Siirry pääsisältöön

Vihdoista viimein!

Minulla kumpuaa aivan järjettömästi ideoita mitä voisin tänne blogiin kirjoittaa. Tietenkään en saa itsestäni revittyä irti sitä että kirjoittaisin, tunnit loppuu taas päivästä kesken. Olisi Linkkaa Blogisi-postausta, loimituksesta, kisakaudesta, Allin ja minun vuosipäivä lähestyy ja mitähän vielä muuta. Paljon olisi todellakin nyt kirjoitusmielessä ja aivan sormenpäiden tuntumassa, kunhan vain kerään itselleni aikaa toteuttaa nämä. Työ ja harrastus ja niiden välillä tasapainottelu yhdistettynä kirjoitusintoon on itseasiassa tuskastuttavaa. Kumpikaan edellä mainituista ei anna myöden että ehtisin blogia päivittää!

Jotain kuitenkin olen saanut aikaan. En suostunut sulkemaan silmiä ennen kuin sain vihdoin ja viimein tehtyä blogin, joka kertoo minusta (tadaa, yllätys) ja työelämästä. Siellä pohditaan aika pitkälti kuljetusalaa naisen näkökulmasta. Minulla kumpuilee sinnekin jo paljon erilaisia postauksia, mutta tuo blogi on kuitenkin vain ja ainoastaan hyvänmielen blogi, mistä en ota paineita. Sinne tulee tekstit silloin kun inspiroidun niitä kirjoittamaan tai ajaessa iskee jokin ajatus.

Mutta koska täällä oli ainakin osa kiinnostunut lukemaan niin ei muuta kun tervetuloa ja saanko esitellä: Ratin Takana - Naisrekkakuskin horinoita


Laitetaan vielä lisähuomautus, että blogi on suunnattu hieman vanhemmille lukijoille ja tulee sisältämään myös ihan ronskia huumoria. Sitä mitä nyt miehisellä alalla voidaan odottaa. Sinne niin kuitenkin reippaasti lukijaksi, jos yhtään ala kiinnostaa!

Nyt pistän hetkeksi pään tyynyyn - tai itseasiassa silmät kiinni - ja otan muutaman tunnin tirsat. Hevoset odottavat taas päivällä liikuttajaansa ja valmennuksenkin lupasin. Viikonloppuna ollaankin Pyryn kanssa aluekenttäkatsauksissa, toivotaan että jalka kestää, vaikka se onkin hieman vihoitellut välillä..

Kommentit

  1. Tosi kiva , että väsäsit tuommoisenkin blogin. Minua ainakin on kiinnostanut miten alalle eksyit, sillä harvinaistahan se on. Itsekkin kuljetusalalla

    VastaaPoista
  2. Kiva toi toinen blogi, kiva ois saada sekin blogloviin luettavaksi :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan