Rohkeus, varmuus, monipuolisuus.
Siinä on valttikortti.
Ei pelkästään kilpailun voittaja, vaan myös todellinen ja rehellinen Ystävä.
”Anna hevoselle mitä se tarvitsee niin se antaa sinulle sydämensä.”
- Terhi, http://terhil.blogspot.com
Usein kuulee ja näkee juttuja, joista voisi päätellä, että suomenhevoset eivät kuulu kilparadoille. Mikä sen määrittää? Mikä luo sen mielipiteen? Väitämmekö, että suomenhevonen on vain työhevonen, kylmäverinen, raskas, etupainoinen, kapasiteetiton ja kilpailuissa täysi nolla. Ei, emme väitä, sillä tiedämme jokaisen rodun omaavan erilaisia yksilöitä.
Tänä päivänä suomenhevosia näkee myös kansainvälisissä kisoissa. Tiesitkö, että Johanna Lindblad ja Kain Aapeli, ovat kilpailleet PM-kilpailuissa saavuttaen mitaleita? Suomenhevosten, niin kuin kaikkien muidenkin, omistajat määräävät, onko hevonen harraste-, ”puska-” tai kilpahevonen, vaiko kenties pelkkä ystävä? Meillä on ollut kotona kaksi suomenhevosta, kumpikin täysin erilaisia. Toinen lähinnä harrastehevonen, raskas, työhevostyyppinen kun taas toinen oli sporttimallinen kilpahevonen, kapasiteetikas, kevyt ja elegantti.
Tällä kaudella olen saanut kilpailla kahdella suomenhevosella. Niistä molemmat ovat urheiluhevosia, kilpahevosia. Tuskin tätä lajia harrastaisin, jos en saisi kilpailla. Siksi koen, että kilpaileminen on hienoa, oli hevosena sitten suomenhevonen, poni tai puoliverinen. Kaikkien hevosten kanssa onnistumisen tunne on mahtavaa. Kaikissa näkee oman käden jäljen, hevosen kehittymisen. Suomenhevonen kilpahevosena on rehellinen, rohkea, monipuolinen, varma ja tasainen. Toki tässäkin yksilön persoona korostuu. Olenkin kilpaillut kahdella kenttähevosella. Rohkeus, varmuus, monipuolisuus.
Terhi ja Molla Este-Jussi 2012
Terhi ja Molla Keravan kenttäkilpailuissa 2012
Kenelle sitten suomenhevonen on hyvä kilpahevonen? Ihmiselle, joka haluaa tehdä töitä rehellisten eläinten kanssa. Niiden kanssa työskentely on palkitsevaa, jollei jopa palkitsevampaa kuin muilla hevosilla. Suomenhevonen tekee yleensä yhteistyötä ratsastajan kanssa. Se ei tietenkään anna mitään ilmaiseksi, mutta antaa enemmän kuin ottaa. Suomenhevonen sopii siis kaiken ikäisille, tasoisille sukupuolta tai kilpailulajia katsomatta.
Tuleeko suomenhevosen kanssa sitten niin sanotusti katto vastaan? Pystyykö sen kanssa kehittymään niin pitkälle kuin mahdollisesti haluaisi? Ei ja kyllä. Jos tavoitteet ovat Suomen kärkiratsastajana, ei suomenhevosella sinne päästä. Jos taas haluaa pärjätä alue- ja kansallisella tasolla avoimissa He A luokissa, on laadukas suomenhevonen siihen riittävä. Laadukkaat suomenhevoset kilpailevat tänä päivänä myös avoimissa kansallisissa Va B luokissa voittaen ja sijoittuen.
”Tultiin, nähtiin, voitettiin” saattoi olla minun ja suomenhevosen, Mollamarin, motto eräissä kauden kenttäkilpailuissa. Keravalla elokuussa, kilpailimme avoimessa harrasteluokassa 33 muun hevosen joukossa. Siinä joukossa oli puoliverisiä, poneja, suomenhevosia. Voittajana niistä saapui maaliin suomenhevonen. Rohkeus, varmuus, monipuolisuus. Siinä on valttikortti. Ei pelkästään kilpailun voittaja, vaan myös todellinen ja rehellinen Ystävä. ”Anna hevoselle mitä se tarvitsee niin se antaa sinulle sydämensä.”
Onko suomenhevonen sinulle sopiva kilpahevonen?
Terhi ja Pyry kesällä 2012
Terhi ja suomenhevoset kesällä 2012
Suokit on kyllä parhaita :) Itsekin omistanut aikoinaan yhden rusettihain esteillä <3
VastaaPoistaKiinnostuksen kivivyöry, mutta Johanna on opettanut mut ratsastuksen saloihin sillon kun aloitin tän harrastuksen :D Asutaan yhä samassa kaupungissa ja kuulutaan samaan ratsastusseuraan ;) Heh. Mutta tosi hyvä postaus. Oon lukenut sun blogia toooosi kauan ja harvoin kommentoin. Kuitenkin aina yhtä innolla luen postaukset loppuun saakka! (:
VastaaPoistaToi teksti oli täyttä totta!
VastaaPoistahttp://venlan-tallielamaa.blogspot.fi/
Ihana postaus, ja paljon samoja ajatuksia.
VastaaPoistaItsellänikin takana historiaa useiden suomenhevosten kanssa,
ja nyt sain ostettua "sen" oman, katsotaan mihin asti päästään :)
// Pärlahästar , http://emppsi.blogspot.fi
Minusta hevonen kuin hevonen on sopiva kisahevonen jos sillä pääsee sille tasolle millä tahtoo. :) Minä haluan kisata esteillä vain sen kisapäivän fiiliksen vuoksi ja siksi seuratasokin minulle kelpaa kun ei ole edes varaakaan valmentautua enempää, joten säpäkkä mammutti-issikka riittää hyvin. Jos haluan joskus edes yrittää pidemmälle niin sitten ostaisin kyllä ehkä sporttisuokin, en oikein ikinä ole mikään puokki-ihminen ollut.
VastaaPoistaHieno postaus hienolla ajatuksella!
tosi hyvä teksti!
VastaaPoistaja hei senni: miten oot saanu tuonne oikeeseen sivuun ku on nuo 'etusivu' 'hevoset' 'senni' ym. -kohdat niin tuon merkin joka tulee ainakun laittaa hirren jonkin nuista päälle :)? tai missä olisi edes ohjeita tuohon(:?
Koodaamalla ne sinne. Hirmu vaikea selittää, mutta googlaa Menthal27, sieltä löytyy paljon koodiapua myös tämä :) Itse joskus virtuaalihevosteluaikoihin tehnyt niin paljon ulkoasuja että vain jäänyt mieleen :D Linkit saa tuonne sivuun liittämällä uuden HTML/JavaScript gadetin :)
Poistakyllä suomen hevonen on kisahevonen niin ratsuna ja ravurina.Itselläni on jo pappa-ikään ehtinyt sh-ruuna, joka on kaikessta huolimatta (isopäinen, etupainoinen, ravisukuinen) SE hevonen, joka on ollut minulle tärkein ja luotettavin kaveri kaikissa lajeissa ratsastuksessa ja vieläpä kärryilläkin.Suomenhevonen on rehellinen ja työtätekevä hevonen.kaikilla pitäsisi olla yksi suokki :)
VastaaPoistahyvä teksti :)
VastaaPoistaKIITOS kaikille teksipalautteesta :)
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaLuen blogiasi usein ja tarkkaan, ja nyt oli pakko kommentoida tähän. Itsellä on 8-vuotias sh-ruuna, jonka kanssa juuri päästy kenttäratsastuksen aluevalmennusrenkaaseen. Hepalla takana ammattiratsastajan antama koulutus ja kisakokemusta koulussa avoimissa helppo A-luokissa 65 % tuloksilla. Sitten pari vuotta taukoa ja nyt meillä yhteistä taivalta takana tämä vuosi. On kisattu sen verran esteitä ja koulua seura- ja alueluokissa, että on saatu hiukan yhteistä kokemusta. Kävimme kesällä Laineen Sepon valmennuksessa ja pitkälti siitä syystä, mutta myös sinun innoittamana, päätimme lähteä kokeilemaan myös kenttäratsun "uraa". Hevosessa on ainesta varmasti suokkiluokkien kärkeen (on laatuarvosteluvoittaja) ja toivottavasti myös ratsastajan rahkeet riittävät ;-) Pointtina oli, että mielestäni suokilla pääsee niin pitkälle kuin itse haluaa, jos käytössä on oikeilla lahjoilla varustettu suokki. Kiitos ihanasta blogistasi, sitä on mukava lukea.
oi, kiitos mukavasta kommentista ja ihanaa että pidät! :)
PoistaKyllä ne tänä päivänä tosiaan pistävät kampoihin urheiluhevosina ratsuinakin, jos nyt eivät siellä ihan kovimmassa kärjessä niin useimmille ratsastajille riittävän korkealla tasolla kuitenkin. Enemmän se on minunkin mielestäni kiinni yleisestä asenteesta ja halusta panostaa, kouluttaa hevosta. Siinä onkin tultu aimo harppaus eteenpäin, jos mietitään että 70-luvulla oli joidenkin lukemieni artikkeleiden mukaan suorastaan häpeä ratsastaa suomenhevosella eikä kukaan itseään kunnioittava ratsastaja siihen ryhtyisi... Järjetöntä. Niin mukavia kun vielä ovat!
VastaaPoista