Aivan huippu suomalainen!

kenttäkausi saatu korkattua, erittäin onnistuneesti!

Päivästä jäikin käteeni erittäin ristiriitaiset tunnelmat. Olen erittäin otettu ja iloinen siitä miten hienosti me kaikki osakokeet saimme suoritettua. Tämä on kuitenkin vasta meidän kolmas avoin Helppo, joten odotukset ei niinkään olleet korkealla. 

Aamulla olin jotenkin aivan tyyni ja minulla oli jotenkin hyvä fiilis. Koko aamun olin sellainen typerä virne naamalla kun ei voinut kun hymyillä. Joskus 8 aikaan menin talliin laittamaan Pyryä ja kun hain sen tarhasta se sai tällin aidasta ja muljautti jalkansa jotenkin omituisesti. Menin ihan paniikkiin että nyt se oli tässä, mutta onneksi ei näkynyt eikä tuntunut mitään, kunhan vain sai sen hetkellisesti ihmeelliseen asentoon. Eikä aamun kommellukset ollut suinkaan tässä, vaan letittäessä herra pelästyikin yhtäkkiä kissaa - ei ole ikinä ennen nähnyt hehe - ja talloi minun vasemman jalan. Ja se pirulauta ei siirtynyt siitä vaan varmaan minuutin seisoi siinä vaikka yritin tuuppia sitä pois! Siinä vaiheessa en ollut varma pitäisikö itkeä vai nauraa.. Ja lopulta päätin hekottaa mahani kipeäksi!

Matka sujui kommelluksitta ja perillä saatiin kohtuullisen hyvä paikka. Ajoissakin oltiin ja käytiin siinä näyttämässä rokotuksia ja juttelemassa tutuille. Fiilis oli vieläkin kovin rento ja samalla odottava. Olin jo odottanut näitä kisoja pitkään! Kun sitten lopulta vihdoin päätimme laittamaan Pyryä kuntoon, ei kommelluksia voitu taaskaan estää. Meinasin nauraa itseni kuoliaaksi kun laitoin sille valkoisen huovan selkään ja otin satulan käteeni niin kappas, valkoinen huopa tippui suoraan kuralätäkköön. Nauroin niin paljon että naapuri traikkujen ihmisetkin varmaan häpesivät, mutta en vain voinut sille mitään.. Onneksi kuraa oli vain vähän ja se jäi sopivasti satulan alle ja päästiin sitten hyvissä ajoin verkkailemaan.

Petra tuli aamupäiväksi auttamaan ja pitikin tiukkaa kuria heti verkassa. Saatiin se yllättävän hyväksi ja käytiin vielä rata läpi kohta kohdalta, ne mistä voitaisiin saada pisteitä ja ne mitkä olivat hankalia kohtia. Lopuksi tehtiin vielä käynnissä hieman työskentelyä ja ei kun radalle!

Olen aivan järjettömän tyytyväinen, sillä ne kaikki vaikeat kohdat - lähinnä siirtymiset alaspäin - onnistuvat ja muutenkin oli melko ehjä kokonaisuus. Laukassa oli jälleen ongelmia ja sitä treenataankin vielä lisää, mutta tähän mennessä.. Aivan huikean hyvä suoritus! Paperissa oli raviohjelmasta pääasiallisesti jopa seiskaa ja kutosta, laukassa numerot tippui vitosiksi. Kuitenkin niinkuin sanoin, olen erittäin tyytyväinen ja loppuprosentit olivatkin aivan huikeat meille - kolmannesta Helppo A ohjelmasta! - 60%! Hieno Pyry, kerta kaikkiaan!

Mulla oli koulukokeen jälkeen aivan huippufiilis ja en voinut kun taputtaa Pyryä! Totta kai aina on jotain parannettavaa, mutta nytkin oli hienoa että Petra oli tosi tyytyväinen. Mentiin sitten vaihtaan Pyrylle estevarusteet ja lähdettiin suuntaamana estekokeeseen. Käveltiin nopeasti rata ja meillä oli vielä 10 minuuttia taukoon eli koimme ehtivämme oikein hyvin. Pääsin verkassa selkään ja laukkasin hetken kun minulle tultiin sanomaan että sori, mennään nyt tauolle, palatkaa tunnin päästä. Anteeksi mitä! Miksen voinut hypätä kun olin sen kouluryhmän viimeinen (koulukokeessa alkoi tauko) ja minun jälkeen ei ollut enää halukkaita (koska edelleen koulukokeessa tauko). Saatiin onneksi sovittua että menen heti radalle menevän jälkeen ja siinä iski sitten vähän paniikki. 9 estettä aikaa verkata. Lopputulos oli kielto, kielto, pudotus, puhtaasti (pysty), kielto, pudotus, kielto, pudotus (okserille). Kyllä siinä tuli kyynel silmään kun epätoivoisena sanoin etten vaan voi mennä radalle ottamaan hylkyä.

Eipä auttanut itku, radalle mentiin ja.. Menikin aivan super hienosti! Ei päästy missään nimessä kauden avauksen tasolle ja laukka oli hieman paikoillaan, mutta vain yksi kuskin tuuppauksesta johtuva puomi, eli 4 virhepistettä! Radalta tullessa en osannut muuta kun itkeä, fiilis oli niin ristiriitainen! Olin todella epävarma, vaikka olin juuri suorittanut tuollaisen verkan jälkeen todella hyvän esteradan. Silti tuntui että olin vähintäänkin pilannut hevosen. Eikä valitettavasti stewardin saarna tullut yhtään helpottamaan. Minut olisi kuulemma pitänyt hylätä koska hyppäsin verkassa pystyä väärään suuntaan (?!) ja toimin sopimattomasti koska laukkasin verkkaan (annoin radan jälkeen pitkän ohjan ja annoin Pyryn laukata, kyllä, verkkaan asti jossa ei ollut ketään niin kuin aikaisemmin sanoin ja valitus tuli koska "en voi tehdä niin kun mitä jos joku olisi verkassa". No, jos olisi, en niin tekisi, nyt en kuitenkaan kokenut tekeväni mitään radikaalia antaessani hevoselle kiitoksen päästämällä ohjat?). Lisäksi steward huomasi nyt mainita että olin häirinnyt kouluverkassani muita (ja radalla olevaa) ratsukoita laukkaamalla keskilaukassa ympyrää. Voin sanoa että mieli ei kyllä kohentunut jo muutenkin ristiriitaisista fiiliksistä.

Itkua tihrustaen kävelin hepan kanssa autolle ja minua yritettiin kovasti tsempata ja sanottiinkin että nollasin tilanteen aivan järjettömän hyvin päässäni. Kukaan, ei kukaan, meistä olisi uskonut että pääsen rataa läpi vaan kaikki oli ihan varmoja että minut hylätään. Jostain takaraivosta vaan tuli se tahto ja radan jälkeen vaan mietin sitä huonoa verkkaa ja stewardin sanoja. En oikeasti missään tilanteessa tahallani haluaisi aiheuttaa mitään vaaratilanteita ja jotenkin muutenkin ristiriitaisessa olotilalla se tuntui vielä pahemmalta. Pyry oli aivan uskomaton ja lopulta yritin itsekin päästä taas siihen hyvään tunteeseen ja toistin itselleni monta kertaa sen miten hyvin olin itseni saanut nollattua todella epäonnistuneen verkan jälkeen.

Pyry laitettiin autoon ja ei muuta kun odottelua! Viimeinen osakoe alkoi klo 15.30 ja alettiinkin siinä kolmen aikaan laittamaan Pyryä taas kuntoon. Vieläkään ei ollut se fiilis palannut ja mahassakin oli aika iso möykky: mitä jos en pääse yhdestäkään esteestä yli? Pilasinko nyt sen hevosen? Hepalle varusteet ja itselle varusteet ja eikun menoksi. Oltiin haimillakin hyvissä ajoin ja annoin Pyryn kävellä pitkään. Tehtiin haimin takana olevalle mäelle muutaman kerran nousuja ravissa ja molemmilla oli huisin hauskaa. Pyry tuntui kuitenkin hieman nuupealta ja toivoin tosissani että se jaksaa vielä tämän viimeisen osuuden..

Noin kymmenen ratsukkoa ennen menin verkkaamaan. Pyry tuntui verkassa tosi omituiselta, oli väsyneen ja haluttoman oloinen. Itse olin todella epävarma ja sainkin sen verkassa taas kieltämään kaksi kertaa pöydälle. Fiilistä ei siis tosiaan nostatettu verkassa, mutta yritin kovasti hymyillä ja tsemppailla itseäni muuten! Ja niin se aika hurahtaa ja päästiin pian maneesiin valmistautumaan..

Rata oli mielestäni hauska, siinä sai sopivasti antaa hevosen edetä ja sinne oli rakennettu jopa coff-in! Hieman huonon verkan jälkeen halusin lähteä pitämään radalle vain hauskaa ja päästä aina maaliin asti. Haimissa sai hypätä aluksi esteet 15 ja 16. Pyry skarpistui aivan huimasti haimissa ja siinä tosiaan oli virtaa! Hypyt oli hyviä ja fiilis itselläkin alkoi nousta. Olin jättänyt itseltäni kellon pois sillä halusin vain fiilistellä ja en ottaa stressiä ajasta. Ei muuta kuin aloitetaan! Pyryltä tosiaan löytyi vauhtia ja hypytkin oli hyviä. Alussa hieman oli ongelmia rytmin kanssa ja esteellä 15 päästin sen pitkäksi, mutta melkein kaikki välillä 5-14 oli aivan mahtavia! Pyry teki juuri niin kuin sanoin ja oli ihana antaa sen väleissä laukata. Siitä oikein huomasi kuinka se nautti! Maaliin päästiin ja estevirheittä, ajassa 1.54. Ihanneaika tässä luokassa oli 2.10, eli ei ainakaan ole sitten vauhdista kiinni Pyryn kanssa!

Olisin voinut itkeä pelkästä onnesta, niin onnellinen olin.. Tuntui että kaikki ne huonot hetket on vain valmistelua näihin hyviin. Ei tietenkään päästy näinkään helpolla, vaan taas stewardi tuli juttusille. Tällä kertaa tuomari oli radiopuhelimitse (!?) käskenyt sanomaan että ratsastukseni oli vaarallista ja liian nopeaa. 15 sekunttia olisi pitänyt olla lisää ajassa jolloin se ei olisi ollut vaarallista. Kiitin tietenkin jälleen tiedosta ja poistuin paikalta. Sain siis "epävirallisen varoituksen" vaarallisesta ratsastuksesta. Sehän kruunasi koko päivän! Tuntui että oli ihan periaatteesta tällä kertaa minun vuoroni saada sitä hepan kakkaa niskavilloihin. Itse yritin kriittisesti katsoa enkä löydä sitä miksi olisi pitänyt mennä 15 sekunttia hitaammin. Säännötkään eivät kertoneet..

Fiilikset olivat siis päivän päätteeksi ristiriitaiset, nyt ne alkaa olemaan jo enemmän positiiviset. Tehtiin tasaisesti kaikki osakokeet ja lopputulos oli 17/37. Ei siis huono kauden avaus, tästä on vähintäänkin hyvä jatkaa!