28. helmikuuta 2015

Black and white

Pilvin kanssa tekemä kuvausprojekti jatkoa. Kuvaus kohteena neiti Lehmä. Ongelmaksi meillä osoittautui tamman erittäin tummat korvat yhdistettynä luonnon valon loppumiseen (= kello oli jo paljon) sekä siihen, että tammasta oli kiva kuikuilla mitä sisällä tapahtuu mielummin kuin poseerata kameralle. Vaikka osassa korvat häivyttyvätkin täysin taustaan, itse pidän näistä - sillä kun tamman ostin, rakastuinhan siinä lempeään katseeseen, mikä mielestäni näkyy näissä kuvissa hyvin. Ja teemana tietenkin mustavalkoisuus tamman ihanan lehmävärityksen takia. 




Entä löytyikö näistä lempparia?
Kuvat toteutettu jälleen yhteistyössä Pilvin kanssa, klikkaa itsesi alla olevasta logosta kuvasivuille!


27. helmikuuta 2015

Potilaan päiväkirja

Day 1 - Neiti Lehmä pelästyi tarhassa ja loukkasi jalkansa. Jalka kylmettiin ja haavat hoidettiin. Tästä huolimatta yksi haavoista jatkoi vuotamista vielä ja lopulta iltapäivällä soitin päivystävän tikkaamaan jalan. Jalka oli selkeästi kipeä ja lopulta saatiin kolmen rauhoittavan jälkeen ja minun roikkuessa toisessa jalassa laitettua puudutus ja kaksi tikkiä. Jalka lämmin ja selkeästi kipeä, ei kuitenkaan onnu eikä ole kovin turvoksissa. Illalla kipulääkettä.

Day 2  - Jalka on suojattu sekä tallissa että tarhassa. Eläinlääkäri ei suositellut vielä tarhaan menoa, mutta emme yksinkertaisesti voineet jättää tammaa talliin. Pienellä riskillä, mutta kuitenkin hieman tammaa tuntien uskallettiin se laittaa tarhaan - ei se siellä riehu. Iltapäivästä jalan kylmäys - ensin vesiletkulla ja sitten vielä pakastesuoja - haavojen puhdistus ja kävelytys reilu 1 h. Jalka vielä lämmin, vähän turvoksissa ja selkeästi kosketusarka. Ei onnu. Illalla kipulääkettä.


Day 3 - Jalka suojattu tallissa ja tarhassa. Kävelytystä vielä maastakäsin, noin 30 minuuttia. Jalka näyttää huomattavasti paremmalta, haavasalva on tehonnut "avohaavoihin" ja jalka ei vuoda enää. Tammalla energiaa kuin pienessä kylässä, polkaisi reijän toiseen polveen riehuessaan käyntilenkillä. Alkuillasta jalan kylmäys ja haavojen puhdistus. Pääsi vielä illaksi muutamaksi tunniksi ilman suojaa tarhaan. Vieläkin hieman lämmin, turvotus vähäistä ja antaa jo hieman koskea jalkaan. Ei onnu.

Day 4 - Jalka suojattu vieläkin tallissa että tarhassa. Tänään hyppäsin satulaan, pitkä käyntilenkki. Piti ottaa myös yksi ravipätkä, mutta vauhdin lisääminen oli niin jännää että mentiin pukkilaukkaa muutama metri. Päädyttiin ainoastaan askellajiin käynti. Jalan kylmäys ja haavojen hoito. Jalka kuiva ja haavat näyttävät tosi hyviltä. Illalla oli tarhassa muutamia tunteja ilman suojaa. Ei enää niinkään kosketusarka, hieman kolauksen saaneen kohdalta aristaa, ei pahasti. Ei onnu - todellakaan. Tarhassa spurttailee jo..

Day 5 - Jalka suojattu tallissa ja osan päivää tarhassa. Koska tamma ei ole kertaakaan ole ontunut, päätettiin ottaa putet mukaan ja mennä ravilenkki. Äiti meni puttejen kanssa ja itse tamman selässä. Vikatikki! Meinasin tippua 4-5 kertaa kun tamma lähti kunnon rodeolaukkaa. Kerran meinasi hypätä ojaan kun pomppi holtittomasti pystyyn.. Ei annettu periksi, olin päättänyt että kuljetaan puttejen takana. Menomatka ja loppu takaisintulomatkaa meni hyvin! Kyllä se siitä. Jalan kylmäys ja haavojen hoito illalla. Ei kosketusarka, ei turvoksissa, haavat kuivat. Ei onnu, vieläkään!

Vielä muutama päivä jäljellä tikkien kanssa ja sitten ollaan taas toivon mukaan kunnossa!

25. helmikuuta 2015

Winner takes it all

Uusi blogihitti? Kuka sen aloitti? en tiedä, mutta massan mukana on aina pakko mennä, niin tässäkin asiassa. Tai itseasiassa lupasin lainata kaviokkaitani tähän testiin. Ei sillä että kuvat ei olisi onnistuneet, nehän onnistuivat aivan mielettömän hyvin. Valitsimme juuri oikean oven raon, juuri oikean valoisuuden ja juuri oikeat mallit. Sekä tietty kuvaaja oli viimeisen päälle valittu - luottokuvaajani Pilvi // http://pilvipisara.kuvat.fi!

Winner takes it all




Löytyikö näistä kuvista lempparia?
teemat number one ja black and white olisi tarkoitus julkaista jossain vaiheessa ;)


Pitkästä aikaa valmennuksessa!

Alunperin piti mennä neiti Lehmällä, mutta koska potilaana kun tällä hetkellä tuo pieni eläin on, otin valmennukseen totta kai luottoratsu-Pyryn! Suuntahan oli Koskelle Merjan Tallille ja Kari Nevalan valmennukseen.


Poikkeuksellisesti liitinkin jo videon ennen tekstiä. Se nyt jo ihan sen takia, että siinä näkyy oikeastaan koko tunti taas, tai siis kaikki mitä hypättiin. Olen viimeksi hypännyt valmennuksessa reilu kuukausi sitten ja se todellakin näkyi. En löytänyt aluksi rytmiä, paikkaa eikä hevonen ollut ihan jalalla. Loppua kohden alkoi kuitenkin olemaan taas pienen pieni käry siitä miten siellä hevosen selässä mennään ja ollaan. Lopussa jopa meille vaikea ja pitkä okseri - okseri välikin onnistui superhienosti.

Nyt toivotaan että hepat pysyy tämän Allin sairasloman jälkeen kunnossa niin päästään aloittamaan kisakausi. Kisakalenteria on hieman tutkailtu ja siitä pitäisikin tehdä ihan oma postaus. Kausi olisi kuitenkin tarkoitus avata muutaman viikon päästä Somerolla Kisamatkalla Springcupin yhteydessä olevissa kisoissa. Saa nähdä kuinka suunnitelmat onnistuvat, tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä, mutta nyt olen tottunut pitämään pienen varauksen, joten peukut pystyyn!


22. helmikuuta 2015

Että sellainen "treeniviikonloppu"

Meillä tosiaan piti olla oikein kunnon treeniviikonloppu. Teho treeniä lauantai-sunnuntai. Ei mennyt sitten ihan putkeen nämä suunnitelmat..

Alli lauantaina maneesilla. Kuvailin kun Pilvi meni Pyryllä ja jätin tamman vain maneesin keskelle.
Siinä se seistä nökötti, söpöliini!

Lauantai venähti odotettua pidemmäksi. Töistä pääsin myöhään aamusta, klo 14 oli lehtihaastattelu Somerolla ja sen jälkeen jumahdin turhan pitkäksi aikaa iskälle. Tulee isän luona käytyä liian harvoin kun sinne aina jumahtaa! Illalla kello huuteli jo paljon kun vihdoin pääsin lähtemään Lehmän ja Pyryn kanssa maneesille. Alunperin oli tarkoitus minun ratsastella molemmat ja Pilvi kuvaa, mutta lopulta mentiin sitten niin, että minä ratsastin Allin ja Pilvi humppaili Pyryn kanssa. Ja lopuksi MINÄ sain Pilvin kameran käteen. Ei onnistunut kuvat, se oli aivan liian nopea kamera minulle, haha.

Alli oli itseasiassa kiva. Aluksi siitä huomasi että vapaata oli ollut ja mentiinkin alkuverkkalaukoissa melkoista pukkirodeota. Kun sitten otin ohjat ja aloin työskentelemään, tehtiin hienoa pätkää. Uskomatonta kyllä, tehtiin jopa laukka-seis siirtymisiä! Saattaa kuulostaa helpolta, mutta tamman kanssa siistymiset on aina olleet hankalimmat, joten olin tosi tosi tyytyväinen. Koska pikku puolella oli kaksi miniristikkoa, en voinut vastustaa kiusausta vaan oli pakko mennä nekin pari kertaa. Ja taas tamma toimi super hyvin, tuli takaisin pienestä pidätteestä. Fiilis huippu!

Sitten kuivailin hieman kun Pilvi meni Pyryllä. Pyry oli kyllä söpö ja jee, hyvä Pilvi! Pilvikin uskalsi hypätä pari kertaa miniristikot! Tai siis pakotin sen siihen ;)





Onneksi Pilvi on niin paljon parempi valokuvaaja kun minä, kamala kun tuli vaikea olo sen kameran kanssa. Se vain räpsi sata kuvaa kun painoin nappia! Ei uskoisi että olen joskus enemmänkin valokuvannut ja ollut siinä vielä kohtalaisen hyvä!

Sunnuntaina kaikki menikin juuri niin pieleen kun voi mennä.. Jo aamusta kävi ensimmäinen pieni äksidentti, kun tulin kesähuoneesta pihalle (kun olen porukoilla, nukun pienessä nk kesähuoneessa joka on erillisessä rakennuksessa), Alli pelästyi ja hyppäsi heinäastiaan. Ihan vaan siis loikkasi sinne ja pois ja jäi siihen pörisemään (toimituksen huomio: meillä on tarhoissa siis sellaiset betonirinkulat heinäastioina ettei hevoset sotke heiniä, toimii erinomaisesti!). Tilanne rauhoittui ja en jäänyt siihen sitten sen enempää ihmeettelemään.

Parin tunnin päästä äiti meni hakemaan Pyryn, koska oli sovittu että äiti ja Kari menee ajamaan sen tänään. Herra ei ollut pitkästä aikaa päässyt kärryjen eteen joten tämä oli tosi kiva juttu! Samalla kun äiti haki Pyryä tarhasta, sattui katsomaan Allin jalkaa ja.. No, sehän oli sitten ihan veressä! Hipsasin sitten hakemaan tamman talliin, kylmetin jalan, tarkistin haavat ja hoidin niitä desinfiointiaineella ja kuivattavalla pulverilla. Ne näytti ihan pintanaarmuilta ja vertakaan ei enää tullut. Heppa takaisin tarhaan ja talliin hetkeksi.

No. Niinpä, ei sitäkään riemua kestänyt kauaa. Äiti soitti ja katsoin kun hepat pöristivät tarhassa. Äiti vaan sanoi että Pyry juoksee sinne päin, se on siellä kotimetsässä. Olin hetken että mitä ihmettä, mitä nyt on tapahtunut. Samaan aikaan kuului ihmeellinen "klonk". Käännyin katsomaan ja näin Pyryn ihan metsän reunassa, ihan paikoillaan. Toisella jalalla se potki kärryn aisaa

Vilkaisin tielle päin ja näin Karin kävelevän kotitien puolessa välissä, äiti tuli matkaa perässä. Kävelin lähemmäs Pyryä ja puhuin sille kokoajan. Se oli ihan vaahdossa ja selkeästi pelästynyt. Kärryn aisat roikkui molemmin puolin, se oli jäänyt toisesta aisasta puuhun kiinni ja valjaat puristi sitä. Rauhassa kävelin sen luokse ettei se pelästy ja Karikin oli päässyt jo ihan lähelle ja tuli auttamaan. Helpattiin sitten herra pois pinteestä. Voi kun toinen oli järkyttynyt kun talutin sen metsästä tallille ja siellä sitten laitettiin loimet ja kävelytettiin. Suurin järkytys oli kun Kari raahasi loppuja kärryistä ohi.. Se potki kokoajan takajaloille ilmaa kun näki kärryt!

Äiti ja Kari oli siis tulossa jo kotiinpäin lenkiltä - mikä muuten oli mennyt super hyvin, Pyry oli nauttinut silminnähden! - kun ihan varoittamatta Kärryn hitsaukset oli napsahtanut poikki. Totta kai Pyry pelästyi kun kärryt yhtäkkiä heitti kuperkeikkaa. Kari koitti sen saada pysähtymään, mutta ei tuollaista eläintä mikään pidätä kun se pelästyy. Oli sitten juossut suoraan isoimpaan ojaan mitä meiltä päin voikaan löytyä, sinne oli sitten kärryt jäänyt, sieltä rämpinyt pellolle ja juossut metsään mistä sen noukin - silminnähden järkyttyneenä. Eipä enää taida herralle kärryjä perään saada, sen verran herkkä poika kyseessä - ja harmi kun sattui juuri sen kohdalle! 

Muutama enkeli oli taas mukana, näkyviä vaurioita yksi hokinpolkema takajalassa. Arkonut ei mitään, ontutkaan ei yhtään. Sitten vaan seuraillaan. 

Seuraavassa välissä lähdettiin Mollan kanssa estetreeneihin maneesille ja kun täältä tultiin oli tarhassa taas järkytys. Meinaan Allin jalka. Oli vuotanut taas ihan hirmuisesti verta. Ei ollut kovin tuvonnut, mutta arka selkeästi, joten päätin varmuuden vuoksi soittaa päivystävälle. Päivystävä lupasi tulla vilkaisemaan. Putsasin sen taas kylmällä vedellä ja sitten odoteltiin päivystävää. Kun eläinlääkäri saapui, se vilkaisi sitä ja totesi että tikata kannattaa. Niinpä hepalla rauhoittavaa. Ja vielä toinenkin. Itseasiassa sekään ei riittänyt niin lopulta laitettiin kolmas. Sitten klipattiin karvat veks ja näkyikin ettei se ollut mikään ihan niin pieni haava. Tai tavallaan pieni mutta oli sopivasti osunut vähän syvemmälle.

Kolmannen rauhottavan jälkeen ja minun roikkuessa toisessa etujalassa saatiin puudutettua jalka ja siihen muutama tikki. Huomenna aamulla kylmäys, uusi sidetaitos ja kävelyä. Viikon verran tikit jalassa ja sitten saa ottaa pois. Kipulääkettä ja paaaljon kävelyä ja kylmäystä. Tätähän tähän väliin kaivattiinkin...

Joten ei mennyt ihan putkeen se sunnuntai..


No, tästä on vain suunta ylöspäin! 
Toivottavasti lukijoiden viikonloppu sujui hieman paremmissa merkeissä :)