30. syyskuuta 2016

Kärrykivaa

Kärryily on kivaa. Tykkään tosiaan ihan todella paljon siitä liikutusmuotona. Se on tavallaan todella rentouttavaa ja silti hauskaa. Suurin harmi kärryilytouhuissa on se, ettei Pyry pysty sitä enää harrastamaan. Tai varmasti voisi se jossain vaiheessa, siedättämisen ja uudelleen opettamisen jälkeen sitä tehdä, mutta en viitsi sitä enää sillä kiusata. Mutta sujuvasti pääsemmekin sitten arvonnan kysymykseen: kenellä on kivoin ajaa?

Itseasiassa on se aika vaikea kysymys. Mikään näistä kolmesta ajettavasta ei ole ikävä. Yksi ehkä haastavampi kuin muut, mutta kaikkien kanssa on aina pärjätty. Tietenkin pitää olla varusteet jokaiselle hevoselle tarkkaan mietitty ja Herkun tulon myötä keksimme monia helpotuksia myös Mollan varusteisiin. Mutta mennäänpä suoraan siihen järjestykseen. "Kivoimmasta" alkaen, olkaa hyvä:


Ykköseksi minun on tällä kertaa laitettava Miina. Itseasiassa jos se olisi mahdollista, sijoittaisin ehkä molemmat nuoret, niin Miinan kuin Herkunkin tähän. Mutta jos on aivan pakko valita, kyllä tämä superihana shetlanninponineiti vie voiton. Itseasiassa Miina oppi ajamisen salat tosi nopeasti. Nyt tehdään jo sujuvia ravi - seis -siirtymisiä, se nostaa laukan ja tehdään jopa voltteja. Kyllä vain, me ajotaan mennä valjakkovalmennuksiin nyt vielä syksyllä - kevät välillä. Kyllähän tästä neidistä nyt varmasti oiva valjakkoponi tulee! Vielä pitää hurjasti kuitenkin treenata jo ihan suoruutta ja suoraan kulkemista, mutta onhan näitä ajokertoja vielä todella vähän kuitenkin takana..


Toiseksi listassa nousee tosiaan kolme vee herrasmiesori Herkku. Ennen laitumelle menoa olin ajanut Herkulla vain muutamia kertoja, mutta nyt kun se on tullut takaisin treeniin niin olen enemmänkin ajellut. Aluksi oli hieman hakemista ravin kanssa, mutta nyt alkaa tulemaan jo hienoa ravipätkää ja se jo tukeutuu paremmin ohjaan eikä ole kädelle tyhjä. Viimeksi lenkillä oli virtaa jo niin paljon, että juoksu lähti ihan ilman ensimmäistäkään pyytämistä! Herkun suurin heikkous on kuitenkin kärsimättömyys. Kun ei malta niin ei malta. Se onkin oppinut ikävän tavan että lähtiessä jos ei pääse suoraan liikkeellä hyppää pystyyn. Nyt onneksi tapa on jo rauhoittunut ja herra malttaa tovin odottaa. Pikku hiljaa. Mutta muuten tämä on kyllä luotettavin ajettava ikinä. Siellä me City kurvaillaan Ypäjän keskustassa autojen joukossa. Eikä tämä juniori ole siitä moksiskaan!


Haasteellisin ajettava onkin meidän turbomummo Molla. Mollalla on verissä erittäin vahvasti ravuri (ja en oikein ymmärrä miten siitä ei ikinä ravuria tullut). Vauhti on reipasta ja kun kerran päästään ravaamaan niin ei se käyntikään enää maistu vaan sitten mennään passia kotiin loppumatka. Pellolla tämä neiti päästelisi vaikka useamman tunnin ravia. Kivaa on ja hiki tulee - myös kuskille! Tässä meinaan on sitten sellainen paino käsillä, että välillä miettii että toimiikohan jarrut. Mollan kanssa on jouduttu vähän enemmän sumplimaan varusteita. Sillä ajetaan ravikuolaimella ja kiintomartingaalin kanssa. Martingaali rauhoitti sitä huomattavasti: Sen jälkeen kun kerran pellolla se lähti minua kärryjen kanssa kuskaamaan, ei ole ilman tuota pientä lisäremmiä ajettu. Lisäksi nykyään laitetaan aina ajettaessa korvat kiinni - ja Homma sujuu taas paljon lepposammin. Äitihän tosiaan tipahti nyt juuri hiljattain Mollan kyydistä kärryiltä. Kun vanhalla neidillä oli vaan turhan kivaa pellolla, mutka ja pieni töyssy tekivät tehtävänsä. Ja sen jälkeen kyllä kulki tamma varovasti ;)

Arpaonni suosi tänään Essi Ahosta (essi.ahonen@hotmail.com), Onnea!
Sinulle on laitettu sähköpostia :)

26. syyskuuta 2016

Kuka oli päivän yllättäjä?

Lauantaina suunnattiin kaikkien hevosten kanssa Sastamalaan Match Show näyttelyihin. Tällä kertaa mukaan lähtivät Elsa, Pikku-Jenna, äiti, Kari ja minä. Ja tietenkin koiratkin sitten pääsivät mukaan. Matkaan ei tarvinnut tällä kertaa lähteä ihan niin aikaisin kuin edellisellä viikolla, sillä mätsärit olivat Sastamalassa ja sinne ajoi meiltä vain alle puolitoista tuntia! 




Paikalla oltiin tälläkin kertaa hyvissä ajoin - hei hetkinen, ollaanko me opittu olemaan ajoissa paikalla?! - ehdittiin siinä rauhassa tutustumaan paikkaan. Alueenahan oli puistoalue Sastamalan Kaalisaaressa. Ilmoittauduttiin ja vaihdettiin samalla Elsa esittäjäksi Mollalle (mikä kyllä kokoajan silti unohdettiin vaikka käytiin se joka kuulutuskerralla uudestaan korjaamassa, heh). Sen jälkeen saatiinkin alkaa valmistelemaan hevosia. Tällä kertaa järjestys oli Miina, Pyry, Molla, Herkku. Toisaalta hyvä näin, Pyryn ei tarvinnut hermoilla Mollaa ennen kehää ja säästyttiin ylimääräiseltä draamalta.

Ensin siis puunattiin vielä Miina ja sen jälkeen hieman verkkailin sitä. Kevyesti juoksutin narun päässä ja sen jälkeen juoksin sen kanssa. Hieman se pohjaa varoi, vaikka kengätön se on ja kaviot ihan hyvin pitivät pystyssä. Enemmän Miinaa olin huolissani meidän isosta hevosista, sillä kehä oli tosi pieni ja osittain nurmialueella. Onneksi ei kuitenkaan ollut satanut mitenkään kummoisemmin aikoihin, joten selvittiin ihan kunnialla sitten lopulta kaikkien kanssa.

Hieman verkkailua ja sen jälkeen pakollista poseerausta ennen kehään menoa



Miinan pari oli hieman myöhässä (tai toisin sanoen heillä oli liian vähän apukäsiä mukana niin odottelimme hetken että saivat ponit vaihdettua) ja odottelimmekin hetken kehässä. Aikaa käyttääksemme hyödyksi näytettiin sitten tuomarille liikkeet käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen taas odoteltiin hetki ja päästiin pian rakennearvosteluun. Miina käyttäytyi jälleen hienosti ja esiintyi edukseen kuten se näyttelyissä aina. Oikea Showponi isolla ässällä! Parina meillä oli kyllä aivan megahienossa kunnossa oleva, musta shetlanninponitamma Leijonamielen Victoria. Hippasen siinä jännitti kun parikin mennä viipotti niin nätisti, että kuinka tässä nyt käykään! Mutta tulihan sitä lopulta kuitenkin se punainen ruusuke, jipii!









Hoitajalta isot rapsutukset hyvin menneen suorituksen jälkeen..

Miinan kanssa kun tultiin kehästä menin kiireellä laittamaan suokeille suitset että saatiin ne trailerista alas. Otettiin ensin pojat alas ja laitoin samalla Mollalle valmiiksi suitset. Ehdin juuri ja juuri saamaan ne kun jo piti juosta takaisin punaisten kehään Miinan kanssa. Sinisten kehästä oli Miinan pari noussut punaisten kehään - kyllä, se oli oikeasti tosi hieno! - joten jotain toiveita jatkoon pääsystä osasin elätellä. Mutta kuinka taas kävikään! Miina voitti sitten koko luokan ja otti näin ollen punaisen ruusukkeen lisäksi luokkavoittaja -tittelin. Aivan huippu poni! 

ja taaaas juostaan...

"Hei kaverit, kattokaa mää voitin jotain!"

"Hei onks nää mulle?"


Miina pääsi sitten taustajoukkojen hellään huomaan ja itse siirryin Pyryn pariin. Puunasin sen pikaisesti, suoristelin tukkaa suurimmista takuista ja sen jälkeen hieman kevyesti hölkkäilin sitä liinassa. Pyry arkoi aivan hirmuisesti pohjaan ja oli tosi haluton liikkumaan joten en sen enempää sitä kiusannut. On se kyllä kaiken kaikkiaan komea eläin!

Kehässä Pyry esiintyi tällä kertaa tosi hienosti, aivan huikea ero oli kyllä edellisviikkoiseen, heh. Pieni kehä ei tarjonnut oikein tilaa esittää liikkeitä, mutta saatiin me pari raviaskelta. Lopulta saatiin kuitenkin punainen ruusuke, vaikka tosiaan tuomarin kommentti (ei käsittääkseni kyllä ollut suomenhevosihmisiä, vaan lähinnä poni-ihmisiä) "kovin on pieni" hämmensi. Mutta eihän tänne mitään virallista arviointia tultu hakemaan kun hauskaa pitämään (köhköh. tosissaan nämä näyttelyt kyllä otetaan, vakavamielinen harrastus!)!









noniin esittäjä, skarppiutta siihen peliin toiha seisoo iha jalat väärin päin, argh!!

Pyryn jälkeen oli vuorossa Molla ja Elsa. Sain siis keskittyä hetken Herkun puunaukseen kun Jenna hoisi Pyryä ja Kari Miinaa. Elsa esitti Mollan aivan superhyvin ja niillä alkaa selvästi tuo yhteistyö pelaamaan! Molla on nyt vanhemmiten alkanut ihan hirveesti pitämään kaikesta kisoihin menemisestä ja muusta ja nyt se on kaikissa näyttelyissä ihan kukoistanut. Ja onhan se nyt pirun hienossa kunnossakin! Yhtä hyvässä kun aktiivikisavuosinaan! Pitää vaan varoa ettei se nyt pääse enempää laihtumaan, mutta on se hieno. Meitin turbomummo 19 vee!

Tuomari ei kuitenkaan pitänyt Mollasta eikä ymmärtänyt Mollan pienuutta (pienhevostyypiltään erinomainen) vaan sai huomautuksen vain pienuudesta ja kapeudestaan. Lisäksi päähän kaivattiin lisää eleganttiutta ja liikkeet nyt olivat mitä olivat. Kun taas tietenkin tällä kertaa se omasta mielestä liikkui jo paremmin kuin viimeksi! Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Ei kuitenkaan tosiaan ollu tuomarin mieleen ja sininen ruusuke tuli, mutta olen silti tytöistä super ylpeä!




Mollan vuoron jälkeen mentiin herran Orin kanssa. Se oli kyllä niiiiin ori tänään, piti huudella kaikille ja pomppia kun vietereillä olisi. On se hassu. Sitten hetken päästä taas seistä möllötettiin kiltisti kunhan oli vaan kaikille ilmoitettu että hei "the ORI on täällä taas". Parina meillä oli hieman villi vuotias orivarsa. Herkku käyttäytyi kehässä aivan älyttömän hyvin, tosin ei juoksu mennyt nyt oikein mitenkään kun vauhtiin ei ehditty oikein päästä kun tila loppui. Seisoi kuitenkin kuin tatti ja sai taas olla ylpeä miten hienosti se käyttäytyi.

Tuomari ei tykännyt Herkusta, mutta arvosti sen vahvoja jalkoja ja niissä se puolestaan päihitti parinsa, joten punainen ruusuke tuli myös Herkulle. Silti tiesin että Herkku ei varmasti jatko kehissä pärjää, sillä onhan se vähän kolhon näköinen tällä hetkellä. Päästiin melko suoralta kädeltä punaisten kehään, missä Pyryä tuli esittämään Elsa ja itse esitin Herkun. No, sieltä oli taas Herkun pari noussut sinisten kehästä punaisiin ja koska sekin sijoittui, oli käytännössä Herkunkin "pakko" sijoittua. Niinpä Pyry tipahti ja Herkku oli LKV2 ja sai näin ollen paikan myös BIS-kehästä.






Siinä punaisten värikehässä oli käydä pieni äksidentti kun sen vuotiaan orin esittäjä ei ihan hallinnut sitä ja palkittaessa häntä ori tulla syöksähti Herkun iholle. Herkku sitten polkaisi etujalallaan aika näyttävästi, mutta jäi silti hienosti omalle alueelleen. Sitten se sama vuotias koitti vielä takapuoli edellä tulla kohti, mutta Herkku vaan asiallisesti väisti ja vähän nousi niskastaan ylemmäs. On se kyllä herrasmies, ei edes lähde mukaan tuollaisiin tappeluihin, heh!

Värikehän jälkeen olikin sitten yhden luokallisen verran aikaa odotella BIS-kehää. Siellä lupasin juosta molemmat hepat, mutta tiesin että Herkku siitä ainakin heti tipahtaisi pois, joten sanoin että otan Miinan "pääponiksi". Tällä välin vain hengailtiin, ehdin juosta Hesellä käymään vessassa ja sitten tietenkin otettiin paljon pakollisia kuvia. Päiväähän oli ikuistamassa maailman ihanin Pilvi, joka kuvasi huikean määrän kuvia ja sen takia ollaankin tälläisessä kuvaoksennuksessa tällä kertaa. Koittakaa nyt siitä sitten valita joku paras kuva kun niitä on satoja! Niin ihania muistoja taas jatkoon ♥

Meillä hevoset ostetaan vain nojailua varten ;)

Miina oli kaikkien suosikki! Kaikki halusivat yhteiskuvan Miinan kanssa..


Elämme vakavia aikoja ystävät hyvät. Sen takia nämä ilmeet!






"TYLSÄÄÄÄÄ....!!!"



Ponit on sitä mieltä että menkäähän nyt mäelle niitten kuvienne kanssa...



Sitten olikin jäljellä enää BIS-kehä. Siellä olikin sitten aikamoinen poppoo! Miina, Herkku, shetlanninponiori, suomenhevosveteraani, nuori friisiläinen ja risteytysponi. Siinä sitten tiukalla silmäilyllä koitin arvailla millaisia on sijoitukset. Päivän mittaan oli tullut vähän tuomarin mieltymykset tutuksi, joten veikkailin friisiläistä Best in showksi ja että ehdottomasti Herkku tippuu. Herkku ja shetlanninponi tipahtivatkin heti ja pitkään se pyöritteli meitä neljää kehässä. Lopulta meitä olikin enää kolme: kolme vee friisiläisori, risteytysponiruuna ja meidän pikku-Miina!

Lopulta sitten tuomari käski meidät kaikki seisomaan siihen riviin (järjestyksellä ei väliä) ja sanoi, että halusi ensin perustella että miksi oli laittanut mihinkin järjestykseen. Hänellä oli kuulemma jo järjestys itsellään selvä, mutta hän arvosti erityisesti jalkoja, kehittynyttä runkoa, tyyppiä ja liikettä. Sen perusteella olin ihan varma, että se erittäin korkeasti liikkuva friisiherra ottaa ykkösen..

Sitten aloitettiin palkitsemaan. BIS3 oli risteytysponiruuna. Sitten tuomari jakoi BIS2.. Sille friisiläiselle!!! WIII!! Meitin Miina oli BIS1! Voi että miten hieno poni! Olin siitä niiiin ylpeä! Saatiin jokin kukkaviritelmä ja jotain tuotepalkitoja, saippuaa ja kirja (sekä koiranruokaa?) pokaalin lisäksi. Harmitti kun ei saatu mitään mahtavaa BIS-ruusuketta. Mutta oi pojat, mun mahti poni!! ♥♥



jaaa kunniakierrokselle, wippiii!


Mun superhepat + super mini Miina ♥♥
osaa ne kerta toisensa jälkeen yllättää..