Ja ei se valittamalla parane, mutta mitä sit pitäisi tehdä?
Aina se sama henkinen taistelu käynnistyy kun tallipäivien määrä vähenee. Kaksi päivää tätä vuotta, mitä tapahtuu ensi vuonna? Tai miksi edes kirjoitan tälläistä turhanpäiväistä, lapsellista kriisipostausta. Taas tänään huomasin sen treenaamisen kovan halun ja samalla sen että oikeasti, rehellisesti, kuinka huono itse olen. Ei riittäisi se reilu tunti päivässä ratsastamista, vaan tarvitsisin vähintään kaksi hevosta joilla pääsisi valmennuksiin vaikka päivittäin. Sitten ehkä olisin kymmenen vuoden päästä edes tasoa Helppo B.
On se hieno tunne kun sanotaan että hevonen on kehittynyt. Onhan se, mutta itse en. Jumputan samalla tasolla pääsemättä eteenpäin. Hevonen menee sillä tuhat vuotta edellä koska sitä ratsastaa myös osaavammat ratsastajat.
Onnea, olen siis täysluuseri.
Totta se on mitä aijemmin olen puhunut. Positiivinen asenne = hyvä suoritus. Mutta kun ei löydä positiivistä? En edes ymmärrä miksi olen näin maassa kun on jo pari kuukautta ollut hyvää putkea. Aina ei onnistunut, mutta suurin osa ollut tosi hienoa, varsinkin hyppääminen ollut super hyvää. Mutta ei niin ei, tuntuu siltä että olen epäonnistuja ja en tule pääsemään edes tavoitteisiini. Argh ja pauh!
Kyllä, olen harkinnut että mitä jos laittaisin hepat kokonaan pois kun tuntuu niin vaikealta. Jotenkin tänään se iski ihan kirkkaana silmille, se asia mitä olen ehkä jo pidempään miettinyt. Miksi pitää hevosta minulla kun sillä olisi takuulla vielä paremmat mahdollisuudet jossain muualla? Miksi minun annettaisiin pitää sitä kun oma tasoni loppuu jo ennen kuin ehtii edes alkamaan?
Kyllä kierin itsesäälissä, mutta ei, en halua mitään sääliä. Ärsyttää omat ajatukset en minä kuitenkaan niille mitään mahda. Jos itsessä näkisi edes sellaisen pienen kehittymisen askeleen, voisin ehkä sanoa että tunnen edes oikeasti ratsastavani tai tavoittelevani jotain. En ole kuitenkaan luovuttajakaan, mutta jotenkin nyt on niin taas surkea fiilis kaikesta. Miksi muut osaa ja minä en? Olen vuosi sitten kirjoittanut fb:n muistioon ja myöhemmin kopioinut yleiseen blogiini tekstin mikä ehkä sopisi tähänkin fiilikseen jotenkin. Lue teksti täältä. Nyt en osaa kirjoittaa mitään järkevää tässä ahdistuskohtauksessa ja alemmuuskateellisuuskompleksissa, mutta kyllä, tuo teksti sai taas miettimään!
"Ne asiat mitä haluan tehdä on tietenkin sellaisia missä minulla ei ole mitään taitoja tai osaamista."
Hahaa, täällä yksi joka välillä kärsii myös samanlaisista tunteista!
VastaaPoistaTiedän, että jos Torsten olisi osaavalla ratsastajalla, se olisi jo siellä mestaruustasolla, mutta mun kanssa - voihan se olla, ettei koskaan sinne päästä?
Kuitenkin sanoisin, että elä nyt hullu ole, te olette Pyryn kanssa niin hieno ratsukko, että pyh ja pah tuollaiset hevosesta luopumismietteet, ainakaan hevosen takia. Piristikö? :D
Nojoo, mutta hei, treeniä vaan niin paljon kuin kykenee kaiken rajoissa, mutta ei tästä lajista pidä mitään stressiä ottaa. Te ette kuitenkaan todellakaan mitään huonoja ole, jos ihan vaikka noita kisatuloksia katselee.
Tsemppiä jatkoon! :)
tosi tuttu tunne! Nyt kuule tietokoneen kansiot auki ja kattomaan niitä onnistuneita kuvia ja sanomaan, että hei en mä nyt niin paska ollukkaan, kylhän toi ihan kivasti menee! Tsemppii:)
VastaaPoistaTurhaan sä tommosia mietit. Miksi ei voisi olla hevosenomistaja, vaikka ei olisi huippuhyvä ratsastaja (sitäpaitsi mun mielestä sä olet huippuhyvä ratsastaja)? Ja eikö hevoset ole sulle jo elämäntapa? Ei niistä varmaan ihan noin vain luovuta. Ja olisihan se sääli, jos sinä hevosistasi luopuisit, sillä hevoset kyllä menettäisivät silloin äärettömän hyvän omistajansa. Niin, nyt vaan treenaamaan ja parantamaan jo ennestään hyviä ratsastustaitoja! :)
VastaaPoistaEi se hevonen kehittyisi jos et olisi itsekin kehittynyt ;)
VastaaPoistaKannattaa muistaa, ettei se kiinnosta itse hevosta yhtään millä tasolla se saa kilpailla eikä se menetä mitään vaikka menisi vain helppoa Ö:tä. Ajatus hevosen menestymisestä on enempi meistä ihmisistä lähtöisin. Ja jos tuntuu että hevosesi menee sinusta tasollisesti "ohi",niin ainakaan oma kehityksesi ei jää junnaamaan sen takia että hevoselta loppuisi osaaminen. Tsemppiä ja nauti hienoista hepoistasi :)
VastaaPoistaMä pystyn sisäistymään sun fiiliksiin! Ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa kun samat ajatukset ovat pyörineet oman hevoseni kanssa. Minulla on ollut kaksi hevosta, edellinen jonka tein heB/heA tasolle ja myin kun ei ollut oman tuntuinen. Nyt olen toisen hevoseni kanssa samassa pisteessä,tosin nykyisellä on myös hypätty 110cm asti, enkä enään tiedä mitä tehdä. Oma osaaminen loppuu kesken ja kaikki työskentely on vaikean tuntuista. Itsellä vielä erittäin huonot treenimahdollisuudet ja kun tavoitteet ovat ensikesän kisakentillä ja inhottaa kun pitäisi treenata ja kehittyä että olisi joskus tuloslistan paremmassa päässä. Inhottaa olla huono!
VastaaPoistaMikset voisi olla vain harrastelija ratsastaja, vaikka hetken? nauttisit hevostelusta ilman turhia paineita. kilparadoille ja valmentautumaan voi palata koska vain uudelleenkin. eikä toisaalta kaikkien tarvitse kilpailla ja valmentautua, hevosista voi nauttia muutenkin. tärkeintä on että niin kauan kun hevoset ovat harrastus ne tuovat elämään enemmän iloa kuin murhetta ja stressiä..ammattilaiset ovat sitten asia erikseen, heidän leipä kun on hevosista kiinni :)
VastaaPoistaMulla on tällä hetkellä sellanen olo, ettei mikään siellä hevosen selässä suju ja oon huono ratsastaja. Päätin tässä, että me humputellaan ja puskaillaan niin kauan kunnes tuntuu taas hyvältä. En aseta mitään tavotteita, mennään vain rennosti.
VastaaPoista