Kallis on tamman maku

Mutta mitä nyt ei tamman eteen tekisi... - HippoSport vierailu; satulansovitus

Maanantaina puolenpäivän aikaan pistettiin Kristiinan kanssa Alli kuljetuskuntoon, heitettiin varusteita takalaatikkoon ja koppi kiinni autoon. Suunnaksi otettiin Espoo ja HippoSport! Jo kuukausi takaperin olin soittanut Allille ajan satulansovitukseen ja ensimmäinen aika mikä kaikille sopi (lue: kesäloma!!) olikin sitten 25.5., eli menneenä maanantaina. Hieman jännityksellä lähdin tälle reissulle, koska vaihdossa meni Batesin voittosatula ja minulla ei ollut montaa miljoonaa laittaa satulaan.

Matka Espooseen taittui sujusvasti, mutta kehä III sisällä olen aivan onneton ja siellä tuhansien kaistojen valtameressä onnistuttiin eksymään jopa kertaalleen. Tehtiin sellainen vaivainen 10 kilsan lenkki heh. Lopulta muutama minuutti myöhässä saavuttiin paikalle (vaikka alunperin olisimme olleet perillä varttia ennen sovittua aikaa... perkeleen navigaattori ja pääkaupunkiseutu) ja saatiin heti viedä tamma sisälle katsottavaksi.

Aika oli siis varattu Atte Martikaiselle HippoSportin satulastudioon. Päätin että nyt hankitaan sitten kerralla sopiva (ja mahdollisesti helposti muokattava..) satula ja olin kuullut ihan hyviä kokemuksia juuri täältä. Lisäksi suuri houkutus oli Atella käytössä oleva painematto, jonka avulla pystyi testaamaan ettei satula varmasti jää painamaan mistään ja että se sopii myös ratsastajalle. Olihan sovituksella siis hintaa, mutta sen sai hyvitettyä jos / kun satulan osti.

Alussa Atte vilkaisi tamman selän ja vanhan satulan. Sitten se selitti miksi nykyinen satula ei istu ja millä siitä voisi saada istuvamman. Näytti ihan konkreettisesti mistä se puristaa ja miksi ja totesi että kyllä järkevintä on hommata sille uusi satula. Vanhan muokkaaminen olisi jo niin iso töistä. Sitten saatiin kunnon demo kun se näytti miten nykyinen satula menee niin sanottujen lapakuoppien mukaan, kun satulan pitäisi mennä koko hevosen mukaan. Sen takia se puristaa lavoista ja sitä kautta on kipeyttänyt sitten selän. Niin kuin vähän arvelinkin. Ja taipumus satulalla oli myös kipata eteen, mikä tosiaan auheutui juuri tuosta lapojen päällä killumisesta. 

Alku demoilun jälkeen alettiin sovittamaan satuloita. Ensin ihan käytettyjä ja kun sitten Atte kysäisi paljonko menee kättä taskuun, totesin että kunhan sopiva löytyy ja riippuen paljonko saan batesista vaihdossa. Atte vilkaisi nopeasti meidän vaihtosatulaa ja sitten jatkettiin taas sovittamista. Selässä kävi mm. passier, bruno, equipe ja yksi kenttäsatula jonka merkkiä en juuri nyt muista. Lisäksi yksi vanhempi kieffer. Sen jälkeen testattiin Prestigen Arezzo satulaa ja Atte totesikin että kylläpäs tammalla on kallis maku (lue: perus nainen..). Mätsäsi meinaan selkään aivan uskomattoman hyvin.. Vähän piti nieleskellä, ei mikään kovin halpa ole tuo satula, hups.

Koitettiin vielä useampaa eri merkkiä ja mallia ja lopulta meillä oli kolme satulaa jotka pääsivät koeratsastukseen: Prestige Arezzo, Prestige Versailles New ja Equiline Closer. Ei siis muuta kun painematto selkään, hevoselle varusteet, satulat kainaloon ja maneesille! Oli muuten melkoisen lämmin maneesi, pakko myöntää. Huh!

Ensimmäinen kokeilu oli Equiline Closer estesatula. Tässä satulassa on sama runko kuin Prestigessä, mutta on kuitenkin merkiltään Equiline. Kuulemma veljekset halusivat kaikki oman firman ja syntyi samasta pohjasta kolme merkkiä. Mene ja tiedä. Tällä satulalla oli hintaa 3300 €.

Tämä oli heti ensimmäisestä ravisiirtymisestä lähtien aivan uskomattoman kiva. Tamma pystyi rentona läpi kaikkien siirtymisten, etenkin ylöspäin siirryttäessä. Laukassa ei ollut yhtäkään protestia, vaan sain ihan huoletta mennä kevyttä laukkaa tai istua alhaalla. Aivan uskomatonta, sillä on niin jo tottunut siihen että se protestoi heti laukassa. Mennä laukkailtiin ympäri maneesia ihan fiiliksissä kun satula tuntui niin kivalta.. Kysyinkin heti että onko pakko koittaa muita, sillä tämä oli aivan uskomattoman kiva. Vastaus oli vaan "kaikki satulat mitä maneesiin on tuotu pitää testata" heh, joten ei muuta kun testaamaan muitakin!

Equiline Closer, 3300 €

Seuraavaksi testattiin Prestigen Azerro estesatulaa. Tämä satula oli ainakin väriltään juuri oikea, sillä olen tässä nyt kerännyt vaivalla tuota mustaa väriä Allille. Tällä satulalla hintaa oli 3500 €.

Oikeastaan tästä satulasta en tykännyt sitten yhtään. Ravasin kierroksen maneesia ympäri ja totesin että ei tämä ole hyvä, ei minulle eikä Allikaan siitä niin kovasti tykännyt. Vai oliko se siitä että itse tunsin oloni epämukavaksi siinä. Tuntui että satulassa oli aivan liikaa täytettä, jalka jäi väkisin puolimetriä irti kyljistä ja en saanut mitään järkevää tuntumaan sen kanssa. Tietokone painematon kanssa oli kanssani samaa mieltä, se ei sopinut ihan täydellisesti minulle eikä hevoselle. Vielä pienen laukkakierroksen jälkeen olin aivan varma ettei tämä ole valinta, vaikka tamma ihan nätisti tämänkin kanssa kulki.

Prestige Arezzo, 3500 €

Viimeisenä tuli vielä testiin jo hieman tutumpi satula Prestige Versailles New, joka on myös Justiinalla. Justiinalla ratsastaessa on siis tullut tässä satulassa istuttua ja on ollut mielestäni ihan ookoo satula, joten hyvillä mielin kokeilin vielä tätäkin. Hintaa satulalla oli 2500 €.

Selästä käsin tämä satula oli huomattavasti Arezzoa parempi, mutta vähän sellainen mitään sanomaton, Tamma liikkui myös tämä selässä hyvin, ehkä sellainen pieni aavistuksen verran jännittäminen (sekunnin sadasosan) oli kun siirtyi raviin, mutta laukassa taas mentiin tosi nätisti ilman mitään protestia. Ei pukkeja tai poukkoilua, korvat tötteröllä into piukeena ja ihan rentona mentiin. Oli vähän samanlainen istua kuin ensimmäisenä kokeiltu Equiline, joten näiden kahden välille syntyi pienoinen kamppailu.

Prestige Versailles New, 2500 €

Versailleksen jälkeen halusin vielä kerran kokeilla Equilinea ja kyllähän siinä niin kävi että se oli ehdottomasti meille paras. Tuntui tamma ihan eri hevoselta kun mistään ei puristanut ja ahdistanut. Palattiin takaisin studiolle, Atte katsoi vaihtosatulan teki tarjouksen, lyötiin kättä päälle, tein tilinsiirron, köyhdyin huomattavan summan rahaa ja nyt poden hirveää morkkista - aivan turhaan, sillä satula olisi joka tapauksessa pitänyt ostaa ja nyt on ainakin 110 % sopiva satula, jota pystyy melkein miten tahansa muokkaamaan. Ainut pieni "vika" siinä on että pirulauta, se on ruskea, tässähän tulee homma vielä kalliimaksi kun alan vaihtamaan varusteiden väriä! Varusteurheilua, hymp!

Kiitos suuresti Atelle ja HippoSportille!

Sekä tietenkin henkiselle tuelle ja valokuvaajalle Kristiinalle ;)

Nyt on vihdoin sopiva satula, joten ei muuta kun treeniä!

Pst. Lehmä kävi heti tiistaina Karin estevalmennuksessa ja oli muuten HIENO! Tietenkin videolta (joka löytyy täältä) puuttuu ne kaksi hyppyä jossa se korjaisi edellisen virheet niin hyvin että lopetettiin siihen. Kari kehui sitä taas ja sanoi että se ei ole ikinä sen nähnyt tsemppaavan noin. Hyvä tamma!