Siirry pääsisältöön

Hullu lehmä ei ookkaa niin hullu!

Tänään tehtiin jänniä juttuja


Eilen sisko-Kata tuli lapsensa kanssa tänne porukoille yöksi ja tänään sitten mentiin kimppamaastoilemaan. Kata on raskaana, joten sai paksukaisena alleen luottoponi Mollan kun äiti hyppäsi Pyryn selkään ilman satulaa. Ja niin päätin minäkin Allin kanssa tehdä. Haalari päälle, kypärä päähän ja jakkaralta selkään. Aluksi Alli ei meinannut tajuta miksi kiikun sen selässä ja ensimmäinen reaktio olikin sama kuin valmennuksessa, meni ihan kippuraan ja laittoi korvat luimuun. Sen enempää kuitenkaan tekemättä rauhoitin sen ihan äänellä ja silittämällä ja ennen kaikkea porkkanalla lahjomalla. Hetki pyörittiin tamman kanssa pihassa ja sitten ei muuta kuin maastoon.

Ensimmäisen puoli kilsaa tamma oli melko jännittynyt ja heti kun tuli joku syy hieman jännittyä enemmän teki sen kyllä. Kuitenkin pikku hiljaa eteenpäin mentäessä se alkoi selvästi nauttimaan. Metsässä jo mentiinkin rutiinilla korvat tötteröllä ja kotiin päin käveltiin ihan lunkisti. Hieno tamma ja hienosti myös putet menivät koko matkan! On mulla vaan niin mahtavat hepat! :)


Kommentit

  1. Voittokin oli ekoja kertoja ilman satulaa mennessäni ihan hämillään. Ei ilmeisesti oltu paljoo menty. Onneksi tottui sitten aluksi vain kävellen suoritetuista ilman satulaa ridailuista. Mäki haluun tollasen lämpösen haalarin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, harvalla on varmaan ns resursseja tai edes kiinnostusta mennä ilman satulaa kun puhutaan "kisahevosista"! Itse taas näen sen hevosellekin mukavana vaihteluna ja en tiedä mitään kivempaa kun kirpakkana pakkaspäivänä ilman satulaa hömpöttelyn :)

      On muuten mahtava tuo pilkkihaalari, en vaihtaisi mistään hinnasta :D

      Poista
  2. http://kisamatkalla.blogspot.fi/2013/11/miete.html

    voitko vastaa noihin kysymyksiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, en huomannut ollenkaan että oli tullut tuonne kommentteja, vastailin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov