Siirry pääsisältöön

Tää on parasta just nyt

Viisi ikuisuudelta tuntuvaa viikkoa siinä meni...


Mutta nyt me ollaan täällä taas! Viisi viikkoa. Ei se ole mikään mielettömän pitkä aika, mutta kun on tottunut siihen että tekee hulluna töitä ja ratsastaa 1-3 hevosta päivässä, oli kolmen viikon täys seis aivan tuskaa. Kaksi viikkoa täysin sohvalla, sitten uskalsi vähän tehdä jotain tallissa. Neljännellä viikolla palasin töihin ja nyt on toinen työviikko plakkarissa. Ja sen lisäksi ensimmäinen viikko kun olen päässyt ratsastamaan kunnolla!

Hieman jännityksellä tänään lähdettiin maneesille, sillä nyt oli ensimmäinen kerta onnettomuuden jälkeen kun pääsin hyppäämään. Mukana oli tosiaan ainoastaan Pyry, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan piti tulla myös Molla. Tammat saivat vapaa päivän ja lähdettiin testaamaan miten jalka kestää. Pakkohan sen on kestää, sillä ensi viikonloppuna on aluekenttäkatsaukset ja ei, en halua enää toistamiseen missata niitä!

Alusta asti Pyry tuntui ihanalta. Olen niin kaivannut sen ihanaa yhteistyökykyistä luonnetta. Mentiin niin nätisti alkuverryttely että olin takuulla pilvilinnoissa. Ensimmäiset esteet olivat yhtä räpellystä. En saanut mitään paikkaa, nypin ja laukka oli kaukana laukasta. Kun uskalsin hieman hengittää ja ratsastaa jalalla eteen, pitää tasaisen tuntuman ja odottaa hypyt olivat hienoja

Ensin hypättiin 80-95 cm rata ja sen jälkeen esteet nostettiin 95-110 cm. Toi hevonen on vaan niin mahtava. Tää postaus on nyt yhtä hehkuttamista, mutta tää on todellakin parasta just nyt. Tätä mää oon kaivannu! Sain Pyryn jopa kerran kieltämään vesimatolle kun nypin sen pään ylös ja yhtäkkiä este oli edessä. Sen jälkeen aloin hieman liikaa taas tekemään ja en meinannut saada rataa aloitettua uudestaan kun ykköselle ei hyppy onnistunut, heh.

Mitään kuvauskalustoo ei ollut mukana, mutta äiti otti mun puhelimella viimeisen radan videolle. Yksi puomi ja muutama paikka lähelle. Hakemista, mutta voisi se olla tuplasti kauheammankin oloista. En tiedä miksi horjahdan nyt noin paljon hypyn jälkeen, tuntuu että se hyppy on välillä niin terävä että se nykäsee ylävartaloa. No, tästä ei ole taas kuin suunta ylös päin!


Voihan hehkutus, mulla on vaan taitava hevonen!

Kommentit

  1. Jeee!! Superii et oot taas kyydissä. Mä joudun nyt vetää huilii vuorostani hetken :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihii! :) Nyt vaan maltat hetken, kun pääsee takasin selkään, se vasta huippua onkin!

      Poista
  2. Ihanaa että se sun koipi parantui (ja kuitenkin näinkin pian) :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näin on! :) Vielä se vihottelee ratsastaessa toisinaan ja nyt lääkärit miettivät pitäisikö se sittenkin kuvata.. Kumpa se mahdollisimman pian tulisi täysin kuntoon!

      Poista
  3. Jes, hyvältä näyttää! Toivottavasti oltais ens viikonloppuna samassa ryhmässä aluevalkoissa :D Mä elättelen toivoa että vielä päästäis ulkomaastareille mutta tuskin..

    VastaaPoista
  4. Oi tosi kiva kuulla, että oot päässyt jo satulaan! Ja näyttää varsin mallikkaalta tuo teidän meno! :) Mulla oli kesällä kuuden viikon ratsastuskielto ja se oli kyllä niin kamalaa, kun oli tottunut ratsastamaan 1-2 hevosta per päivä. Oli kyllä niin ihanaa sen jälkeen kavuta hepan kyytiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep ja kiitoksia! :) Kyllä tuo ratsastaminen on vain niin elämän suola, onneksi ei tarvinnut pidempään saikkuilla..

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uuden alku

 Kovasti koitin tätä blogia päivittää, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana elämäni on muuttunut niin totaalisesti, ettei blogi ole oikein enää sama. Mielestäni on kunnioitettava nyt blogia, se oli loistokas vuosina 2012-2015. Tätä blogia on ollut aina hirmuisen ihana päivittää ja ehkä vielä jonain päivänä kun palaan takaisin satulaan voidaan tämäkin kääntää uudeksi nousuksi. Mutta sitä odotellessa haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita kuluneista vuosista ja lukuisista kommenteista ja tuesta. Ilman teitä tämä polku ei olisi ollut puoliksikaan näin mahtava! On siis aika sulkea Kisamatkalla ja kääntää uusi lehti. Bloggaaminen on vieläkin lähellä sydäntäni, mutta mielestäni tämä blogi ei ole koskaan ollut täydellinen sille elämälle mikä minulla on tällä hetkellä menossa. Joten oli aika uuden blogin. Toivotan kaikki innokkaat mukaan myös raviurheilun maailmaan jos se vaan yhtään kiinnostaa. Kiitos vielä kerran kaikille näistä vuosista, toivottavasti nähdään vielä uudessa blogissa! Harnes

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Millainen on minun työpäiväni?

Niin no. Se vaihtelee tosi paljon päivittäin, mutta ajattelin silti tehdä tälläisen pienin Myday tyylisen postauksen, missä kerroin teille työpäivästäni. Jokaisessa työpaikassa olen tehnyt erilaisia päiviä, ensimmäisessä paikassa päivät olivat hurjan pitkiä (yleensä aamu viidestä iltapäivä neljään plus mahdolliset ravit), mutta näissä kahdessa jälkimmäisessä on ollut about 6-8 tuntisia normaaleita työpäiviä. Toki vaihtelua aina on ja etenkin jos pitää mennä raveihin tai on iltaruokinta vuoro tulee extra hommia. Mutta pidemmittä puheita, millainen on siis minun työpäiväni? Aamulla heräilen siinä puoli 5 - 5 välillä, usein torkuttelen viiteen asti. Tony tulee yleensä hakemaan minut töihin, ja päivästä riippuen mennäänkin tallille noin puoli kuuden aikaan. Joskus hieman myöhemmin ja joskus hiemain aikaisemmin, riippuen siitä kuinka kiireiseksi päiväksi arvoidaan. Yleensä hevoset on aamulla ruokittu joko Tonyn tai Meksikolaispariskunnan toimesta, joskus minä ja Tony aamuruokitaan