23. syyskuuta 2013

Ei tullut vuoden viimeistä Niksulaa treenistä huolimatta

Itkettää ja harmittaa, koska hevonen oli todella hyvän tuntuinen, mutta itse olin täysin pois pelistä. Nyt olen taas viikon sairaslomalla, jos ei muutamassa päivässä tipu kuume alas pitää lähteä sairaalaan. Kaikki hokee että pitäisi juoda juoda juoda, mutta kun ei tee mieli ja on paha olo. Syön kyllä jo, mutta koska en - mukamas - juo tarpeeksi on jo ensimerkkejä kuivumisesta. Voi tietenkin olla että tämä koko kehon tärinä johtuu jo romahtaneesta yleiskunnosta kun on viikon maannut, mutta voin sanoa, mukavaa ei ole! Toivon kovin että tämä tästä lähtisi nyt paranemaan, kaipaan kovin jo hevosen selkään!

Minulla piti olla Niinisalosta yllätys, sillä kun kesällä vanha GoPro-kypäräkamerani meni rikki, päätin ennen Niinisaloa hommata uuden. Niinpä viime maanantaina kipaisin Giganttiin kuluttamaan kolmisen sataa euroa uudeen GoPro Hero3:een! Piti sitten yllättää teidät Niksulan maastoestevideolla, mutta koska kuski ei päässyt sinne asti, saatte vain pienen klipin maanantaisesta treenistä. 

Ette usko miten harmittaa, kausi loppui tähän ja välistä jäi kolmet minulle tärkeät kisat! Harmitus harmitus..


Mistä muuten huomaa että syksy on tullut?! Katsokaa miten pörröiset korvat mr. PP on jo kasvattanut, ai että kun se osaa olla söpö noine karvakorvineen!

19. syyskuuta 2013

Voihan Niinisalo-niina..

ei vaikuta hyvältä ei..

Viime lauantaina huomasin että kurkkuni oli taas tulossa kipeäksi ja vitsillä heitettiinkin että se johtuu kun Niinisalon kilpailut lähestyvät. Olen aina - siis aivan joka kerta - Niinisalossa flunssassa tai kuumeessa. Maanantaina töissä nieleminen oli jo niin tuskaista että en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Tiistaina kävin lääkärissä ja Angiinahan siellä oli. En kuitenkaan nyörtynyt ottamaan sairaslomaa vaan lähdin vielä tiistai yöllä töihin.

Yön ajossa olin niin kipeä että loppumatkasta en tiennyt keskityinkö enemmän ajamiseen vai nielemiseen. Syljeskelin kuppiin ja itkua tihrustin kun nieleminen sattui. Keskiviikkona otin uuden lääkäriajan. Oli tohtorilla hieman hämmentynyt ilme kun sielläkin itkua tihrustin kun en ollut yhtään nukkunut ja kahteen päivään mitään syönyt. Määräsi sitten panacodia ja sehän on kolmiolääke joten sairaslomalle piti jäädä.

Alas ei ole mennyt edes jäätelö jolla olen yrittäny kurkkua turruttaa. Juomaan pystyy kulauksen kerrallaan ja odotan jo innoissani että penisiliini vaikuttaisi. Heti kun panacodin vaikutus lakkaa, nieleminen on yhtä tuskaa edelleen. Ja lääkkeen vaikuttaessakin huomaa että kurkku on kipeä, mutta se ei ole semmoinen ylitsepääsemätön..

Huoh, näinpä tämä taas menee. Jos ei huomiseen mennessä ole yhtään parannusta pitää taas käydä lääkärillä ja miettiä uudestaan Niinisaloon lähtöä. 

Asiasta kukkaruukkuun, mitä piditte visasta? Kivasti tullut jo vastauksia, mukavaa kun jaksatte osallistua vaikka joutuu hieman näkemään vaivaa :)

16. syyskuuta 2013

800+ lukijamäärän kunniaksi: Kisamatkalla-visa

Tutut ja tuntemattomat, tervetuloa visailemaan!



Taas talvi yllättämässä? Valmiiksi jo luut ja ytimet jäässä? Ei hätä ole tämän näköinen! Kisamatkalla-blogi arpoo 800+ lukijoiden kunniaksi  B Vertigon lämpökerraston tulevan paukkupakkas talven varalle. Lämpökerrasto on mukavan joustava ja sitä on saatavissa kolmessa koossa, S-L. Visa toteutetaan yhteistyössä Ratsuriihen kanssa! Kuka ei haluaisi ottaa kylmää talvea vastaan tyylikkään lämpökerraston (arvo 72 €) kanssa! Visaan saa osallistua kaikki tutut ja tuntemattomat, mutta erityisesti tämä on tarkoitettu blogin aktiivisille lukijoille. Jos et halua osallistua arvontaan, mutta olet kiinnostunut visailemaan, muista mainita se osallistumisessasi.

Osallistuminen on helppoa: Vastaa alla oleviin kysymyksiin, kerro yhteystietosi (Nimi/nimimerkki, sähköpostiosoite) ja lähetä vastauksesi! Osallistumisaikaa on 30. Syyskuuta asti! Nyt kaikki tutut ja tuntemattomatkin osallistumaan, kaikkien visaan osallistuneiden kesken suoritetaan puolueeton arvonta lämpökerrastosta.

Visassa olevat kysymykset liittyvät olennaisesti Kisamatkalla-blogiin ja sen ylläpitäjään (eli minuun Senniin) sekä siinä esiintyviin hevosiin. Kaikkien kysymyksien vastaus löytyy jostain blogin syöveristä. Vastausten ei tarvitse olla täysin oikein, vain kaikki visaan osallistuneet ovat lämpökerraston arvonnassa mukana. Visan oikeat vastaukset julkaistaan 1. Lokakuuta, jolloin ilmoitan  myös voittajan.

Nyt siis kaikki visailemaan!

Kisamatkalla-visa
1. Minä vuonna Senni on kilpaillut ensimmäiset aluekilpailunsa?
          a. vuonna 2003
          b. vuonna 2005
          c. vuonna 2007

2. Nimeä kaksi Sennin aikaisempaa ylläpitohevosta.

3. Minä vuonna Senni kilpaili ensimmäiset kenttäkilpailunsa ja minkä nimisellä hevosella?

4. Sennillä on ollut käytössä harmaa 3 hevosen kuorma-auto. Millä nimellä tätä kutsuttiin?

5. Mistä tulee lyhenne PP?
          a. Pölhö-Pyry
          b. Paras-Pyry
          c. Pikku-Pyry

6. Kauanko Molla-tamma on ollut Sennillä?

7. Sennillä oli Karats niminen hevonen. Mistä se sai lempinimensä "Lurppa"?

8. Kilpailukausi oli tänä vuonna todella hajanainen, mutta minkä tavoitteen Senni ja Pyry saavutti?

9. Ketä kutsuttiin lempinimellä Hitler? 

10. Mikä on Sennin ja Pyryn maastoesteradan pääväri?

11. Senni on nimennyt myös Järjestelmäkameransa kuin videokameransa. Millä nimellä näitä kutsutaan?

12. Ratsastuskouluaikoina Senni kilpaili kimolla Welsh-poniruunalla, mikä ponin nimi oli?

13. Sennillä on tällä hetkellä yksi tatuointi, missä se on ja mitä se esittää?

14. Mikä Senni on ammatiltaan?
          a. Yhdistelmäajoneuvonkuljettaja
          b. Lähihoitaja
          c. Sähköasentaja

15. Miltä paikkakunnalta Pyry on kotoisin? Entä Molla?

ONNEA KAIKILLE VISAAN!

15. syyskuuta 2013

Yhtä vaille valmis visaan!

Kohti mennään niin että kolisee!

Kuvan © Jaana Hakola

799 lukijaa! Vautsi vau, sanon minä. Tänään kävin katsomassa valmiiksi aivan mahtavan visa palkinnon ja innolla jo odotan että pääsen julkistamaan sen. Toivottavasti saadaan hyvä visa käyntiin ja paljon osallistujia!

Meillä on "kovat treenit" Niksulaan menossa. Tänään treenattiin omatoimisesti nuttura piukalla koulua ja huomenna olisi luvassa maastoestetreenit Piken kaiken näkevien silmien alla. Innolla odotan! Lisäksi on muuta pientä suunnitelmaa tällä hetkellä mistä olen todella todella innoissani, mutta siitä sitten tarkemmin kun saadaan ihan täysin varmuutta tälle asialle. Hyvänmielen lähettiläs S. Vilander kuittaa!

Visaa visaa pukkaa ja treeniä treeniä pukkaa!
oliko tässä postauksessa mitään ideaa? No ei, halusin vain hehkua asioilla mitä on tulossa, joten..

8. syyskuuta 2013

Shaiba reissu mutta tulipahan tehtyä

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Aamulla herätyskello soitti klo 7 ja nousin reippaasti tekemään aamutallia. Aloitin hoitamalla Mollan jalat, jonka jälkeen ruokin hevoset ja menin käymään suihkussa. Varttin päästä pistin hevoset takatarhaan hetkeksi mutustamaan vihreää ja menin vielä sisälle torkkumaan hetkeksi - eilen illalla tuli taas möllötettyä tietokoneen ruutua aivan liian pitkään. En tainnut edes varttia torkkua kun pakotin itseni virkistymään, söin yhden sämpylän ja puin päälle. Pilvi kaahasi jo volvollaan pihaan ja minä vielä puuteroin nenääni.

Talliin päästyäni pakkasin uljaan mustani - Opelin - kisavarusteilla sillä välin kun Pilvi otti Pyryn sisälle. Auta armias se hevonen oli päästään sekaisin. Yritin epätoivoisesti letittää sitä, mutta varvasparkojen takia letti kärsi, kymmenen alimmaista kun sattui olemaan minun. Päivän teema taisi olla Seko, sekompi, Pyry.

Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin, perillä oltiin hyvissä ajoin. Kanslian kautta kisoja hetki seurattiin ja sitten hevosta kuntoon. Kopista tuli ulos sekopää Pyry jonka asenne oli niin ylienerginen etten tiennyt itkeä vai nauraa. No ratojen jälkeen kyllä enemmänkin itkin kun nauroin, voiko näin surkeasti mennä?

Ja kaikki lukee tämän ennen kuin jatkaa eteenpäin! Rehellisesti sanottuna ei kiinnostaisi pätkääkään kirjoittaa näistä kisoista. Aina ei mene nappiin ja me ollaan ennenkin kerrottu hyvät kuin huonot vaiheet, nyt oli vain huono päivä ja ei onnistunut. Turha kenenkään tulla aukomaan naamaa tuloksista, mää elän täällä hevosen kanssa joka on halutessaan semmonen loppakoipi et kompastuu puomiin jos niin haluaa. Ja kyllä, olen itsestäni ja hevosestani silti ylpeä, oli ratkaisuni radalla oikein tai väärin. Piste ja kiitos!

Suomenhevosten aluemestaruus 100 cm


Verkassa huomasin että minulla oli hevonen jossa oli energiaa kun seitsemässä pienessä ydinvoimalassa. Verkassa hypyt oli teräviä ja tarkkoja. Hyppäsi irti puomeista ja oli jaloistaan tarkka ja varma. Fiilis radalle mennessä oli kohdillaan, ei mitään paniikkia!

Noo, ekalle jo rytmi oli ihan kateissa. Pyryn menohalut keskittyi johonkin muuhun kun rauhalliseen hyppäämiseen, kuitenkin sain sen kohtuu hyvin pysymään huomauttamisella käsissä. Kapealle onnistuin ratsastamaan sen huonossa rytmissä ja saimme 4 vp. Harmitti ja ärsytti, sen verran helppo rata että olisi pitänyt puhtaasti onnistua menemään..


Suomenhevosten aluemestaruus 105 cm


Tästä radasta en jaksa edes mitään kirjoittaa. 8 esteestä 5 estettä tippui ja matkalla tuli yksi käsijarrukäännös kun ei vaan yksinkertaisesti enää hevonen tullut takaisin. Kun asenne radalla on tätä luokkaa, pistää sitä omakin hattu kiristämään. Juoksin muuten radan jälkeen heti jälki-ilmoittautumaan 110 cm luokkaan. Senkin muuli!


Jälki-ilmottautuminen 110 cm


Dodiin. Tässä luokassa meillä oli jo idea ja tämän jälkeen olin jopa ihan tyytyväinen. Alku lähti todella hyvin. Kolmoselle tuli minun takia pieni kiemurtelu, koska yhtäkkiä katsoin ettei se ollutkaan kolmonen, koska numero oli väärällä puolella! Heppa hyppäsi kuitenkin hyvin ja otin väliin yhden askeleen vähemmän hepan varmuudesta rohkaistuneena. Kostautui kaarteessa, en saanut ihan niin hyvin ulkopohkeelle ja vinoon hypätessä puomi tuli jaloille. Sen jälkeen jätin sen yksin, heitin sporrat vain kylkeen ja sanoin että hoida homma. Tuloksena kamikazena sarjan sisään ja muutama puomi lisää mukaan. Sitten se olikin taas menoo. Mutkassa oli tarkoitus saada meno takaisin. Rytmi sekaisin mutta rehellisesti heppa hyppäsi. Sitten sain sen todella hyvin jalalle ja polkemaan, tie oli hyvä, mutta hevonen yllättyi esteestä ja niinpä jäi hyppy hieman lyhyeksi ja matalaksi. Taputukset se ansaitsi, teki kuitenkin hienosti huonosta rytmistä hypäten! tapu tapu!

Kyllä, olisihan se siihen voinut tulla paremmin, mutta kävin verkassa hyppäämässä heti yhden okserin ja sen se hyppäsi niin makeesti irti puomeista ja terävästi. Ehkä sekin taas heräsi nostamaan jalkojaan kun meinasi puomit olla suussa ;) KYLLÄ olen tyytyväinen ratkaisuun joka myös viimeisellä esteellä tuli. Hevonen joutui käyttämään päätään ja kun sen ajatus ei pysynyt tuli puomit suuhun. Ja oppi jotain kun verkassa oli heti parempi, pentele!


Nyt meen ruoskiin itseeni talliin ja ilmottaudun Niksulaan helppoon. Kiitos hei!

7. syyskuuta 2013

logo



Kiitos useille ihmisille jotka auttoivat minua niin suunnittelussa kuin toteutuksessa! Nyt saatiin vihdoin logo valmiiksi ja ei muuta kun brodeeramaan! Logon innoittamana sain vihdoin tilattua lisää tiimituotteita, arvaako joku mitä tällä kertaa menin tilaamaan? Lisäksi 800 lukijan raja on paukkumassa, luvassa olisi silloin vihdoin Kisamatkalla-Visa + aivan huippu palkinto! Nyt vain odottelemaan että rajapyykki tulee vastaan ;)

Mitä pidätte meidän uudesta logosta?


5. syyskuuta 2013

Lupa startata?

Estemestaruuksista aluemestaruuksiin

kuvan © Salla Salminen

Puhuimme tästä aiheesta äidin kanssa estemestaruus viikonloppuna ja lopulta päätin ht-netin "kuka saa osallistua aluemestaruuksiin" -topicin innoittamana pohtia tänne blogin puolelle asiaa. Kuka sinun mielestäsi saa osallistua aluemestaruuksiin?

Aloitetaan siitä että osallistuin suomenhevosten estemestaruuteen. Olin asettanut sen tavoitteekseni jo alku vuodesta. Jos hevonen jatkaisi hyvää suorittamista, menisin sillä kenttämestaruuden lisäksi estemestaruuden. Meidän kisakausi ei kuitenkaan ole mennyt suunnitelmien mukaan, joten kenttämestaruuksien jäätyä välistä, en halunnut myöntää ettemme ole vielä valmiita hyppäämään estemestaruuksia, vaan itsepäisesti ilmoitin itseni mukaan. 

"eiks siinä vaan oman typeryytensä osoita jos ensin hyppää sm luokassa ja sitten aluemestaruuksissa? "

Minun mielestä osoitin järjetöntä typeryyttä osallistumalla estemestaruuksiin. Tai näin jälkeenpäin en voi olla kuin tyytyväinen, mutta sillä valmennuslähihistorialla ja yhdellä 110 cm radalla - millä olin itseni mukaan kvaalannut - olin osallistumassa oikeasti haastavaan kilpailuun, missä toisena päivänä olisi edessä 120 cm rata. Jonne en ikinä meidän kuvitellut edes pääsevän. Olin hypännyt kaksi valmennusta ja niissä kieltoja oli enemmän kuin hyppyjä. Voin siis sanoa olevani täysin typerä lähtiessäni kokeilemaan onneani isolle radalle.

Estemestaruudet menivät meidän osalta aivan järjettömän hyvin, en ikinä olisi kuvitellut että voisimme pärjätä niin hyvin! Hevonen oli kuin eri planeetalta aikaisempaan kahteen viikkoon verrattuna ja hyppäsi todella todella hienosti ja minulla oli oikeasti hauskaa jopa sillä 120 cm radalla. Sijoituimme ennätyshyvin 5. sijalle molempina päivinä ja voin sanoa olevani ylpeä niin itsestäni kuin Pyrystä, ihan vilpittömästi. Pakko mainita etten ole ikinä kisoissa hypännyt 110 cm korkeampaa rataa, joten tulipahan nyt sekin ennätys rikottua ;)

Kisaviikonlopun jälkeen muistin että aluemestaruudet ovat seuraavana vkl ja kävin heti ilmoittautumassa mukaan. Lounais-Suomessa suomenhevosten aluemestaruus on tänä vuonna tasolla 100 cm + 105 cm, kaksi kierrosta kuten estemestaruuksissakin. Sanoin äidille osallistuessani että tuleekohan joltain jotain sanomista kun osallistun nyt 20 senttiä pienempään luokkaan, mutta samalla voin vain todeta: aluemestaruustaso on se taso millä tällä hetkellä olemme. Kyllä me vielä loppukaudesta hyppäämme avoimen 120 cm luokan, mutta tällä hetkellä mielestäni 100-110 cm on meidän tasomme aluekipailuissa.

En myöskään halua viedä Pyryä nyt liian vaikeiden tehtävien eteen. Se on onnekseni toipunut nyt täydellisesti ja parantaa tosiaan kokoajan vain lisää. Toivon siis voivani huokaista helpotuksesta ja alkaa taas suunnittelemaan tarkemmin jopa ensi kautta. Aluemestaruudet tulivat mielestäni todella loistavaan paikkaan: tiedän että pystymme tarvittaessa hyppäämään 120 cm esteitä, mutta nyt on hyvä palata muutama sentti alemmas ja ottaa myös helpon tuntuisia ratoja alle.

Tikkarivaras? Se että ollaan hypätty mielettömän hyvä estemestaruus ei takaa sitä että tikut pysyisivät Salossa ylhäällä. Pyry saattaa keilata vaikka kaikki esteet jos en ratsasta sitä äärimmäisen tarkasti. Ei ole mitään niin itsestäänselvää ja helppoa estettä minkä Pyry hyppäisi siis ilman että ratsastan sen sille oikein. Mitä vain voi sattua ja toivonkin tulevalta viikonlopulta jännittävää ja tiukkaa kilpailua vähäisistä osallistujista huolimatta!

kuvan © Kim Olin

Huh, taas meinasi unohtua puolet kun kirjoitin!
Aijotko sinä osallistua aluemestaruuksiin ja kuka mielestäsi niihin saa osallistua?

1. syyskuuta 2013

Suomenratsujen kuninkaalliset 2013

miten sen aloittaisi: Pyry on hieno!

kuvan © Terhi Lehtimäki

Lyhyt yhteenveto viikonlopusta voisi olla: kuski ratsasti todella hyvinen, hevonen oli mieletön ja en olisi voinut haaveilla että meillä meni näin hyvin! Pienestä oli lopputuloksista kiinni pronssimitali, mutta tällä kertaa saatiin tyytyä kokonaistuloksien viidenteen sijaan. Turhia puomia tuli molempina päivinä, mutta positiivisinta oli hevosen asenne radalla ja sen skouppi. Energiaa olisi riittänyt vaikka kuinka monelle kierrokselle vielä! Postauksen kuvista kiitos Terhi Lehtimäki, Pilvi Vähämäki, Eve K. ja Fotomedia / Karri Virta!

Lauantaina aloitettiin meidän urakka jo aamusta. Perjantaina Janni ja Molla olivat jo käyneet hyppäämässä yhden luokan, mutta siellä oli tullut harmittava 4 virhepistettä perusradalla ja ollut muutenkin hieman hakemista nurmella. Lauantaina pääsin itse katsomaan ja pistin ponin ja kuskin taas hommiin ja heti näytti paremmalta! Tekivät hyvän perusradan nollan, mutta harmittavasti toisessa vaiheessa tippui yksi puomi. Hyvän ajan johdosta kuitenkin saivat ensimmäisen aluesijoituksensa, eli 85 cm luokassa sijoittuivat 7. sijalle, hyvä tytöt! Kaikki alla olevat kuvat © Pilvi Vähämäki





Mollan suorituksen jälkeen pakattiin se koppiin ja ajeltiin kotiin. Kotona tamma kylmäkseen + savet ja pikku hiljaa alettiin suunnittelemaan Pyryn kanssa lähtöä. Pyry oli jo kotona hieman sählä, mutta olin kuitenkin ihan luottavaisin mielin lähdössä. Tietenkin jännitti kovasti koska viime valmennukset ovat olleet melko kielto painoitteisia jo alle 110 cm esteillä, mutta yritin tsempata itseäni ja ajatella vain positiivisesti. Pian saatiinkin heppa koppiin ja ei kun menoksi!

Kisapaikalla hokit jalkoihin, heppa kuntoon ja rataa kävelemään. Ensimmäisen osakilpailun rata oli melko simppeli, siinä ei ollut mitään hirveän vaikeita juttuja, muutama sarja ja linja. Ei kuitenkaan mikään mahdoton ja verkkaamaan menin hyvillä fiiliksillä. Jalat olivat hieman vetelät ja huomasin että itseäni jopa jännitti vielä selässä, mutta verkka sujui hyvin ja radallekin lähdin hyvillä mielin. Suunnitelma oli täydellinen: rauhassa tehtävä kerrallaan. Ja niin se menikin! Oli hienoa huomata kun maltoin ratsastaa ja hevonen oli täydellinen pitkästä aikaa. Teimme tasaista nollasuoritusta, kunnes pääsimme viimeiselle esteelle - sarjalle. Ja piiienen hipaisun seurauksena sarjan a-osa tippui! Harmitti todella todella paljon, mutta olin myös samalla todella onnellinen, sillä tuntui että pystyin taas aikoihin ratsastamaan Pyryä radalla ilman pelkoa että se kieltää tai edes harkitsee sitä!

Yllätyshän se oli että meidän tulos ja aika riitti nostamaan meidät viidennelle sijalle ja päästiin pitkästä aikaa kunniakierrokselle! Tosin siellä vasta hevonen sekosi ja suunta oli kaikkea muuta kun hillitysti eteenpäin, hups! 

Kolme ensimmäistä kuvaa kuvannut Pilvi Vähämäki, neljäs kuva Terhi Lehtimäki, palkintojenjako kuvat (vierekkäin) fotomedia / Karri Virta, viimeinen palkintojenjakokuva Pilvi Vähämäki.







Sunnuntaina toinen osakilpailu alkoi vasta 13.30, eli hevonen pääsi aamulla "nauttimaan" ulkoilman sadetihkusta. Hieman ennen kahtatoista menin talliin ja aloin laittamaan Pyryä kuntoon tämän päivän koitosta varten. Koko ajan satoi ja mieli oli hieman maassa ja olin ihan varma että tänään ei ole tuuria ja mokataan tai vastaavaa. Kisapaikalle päästiin hyvissä ajoin ja onnistuttiin pistämään hevonen kuntoon kopissa kun ulkona satoi kokoajan.

Rata oli tällä kertaa todella haastava. Nyt siitä näki että tosiaan oltiin mestaruuskisoissa ja Teppo Hakala oli tosiaan nähnyt vaivaa. Oli vaikeampaa linjaa, kaarevaa, suoraa ja vinoa. Lisäksi oli kolmoissarja! Onneksi ollaan harjoiteltu Pyryn kanssa - jopa kerran - kolmoissarjaa..Verkassa jalat olivat aivan hyytelöä ja tuntui että sydän hakkasi itsensä irti rinnasta. Oltiin 11. lähtijöitä ja rata oli pitkä ja haastava. Tein vain lyhyen verkan ja kaikki hypyt vaikuttivat hyviltä. Radalle lähdettiin taas vain ratsastamaan tehtävä kerrallaan. 

Radalla Pyry vaikutti skarpilta. Ensimmäiselle esteelle tuli hieman matala hyppy ja kaarteessa aavistuksen toinen takajalka lipsahti. Kuitenkin sain sen nopeasti koottua ja rata jatkui mielettömän hyvin aina kutoselle asti! Kutosella tuli hieman tasapainoton hyppy ja vaikka sainkin sen hyvin tasaiseksi ennen seiska okseria, hipaisun johdosta taas etummainen puomi tipahti. En halunnut tämän antaa häiritä vain halusin selvitä maaliin vielä! Ja Pyry tekikin upean kolmoissarjan! Viimeinen okseri aiheutti taas meille toisen puomin, eli ensimmäiseltä kierrokselta saatiin harmittavat 8 vp, puomeista jotka olivat aivan turhia ja ilman mitään suurempaa syytä! Alla olevat kuvat kuvannut Pilvi Vähämäki

pahoittelen videon huonolaatuisuutta, ehkä siitä näkee jotain :)




Ensimmäisen kierroksen jälkeen minua harmitti ja paljon! Ei pitäisi harmittaa, tämä oli vasta kolmas 110 cm rata mitä ikinä hyppäsimme, mutta mukaan ottamamme puomit olivat niiin turhia että oksat pois! Pääsimme kuitenkin jatkamaan toiselle kierrokselle sijalta 7. Tämä oli yksi tavoite minkä olin asettanut ja nyt lähdettiin testaamaan skouppia 120 cm radalle. En verkasta tehnyt pitkää, mutta kun esteet nousi ja meteli katsomossa koveni, Pyry alkoi hermoilemaan ja tyylikkäästi keilattiin kaksi kertaa pysty juuri ennen radalle menoa. Ei muuta kun radalle ja menoksi!
Ja siellä se Pyry loisti! Mielettömän helposti ja hyvin hyppäsi kaikki esteet. Toiselle esteelle - tulppaaniokserille - olisi vaatinut aivan minimaalisen pienen pidätteen ylöspäin, jolloin puomi ei olisi tippunut. Viimeisellä linjalla hevonen hävisi kontrollista, mutta oli kuitenkin kartalla ja hyppäsi viimeisen esteen puhtaasti. Tämän radan 4 vp takia menetettiin sekä luokan 4. sija että kokonaiskilpailun pronssi. Lopulta jäätiin vain pisteen päähän pronssimitalistista! Loppusijoitus oli 5. sekä luokka- että kokonaistuloksissa. Ei huonosti ensimmäisiksi mestaruuskisoiksi ja melko hataralla harjoittelumäärällä? ;)






Loppu yhteenveto HUH! Niin pienestä kiinni pronssimitali, mutta samalla olen niin onnellinen jo tästä tuloksesta. Mieletön hevonen ja olen ylpeä itsestäni kun ratsastin kaksi päivää todella hyvin - itsekästä sanoa, mutta piti paikkaansa. Toinen ja Kolmas 110 cm rata ja ensimmäinen 120 cm rata ja lopputuloksissa 5. sija ja vain pisteen päässä pronssista! Luvassa olisi vielä toinen postaus kuvista, sillä minulla on todella paljon kuvia ja en saanut kaikkea tähän mahtumaan.. Jaksatteko katsoa vielä niitä? Olen niin ylpeä herrasta! Ja minulla on niin parhaat taustajoukut, kuvaajat ja kannustajat! Olette kaikki ihan mahtavia, kiitos!!

Löytyykö lempparikuvaa, mikä?