Erikoispostaus 18: Pyry Waan - Hevoseni tarina III

Suomenhevosen energialla läpi vuosien

Hevoseni tarinat saavat jatkoa kun joukkoon astuu Pyryn tarina. Mollan tarinan voi lukea täältä ja edesmenneen Lurpan tarinan löydät täältä. Pyry on minulle aivan loistava kumppani ja olen oppinut sen kanssa niin paljon etten tiedä edes miten kuvailisin sitä. On uskomatonta että minulla on näin mieletön hevonen, suuri kiitos siitä kuuluu omistaja-Johannalle!

Vuonna 2011 Lurppa oli jäänyt kokonaan jo ensin tervehtymään ja sen jälkeen kouluhevoseksi. Vaikka kovasti yritin pitää pääni ja luopua kokonaan hyppäämisestä, veri veti kokoajan esteille. Kävin suurimmat intohimot ratsastamassa Chevalux-ratsastuskoulussa, jossa kävin hyppäämässä ja kotona treenasin Lurpan kanssa paremmaksi kouluratsastajaksi. Kuitenkin takaraivossa suhisi ajatus vielä yhdestä hevosesta, kun karsinakin oli Lepan jäljiltä tyhjänä..

Kävinkin koittamassa yhtä puoliveristä tammaa ja olin jo melkein kirjoittamassa sopimusta, kun tuttu - jota olin samaisena vuonna auttanut - otti minuun yhteyttä ja kysyi halusinko ottaa Pyryn ylläpitoon. Hänellä ei ollut enää aikaa / jaksamusta Pyrylle ja hän tarjosi sitä minulle. Pyryn omistajan kuulin asuvan Iisalmessa ja en ollut häntä ikinä nähnyt. Vedin kynän pois puoliveritamman papereista ja muutamassa päivässä oli Pyry meidän hevosten kanssa laitumella ja omistajan kanssa puhuttu puhelimessa käytännön asioita.

Voin sanoa ettei alku ollut mitenkään helppo. Töitä on tehty, verta, hikeä ja etenkin kyyneleitä vuodatettu. Pyry on aina ollut laadukas, mutta minulle tullessa se oli vielä todella raa'an omainen ja todella hidas ja tyhjä edestä. Aloitin kaiken ihan alusta ja ensimmäiset kuukaudet ratsastaessa ainoa ajatus oli saada hevonen liikkumaan eteen. Voin sanoa ettei ensimmäiset ratsastukset ollut mitenkään kaunista katsottavaa. Jätin kokonaan kannukset pois, vaikka varmasti niiden kanssa hevonen olisi liikkunut paremmin. Tässä muutama pätkä kun Pyry on ollut minulla muutaman viikon. Omakin ratsastus ei ole mitään huimaa, mutta Terhi ainakin takuulla voi kertoa miten hidas Pyry aluksi oli!

Tavallaan Pyry tuli minulle todella hyvään aikaan. Kun jouduin lopettamaan elämäni hevosen, Pyry piti minut tarpeeksi kiireellisenä etten ehtinyt vaipua täydelliseen masennukseen. Tietenkin ikävöin Lurppaa - ikävöin edelleen - mutta Pyry opetti minulle paljon. Muistan itkeneeni valmennuksissa sitä miten paljon "tasoni" tippui kun yht'äkkiä hyppäsimme taas 70-90 cm tehtäviä kun aikaisemmin oltiin treenattu huomattavasti isommilla korkeuksilla. Turhauduin kun en osannut ratsastaa tavallaan erittäin herkkää hevosta, vaan olin jäänyt Lurpan "puhveli"-moodiin, mikä vaati vahvempaa istuntaa kuin mitä Pyryllä ikinä pystyisi ratsastamaan.

Kilpailimme 2011 vuonna muutamat harrasteluokat ja Pyry osoitti olevansa oikein oiva maastoesteillä. Treenattiin Piken kanssa paljon perusasioita, vahvistettiin laukkaa ja tehtiin helppoja ja vähän vaikeampiakin teknisiä tehtäviä. Kisakautta ei sinä vuonna ollut enää paljoa ja harjoittelimme vielä, joten pysyimme aikalailla 70-90 cm tasolla ja tosiaan myös muutaman harrasteen.

Kisaviikot 2011 - harrasteluokka

Pian vuosi vaihtui ja oli aika kääntää uudet lehdet. Pyryyn oli tullut paljon lisää voimaa ja se oli huomattavasti jo energisempi. Vuosi 2012 taisikin olla meille ehkä yksi suurista edistysaskeleista kohti nykyistä määränpäätä. Terhi oli myös tänäisenä vuonna todella suuressa osassa ja auttoi minua paljon Pyryn kanssa. Pyry kehittyi silmissä ja kohta pääsimme starttaamaan myös ensimmäisen 100 cm luokan! Se tuntui todellakin jo aivan uskomattomalta. Kentässä aloitimme heti keväällä tutustumisluokasta, mikä oli muuten todella mahtava kokemus! Maastossa tuli yksi kielto ja aikavirheitä, mutta silloin oli sellainen fiilis että tästä todellakin tulee jotain..

Vuosi oli meidän osalta aivan mahtava. Kävimme todella monissa kenttäkilpailuissa ja syksyllä starttasimme ensimmäisen kansallisen startin kentässä - luokkana suomenhevosten helppo. Saimme syksyllä myös ensimmäisen kerran Helppo B ohjelmasta aluekilpailuissa yli 60%! Kuinka pienistä saavutuksista voikin olla niin iloinen.. Niin vähänssä ajassa olimme kuitenkin päässeet jo pidemmälle kun ikinä olisin voinut kuvitella! En voinut edes uskoa mitä tämä vuosi toi tullessaan.. Tämän vuoden alussa teinkin erittäin laajan videon, missä näkyy todella paljon meidän edistysaskeleita.

Tämä vuosi, 2013, oli meidän osalta kovin epäonninen. Talvella treenasimme hurjasti ja silloin ajattelin että joskus vielä starttaan suokkien mestaruuksissa. Hyppäsimme ensimmäisen kerran jumppasarjan osana 120 senttisen okserin ja se oli mielestäni aivan hurjaa! Keväällä aloitin Artsin valmennuksissa ja siitä lähtikin sitten kehitys taas huomattavasti eteenpäin. Kuitenkin erinäiset ongelmat kuten mysteeriset ontumat, satulaongelmat ja keuhkoihin joutunut tulehdukset tekivät erittäin rikkonaisen kauden. Teimme kuitenkin miltein taas historiaa: toisena vuotena nousimme kentässä avoimen helpon tasolle ja hyppäsimme suomenhevosten estemestaruuksissa päästen viimeiselle kierrokselle asti - ja häviten vain pisteellä pronssimitali!

Tänä vuonna huomasin että meidän luottamus oli kasvanut hurjasti. Uskalsimme tehdä yhdessä ja teimmekin paljon. En olisi ikinä uskaltanut toivoa näin suurta kehitystä lopulta näin lyhyessä ajassa.. Se mitä olen oppinut Pyryn kanssa on ollut mieletöntä. Minusta "kovasta" ratsastajasta on tullut paljon herkempi ja pehmeämpi. Vaikka puhun Pyrystä herkkänä, se ei tarkoita ihan mitään yltiömaalista herkkyyttä. Pyry on kaikin tavoin kovin totinen ja vaatii ratsastajalta paljon pelisilmää ja tiettyä rauhallisuutta. Pitäisi osata olla hiljaa ja vain odottaa ja silti samalla tukea. Kun siihen pääsee sisälle, hevonen on ja tekee kaikkensa sinun eteesi..

Mutta voiko tuota hevosta edes tunnistaa samaksi kuin ennen?

Minua motivoi aivan hirveästi katsoa vanhoja videoita meistä. Me olemme tosiaankin kokeneet paljon epäonnistumisia ja joutunut aika kokeilemalla tekemään asioita. Joskus ollaan onnistuttu, joskus tultu rytinällä alas. Mutta se mitä minä en kiellä: me todellakin ollaan menty eteenpäin. Ja toivottavasti mennään edelleen, kohti parempaa ensi vuotta! Katso sinäkin meidän - niin uusia kuin vanhojakin - videoita youtubesta!

Emme ehkä virallisesti ole saavuttaneet mitään suurta, mutta minulle on todella iso menestys päästä jo näin pitkälle. Voin sanoa että suurin saavutus taitaa tällä hetkellä olla suomenhevosten estemestaruuksien kokonaistuloksissa 5.sija. Mielettömän hyvin ensikertalaisilta, vai mitä sanotte?