31. joulukuuta 2016

Hetkinen, avasin tietokoneeni?!

Turha sitä on kierrellä. Nyt on elämässä paljon muutakin. Pääni pulppuaa ideoita, mutta kun pääsen kotiin, ei tee enää mieli avata konetta. Parhaimmillaan - vaiko pahimmillaan - 15 tuntiset työpäivät syövät jaksamista. Hevosen selässä ehdin käymään viikonloppuisin ja välillä sekin on pikainen hölkkä maastossa. Välillä mietin mitä olen tekemässä? Loppuuko tämä kiire ikinä? Saako tähän jotain järkevää rytmiä ikinä?

Mitä sitten tässä onkaan tapahtunut. Instagram on täyttynyt kätevästi millä muullaan kuin omilla pärstäkuvilla kuin ei ole sinne ollut mitään heppakuulumisiakaan. Hepat kuitenkin voi hyvin. Ne muuttivat tapaninpäivänä takaisin kotiin. Äiti näyttää voivan jo huomattavasti paremmin. Ainiin ja päivätkin alkavat pitenemään ja valoa tulee minuutti kerrallaan enemmän!


Olen tavallaan nauttinut tästä tietokoneettomasta ajasta. Viettänyt ihan huikeaa aikaa perheen, kavereiden, töiden ja hevosten parissa. Välillä olen tuntenut huonoa omatuntoa siitä etten ole kirjoittanut ja mielessä olisi paljon kirjoitettavaa. Uusi tietokone ei tosiaan ole vielä ehtinyt paljoa käymään! Uuden autonkin ostin, tuollaisen nätin 2,5l (suora kutosen moottori!!) bensa Chevrolet Epican. Ratsastellut olen Herkulla ja pari kertaa Pyryllä. Herkku muuten laukkasi ekaa kertaa maneesissa, on se aika fiksu tapaus!

Kerran käydessämme aivan ihanalla köpöttelymaastolla koko porukan kanssa (minä Herkulla, äiti Mollalla ja Jenna Pyryllä) mietin tosissani mitä harrastukseltani haluan. Tänä vuonna kisasin puolet vähemmän mitä aikaisempina vuosina. Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään treenimotivaatiota. Tykkään ratsastaa ja hoitaa hevosia, muttei minulla ole hajuakaan ensi vuodesta. Mitä teen, mitä kisaan? Mitkä on tavoitteet? Mitä haluan kisata? Miksi? Miten? Koska? Aika paljon kysymyksiä näin vuoden viimeisenä päivänä.


Kaiken tämän synkistelyn ja hämmennyksen keskellä oli kuitenkin tosi kiva joulu! Sain taas ostettua onnistuneita joululahjoja (kuten isäpuolelle konjakkipullon mitä ei suomesta edes saa, ylitin itseni jälleen, jee!), pääsin elämäni ensimmäistä kertaa kylpylään, saimme ehkä ihanimman joulukortin ikinä ja kävin pitkästä aikaa isän luona. Sieltä tuliaiseksi sainkin ihanan kotipunaviinin ja konvehteja. Joulun jälkeen taas palasi arki ja se tarkoitti että tämä koko viikko on mennyt töissä. Huomenna aamulla minulla on kynsihuolto ja sen jälkeen menen tallin kautta Tampereelle. Ensi vuonna sitten taas jatkuu arki, mutta toivottavasti ei ihan näin kiireisenä! Mitä nyt alkuvuodesta on tiedossa laivareissua, synttäreitä, keväällä lähdetään Pilvin kanssa Bulgariaan... Joten ehkei nyt kannata kuitenkaan suuria lupailla.

Kuitenkin tässä kirjoittaessa huomaa, että tätä on todellakin kaivannut. Ehkä siis kirjoitankin taas paljon useammin kuin nyt uskonkaan. Uusi vuosi, Uudet tuulet. Niin ainakin kovasti toivon!


Kiitos kaikille rakkaille lukijoille jotka olette hiljaisuudesta pysyneet mukana. Teidän vuoksenne tänne jaksan kerta toisensa jälkeen palata. Kiitos.

6. joulukuuta 2016

Kiitollinen

Tiedän että olen sen sanonut monta kertaa aikaisemminkin. Se kuinka iloinen, kiitollinen ja onnellinen olen siitä miten ihana lähipiiri minulla on. Ja nyt taas sanon sen. Vaikka näin itsenäisyyspäivänä voi kiitollinen olla paljon muustakin - ja olenkin - olen tänään todella kiitollinen, onnellinen ja kerrassaan häkeltynyt miten uskomattoman ihania ihmisiä ympärillä on!

Taas on hiljaisuutta blogissa. Voin edelleen kertoa että töitä piisaa ja sen takia koneelle istuminen tuntu enemmäin kuin työltä. Sen lisäksi viikon sisällä on äiti mennyt huomattavasti huonompaan kuntoon. Olen varmasti joskus täällä blogissakin avannut äidin mystistä sairautta, mutta kuten silloinkin, nytkään en sen enempää henkilökohtaisiin asioihin mene. Voin sanoa että sairaus on sellainen, että huomenna voidaan olla 10 askelta parempaan - tai 50 huonompaan - suuntaan. Tähän ei lääkärit löydä syytä eikä siihen ole tiettävästi hoitokeinoa. Yritetään vain pysyä positiivisina!
 
Nyt tilanne on vielä ollut kohtuullinen, Kari on pystynyt auttamaan äitiä, meillä on  uskomattoman ihania ystäviä jotka tulevat jeesimään tallihommissa. Tuskailin jo tänään tulevia viikkoja, jolloin olen koko päivän pois. Ei edes se hevosen liikuttaminen ole tässä se oleellisin asia, vaan se, että saataisiin hevoset muuten hoidettua. Stressiä ja hirveästi pohdittavaa. Onneksi jälleen ihanat ystävät ovat heti tulossa auttamaan. En voi olla kuin kiitollinen.

Sain myös Herkun tallinomistajalta aivan ihanan viestin ja tänään hevoset muuttavat vielä muutamaksi viikoksi keskustaan. Näin äiti saa rauhassa muutaman viikon levätä ilman huolta että kuka ruokkii, loimittaa tai siivoaa. Olen aivan sanaton millaista lähimmäisen auttamista saamme taas kokea tälläisellä todella nopealla aikataululla, kun kaikki on mennyt tosi pikaisesti huonompaan suuntaan.  Toivotaan että tästä on vain suunta ylöspäin! ❤ Kunhan saadaan taas äiti iskuun!


Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!
kaikesta huonommastakin huolimatta.

27. marraskuuta 2016

Valmennusviikonloppu 2/2

Ja taas mennään! Eilen valmennuksessa jumppailtiin ja tänään sitten hypättiin rataa. Sain Jennan pestattua kuvaamaan, joten saatiin vähän muutakin kun kypäräkameramateriaalia. Pyry oli kotona jo varustaessakin ihan pöheli, se puhisi ja möhelsi, ilman mitään sen kummempaa syytä! En tajua mikä sitä vaivasi, heh.

Ratsastaessa Pyry tuntui tosi kivalta jo heti alkuun, ihan sopivasti eteni ja oli tosi kiva hypätä. Kaikki paikat osuivat ja hyppääminen oli helppoa. Kunnes tein yhden pienen virheen.. Ihan normaalisti olin tulossa viimeisen radan pystylle, mutta näin paikan ihan tuhottoman kauas. Siinä vaiheessa olisi pitänyt vain istua ja odottaa pienen pidätteen kanssa mutta mitäs minä, koitan tappopaikalta tuupata yli. No eihän se tietenkään mene. Pöheli sitten sen verran sai tasapainoni horjahtamaan, että siellä kaulalla killuessani moksahdin alas.. Ja Pyry tietenkin hörvät hörössä jatkoi maneesia pitkin eikä edes antanut kiinni. Heh.

Huomaa tosiaan hyppytauon minussa. Nyt pitäisi ensi vuodeksi taas ostaa ratsastuskouluun kymppikortti ja tällä kertaa ajattelin ostaa kahteen eri kouluun. Jospa siitä saisi taas lisää kilometrejä ratsastukseen ja sitä kautta lisää hyppyjä ja treenejä! Sen enempää mutisematta, videolla muutamia hyppyjä. Pyry kyllä hyppäsi tänään ihan superhyvin, vaikka edelleen oli hieman kädelle vahva ja aluksi hieman nyppi ohjaa. Radalla kaikki vaan - sitä yhtä lukuunottamatta - osui hyvin kohdalleen ja kaikki meni ihan putkeen. Ehkä me tästä vielä opimme ;)


26. marraskuuta 2016

Valmennusviikonloppu 1/2

Vihdoin päästiin hyppäämään! Nyt on hieman omien työkiireiden takia ollut hyppytaukoa ja Pyry on saanut suorittaa enemmän sileällä ja maastossa. Tänään sitten pitkästä aikaa päästiin taas hyppäämään, kun ollaan Somerolla Karin kurssilla. Ihan super kivaa päästä taas pitkästä aikaa hyppäämään, vaikka todellakin olen itse pahasti ruosteessa!

Matkaan lähdettiin tänään yksin, sillä äiti lähti isäpuolen kanssa viikkonlopuksi turkuun. Ei siis valitettavasti mitään kunnon materiaalia, mutta otin kypäräkameran mukaan, että saan valmennuksesta edes jotain materiaali. Olin suunnitellut että olen tosi hyvissä ajoin, mutta kun puhuttaan minusta niin aina jotain pääsee tapahtumaan. Kuten tänäänkin, traileri oli talvirenkaiden vaihdossa, mutta se venähtikin puolituntia pidempään kuin piti. Sitten olinkin jo vähän hädässä ja myöhässä, mutta onneksi Somerolla olin maneesissa jo muutamaa minuuttia yli. Enkä ollut edes viimeinen, huh! Onneksi oli kaikki tuttuja porukasta niin ei se ollut niin justiinsa.

Pyry oli.. miten sen nyt nätisti sanoisi, reipas. Alkuverkoissa se oli ihan kiva, mutta heti kun alettiin tulemaan vaikka ihan puomejakin, en onnistunut sitten millään. En siis yhdellekkään puomille saanut mitään järkevää etäisyyttä ja mennä kolisteltiin miten sattui. Pyryllä oli jo siinä niin hauskaa, että se oli jopa vahva kädelle, mikä oli jokseenkin hämmentävää. Eikä se vahvuus ainakaan vähentynyt kun hyppäämään alettiin..

Mutta ei hitto mikä pantteri! Ei voinut kun hymyillä, kyllä se vaan niin tosissaan yritti ja hyppäsi. On se niin paras, etten nyt tähän keksi mitään sen parempaa sanomista siitä. Katsokaa vaikka tuota kypäräkameravideota, vaikkei siitä paljoa mitään näekkään. Onhan sentään jotain materiaalia. Huomenna taas jatketaan valmennuksessa, jee!


24. marraskuuta 2016

Vieraskynä: Ratsastus liikuntasuorituksena 1/2

Olen 22-vuotias kenttäratsastaja Johanna Soiluva ja opiskelen Helsingissä eläinlääketiedettä. Olemme Britti-hevoseni kanssa kilpailleet kansallisissa yhden tähden kenttäluokissa ja ensi vuonna tavoitteenamme ovat kansainväliset luokat. Voit tutustua meihin lisää Facebook-sivuillamme Johanna Soiluva & Very British 2.

Johanna ja Britti suorittamassa Helpon maastorataa Niinisalossa

Sain Senniltä mahdollisuuden kirjoittaa teille ja päätin kirjoittaa kaksiosaisen postaussarjan: ratsastus liikuntasuorituksena ja ratsastajan oheisharjoittelu. 

Ratsastus liikuntasuorituksena
Ainakin omiin korviini kantautuu yhä harvemmin lähes kaikille ratsastajille tuttu lause: ”Ratsastus ei ole liikuntaa.” Ratsastusta harrastavat tai harrastaneet tietävät lajin todellakin olevan liikuntaa eikä pelkkä selässä istuminen riitä. Ratsastussuorituksen rankkuus vaihtelee ratsastajan kokemuksen, hevosen ratsastettavuuden, ratsastuslajin ja monen muunkin asian suhteen. Kokeneelle ratsastajalle hyvin koulutetulla hevosella kouluradan suorittaminen harvemmin nostaa sykettä peruskestävyysalueen yläpuolelle, mutta pitkän esteradan jälkeen voi hevosen lisäksi hengästyttää ratsastajaa. 

Ratsastus lajina vaatii etenkin staattista lihaskestävyyttä, hyvää tasapainoa ja aerobista peruskestävyyttä. Ratsastajan tulee jaksaa kantaa itsensä ja hevosen liikkeisiin mukautuminen vaatii runsaasti lihaskestävyyttä. Ratsastaminen lajiin tottumattomana tai pidemmän tauon jälkeen saakin usein vähintään vatsa- ja jalkalihakset kipeytymään. Vaikka tavoite ratsastuksessa on olla rento, kuuluu ratsastajan olla myös jäntevä, mikä mahdollistuu oikeanlaisen lihastonuksen eli lihasjäntevyyden kautta. Erityisesti ratsastuksessa tarvitaan pienten, asentoa ylläpitävien lihasten staattista jännitystä. Varsinainen voimalajihan ratsastus ei kuitenkaan ole.

Hyvä tasapaino mahdollistaa optimaalisen istunnan ja helpottaa hevosen selässä pysymistä myös yllättävissä tapahtumissa. Tasapainon puutteet aiheuttavat istuntaan ylimääräistä huojumista ja epätasaisuutta, joka lisää ratsastuksesta aiheutuvaa rasitusta hevoselle. Huono tasapaino estää hevosen liikkeisiin mukautuvan istunnan, vaikka lihaskestävyys olisikin kunnossa ja se voi aiheuttaa myös erilaisia vinouksia. Hevosen on erittäin vaikea olla suora, jos ratsastaja on vino.
 
 Tasapaino, ratsastuksen peruspilari

Aerobinen peruskestävyys mahdollistaa pidemmänkin ratsastussuorituksen jaksamisen väsymättä. Mikäli ratsastajan syke on pitkiä aikoja koholla, aiheuttaa se luonnollisesti fyysistä väsymistä. Tällöin reaktiot ovat hitaampia ja sekä tasapainon hallinta että usein myös lihaskestävyys heikentyvät. Omien kokemuksieni mukaan perusratsastuksessa ratsastajan sykkeet pysyvät usein perus- tai vauhtikestävyyksien sykealueilla, joten maksimikestävyysharjoittelua ratsastaja ei välttämättä erityisen paljoa tarvitse tai omasta lajistaan saa. Tähän vaikuttaa kuitenkin huomattavasti ratsastajan liikuntatausta sekä jo aiemmin mainitut muuttujat hevosen, lajin yms. suhteen. Mikäli ratsastaja on tottunut tekemään aerobista harjoittelua esimerkiksi lenkkeilyn tai pyöräilyn muodossa, pysyvät hänen sykkeensä luultavasti matalammalla tasolla ratsastuksen ajan. Tällöin fyysisen väsymyksen todennäköisyys laskee.

Vaikka ratsastus vaatiikin hyvää fyysistä kuntoa, ei se ole varsinaisesti paras laji kunnon kohottamiseen. Ratsastus kehittää kyllä ratsastajan fysiikkaa, mutta jotta ratsastaja olisi optimaalisessa kunnossa lajiaan varten, tulee hänen joko ratsastaa useita hevosia päivässä tai parantaa kuntoaan joillain muilla keinoin. Ratsastus saattaa aiheuttaa myös helposti vartaloon vinouksia ja epätasaisuuksia, joita on helpompi korjata ilman hevosta tapahtuvilla liikuntaharjoitteilla. Mielestäni tavoitteellisten ratsastajien tulisikin harrastaa edes jonkinlaista oheisliikuntaa kehittyäkseen ratsastajina mahdollisimman tehokkaasti.


Kaikki postauksen kuvat kuvannut Pilvi Vähämäki, kiitos!

Harrastatko sinä jotain muuta liikuntaa ratsastuksen lisäksi? 
Onko siitä mielestäsi hyötyä / haittaa?

23. marraskuuta 2016

Uutta ulkoasua

Blogiexpossa olin pitämässä jonkinlaista grafiikkapajaa ja siellä aluksi kun oli vielä hiljaista aloin suunnitella jos vaikka omaan blogiin saisi jotain uutta. Tykkäsin hirveästi beigestä ulkoasusta, mutta halusin tällä kertaa jotenkin.. Vähemmän kiekuroita ja enemmän asiallisuutta? En tiedä onko se oikein sanottu, mutta jotain yksinkertaisempaa.

Blogiexpossa ei idea vielä päässyt kukkimaan, mutta kotona istuin koneelle ja yhtäkkiä visio olikin päässäni. Tein monta tunti pala kerrallaan uutta ulkoasua ja pääsinkin pitkälle koodaukseen asti, kunnes se ei vaan enää toiminut. En saanut millään koodeja kohdalleen ja kun kello oli jo liki kolme ja aamulla oli töihin mentävä päätin luovuttaa. Eilen en sitten jaksanut töiden välissä perehtyä asiaan, mutta kun tänään pääsin jo aikasemmin (heh, kymmeneltä illalla), ajattelin että nyt voisin koittaa uusin ajatuksin jos saisin toimimaan.

Ja silleen se parin tunnin aherrus sitten taas palkittiin ja sain uuden ulkoasun. Huomattavasti yksinkertaisemman, tummemman. Ja no, ainakin minä siitä tykkään juuri tuollaisena. Kuvat voi helposti vaihtaa talvisempiin kun sellainen hetki tulee, joten silloin blogi saa taas uutta ilmettä. Melko kätevää, vai mitä sanotte? Toimivuutta tarkistin neljällä eri selaimella (Mozilla Firefox, Google Chrome, Apple Safari ja Internet Explorer) ja ainakin minun resoluutiollani (1366x728) toimii moitteettomasti. Puhelimella pieni virhe näkyi olevan, mutta onhan se tietenkin koneella katsottavaksi tarkoitettu ;)



Mitä mieltä lukijat ovat, hitti vai huti?

20. marraskuuta 2016

Nyt se on täällä: Kisamatkalla Virtuaalicup

Haluatko lähteä kisoihin, mutta kuljetuskalusto ei ole kunnossa? Etkö kestä juuri nyt ylimääräistä stressiä aikatauluista? Haluatko vain osallistua mukavaan ja hauskaan harjoituskilpailuun ilman suuria paineita onnistumisesta? Nyt se on mahdollista, tervetuloa osallistumaan ensimmäiseen Kisamatkalla Virtuaalicuppiin!


Mistä on kyse?
Kisamatkalla Virtuaalicup on kaksi osainen kilpailusarja kaikenikäisille ja -tasoisille, jossa kilpailupaikkana on oma kotikenttä/maneesi. Sinun ei siis tarvitse matkustaa pois omalta reviiriltäsi, vaan kilpailet omissa kotoisissa puitteissasi, ihan niin kuin treeneissä, mutta samalla ratsastuskerralla saat osallistua uuteen ja hauskaan netissä käytävään kilpailuun. Miten tämä on mahdollista? Kuvaat suorituksesi, lataat sen Youtube-palveluun ja lähetät klipin osoitteen alla olevia ohjeita noudattaen meille! 

Virtuaalicup koostuu kahdesta osakilpailusta. Se ei kuitenkaan velvoita osallistuja osallistumaan molempiin osakilpailuihin, vaan halutessasi voit osallistua vain koulu- tai esteosuuteen. Molempiin osakilpailuihin osallistuneet kilpailevat vielä erillisistä cup-palkinnoista. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan myös yllätyspalkinto! Viimeinen ilmoittautumispäivä (tähän mennessä tulee olla siis video lähetettynä) on 31.12.2016! Tulokset julkaistaan Tammikuussa 2017.

Miten mukaan kilpailuun?
Kilpailuun pääsee mukaan kuvaamalla suorituksen videolle ja lataamalla sen ilmaiseen Youtube-palveluun. Jos sinulla ei ole omaa käyttäjätunnusta, voi ladata sen Kisamatkalla-blogin kanavalle. Pyydä tunnukset decnestys@gmail.com.

Kun olet ladannut videon Youtubeen, lähetä ilmoittautuminen osoitteeseen decnestys@gmail.com.
Viestin otsikoksi / aiheeksi Kisamatkalla Virtuaalicup - ilmoittautuminen
Viestissä ilmoita seuraavat tiedot: Ratsastajan nimi, Hevosen nimi, luokka/radan korkeus, videolinkki. Osallistumiseen ei vaadita minkään ratsastusseuran jäsenyyttä.

Paluuviesissä saat maksutiedot. Ilmoittautuminen tulee maksaa ennen ilmoittautumisajan päättymistä, muuten suoritusta ei voida arvostella.


Lue lisää luokista alla olevan linkin kautta

Hummani hei

Humma on tytöllä ainoa aarre ja sellaista ei ole kellään
 
 
 

 
 
 
Hummani hei, hummani hei, huputiti hummani hei
Ihanista syyskuvista kiitos Pilville! 

19. marraskuuta 2016

Ihana palata satulaan

HUH. Se on ihan ensimmäisenä mielessä. Ja toisena on hirveä kirjoitusmotivaatio, mutta minulla ei vieläkään ole omaa konetta (veronpalautuksia odotellessa, jos sieltä liikenisi uuteen koneeseen rahat..) joten en ole päässyt purkamaan tätä kaikkea intoa. Postattavaa on ja paljon! Luvassa myös vieraskynäilijän huippukivoja tekstejä, joten nyt jos koskaan kannattaa pysyä kuulolla ;)

Mutta mitäs tässä nyt on lähiaikoina tapahtunutkaan? Sain kun sainkin taisteltua lähitapiolasta itselleni magneetin lantioon ja polven magneetin kustansin itse. Olihan se miltein 300€, mutta pääasia on se, että paikat saadaan kuntoon. Onneksi ei kuitenkaan leikkauksia vaativia juttuja ollut, vaan tulehdus kiusaa. Polveni pronatoi (eli sitä käyttäessä se vääntyy sivulle) joka rasittaa lantiota/lähentäjää niin että jalka kipeytyy. Tämä siis johtuu siitä onnettomuudesta, mutta sitä ei vain oltu korjattu fysioterapiassa, joten sain lähetteen sinne. En ole sitä vielä ehtinyt käyttämään, mutta pitää kuitenkin ehtiä siellä käymään. Polvessa on myös rustovauriota onnettomuuden jäljiltä, mutta tämän ei rutinaa kummempaa haittaa pitäisi aiheuttaa. Onneksi nämä tarkistettiin, sillä nyt voin huoletta alkaa treenaamaan jalkaa kuntoon pelkäämättä että se menee huonommaksi!

Viime viikolla sitten olinkin taas koko viikon töissä, eli hommasin hevosille liikuttajia ja jumitin itse kotona viikon. Autoni on tällä hetkellä rikki, joten tässä on nyt pientä säätämistä että saa kaikki hoidettua. Koska olin viikon kotona, päätin sitten käyttää sitä hyväkseni ja kävinkin uimassa muutamana päivänä ja pitkästä aikaa bodypumpissa! Harrastin pumppia tuossa 5-6 vuotta sitten aktiivisesti, mutta kaiken kiireen ja kavereiden lopettaessa se jäi. Torstain tunnin jälkeen muistin miksi sitä harrastin. Aivan super kivaa! Pakkohan sitä oli kymppikortti jälleen ostaa, kun polvi kesti erinoimaisesti koko tunnin! Ihanaa päästä taas treenaamaan muutenkin, nyt kun on kuitenkin "vapaata tallilta" töiden takia. 

Tänään pääsinkin vihdoin taas satulaan! Menin ensin Herkun luokse. Sitä on nyt ajettu niin paljon että lähdin ihan maastoon ratsastelemaan. Herkku oli hoitaessa tosi kiltti ja kaikki menikin hyvin. Selkään noustessa seisoi hienosti, mutta pihasta läheteminen olikin tänään jotenkin hankalaa. Ja kun sitten piti kääntyä polulle mistä pääsee hevosreiteille, veti ori ihan ranttaliksi. Ei meinattu sitten millään päästä eteenpäin, pompittiin ja käännyttiin kokoajan ympäri. Kerran se ketku sitten yllättikin ja tulla muksahdin alas. Ei muuta kun uudestaan selkään ja eteenpäin.

Ensimmäiset puolisen kilometriä se sitten sitä harjotti. Jarrut kiinni, täyskäännös ja toiseen suuntaan. Ennen hevospolulle pääsemistä meinasin uudestaan jalkautua kun se pukitti ja kääntyi. Pysyin kuitenkin kyydissä ja sitkeästi ohjasin sen aina uudestaan reitille. Lopulta kun päästiin sinne, ei mitään! Kaikki meni superhyvin ja Herkku paineli korvat tötteröllä eteenpäin. Jälkeenpäin kuulin että se oli edellisenä päivänä tehnyt saman kärryillä.. Oppii kyllä nopeasti nuo nuoret millä pääsee hommista eroon ja jantterin tiputettua kyydistä. (huom. molemmilla kerroilla lenkkiä jatkettiin ja se sujui erinomaisesti alku vaikeuksien jälkeen)

 Herkku marraskuun alussa

Kun sitten oltiin päästy maastosta ja olin hoitanut Herkun lähdin liikuttamaan vielä Pyryä. Mentiin kentällä ihan kevyesti askeleet läpi, mutta kuitenkin niin, että se kuunteli kaiken mitä pyysin. Ai että se vaan on niin kiva! Se teki ihan super hyvällä moodilla töitä ja tuli tosi hyvä mieli ratsastelusta. Vaikka sekin oli vain semmoista ympyrähölkkää niin en voinut kun hymyillä. Mulla on vaan niin mahtavat hevoset että!
 
Ensi viikolla taas olen pitkässä vuorossa ja en pääse vasta kun keskiviikkona ratsastamaan. Silloin yritän mennä taas molemmilla ja jos ehdin niin ponit liikuttaa. Perjantaina jos saan kyydin aikasemmin kotiin niin pääsen taas ratsastamaan. Ja viikonloppuna sitten onkin Karin valmennukset! Jee, vihdoinkin päästään taas hyppäämään! Ei olla HIHSin jälkeen hypätty, kun on ollut aikamoista kiirettä. Huomenna lähdetäänkin Lahteen Blogiexpoon, sillä lupasin siellä pitää jonkinlaista grafiikkapajaa. Huh, saa nähdä mitä siitäkin tulee ;)


Onko lukijoita tulossa huomenna Lahteen Blogiexpoon?

16. marraskuuta 2016

Ihan kreisi idea?

 Pientä yöpohdintaa!

Käydessäni läpi palkintovarastojani huomasin että minulla on jäänyt kasa ruusukkeita täysin käyttämättä! Tämähän ei sovi, jotain on keksittävä.

Koska tänä vuonna ei saada enää järkättyä kilpailuita mihin kyseiset palkinnot sopivat ajattelin toteuttaa pähkähullua ideaa; virtuaalikilpailut!

Melkein kaikki tietävät sellaiden sivuston kun Dressage Onsite. Samaa periaatetta nyt siis toteuttaisimme, järkäten koulukilpailut tasolla helppo c-a ja estekilpailut omavalintaisella korkeudella (min 50 cm) tyyliarvostelulla.

Osallistumismaksu 5€, 6 parasta palkitaan. Lisäksi molempiin kilpailuihin osallistuneet kilpailevat Kisamatkalla Virtuaalicupissa, jossa kolme pienintä sijalukua saaneet palkitaan erikseen. Myös kaikkien osallistujien kesken arvotaan yllätyspalkinto ;)

Ihan liian kreisiä? Mitäs sanotte? Tämä siis vaan pinnallista pohdintaa jos nyt päätetään moinen järkätä niin eiköhän siitä tule isompi ja tarkempi selostus ;)


2. marraskuuta 2016

Herra Orin viimeinen varsaesiintyminen

Eli toisin sanoen kun alkaa nuo varsavuodet olemaan ohi ja herra Ori pääsi viimeistä kertaa varsanäyttelyihin. Haikeaa ja samalla inspiroivaa, sillä nyt pojasta tulee pikku hiljaa mies ja se muuttuu varsasta nuoreksi. Ja onhan se herra jo huomannut pikku hiljaa olevansa mies ;)


Nyt ollaan elokuun jälkeen eletty Herkun kanssa omassa pienessä kuplassa. Jännityksellä ja suurella innolla ja toisaalta myös kauhulla odottelin että miten käy marraskuun alussa olevissa varsanäyttelyissä, sillä herra on ollut nyt kesän laihtumisen myötä "rankalla" lihotuskuurilla ja on liikkunutkin jo kohtuu paljon. Energiaa piisaa taas ja lihastä - sekä läskiä - on tullut mukavasti. Ja sen takia herra tosiaan näyttääkin jo ihan hevoselta!

Maanantaina kävin herran vielä illalla pesemässä ja tiistaina tultiin tallille hyvissä ajoin. Herkku asuu Ypäjän keskustassa ja näyttelyt olivat opistolla, joten ratsastin orin sitten paikan päälle. En ollut ihan varma onko se kympin idea kun maanantaina oli ollut vapaata ja matka suoritettaisiin aivan yksikseen ensimmäistä kertaa. Maastossa ratsain ollaan taidettu käydä nyt pari kertaa? Mutta onhan se kärryt perässä mennyt niin paljon ja osoittanut fiksuutensa etten uskonut siinä olevan ongelmaa. Ja ei muuten ollutkaan. Hieman jänskätti tarhassa riehuvat hevoset ja vauhtia olisi halunnut olla enemmänkin kuin mitä kuski halusi, mutta muutamalla ravipätkällä selvittiin kunniakkaasti Opistolle.

 Orin outfit on ehdottomasti pinkki.
Tämä oli ensin vitsi, mutta jossain vaiheessa se vain lähti käsistä ja sitä jatkettiin, joten miksikäs ei. Vielä pinkit jalustimet ja martsa niin tässä on kuulkaas täydellinen kokonaisuus. Sattumalta kuskin hanskatkin olivat pinkit!
huom. en pidä pinkkinä värinä, mutta se nyt sattuu herra Orille sopimaan. Emme puhu hänen kuullensa väristä "pinkki" vaan vain tyylikkäistä uusista varusteista.
Ohjat T-Stable grippiohjat - Huopa HV Polo - Suojat HV Polo - Bootsit Horse Guard
 Ja älkää pelätkö: jos joskus julkisesti lähdemme kisoihin, tulemme pysymään hillityissä sävyissä. Nämä kamat on vain meitä hauskuuttamaan "kotikäyttöön" eikä niinkään orin julkiseen nöyryyttämiseen ;)

Näyttelyt olivatkin ajoissa, joten kun pääsimme perille viimeistelimme Herkun ja vaihdoin vaatteet. Mentiin suoraan siitä mittaukseen, mutta mikään suuri kiire meillä ei ollut, sillä siellä oli 3-vuotiaista vasta ensimmäinen arvosteltavana ja Herkku oli luokasta viimeinen (luokassa oli yhteensä 6 osallistujaa). Mittauksessa ori käyttäytyi mallikkaasti ja antoi kopeloida läpi hyvin. Korkeutta herralle oli siunaantunut jopa 2 senttiä enemmän kuin keväällä, go Herkku! Pieneksihän herra jää mutta ei se haittaa. Nyt korkeutta huimat 156 cm. Mittauksen jälkeen siirryttiin maneesiin hengailemaan ja kävelemään.




"No hyi yök julkista pussailua, näkiks noi tammat ton?!"

Maneesissa Herkun mielestä kaikista komein ori oli päädyssä, siellä peilistä katsoi joku semmonen tosi komee hemmo. Sille pitikin ihan joka kerta ohi mennessä vähän pörhistellä ja höristä. Ja ensimmäisellä kierroksella se jaksoi huutaakin kokoajan ja pomppia jopa kahdella jalalla. Tiesin että se kyllä sen lopettaa kunhan en vaan reagoi sen hölmöilyyn. Ja niin se lopettikin ja hetken päästä se jo möllötteli ihan rauhassa paikoillaan muista ympärillä olevista välittämättä.

Kun siinä oli parin varsan arvostelut kuunneltu, ajateltiin ottaa hieman ravia, että nähdään miten se maneesissa käyttäytyy. Ensimmäinen ravi pätkä oli aivan mielettömän huikea, ei meinannut edes esittäjä pysyä siinä menossa mukana. Sitten tulikin vähän liian kivaa ja pompittiin hetki paikoillaan ja vähän laukattiinkin. Nopeasti kuitenkin sain sen sellaiseen kivaan moodiin että sain sen jopa omasta mielestä ihan hyvin ravaamaan. Fiilis oli ihan hyvä ja sitten taas vaan käveltiin ja odoteltiin. Ja jännitettiin hurjasti! Ja vielä viimeiset ravit ennen kehään menoa ja ei muuta kun arvosteltavaksi.



Ensimmäisissä ravipätkissä piti tietenkin pikkiriikkisen pomppia, totta kai!

 mutta sitten se muisti miten käyttäydytään!

"Koitas nyt vammanen juosta siinä vähäsen kovempaa.."

Se söi mun raippaan reijän!

Sitten ei muuta kun arvosteluun! Ensin käyntiliikkeet, mitkä se valitettavasti rikkoi ja oli hieman kiireinen. Olisi ehkä pitänyt hieman hidastaa omaa käyntiä mutta no, näin nyt. Sitten tovi seistiin ja sen jälkeen ravia. Ensimmäinen pätkä oli vähän laimea ja viimeisillä metreillä rikkoi laukalle. Seuraavan pätkän otin sitten vähän varovaisemmin ja samalla kuitenkin pikkasen voimakkaammin. Ja vitsi miten hienosti meni. Sitten piti kääntyä ja herra päätti esittää omat liikkeensä ja loikkasikin pystyyn. Jotenkin se tuli yllättäen ja odotin että se sen heti lopettaa mutta ei, hyppäsikin uudestaan. Läpäytin sitten piiskalla sitä vähän sillain "Nyt herra kunnolla" asenteella ja itseasiassa Herkku tajusi itsekkin olleensa vähän hölmö. Ihan kun moisen käytöksen korvatakseen mennä huristeli viimeisen suoran aivan mielettömän hienoa ravia!!
Sitten seistä nökötettiin arvosteltavana. Ja taas Herra osoitti olevansa oikea herrasmies ja oli kyllä niin hienosti. Tuomarit sai pyöriä ja hyöriä ja koskea ja katsoa ja ori vaan möllötti, kuitenkin ollen skarppina ja hereillä. Olin niin ylpeä! Sanoinkin että se on oikeasti pirun kiltti, antoi tuossa ravatessa vaan ihan väärän kuvan itsestään heh. Arvostelu menikin sitten ihan hujauksessa ja kohta päästinkin sivumpaan kuulemaan lausunto.




Arvostelu
Tyyppi: hyvät tyypit 8
Runko: Sopusuhtainen, lihaksikas, pyöreä runko. Lyhyt säkä. Lyhyt, vahva selkä. Ilmeikäs pää. Pyöreä lautanen. Hyvät reisilihakset 8
Jalat: ej hyväasentoiset, vennohkot vuohiset. tj suorahkot kintereet 7,5
Kaviot: hyvänpuoleiset, hieman renkaiset kaviot. 7,5
Käynti: Suoraa, etee ahdas, takaa väljää. Aktiivista, kiireistä, hieman lyhyttä 7,5
Ravi: Suoraa, väljää. Rytmikäs, rullaava, erittäin hyvä mekaniikka 9!!!
yhteensä 47,5p, II+ palkinto 
Huomioita: hyväkäytöksinen


Niin ylpeä mun superorista!! Ihan huikeeta! Oltiin tyytyväisiä jo että se sais edes puhtaan kakkosen mutta herran jestas, vielä II plus! Kyllä se on vaan semmonen ruma ankanpoikanen ollut mulle aina, ettei sitä aina tajuukaan miten hieno siitä on tullut. Lisäksi paljon lämmitti mieltä kuulla että se sopis myös erinomasesti tyypiltään myös ratsuksi! Sehän on meinaan tosi kompakti ja simppeli paketti. Voihan ylpeyden ylpeys. Kaikenlisäksi sain itse vielä parhaan esittäjän palkinnon, eli Herkku tienasi 65€ lisäksi itsellensä vielä uuden nahkaisen ketjuriimunarun. Voi että olen niin onnellinen juuri nyt!

29. lokakuuta 2016

No kyllä minä mieleni pahoitin

Olen ajatellut että ehkä se johtuu syksystä. Se, että jaksaa pahoittaa asioista tai vastoinkäymisistä mielensä. Tai ehkä vaan kuukautiskierto aiheuttaa niin rajuja mielialanvaihteluita että pahoittelen mieleni. Mutta sitten kun niitä asioita tai vastoinkäymisiä - tai miksi niitä ikinä kutsutaankaan - sattuu vähän joka hetki, on ehkä vain todettava olevansa mielensäpahoittaja.

Vaikka olenkin rento, olen myös melko tempperamenttinen ja jollain asteella kilpailuhenkinen. Haluan että asiat sujuvat ja kun tottuu johonkin, muutokset saa aina vastarinnan aikaiseksi. No mistä minä nyt olen tässä lähiaikoina mieleni pahoittanut?

Ensimmäisenä pahoitin mieleni HIHS:in parkkitilanteesta. Ensin meille oli luvattu parkkialue ja 4 päivää ennen ilmoitettiin että meille ei ole parkkialuetta, vaan pysäköinti pitää tehdä omatoimisesti maksulliselle parkille kunhan hevonen on purettu hallille. Ja lähimmälle maksulliselle alueelle oli muutamia kilometrejä. Kyllä minä mieleni pahoitin. MUTTA koska järjestäjä hoisi asian kuitenkin kolme päivää ennen kisoja niin että meille kaikilla AT-kisaajille olikin parkkipaikat hallin läheisyydessä, ihan ilmaiseksi, ilman suurempaa draamaa, minun mielenipahoittaminen meni kirjaimellisesti ohi. Kaikki toimi ja henkilökunta oli mukavaa, ei mitään pahaa sanottavaa!

Hississä verkkailemassa. Miten monta ratsukkoa mahtuu yhteen hissiin?

Toinen mielenipahoitus osui vielä parkkiepisodin kanssa samalle päivälle. Olikohan kyse vain huonosta päivästä vai liekö kaikki päivän huono tuuri saamaan minut pahoittamaan mieleni? Joka tapauksessa, oltiin Miinan kanssa Tuusulassa Match Show näyttelyissä 16.10. Todella kiva paikka, puitteet, palkinnot ja järjestelyt. Miina sai hyvän arvostelun ja "voitti parinsa" saaden punaisen ruusukkeen ja pääsyn BIS-kehään. Poni esiintyi jälleen hyvin, hieman ehkä väsyneen oloinen, mutta muuten hyvällä fiiliksellä. BIS-kehässä ravi vaan parani ja lopulta oltiin 5 parhaan joukossa (josta kolme palkittiin).

Ensinnäkin. Onhan se naurettavaa pahoittaa mielensä leikkimielisistä näyttelyistä. Mutta kuten sanoin, joskus päässä vaan naksahtaa ja tulee paha mieli. Lopulta jäätiin palkinnoitta, vaikka Miinan pari, sinisen saanut BIS kehään nostettu, oli BIS3. Ja hei, olen edelleen sitä mieletä että parimme oli myös hieno, hän on palkintonsa ansainnut. Mutta miksi Miina ei voinut heti saada sinistä, jos kerran pari oli parempi? Ja perustelut tälle oli luokkaa "sulla on nätti poni". Ei meidän tarvitse joka näyttelyissä voittaa (tarviipas), ei tarvitse aina saada ruusukkeita (No kylläpäs), mutta olisi kiva saada perusteluja kysymyksiin ja jotain järkevää linjaa. Kyllä minä mieleni pahoitin.

Pevkeleen nätti ponihan se on. pus.

Viimeisin mielenipahoittaminen liittyy Suomen Ratsastajainliiton yhteistyökumppaniin LähiTapiolaan. Kesälomani jälkeen työni on muuttunut hieman fyysisemmäksi. Ei nyt tavallaan raskaammaksi, mutta kuvioihin on tullut rullakot. Niiden käsittely on ennen kaikkea tekniikkalaji, mutta myös voimasta ei ole haittaa. Kun ne lastataan autoon kolme vierekkäin, ne käännetään ns poikittain. Viimeinen työnnetään kahden keskelle ahtaaseen väliin. Vaikka tekniikka alkaakin olla hallussa, välillä kompensoin käsivoiman puutteessa jalkavoimalla - ja tästä puolestaan on ottanut vuonna 2014 kaatumisessa loukkaantunut jalka itseensä.

Eihän se oikeastaan ole ikinä ollut onnettomuuden jälkeen täysin kunnossa. Polvi on rutissut siihen malliin, että tiedostin viiden vuoden sisään että se kipeytyy. Raskautunut työ kuitenkin nopeuttikin prosessia huomattavasti. Kävin hoitavan lääkärin kautta joka lähetti minut ortopedille. Joka puolestaan sai minut itkemään, sillä jalka kipuilee edelleen samalla tavalla kun reilu kaksi vuotta sitten - tuntuu että lihas muljahtelee ja vihloo. Ortopedi sanoi, että siellä on selkeästi jotain, mutta täytyy mennä magneettikuvien kautta ja katsotaan hoitoa sitten. Pahentunut se on kokoajan, polvi särkee kokoajan paikoillaan ollessa ja reisi vihloo kaikessa ratsastuksesta juoksemiseen saatika pienestä kiertoliikkeestä puhumatta. Ortopedi laittoi maksusitoumuspyynnön LähiTapiolaan (joka siis SRL vakuutusyhtiö) ja tästä piti tulla kahden päivän päästä ilmoitus hyväksymisestä, siitä nopeasti magneettiin ja sitten takaisin ortopedille.

Mutta kun puhumme vakuutusyhtiöstä, eihän kaikki olekaan niin yksinkertaista. Odotin 4 päivää ennen ensimmäistä puhelua LähiTapiolaan. Lupasivat laittaa kiireiseksi. Päivää myöhemmin pyysivät kaikki lausunnut jota jalasta on. Hommasin sekä työterveyden että päivystävän lausunnot ja lähetin ne. Seuraavana päivänä sain puhelun: anomukseni on hylätty. Ja millähän perusteella? Sen takia koska SRL oli ilmoittanut heidän kyselyynsä (olenko ollut vuonna 2014 SRL jäsen) että en ole ollut SRL jäsen vuonna 2014. Anteeksi mutta mitä?! Olen kilpaillut kansallisella tasolla, kansallisissa kenttäratsastuskilpailuissa, miten se on mahdollista ilman jäsenyyttä?! Kehoitin heitä laittamaan kyllä uuden pyynnön että tarkistavat asian ja soitin itsekin SRL. SRL sanoivat että joo, kysyivät olinko minä jäsen minun vanhalla nimelläni! Olen muuttanut sukunimeni yli 7 vuotta sitten, kaikki puhelut ja tiedot LähiTapiolassa on Vilander sukunimellä, miten ihmeessä he ovat keksineet jostain repiä vanhan sukunimen. Soitto LähiTapiolaan ja "he lupasivat vaihtaa sukunimeni oikein" vaikka en ymmärrä edelleenkään mitä vaihdettavaa siinä on kun kaikki paperit ja keskustelut on nykyisellä sukunimelläni. Hämmentävää?

No sitten ajattelin että nythän se sujuu. Ja taas vierähti viikko. Eilen sitten soitin ensin SRL että ovatko he hyväksyneet uuden kyselyn. Kyllä olivat. Huokaisin hieman helpotuksesta, sillä nyt se homma vaikutti etenevän ja muutaman päivän odottelu joka oli muuttunut viikoiksi näytti olevan loppusuoralla. Tai sitten ei. Kun soitin sitten LähiTapiolaan jälleen kysyäkseni miten homma etenee niin vastaus oli jälleen: anomukseni on hylätty. Vakuutusyhtiön lääkärin mielestä jalkani ei voi olla onnettomuudessa loukattu, koska siitä on jo kaksi vuotta aikaa. Ja näin kansio sulkeutui ja muutaman päivän odottelu kääntyi muutaman viikon taisteluksi siitä kuka on oikeassa Vakuutusyhtiö vai hoitavat lääkärit. No, jos tässä vielä montakin kuukautta tapellaan niin kyllähän tuo jalka siihen kuntoon saadaan että pääsee jo työterveyden kautta. Sen jälkeen saavat tapella työnantaja ja SRL siitä kuka maksaa; työnantaja uuttavanhaa vai SRL vanhaauutta.

Ja kyllä, jokainen joka silloin kaksi vuotta sitten kirjoitti että annan toipumisaikaa, te olitte aivan oikeassa! En antanut ja nyt saan maistaa sen katkeran suolaisen hinnan. Taputtakaa siis itseänne olkapäälle ja voitte sanoa "mitä minä sanoin" ja "olisit vain kuunnellut minua". Niin se vaan on että jossain määrin kiltteys ja reippaus kostautuu. Kun ei osaa pysähtyä ja odottaa toipumista. 

Kyllä minä mieleni pahoitin.

23. lokakuuta 2016

HIHS tuli, HIHS meni

Ei niitetty mainetta ei kunniaa, mutta fiilisteltiin Pyryn kanssa esteradoille paluuta ja loppu viikonlopusta ihailtiin vauhdikasta ratsastusta ja shoppailtiin tili (melkein) tyhjäksi. Mutta sitä ennen kerrataan mitä tapahtuikaan ennen kuuluisaan Hissiin änkeytymistä.

Ennen kun polkaisemme HIHS kuulumisiin, ajattelin tulla poikkeamaan Suomenhevosherra Herkuleksen kuulumisien kera. Ensinnäkin, viimeisimmän postauksen jälkeen ei viikonloppu alkanut ihan niin hyvin, sillä Molla alkoi ähkyilemään aamulla ja päivä menikin aikalailla tarkkaillessa. Sunnuntai puolestaan vietettiin sitten kotikisoissa toimihenkilönä. No hevostelua sekin.
Mutta Herkules. Herkku on kesän laihtumisesta toipunut erinomaisesti, energia on palautunut normaaliin, ilmojen viiletessä on tullut ori esille ja mitähän muuta. Edelleen se on yhtä kiltti kuin ennenkin ja tänään olivat Elsan kanssa olleet lenkillä ja vielä ihan kaksisteen, eli kukaan ei ollut heitä irroittamassakaan. Välillä sitä unohtaa että herra on vasta kolme vee ja vielä ori kun se on niin simppeli tapaus!

Herkku on myös päässyt ratsun alkeissa eteenpäin ja ottipa muuten ensimmäiset laukka-askeleensakin! Ja kaikista suurin yllätys oli että se oppi laukkapohkeet kutakuinkuin kerrasta. Yhtään kiihdyttelemättä, siitä vaan naps. Herttinen miten ylpeä siitä voikaan olla! Ja tästähän on kohta sitten tulossa ratsu, heh. No ei kai sentään.

Lisäksi Herkku pääsi koittamaan jopa hyppäämistä irtopomppimisen merkeissä ja on saanut myös kuluttaa energiaa kentällä irti juosten. Seuraavaksi Herkulla on tärkeä meno 1.11. kun on Ypäjällä varsanäyttely. Viimeinen mahdollisuus osallistua joten pakkohan se on. Ja onhan sitä kiva taas saada arvio kun alkaa pojasta tosiaan kasvaa mies. Vai mitä mieltä olette?




7. lokakuuta 2016

Vierotusoireita

Tietääkö muutkin sen? Kun on vain aivan järjetön ikävä tallille? Ratsastamaan, ihan vaikka vain karsinoita siivoamaan. Sitä hevosen läheisyyttä ja kaiken kaikkiaan rentoutumista. Minä kaipaan sitä juuri tällä hetkellä aivan järjettömästi!

No miksen mene tallille? Kun pääsisin. Olen koko tämän viikon ollut kiinni töissä. Kyllä, onhan se ammatinvalintakysymys. Mutta pidän työstäni ja sillä pystyn myös rahoittamaan harrastukseni. Työnkuvani (lue auto ja sitä myöden ajolenkki) on vaihtunut kesälomani jälkeen ja silloin kuin minulla on koko viikko töitä, en yksinkertaisesti ehdi tallille. Tällä viikolla työt on alkaneet klo 9-11 välillä ja loppunut klo 22-02 välillä. Kotiin kun pääsee ei muuta kun ehdi sänkyyn kaatua ja on jo taju pois väsymyksestä. 

 piru vie oli kuvaavat tekstit! - viime viikon teinipeliselfie - voisiko joku opettaa solmimaan nauhat?

Ja ei, en minä missään nimessä valita! Vaikka aluksi muuttuneessa työkuviossa oli myös vastarintaa omalta osaltani, onhan tämä ollut myös kokemuksen kannalta ihan mielenkiintoista. Kolme vuotta kun ajoi samaa lenkkiä niin kyllä tämä on jokaiselta päivältä aina jotain uutta ja kokoajan oppii. On tällä viikolla kyllä sitten testailtu paineensietokykyä, ketutuskäyrää kuin hukkailtukin 100€ arvosta tavaraa. Ei siis tosiaankaan firman vaan ihan ihka omaa omaisuutta älkää pelätkö ;)

Mutta se tunne mikä nyt on sisällä. Se on niin vaikea kuvailla. Olen niin ahdistunut. En tiedä mistä se johtuu tai miten sen saisi pois. Havahduin tähän viime perjantaina kun kävin Pyryn kanssa pyörälenkillä. Olin silloin niin iloinen. Vaikka elämä potkii ylipäätään tällä hetkellä, silloin juuri kun olin lenkillä Pyryn kanssa tunsin olevani onnellinen. Nyt viikko takaperin olen vain ahdistunut. Enkä osaa paikallistaa omassa mielessäni syytä miksi olen niin ahdistunut. En tiedä pystyykö ketään sitä edes selittämään. Kohtalontovereita?

Onneksi alkoi viikonloppu. Lyhyt, mutta viikonloppu se silti on. Seuraavaksi pitää jo sunnuntaina rientää töihin, mutta sitä ennen aijon tallilla nauttia aivan jokaisesta hetkestä. Ja HIHSkin lähestyy.. Onko muuten joku tulossa Helsinkiin? Mehän ollaan siellä Pyryn kanssa torstaina ja perjantaina hyppäämässä. Toivottavasti nähdään paljon kannustusjoukkoja siellä ;)

1. lokakuuta 2016

Kärrykivaa

Kärryily on kivaa. Tykkään tosiaan ihan todella paljon siitä liikutusmuotona. Se on tavallaan todella rentouttavaa ja silti hauskaa. Suurin harmi kärryilytouhuissa on se, ettei Pyry pysty sitä enää harrastamaan. Tai varmasti voisi se jossain vaiheessa, siedättämisen ja uudelleen opettamisen jälkeen sitä tehdä, mutta en viitsi sitä enää sillä kiusata. Mutta sujuvasti pääsemmekin sitten arvonnan kysymykseen: kenellä on kivoin ajaa?

Itseasiassa on se aika vaikea kysymys. Mikään näistä kolmesta ajettavasta ei ole ikävä. Yksi ehkä haastavampi kuin muut, mutta kaikkien kanssa on aina pärjätty. Tietenkin pitää olla varusteet jokaiselle hevoselle tarkkaan mietitty ja Herkun tulon myötä keksimme monia helpotuksia myös Mollan varusteisiin. Mutta mennäänpä suoraan siihen järjestykseen. "Kivoimmasta" alkaen, olkaa hyvä:


Ykköseksi minun on tällä kertaa laitettava Miina. Itseasiassa jos se olisi mahdollista, sijoittaisin ehkä molemmat nuoret, niin Miinan kuin Herkunkin tähän. Mutta jos on aivan pakko valita, kyllä tämä superihana shetlanninponineiti vie voiton. Itseasiassa Miina oppi ajamisen salat tosi nopeasti. Nyt tehdään jo sujuvia ravi - seis -siirtymisiä, se nostaa laukan ja tehdään jopa voltteja. Kyllä vain, me ajotaan mennä valjakkovalmennuksiin nyt vielä syksyllä - kevät välillä. Kyllähän tästä neidistä nyt varmasti oiva valjakkoponi tulee! Vielä pitää hurjasti kuitenkin treenata jo ihan suoruutta ja suoraan kulkemista, mutta onhan näitä ajokertoja vielä todella vähän kuitenkin takana..


Toiseksi listassa nousee tosiaan kolme vee herrasmiesori Herkku. Ennen laitumelle menoa olin ajanut Herkulla vain muutamia kertoja, mutta nyt kun se on tullut takaisin treeniin niin olen enemmänkin ajellut. Aluksi oli hieman hakemista ravin kanssa, mutta nyt alkaa tulemaan jo hienoa ravipätkää ja se jo tukeutuu paremmin ohjaan eikä ole kädelle tyhjä. Viimeksi lenkillä oli virtaa jo niin paljon, että juoksu lähti ihan ilman ensimmäistäkään pyytämistä! Herkun suurin heikkous on kuitenkin kärsimättömyys. Kun ei malta niin ei malta. Se onkin oppinut ikävän tavan että lähtiessä jos ei pääse suoraan liikkeellä hyppää pystyyn. Nyt onneksi tapa on jo rauhoittunut ja herra malttaa tovin odottaa. Pikku hiljaa. Mutta muuten tämä on kyllä luotettavin ajettava ikinä. Siellä me City kurvaillaan Ypäjän keskustassa autojen joukossa. Eikä tämä juniori ole siitä moksiskaan!


Haasteellisin ajettava onkin meidän turbomummo Molla. Mollalla on verissä erittäin vahvasti ravuri (ja en oikein ymmärrä miten siitä ei ikinä ravuria tullut). Vauhti on reipasta ja kun kerran päästään ravaamaan niin ei se käyntikään enää maistu vaan sitten mennään passia kotiin loppumatka. Pellolla tämä neiti päästelisi vaikka useamman tunnin ravia. Kivaa on ja hiki tulee - myös kuskille! Tässä meinaan on sitten sellainen paino käsillä, että välillä miettii että toimiikohan jarrut. Mollan kanssa on jouduttu vähän enemmän sumplimaan varusteita. Sillä ajetaan ravikuolaimella ja kiintomartingaalin kanssa. Martingaali rauhoitti sitä huomattavasti: Sen jälkeen kun kerran pellolla se lähti minua kärryjen kanssa kuskaamaan, ei ole ilman tuota pientä lisäremmiä ajettu. Lisäksi nykyään laitetaan aina ajettaessa korvat kiinni - ja Homma sujuu taas paljon lepposammin. Äitihän tosiaan tipahti nyt juuri hiljattain Mollan kyydistä kärryiltä. Kun vanhalla neidillä oli vaan turhan kivaa pellolla, mutka ja pieni töyssy tekivät tehtävänsä. Ja sen jälkeen kyllä kulki tamma varovasti ;)

Arpaonni suosi tänään Essi Ahosta (essi.ahonen@hotmail.com), Onnea!
Sinulle on laitettu sähköpostia :)