Siirry pääsisältöön

Onnen kyyneleet

Ensimmäiset kenttäkilpailut Niinisalon kaatumisen jälkeen takana. Fiilis on hieno ja toivotaan että kausi lähtee tästä nytten yhtä hyvin käyntiin!

Olin koko viikon taas yövuorossa ja niin kiireinen että jäi hieman kunnolla ratsastaminen myöhäiseksi. Ensimmäisen kerran viikon aikana pääsin kentälle vasta perjantaina, päivää ennen kisoja. Pyry oli kevyemmän viikon jäljiltä aivan kamala ratsastaa, painoi oikealle ohjalle ja sinkoili jalasta ja samalla stoppaili pienestäkin pidätteestä jo istunnalla. Kyllä siinä hieman sai pureskella hampaita yhteen. En tehnyt kuitenkaan kovin ajallisesti kauaa kestävää treeniä, tehtiin vain kouluradalla olevia asioita läpi, kuten pohkeenväistöt, vastalaukat, käyntisiirtymisiä laukasta, keskilaukkaa jne. Kovin lupaavalta ei treeni seuraavan päivän kisoja ajatellen tuntunut!


Illalla suunnattiin vielä Kristiinan kanssa kävelemään maastoradat. Autoin Kristiinaa harrasteen radassa ja käveltiin sen jälkeen helppo. Valitettavasti ei kuitenkaan kaikki esteet ollut vielä paikoillaan, joten vaikka minun piti kuvata walktrougth se nyt tällä kertaa jäi. Onneksi sentään saitte kypäräkameravideon! Maastorata oli oikeasti aika haastava, mikä sai minut jo perjantaina jännittämään aivan mielettömästi. Siellä oli paljon keskittymistä vaativia tehtäviä, kuten vedestä kapea, vino sarja, ison veden tehtävä, hyppy ylämäestä jne. Pieni epäilyksen siemen ja jännitys alkoivat valtaavaan rataa käveltäessä.

Toinen mieltä huolestuttava asia oli tosiaan haastavan radan lisäksi seuraavaksi päiväksi luvattu sää. Foreca oli armoton näyttäessään klo 7 alkaen vesisadetta joka muuttuisi klo 15 jälkeen rankaksi. Kyllä siinä rataa kävellessä mietti että kuinka hyvin pysytään tiukoissa kaarteissa pystyssä. Sanoinkin ääneen että eipä tällä radalla ajassa tulla maaliin jo vettä sataa rankasti. Kyllä sitä mielessä kirosi, miten nyt tälläisen sään kehitti kun vielä perjantaina ilma olikin kovin kaunis!

Este 1: ruokintapöytä // Este 4: kapea nuolenkärki vedestä // Este 11: tukki ylämäestä
Este 9&10: ison veden vesitehtävää // Este 10b: talo // Este 13: Hevosopiston 2-tallin pienoismalli

Lauantaina aamu selkeni klo 5 ja matkaan lähdettiin ennen kuutta kotoa. Aamulla ei vielä satanut ja äitille iloitsinkin että jospa tämä pysyisi tälläisenä koko päivän. Auto lastattiin täyteen pyyhkeitä, vaihto- ja sadevaatteita niin ihmisille kuin hevosille. Päivästä olisi tulossa meinaan pitkä, koulustartti oli klo 7.12 ryhmän neljäntenä, rataesteet klo 11.30 alkaen ja maastot noin klo 16.45. Ja koko päivä sateessa, nice!

Vietiin traileri haimi-hallille, sillä ennakoitiin mahdollista tulevaa rankkasadetta. Näin pääsisimme sadetta hieman pakoon hallin suojiin mm. hokituksen ja varustamisen ajaksi. Pakko kyllä jo nyt hihkua: koko päivänä ei satanut pisaraakaan! Eli selvittiin täysin kuivina, mikä oli aivan uskomatonta edeltävän päivän ennusteen mukaan. Päivän mittaan vaan sää parani ja aurinkokin paistoi.. Taisi luontoäitikin ajatella vain kilpailuiden parasta, aivan huikeaa! Saimme siis suoritettua kaikki varustukset ja sekä Pyryn että Justiinan hokitukset pihalla ja vielä ihan hyvässä säässä.

Verkassa olin kohtalaisen hyvissä ajoin. Pyry ei ollut oikein yhtään parantunut sitten Perjantaisen ratsastuksen. Yritin työstää sitä mahdollisimman tehokkaasti, mutta kuitenkaan liikaa prässäämättä ja pitäen sen mielen keveänä. Laukkaa mitä suostuttiin menemään oli pelkästään keskilaukkaa, ravissa jalat nousi ylikorkealle ja pää rullaantui ryntäisiin. Kuumana siis käytiin ja seistäkkään ei maltettu. Lopulta sain sitä edes hieman verkassa tuntumaan siltä ettei se ole kokoajan rullalla ja kulkee edes hieman rennommin. Jännittynyt se oli, mutta teki ihan siistit siirtymiset niin keskilaukoista harjoituslaukkaan kuin myös käyntiin. Taidettiin siis käyttää meidän kaikki hyvät siirtymiset jo verkassa heh..

Radalle mentiin heti Lotan jälkeen, jolta lainasinkin onnenhanskoja. Ei ne kyllä meille tuonut niin paljoa onnea haha. Ravailin rennosti ympäri kenttää ja tutkailtiin pohjia. Pohja oli mennyt hieman velliksi pitkiltä sivuilta, mikä teki siitä kovin raskaan, mutta uskoin ettei se paljoakaan meidän menoon tulisi vaikuttamaan. Muuta kuin tietenkin lisäämään sitä jo jännittyneisyyttä. Rata alkoi ihan hyvin, tehtiin suora siisti sisääntulo, ok pysäytys ja suorana taas pois. Siitä keskiravi ihan ok Pyryksi, siitä hyvä pohkeenväistö. Toinen keskiravi muuttui laukaksi ja väistö ei ollut ihan niin hyvä mutta hyvä sekin. Laukkaympyrä ok, keskilaukka romahti lopussa siirryttäessä harjoituslaukkaan, vastalaukka ok, käyntiin siirtyminen.. en sano mitään, toinen laukka vähän hankala jo ympyrällä. Keskilaukka romahti taas samassa kohtaa, vastalaukassa alkoi hieman poikittamaan, mutta raviin siirtyessä ok. Käynti pätkä hyvä, keskikäyntiin siirtyessä jännittyi. Loppusuoraa baanetettiin tasaisen varmasti ja ok pysäytys. Olipas helppo Helppo A:n ohjelma!







Kaipaamaan jäin sitä pyöreyttä ja tasaisuutta mitä nyt on koulukisoissa meillä ollut. Nyt oltiin taas jännittyneitä ja narskuteltiin vähän kuolainta ja yliherkkiä pienimmillekin avuille. Eli ihan kolmosluokan suoritus, tasaista alamäkeä. Saatiin kasaan 58,8% toiselta tuomarilta jopa molemmista väistöistä 7 "tahdikas"! Toiselta niistä tuli kyllä vain 5 ja 5,5 joten ei sillä varmaan auta hurrata, heh.. Toinen tuomareista kaipasi etenkin laukassa paremmin läpi selän, mutta sitä tosiaan jäin itsekin kaipaamaan. Sitä kaikkea mitä se nyt on koulukisoissa esittänyt! Toinen tuomari sanoi kiireiseksi.

Kouluradan jälkeen loimitettiin Pyry ja mentiin katsomaan Krisiinan ja Jusun esterata. Sen jälkeen vietiin Pyry muutamaksi tunniksi traikulle syömään heiniä, hokitettiin Justiina valmiiks - herranen aika, voiko joku hevonen olla noin kamala hokitettava, haha - juotettiin Pyry ja mentiin syömään aamiaista. 

Varttia vaille 11 mentiin takaisin traikulle laittamaan Pyryä kuntoon. Taas juotettiin hieman vettä ja laitettiin estekamat päälle. Kentille päin lähdettiin taas hyvissä ajoin ja ehdin hyvin kävelemään radan ennen kuin kello tuli puolta. Verkassa otin laukkaa muutamia hyppyjä ja sitten radalle. Mitä siinä sen kummoisemmin sitten ihmettelemään. Radasta sen verran että se oli jopa massiivisemman oloinen kuin viime viikonlopun kymppi, mutta toisaalta ei minua osannut edes jännittää, koska tavoite oli vaan päästä tästäkin osakokeesta läpi ja ratsastaa mahdollisimman hyvin.

Rata lähti ihan ookoo hyvällä hypyllä käyntiin. Kakkoselle kaartaessa tuli tahtirikko raville ja otettiin siitä puomi. Kolmonen ja sen jälkeen nelonen, joka oli sarja, hyvin. Vitoselle en tiedä oikein mitä tapahtui, paikka osui kohdalleen, mutta ehkä tuli hieman turhan valmistelemattomana ja siitäkin otettiin puomi. Kuutonen hyvä. Viimeiset kaksi oli linjalla, sujuvat viisi askelta. Pystyllä sisään hyvin, ratsastin sujuvasti eteen, mutta sitten iski paniikki kun jäätiin liian kauaksi ja tein pidätteellä mini askeleen. Okseri kuitenkin puhtaasti. Eikä kokonaisuudessa nyt mikään ihan kamala rata, kokoajan paranee!







Jep, ehkä sitä vielä joskus oppii hyppäämään noita rataesteitäkin, haha! Rataesteiden jälkeen taas loimitettiin ja mentiin katsomaan Kristiinan ja Justiinan maasto. Hienosti ne posottelivat ensimmäiset kenttäkisansa puhtaalla maastolla ja sijoittuivat lopulta sijalle 10./47! Hienoa tytöt! Itse olimme sijalla 21/27 väliaikatuloksissa.

Taas herra Pyry pääsi hieman lepäilemään koppiin pariksi kolmeksi tunniksi ja sillä aikaa hengailtiin katsomassa kisoja ja kävin vielä Idan kanssa kävelemässä maaston. Nyt oli sentään esteet jo mennyt omille paikoilleen ja osasi taas alkaa jännittämään enemmän. Oli kyllä maastossa tekemistä, huh! Päädyin myös jostain kumman syystä valjaskolmion myyntikojulle ja sieltä jostain kumman syystä ostin keltaisen satulahuovan ja Pyrylle uudet koulusuitset. Oli kyllä niin ohittamaton tarjous kun saatiin ihanat blingi suitset vain 70 eurolla (ovh 122 €)!! Eihän sellaista voi ohittaa eihän?! Toivotaan nyt että saan jostain sponsorin maksamaan mulle kisat kun ostelen vaan kaikkea turhaa..

Maastoon lähtöaikamme oli klo 17.15, mutta lähdettiin jo hyvissä ajoin traikulle laittamaan Pyryä kuntoon. Annettiin sille taas vähän heinää ja vettä, hokitettiin ja varustettiin rauhassa, sekä itseni että hevosen. Juuri kun oltiin lähdössä kentille, Pyry astui mun jalan päälle ja mursin ihan varmasti mun varpaani.. Sattui ihan älyttömästi kun toinen hölmönä vaan seisoi siinä jalan päällä kun mää yritin sitä töniä kauemmas. Lopulta ontuen hyppäsin kyytiin ja päästiin lähtemään kentille. 

Ennen verkkaan menoa ehdittiin vielä vaihtamaan Roosan kanssa kuulumisia ja sitten ravailtiinkin verkkailemaan. Hypättiin juhlakentällä vähän kaikkea, ensin muutamaa tukkia, sitten pöytää, kapeaa tynnyriä ja kapeaa mannerheim-risuestettä. Ja otettiin tietenkin Lotan ja Rockyn kanssa vähän skabaa, kumpikohan voittti, meitin pikkunen kylmäverinen vai Lotan täykkäri? Sitten pätkä käyntiä ja kohta saatiinkin lähteä valmistautumaan sujuvaan. Huh, siinä vaiheessa vähän jo jänskätti!

Sujuvassa otin Lotan lähdettyä yhden hypyn pöydälle, mikä meni ihan super hyvin. Sitten jännittämään vain lähtöön. Kyllä se viimeiset kaksi minuuttia on jännittäviä. Toisaalta ne menevät hurjan nopeasti ja toisaalta ne kestävät älyttömän kauan. Taas alkoi lähtölaskenta alas ja 5-4-3-2-1-ratsasta. Taas mentiin, kohti kauden ensimmäistä maastorataa!

Ensimmäinen hyppy oli super hyvä, ilmava ja menevä. Aivan huikea fiilis. Laukattiin melko reippaasti eteen jo lähestyen kakkosta, hyvä hyppy sillekin. Kolmonen on minun henkilökohtainen ongelma esteeni. Koska sen laiturin alla on se typerä ruskea laatikko, en hahmota sille ikinä paikkaa.. Ratsastin sen nytkin askeleen kaemmas, mutta Pyry päätti ottaa tilanteen haltuun ja pelastaa meidät tekemällä mielummin lähelle. Kuskin moka, onneksi hevonen oli hereillä. Sitten tulikin kunnon spurttipätkä mikä mentiinkin niin nopeasti että oltiin jo pienellä vedellä ennen kuin huomasinkaan. Ongelmaksi muodostui vaan jarru, en meinannut saada Pyryä tarpeeksi nopeasti takaisin tuollaisen baanatuksen jälkeen. Vielä kääntäessäni vedelle yritin jalalla hieman jarruttaa ja samalla tukea, sillä kapea nuolenkärki suoraan vedestä oli jopa pelottavan vaikea. Pyry kuitenkin suoritti sen mielettömän hyvin!!

Sitten mentiin hiekkakentille, keskimmäinen trakehner, avohauta ja siitä vinosarja. Pyry hyppäsi niin hyvin sisälle että olin laskenut mahdollisuudeksi saada kaksi askelta, mutta lopuksi ei laukka venynyt tarpeeksi ja otettiin pieni puolikas. Sitten taas taputuksia ja kohti pientä mökkiä metsän keskellä. Johon taas ratsastin reippaasti kaemmas ja hevonen tuli mielummin pienellä askeleellä. Argh, typerä moka!

Lisää baanatusta kohti lopun haastavia tehtäviä. Yritin tsempata itseni ison veden vaikeasta mökki-mökki sarjasta. Vaikeanhan siitä teki jo se, että ensimmäinen mökki tuli vedestä ja toinen isompi mökki oli loivassa ylämäessä. Olin suunnitellut ottavani sen tarpeeksi rauhassa neljällä, mutta huomasin vettä tehdessäni että perhana, nyt mennään eteen sen kolmella! Ja voi jumantsuikka mun hevosta!! Se meni sen super hienosti, aivan uskomaton!! Siitä kohti tukkia ylämäen jälkeen mikä sekin meni odotuksia paremmin. Siitä alas pellolle, missä taas oli hieman kontrolli ongelmia, mutta hienosti selvittiin myös 90 asteen mutkasta ilman luistelua (kiitos kun ei vettä tullut taivaalta pisaraakaan!). Kaksi viimeistä posotettiin onnellisen yli ja maaliin tultiin - vieläpä ajassa!!

Itkuhan siinä maalissa tuli. Me tosiaan tehtiin se, vaikka jännitin sitä aivan kamalasti. Enkä edes ratsastanut käsijarru päällä maastossa vaan edettiin sujuvasti ja tehtiin jopa vaikeatkin tehtävät. Olin niin ylpeä hevosesta, itsestäni, kaikista. Siitä miten uskomaton tuo eläin on, se toi minut taas maaliin epäröimättä, tehden kaiken ja vielä enemmän radalla. Se on hevonen aivan järjettömän suurella sydämellä..







Olen aivan uskomattoman ylpeä, innoissani ja otettu. Mulla on niin upea tiimi ympärillä, niin ihania ystäviä tsemppaamassa ja niin uskomaton hevonen alla etten edes löydä sanoja millä voisin niitä kuvailla. Olen niin kiitollinen kaikesta! Kiitos jälleen myös Pilville ja Aleksille jotka jaksoivat kuvata kaikki meidän osakokeet, kiitos Äidille joka jaksaa aina olla kannustamassa ja jännittämässä kisoja, kavereille, tsemppareille, kisajärjestäjille.. Tää on ihan huikeeta! Oon vieläkin ihan fiiliksissä! Pyry ansaitsi kyllä jokaisen porkkanansa taas illalla, uskomaton heppa..

Kommentit

  1. Ihana toi goprolla kuvattu video ! Äänet varsinki ihan mahtavat :D oon ihan samanlainen ratsastaessa, kehun kovaan ääneen ja höpisen kaikkee muutaki hepalle ratsastaessa :DD ihan tosi kiva postaus !

    VastaaPoista
  2. Oltiin esteellä 8 katsomassa, teillä meni erittäin hyvin! :)

    VastaaPoista
  3. Jes super te! Tuli kyllä itsekin vähän hihkuttua sen pitkän veden tehtävän jälkeen.. :D Kiitti muuten kun olitte kannustamassa meitä kun mentiin ne hiekkakentän tehtävät, oli hauskaa tykittää sinne metsään ku kannustukset raikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sen jälkeen voinut kun hihkua! :D Ja totta kai pitää olla kannustamassa, parhautta ^_^

      Poista
  4. Hienosti menee ja oli kyllä ihanat äänet tuossa videossa:3 Itekki aina höpisen mun ponille kesken esteradan :)

    VastaaPoista
  5. Minkä pitunen olet? :]

    VastaaPoista
  6. Haha ihana katsoa tuota videota!! :)

    VastaaPoista
  7. Sun maastoeste videot on aina niin ihania ku kehut heppaa et kyynel tulee silmään :')

    VastaaPoista
  8. Hyvä Senni ja Pyry! Olet ihana, piti laittaa äänet ja nauttia menosta. :)

    VastaaPoista
  9. Ei voi olla hymyilemättä kun lukee näitä postauksia ja varsinkin kun katsoo noita kypäräkameravideoita!! :)

    VastaaPoista
  10. ei hitsit, tämmöiset postaukset on ihan huippuja! Tosi hienosti menitte.
    Mulla ei mene jakeluun, että miten ihmiset voi kestää tuommoiset kisat.. Siis ei muuten, mutta ite ainakin stressaan jo pelkästään siellä kaveria kuvatessa niin paljon etten ees pystyisi kuvittelemaan ite osallistuvani :D

    VastaaPoista
  11. Voi että, huomaa tuosta kypäräkameravideosta oikeesti miten tärkee pyry on sinulle! Ihana :)

    VastaaPoista
  12. Ihana toi gopro video, tippa linssissä täälläkin kun huomas että siulla tunteet purkautu ja hienosti kannustit Pyryä :) Upeeta menoa :)

    VastaaPoista
  13. Huhhuh tuota maastoa. Noi esteet on niiiiin pelottavia. Pyry on vaan niin upea - hyvä te!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :) ja voi sanoa että ne oli kyllä oikeesti vähän pelottavia :D

      Poista
  14. Pitkään teitä seuranneena niin aina olen yhtä iloinen kuullessani teidät maastoradalla. Sä oot aina niin positiivinen ja näytät hevoselle että tän kuuluu olla kivaa! Maastoradalla ei pikkumokat haittaa. Tulin tästä niiiiiin hyvälle tuulelle ja tekisi mieli vaan itsekkin lähteä maastoestekisoihin. Olen jo pari vuotta meinannut startata, mutta ikinä en ole saanut aikaiseksi ja kerran oltiin jo todella lähellä, mutta hepalle tulikin jotain shaibaa jalkoihin niin ei sitten mentykään.

    Mutta oot sä vaan niin huikee ihminen etten voi oikeesti kuin arvostaa! (:

    VastaaPoista
  15. Upeeta Senni ja Pyry <3 Katoin pariin otteeseen peräkkäin maaston ja kyllä toi tosi hankalalle näytti, että upeeta työtä! :)

    VastaaPoista
  16. Tippa linsissä jo sun muutaman hevosen kehumisen jälkeen :') Aivan huippuihanaa katsoa teidän yhteistyötä ja onnea tulevaan kauteen hurjan paljon! :)

    VastaaPoista
  17. Tota videota on ihana katsoa ku sä kiität ja kannustat Pyryä! Ihanat te :")

    VastaaPoista
  18. Hyvä te!! Ihanat kannustukset :3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si...

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan...

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla t...