30. elokuuta 2014

Draamapäivä

Huh, mitä draamaa!

Tää päivä on kyllä ollut sellaista ylä- ja alamäkeä. Aamulla heräsin vähän myöhässä, mutta kiiruhdin tekemään aamutallin. Aamiaisen ja hetken koneella viettämisen jälkeen oli tarkoitus lähteä liikuttamaan Pyryä ja meninkin tarhaan. Tammat nätisti tulivat rapsuteltaviksi, mutta Pyry meni heti karkuun. Se jotenkin nyt taas pelleilee ja ei vaan anna kiinni. No, sitten se villiinnytti tammatkin ja kohta ne vetivät kauheaa pierupukkilaukkaa ympäri tarhan. Hetken tilanne vaikutti huvittavalta, mutta kohta vauhti alkoi käymään jo turhan vauhdikkaaksi ja jarrutukset alkoi menemään turhan vaarallisen näköiseksi. Kerran Pyry ja Molla meinasivat juosta toisiaan päin ja Alli alkoi villiintymään ja potkimaan toisia kohti. Menin suosiolla hakemaan tallista porkkanoita ja näin vain kuinka meidän kiltti Molla-poni siellä pomppi kahdella jalalla, useamman kerran!!
Vielä porkkanoidenkin kanssa tallista palatessani hepat mennä riehuivat tarhassa. Kohta kun ne huomasi minun mutustelevan porkkanaa tulivat katsomaan ja rauhoittuivat. Pyry kiinni ja talliin. Ei tarvinnut muuten sen enempää tehdä kun huomasi että jaha, etukenkä irti. Tätähän tässä kaivattiin.. Hevonen tarhaan ja hakemaan kenkään. Ja kenkä löytyi, surullista kyllä se oli Allin kenkä. Siispä vaippa suojaamaan tamman jalkaa.

Sitten ei muuta kun kengittäjälle viestiä jos pääsisi mitenkään tulemaan. Ikävä kyllä kengittäjä oli kipeänä eikä päässyt ja siinä sitten turhautuneena mietin vaihtoehtoja. Maanantaina pajalle, mutta miten huominen? Ei pelkästään se että kisat perutaan, tamman jalka ei kestä kengättömänä yhtään.. Soittelin ympäriinsä Ypäjällä kengittäviä ja viimein sain yhden tulemaan lyömään irtokengät. Kengittäjä tuli ja löi kengät niin hyvin kun sai. Turhan vauhdikkaista leikeistä oli kengät rikkoneet niin hyvin kaviot. Tamman kenkä on varsinkin - kyllä oikein tukevasti tällä hetkellä - tosi pienestä kiinni että irtoavat. Nyt toivotaan että pysyy ensi viikkoon asti niin vien sen ympärikengitykseen..

Huh.. No onneksi saatiin kengät jalkaan ja päästään huomenna kisoihin ja toivotaan että pysyvät hyvin jalassa. Ja hepat lopettavat nuo tarhariehumiset.. Argh! Niin innoissani odotin huomisia kisoja, että toivotaan ettei enää tule mitään takapakkeja ja päästään mukaan starttaamaan kisoissa! Pitää Allia hieman kävelyttää ja ravuuttaa pihalla että näkee ettei aro jalkaansa. Juuri kun sekin alkoi jo kasvattamaan hyvin kaviota, nyt ollaan taas ihan lähtöpisteessä :(

Sitten vähän sivuutetaan muita aiheita. Tein tuossa yksi päivä tylsyyksissäni taas uuden ulkoasun, tällä kertaa syksyisemmän. Tykästyin siihenkin melko paljon, mutta koska juuri vaihdoin, en ole varma haluanko vielä vaihtaa tätä pois.. Mitä mieltä te olette, pistetäänkö vaihtoon?

 uusi, katso kokonaisuudessa täältä (linkkien ja päivämäärä otsikoiden värit vaihtuvat)

nykyinen

29. elokuuta 2014

Linkitä blogisi!

Nyt kaivataan lukulistalle uusia tuttavuuksia ja vanhoja unohtuneita!


Eli nyt toivotaan että saataisiin paljon uusia blogeja lukulistalle! Tarkoitus on siis linkittää oma blogisi, so simple! Itse olen melko kaikki ruokainen blogien suhteen, eniten varmaan uppoavat kilpailevien ratsastajien blogit, mutta myös muita blogeja mahtuu lukulistalle. Eli nyt ei ole mitään rajoituksia blogin painotuksen suhteen. Koon TOP7 blogit sitten kaikkien nähtäville, joten ei muuta kun linkkailemaan! Pyrin tekemään esittelypostauksen 8.-11.9. välisenä aikana, joten siihen asti on aikaa linkata blogeja mukaan :)

Huom! Linkatessa blogisi tähän postaukseen annat oikeuden kolmannelle osapuolelle (minulle), käyttää blogissasi esiintyviä kuvia julkaisussa (esittelypostaus) allekirjoittaneen harkinnan mukaan.

Nyt ei muuta kun linkkejä tulemaan!

27. elokuuta 2014

Mikä kouluratsastus?

sileän työskentely, perusratsastus, tuuppailu..


Kyllä minä pidän kouluratsastuksesta. En tiedä, voiko omaa ratsastustani kutsua kouluratsastukseksi, mutta olen vaikka siinäkin amatööri-kouluratsastaja. Tykkään käydä kisoissa ja joskus kun oikein hyvin tuntuu menevän harkitsen tosissani vaihtavani jopa lajia. Kunnes realiteetit ja kylmä fakta iskevät minut rajusti maan pinnalle. Että minusta tosissaan olisi kouluratsastajaksi, minun täytyisi nähdä vielä enemmän vaivaa. Ei sillä ettenkö jo nyt näkisi, mutta vielä enemmän. Ja muuttaa asennetta. Koska kouluratsastajathan ovat perfektionisteja ja hifistelijöitä, eikö? Mitä siis tälläinen hidas hälläväliä tyyppi edes yrittää valkoisten aitojen sisälle!

En tiedä mistä sain idean pohtia omaa kouluratsastaja-minääni. Oliko se eilinen ahaa-fiilis Lehmän selässä, se että menen viikonloppuna koulukisoihin vai samassa maneesissa räiskivä arvostettu kouluratsastaja/valmentaja. Halusin kuitenkin pohtia mitä kouluratsastus - tai perusratsastus, mitä kaikki alle Vaativan luokan ovat - minulle merkitsee.

Eilen töistä päästyäni ja iltamyöhäisellä äiti jaksoi vielä raahata minulle hevosen maneesille. Pääsin kiipeämään tamman selkään ja tiesin ettei se tule olemaan kaikista helpointa. Itsellä pitkä työpäivä ja tamma oli selkeästi jo ruoka-ajan perään. Yritin harjoitusravissa päässäni miettiä kaikki mahdolliset istumista helpottavat mielikuvat ja rentoutua kokonaisuudessaan. Viimeiset pätkät olivatkin jo sen verran hyviä, että lopetimme noin 40 minuutin treenin jälkeen. Vatsalihakset kiittivät ja illalla syöty pyttipannu maistui jo uudestaan suussa. Mutta fiilis oli uskomaton. 


En halua kirjoittaa tätä postausta negatiivissävytteisesti, vaikka se varmaan väkisin tulee siltä kuulostamaan. Haluan pikemminkin kirjoittaa tämän itselleni sen takia, että heräisin vihdoin ja viimein tekemään itselleni jotain. Yrittämään vielä enemmän kuin mitä nyt yritän. Sen takia kerron teille suurimmat heikkouteni kouluradalle lähtiessä. Kerron myös heikkoudet, joista olen ottanut yliotteen ja nykyään ne ovat historiaa.

Kaikista suurin ja ulospäin näkyvin kouluratsastaja-egoani tiputtava ongelma on ryhti. Olen onnettoman huonoryhtinen. Sen ääneen sanominen saa minut voimaan pahoin ja vihaiseksi. En minä sitä tahallani tee, mutta se on loputtoman pitkä ja kivinen polku lähteä korjaamaan tuota syntistä ryhtiä. Hartiat taakse ja leuka rintaan, katse eteen. Kas kun näin kirjoitettuna se kuulostaa helpolta ja silmissä avautuu täydellinen ja suora, harmoninen ryhti. Koska ryhti on suurin heikkouteni, se on myös herkin paikkani. Tuntuu inhottavalta kun äiti muistuttaa että pitää istua kyydissä - ryhdikkäästi. Tekee mieli aina puhkoa silmät sen päästä ja huutaa sylki suusta. Yleensä tuhahdankin jotain vihaisesti. Vaikka tiedän, että rakas äitimuori on vain hyvällä asialla - muistuttamassa minua siitä, että istumalla paremmin saan myös hevosen liikkumaan paremmin. (Eli koita äiti vaan jaksaa vaikka minä olenkin vatipää ja kiukuttelen. Intät sitä mulle niin kauan kunnes istun ryhdikkäästi.. *pus*)

Pohje. Nykyään saan sentään jalkaani jonkinlaista voimaa ja ajatusta. Ennen se oli heiluva vaijeri irti hevosen kyljestä. Kyllä se vieläkin hakee paikkaansa, mutta pätkittäin muistan, että ratsastamalla jalalla eteen tulee olemaan hevonenkin avuilla. Ei se selässä istuminen ja ohjista nyppiminen saa aikaan kouluradalla hyväksyttävää peräänantoa, vai mitä sanotte? Sain todella paljon apua aikoinaan Aira Toivolan ratsastuspilateksesta. Valitettavasti en kuitenkaan päässyt jatkamaan tunneilla niin paljoa että saisin istuntani täydellisesti vakiinnutettua. Onneksi muistissa on kuitenkin kikkakolmosia ja yritän päästä myös jatkossa Airan tunneille. Varsinkin kun tulee nyt jo aivan kivenheiton päähän niitä pitämään!


Yksi suuri ongelma kouluratsastajaksi siirtymisessä on juuri luontainen asenteeni. Olen vähän "vasemmalla kädellä" -tyyppi, vaikka haluankin tehdä asiat tarkasti ja huolellisesti. Silti huomaan tekeväni hieman summittain ja silloin tällöin. Tämä heijastuu kovin koulurataan, missä vaaditaan juuri tarkkuutta ja järjestelmällisyyttä. Mutta pitää tässä myös hieman kehaista, että onhan tässäkin asiassa menty jo eteenpäin! Nykyään päästään sentään Pyryn kanssa joku Helppo A rata 56% läpi ja Helposta B:stä tulee melkein järjestäen yli 60%. Ehkä siis harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin?

Yksi suuri ylpeyden aihe pitää kertoa! Se asia mistä olen saanut jo yliotteen; en enää juokse rataa läpi. Ennen kun lähdin kouluradalle, taisin tehdä poikkeuksetta radan nopeusennätyksen. Suoranaisesti juoksin radan asiat läpi, esittämättä niitä kunnolla tuomarille. Nykyään sama ongelma korostuu ehkä liiallisena energisyyden hakemisena. Haluan esittää hevoset energisinä ja varsinkin Pyryn kanssa ongelmaksi muodostuu tällöin kiireellisyys. Eli kouluradalla minun tulisi muistaa (kaiken yllä luettelemani lisäksi), että maltti on valttia.

Miten hassua voikaan olla se, että tuntuu siltä, kun olisin vasta hiljattain ymmärtänyt miten oikeasti hevosta pitäisi edes teoriassa ratsastaa. Totta kai minä olen sen tiennyt pitkään ja ratsastanutkin tiettyinä aikoina hyvin, mutta taas eilen ymmärsin sen. Vaikka minullakin on hyvin omalla moottorilla kulkevia ja reippaita hevosia, en missään nimessä saa unohtaa jalan tärkeyttä. Yleensä jään vain himmailemaan kädellä ja unohdan, että se tekee vain hallaa sekä kuskille että hevoselle. Nyt yritän taas - jälleen - parantaa tapani ja aijon ensi koulukisoissa, sunnuntaina 31.8., ratsastaa niin hyvin kuin pystyn. Kaikilla hevosilla. Eilen maneesityöskentely oli mukava lopettaa rennolla hevosella. Oli se ainakin rentoutuneemman oloinen kun maneesin toisessa päässä kulkeva "koulutuksessa" oleva kouluratsastajan ratsastama hevonen. Ja ei, minulla ei ole ratsastajaa mitään vastaan. (tai kyllä on, en kestä tuollaisia ihmisiä jotka repivät, potkivat ja hakkaavat hevosia sillä perusteella että niillä on oikeus (lue: nimeä) siihen, hyi!)


Huh, en tiedä sivutinko aihetta nyt pahastikin, teksti vain pulppusi minusta ja en halunnut pysäyttää sormiani kun sitä kerrankin tuli muistakin kuin kilpailuista tai valmennuksista. Korostan tänne loppuun vielä - ennen kuin joku pahansuopa haluaa avata suutaan - että minä harjoittelen vielä ja edelleen. Minulle ratsastaminen on ikuista oppimista; ikinä et ole valmis, mutta voit olla tarpeeksi hyvä jollekin tasolle. Minä tähtään mukavaan harrastamiseen amatöörinä eikä minulle tuota suurta tuskaa jos en ikinä pääse yli 65% tuloksella Helppo A-luokkaa. Tosin, voisin pistää sen vaikka tavoitteeksi, miten olisi.. l0 vuoden sisällä?

Kouluratsastus; täydellistä täydellisyyden tavoittelua - positiivisessa mielessä.

25. elokuuta 2014

Uutta pukkaa

Aikaisemmasta en pitänyt yhtään, tämä menettelee?


Mitä mieltä te olette?
Pistetäänkö heti uutta matoa koukkuun vai sitkutellaanko tällä taideteoksella?

22. elokuuta 2014

Toteutuvatko unelmat?

Onko unelmien tavoittelulla päämäärää? Toteutuuko unelma?



Pitkältä ja loputtoman tuntuiselta työviikolta palasin Ypäjälle ja lähdin liikuttamaan molempia omia hevosiani. Olin valmistautunut "taistelemaan" treenit läpi, mutta ei minun tarvinnut: minulla oli kaksi järjettömän hyväntuulista, energistä ja ennen kaikkea yhteistyöhaluista hevosta alla. Tunsin oloni onnekkaaksi, onnelliksi ja kiitolliseksi. Voivatko unelmat toteutua? Työllä, kyynelillä, mustelmilla.. Mutta ne toteutuvat yksi kerrallaan, aina syntyen uusia unelmia vanhojen tilalle. Unelmointi on päämäärän tavaittelemista, eräänlainen yhden aikakauden päätös ja seuraavan alku.

Unelma: oma hevonen - toteutunut
Olin 11 vuotias nuori neidin alku. Jokainen vähänkin heppatyttö haaveilee nuorena omasta hevosesta. Siitä eläinystävästä jonka kanssa laukkailla vauhdikkaasti maastossa ja hypätä isoja esteitä. Haaveilin äidin ostavan minulle ratsastuskoulun lemppariponin. Kun kaikki ratsastuskouluhevoset myytiin, oli aika saada yhteinen hevonen äidin kanssa. Ja sain ensimmäisen oman ponini. Minä, ratsastuskoulutasoinen junnu, sain kouluttamattoman, järjettömän symppiksen pienen suomenhevosen. En kadu hetkeäkään. Yksi unelmani oli toteutunut. Myöhemmin kasvaessani ponista ulos, haaveilin hevosesta. Ja löysin elämäni hevosen. Elämäni suurin onni ja suurin tuska samassa paketissa.

Unelma: oma talli - toteutunut
Elämän kolhiessa, itseni lopettaessa ala-astetta, äiti halusi uuden alun meille kaikille. Muutettiin Ypäjälle, suomen suurimpaan hevospitäjään. Oma talli, suuri unelma minkä en ikinä uskonut toteutuvan.


Unelma: Kilpailla suomenhevosten mestaruuksissa lajissa kun lajissa - toteutunut osittain
Kilpaileminen edes kansallisella tasolla on minulle saavutus. Se että eksyin kilpailemaan suomenhevosten SM kisoihin oli minun yksi suurista unelmista, mikä toteutui paljon aikaisemmin kun ikinä pystyin kuvittelemaan. En uskonut ikinä löytäväni näin hienoa suomenhevosta..

Unelma: sponsoroida oma cup-kilpailu - toteutunut
Tämän unelman toteutumista en olisi uskonut ikinä tapahtuvan. Niin kauan haaveilin vain ja yhtäkkiä se olikin tänä vuonna totta. Raadoin hulluna töitä saadakseni kaikki juuri niin kuin halusin; ja en kadu yhtään. Tämä kilpailu oli juuri sitä mitä olen unelmoinut - hyvän mielen jakamista parhaimmillaan.

Unelma: menestyä SM/mestaruuksissa - työn alla
Olisi se aika unelma. Ratsastaa niin hyvin että pärjäisi. Parhaamme tänä vuonna yritetään Pyryn kanssa, mitaleja haetaan ja menestystä kaivataan. Töitä tehdään!

Unelma: kilpailla ulkomailla - haaveissa
Uusia unelmia pitää tulla vanhojen tilalle. Yksi suuri unelma on päästä kilpailemaan ulkomaille. Ihan Ruotsi kelpaisi tässä tapauksessa. Pitää varmaan seuraavaksi alkaa työskentelemään hulluna että pääsen tähän unelmaan. Olen kuitenkin valmis raatamaan tämän eteen, tämä toteutuu vielä joskus, sanokaa mun sanoneen!

Unelma: oma isompi hevostila - pilvilinnoissa
Unelma, haave, pilvilinnat.. Asia mistä haaveilen ja jos olisin miljonääri näin tekisin. 10 hevosen talli, maneesi, kaksi kenttää, isot tarhat. Hoito 10+. Aina saa haaveilla ja tarpoa kohti isompia pilvilinnoja!


Lukijat, mistä te unelmoitte?
Unelmoin monista muistakin asioista. Terveydestä, työstä, rakkaudesta, mistä milloinkin.

20. elokuuta 2014

Karin valmennuksessa

Aivan huikea kirjava!


Maanantai illalla sain todella loistavan puhelun kun soitettiin että Kari Nevala olisi tulossa Merjalle tiistai aamusta klo yhdeksän. En voi sanoin kuvailla sitä onnentunnetta, epäonnistuneen rataestekokeen jälkeen päästiin heti korjaamaan virheitä. Yövuoro valui kuitenkin pitkäksi ja olin Ypäjällä vasta seitsemän aikaan aamulla ja valmennukseen lähdettiin 24 tunnin hereillä olon jälkeen. Olin ihan varma että tipun kyydistä tai ratsastan muuten huonosti, mutta miten kävikään!

Pidettiin valmennus maneesissa, koska yö ja aamun satoi vettä ihan kaatamalla. Ja oli hyvä vaihtoehto, koska kesken valmennuksen sitä tuli vielä vähän enemmän lisää. Aloitettiin normaalisti kevyt ravi ja laukka, sen jälkeen kaikissa askellajeissa pieniä voltteja ja väistöjä. Allin kanssa ongelmia oli oikeaan kierrokseen, painoit takapäätä ulos ja ei taipunut kokonaan rungostaan. Huolellisella ulko-ohjalla ja jalalla sain kun sainkin sen pehmeäksi. 

Itseasiassa kyllä sen huomaan itsenäisessä ratsastuksessa, mutta olen jotenkin todella avuton vaatimaan suuremmin. Nyt tuli taas huomattua että jos haluan oikeasti eteenpäin, pitää tehdä töitä, eikä missään nimessä riitä se että huomaan ongelman mutten jaksa/viitsi/halua sitä korjata. Taas sai kirota oman itsensä kun ei viitsinyt aikaisemmin panostaa. No, suunta eteenpäin!

Ensin muutamia verkkahyppyjä, missä haettiin vain rentoutta ja sen jälkeen pientä rataa. Kerroin Karille että sarjalla oli ollut ongelmaa ja olikin hyvä että se oli nyt treenissä mukana. Ensimmäisellä kerralla ratsastin sarjalle hyvin ja rohkeasti, joten hevonenkin meni molemmista yli, tehden vain aivan järjettömän leijuvan hypyn okserille. Kun sitten alettiin tulemaan myöhemmin uudestaan ratsastin itse vähän hitaammaksi kädellä ja kun hevonen olikin hyvin avuilla jäätiin a-osalle. Mutta myös hevonen teki virheitä! Se on ehkä myös yksi heikkouksistani että pistän aina kaiken omaan piikkiin; ratsastan huonosti, tuon väärään paikkaan, en tee tarpeeksi, teen liikaa.. Taas tuli huomattua (ja Karin suututtua haha) että kyllä se hevonen osaa sitten kusettaa minua kuus-nolla. Eli ehkei se vika ihan joka kerta olekaan kuskissa?

Valmennus oli aivan huippu! Tuntui että itsetunto kohisi taas hurjana ylöspäin ja ohjeet mitä saa on niin selkeät että tälläinen tumpelokin ne tajuaa. Esteet ei korkealle nousseet, max 105 taisi olla, mutta fiilis oli sitä parempi ja taas isot eväät kohti parempaa esterataa. Olen myös ylpeä tammasta joka mielestäni hyppäsi (silloin kun hyppäsi) super hyvin, vaikka hypyt olivatkin hieman isohkoja aina välillä. Kuolain pitää pistää taas vaihtoon, nyt kun ratsasti tamman hyvin avuille, tuli gägi liian kovaksi. Ei muuta kun pessoaostoksille.. Ja kuski ratsastamaan aina ennen esterataa hevosen noin hyväksi perhana ;)


Sellaisiin tarinoihin tällä kertaa!
Upea fiilis tästäkin, päästiin heti korjaamaan meidän virheitä hyvin tuloksin, jes!

18. elokuuta 2014

Pyryn päivä

Skaran kenttäkilpailut Ypäjällä 17.8.


Ypäjän kenttäurakka aloitettiin jo aikaisin aamusta, vaikka kotikisat olivatkin. Pyryn lähtö oli klo 8 ryhmän neljäntenä, joten auto startattiin kotoa jo ennen seitsemää. Siinä sitten herra kuntoon kisapaikalla ja verkkailemaan. Pyry tuntui alusta asti kivan rennolta ja letkeältä ja pitkästä aikaa laukka tosissaan pyöri kunnolla! Hyvällä fiiliksellä annoin sen kävellä siihen asti kunnes porttivahti meidät huutaisi kisakentälle. Siinä sitten kaverin kanssa pyörittiin ja keskusteltiin, kuunneltiin välillä ketä saa mennä kisa-alueelle ja käytiin leikkimielisesti pätemässä kenttien nimistä, heh. Aloin ihmettelemään että ei kenttä kutonen nyt niin pitkä ohjelma ole ja olin kuitenkin neljäs lähtijä. Sanoinkin sitten porttivahdille että mikä siellä kestää niin totesi vain minulle että tässä kokoajan yrittää saada numeroa kuusi hätistettyä kisakentälle päin. Paniikkihan siinä iski, vaikka inhimillinen virhe oli unohtaa huutaa minut kisakentälle..

Mentiin sitten reipasta ravia metsäkentältä keskikentälle, missä olin seuraavana valmistautumassa. Pyry hermostui ihan täysin ja itse yritin vain nollata itseeni ja muistella rataa mahdollisimman hyvin. Pyry alkoi huutelemaan ja laukkakaan ei enää pyörinyt. No, ei muuta kun radalle kun vuoro tuli!

Rata oli ihan ookoo. Ei mikään priimus, muutama rike ja laukassa lyhyellä kaulalla. Jännittyessä Pyry on tosi vaikea ratsastaa pidemmälle kaulalle ja muutenkin tilanne oli jotenkin tosi stressaava tällä kertaa. Parempi kun kevään Niinisalossa, eli joku kehitysaskel johonkin suuntaan. Sitten vielä kuski alkaa ratsastamaan tarkemmin. Erityisen tyytyväinen olen molempiin laukannostoihin, jee joku onnistuu edes hyvin! Prosentteja kerättiin kouluradasta kasaan 58,13%, virhepisteiksi muutettuna -62,8.








Kouluosuuden jälkeen lähdettiin vaihtamaan hieman varusteita ja laitettii suojat jalkaan. Pyry tuntui tosi kivalta vielä tässäkin vaiheessa, energiseltä! Kävin kävelemässä esteradan joka ei ollut ihan helpoimmasta päästä, mutta todella kivan oloinen. Verkkaan mentiin ainoastaan ottamaan pari hyppyä ja sitten ei muuta kun radalle!

Pyry oli ihan räjähtämässä käsiin kun päästiin radalle! Haha, en voinut kun nauraa siellä selässä, niin intona se oli kun tajusi että nyt päästään hyppäämään. Sen voin sanoa että sitä on pirun vaikea ratsastaa kun se käy vähän liian kuumana ja tänäänkin se kostautui kolmella puomilla jotka kaikki olivat pystyjä. Annoin sen helposti vain roiskaista vauhdikkaammin pystyn yli ja silloin kun se on tälläinen todella menohaluinen (ja aivan järjettömän suloinen ihanuus!) se pitäisi vaan malttaa tuoda terävämmin aina loppuun asti. Esteradalta siis kolme puomia ja virhepiste saldo -74,8. Radan jälkeen en voinut kuin hymyillä, aivan uskomattoman ihana ja suloinen hevonen.. Ja en tippunut rataesteillä, mikä tarkoitti että pääsimme suorittamaan sairaan kivan oloista maastorataa, jee!







Olin aivan järjettömän onnellinen Pyryn aamun suoritusten jälkeen. Se oli niin uskomattoman kiva tänään ja se todellakin oli menossa mikä on vain ja ainoastaan positiivistä. Vaikka se on silloin tavallaan vaikeampi saada tekemään puhdasta rataa, se on silloin helpompi toisaalta ratsastaa maaliin asti. Aivan uskomattoman ihana hevonen!

Herra pääsi hetkeksi koppiin ja jäimme odottelemaan tamman koulua. Alli starttasi 12.30 ryhmän toiseksi viimeisenä, mutta se tarvi paljon verkkaa ja kävelyä kun oli koko aamun joutunut seisomaan kopissa. Puoli kahdentoista aikaan aloimme laittaan sitä kuntoon, pistin letit nystyröille ja kuivashampoolla suihkin pahimmat liat mitä vain irti sain. Sitten ei muuta kun verkan suuntaan!

Verkassa ensin hölköttelin pitkää ja rentoa ravia ilman suurta päämäärää. Sen jälkeen aloin tekemään paljon pieniä voltteja ja isolla ympyrällä siirtymisiä. Meinasi muuten oma leuka loksahtaa ammolleen kun tehtiin verkassa siistejä ravi-käynti siirtymisiä!! Ihan uskomatonta, tuntuu ettei kotonakaan olla saatu niin hieno siirtymisiä aikaan, joten radalle lähdettiin todellakin hyvillä mielin!

Radalla uskoin vähintäänkin tekeväni elämäni parhaan kouluradan Allin kanssa. Kunnes unohdin radan! Älkää kysykö miten tuossa voi unohtaa radan, mutta unohdin tosiaan keskiravissa keventää. Otin uudestaan ja keskiravikin oli huomattavasti hienompi, hyvä tamma! Käynti siirtymisen sössin myöhäiseksi ja laukan nostossa tammalle tuli erimielisyyksiä ja teutaroitiinkin hetki kahdella jalalla kunnes hypättiin tyylikkäästi laukkaan. Kuitenkin loppurata meni taas hyvin ja olin hyvillä mielin, sillä unohduksesta ja ensimmäisestä laukannostosta huolimatta, koulurata oli yksi parhaista mitä ollaan tehty! Paitsi kun kuulin prosentit, 54,4%. Jeah..







Ja ennen kun ketään tulee pätemään niin ymmärrän kyllä ettei rata ole vielä täysin tasainen ja tuollaisella radalla missä on todella vähän arvostelukohtia pienikin virhe on kohtalokas. Järkytti ne pisteet silti, heh!

Sitten tammalle vain varusteet vaihtoon ja estekentälle. Rata oli simppeli ja kulki melko pitkälti samaa kaavaa helpon radan kanssa. En siis jaksanut mennä kävelemään vaan vedin tunne pohjalla. Verkassa aluksi tamma oli vähän vaikealla päällä mutta viimeinen hyppy oli jo superhyvä ja lähdin hyvällä fiiliksellä radalle.

Ensimmäiset kaksi hyvin, kolmoselle etujaloilla puomi, nelosella takajaloilla. 4-5 välissä koitin ratsastaa jalalla vähän terävämmäksi ja päätä ylös, josta tamma otti herneen nenään ja tuli koko vitosen "läpi". Näpäytin hieman raipalle että saatiin terävämpi laukan vaihto ja ratsastin sarjalle terävästi. Ja töks B-osalle. Hieman komensin ja uudestaan laukka ja kohti sarjaa, tällä kertaa tamma päätti ettei vain mene ja tökkäsi jo A-osalle. Se oli sitten siinä.


Itseasiassa en kokenut ihan niin suurta harmitusta kun Niinisalossa Pyryn kanssa. Totta kai harmitti ja mietin mikä hitto on kun ei onnistu ja taas missasin maaston. Tämä määritti myös paljon tamman loppukautta, se käy ainoastaan syksyn Ypäjän kenttäkisoissa ja muuten kierretään sitten seura- ja aluetason este- ja koulukisoissa. En viitsi raahata sitä nyt kotikenttää pidemälle jos on epävarmaan maastoon pääseminen! Treeniä treeniä, kyllä se siitä lähtee. Ehkä vikaa oli tällä kertaa hieman molemmissa!

Alli traikkuun ja sitten odoteltiin Pyryn starttia. Ei tarvinnut onneksi kovinkaan montaa tuntia varrota kun saimme alkaa hokittamaan ja teippailemaan suojia. Hitsi miten innoissani olinkaan lähdössä Pyryn kanssa maastoon!

Pyry oli maastoverkassa aivan super. Taas se oli niin intona, hyvä että sain laukan nousemaan kun poukkoili innoissaan joka suuntaan. Kaikki verkkahypyt oli superhyviä ja ennen kun huomasinkaan oli aika lähteä maastoon. Huikeaa!

Sähläsin lähtökarsinassa jotain kellon kanssa ja en saanut sitä ihan oikeaan aikaan. Jotenkin kuvittelin että lähettäjä sanoo kymmen ja se sanoikin viisitoista ja sitten vaikka painelin ties miten taktikoiden kelloa, en tiedä olinki lopulta muutaman sekunnin kellon kanssa edellä vai jäljessä. Matkaan oli kuitenkin lähdettävä, jippii! Vauhtia sitten piisasikin alusta loppuun eikä ollut yhtäkään pätkää missä herra olisi osoittanut väsymisen merkkiä. Itseasiassa se oli niin itsevarma että kuski jäi parissa hypyssä vähän takapainotteiseksi. Ensimmäisen vaikean oletin olevan kapea tukki, este numero 4. Tämä ei tuottanut mitään ongelmaa. Este numero 11 oli iso ylöshyppy, mihin piti ratsastaa tosi lähelle, mutta herra Pyry päätti toisin ja lähti juuri niin kaukaa kun ikinä ei saa ylöshypylle lähteä. Hengissä ja ketterästi kuitenkin tehtävä loppuun asti. Sen jälkeen tulikin radan vaikein tehtävä; vesitehtävä. Ensin kulma veteen ja sen jälkeen hieman vaikealla linjalla kapea nuolenkärki. Tämä osoittautui monen ratsukon kompastuskiveksi, mutta ei mitään meidän pieni suomenhevospallero mennä hyppäsi sen upeasti! Kaikki lopputehtävät vielä mallikkaasti ja kaikenlisäksi tiukasta ajasta huolimatta Ajassa maaliin! Aivan huikea mies!!





Pahoittelen kypäräkameran äänituotantoa, olin niin fiiliksissä koko radan kun hevonen oli niin sanoinkuvailemattoman upea ettei mitään rajaa! Lisäksi kameran suuntaus on vähän liikaa taivaalle, oli hieman ongelmia toimivuuden kanssa aluksi ja jouduttiin säätämään nopeasti.. Mutta näkyy siinä jotain! Nyt pidetään tämä sama uskomattoman hyvä vire päällä ja seuraavaksi mennään valloittamaan Kangasala! Maaston pääsi kokonaan nollilla vain kuusi ratsukkoa ja lopulta nousimme täysin jumbosijoilta aivan sijojen tuntumaan, tällä kertaa vielä ilman ruusuketta. Mutta niin uskomattoman upea hevonen näytti taas tänään mihin se pystyy..

Maailman onnellisin kuski kiittää ja kuittaa!

16. elokuuta 2014

Lainaratsulla

Hienosti keksittiin kenen hevonen kyseessä - kukapa muu kun Kristiinan hieno Justiina!


Tänään olin olevinani kovin ahkera; aamusta aamutalli, aamupalan jälkeen omien hevosten liikutus, tallin siivous ja hieman kisatavaroiden pakkailua. Silti tuntui että tunnit eivät meinanneet ihan kaikkeen riittää kun vielä yhdentoista aikaan illasta häärin tallilla! Piti ensin postata teille huomisen maaston Walkthrough, mutta alkoi jo klo 20 radannäytön aikaan hämärtymään ja koirien kanssa en jaksanut alkaa pelleilemään joten.. Saatte siis postauksen lainaratsuilusta, kun kävin tänään liikuttamassa Kristiinan Justiina-tamman. 

Ensimmäisen kerran näin tamman livenä torstaina, ihan maasta käsin, ja tänään sitten kipusin itse selkään. On aina yhtä mukava päästä testailemaan uusia hevosia. Mentiin derbyalueelle, jonne tallilta oli vähän matkaa, joten otettiin matkalla hieman ravia. Tamma oli oikein nätisti koko matkan kentille, kerran piti lentoon pyrähtävää lintua pelästyä, mutta kuka nyt ei sellaista pelkäisi.

Mentiin ensin hiekkalaatikolle. Tamma oli vähän varovaisen oloinen, heti kun otti ohjia tuntumalle heitti itsensä ihan pakettiin ja katseli yläkautta silmiin juosten selkä alhaalla apuja karkuun. Tuntui ettei se niinkään mennyt kovaa vaan enemmänkin kipitteli kauheaa vauhtia ympäriinsä. Päädyin tekemään vaan "päämäärätöntä" pyörimistä kentällä niin, että pyysin sitä isompaan raviin. Pian Justiina huomasi että pääsee huomattavasti helpommalla kun vaan ravaa isoa ja rentoa ravia kuskin könötellessä selässä ;)

Hyvin alkua kuvaava kuva. Juostiin kaikkia apuja karkuun, tuntumaa ei saanut ottaa ja kipiteltiin menemään selkä alhaalla pikkuravia..



Nopeasti siitä saatiin kuskille hiki otsalle kun piti ratsastaa reilusti jalalla eteen! Pitäisi omillakin muistaa kuinka tärkeää tuo jalalla ratsastaminen on, tuntuu että jää helposti vain jalan kanssa matkustamaan kun niiltä löytyy niin energinen oma moottori.. 

Muutaman kerran sai pyytää reilummin etenemään jalan kanssa, mutta kohta tamma jo alkoi hieman keskittymään muuhunkin kuin aidan ulkopuolella tapahtuviin asioihin. Moottori oikein alkoi hyrräämään ja pystyi jo hieman ottamaan tuntumaa suuhun. Hieman levoton edelleen suustaan, mutta uskon sen ajan ja lihasten myötä vielä rauhoittuvan! Ei roomaakaan päivässä rakennettu, eikös?





Juuri kuin olimme pääsemässä laukkapuolelle, tultiin hiekkalaatikolle tekemään huomisen kenttäkisojen koulurata. Siirryttiin sitten hetkeksi vielä metsäkentälle, missä tietenkin aluksi piti taas katsella jokaista nurkkaa, heh. Hetken tutkiskelun jälkeen haettiin tällekin pohjalle vähän rennompaa ja pidempää ravia ja sitten tehtiin molempiin suuntiin muutama laukannosto ja siirtyminen raviin. Ja etenkin laukannostoihin haettiin vähän terävyyttä. Jälkimmäisellä kerralla laukka alkoi jo pyörimään paremmin ja saatiin siihen oikein kiva potku, mihin olikin hyvä tämä treenikerta lopettaa!







Hiiiieno tamma ansaitsee iisot taputukset!

Tarkoituskin oli vain ratsastaa askellajit läpi ja kuulostella hieman hevosta. Tekemistähän tammassa on, valmis se ei ole, mutta kovin se on kuitenkin laadukkaan oloinen. Nyt vaan treeniä kovasti että saadaan ylälinjaa pyöreämmäksi niin siitä tulee kovin hieno ja takuulla rauhoittuu edestäkin paljon! Oli kiva päästä treenailemaan näin kivan tamman kanssa, jospa sitä joskus toistekin pääsee vielä kipuamaan selkään ;)




Iso kiitos siis Kristiinalle heppalainasta!
Ja superkiitos Pilville kaikista postauksen kuvista, ilman näitä blogi olisi kovin onneton!