25. lokakuuta 2012

Kohti täydellisempää koulurataa

Ajatuksia ja mietteitä kouluradan ratsastamisesta


En ole mitenkään lahjakas kouluratsastaja, mutta vuosien varrella ja varsinkin kenttäratsastusta enemmän kisatessa on kouluratsastuksen tärkeys korostunut. Ajattelin nyt teidän mieliksi kirjoittaa muutamia asioita joihin kiinnitän huomiota, ennen rataa, radan aikana ja sen jälkeen. Kouluratsastus on siitä mukava alalaji, että radat voi opetella jo kotona ja harjoitella vaikka ihan kuivaharjoittelulla, ilman hevosta. Ja nyt kouluratsastajat älkää antako häiritä minun epätarkka kouluratsastussanastoni ja ratsastukseni, tämä on kohti täydellisempää koulurataa ;)

Mihin luokkaan osallistun?
Mikä on luokka, millä radalla? Tässä esimerkissä haluan ottaa helpot radat ja minulle paremmin tuntevan hevosen. Niinpä valitsin radaksi Helppo C:1 ja Mollan, sillä olen Mollalla kilpaillut 6 vuotta. Tiedän meidän heikkoudet ja vahvuudet ja sen pohjalta tutustun rataan. Ensin luen sen netistä, tulostan radan (klik) ja kirjaimet (klik). Alan harjoittelemaan rataa ja tutustun sisältöön yleisesti. Missä ovat heikoimmat kohdat, missä me voimme loistaa?

Vahvuudet, heikkoudet
Missä me olemme 110% hyviä, missä pitää hieman petrata tai odottaa huonompia pisteitä. Koska tunnen Mollan melko hyvin, tiedän missä me saamme pisteet ja missä rokotetaan. Ehdottomasti vahvuuksia Mollan kanssa on tasaisuus. Kun Mollan saa pysymään aktiivisena tai reippaana, se on väistämättä mukavan tasainen ja tekee puhtaan siistin suorituksen. Omia heikkouksia voi pohtia sitten tarkemmin. Onko jalat heiluvaiset, istunta könössä, hartiat edessä? Nämä on hyvä miettiä ja samalla pohtia miten sitä voisi radalla korjata tai pienentää. Heikkouksia Mollan kanssa tulee olemaan kohdissa 2, 4 ja 6 - askeleen pidennys. Mollan askel ei ole helppo ratsastaa (minun) ilman että tempo muuttuisi. Näistä kohdista on siis väistämättä odotettavissa huonompaa numeroa, jollei nyt aivan nappiin osu - mitä tietenkin yritetään. Lisäksi lävistäjät laukassa tulee ratsastaa erityisen tarkasti ja keskittyä annettujen pisteiden kohdilla siirtymisiin.

Kuivaharjoittelua
Yleensä tämän vaiheen hyppään yli, mutta oikeastaan tämä olisi tälläiselle "amatöörikouluratsastajalle" tärkein kohta, meinaan kuivaharjoittelu. Yleensä aloitan kuivaharjoittelun matolla tai isolla lattiapinnalla. Ratsastan radan läpi tehden oikeissa kohdissa siirtymiset ja askellajien muutokset. Kun rata on ns. syöpynyt takaraivoon, aloitan todellisen ajatustyön. Tähän käytän yleensä jumppapalloa, mutta myös muut tuolit ja penkit kelpaavat, miten itse haluaa asian tehdä. Menen jumppapallolle kuten hevosen selkään. Mietin istunnan ja istun mahdollisimman tasaisesti ja hyvin. Sitten suljen silmät ja lähden suorittamaan rataa mielessäni, ratsastaen jokaisen askeleen, kulman, siirtymisen, tehtävän. Mietin samalla ongelmakohtia ja pohdin yllättäviä tilanteita. Ratsastan mielessäni täydellisen kouluradan miettien jokaisen avun ja siirtymisen. Ratsastan radan rauhassa ja täydellisesti muutaman kerran.

 Kuivaharjoittelussa mietin myös miten ratsastan tietyn liikkeen. Kun lähden pysähdyksen jälkeen lävistäjää ravissa, tiedän, että hevonen helposti poikittaa oikealle. Olen valmiina, istun suorassa ja pohkeet tasaisena, oikea valmiina pyytämään voimakkaammin jos tarvetta. Pysähdyksessä ja peruutuksessa katson eteenpäin, pidän pohkeet lähellä. Laukassa istun tasaisesti ja yritän pitää laukassa hyvän rytmin ja tasapainon. Pieniä asioita, mutta kuitenkin niin tärkeitä ja helposti unohtuvia.


Kisapaikalla verryttelyssä
Kilpailupäivänä kun saavun verryttelyyn, yritän tunnustella hevosen fiilistä. Tässä voisin nyt korostaa sitä pientä rentoutumista. Hevonen ei välttämättä tunnu hyvältä, mutta koska tiedän että me osaamme nämä asiat, tiedän että pystymme siihen, me teemme sen. Positiivinen asenne on avain hyvään suoritukseen. En lähde verryttelyssä enää harjoittelemaan vaikeimpia asioita. Jos tiedän että pysähdys on vaikea, koska hevonen on hermostunut, yleensä jätän turhat stoppailut pois. Mielummin menen paljon kevyttä ravia ja kevyttä laukkaa, kunnes hevonen on rento ja rauhoittunut. Miksi piinata itseä ja hevosta sillä vaikealla asialla, kun voi pitää mielen hyvänäkin? Hevosta ei enää "ratsasteta läpi" kisapaikalla, siellä me pidetään jo hauskaa ja yritetään parhaamme.

Kisaradalla
Sitten onkin aika siirtyä kisaradalle. Tässä vaiheessa iskee helposti paniikki; nyt hevosen pitää olla täydellisen rento, kulkea korkeassa muodossa, liikkua kuin matador.. Ja kas, koko pakka on levynnyt käteen. Menen mielummin radalle (jos rata aloitetaan sisältä) ravailen _kevyessä ravissa_ radan ympäri. Katson miten hevonen reagoi uuteen ehkä pelottaviinkin asioihin. Teen ravissa ympyröitä pelottavien asioiden lähellä tai menen katsomaan niitä. Tuomarin viheltäessä pilliin ei ole mikään kilpajuoksu lävistäjälle alkanut. Siinä vaiheessa kevennän voltin loppuun, huokaisen, hymyilen ja istun alas. Lävistäjälle, pysäytys, tervehdys. Kuuluu "Ole hyvä" tai  "Tervetuloa". Tässä vaiheessa ei ole kiire. Syvä, rauhallinen huokaus läpi keuhkojen, positiivinen mieli ja kunnon hymy: Nyt me näytämme ja teemme parhaamme, muulla ei ole väliä. Radan ratsastan yhtä täydellisesti kun aikaisemmin jumppapallolla.

Radan jälkeen
Olisihan se omituista jos aina rata onnistuisi yhtä täydellisesti kun jumppapallon kanssa. Radalla asiat tulevat monta kertaa nopeammin ja jännityskin pukkaa päälle. Kuitenkin radan jälkeen on yleensä jonkinlainen tuntuma siitä mitä tuli tehtyä. Mitä meni hyvin, mitä huonosti? Mitä voisin itse parantaa seuraavalla kerralla? Huolestuinko liikaa siitä ensimmäisestä rikosta laukasta, jonka takia nostin väärän laukan? Ei, ei oikeasti voi aina onnistua. Radan jälkeiset fiilikset, ilot, surut on hyvä jakaa ja kertoa. Tässä vaiheessa ei ole vielä tietoa prosenteista. Jos meni hyvin, prosenteista viis, jos meni huonosti.. no prosenteista viis! 

Mitä minä siis haluan sanoa?
Haluan toivottaa kaikille tsemppiä treenaukseen ja korostaa kuivaharjoittelun tärkeyttä. Varsinkin tälläisillä amatöörikoulutuuppareilla ei ole vielä tuo radan ratsastaminen täydellisesti hallussa, on kuivaharjoittelu ja mielikuvien käyttäminen ollut mielettömän suuri etu. Tärkeintä mielestäni on pitää radalla hauska fiilis: hymyile, se rentouttaa! Aina on jotain korjattavaa ja joskus tuomarikin on sitä mieltä ettei rata ollut hyvä, mutta se oma fiilis on yleensä se tärkein. Jos meni huonosti, ensi kerralla tiedetään taas miten lähdetään parantamaan!

Me haluamme että kilpaileminen on hauskaa - molemmille!

Lukijat; Miten te valmistaudutte koulukilpailuihin?
Käytätkö sinä kuivaharjoittelua tai mielikuvia?

23. lokakuuta 2012

Erikoispostaus nro 10: Pyry once a month

Pyry kerran kuussa alkaen Kesäkuu 2011


Kesäkuu 2011 - Ensimmäinen hyppykerta ikinä Pyryn kanssa. Korkein este mitä silloin hypättiin, noin 85 cm
katso kesäkuun video tästä


Heinäkuu 2011 - Ensimmäiset yhteiset kilpailut ikinä, luokkana 90 cm ja 4 vp
katso heinäkuun video tästä


Elokuu 2011 - Ensimmäiset yhteiset kenttäkilpailut, harrasteluokka. Tästä se kaikki sitten lähti!
katso elokuun video tästä


Syyskuu 2011 - Suomenratsujen kuninkaalliset kouluratsastuspäivänä
katso syyskuun video tästä


Lokakuu 2011 - Pyryn suomileijona klippausmalli, legenda!
katso lokakuun video tästä


Joulukuu 2011 - Marraskuu jäi kamerattomuuden takia välistä, jouluna kamera oli taas messissä!
katso joulukuun video tästä


Tammikuu 2012 - Lunta ja pelto, maailman suloisin karvapallero!
katso tammikuun video tästä


Helmikuu 2012 - Pyry Piken treenissä koulittavana
katso helmikuun video tästä


Maaliskuu 2012 - Poseerausta Jadelle keväisenä päivänä
katso maaliskuun video tästä


Huhtikuu 2012 - Pyryn kanssa poseerausta Salon kisoissa
katso huhtikuun video tästä


Toukokuu 2012 - Ensimmäiset - ja viimeiset - Match Showt Pyryn kanssa
katso toukokuun video tästä


Kesäkuu 2012 - vuosi yhdessä ja ensimmäinen voitto isommissa kisoissa sekä ensimmäinen 100 cm
katso kesäkuun video tästä


Heinäkuu 2012 - kisaviikot maastoesteosuudella tutustumisluokassa
katso heinäkuun video tästä


Elokuu 2012 - poseerausta syysmaisemassa Jadelle
katso elokuun video tästä


Syyskuu 2012 - kauden viimeiset kenttäkilpailut, tutustumisluokka
katso syyskuun video tästä


Lokakuu 2012 - kauden viimeiset ulkokisat Salossa, 100 cm
katso lokakuun video tästä

Lukijat; mitä mieltä olitte tälläisestä erikoispostauksesta?
Lisäksi kommenttia uudesta ulkomuodosta otetaan mieluusti vastaan!
Tein myös sivun "sälää", mistä löytyy tehdyt erikoispostaukset ja muuta mukanaa, tsekatkaa sekin!

Post-it tunnustusta!

Täältä pesee ja linkoaa!

Post-it- Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post it-lapulla, ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Sain tämän kahdelta bloggaajalta, joten kiitos todella paljon Laura (http://taipaleentila.blogspot.com) ja Terhi (http://terhil.blogspot.com)! Jos on mahdollista palauttaa tämä niin tekisin sen molemmille, ahkerasti seurailen molempien blogeja!

Kuitenkin, laitan haasteen eteenpäin seuraaville:
1. Lotta, http://valimaki.blogspot.fi/
2. Milla, http://kouluponi.blogspot.fi/
3. Roosa, http://roosajacolorado.blogspot.fi/
4. Miia, http://konstapolle.blogspot.fi/
5. Ida, http://pullanmussuttaja.blogspot.fi/

Lisäksi muita huippublogeja luen, niitä löytyy lisää tuosta sivupalkista :)

Onnea voittajille!

pahoittelen videota, laatu ja ääni ovat kehnot


En tosiaan jaksanut lähteä kirjoittamaan pidempää tämän käden kanssa, joten videon muodossa tällä kertaa, pahoittelut! Mutta pieni korjaus siis videoon, tämä lasta on vain tämän viikon keskiviikkoon asti, ei ensi viikon niin kuin tuossa väsyneenä mainitsin!
Onnea vielä;
  •  Sennin Sormi-Mysteerin voittaja Jamsu, jansku11@hotmail.fi


21. lokakuuta 2012

Vielä on hetki aikaa osallistua!

siis nyt toimimaan jos et ole vielä osallistunut!

© Liana Savela / http://savela.kuvat.fi/

Eli kaikki nyt osallistumaan - jos vielä et ole niin tehnyt - Arvontaan, Molla-Mysteeriin ja Sennin Sormi-Mysteeriin
Lisäksi ehdota erikoispostausta jonka haluaisit saada, tulossa mm. varustepostaus..

19. lokakuuta 2012

Kisamatkalla Mysteeri: Mitä Senni on toheloinut?

toinen mysteeri kehiin suloisen palkinnon kanssa!


Viekkaimman, nerokkaimman ja kekseliäimmän tarinan keksinyt saa palkinnoksi mielettömän suloiset joulunpunaiset ja porolliset pörrösukat (koko 36-41). Kaikkien kilpailuiden (Molla-mysteeri ja arvonta, sekä tämä) voittajat ilmoitetaan 22. Lokakuuta! Muista laittaa osallistumiseesi (jos haluat saada palkinnon, ilman palkintoakin voi osallistua) sähköpostiosoite. Lisäksi kirjoitusintoa on, joten pistä ihmeessä erikoispostaustoivomuksia niin kehittelen teille jos jonkinnäköistä fiksuumpaakin kerrottavaa ;) Mutta nyt, musteeri:

Mysteeri: Miten Senni on onnistunut toheloimaan sormensa?
muistakaa, villein ja hauskin voittaa!

16. lokakuuta 2012

Kisamatkalla Mysteeri: Mollan tulevaisuus?

heitetään ilmoille mysteeri!


Joku kysyi aikaisemmassa postauksessa Mollasta ja siitä sitten keksin ensimmäisen Kisamatkalla Mysteerin! Tässä on palkintona aina blogillisille ihmisille ilmainen mainostila mysteerin ratkettua (voittaja arvotaan). Jos ei ole blogia ja haluat osallistua, sekin on sallittua! Jos tämä Kisamatkalla Mysteeri saa kannatusta, olisi tarkoitus järjestää tälläisiä "kilpailuita" erilaisilla palkinnoilla useammin, joten kerro myös mielipiteesi ;)

Mysteeri: Mitä Mollalle tapahtuu vuonna 2013?
nyt villeimmätkin ideat kehiin!

15. lokakuuta 2012

Erikoispostaus 9: Saavutukset, tavoitteet ja tavoitteista

Kausi mennyt ja nyt voidaan tarkastella saavutuksia!

100 cm perusrata

Ennen kun aloitan käymään tarkemmin läpi tämän kauden saavutuksia ja tavoitteisiin pääsyä, kipaistaan nopeasti eilisissä kisoissa. Tosiaan eilen oltiin isäpuolen kanssa Salossa alue-estekisoissa jotka onneksi järjestettiin vielä pihalla! Nyt kun valmennuksetkin on siirtynyt jo maneesiin oli kiva päästä hyppäämään vielä pihalle ja isolle kentälle. Mentiin luokat 90 cm ja 100 cm, mistä metrin arvostelu oli AM5. Video kisoista onkin tuolla aikaisemmin, joten sieltä voi katsoa radat tarkemmin.

Ysikympin verkassa Pyry tuntui hyvältä. Laukka pyöri paremmin taas kun aikaisemmin viikolla ja heppa tuntui kivalta ratsastaa. Verkka hypyt meni ihan ookoo ja verkkasinkin aika paljon. Sitten ei muuta kuin radalle! Radalla yritettiin keskittyä lähinnä rytmiin ja sujuvuuteen. Ongelma oli kuitenkin kun en ollut ajatellut linjojen välejä vaan menin fiiliksellä (mikä ei minulle sovi, sillä silloin alan säätämään, se piti taas kerran todeta..), ja tästä seurauksena muutamat huonot hypyt mitkä heppa hienosti pelasti. Uusinnassa mokasin kympin jälkeen ja lähdin liian pitkälle minkä takia kaarre seuraavalle tuli nopeasti ja Pyry tippui raville, pelastaen taas tilanteen! Maaliin puhtaasti ja lopulta sijalle 4!

Metrin verkka ei mennytkään sitten enää niin nappiin. Aluksi hyppäsi hyvin, hieman lähelle tai kauas, mutta kuitenkin oli skarppi ja meni mielellään. Sitten tuli Pyry the Kamikaze ja hyppäsi noin kilometrin ennen ja minä sitten ninjailin selässä - jääden pahasti suuhun kiinni. Sen jälkeen Pyry sanoi että hyppää yksinäsi. Eli hyvät verkat jäi pohjalle ennen rataa, onneksi kuitenkin oli kavereita tsemppaamassa ja valamassa uskoa.

Ja ei auttanut muu kuin lähteä radalle. Radalla yritin nollata tilanteen ja mietin vain mitä tehdä, välit mietin kunnolla ja rytmiä tarkkailin. Yllättäen Pyry skarppasi myös radalla hyvin ja ensimmäiselle lähti jopa tosi rohkeasti. Jatkoin itse rohkeasti ja vaikka ensimmäinen suhteutettu väli ei mennyt ihan nappiin. Puomit kuitenkin pysyivät ylhäällä ja maalissa oltiin 0 virhepisteellä, mikä tarkoitti uusintaan pääsyä! Uusintaa ennen kuitenkin pidettiin pieni lanaustauko ja oltiin vasta 10 lähtijöitä, joten Pyry ehti hieman väsähtämään kävellessä. En ollut myöskään varma lähdenkö uusintaan jos esteitä korotetaan paljon. Onnekseni kuitenkaan ei esteet nousseet hälyyttävästi ja lähdettiin hyvillä mielin uusintaan.

Uusinnassa kuitenkin heppa ei ollut enää ihan skarppina ja vauhtia tuppasi olemaan liikaa. Ensimmäinen tiputus oli esteelle kolme, jonka väli meni huonon ensimmäisen esteen takia pipariksi ja yritin korjata tilanteen kiihdyttämällä = laaka hyppy ja puomi mukaan. Sarjan a-osa tippui myös, sille tultiin tasapainottomasti ja samoin viimeiselle pystylle. Eli kolme puomia mukaan ja 12 virhepistettä, mutta erittäin ylpeä hevosesta! Lopulta oltiin toisia ei-sijoittuneita sijalla 11.

100 cm uusinta

Mutta sitten voitaisiin alkaa käymään näitä erikoispostaukseen liittyviä asioita. Meinaan saavutuksia, vanhoja tavoitteita ja uusia tavoitteita. Tässä tosiaan kopioituna viime vuoden lopusta / vuoden alusta kirjoitettu tavoite:
 "Tavoitteena kaudella 2012 Pyryn kanssa on vallata kenttäradat. En osaa vielä sanoa, mutta jossain vaiheessa tarkoitus kilpailla suomenhevosten helppoa. Treenaamme kovasti ja toivottavasti päästään joskus tavoitteeseen. Lisäksi haluaisin joskus kilpailla Pyryn kanssa ainakin metrin luokissa ja koulua Helppo A:ta."
No, mitäpä tähän toteaisi. Todella vallattiin tänä vuonna kenttäratoja, sillä startteja kenttäkisoissa kertyi yhteensä huimat yhdeksän kappeletta. Sijoituksia ei kerätty kisoista tällä kertaa, mutta sitä enemmän opittiin tuntemaan toisiamme ja saamaan arvokasta kokemusta. Lisäksi pääsimme starttaamaan yhden suomenhevosten helpon ja kilpailin kesäkuusta alkaen pääsääntöisesti metrin luokissa. Vaikken itse startannut Helppo A luokkaa vielä, on Pyry myös sen tehnyt! Voidaanko siis sanoa että päästiin tavoitteeseen?

Saavutettiin kauden aikana paljon. Matkalla oli onnen, harmin ja kivun kyyneleitä, mutta kaikki on ollut todellakin kokemisen arvoisia. Päälimmäisenä oikeastaan on jäänyt mieleen kaudesta prix the Agrimarket luokan voitto. Se oli Pyryn ja minun ensimmäinen "kunnollinen" saavutus. Samassa kilpailussa hypättiin myös meidän ensimmäinen metri, joten voidaanko sanoa että se oli jonkinlainen käännekohta tällä kaudella!

Tilastotietoja tähän väliin. Eilen päivitin siis tosiaan blogin kisakalenterin ja laskein samalla kisat ja sijoitusprosentit. Tällä hetkellä on menty 65 starttia yhteensä! Itse en startannut kaikkia, mutta siis hevosten yhteiset startit. Pyry starttasi 47 starttia sijoittuen 10 kertaa ja Molla 23 starttia ja sijoittui 12 kertaa. Sijoitusprosentit voitte sitten vilkaista itse sivuilta ;) Mutta idea oli siis se että olen ylpeä siitä miten hyvin Pyry on jaksanut koko kauden! Vielä loppu vuonna takuulla mennään pieniä kisoja, mutta pääpiirteisesti meidän kausi on kuitenkin ohi tältä vuodelta. Ei kuitenkaan huonosti ensimmäiseksi kaudeksi, eihän?


Kauden parhain maastorata hypättiin Kangasalalla. Sh helpon ensimmäinen startti ja aivan uusi ja tuntematon maastorata. Paras fiilis ikinä maalissa. TOP3 lasken myös molemmat keravan startit ja mukaan voisi vielä mahtua Hattulakin! Näihin kauden surkeimpiin maastoihin menee varmaan lopetuskisat niinisalossa. Kaksi kieltoa maastossa ja loppu tulos yli -100. PAH sanon minä! Lisäksi Ypäjän maastossa yksi aivan turha kielto, joten se kuulunee myös näihin surkeimpiin startteihin, vaikka tosin muut osakokeet menivät nappiin.

Esteillä paras fiilis saavutettiin varmaan toisessa metrin luokassa Este-Jussissa, jossa sijoituttiin 16.sijalle yli 60 lähtijän joukosta. TOP3 mukaan laitetaan jo aikaisemmin mainittu prix the Agrimarket voitto ja ehdottomasti Lounais-Suomen Aluemestaruuden hopea! Esteillä kauden surkeimpia startteja ei ole niin selkeitä kun kentässä, mutta jos on edes joku mainittava niin sanotaan vaikka Suomenratsujen Kuninkaallisten esteluokka, minkä jälkeen fiilis ei ollut kovin korkealla!

Koulussa ei kilpailtu niin aktiivisesti tällä kaudella. Kuitenkin saavutin hyvin tavoitetta vaikken itse kilpaillut vielä A:n luokkia. kuitenkin alkukauden Helppo B:3 saatiin 56% ja rapiat kun taas viimeisimmistä koulukisoista irtosi yli 60% tuloksia! Eli jotain edistystä on silläkin saralla toivon mukaan tapahtunut. Ettei kuitenkaan jäädä synkistelemään, tässä olisi sitten tavoitetta vuodelle 2013:

 "Kauden 2013 tavoitteena on jatkaa kenttäratsastuksessa. Talvi treenataan koulua että saadaan tasaisemmaksi suoritukset. Tarkoitus on aloittaa Niinisalosta (tai mahdollisesti hallikenttäkisoista alkuvuonna, jää nähtäväksi) Sh Helposta ja edetä järjestelmällisesti niin, että loppukaudesta osallistutaan Suokkien Kenttä-SM. Väliin olisi siis tarkoitus laittaa ainakin muutama avoin helppo, jos vain suunnitelmat rullaavat. Esteillä jatketaan nousujohdannetta. Metri tasaisemmaksi ja jos hyvin menee, ensi kaudella aloitetaan kesällä hyppäämään 110 cm ja Suokkien Este-SM. Koulussa aloitetaan treenaaminen kunnolla ja harjoitus- ja seuratasolla startataan Helppo A -luokissa. Aluetasolla haetaan yli 63% tuloksia Helppo B luokista ja loppukaudesta mahdollisesti helpoimmista Helppo A luokista."

Lukijat; Onko tavoitteet realistisia ja mahdollisia mielestänne saavuttaa lähivuosina?
Kilpailitteko itse tänä vuonna, jos kyllä, missä lajissa ja miten kausi meni?
Onko teillä ensi kaudelle tavoitteita, jos on, mitä?
Ja ennen kaikkea, muistakaa osallistua arvontaan!

14. lokakuuta 2012

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on..

Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja!

Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki, niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta.


Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla:
  • Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään:
    1. nimesi / nimimerkkisi 
    2. toimiva sähköpostiosoitteesi
  • Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani
  • Kerro mahdollinen oma blogisi
Nyt ei muuta kuin arpaonnea kaikille ja osallistumaan!

Vielä nopeampi kisaraportti

Yritän ehtiä taas pian kirjoittamaan enemmän näistä kisoista ja muusta, malttia!


Hieno mies kertakaikkiaan! 

7. lokakuuta 2012

Nopea kisaraportti

Huittisten alue-estekisoista sunnuntailta

Mutta ennen sitä kiitos tuhannesti kaikille tsempeistä! Käyn perjantaina keskustelemassa kuraattorin kanssa ja nyt otan d-vitamiiniä ja yritän päästä pohjalta takaisin pinnalle. Helpottaa niin paljon itseä kun saa positiivistä palautetta!

Mutta tosiaan pikakertauksella kisat. Mentiin Huittisiin hyppäämään 90 cm ja 100 cm. Tarkoitus ihan lähteä koittamaan pienempää hallia kun hallikausi on kuitenkin alkanut. Perillä oltiin hyvässä ajassa ja sitten vain heti heppa kuntoon ja kävelemään. Mentiin ysikympissä toisessa verkkaryhmässä, mutta verkkasin jo kentällä ravia ja vähän laukkaa. Paljon taivuttelua ja kämmenkäännöksiä (= jonka johdosta heppa radalla hieman intoutui, heh!). Verkassa sitten muutama hyppy ja ei kun radalle. Rata oli ihan hyvä. Ratsastin varmistellen, rauhassa, pitkät tiet. Ajatus oli vain että saadaan siisti suoritus ja ratsastan täsmällisesti. No, siihen kutosesteelle asti ajatus pysyi koossa, mutta sen jälkeen yritin tuupata sen kauempaa ja Pyry otti miniaskeleen ja puomin alas. Kuskin moka, mikä harmitti pirusti, mutta muuten ihan kohtuu kiva heppa oli!


Metriin lähdin "nyt Senni perkele skarppaat" -fiiliksellä. Radan kävelyssä kävelin tarkasti välit ja tein päätökset mitä ratsastan. Verkassa okserille tuli hieman huonoja hyppyjä, mutta fiilis oli kuitenkin hyvä. Radalla ratsastin kaikki suunnitelmien mukaan. Sarjalle tultiin kuitenkin hieman kiemurrellen, jonka korjasin vahvalla pohkeella välissä ja lisäksi vasen käsi jumahti kiinni ja sen takia Pyry tiputti. Siitä taas kolme seuraavaa super hyvin ja viimeiselle joku mystinen tiputus kun heppa ei vaan noussut. Kuitenkin tämän radan jälkeen SATAkertaa parempi fiilis. Pieni halli (ypäjän halleihin verraten) ja vielä alle kymmenen metriä alla, ei paha!


Valitettavasti en ehdi enempää päivitellä nyt, adios!

4. lokakuuta 2012

Väsynyt, itkuinen ja paha olo

Vettä sataa, pimeä tulee aikaisin


Ei jaksa kirjoittaa, ei vastata enää viesteihin positiivisesti. Syksy. Minulla on joka syksyinen sairaus, joka pahentuu vuosi vuodelta. Olisipa kesä, olisi huoletonta, kivaa aikaa. Tällä hetkellä en jaksa mitään, ei mennä ulos, en herätä aamulla, en mennä talliin, en ratsastaa, en keskittyä. En tehdä mitään. Itken, raivoan ja käyn kirjoisan tunneskaalan sekunnissa.

Tiedän ettei kommentteja pidä ottaa itseensä, mutta tässä herkässä henkisesti epävakaassa tilassa on ikävää kun saa edes yhden "negatiivisen" tai negatiivisen kommentin. On ikävää lukea kommenttia missä sanotaan ettei ratsastus ole "kaunista katsottavaa". Selvennykseksi, en ole niin väittänytkään. Yritän harjoitella ja tehdä itsestäni parempaa, mutta motivaatiota laskee juuri "tsemppiä, paskalta tämä vielä näyttää mutta kyllä se siitä" -asenne. Annetaan minullekin hieman mielenrauhaa tässä epätasapainoisessa tilassa.

Tiistaina oli Outi pitämässä tuntia ja Pyry oli mahtava. Päästiin tekemään kaikkea kivaa ja on se heppa vain hieno. Se taisikin olla ainut päivä kun kävin ratsastamassa. Tässä tilanteessa positiivisuudesta puhuminen ei mahdu nyt kaaliin. Kun ensimmäinen ajatus on ajaa rekan alle (mitä en tule tekemään, sillä itse kun olen rekkakuskiksi tulossa, tiedän ettei se oli oikeasti kannattavaa, säälittävää ja tyhmää ajattelua) ei vaan löydä mitään valon pilkahdusta mistään. Koulussa menee hyvin, ajetaan puolikkaalla ja täyspitkällä ja homma pelaa, kaikki on mukavia. Töissä asiat menee huonosti, tunteja ei ole, stressi painaa miten maksan kaiken. Kotona olen kokoajan niin väsynyt etten jaksa edes ratsastaa, tekisi mieli vain nukkua. Pike uskottavasti lopettaa meidän valmentamisen (useita syitä tähän), joten uusi valmentajakin pitäisi hommata, mutta juuri tällä hetkellä en jaksaisi ajatella sitä.

On niitä hetkiä kun ei jaksa olla positiivinen, ei jaksa vaan enää. Hymyilen kokoajan, sillä feikkaaminen on niin helppoa, ihmisiä on niin helppo naruttaa.. Tallissa olen vain vihainen ja hermostunut kokoajan mikä taas tekee Pyrystä levottoman, mikä taas tekee minusta vielä kärttyisemmän. En halua valehdella siitä että olenko käynyt liikuttamassa molemmat hevoset vai toisen. En jaksa hymyillä kun samalla mietin miltä tuntuu kuolla. En jaksa käydä töissä kerran viikossa ja todeta että saan siitä 60 euroa. En jaksa pysyä hereillä kun väsyttää. En halua puhua äidille, sillä tiedän että hän haluaa minuakin enemmän pois kivuista. En halua istua koneella, en kuunnella musiikkia, en tehdä mitään! 

Haluan että olo on parempi, nautin Pyryn läsnäolosta, odotan innoissani seuraavaa päivää. Haluan sanoa kaikille vilpittömästi voivani täydellisen hyvin, haluan kertoa koko maailmalle että positiivisuus on pelastus. Ennen kuin ketään tulee sanomaan että "hei, kyllä se siitä"; tiedän! Käyn saman asian joka syksy läpi, joka kerta kun sataa vettä, joka kerta kun ulkona on niin pimeää että kun koulusta tulee ja nukahtaa sohvalle ja herää ei enää näe ulos. Joka kerta kun astun kuralammikkoon, joka kerta kun lenkin jälkeen pesen hevosen jalat. Joka kerta kun syksyllä lopetan syömisen, joka kerta kun syksyllä itken itseni uneen.

Hyi kun inhoan itseäni, hyi kun ärsyttää kirjoittaa tälläistä. Ja kyllä, olen hommaamassa itseäni hoitoon, kyllä tunnen itseni ja tiedän että kohta tulee pohja minunkin kattilassa. Vaikka olen vahva, tunnistan sen hetken kun en ole enää siinä hapessa, että selviän siitä yksin. Olipas tämä kurja, angstinen ja ärsyttävä säälin kerjäyspostaus.. Ehkä tämä oli ilmoitus että ennen kuin saan pääni kuntoon en varmaan kykene kirjoittamaan mitään ihmeellistä vaikka kovasti intoa löytyisi.



ps. Sinä aktiivinen lukija joka palvelit minua tänään ABC Kiikoisissa! Piti mainita julkisesti sinut blogissa, mutta olen ihme lahopää ja unohdin nimesi! Kuitenkin, rohkea veto kysäistä, yllätyin melkoisesti ja piristi tosi tosi paljon päivää, kiitos kovasti tästä ;)