20. elokuuta 2014

Karin valmennuksessa

Aivan huikea kirjava!


Maanantai illalla sain todella loistavan puhelun kun soitettiin että Kari Nevala olisi tulossa Merjalle tiistai aamusta klo yhdeksän. En voi sanoin kuvailla sitä onnentunnetta, epäonnistuneen rataestekokeen jälkeen päästiin heti korjaamaan virheitä. Yövuoro valui kuitenkin pitkäksi ja olin Ypäjällä vasta seitsemän aikaan aamulla ja valmennukseen lähdettiin 24 tunnin hereillä olon jälkeen. Olin ihan varma että tipun kyydistä tai ratsastan muuten huonosti, mutta miten kävikään!

Pidettiin valmennus maneesissa, koska yö ja aamun satoi vettä ihan kaatamalla. Ja oli hyvä vaihtoehto, koska kesken valmennuksen sitä tuli vielä vähän enemmän lisää. Aloitettiin normaalisti kevyt ravi ja laukka, sen jälkeen kaikissa askellajeissa pieniä voltteja ja väistöjä. Allin kanssa ongelmia oli oikeaan kierrokseen, painoit takapäätä ulos ja ei taipunut kokonaan rungostaan. Huolellisella ulko-ohjalla ja jalalla sain kun sainkin sen pehmeäksi. 

Itseasiassa kyllä sen huomaan itsenäisessä ratsastuksessa, mutta olen jotenkin todella avuton vaatimaan suuremmin. Nyt tuli taas huomattua että jos haluan oikeasti eteenpäin, pitää tehdä töitä, eikä missään nimessä riitä se että huomaan ongelman mutten jaksa/viitsi/halua sitä korjata. Taas sai kirota oman itsensä kun ei viitsinyt aikaisemmin panostaa. No, suunta eteenpäin!

Ensin muutamia verkkahyppyjä, missä haettiin vain rentoutta ja sen jälkeen pientä rataa. Kerroin Karille että sarjalla oli ollut ongelmaa ja olikin hyvä että se oli nyt treenissä mukana. Ensimmäisellä kerralla ratsastin sarjalle hyvin ja rohkeasti, joten hevonenkin meni molemmista yli, tehden vain aivan järjettömän leijuvan hypyn okserille. Kun sitten alettiin tulemaan myöhemmin uudestaan ratsastin itse vähän hitaammaksi kädellä ja kun hevonen olikin hyvin avuilla jäätiin a-osalle. Mutta myös hevonen teki virheitä! Se on ehkä myös yksi heikkouksistani että pistän aina kaiken omaan piikkiin; ratsastan huonosti, tuon väärään paikkaan, en tee tarpeeksi, teen liikaa.. Taas tuli huomattua (ja Karin suututtua haha) että kyllä se hevonen osaa sitten kusettaa minua kuus-nolla. Eli ehkei se vika ihan joka kerta olekaan kuskissa?

Valmennus oli aivan huippu! Tuntui että itsetunto kohisi taas hurjana ylöspäin ja ohjeet mitä saa on niin selkeät että tälläinen tumpelokin ne tajuaa. Esteet ei korkealle nousseet, max 105 taisi olla, mutta fiilis oli sitä parempi ja taas isot eväät kohti parempaa esterataa. Olen myös ylpeä tammasta joka mielestäni hyppäsi (silloin kun hyppäsi) super hyvin, vaikka hypyt olivatkin hieman isohkoja aina välillä. Kuolain pitää pistää taas vaihtoon, nyt kun ratsasti tamman hyvin avuille, tuli gägi liian kovaksi. Ei muuta kun pessoaostoksille.. Ja kuski ratsastamaan aina ennen esterataa hevosen noin hyväksi perhana ;)


Sellaisiin tarinoihin tällä kertaa!
Upea fiilis tästäkin, päästiin heti korjaamaan meidän virheitä hyvin tuloksin, jes!

18. elokuuta 2014

Pyryn päivä

Skaran kenttäkilpailut Ypäjällä 17.8.


Ypäjän kenttäurakka aloitettiin jo aikaisin aamusta, vaikka kotikisat olivatkin. Pyryn lähtö oli klo 8 ryhmän neljäntenä, joten auto startattiin kotoa jo ennen seitsemää. Siinä sitten herra kuntoon kisapaikalla ja verkkailemaan. Pyry tuntui alusta asti kivan rennolta ja letkeältä ja pitkästä aikaa laukka tosissaan pyöri kunnolla! Hyvällä fiiliksellä annoin sen kävellä siihen asti kunnes porttivahti meidät huutaisi kisakentälle. Siinä sitten kaverin kanssa pyörittiin ja keskusteltiin, kuunneltiin välillä ketä saa mennä kisa-alueelle ja käytiin leikkimielisesti pätemässä kenttien nimistä, heh. Aloin ihmettelemään että ei kenttä kutonen nyt niin pitkä ohjelma ole ja olin kuitenkin neljäs lähtijä. Sanoinkin sitten porttivahdille että mikä siellä kestää niin totesi vain minulle että tässä kokoajan yrittää saada numeroa kuusi hätistettyä kisakentälle päin. Paniikkihan siinä iski, vaikka inhimillinen virhe oli unohtaa huutaa minut kisakentälle..

Mentiin sitten reipasta ravia metsäkentältä keskikentälle, missä olin seuraavana valmistautumassa. Pyry hermostui ihan täysin ja itse yritin vain nollata itseeni ja muistella rataa mahdollisimman hyvin. Pyry alkoi huutelemaan ja laukkakaan ei enää pyörinyt. No, ei muuta kun radalle kun vuoro tuli!

Rata oli ihan ookoo. Ei mikään priimus, muutama rike ja laukassa lyhyellä kaulalla. Jännittyessä Pyry on tosi vaikea ratsastaa pidemmälle kaulalle ja muutenkin tilanne oli jotenkin tosi stressaava tällä kertaa. Parempi kun kevään Niinisalossa, eli joku kehitysaskel johonkin suuntaan. Sitten vielä kuski alkaa ratsastamaan tarkemmin. Erityisen tyytyväinen olen molempiin laukannostoihin, jee joku onnistuu edes hyvin! Prosentteja kerättiin kouluradasta kasaan 58,13%, virhepisteiksi muutettuna -62,8.








Kouluosuuden jälkeen lähdettiin vaihtamaan hieman varusteita ja laitettii suojat jalkaan. Pyry tuntui tosi kivalta vielä tässäkin vaiheessa, energiseltä! Kävin kävelemässä esteradan joka ei ollut ihan helpoimmasta päästä, mutta todella kivan oloinen. Verkkaan mentiin ainoastaan ottamaan pari hyppyä ja sitten ei muuta kun radalle!

Pyry oli ihan räjähtämässä käsiin kun päästiin radalle! Haha, en voinut kun nauraa siellä selässä, niin intona se oli kun tajusi että nyt päästään hyppäämään. Sen voin sanoa että sitä on pirun vaikea ratsastaa kun se käy vähän liian kuumana ja tänäänkin se kostautui kolmella puomilla jotka kaikki olivat pystyjä. Annoin sen helposti vain roiskaista vauhdikkaammin pystyn yli ja silloin kun se on tälläinen todella menohaluinen (ja aivan järjettömän suloinen ihanuus!) se pitäisi vaan malttaa tuoda terävämmin aina loppuun asti. Esteradalta siis kolme puomia ja virhepiste saldo -74,8. Radan jälkeen en voinut kuin hymyillä, aivan uskomattoman ihana ja suloinen hevonen.. Ja en tippunut rataesteillä, mikä tarkoitti että pääsimme suorittamaan sairaan kivan oloista maastorataa, jee!







Olin aivan järjettömän onnellinen Pyryn aamun suoritusten jälkeen. Se oli niin uskomattoman kiva tänään ja se todellakin oli menossa mikä on vain ja ainoastaan positiivistä. Vaikka se on silloin tavallaan vaikeampi saada tekemään puhdasta rataa, se on silloin helpompi toisaalta ratsastaa maaliin asti. Aivan uskomattoman ihana hevonen!

Herra pääsi hetkeksi koppiin ja jäimme odottelemaan tamman koulua. Alli starttasi 12.30 ryhmän toiseksi viimeisenä, mutta se tarvi paljon verkkaa ja kävelyä kun oli koko aamun joutunut seisomaan kopissa. Puoli kahdentoista aikaan aloimme laittaan sitä kuntoon, pistin letit nystyröille ja kuivashampoolla suihkin pahimmat liat mitä vain irti sain. Sitten ei muuta kun verkan suuntaan!

Verkassa ensin hölköttelin pitkää ja rentoa ravia ilman suurta päämäärää. Sen jälkeen aloin tekemään paljon pieniä voltteja ja isolla ympyrällä siirtymisiä. Meinasi muuten oma leuka loksahtaa ammolleen kun tehtiin verkassa siistejä ravi-käynti siirtymisiä!! Ihan uskomatonta, tuntuu ettei kotonakaan olla saatu niin hieno siirtymisiä aikaan, joten radalle lähdettiin todellakin hyvillä mielin!

Radalla uskoin vähintäänkin tekeväni elämäni parhaan kouluradan Allin kanssa. Kunnes unohdin radan! Älkää kysykö miten tuossa voi unohtaa radan, mutta unohdin tosiaan keskiravissa keventää. Otin uudestaan ja keskiravikin oli huomattavasti hienompi, hyvä tamma! Käynti siirtymisen sössin myöhäiseksi ja laukan nostossa tammalle tuli erimielisyyksiä ja teutaroitiinkin hetki kahdella jalalla kunnes hypättiin tyylikkäästi laukkaan. Kuitenkin loppurata meni taas hyvin ja olin hyvillä mielin, sillä unohduksesta ja ensimmäisestä laukannostosta huolimatta, koulurata oli yksi parhaista mitä ollaan tehty! Paitsi kun kuulin prosentit, 54,4%. Jeah..







Ja ennen kun ketään tulee pätemään niin ymmärrän kyllä ettei rata ole vielä täysin tasainen ja tuollaisella radalla missä on todella vähän arvostelukohtia pienikin virhe on kohtalokas. Järkytti ne pisteet silti, heh!

Sitten tammalle vain varusteet vaihtoon ja estekentälle. Rata oli simppeli ja kulki melko pitkälti samaa kaavaa helpon radan kanssa. En siis jaksanut mennä kävelemään vaan vedin tunne pohjalla. Verkassa aluksi tamma oli vähän vaikealla päällä mutta viimeinen hyppy oli jo superhyvä ja lähdin hyvällä fiiliksellä radalle.

Ensimmäiset kaksi hyvin, kolmoselle etujaloilla puomi, nelosella takajaloilla. 4-5 välissä koitin ratsastaa jalalla vähän terävämmäksi ja päätä ylös, josta tamma otti herneen nenään ja tuli koko vitosen "läpi". Näpäytin hieman raipalle että saatiin terävämpi laukan vaihto ja ratsastin sarjalle terävästi. Ja töks B-osalle. Hieman komensin ja uudestaan laukka ja kohti sarjaa, tällä kertaa tamma päätti ettei vain mene ja tökkäsi jo A-osalle. Se oli sitten siinä.


Itseasiassa en kokenut ihan niin suurta harmitusta kun Niinisalossa Pyryn kanssa. Totta kai harmitti ja mietin mikä hitto on kun ei onnistu ja taas missasin maaston. Tämä määritti myös paljon tamman loppukautta, se käy ainoastaan syksyn Ypäjän kenttäkisoissa ja muuten kierretään sitten seura- ja aluetason este- ja koulukisoissa. En viitsi raahata sitä nyt kotikenttää pidemälle jos on epävarmaan maastoon pääseminen! Treeniä treeniä, kyllä se siitä lähtee. Ehkä vikaa oli tällä kertaa hieman molemmissa!

Alli traikkuun ja sitten odoteltiin Pyryn starttia. Ei tarvinnut onneksi kovinkaan montaa tuntia varrota kun saimme alkaa hokittamaan ja teippailemaan suojia. Hitsi miten innoissani olinkaan lähdössä Pyryn kanssa maastoon!

Pyry oli maastoverkassa aivan super. Taas se oli niin intona, hyvä että sain laukan nousemaan kun poukkoili innoissaan joka suuntaan. Kaikki verkkahypyt oli superhyviä ja ennen kun huomasinkaan oli aika lähteä maastoon. Huikeaa!

Sähläsin lähtökarsinassa jotain kellon kanssa ja en saanut sitä ihan oikeaan aikaan. Jotenkin kuvittelin että lähettäjä sanoo kymmen ja se sanoikin viisitoista ja sitten vaikka painelin ties miten taktikoiden kelloa, en tiedä olinki lopulta muutaman sekunnin kellon kanssa edellä vai jäljessä. Matkaan oli kuitenkin lähdettävä, jippii! Vauhtia sitten piisasikin alusta loppuun eikä ollut yhtäkään pätkää missä herra olisi osoittanut väsymisen merkkiä. Itseasiassa se oli niin itsevarma että kuski jäi parissa hypyssä vähän takapainotteiseksi. Ensimmäisen vaikean oletin olevan kapea tukki, este numero 4. Tämä ei tuottanut mitään ongelmaa. Este numero 11 oli iso ylöshyppy, mihin piti ratsastaa tosi lähelle, mutta herra Pyry päätti toisin ja lähti juuri niin kaukaa kun ikinä ei saa ylöshypylle lähteä. Hengissä ja ketterästi kuitenkin tehtävä loppuun asti. Sen jälkeen tulikin radan vaikein tehtävä; vesitehtävä. Ensin kulma veteen ja sen jälkeen hieman vaikealla linjalla kapea nuolenkärki. Tämä osoittautui monen ratsukon kompastuskiveksi, mutta ei mitään meidän pieni suomenhevospallero mennä hyppäsi sen upeasti! Kaikki lopputehtävät vielä mallikkaasti ja kaikenlisäksi tiukasta ajasta huolimatta Ajassa maaliin! Aivan huikea mies!!





Pahoittelen kypäräkameran äänituotantoa, olin niin fiiliksissä koko radan kun hevonen oli niin sanoinkuvailemattoman upea ettei mitään rajaa! Lisäksi kameran suuntaus on vähän liikaa taivaalle, oli hieman ongelmia toimivuuden kanssa aluksi ja jouduttiin säätämään nopeasti.. Mutta näkyy siinä jotain! Nyt pidetään tämä sama uskomattoman hyvä vire päällä ja seuraavaksi mennään valloittamaan Kangasala! Maaston pääsi kokonaan nollilla vain kuusi ratsukkoa ja lopulta nousimme täysin jumbosijoilta aivan sijojen tuntumaan, tällä kertaa vielä ilman ruusuketta. Mutta niin uskomattoman upea hevonen näytti taas tänään mihin se pystyy..

Maailman onnellisin kuski kiittää ja kuittaa!

16. elokuuta 2014

Lainaratsulla

Hienosti keksittiin kenen hevonen kyseessä - kukapa muu kun Kristiinan hieno Justiina!


Tänään olin olevinani kovin ahkera; aamusta aamutalli, aamupalan jälkeen omien hevosten liikutus, tallin siivous ja hieman kisatavaroiden pakkailua. Silti tuntui että tunnit eivät meinanneet ihan kaikkeen riittää kun vielä yhdentoista aikaan illasta häärin tallilla! Piti ensin postata teille huomisen maaston Walkthrough, mutta alkoi jo klo 20 radannäytön aikaan hämärtymään ja koirien kanssa en jaksanut alkaa pelleilemään joten.. Saatte siis postauksen lainaratsuilusta, kun kävin tänään liikuttamassa Kristiinan Justiina-tamman. 

Ensimmäisen kerran näin tamman livenä torstaina, ihan maasta käsin, ja tänään sitten kipusin itse selkään. On aina yhtä mukava päästä testailemaan uusia hevosia. Mentiin derbyalueelle, jonne tallilta oli vähän matkaa, joten otettiin matkalla hieman ravia. Tamma oli oikein nätisti koko matkan kentille, kerran piti lentoon pyrähtävää lintua pelästyä, mutta kuka nyt ei sellaista pelkäisi.

Mentiin ensin hiekkalaatikolle. Tamma oli vähän varovaisen oloinen, heti kun otti ohjia tuntumalle heitti itsensä ihan pakettiin ja katseli yläkautta silmiin juosten selkä alhaalla apuja karkuun. Tuntui ettei se niinkään mennyt kovaa vaan enemmänkin kipitteli kauheaa vauhtia ympäriinsä. Päädyin tekemään vaan "päämäärätöntä" pyörimistä kentällä niin, että pyysin sitä isompaan raviin. Pian Justiina huomasi että pääsee huomattavasti helpommalla kun vaan ravaa isoa ja rentoa ravia kuskin könötellessä selässä ;)

Hyvin alkua kuvaava kuva. Juostiin kaikkia apuja karkuun, tuntumaa ei saanut ottaa ja kipiteltiin menemään selkä alhaalla pikkuravia..



Nopeasti siitä saatiin kuskille hiki otsalle kun piti ratsastaa reilusti jalalla eteen! Pitäisi omillakin muistaa kuinka tärkeää tuo jalalla ratsastaminen on, tuntuu että jää helposti vain jalan kanssa matkustamaan kun niiltä löytyy niin energinen oma moottori.. 

Muutaman kerran sai pyytää reilummin etenemään jalan kanssa, mutta kohta tamma jo alkoi hieman keskittymään muuhunkin kuin aidan ulkopuolella tapahtuviin asioihin. Moottori oikein alkoi hyrräämään ja pystyi jo hieman ottamaan tuntumaa suuhun. Hieman levoton edelleen suustaan, mutta uskon sen ajan ja lihasten myötä vielä rauhoittuvan! Ei roomaakaan päivässä rakennettu, eikös?





Juuri kuin olimme pääsemässä laukkapuolelle, tultiin hiekkalaatikolle tekemään huomisen kenttäkisojen koulurata. Siirryttiin sitten hetkeksi vielä metsäkentälle, missä tietenkin aluksi piti taas katsella jokaista nurkkaa, heh. Hetken tutkiskelun jälkeen haettiin tällekin pohjalle vähän rennompaa ja pidempää ravia ja sitten tehtiin molempiin suuntiin muutama laukannosto ja siirtyminen raviin. Ja etenkin laukannostoihin haettiin vähän terävyyttä. Jälkimmäisellä kerralla laukka alkoi jo pyörimään paremmin ja saatiin siihen oikein kiva potku, mihin olikin hyvä tämä treenikerta lopettaa!







Hiiiieno tamma ansaitsee iisot taputukset!

Tarkoituskin oli vain ratsastaa askellajit läpi ja kuulostella hieman hevosta. Tekemistähän tammassa on, valmis se ei ole, mutta kovin se on kuitenkin laadukkaan oloinen. Nyt vaan treeniä kovasti että saadaan ylälinjaa pyöreämmäksi niin siitä tulee kovin hieno ja takuulla rauhoittuu edestäkin paljon! Oli kiva päästä treenailemaan näin kivan tamman kanssa, jospa sitä joskus toistekin pääsee vielä kipuamaan selkään ;)




Iso kiitos siis Kristiinalle heppalainasta!
Ja superkiitos Pilville kaikista postauksen kuvista, ilman näitä blogi olisi kovin onneton! 

Tulossa vielä tänään: lainakavioilla!

Kenen bloggaajan hevosen selässä tänään kävinkään?


13. elokuuta 2014

Kisoja kierrellen

näyttää tämä syksy menevän!

Oikein pysähdyin kun tajusin että ollaan jo taas syksyssä. Sen jälkeen vilkaisin kisakalenteria ja tajusin, että nyt on sitten semmoinen "loppurutistuksen" aika että huh! Nyt testataan mihin asti allekirjottaneen rahapussin nyörit riittää vai riittääkö alkuunkaan.. Tämän innoittamana päätin jakaa teille hieman tietoa siitä mihin ollaan tässä lähiaikoina menossa ja kuka hevosista pääsee mukaan.


Ypäjän odotetut kenttäkilpailut! Kohta ne on täällä. Näihin karkeloihin lähdetään kahden hevosen voimin, Pyry käy hyppäämässä avoimen helpon luokan ja Alli starttaa elämänsä ensimmäisen tuttarin. Jännitys on kyllä näiden kisojen suhteen ylhäällä.. Niinisalon rataesteillä tippuminen kummittelee mielessäni edelleen ja nyt pistän kaiken tarmon ja energian siihen että päästään molempien hevosten kanssa nauttimaan maasto-osuudesta. Mitä viime sunnuntaina pystyi vilkasemaan, huikean kivalta näytti esteet helpossa luokassa, odotan innoissani ja jännityksellä!


Väliviikon jälkeen - mihin ensin suunnittelin Pyrylle koulukisoja, mutta vilkaistessani kalenteria eteenpäin, peruin ne mielelläni.. - suunnataan Kangasalan huippukenttäkisoihin! Viimeksi päästiin kamppailemaan näihin upeisiin puitteisiin vuonna 2012, koska viime vuonna Pyry oli kipeä kisojen aikaan. Nyt toivotaan että molemmat hevoset ja kuski pysyvät terässä ja päästään kilpailemaan tänne, sitä meinaan kannattaa odottaa! Kangasalalla Pyry starttaa taas avoimen helpon ja jos Ypäjällä kaikki menee Allin kanssa putkeen, mennään myös tututstumisluokka täällä tamman kanssa. 


Ennen kuin huomaakaan, on jo syyskuu ja Suomenratsujen kuninkaallisten aika! Tämä on myös yksi kilpailu mitä aina odotan, tänäkin vuonna, vaikkei meillä mitenkään kovin hyvin esteiden saralla olekaan mennyt. Hypätään sekä lauantaina että sunnuntaina, lauantaina mennään Samuli GP (105+110 cm) ja seuraavana päivänä Suomen Hippoksen 110 cm luokka. Luotan Pyryyn kun kallioon, se on tuntunut nyt niin hyvältä hypätessä. Koulupuoltakin harkitsin ja harkitsen edelleen, kunhan saan tosiaan omat pennoseni laskettua ja mietittyä kuinka kannattavaa on mennä vielä koululuokka näiden esteluokkien päälle. Ei se herran kunnossa tunnu, sen tiedän, mutta pohdittava sitä silti on..


Kenttäkausi lähestymässä loppua! Ypäjän viimeisiin kisoihin pääsee mukaan vain Alli, sillä siellä on ainoastaan tutustumisluokkaan asti. Ihan hyvä että Pyry saa hieman hengitellä kenttäkisoista ja ottaa rennompia kisoja alle. Allin kanssa voitaisiin täällä kisoissa - jos (kuten olen suunnitellut) kaikki on mennyt hyvin - yrittää edes parantaa suoritusta, rusetti olisi kiva lisä meidän kisakauteen, vai mitä sanotte?


Viime vuoden aluemestaruus oli osaltamme täys fiasko, mutta koska pääsemme tänä vuonna menemään niin aina kannattaa yrittää! Kisaan lähdetään tänäkin vuonna vain pitämään hauskaa, sillä haluan paljon varmuutta lisää esteratsastuksessa, johonkin kun se yrittää olla kadonnut. Eli henkilökohtaiset aluemestaruudet mihin Pyry pääsee hyppäämään suomenhevosten mestaruudesta.


Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tänäkin vuonna kenttäkausi päättyy Niinisalon kenttäkilpailuihin, johon mennään Pyryn kanssa kilpailemaan mitalista suokkien kenttäSM ja Alli pääsee hyppäämään vielä tuttarin loppuun. Jos siis kaikki on tähän asti mennyt hyvin - tai siis KUN kaikki on tähän asti mennyt hyvin. Innoissani odotan kyllä näitäkin kisoja, ei taida olla yksiäkään kisoja mitä en odottaisi innoissani, varsinkaan jos kyseessä on kenttäkilpailut!

Miten on, onko joku lukijoista tulossa samoihin kisoihin?
Kisaamaan tai katsomon puolelle, sillä ei ole väliä :)