23. huhtikuuta 2014

Sponsorointi: mikä on ruusukkeen merkitys?

onko se vain yksi roska muiden joukossa?


Jos joku ei vielä ole tiennyt, itse rakastan kuollakseni ruusukkeita. Vuosia sitten saatoin havahtua selaamasta ruusukefirmojen sivuja. Vertailin jo pienenä eri paikoista saatuja ruusukkeita ja muodostin itselleni käsityksen siitä mikä on mielestäni hieno ruusuke. 

Minulle ruusuke on palkinto hyvästä suorituksesta. On ihana muistella jotain kilpailua mistä on ruusukkeen saanut. Itse olen ratsastuksessa sillä tasolla ettei minulle ole itsestään selvyys saada rusettia matkaan (johtuuko se sitten siitä että kisaan meille liian vaativissa luokissa.. en tiedä). Sen takia arvostan jokaista voittamaani ruusuketta ja olenkin keräämässä niistä taulua seinälle. 

On ruusukkeita ja palkintoja joiden ansiosta joku paikka on jäänyt positiivisessa mielessä mieleen. Tällä hetkellä olen saanut mieleenpainuvimmat ruusukkeet Kivitallin seurakilpailuista. Värit niissä olivat "mitä sattui", mutta ne olivat kertakaikkiaan kauniita. Toinen mieleenpainuva erittäin kaunis ruusuke on Ypäjän Hevosopiston ruusukkeet. Niissä on paljon sellaista mistä itse pidän. Ja TOP kolmoseen pitää mainita myös Aluemestaruudet 2012, jolloin saatiin Pyryn kanssa myös upea kaulanauha. Kaikki nämä ovat jääneet erittäin positiivisesti omaan mieleeni.


Tänään minulle tuli postissa ilmoitus että tilaamani ruusukkeet olivat saapuneet. En malttanut odottaa huomiseen, vaan kipasin ne nopeasti hakemassa. Ja siellä ne kaikki olivat, kauniina kuin mitkä.

Kun sain viime vuonna varmuuden että saan sponsoroida tasomestaruuksia, olin saavuttanut yhden tavoitteeni: olen aina rakastanut ruusukkeita ja nyt tosiaan sain tilata niitä! Kiersin kaikki suomen ruusukefirmat ja vierailin myös ulkomaalaisilla. Koska olen kuitenkin todella huono kielissä, en uskaltanut lähteä ulkomaanlinjalle, vaikka siellä osa ruusukkeista oli huikeita! Valitsin ruusukkeiden toimittajaksi Rosetti Finlandin ja en voi edes katua valintaani!

Tasomestaruuksiin halusin näyttävät, mutta tarpeeksi yksinkertaiset ruusukkeet. Näin ollen päädyin hieman normaalia isompiin metallikankaisiin ruusukkeisiin. Koska jouduin näitä tilaamaan hirveän köntin (ei ollut tietoa montako menstaruuksissa pärjää) niitä jäi yli ja ne periytyivät kisamatkalla-cupin osakilpailupalkinnoiksi. Enää tarvitsi siis tilata 4.-6. sijat ja kokonaiskilpailuruusukkeet. 

Tänään kun sain paketin käsiini, en voinut olla avaamatta pakettia. Hieman vapisevin sormin avasin teipin ja ensimmäisenä vastassa olivat (laskun lisäksi, haha!) kokonaiskilpailun ruusukkeet. Sydämeni jätti varmaan kaksi lyöntiä välistä ja sen jälkeen silmäkulmaan puski kyyneltä. Ne olivat niin kauniit ja se kertoi siitä tämä todellakin alkaa olemaan jo totta.




Mitä ruusuke sinulle merkitsee, vai merkitseekö se mitään?
ja tietenkin saa kertoa miltä meidän (upeat) ruusukkeet näyttävät!

21. huhtikuuta 2014

Treeniä suokkipowerilla!

Este- ja koulutreeniä hiki hatussa!


Tajuttiin tuossa Petran kanssa että Niinisalon kenttäkilpailut lähestyvät uhkaavasti ja treenikerrat ovat uhkaavasti vähentyneet. Aina on tullut jommalle kummalle jotain estettä. Nyt kuitenkin päätettiin että pitää yrittää saada sopimaan ja lopulta päädyttiinkin lauantaina pitämään estetreeniä ja pienen pohtimisen jälkeen myös sunnuntaina treenattiin kouluratsastuksen merkeissä. 

Lauantaina suunnattiin illan puolella keskustaan ja ponikentälle, mihin oli jo onneksi tullut esteet. Minun piti itseasiassa osallistua Spring Showhun, mutta unohdin ilmoittautua, joten päätettiin että otetaan mielummin estetreenit. Se osoittautuikin oikeasri hyväksi vaihtoehdoksi, vaikkei kaikki mennyt ihan täydellisesti.

Puhelimeni sekoili ja meillä meni Petran kanssa hieman homma sekaisin kun minun olisi pitänyt ilmoittaa koska ollaan siellä ja en ollut viestiä saanut jaja.. Mutta verkkailun jälkeen soitin ja kyselin missä mentiin ja nopeasti Petra paikalle onneksi pääsi ja päästiin aloittamaan. Heti kun Petra tuli aloitettiin hyppäämään. Videolla näkyykin taas kaikki hypyt ja ei-hypyt, joten ei muuta kuin siitä katsomaan!

Ennen sitä kuitenkin tuosta linjasta mikä alkoi tuottamaan ongelmaa. Itselle iski yhtäkkinen rimakauhu siihen etten tiennyt tuonko sen täysin oikeaan paikkaan minkä takia käänsin sen pois, vaikka se oli ihan hyvään paikkaan tulossa ja menossa hyvällä fiiliksellä. Tästä sitten hevonen hämmästyi niin hirveästi ja sen jälkeen itse aloin epäilemään enemmän itseäni. Sitten aloin tekemään virheitä välissä mikä kostautui sillä että ei enää onnistunut mitenkään. Ongelma siis ei ollut okseri, sillä kun me hypättiin se yksittäisenä kaikki meni hyvin, mutta heti kun tultiin se pieni ristikko alle, onnistuin aina kusasemaan koko välin. Tämä äityi sitten niin pahaksi että jo ihan meidän tasollamme (110 cm) se ei pystynyt keskittymään vaan aloitti heti vaihtamaan laukkaa ja lähti valumaan ulos vaikka kuinka yritin sitä pitää. Ja sitten tuli niitä tosi mielenkiintoisia hyppyjä heh.. Tätä lähdetään nyt parantamaan ensiviikonloppuna!


Eilen sitten lähdettiin vähän extempore tyylillä tekemään koulutreeniä. Mietin pitkään pitäisikö jättää välistä, mutta oli mielestäni hyvä että otettiin koulutreenit kuin Niinisalokin niin pian lähestyy. Toisaalta oma asenteeni eilen oli jotain ihan hirveää. Vaikka yritin niellä oman surkean asenteeni niin silti tuntui että se pilkahteli naurettavasti esiin. Ja tämä siis oli sellaista naurettavaa "minua ei kiinnostaisi pätkääkään tehdä niin kuin sinä sanot"-asenne. Eli asennevamma oli kyllä tänään niin naurettava ettei meinannut ollenkaan onnistua mikään.. huheijaa!

Tehtiin rataharjoitusta Kenttäkilpailuohjelma nro 6. Tehtiin siis samaa ohjelmaa kuin viime vuonna ratatreenissä ja yritin katsella vähän viime vuodelta onko yhtään edistystä tapahtunut. En tiedä, tällä kertaa oma asenteeni oli niin huono että sekin lieni laskeva tasoa. Viime vuoden ratatreenejä voi tsiikailla täältä.



Eipä nyt mikään järkihyvä fiilis treeneistä jäänyt jo omien mokailuiden takia. Nyt lisää treeniä ja kohti kisoja, eipä siinä muukaan oikein auta! 

19. huhtikuuta 2014

Sponsorointi: mihin pitää vetää raja?

Tuskastuttavaa pohtimista siitä mikä on sopiva määrä sponsorointia..

Ja mukana tietenkin mainosta, kutsu löytyy kipasta, ei kun osallistumaan!

Huh, ensimmäinen osakilpailu lähestyy ja itseä jännittää jo se kovin! Suurimmat kysymykset soivat päässä: mitä jos kukaan ei osallistu? Mitä jos minun kaikki vaiva menee hukkaan? Uskon - ja toivon - että saadaan kuitenkin edes se kolme ratsukkoa palkittua loppukilpailuissa ja voin vaan sanoa että sitä odotan innoissani!

Tänään taas hukuttauduin netin ihmeelliseen maailmaan tutkimaan kaikkea mitä voisin sponsorina hommata. Olen sellainen ihminen, että kun jotain alotan, teen sen vähintäänkin hyvin, mutta yleensä vedän sen yli, korkealta ja kovaa. Tänään siis selatessani pokaalivalikoimia useiden eri tukkujen sivuilla, aloin miettimään missä vaiheessa minun pitää piirtää stoppi tähän minun paperiini?

Aloitin tämän sponsoroinnin aika pienesti, tai niin ainakin kuvittelin. Kaikki lähti halusta saada aikaan hyvä mieli ja voin myös kertoa että se saavutettiin. Aluksi ne piti olla vain ruusukkeet - ja prameat sellaiset! - mutta lopulta taas homma karkasi käsistä.. Lopuksi omin pikku kätösin teimme kauniita kaulanauhoja ja täytimme makealla herkkukoreja. Kun pisteeksi i:n päälle piti vielä ruusutkin palkituille hommata. Kyllä minä sain kehuja siitä että vaivaa olin nähnyt ja oma fiiliskin oli täysin huipussaan. Sain toteuttaa itseäni täysin vaikka alunperimmäinen idea pelkistä ruusukkeista olikin jo häivytetty..

Viime vuoden palkintopöytä. Ja puhe kun oli vain ruusukkeista!

Minulla on siis paha tapa vetää homma vähintään överiksi. Olen tässä jo tilaillut lisää ruusukkeita ja tietenkin myös loppukilpailun ruusukkeet hommattu. Nämä tietenkin tulevat esittelyyn kun ne saapuvat (toivottavasti ensi viikolla!) ja voittajien loimetkin on hommattu ja ovat enää brodeerausta vaille valmiit (ne myös esitellään myöhemmin, lupaan!). Miksen tunne itseäni kuitenkaan vielä tarpeeksi antaneeksi ja haluan vielä lisää?

Oman seuran kanssa tämän cupin järjestäminen oli mielestäni mutkatonta. Oli hieno huomata että siellä oli selvät pelisäännöt sponsoroinnin suhteen, eli minun oli helppo hypätä kelkkaan mukaan. Sain myös luvan palkita omilla ruusukkeilla ja kokonaiskilpailun parhaat. Tämä on siis minun yksi hyvin pian täyttyvistä unelmistani, mitä en vieläkään voi täysin ymmärtää!

Se mihin nyt olen joutunut, on pokaaliloukku! Päätin jo aikaisemmin että mitalit eivät tähän cuppiin sovi, mutta en hylännyt ikinä mielessäni pokaaleja, vaikka kovasti väitin ettei mitään sellaista ole tulossa. Onko se sitten liikaa? Mihin minä sen rajan nyt vedän? Löysin jo nopealla selaamisella aivan täydelliset pokaalit (huomaa linkki!), jotka eivät ole aivan tavallisen pokaalin näköisiä ja mielestäni sopivat täydellisesti tähän cup henkeen. Mutta meneekö tämä tosiaan nyt korkealta ja kovaa yli? Minun tuurillani eivät ole edes mitään halpaa kamaa ja kaikenlisäksi ei mitään pikku pokaaleja (isoin olisi n. 47cm).. Tietenkin löysin monia muitakin aivan järjettömän ihania pokaaleja jotka omaan silmään kelpaisivat jaettavaksi ja myös erilaisia lasipokaaleja jajaja.. 

Jos mietitään järjellä, cupissahan on huisin hyvät palkinnot. Molemmissa osakilpailuissa rahapalkinto (+ aivan mahtavat ruusukkeet), kokonaiskilpailun kolmelle parhaalle rahapalkinnot, voittajalle loimi ja paras suomenhevonen palkitaan myös. Lisäksi haaveilen näitä pokaaleista! Ja edelleen suurin pelkoni on että teen tämän kaiken turhaan ja emme saa osallistuneita.. Ehkä se on turha pelko?

Nyt ollaan siis pahasti loukussa..
Missä vaiheessa sinun mielestäsi mennään överiksi?
pahoittelen myös tämän päivän tuplapostausta, muistakaa katsoa valloittava video alempaa!

VIDEO: Nyt letitetään Pyry!

Sen piti olla asiaa mutta se olikin...


Ei siitä kauaakaan ole kun minulta pyydettiin postausta siitä miten Pyryä letitetään. Mielestäni tämä oli hauska idea ja päätin toteuttaa sen videolla. Sen piti olla oikeasti järkevä ja jopa opettavainen video mutta kuinka kävikään! Ei minusta mitään järkevää saa, vaan hekottelin omia aikojani, äiti kuvasi metsää tai käteni olivat kauniin tuotoksen edessä! Eli toisin sanoen, se on video täyttä minua! Alun perin piti tehdä tosiaan kaksi lettiä (kisa- ja kotiletti) mutta koska onnistuin kisaletin kanssa paremmin kuin edes kisoihin onnistun, päätin antaa sen kerrankin jäädä kauniimmaksi kotiletiksi.

Videota piti muokata fiksummaksi, mutta koska videonkäsittelyohjelmani ei ollut kanssani yhteistyössä, joudutte katsomaan tälläisenä raakaversiona. Vuonna 2011 kerroin teille myös miten Pyrylle aikoinaan tehtiin verkkoletti, sen postauksen voitte käydä lukemassa täältä!

Nyt kuitenkaan ei enempää höpötyksiä, vaan videosta nauttimaan, olkaa hyvä!

17. huhtikuuta 2014

Saman virheen tekeminen kaksi kertaa on mahdollista

vaikka sitä luulisi ensimmäisestä kerrasta oppivan, eipä se aina menekkään niin!

Ja nyt puhutaan siis kisapostauksesta ja viime viikonlopun kilpailuista Raisiossa. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi olen tosi tyytyväinen kisapäivään ja ennen kaikkea hevosiin, kyllä minulla vain sattuu olemaan rehelliset ja luotettavat tapaukset tallissa! Jossain määrin myös kuski onnistui tavoitteissaan, mutta toisella kierroksella (molempien hevosten kanssa!!) kuski onnistui kämmimään oikein lahjakkaasti. Mutta sitähän tämä kilpaileminen on; jännittämistä sen suhteen osaako tänään ratsastaa vai ei!

on siinä kyllä kaunis tamma! Kuva © Iina Ajosenpää / http://iinajo.kuvat.fi/

Olin onneksi ollut sen verran fiksu että vaikka lauantaina heräsin "pikku päikkäreiltä" vasta puoli yhdeksän aikaan, tein kaikki valmiiksi sunnuntain kisoihin. Pesin varusteet, puunasin hepat ja pakkasin tavarat valmiiksi. Äitikin tuli onneksi jossain vaiheessa auttamaan ja pääsin yöllä vielä saunassakin pyörähtämään. Sunnuntai valkeni sitten aika pian ja tapani mukaan heräsin taas itselläni, myöhässä. Tai myöhässä ja myöhässä, sillä koska olin laittanut kaikki valmiiksi, ei hätä ollut vielä silloin kovinkaan kummoinen! Kerrankin minulta fiksu veto, heh.

Jälleen oman kellon yli nukkumiseni takia päästiin lähtemään hieman suunniteltua myöhemmin, mutta perillä oltiin kuitenkin ihan sopivaan aikaan. Heti kuin 70 cm oli loppumassa mentiin pistämään Alli kuntoon, että se saisi kävellä mahdollisimman paljon, vaikka starttasimme vasta aika lopussa luokkaa. Jossain vaiheessa kipusin tamman selkään ja tehtiin hiekkatiellä hieman väistöjä ja muuta pientä ennen verkkaan pääsyt. Verkassa otin heti rentoa laukkaa melko pitkään että sain sen hyvin kuulolle ja sen jälkeen hyppäsin verkkahypyt. Tamma tuntui tosi kivalta ja ei tällä kertaa edes kuuminut yhtään niin paljon mitä aikaisemmin! Hieno tamma!

Koko päivän minun oli todella vaikea muistaa ratoja. Tuntui että se kääntyi kokoajan ja teki välillä kunnon tiukkoja kaarroksia. 80 cm radassa ainakin käännyttiin miltein jokaisen esteen jälkeen uuteen suuntaan ja välillä piti tehdä hieman tiukempaa kaarretta minkä takia aloin itse hieman varovaiseksi, vaikka pohja itsessään oli mielestäni märkyydestä huolimatta hyvässä kunnossa.

Mutta 80 cm rata olikin aivan huippu! Ainoastaan yksi lähestyminen oli huono kun kuski tekee radalla tuota ihme tuuppaamista. Odottamalla tuokin olisi tullut juuri oikeaan paikkaan, mutta hyvä sitä on jälkikäteen pohtia. Tamma oli mukavan tasainen koko radan ja lopulta tuloksena hienosti 0-4 vp! Hieno hieno heppa! Radan jälkeen oli huippu hyvä fiilis, vaikka videota katsoessa tuli taas sellainen "ei, miksi Senni" -fiilis, mutta olen kyllä oikeasti kokonaisuuteen aivan mielettömän tyytyväinen!

Postauksen kuvista kiitos Iina AjosenpääEmma PajuvesaJanina Viklund ja Mari Soiniitty!






Seuraavassa luokassa mentiin taas ihan lopussa, olisiko ollut 36 lähtijöitä. Tein aika pitkälti samalla tavalla kuin aikaisemmassa verkassa ja hypyt onnistuivat nytkin oikein makeasti. Ainut mitä oli niin Alli hermostui juuri ennen radalle menoa ja itselle iski sitten siinä vaiheessa kontrollifriikkeys.. Jos olisin saanut sen pidettyä rauhallisempana verkassa, olisi uskottavasti ratakin ollut vapautuneempi.. Mutta turha sitä on enää murehtia!

90 cm radalle lähdettiin kuitenkin hyvillä mielin. Ensimmäiset kaksi menivät tosi nätisti, kolmannelle tuli ensimmäinen pohjasta hyppy ja puomi. Tämän jälkeen oma pää alkoi kontrolloimaan liikaa ja sen takia viidennelle esteelle tuli tuollainen tasapainoton laakahyppy, mistä tamma sitten otti hieman itseensä ja alkoi pomppimaan seuraavalle esteelle. Katastrofi oli ehkä eniten sarja, mikä hävettää vieläkin aivan julmetusti. Toin silloisen käsitykseni mukaan sen ihan hyvin sisään, mutta tamma sai kun saikin otettua kaksi laukka-askelta väliin ja b-osan mukaan. Sen jälkeen taas ihan turhaa kontrollointia ja seuraavakin tuollainen järkyttävä hissihyppy. Viimeiselle ajatus oli vain että saisi edes hyvän hypyn se sentään se onnistui. 

Radan jälkeen sanoin etten tiedä mikä meni vikaan, tuntui että hevonen hävisi kokonaan pohkeelta, mutta videolta näki aika hyvin miten kuski taas kusi omat mahdollisuutensa. Pitää muistaa radalla laukata ja tuo kontrollointi voisi jäädä hieman vähemmälle. Sarjan sisälle tuli hidas hyppy ja koska se ei ollut ratsastettuna reippaaksi, ei Alli sitten antanut armoa että olisi tuon b-osan hypännyt terävästi. Eli nyt kuski taas ruotuun ja herranen aika laukkaa eteenpäin!






Melkein heti Allin radan jälkeen mentiin melko kiireellä laittamaan Pyry kuntoon. Pyry oli seissyt kyllä kohtuu nätisti yksin kopissa ja tehtiin nopeasti vaihto eli tamma traikkuun ja herra sekopää pihalle. Se oli taas yhtä pelleilemistä Pyryn kanssa, ei se tykännyt kuunnella sitten ollenkaan ja saatiinkin pistää sitä mahdollisimman pian kuntoon ennen kuin se ehtisi lentoon lähteä! 

Pyrykin sai kävellä äidin kanssa sen aikaa kun kävelin radan ja menin siitä aika pian verkkailemaan. Pyry oli verkassa kyllä kohtuu kivan tuntuinen, jarru ja kaasu toimi sopivassa suhteessa ja hypyt oli ihan kivoja. Ehkä kaipasin vielä hieman terävyyttä, mutta verkka alue alkoi olemaan jo melko raskas, joten en viitsinyt alkaa hienosäätämään ja turhaan väsyttämään. Tyydyttiin siis melko lyhyeeseen verkkaan ja jäätiin odottelemaan omaa vuoroamme.

Rata oli no.. Ihan ookoo. Yritin ratsastaa järkevästi, mutta tuntui että se minun järkevä oli jotain muuta kuin järkevää. Mitä pidemmälle rataa mentiin sen enemmän aloin taas nyppimään mikä johti siihen että tultiin sitten tosi lähelle. Periaatteessa Pyryhän hyppää läheltä ketterästi, eli ei hätää, mutta sujuvuus on silloin radasta kaukana! Kuitenkin herra teki super hyvin ja hyppäsikin puhtaasti ja se oikeutti 5. sijaan! Hieno mies! Hienoa huomata että metrikin alkaa tuntumaan ns. helpolta ja siinä pystyy jo hieman ratsastamaan aikaa, vaikka tämä meidän aika ratsastus tänään olikin hieman lasten kengissä ;)





Sitten olikin jäljellä enää 110 cm luokka, mikä mentiin ihan harjoituksen vuoksi. Tai siis tarkoitushan olisi kuitenkin tämä kausi kymppiä hypätä niin olihan se ihan tarkoituksellista, mutta kuitenkin! Tein taas lyhyen verkan ja ei kun radalle. Ratsastin mielestäni tämän radan periaatteessa paremmin, mutta tällä kertaa kuitenkin tuli muita virheitä. En ole vieläkään aivan varma miksi puomit putosivat, mutta videon paras kohta on varmaan tuo vesimatto este ja sen jälkeinen sarja. Vesimatolle lähdin ensin tuuppaamaan aivan hulluna, kunnes tajusin että perhana Senni, pysty ja sitten nyin sen lähelle. Hevonen sen kuitenkin selvitti hyvin. Sarjalle tuli jotain niin mielenkiintoista settiä taas..

Kaarteen jälkeen yritin saada pidätteen läpi, joka jäi tosiaan yrittämiseen. Käsi jäi liian lukkoon, hevosen meni jalat vähän sekaisin ja se puski lapa edellä.. töks keskelle okseria. Minua huvitti oikeasti se tilanne kun Pyry seisoi siinä okserin seassa ihan pöllämystyneenä ja oli hetken silleen mitä hittoo, mihin mä nyt meen ku tos on vielä puomitkin ylhäällä. En voinut oikeasti kuin nauraa siinä tilanteessa, herra oli niin eksyneen näköinen sen sadasosasekunnin! Ei muuta kun este kasaan ja uudestaan, tällä kertaa kuski ratsasti paremmin ja hevonen oli itsekin skarpimpi. Este numero 9 oli aivan huippu hyvä ja viimeisellä saatiin taas puomi syystä x alas. Eli 12 vp, mutta silti tavallaan rataan tyytyväinen!


Huh, että sellaiset kisat tällä kertaa. Saa nähdä missä kisaillaan seuraavaksi, nyt jäädään hetkeksi haistelemaan tunnelmia ja katselemaan mihin sitä seuraavaksi suunnataan! Nyt pääsiäisenä koitan saada jotain materiaalia teille tänne ja toiveitakin saa tietty esittää! :) Ensi kertaan!