!
VastaaPoistaJep ja kiitoksia! :) Kyllä tuo ratsastaminen on vain niin elämän suola, onneksi ei tarvinnut pidempään saikkuilla..
Poista