7. joulukuuta 2018

Esittelyssa taman hetkiset passit

Ajattelin nyt seuraavaksi esitella teille minun taman hetkiset passini. Nama tulevat hyvin todennakoisesti viela ainakin hieman muuttumaan, silla varsojen kanssa kun ollaan tekemisissa, toiset vaihtavat treenaria ja toiset muuten vain jaavat enemman jalkeen. Joten sitten ne ovat laitumella pitkia aikoja ja minulle tulee uusi hoitohevonen jne. Mutta silti haluan teille nyt esitella minun taman hetkiset viisi hoitohevostani. Enjoy!


King of Galapagos
s. 2017 - ori - peitsari
i. Art Major - e. Lima Desirable
passi marraskuu 2018 →

Galapagos on yksi minun ehdottomista lemppareistani! Jotenkin tykkasin siita jo heti kun tulin tallille enka osaa aivan varmaksi sanoa mika siina iski niin hirmuisesti. Yleisesti ori on todella kiva kasitella, valjastamisen kanssa ei ole mitaan ongelmia ja se on muutenkin hirmu jarkeva. Lisaksi se on (onneksi) alkanut parantamaan peitsiaan, mutta koska se on vahan huono peitsaamaan, se kayttaa hobblesseja paivittain. Kokoajan kuitenkin paremmin, viime viikolla se ei peitsannut yhtaan vaan ainoastaan laukkasi ja nyt mennaan kuitenkin jo hiitillakin suurimmaksi osaksi peitsia! Pienia askeleita kohti parempaa peitsia, taalta tullaan!





The Party's Rockin
s. 2017 - tamma - peitsari
i. Captiantreacherous e. Rocknroll Cameo
passi marraskuu 2018 →

Rockin on minun mussukka! Ihastuin tahan tammaan aivan silla silmayksella kun se tuli minulle. Omalla tavallaan se osaa olla maailman arsyttavin, mutta samalla hetkella se osaa olla myos niin hellyyttava! Ensimmaiset nelja paivaa se koitti lahinna potkia minua kun yritin laittaa hobbleseja tai jos edes koskin sen takajalkoihin. Nyt se ei enaa sentaan minua potki, heh. Mutta esimerkiksi kun kengittaja kavi laittamassa sille takakenkia, jouduin olemaan kokoajan vieressa koska neiti paatti ettei halua takakenkia. Ja halutessaan se osaa olla kylla todellinen neiti.. Hiiteilla se on tehnyt ihan hyvin ja joskus ei niin hyvin, ihan riippuen siita millaisella tuulella neiti on minakin paivana.





McGibson Guitar
s. 2017 - ori - peitsari
i. A Rocknroll Dance e. McGibson
passi marraskuu 2018 →

McGibson, McGibson, McGibson… Jos joku hevonen saa minun verenpaineeni nousemaan se on tama. Ori on aina naykkimassa tai puskemassa tai pullistelemassa tai ryostamassa tai mita ikina. Eika silla todellakaan ole minkaanlaista aikomusta kunnioittaa sita kanssa kavelijaa. Tai jos koitat menna karsinaan niin se nojaa porttiin niin ettet saa sita auki. Tai ehka raolleen mutta siita ei mahdu sisalle ja jos yritatkin se pikkasen tyontaa lisaa vastaan. ARGH! En jotenkin usko etta se on todellisuudessa mitenkaan ilkea, mutta pirummoinen saapas se ainakin on. Ei ole siis tata hevosta suurilla aivoilla pilattu. Minusta myos tuntuu etta se on vahan turhan energinen nyt kun se ei paase enaa tarhaan, silla viikko sitten se menna rymisteli lauta-aidasta lapi.. Sen jalkeen en ole enaa voinut tarhata sita muuta kun ehka sunnuntaisin jos jonkun muun kuin minun tarha on vapaana. Kukaan ei halua todellakaan ottaa riskia etta tama sekopaa on irti toistamiseen.



Southwind Viking
s. 2017 - ori - ravuri
i. Muscle Hill e. Vivacious Lady
passi marraskuu 2018 →

Viking eli The Champion. Meilla ei ole tallissa kovin montaa ravurivarsaa verrattuna peitsareihin (sanoihin etta noin 5 ravuria ja loput 20 peitsareita), mutta tama varsa on ravureista ehdottomasti paras! Ja kaiken lisaksi se on hirvean selvapainen ja mukava kasitella. Taman herran kanssa ainut ongelma on se, etta se rakastaa tarhailua ja voisi olla siella vaikka koko paivan. Aikataulut ei kuitenkaan anna sita myoden joten joskus kun menen sita hakemaan tarhasta mennaan pienta kissa ja hiiri leikkia. Tamankin ongelman ratkaisin ottamalla ruokakuppiin hieman ruokaa ja tadaa - sielta se mussukka kaveli vastaan. Tie jokaisen miehen sydameen kay vatsan kautta vai mita sanotte?



Sevendollar Shades
s. 2017 - ori - peitsari
i. Well Said e. Santastic
passi marraskuu 2018 →

Shades saa minut miettimaan etten varmasti tieda hevosista hevonkukkastakaan. Mina olen hevosenkasittelijana maaratietoinen, mutta kuitenkin sisallani asuu pieni kukkahattutati. Lahinna siis silla tavalla, etta uskon hevosten oppivan parhaiten kun niita kasitellaan rauhallisesti mutta maaratietoisesti. Taman hevosen kohdalla joskus en ole ihan varma miten pitaisi toimia. Toisena paivana se on kuin ihmisen mieli, seuraavana paivana se on sekaisin kun seinakello. Esimerkiksi lahipaivina, se on vain lahinna sapsynyt aivan jokaista kosketusta, sen silmat pyorivat paassa kun hedelmapeli ja kun koitat nostaa sen takajalkaa se istuu sinun paallesi. Ja jos vahingossa saat sille hobblesit ja alkaa juoksemaan ketjuissa edes takaisin. Ja kaikki nama vaikuttaisi ihan silta etta se olisi piesty joka ikinen paiva, mutta ei: mina olen ainoa joka sita on kasitellyt viimeiset kaksi viikkoa! Seuraavana paivana se saattaa toimia kun unelma ja taas sita seuraavana.. Homma alkaa alusta. Summasummarum en osaa sanoa tykkaanko  tasta hevosesta vai en, silla joka toinen paiva sen kanssa on kiva tyoskennella ja seuraavana paivana se on ehka maailman haastavin hevonen.

6. joulukuuta 2018

Kuuleeko Suomi - Suomi kuulee!

Vihdoista viimein paivistysta Suomen asioista. Itseasiassa niita on vaan niin paljon etten oikein tieda mista aloittaisin. Ehka kaikista jarkevinta olisi aloittaa siita, etta suomen kuulumisia paasee seuraamaan hieman aktiivisemmin ottamalla instagramista haltuun kayttajat @teianmatkassa (Teian ja Pyryn kuulumisia), @suvivilhelmiina (Suvin ja Miinan kuulumisia) seka heidan yhteinen kayttaja tili @teiajasuvisahlaa. Silla paastaan jo hyvin alkuun! Ja postauksen kuvat olen saanut kyseisilta tytoilta (tai muuten kuvaaja on erikseen mainittu).


Alun perin minun idea oli paivitella tasaisin valiajoin miten suomessa menee, mutta kun koneeni hajosi ja sen jalkeen ostin uuden vasta hiljattain.. Kaikki vaan jai! Vuodessa on kylla ehtinyt tapahtumaan vaikka mita ja jotenkin tahan yhteen postaukseen on niin hankala pukea kaikkia naita tapahtumia yhdeksi nipuksi. Niinpa teen vaan todella lyhyen tiivistelman vahan kaikista hepoista.

Ihan aluksi on kuitenkin pakko sanoa etta aivan huikeaa millainen tiimi meilla on Suomessa. Olen ehka maailman onnekkain ihminen kun minulla on nain uskomattomia ihmisia ymparillani. Aiti, Suvi, Teia, toinen Suvi, Kari.. Kuka teita nyt siella ikina onkaan Aitia auttomassa. Olen todella kiitollinen ja onnellinen. Minun suurin murheeni tanne muuttaessani oli miten siella tullaan parjaamaan ja hienosti siella talla hetkella menee. Oi etta ei voi olla kuin ylpea ja onnellinen..!

Mutta jokatapauksessa aloitetaan vahan kuulumisilla. Otetaan vaikka ensimmaiseksi herra Herkules. Herkku on ollut treenissa ja ei niin ahkerassa treenissa, mutta kokoajan kuitenkin liikkunut. Syksyn mittaan ottanut hiitteja ja kylla on ollut kaiken arvoista odottaminen! Kuuleman mukaan se on mennyt suuria harppauksia taas eteenpain ja hanen uuden hoitajansa Suvin kanssa ovat alkaneet treenailemaan ahkeraan. Ensi kesana sitten nahdaan Herkku jo toivon mukaan raveissa :) Ratsuhommia han ei ole nyt tehnyt, silla valitettavasti kukaan ei ole selassa pysynyt kun han on heittaytynyt hieman villiksi oriksi.. Vastapainoksi holkan ja ajamisen lisaksi Herkku (ja myos Pyry) kayvat nykyaan vesimatto jumpalla ja tasta on ollu todella paljon hyotya molemmille.




Seuraavaksi pomppaamme miniponi Miinaan. Oh man mistahan sita aloittaisi! Miina on tana vuonna kiertanyt nayttelyissa, kaynyt raveissa, silla on ratsastettu ja nyt jopa hieman koitettu hyppaamistakin. Se on kasvanut ja se on kehittynyt aivan huikean kauniiksi tammaksi (jota se toki oli jo aikaisemminkin mutta nyt viela enemman) Lisaksi Kalle siirtyi enemman hevosiin ja Miina sai uudeksi kuskikseen Riian, joka on jo aikaisemminkin ollut meidan tiimissa mukana. Miina paransi tana vuonnaan ennatysta huikeat kymmenen sekunttia! Nykyaan Miinan ennatys on 2.49,4ke. Lisaksi Miina starttasi tana vuonna ensimmaista kertaa auton takaa ja tiimi kavi ponin kanssa Ponikuninkuusraveissa ajamassa Pikkuprinsessa lahdon. Nayttelyrintamalla puolestaan poni kavi useissa matsareissa ollen usein BIS sijoilla, kolmissa rotunayttelyissa (yksi II palkinto ja kaksi I palkintoa) seka syksylla Urjalassa kantakirjauksessa. Ja Miina palkittiinkin siella hienosti II palkinnolla! Kolme ylinta kuvaa ja viimeisen kuvannut Mirella Ruotsalainen / hertjekker.net, ensimmainen ravikuva Katri Vesala, toinen Mari Vare.



Tassa Miinalla uusi Amerikasta ostettu nahkariimu 





Mummo-ponille ei kuulu mitaan elaketta ihmeellisempaa, joten siirrytaan sitten siihen mita varmasti moni odottaa eli Pyryn kuulumisiin! Ihan ensiksi haluan sanoa etta olen aivan alyttoman ylpea miten hienosti Teia on edistynyt Pyryn kanssa ja miten pitkalle he ovat paasseet vuoden aikana. Vuosi takaperin Teia aloitti 60 cm luokista ja loppukaudesta hypattiin jo metria! Aivan uskomattoman hieno ensimmainen kausikin viela kaiken lisaksi. Kisaamisen ohella Pyry on kaynyt myos matsareissa oli oli mm. Vaskion Match Show nayttelyissa BIS3! Ja ruusukkeitahan on tullut estekisoista melkein joka kerta, joten aikamoisia rusettikoneita on nyt kehittynyt. Pyry ja Teia kisasivat myos kesalla yhdet kenttakilpailut Ypajalla, harrasteluokassa. Mutta pakko sanoa etta kaikista ylpein olen siita etta tama parivaljakko ratsasti Hameen Suomenhevosten aluemestaruuskultaa tana vuonna! Olen kylla todella ylpea tasta kaksikosta. Kaykaa ihmeessa ottamassa Instagram haltuun ja katsomassa sielta enemman kuulumisia ja miten paljon tama kaksikko on vuodessa saavuttanut ja en malta odottaa mita on tuleva :)







Kiitollinen, siunattu, onnellinen 
Ne on ne sanat jotka ovat paallimaisena mielessa kun mietin Suomea

4. joulukuuta 2018

Kysymyksia ja niihin vastauksia

Eli nyt on aika sitten vastailla niihin teita mielta askarruttaviin kysymyksiin. Elokuun viimeisena paivana sain monia kivoja vinkkeja ja ehdotuksia mita kirjoittaa blogiin ja nyt tassa postauksessa kasitellaan niita minuun vaikuttavia. Lupaan etta pian kuullaan myos niita Suomen kuulumisia joten malttakaahan odottaa. Vaikka tiedattehan miten paljon minunkin sormeni jo syyhyavat paasta kertomaan miten siella menee! Mutta eikohan jo aloiteta ;)

Kiia kysyi: Miksi lähdit juuri ravitallille? Miten päädyit juuri siihen talliin jossa nyt olet?
Olen itseasiassa kysynyt tata kysymysta itseltani useita kertoja, mutta en osaa antaa siihen yhtaan jarkevaa vastausta. Kaiken jarjen mukaan en olisi ikina valinnut ravitallia, mutta koska sellainen mahdollisuus minulle avautui.. Kai siihen oli vain tartuttava. Itseasiassa pelkasin ihan hulluna tanne lahtemista ja mielessani vaivasi kokoajan etta mita jos en osaa mitaan ja olen ihan idiootti siella. Varsinkin kun pitaa puhua viela kielella mita ei todellakaan osaa patkaakaan. Mutta niin sita vaan parjasi heh.

Ensimmaiseen tyopaikkaani paadyin Petran kautta. Petra oli ollut siella aikaisemmin jo kolme kuukautta toissa joten kun han paatti lahtea vuodeksi sai han minut suostuteltua myos mukaan. Joten vahan sillain vahingon kautta paadyin ensimmaiseen paikkaan siis ja siella vietinkin ensimmaiset 8kk harjoitellen mita ravielama taalla pain maailmaa on. Toiseen tyopaikkaan paadyin vahan vahingossa, silla se oli vahan sellainen nopea vaihto. Tiesin pomoni ennaltaan joten kuten joten lahin hyppaamaan tuntemattomaan uskaliaasti. Toisessa tyopaikassa vietin aikaa noin 4 kk. Nykyiseen tyopaikkaan paasin tuttujen avulla. Kun olin lahtemassa ensimmaisesta tyopaikasta yksi puolituttu treenari sanoi etta jos joskus tarvitsen tyopaikkaa ole haneen yhteydessa. Ja kun sita tarvitsin niin otin yhteytta ja han auttoi minulle loytamaan taman paikan. Eli aikalailla on saanut luotua kontakteja ja sita kautta aina loytanyt uuden paikan.


Pinja kysyi: Mua kiinnostaa savien käyttö sielä päin maailmaa kun näyttää että laitatte sitä myös kavioihin, miksi? 
Taalla niinkuin muuallakin maailmaa on kaikilla vahan erilainen kaytanto miten tai milloin savea kaytetaan. Kun tyoskentelin Melanderilla me kaytettiin saveja aina hiittien jalkeen niin, etta savi levitettiin kavionpohjasta polviin asti. Simonsilla puolestaan ei ikina (kukaan muu kuin mina tarvittaessa) kayttanyt saveja. Kavioon laittaessa se toimii samalla tavalla kun muuallakin, viilentaa sita aluetta.

Lisaksi taalla kaytetaan niin kutsuttua Hoof Packingia eli pakataan kavio saveen. Tata olen tehnyt kaikissa kolmessa paikassa. Jos hevonen on esimerkiksi kavioistaan vaivainen, savi rauhoittaa ja viilentaa kaviota. Niita ei kuitenkaan voi pakata 2 paivaa pidempaa, silla lisaksi se pehmentaa kaviota niin  paljon. Eli lahinna saven vaikuttavia ainesosia halutaan hyodyntaa niin etta silla poistetaan kipua ja viilennetaan kaviota.

Entä miten varsoja valmennetaan? Niillähän ajetaan kaikilla melkein kilpaa paljon nuorempana kuin suomessa, päättyykö niiden kilpaurat aikaisemmin? Minkä ikäisiä ovat vanhimmat kilpaa juoksevat hevoset olleet, joihin olet sielä törmännyt? 
Varsojen valmentamista on hirvean vaikea avata, koska taalla jokainen tekee vahan tavallaan. Talla hetkella missa olen toissa, varsat ns hiittaavat kaksi kertaa viikossa eli tiistaisin ja lauantaisin. Toisena paivana ne vain holkkaavat porukassa ja toisena paivana ajetaan yksi reippaampi maili etta nahdaan missa vaiheessa kukakin varsa on. Loput paivat varsat holkkaavat radalla noin 4-6 mailia. Varsojen kilpaura alkaa kaksi vuotiaana jos ne on pysynyt siihen asti kunnossa ja nayttavat silta etta ne kestavat kaksi vuotis kauden. Taalla treenataan niin nopeasti varsoja, etta toisinaan niiden kasvu on viela niin kesken ja sen takia niille helposti tulee kaiken maailman kranaa. Mutta toiselta kantilta niita myos hoidetaan kuten kilpahevosia eli 110% tarkkuudella. Kilpauran pituus on todella yksilollista, toiset kestavat useamman vuoden, toiset kestavat pari kautta. Niin paljon kiinni siita kuinka hyva elainlaakari, treenari ja hoitajat sinulla on. Vanhimmat kilpahevoset mita olen taalla nahnyt ovat olleet 13-14 vuotiaita, mutta naita on todellakin vahan, melkeinpa yhden Kaden laskettavissa!

Entä mitä kuuluu sille suomeen jääneelle ravihevosen alulle?
Herkun kuulumisia kerron myohemmin lisaa, mutta Herkku treenailee kotona edelleen. Ehka sitten ensi kesana starttiin sen kanssa!


Kira kysyi: Miksi olet siellä pidempään kun piti? Mitä hevosille kotona kuuluu? Miksi vaihdoit työpaikkaa? Voisitko kertoa sun tuloista siellä, siis miten elätät itsesi?
Naihin kaikkiin kysymyksiin on vahan vaikea vastata, mutta koitan parhaani mukaan :D Jain tanne pidemmaksi aikaa kun minulle tuli semmoinen mahdollisuus. Toki kaipaan kaikkia Suomessa, mutta samalla tama taalla on nyt minun elamaa ja olen taalla onnellinen, joten halusin jaada tanne katsomaan mihin siivet kantaa. Kotihevosten kuulumisia lupaan kertoa teille seuraavissa postauksissa. Ja tyopaikan vaihdosta kerroinkin enemman aikaisemmassa postauksessa jo. Talla hetkella palkka on 100 dollaria per hevonen per viikko. Minun tapauksessani se siis tekee 2000 dollaria kuukaudessa plus kun mahdolliset lisatulot. Lisatuloja on esimerkiksi raveissa padokkaaminen mista yhdesta hevosesta maksetaan 75-100 dollaria (talla hetkella ei minulla ole mahdollista kayda raveissa). Parhaimmillani tyoskennellessani Simonsin tallilla tein viikossa 800-1000 dollaria. Silloin kylla maksoin vuokraa asunnosta 525 dollaria kuussa + tietysti ruoka ja muut. Nykyisessa tyopaikassa asun tyonantajan luona ja vuokra on noin 100-200 dollaria kuukaudessa.


Henna kysyi: Mitkä ovat tulevaisuuden haaveesi? Ratsastatko siellä/kaipaatko ratsastusta? 
En oikeasti osaa vastata mitka olisi minun tulevaisuuden haaveet. Minusta tuntuu etta elan talla hetkella jonkinlaista unelmaani, joten tassa vaiheessa on kai vain elettava paiva kerrallaan ja katsottava mita tulevaisuus tuo tullessaan.. Haaveilen kuitenkin etta jossain vaiheessa voisin tehda tata niin etta toimisin itsekin treenarina (joko taalla tai suomessa), mutta siihen haaveeseen on viela matkaa monia vuosia (vaikka btw sain tarjouksen missa minulle tarjottiin hevosia treenattavaksi jo nyt. En kylla talla kertaa tarttunut siihen). Nykyisessa paikassa meilla on kourallinen western hevosia milla kaydaan ratsastelemassa puistoissa ja maastoissa, mutta sellaista kunnon hikipaassa ratasastusta en ole taalla harrastanut sitten viime talven. Joskus katselen haikaillen vanhoja videoita ja mieli tekisi ratsastamaan. Ajattelin etta nyt kun aikaa on enemman ja kun saan taas raha tilanteen sen sallimaan niin katson jos lahelta loytyisi jonkinlainen ratsastuskoulu missa menna kaymaan kerran tai pari :)


Heina kysyi: Missä päin nykyään asut ja miks muutit? Mikä on ollu tähän mennessä parasta? Miks et jääny sun alkuperäseen työpaikkaan? 
Nykyaan asun Floridassa, paikkakunnalla Astor. Ennen tata asuin New Yorkin osavaltiossa, Port Jervisissa. Muutin koska vanhassa tyopaikassa ei ollut enaa minulle toita. Yhta parasta asiaan on todella vaikea listata! Sanotaanko etta parhaita asioita on ollut huomata miten paljon on oppinut niin ravihevosista kun ihan kielellisestikin. Sanotaan etta englannin oppiminen nain nopeasti on ollut yksi parhaista kokemuksista. Lisaksi olen saanut paljon uusia ystavia ja kaynyt yksissa mielettoman hienoissa haissa. Omien hevosten kilpamenestys on aina yhta hienoa. Ja lisaksi kun sinuun luotetaan kun kallioon ja saat lahtea yksin raveihin tai hiitata hevosia omatoimisesti. Sellaiset pienet jutut mista tulee aina isoja kokonaisuuksia :)

Anna kysyi: Miten alkujaan sait idean lähteä Jenkkeihin? Mitä kaipaat Suomesta?
Idea tuli alkujaan Petralta. Han oli ollut jenkeissa jo kolme kuukautta ja sanoi etta haluaa minut mukaan vuodeksi. Ja koska elaman tilanne sen salli niin toki pitkan pohdinnan jalkeen paatin tarttua tilaisuuteen! En oikein osaa vastata mita kaipaan suomesta. Totta kai ikavoin suomesta hevosia ja perhetta, mutta sellainen yksittainen asia mita kaipaan on makkaraperunat! Taalla ei ole mitaan uunimakkaran kaltaista HK sinista mista tehda makkaraperunoita ja ne oli jotain niin parasta! Ehka randomein vastaus ikina mutta se on semmoinen yksittainen asia mita Suomesta kaipaan :D

Linnea kysyi: Kuinka uskalsit lähteä ja jättää omat hevoset tänne? :D (+ muutama muu mutta olen niihin jo vastannut aikaisemmin)
Itseasiassa lahtemista helpotti paljon se, etta minulla oli kaveri mukava joka auttoi kun en pystynyt kommunikoimaan ihan niin kuin olisin halunnut + kaikki lennot ja muut sain tehda kaverin kanssa. Omien hevosten ja perheen kotiin jattaminen ei ollutkaan sitten ihan niin helppoa vaan ihan tosissaan sita tuli murehdittua pitkaan etta miten ne siella kotona parjaa. Kuitenkin kavi niin uskomaton tuuri etta parempia hoitajia ja apukasia en olisi aidille voinut loytaa! Ihan sanattomaksi vetaa miten hienoja hoitajia meidan hevosilla onkaan..


Mutta tallaista talla kertaa. Loppuihin kysymyksiin ja toiveisiin pyrin vastaamaan sitten omissa postauksissa, silla niista loytyy jo enemman asiaa ja saadaan hyvin koottua kokonainen postaus. Mutta nailla mennaan, pysykaahan kuulolla!

2. joulukuuta 2018

Kolme kuukautta kesti saada aikaiseksi..

Ja koska kuitenkin sita ensimmaiseksi halutaan kysya niin kylla, arvonta on suoritettu ja voittajaan on oltu yhdeydessa. Kiitos kaikille mukana olleille ja jos ei nyt onni osunut kohdalle, eikohan tassa tule viela naita arvontoja tehtya niin voitte niissa kokeilla onneanne. Ja ei pideta ihan niita kolmen kuukauden taukoja, heh.

Mutta! Vihdoin sain ostettua tietokoneen Black Fridayn innostamana. Nyt siis mukana matkassa on hieno uusi ja 800 dollaria maksanut Lenovon tabletti-tietokone yhdistelma. Ainoa ongelma taman kanssa on se, etta toki tama amerikan ihme ei tunne aakkosia, joten olen jo nyt pahoillani teille lukijoille aiheutuvasta aakkosongelmasta. Jos joskus olen hyvalla moodilla liikkeella ja minulla on enemman aikaa (todellisuudessahan minulla yleensa on paljonkin vapaa aikaa, mutta jostain syysta koneelle pysahtyminen on suuri kynnys) voin teille muokata helpommaksi lukea. Mutta nyt talla kertaa joudutte kuitenkin lukemaan ihan amerikan aakkosilla. Ensi kerralla panostetaan paremmin eikos?

Okkey guys are we ready?!

Minulla on vielakin hieman hankaluuksia hahmottaa mista sita oikein alkaisi kertomaan. Haluaisin kovasti avata teille Suomen kuulumisia, mutta toisaalta olisi hienoa ensin kertoa missa taalla mennaan. Joten pitkan pohdinnan jalkeen ajattelin taman ensimmaisen postauksen korkata kertomalla mita on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana! Siina on ollut sellaista draamaa matkalla etta valilla tuntuu etta olisi astunut jonkinlaiseen Amerikkalaiseen elokuvaan. Yhtakaan tekemaani kaannosta en kuitenkaan kadu, joten voin ihan hyvilla mielin teille avata missa nyt todellisuudessa mennaan.

Kiteytettyna puolen vuoden aikana olen ehtinyt vaihtamaan tyopaikkaa kahdesti, muuttanut kahteen eri osavaltioon (itseasiassa kolmeen, mutta tama vain sen takia etta asuin kolmen osavaltion rajalla hetkellisesti..), varjannyt hiukseni punaiseksi ja sen jalkeen blondiksi (mita ihmetta Senni), ihastunut, rakastunut, unohtanut, ollut 4 paivan lomalla (luksusta!), tutustunut jarjettoman moneen uuteen ihmiseen.. mita naita kaikkea nyt ikina onkaan.

Mista kaikki sitten alkoi? Sanotaanko etta olen taman reilun vuoden ajan oikeasti nauttinut olostani taalla. Totta kai kaipaan perhettani ja hevosiani mutta samalla mina tunnen etta elan nyt omaa elamaani. Enka tarkoita sita siis millaan pahalla, vaan lahinna etta taalla paasin aloittamaan kaiken aivan alusta! Ensimmaiset kuukaudet taalla olivat minulle todella hankalia, silla en kaytannossa tuntenut ketaan ja kielellisesti olin aivan surkea. Olin siis pitkalti toisten suomalaistyttojen varassa silla en todellakaan tiennyt miten puhua, kayttaytya tai hankkia edes uusia ystavia.

Ja niin se aika riensi eteenpain. 8kk myohemmin minun ex-tyonantaja oli vahentanyt rajusti hevosia ja loppuajastani siella minulla oli vain enaa kaksi passia. Niinpa aloin omatoimisesti kyselemaan vahan muualta toita ja keskustelin asiasta silloisen tyonantajani kanssa. Valitettavasti kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan ja ex-pomoni ei ottananut minun lahtoani niin kovin hyvin. Niinpa tein nopean ratkaisun ja soitin puolitutulle ohjastajalle joka aina oli ollut minulle todella mukava (ja jonka poika oli ihan mukavan nakoinen ja kaytiin me yksilla treffeillakin vink vink) ja han sanoi etta hanella olisi minulle tyopaikka. Niinpa pakkasin elamani matkalaukkuun ja kahteen jatesakkiin ja muutin New Jerseyhin.

Kuvassa Number One eli blogissa jo aikaisemmin esiintynyt Oneida ja toinen mussukkani Eldo

Siispa Heinakuun puolen valin jalkeen olin ottanut ehka yhden elamani suurimmista harppauksista ja tehnyt hypyn kirjaimellisesti tuntemattomaan. Paikkaan mista tiesin pari ihmista, mutten loppupeleissa oikein tuntenut ketaan. Paikkaan missa minun oli pakko itse selviytya puhumalla englantia ja ymmartamalla mita kaikki muut puhuvat minulle. Jos ei muuta niin ainakin tama heittaytyminen on opettanut minut selviytymaan ja puhumaan seka ymmartamaan englantia paremmin. Ja se jos joku on opettavaista.

Uudessa paikassa minua oli vastassa 11 uutta vierasta hevosta ja lisaksi siella oli ikisuosikkini pieni pyorea peitsari tamma Oneida eli Number One. Muuttoni jalkeen kaikki kutsuivat sita number oneksi ja kukaan muu ei ikina koskenut siihen, eli se oli kaytannossa kokonaan minun hevoseni. Holkkasin ja joskus hiittasin sen kuten myos muita hevosia. Paa-asiassa kuitenkin toimin groomina, eli siivosin karsinat, ruokin, hoidin, valjastin.. Oikeastaan kaikki mita yleisiin tallihommiin kuuluu. 

 Viimeisien kuukausien aikana lisaksi kavin paljon raveissa, eli oikeastaan olin joka ilta joko meidan omien hevosten kanssa tai sitten ns Catch paddockaamassa eli hoidin raveissa jonkun muun treenarin hevosta ja han maksoi minulle siita palkkaa. Todellakin voidaan sanoa etta viimeinen kuukausi oli melkoista juoksua paikasta toiseen ja yleensa minulla saattoi olla juuri ja juuri yksi vapaapaiva. Mutta after all mina todellakin rakastin sita! Raveissa kayminen ja paddockaaminen on niin lahella sydanta etta oksat pois! Ensi kesaa odotellessa, toivottavasti paasen raveihin taas yhta useasti (kunhan ensin tietaisi missa sita ensi vuonna aikaa vietetaan heh).



Lopulta kuitenkin kavi niin, etta silloisella tyonantajalla ei ollut enaa talveksi minulle toita, joten aloin etsimaan uutta paikkaa. Sain itseasiassa useita erilaisia tarjouksia ja lopulta paatin tehda uuden hypyn tuntemattomaan. Talla kertaa pakkasin muutaman silloisen pomon hevosen autoon ja ajoin Floridaan, missa minua odotti uusi tyopaikka. Kaksi paivaa siina saatiin kulumaan (ajoaikaa yhteensa noin 23 tuntia kaikkine mutkineen) ja lopulta olin perilla!

Ensimmaisena otin pienen loman ja ajoin etela Floridaan, paikkaan nimelta Boca Rato. Halusin todellakin ottaa hieman omaa aikaa, joten kaytin aikani shoppailemalla, kynsihuolloissa, kampaamossa ja syoden aivan liikaa ja aivan jarjettoman hyvaa ruokaa. 4 paivan loman jalkeen vuokrasin auton ja ajoin noin kolme tuntia takaisin pohjoisempaan, paikkaan nimelta Astor. Ja taalla sita ollaan sitten oltu viimeiset kaksi viikkoa! Nyt mennaan taas hellelukemissa, tanaankin meilla on ollut 30 astetta lamminta, mutta viime viikolla muutamana aamuna oli hieman viileampaa (noin viitisen astetta). Paivisin lampotilat onneksi kohoavat hieman kylmempinakin paivina. 

Nykyisessa tyopaikassa meilla on noin 40 hevosta, josta suurin osa on varsoja. Minulla on talla hetkella 5 passia ja meidan tallissa on 22 hevosta. Toisessa tallissa on talla hetkella 13 (vai 14 hevosta.. ei voi ihan muistaa) ja lisaksi meilla on yota paivaa laitumella en edes tieda kuinka monta. Paa-asiassa kuitenkin talla hetkella varsat (vuotiaat ja osa kilpahevosista) ovat treenissa ja itse kilpahevoset viettavat ansaittua talvilomaa mielettoman kokoisilla laitumilla isolla kaveriporukalla. 

Aamuista tunnelmaa tallin pihalta. Etta ma rakastan tata paikkaa!

Joka tapauksessa nyt siis taalla ollaan! Taas pitaa vahan niinkuin aloittaa kaikki alusta, tutustua uusiin ihmisiin, paikkoihin ja hevosiin, mutta olen silti talla hetkella tosi iloinen siita mita olen saavuttanut. Aivan mahtavaa olla taalla ja tehda jotain mista todella pitaa! Mina aina sanoin etten koskaan halua tehda hevosia tyokseni mutta.. Ei kannata koskaan sanoa ei koskaan ;)

Mutta sellaiset tilannepaivitykset talla kertaa. Ensi postauksessa sitten pureudun naihin teidan esittamiin kysymyksiinne ja vihdoista viimein avaan myos miten suomessa menee (nopeasti avattuna ihan mahdisti! Mutta siita lisaa myohemmin).

Nyt kuitenkin kiitos kaikille karsivallisyydestanne ja palataan seuraavaksi pikkasen nopeammin kuin 3 kk kuluttua. Seuraava postaus on jo odottamassa julkaisua, jippii!

31. elokuuta 2018

Herätetään blogi henkiin ARVONNALLA!

Niin paljon on tapahtunut etten tiedä mistä aloittaisin. Viimeisen postauksen jälkeen olen vaihtanut työpaikkaa ja muuttanut kokonaan toiseen osavaltioon. Lisäksi aikani täällä on pidentynyt enkä osaa sanoa koska palaan takaisin Suomeen. Paljon, siis todella paljon on ehtinyt tapahtumaan!

Haluni kirjoittaa blogiin on valtava, mutta en tiedä mistä aloittaisin. Siksi päätin että nyt on teidän aika kysy minulta mikä mieltä askarruttaa, kertoa minulle mitä haluatte jatkossa blogista lukea ja ylipäätään haluan tietää onko täällä vielä kukaan mukana vaikka hiljaiselo onkin ollut luvattoman pitkä!

Kaiken tämän pohjustuksen jälkeen on siis aika julistaa blogin uudelleen syntymistä ARVONNALLA! Arvontaan saavat osallistua aivan kaikki, mutta muistathan täyttää jokaisen alla luettelemani kohdan:

- nimesi / nimimerkkisi
- toimiva sähköposti osoitteesi
- mieltä askarruttava kysymys, mielipide, toive tai mitä tahansa mitä haluat sanoa.

Ja paras osuushan on kertoa palkinnosta! Palkintona tällä kertaa aivan ihanat blingi fleecepintelit (4 tai 2 kappaletta saat itse valita) handmade by US! Värivaihtoehtoja on lukemattomasti aina tyylikkäästä mustasta kirkkaampiin sävyihin kuten pinkkiin, keltaiseen tai turkoosiin! Tarkempaa värikarttaa voimme sitten tutkailla voittajan kanssa. 



Ensimmäisessä kuvassa siis itselleni tilaamat pintelit väreissä keltainen ja tummanvihreä ja jälkimmäisessä samaiset pintelit Eldon jalassa. Ja hienolta näyttävät!! 

Katsotaan onko vielä joku hereillä ja seuraa blogia eli ei muuta kuin osallistumaan! Osallistumisaikaa on Syyskuun 13 päivään asti eli kipi kapin mukaan ;)