Siirry pääsisältöön

Hallikenttäkilpailut, täältä tullaan!

sunnuntaina kenttäkausi avataan, hallissa tosin...


Ja tunnelma on erittäin odottava ja innostunut! Kaksi vuotta olen käynyt tuolla katsomassa ja haaveilemassa että pääsisi itse kisaamaan. Onneksi maltoin odottaa, sillä nyt tuntuu että ollaan sinne valmiita! Tänään kaikki hevoset käyvät kevyellä ravilenkillä ja huomenna mennään sitten Pyryn kanssa kevyt valmisteleva koulutreeni. Alli puolestaan käy aamusta Mikon valmennuksessa. Eli menoa ja melskettä on taas viikonloppuna luvassa! Tietenkin pieni musta varjo on tämänkin startin yllä, sillä Pyryllä heiluu molemmat takakengät ja kengitys on vasta ensi viikolla.. Toivotaan että pysyvät menossa mukana aina sunnuntaihin ja mieluusti ensi viikkoon asti!

Itse olin viime viikon yövuorossa ja yhtenä yönä ei sitten uni tullut silmään ja tein blogiin uuden bannerin. Tosin olen siihen jo nyt (!!) kyllästynyt, eli jossain vaiheessa se vaihtuu ja toivottavasti parempaa! Tuo nyt sattui kuitenkin sillä aamuyönhetkellä viehättämään niin pistin sen esille. Mitä mieltä te olette? Aikaisempi oli tosiaan joku vanha jonka vaihdoin kun kyllästyin puolestaan siihen sitä edeltävään. On tämä blogin ulkonäön kanssa kamppaileminen vaikeaa, heh!

Tämä lienee tälläinen "innoissaan viikonloppuun" postaus. Kaikki kommentit olen lukenut mutta taas tämä blogger bugittelee kun yritän vastata niihin. Koitan kuitenkin saada nekin pian vastattua ettei tule taas montaa postausta mihin jää pitkäksi aikaa vastaamatta. 

Olen myös harkinnut tekeväni enemmän työtäni koskevan blogin, olisiko joku tämän blogin puolelta kiinnostunut lukemaan? Teksti käsittelisi pääasiallisesti alaa ja muutenkin alalla oloa naisena. Ei olisi mikään hirveän aktiivinen blogi, mutta kirjoittaisi sinne aina kun tulisi joku asia alasta mieleen. Olen nyt kahden vaiheilla tekisinkö vai en, joskus tuntuu että kirjoittamista sinne olisi, mutta toisaalta taas on sellainen olo ettei tulisi järkevää moisesta teoksesta. Täytyy tosissaan vielä harkita ja pohtia edes kiinnostaako sellainen ketään!

Huh, nyt kuitenkin lähden liikuttamaan hevosia kun olen tässä puolet hyvästä aurinkoisesta päivästä nukkunut. Univelat kuitattu ja nyt taas reippaasti hommiin! Huomenna kuulla toivottavasti muutamien valmennuspostausten muodossa ;)

Kommentit

  1. Kiinnostaisi lukea blogin kautta enemmän sun työstä! :)

    VastaaPoista
  2. joo ois kiva lukea blogia sun työstä :)

    VastaaPoista
  3. Omalla ponillani heilui molemmat etukengät joten päätin hakea vasaran, hohtimet ja kengitysnauloja ja kengittäjän toimia muistellen löin kenkiin yhdet naulat kiinni ja nyt pysyneet pari viikkoa. Tosin jos ei usein kengitystä seuraa eikä tiedä miten päin naula käännetään jne. En suosittele, mutta varsinkin jos riskinä on kavion lohkeaminen lyön kenkään itse naulan tai pari niin selviää seuraavaan kengitykseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä teen samaa kanssa. Pari kertaa kun tekee ni sujuu jo tosi helposti. Varon vaa ettei naula mee liian syvälle, ni muuten ei vahinkoa pitäis pystyä aiheuttamaan. Monesti myös ihan kiristyspihdeillä kiristelen, se on helppoa ja auttaa usein.:)

      Poista
    2. Vanhoihin reikiin on helppo napauttaa uudet naulat. Tietenkään vanhaan reikään lyöty ei pysy niin hyvin kuin ehjään kavioon, mutta pitää kengän kiinni eikä liian syvälle lyömistä tarvitse pelätä :)

      Poista
    3. Onneksi meillä ei ole oikeasti sitä ongelmaa että kengät irtoilisivat / löystyisivät ennen aikojaan, nyt hieman liian pitkä kengitysväli ja ei, en ala pistään niitä paremmin kiinni jo ihan periaatteen vuoksi :) Sen verran kallisarvoiset eläimet minulle kyseessä etten viitsi omalla toiminnallani tehdä edes sitä riskiä että jotain voi sattua :)

      Poista
  4. Ehdottomasti tee blogi työstäsi. Tässä ammatissa tarvitaan kohtalotovereita! Terv. Maanviljelijä, koneurakoija ja aloitteleva kuorma-autokuski! :D

    VastaaPoista
  5. Tee vain blogi, täälläkin olisi yksi jota kovasti aihe kiinnostaa! Logistiikka puolella itsekkin olen, tosin hoidan näkymätöntä puolta eli paperiasioita :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov