Tänään vuorossa alkeisratsastusta

tai siltä ainakin kuskista tuntui kun koitettiin olla kovasti tuuppareita..

Tänään minulla ja Pyryllä jatkui ahkera treeni kohti ensi viikon hallikenttiksiä ja saatiin vihdoin sopimaan ajat ja paikat yhteen Petran kanssa. Koska Ypäjällä oli Tehon kisat ja kaikki maneesit käytännössä varattuja, otettiin sitten tavoitteeksi tavata kentällä. Täällä kun oli jo hyvällä mallilla kevät niin perjantai - lauantai välisenä yönä sitä lunta tosiaan tuli sitten kerralla enemmän kun mitä koko talvena muuten on ollut! Tämä tarkoitti onneksi pehmeää kenttää ja teitä, eli hevosten liikutus jatkui normaaliin malliin, onneksi.

Kuvittelin meneväni hyvissä ajoin laittamaan Pyryä, mutta koska meidän peräänkatsojamme on niin kovin ulkonäkökriittinen (moi Petra!) niin piti sitten alkaa siinä tekemään uutta lettiä ja selvittämään vielä häntääkin. Enkä voinut vastastaa kiusausta ottaa tuosta eläimestä paria kuvaa kun oli vaan niin ultimaattisen söpö! Ja koska nyt on tullut sopivasti lunta ja mentiin kentälle en voinut myöskään olla laittamatta sille uusia karvasuojia jotka ostettiin jo helmikuun puolella, muttei vielä kertaakaan ehditty ennen lumien sulamista käyttämään. Että se oli suloinen karvajalkoinensa!

No voihan mikä karvakoipien karvakoipi!

Kaiken tämän puunauksen keskellä onnistuttiin taas olemaan myöhässä. Tässä on muuten yksi asia mitä pitää alkaa taas parantamaan, se että ollaan ajoissa paikalla, aina kun on tapana olla myöhässä tai ainakin viime tipassa. Perillä meitä jo odoteltiin ja laitettiin pikaisesti Pyrylle varusteet. Ja sitten kentälle kävelemään ja pohja tarkastamaan. Koska kaikki oli reilassa ja kun kävelyt oli kävelty, päästiin aloittamaan.

Suurin ongelma minulla lienee itseasiassa kaikki. Tuntuu että olen niin onneton kouluratsastaja, vaikka tosissani parhaani yritän. Olen vähän sellainen teen puoliksi ja lopuista toivoisin että onnistuisi hieman tuurilla. Eli en ole ehkä niin pikkutarkka asioiden suhteen kuin pitäisi. Aloitettiin ihan siitä että olisi se tuntuma ulko-ohjalla. Molemmat pohkeet ja kohti ulko-ohjaa. Voitteko uskoa kuinka vaikeaa se sitten lopulta olikaan? Tuli tiukkaa palautetta taas ja piti yrittää tosissaan eikä puoliksi. Eikä pelkästään se käsi vaan myös jalka. Miksei se voi pysyä siellä kyljessä kiinni? Miksi ne varpaat eivät pysy osoittamaan eteen vaan kääntyvät sivulle? Ei se jalka pysy alhaalla rentona kun se on niin pirun jäykkä. Eli olisiko vaikka Senni venyttely jotain? Ja kun jalka ei ole rento niin mikäs siinä etukönössä sitten onkaan vikana..

Näissä kuvissa alku hömpöttelyä. Hieman etukönöä, tuntuma epätasainen - haetaan pollea kovasti sille elävälle ulko-ohjalle jonka ei pitäisi olla elävä - ja jalkakin elää omaa elämäänsä. Heppa on vähän kaiken takana ja luistaa hommista oikein ovelasti ja kuski vaan on tyytyväinen tähän järjestelyyn!

Kun sitten lopulta Petra kyllästyi siihen että tuntuma ei vain pysynyt tasaisena, otettiin sitten raippa peukaloiden alle. Eli se vanha toimiva kikka. Käsi ei siis ole kova missään nimessä, vaan kuulin sen olevan jopa hieman liian joustava ja pehmeä, jolloin Pyryllä ei ole mitään mihin tukeutua. Ensin pitää saada tuki kuntoon ennen kun voidaan alkaa tekemään enemmän. Niinpä "lukittiin" tuki sillä että jouduin ottamaan raipan peukaloiden alle, jolloin käsi pysyi tasaisena ja Pyry pääsi rentoutumaan ulko-ohjalle.

Tosin ei tämä nyt edelleenkään ollut niin helppoa. Koska siihen tukeen tarvittiin vielä lisäksi se jalka kiinni kylkeen. Petra kerran kävi vääntämässä jalkaa mutta ei se vaan osannut vielä mennä oikealle paikalleen, kiitos jäykät lonkat. Kyllä taas huomaa että kun on sen venyttelyn jättänyt vähemmälle niin se heijastuu hyvin ratsastukseen. Kun vaan nyt saan opittua taas pitämään sen jalan kyljessä hellästi ja sen ulko-ohjan kädessä niin on jo hyvät lähtökohdat. Treeniä!

Tehtiin ihan todellakin niitä perusjuttuja, alkaen siirtymisistä. Pyry romahtaa helposti alaspäin siirtyessä ja jouduin todellakin keskittymään siihen että jalka on lähellä ja pidäte tulee istunnan kautta eikä ohjalla niin paljoa. Eipä aluksi tuntunut mikään onnistuvan, mutta kun saatiin tuntuma tasoittumaan, siirtymisetkin tulivat heti tasaisemmiksi. Eli lisää korostusta sille pirun ulko-ohjalle ja sen tasaiselle tuntumalle!

Tässä on aloitettu jo Sennin peukaloiden tapatus. Käden kulma ja nyrkit huomattavasti paremmin ja tuntuma tasainen. Ryhtikin hieman kohentunut. Vielä jalalla tästä eteen niin että nenä tulee myös edemmäs ja enemmän takasia vielä polkemaan niin ollaan lähellä kouluratsastuksen alkeita!

Kun saatiin muutamat hyvät ravi-käynti siirtymiset aloitettiin tekemään laukkaa. Laukassa ensin haettiin.. No, sitä laukkaa, sen jälkeen lähdettiin tekemään vastalaukkaa. Ensin vastalaukka tehtiin niin että isolta ympyrältä (myötälaukka) lähdettiin kaartamaan vastakkaiselle ympyrälle (vastalaukka) josta jatkettiin suoraan ympäri kentän. Kun tämä rullasi hyvin, palattiin myötälaukka ympyrälle, siitä voltti ja kolmikaarinen kiemura, 20 metrin kaistaleina. Olin jopa hieman yllättynyt kun saatiin välillä tosi hyvää pätkää kun kuski muisti ratsastaa. Aina kun jätin hommaa kesken, tuli romahdus tai laukanvaihto. Niin se tosiaan vaan menee että siellä selässä pitää ratsastaa eikä matkustaa.

Tätä tehtiin laukassa molempiin suuntiin ja ennen suunnanvaihtoa piti tehdä siirtyminen laukasta raviin. Siis todellinen siirtyminen, ei mikään romahdus. Tätäkin jouduttiin muutamaan kertaa testaamaan kun tuntui että taas jätin peliä puolitiehen. Sitten siellä keskellä hihkuttiin kun tuli se täydellinen siirtyminen ja äiti huikkaili sieltä miten helpolta se näytti. Trust me, se ei ollut mikään helppo teko ja tuntui että se oli oikea työvoitto! Toisen suunnan vastalaukkojen ja siirtymisharjoitteden jälkeen ravasin vielä hepan pois ja WOW mikä fiilis siinä loppuraveissa. Sellaista letkeää pehmeää ravia missä olisi voinut kaksi tuntia vain istua kun se oli niin mukaansa tempaavaa alun hömpöttelyn jälkeen. Palautehan oli tunnin treenin jälkeen: tämä on se mistä meidän pitäisi pystyä aloittamaan että voidaan jotain tehdäkin. No, ehkä me vielä joskus, ainakin tuli motivaatiota yrittää!

Superkiitokset siis jälleen meidän superkoutsillemme sekä kuvista iiiso kiitos äiskälle! Tuli niitä kuvia 83 kappaletta ja nämä olivat sellaisia missä sentään jalat on joten kuten ja jossain ;) No ei vaisinkaan, hyvä kuvia nämä on siihen nähden miten vähän äiti on kuvannut - ne kerrat voidaan laskea kahden käden sormilla! Huippu fiiliksiä vaikka tuntuikin taas että muserruttiin sinne alkeistasolle. Mutta positiivistä on ainakin se että me saatiin hyvä loppu ja tästä on huippua jatkaa!

Joten ensi treenejä odotellessa!