Siirry pääsisältöön

Iloinen yllätys

Välillä sitä itsekin yllättyy iloisesti miten ihania hevosihmisiä maa päällään kantaa.

Sain maanantaina viestin että olisi mahdollisuus päästä Kari Nevalan valmennukseen, nyt tulevana helatorstaina. Tietenkään en valinnut Pyryä mukaan, sillä kun on edessä rankka viikonloppu Niinisalossa. Kova into ja halu oli päästä Lehmän kanssa mukaan, mutta minulla oli vain yksi pieni mutta. Ei ole satulaa.

Hetken äidilleni kirottua tätä satulattomuutta, avasin facebookin ja laitoin heti etsintäkuulutuksen omalle seinälleni. Ainakin kaikki kannattaa yrittää. Kohta rohkaisin mieleni ja ilmoitin myös "Satulat, myynti, osto ja vaihto" -ryhmässä tästä kinkkisestä tilanteestani. 20 minuutin kulutta meille oli tulossa neljältä ihmiseltä satula kokeiluun. 

Ja kuinka ollakkaan, saatiin sopiva satula. Satula joka antaa tilaa lavoille, siinä on iso säkä- ja selkärangantila ja istuu muutenkin tamman selkään kun hansikas. Olin aivan otettu ja hieman jopa pyörryksissä tästä ihmisten hyväsydämisyydestä. 

Eilen ratsastin tamman sitten aikoihin kentällä, Mukaan valikoitui gramaanit, koska neiti oli lentoon lähdössä jo kotipihalla. Tänään otetaan vielä uusinta reissu kentälle (gramaanien kanssa) ja torstaina päästään pitkästä aikaa hyppäämään! Uskomatonta että ollaan viimeksi hypätty kunnolla tammikuussa!

 Ihanaa päästä valmennukseen tamman kanssa, tätä on odotettu! Olen niin kiitollinen jokaiselle joka oli meille valmis lainaamaan satulaa. KIITOS! 

PS. loppuun vielä Mollan klinikkakuulumisia. Tamma kävi eilen klinikalla ja koukistajajänteen vammahan sieltä löytyi. Oli kuitenkin lähtenyt jo todella hyvin paranemaan päin (jo alle viikossa turvotus laskenut minimaaliseksi ja ei onnu enää), joten 3 viikkoa kovalla kävelytystä ja sen jälkeen uusi klinikkakäynti ja mahdollisesti prp. Kyllä tästä vielä poni saadaan :)

Kommentit

  1. Mikä poni teille on tullut?! ♡

    VastaaPoista
  2. Siis ostikko tuon satulan nyt omaksi vai saitko vaan lainaan?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...