Uusi perjantai 13. on lauantai 14.

Siirtyi nyt kyllä "epäonnenpäivä" yhden päivän eteenpäin..

Voihan vitamiinipläjäys. En edes tiedä mistä alkoi se huonoin osuus, tuntui vaan että koko päivä on ollut yhtä perjantai kolmattatoista. Aamulla kaikki oli ihan okei, päästiin hyvissä ajoin lähtemään valmennukseen, saatiin pitkät alkukäynnit ja kaikki oli vähintään täydellisesti ennen valmennusta. Pääsin kertomaan Mikolle meidän mahtavat hyvät kuulumiset ja sitten aloitettiin. Ja koko valmennus menikin sitten ihan pipariksi..

Alkuraveista lähtien kaikki oli kovin vaikeaa. Yritin olla oikein huolellinen ja tarkka ja tehdä juuri niin kuin Mikko sanoo. Silti kokoajan joku oli pielessä ja vaikka yritin kaikkeni ja pistin ihan jokaisen solun miettimään mitä tekee en saanut onnistumaan. Laukassa Alli taas kuumi ihan hirveästi ja yritti hyppiä hieman pystyyn, mutta sekin loppui heti kun sain ratsastettua sitä rennolla kädellä eteenpäin (tai käännettyä pään "linkkuun"). Yritin kokoajan skarpata ja tehdä paremmin ja kai siinä verkassa edes joku hyvä pätkä oli..

Hypyt olikin koko valmennuksen jotain surkeaa räpellystä. Hyvät pätkät oli laskettavissa yhden käden sormilla ja taas yritin tehdä kaikkeni ja silti onnistuin aina mokaamaan. Että pisti vihaksi ja ärsytti, vaikka onhan tässä aikaa tutustua ja parantaa suoritusta, mutta argh! Kun ei mikään onnistunut, ihme räpellystä ja plaaaaaaaaa! Nauttikaa räpellyksestä, oon niin vihanen ja väsynyt..

Ihan kun ei olisi riittänyt se että valmennus meni surkeasti. Sain sitten päivän kulumaan kun hoisin hevosia ja siivoilin tallia. Sekä imuroin porukoiden mörskän ylä- että alakerrat. Kun päivään kuuluu: heinähöyrytin ei toiminut. En tiedä mikä siihenkin meni, ei enää kiehu, vaan sammuttaa sen hetken päästä ja argh! Ollaan nyt yritetty kaikkea kalkinpoistosta tukoksien tutkimiseen ja jos se ei nyt lähde tästä paranemaan niin alan varnaab itkemään..

Pääsin kuitenkin illalla vielä lähtemään Pyryn kanssa - ihan kaksin! - maneesille. Nyt uuden traikun kanssa Pyry menee sinne hienosti ns. yksin ja pystyn itse laittaan takapuomin kiinni. Päästiin hyvin maneesille ja tehtiinkin oikein tehokas tuuppailuhetki. Tein myös paljon hippolan klinikalla tehtyjä juttuja ja huomasin että vasen laukka oli paljon vaikeampi. Lopuksi tein vastalaukkaa. olen nyt jättänyt vastalaukan kokonaan treeneistä pois ihan ihmeellisestä syystä, mutta oli mielettömän hienoa huomata miten hyvin se onnistui. Ja hevonenkin rentoutui silmissä! Olin niin onnellinen treenin jälkeen, se kohensi fiilistä tosi paljon epäonnistuneen valmennuksen jälkeen.

Olisihan tietenkin pitänyt olla joku ajatus siitä että ei kaikki voi uutena perjntai kolmantenatoista mennä putkeen. Onnellisena vielä silittelin ja palluttelin Pyryä kun se oli niin mahti, vaihdoin sille kuljetustavarat ja itseltä pois saappaat ja kypärän. Sitten ei muuta kun valoa traikkuun ja heppa sisälle. No menihän se ihan normaalisti puoleen väliin, kunnes alkoi haistelemaan jotain, riimun naru kaulalla - joka oli solmussa, mutta aukesi - tipahti maahan, Pyry astui sen päälle, kun nosti päätään, tunti painetta niskassa, pelästyi, lähti rynnimään alas ja löi vielä päänsäkin siinä rytäkässä ties mihin. Yritin sit kaappasta narusta kiinni, liukastuin ja siitähän sitten riemurepesi. Niinpä tuo saakelin mammuttikorva juoksi pitkin opistoa.. Lopulta sain sen kiinni kun juoksi tyhjään tarhaan ja lukitsin sen sinne..

No eihän se sitten suotunut enää menemään traikkuun ja jouduttiin odottaan 20 minuuttia että äiti tuli paikalle. Ja heti kun äiti tuli, saatiin sujuvasti ilman mitään kommervenkkejä koppiin ja ei muuta kun kotiin. Kotona Pyryn toppaloimi ihan vain kettuillakseen meni jotenkin niin etten saanut enää sitä mahavöiden solkea mihinkään suuntaan - en auki enkä kiinni. Ihan selvästi silläkin oli jotain mua vastaan!

Nyt ajattelin mennä nukkumaan nämä kaikki huonot fiilikset pois. Kunhan porukat ensin tulee sisälle kun en uskalla tota siskon poikaa jättää "yksin" nukkumaan! Huh, mikä päivä taas sitten..