1. syyskuuta 2014

Vaikeuksien kautta voittoon?

Lauantaidraama jatkui vielä sunnuntaille..

Kaikki postauksen kuvat kuvannut Anna Savolainen, kiitos! (poislukien muutama ig-kuva!)

Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, lauantai oli oikea draamaa täynnä. Sekä Pyry että Alli polkaisivat vasemman etukengän pois tarhassa riehuessaan. Minulla oli vaihtoehto sitkutella niiden kanssa maanantaille ja viedä pajalle, mutta halusin tosissani kisoihin ja Alli ei kestä oikein tuota kengättömyyttä. Niinpä sain kengittäjä (kiitos hurjasti!) paikalle lyömään kengät. Molemmille saatiin niukin naukin kengät ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Nyt oli huolet ohi!

Sunnuntaina kiipesin sängystä hieman kuuden jälkeen ruokkimaan hevoset ja vein ne aamuheinille pihalle. Siivosin sen jälkeen karsinat ja menin vielä hetkeksi torkkumaan. Puolisen tuntia torkutettuani itseäni raahauduin aamiaiselle ja laittamaan hiuksia ja meikkaamaan. Kyllä, halusin ottaa tämän todellakin tosissani, vaikka pieniin kisoihin oltiin menossa. Viritin itseni täydelliseen koulumoodiin.

Kun oli nuttura tarpeeksi kireällä ja helmikorvikset korvissa, suuntasin talliin. Tarhasta otin ensimmäisen vastaantulevan hevosen, sillä kaikkihan lähtivät mukaan. Se oli Pyry, joten harjasin, siistin hännän ja letitin sen. Sen jälkeen laitoin sen karsinaan ja hain Allin. Sanotaan että siinä vaiheessa kun käänsin tamman käytävälle teki mieli nuttura repiä irti. Hieman reilun tunnin aikana se oli polkaissut oikean kengän jalastaan. Voi elämä miten kiukutti ja ärsytti. Ei muuta kun vaippa taas jalkaan ja takaisin tarhaan. Maanantaina sitten toivotaan että päästään pajalle ja saadaan kenkä jalkaan...

Ei auttanut sitten itku markkinoilla. Hain Mollan, letitin sen - kyllä, ponikin letitettiin ja hieno kampaus olikin! - ja Janni puunasi sen kunnolla. Äiti oli hyvää vauhtia jo ehtinyt pakkaamaan autoja ja pian saatiinkin hepat kyytiin ja ei kun matkaan! Lopulta siis matkaan lähti vain suomienergiaa, eli Pyry, millä menin Helppo B:3 ja Helppo B kenttäkilpailuohjelma poneille sekä Molla, jolla sekä minä että Janni mentiin Helppo B:3.


Perillä oltiin hyvissä ajoin ja heppahoitajaksi saapui Jennakin paikalle. Laitettiin Pyry ja Molla kuntoon, sillä starttasin ensin Mollalla ja seuraavassa verkkaryhmässä olin Pyryn kanssa. Kun hevoset oli kunnossa vaihdoin vielä omat vaatteet ja kipusin ponin selkään. Voi kuinka pieni se oikeasti onkaan! Viimeksi olen tainnut olla ponin selässä parisen kuukautta sitten, tai on siitä ainakin puolitoista kuukautta.. Poni on enempi vähempi puskaillut ja sen kyllä huomasi.

Ennen verkkaan menoa menin pellolla vähän käynnissä taivutuksia ja muuta pientä. Aluksi Molla oli tosi tahmea, mutta kun muutaman kerran muistutin että tsap tsap, liikutaan omalla moottorilla alkoi ponikin kulkemaan hyvin. Verkassa tamma oli aivan uskomattoman tuntunen, aluksi hieman jäykkä, mutta kohta mennä viipotettiin jo niin että kuskikin oli äimänkäkenä! Super hyvällä fiiliksellä lähdin ratsastamaan rataa.

Rata oli kokonaisuudessaan tasainen ilman rikkeitä. Helppo B:3 on Mollalle juuri sopiva ohjelma, siinä ei ole keskiaskellajeja (käyntiä lukuunottamatta) ja se on muutenkin perin yksinkertainen. Ei sillä, ihan kiva ohjelma ja joutui tässäkin ratsastamaan tarkasti jos mieli hyvät prosentit. Itse keskityin täysin siihen etten pitänyt radalla kiirettä ja sain ponin tekemään halutut asiat. Oikea laukka meinasi lopussa kuolla tyystin ja jouduin oikein kannuksilla puskemaan että sain sen edes lähelle A-kirjainta missä oli siirtyminen raviin. Mutta kokonaisuus oli edelleen mukavan tappavan tasainen ja tällä suorituksella saatiin uskomattomat prosentit 67,727%! Tämä olikin minun ja tamma yhteiset ennätysprosentit mitä ollaan ikinä saatu ja vielä Helppo B-tasolta!






Olin aivan todella ylpeä ponista! En pelkästään hyvien prosenttien tähden vaan se oikeasti kulki kivasti noin harjoitusmäärään nähden. Laukassa ei oikein ole voimaa kantaa, mutta muuten oli perussiisti Mollamainen rata, mihin ei voinut olla kun tyytyväinen. Ja mitä muuta pitäisikään olla!

Mollan jälkeen kipusin Pyryn selkään ja muutaman ratsukon jälkeen päästiin verryttelemään. Pyry oli verkassa kyllä melkoisen kauhea, mutta yritin vain ratsastaa sitä jalalla eteen ja olla välittämättä sen venkoilusta. Kohta se tulikin ihan mukavasti ohjalle ja huomasin että kaikki oli huomattavasti helpompaa. Pysähdyksissä se ei malttanut yhtään, mutta onneksi tässä ohjelmassa ei alku- ja lopputervehdyksen lisäksi ollut mitään erikoisuuspysähdyksiä!

Radalle lähden taas rennoilla mielin. Halusin nyt keskittyä vaan siihen etten kokoajan toistaisi samoja virheitä radalla. Nyt ratsastin radan todella rauhassa, jokaisessa kulmassa mietin mitä teen, kaikki tehtävät tein ajatuksella. Niin kuin kouluradalla pitäisi aina tehdä. Laukka ei tänään ollut ihan niin hyvää mitä se parhaimpina päivinä on, mutta todella tasaisen raviohjelman ansiosta pisteitä ropisi ja lopulta prosentteja kertyi 69,318%! Mikä on aivan huikeaa sen lisäksi että radalla ei ollut mitään aikaisempien ratojen ongelmia, kuten juuri kiireellisyyttä tai laukassa pahempaa rullaamista. Huikea huikea fiilis!







Äitin loppui kamerasta juuri radan lopulla tila ja loppu jäi sitten kuvaamatta. Onneksi kuitenkin suurinosa radasta saatiin videolle niin voin vielä fiilistellä! Pyry meni tällä tuloksella kärkeen ja viimeisen verkkaryhmän lähtiessä verkkaamaan mentiin käärimään Pyrylle pintelit. Kyllä, tänään halusin kaikki aivan viimeisen päälle. Kun pintelit oli jalassa kävin vielä heittämässä Jannille muutamat vinkit radalle ja sitten jäätiin vain jännittämään.

Poni ja Janni meni aivan superhienosti ja olen molemmista niin ylpeä! On ihana nähdä miten paljon on kehitystä tapahtunut sitten esimerkiksi viime vuodesta. Olin niin pakahtua ylpeydestä ja vielä prosentitkin oli aivan järjettömän hyvät, meinaan Janni ja Molla nappasivat ensimmäisestä yhteisestä Helppo B-luokasa 65,454%! Uskomattoman hienot tytöt!






Lopulta sitten otettiin tuplavoitto, Pyry 1. sija ja Molla 2. sija. Ja niin lähellä oli myös Jannin sijoittuminen, vain puolen pisteen päässä 3. sijasta, mutta tällä kertaa jäi ensimmäiseksi ei sijoittuneeksi. Mutta niin lähellä niin lähellä.. Janni pääsi kuitenkin ponin kanssa hakemaan ruusukkeen ja poni ihan villiintyi kunniakierroksella, heh!




Muutaman pakollisen poseerauskuvan jälkeen kiiruhdin Pyryn kanssa verkkaamaan toiseen luokkaan. Pyrylle poniohjelma on todella vaikea  - ja minulle - koska siinä on paljon tekemistä ja tehtävät tulevat todella nopeasti perätysten. Esimerkiksi harjoituslaukka-harjoitusravi-harjoituslaukka siirtymisissä on aina vain yksi kirjain väli, jolloin hevonen pitää olla hyvin avuilla ja siirtymiset ratsastaa tarkasti.

Verkassa sitten sattui oikeaa kouluratsastusdramatiikkaa kun nutturani hajosi. Äiti juoksi pitämään Pyryä kiinni kun itse pistin nutturan takaisin kokoon. Siinä menetettiin muutamia tärkeitä verkkasekuntteja, mutta en kokenut sitä maata mullistavaksi. Verkassa Pyry oli kauhea, se skitsahti jokaista apua ja väisti aivan hulluna takapäällään kokoajan ja joka suuntaan. Yritin vain pitää itseni rauhallisena ja ratsastaa tämänkin ohjelman yhtä rauhassa kun edellisen.

Meitä ennen oli yksi ratsukko, joten minulla oli hyvin aikaa kävellen rauhoitella Pyryä. Se rauhoittuikin yllättävän kivasti ja päästiin suorittamaan rata. Radalla Pyry oli taas todella kiva ja rento! Keskiaskellajit ei lähtenyt - ei ravissa eikä laukassa - joten niistä lähti jo pisteitä. Lisäksi laukassa tuli hieman tahtirikkoa ja tein liian ison ympyrän toiseen suuntaan (!!!).. Nämä tiputtivat paljon pisteitä, mutta yhdestä asiasta olin todella ylpeä; mikään tehtävä ei tullut mielestäni liian nopeasti vaan pystyin tekemään kaikki tehtävät rauhassa vaikka ne piti valmistella nopeasti. Aivan uskomattoman hyvä fiilis radan jälkeen, prosenteista viis! Kokonaisuutena ei ehkä yhtä hyvä kuin B:3, mutta olen silti todella tyytyväinen!







En ollut uskoa korvia kun meidät kuulutettiin palkintojen jakoon, voittajana! Saatiin lopulta prosentteja 65,652%! Olin niiiin ylpeä Pyrystä, jotkut palikat vaan naksahtelivat kohdalle ja tuntui että päästiin taas askel parempaan suuntaan myös kouluratsastuksen saralla. Toivotaan että tämä sama fiilis jatkuu vielä pitkään! 

Reissu oli siis aivan huikea, 4 starttia ja kolme ruusuketta ja neljäskin niin lähellä! Kaikki prosentit yli 65% ja ei edes maailman lepsuimmalta tuomarilta. Pisteitä sai kun ne ansaitsi ja niitä otettiin pois kun mokaili. Niin tyytyväinen olen putteihin, vaikka tietenkin Allin kengät tiputtaminen hirmuisesti edelleen harmittaa. Nyt kuitenkin taas leuka rintaan ja uusiin haasteisiin!

meitsin supermies oli tänään voittamaton ❤️

Huh, toivottavasti jaksatte vielä lukea vaikka melko pitkä tulikin!
näillä huippufiiliksillä lähdetään kohti ensi viikon kuninkaallisia.. jaiks!

30. elokuuta 2014

Draamapäivä

Huh, mitä draamaa!

Tää päivä on kyllä ollut sellaista ylä- ja alamäkeä. Aamulla heräsin vähän myöhässä, mutta kiiruhdin tekemään aamutallin. Aamiaisen ja hetken koneella viettämisen jälkeen oli tarkoitus lähteä liikuttamaan Pyryä ja meninkin tarhaan. Tammat nätisti tulivat rapsuteltaviksi, mutta Pyry meni heti karkuun. Se jotenkin nyt taas pelleilee ja ei vaan anna kiinni. No, sitten se villiinnytti tammatkin ja kohta ne vetivät kauheaa pierupukkilaukkaa ympäri tarhan. Hetken tilanne vaikutti huvittavalta, mutta kohta vauhti alkoi käymään jo turhan vauhdikkaaksi ja jarrutukset alkoi menemään turhan vaarallisen näköiseksi. Kerran Pyry ja Molla meinasivat juosta toisiaan päin ja Alli alkoi villiintymään ja potkimaan toisia kohti. Menin suosiolla hakemaan tallista porkkanoita ja näin vain kuinka meidän kiltti Molla-poni siellä pomppi kahdella jalalla, useamman kerran!!
Vielä porkkanoidenkin kanssa tallista palatessani hepat mennä riehuivat tarhassa. Kohta kun ne huomasi minun mutustelevan porkkanaa tulivat katsomaan ja rauhoittuivat. Pyry kiinni ja talliin. Ei tarvinnut muuten sen enempää tehdä kun huomasi että jaha, etukenkä irti. Tätähän tässä kaivattiin.. Hevonen tarhaan ja hakemaan kenkään. Ja kenkä löytyi, surullista kyllä se oli Allin kenkä. Siispä vaippa suojaamaan tamman jalkaa.

Sitten ei muuta kun kengittäjälle viestiä jos pääsisi mitenkään tulemaan. Ikävä kyllä kengittäjä oli kipeänä eikä päässyt ja siinä sitten turhautuneena mietin vaihtoehtoja. Maanantaina pajalle, mutta miten huominen? Ei pelkästään se että kisat perutaan, tamman jalka ei kestä kengättömänä yhtään.. Soittelin ympäriinsä Ypäjällä kengittäviä ja viimein sain yhden tulemaan lyömään irtokengät. Kengittäjä tuli ja löi kengät niin hyvin kun sai. Turhan vauhdikkaista leikeistä oli kengät rikkoneet niin hyvin kaviot. Tamman kenkä on varsinkin - kyllä oikein tukevasti tällä hetkellä - tosi pienestä kiinni että irtoavat. Nyt toivotaan että pysyy ensi viikkoon asti niin vien sen ympärikengitykseen..

Huh.. No onneksi saatiin kengät jalkaan ja päästään huomenna kisoihin ja toivotaan että pysyvät hyvin jalassa. Ja hepat lopettavat nuo tarhariehumiset.. Argh! Niin innoissani odotin huomisia kisoja, että toivotaan ettei enää tule mitään takapakkeja ja päästään mukaan starttaamaan kisoissa! Pitää Allia hieman kävelyttää ja ravuuttaa pihalla että näkee ettei aro jalkaansa. Juuri kun sekin alkoi jo kasvattamaan hyvin kaviota, nyt ollaan taas ihan lähtöpisteessä :(

Sitten vähän sivuutetaan muita aiheita. Tein tuossa yksi päivä tylsyyksissäni taas uuden ulkoasun, tällä kertaa syksyisemmän. Tykästyin siihenkin melko paljon, mutta koska juuri vaihdoin, en ole varma haluanko vielä vaihtaa tätä pois.. Mitä mieltä te olette, pistetäänkö vaihtoon?

 uusi, katso kokonaisuudessa täältä (linkkien ja päivämäärä otsikoiden värit vaihtuvat)

nykyinen

29. elokuuta 2014

Linkitä blogisi!

Nyt kaivataan lukulistalle uusia tuttavuuksia ja vanhoja unohtuneita!


Eli nyt toivotaan että saataisiin paljon uusia blogeja lukulistalle! Tarkoitus on siis linkittää oma blogisi, so simple! Itse olen melko kaikki ruokainen blogien suhteen, eniten varmaan uppoavat kilpailevien ratsastajien blogit, mutta myös muita blogeja mahtuu lukulistalle. Eli nyt ei ole mitään rajoituksia blogin painotuksen suhteen. Koon TOP7 blogit sitten kaikkien nähtäville, joten ei muuta kun linkkailemaan! Pyrin tekemään esittelypostauksen 8.-11.9. välisenä aikana, joten siihen asti on aikaa linkata blogeja mukaan :)

Huom! Linkatessa blogisi tähän postaukseen annat oikeuden kolmannelle osapuolelle (minulle), käyttää blogissasi esiintyviä kuvia julkaisussa (esittelypostaus) allekirjoittaneen harkinnan mukaan.

Nyt ei muuta kun linkkejä tulemaan!

27. elokuuta 2014

Mikä kouluratsastus?

sileän työskentely, perusratsastus, tuuppailu..


Kyllä minä pidän kouluratsastuksesta. En tiedä, voiko omaa ratsastustani kutsua kouluratsastukseksi, mutta olen vaikka siinäkin amatööri-kouluratsastaja. Tykkään käydä kisoissa ja joskus kun oikein hyvin tuntuu menevän harkitsen tosissani vaihtavani jopa lajia. Kunnes realiteetit ja kylmä fakta iskevät minut rajusti maan pinnalle. Että minusta tosissaan olisi kouluratsastajaksi, minun täytyisi nähdä vielä enemmän vaivaa. Ei sillä ettenkö jo nyt näkisi, mutta vielä enemmän. Ja muuttaa asennetta. Koska kouluratsastajathan ovat perfektionisteja ja hifistelijöitä, eikö? Mitä siis tälläinen hidas hälläväliä tyyppi edes yrittää valkoisten aitojen sisälle!

En tiedä mistä sain idean pohtia omaa kouluratsastaja-minääni. Oliko se eilinen ahaa-fiilis Lehmän selässä, se että menen viikonloppuna koulukisoihin vai samassa maneesissa räiskivä arvostettu kouluratsastaja/valmentaja. Halusin kuitenkin pohtia mitä kouluratsastus - tai perusratsastus, mitä kaikki alle Vaativan luokan ovat - minulle merkitsee.

Eilen töistä päästyäni ja iltamyöhäisellä äiti jaksoi vielä raahata minulle hevosen maneesille. Pääsin kiipeämään tamman selkään ja tiesin ettei se tule olemaan kaikista helpointa. Itsellä pitkä työpäivä ja tamma oli selkeästi jo ruoka-ajan perään. Yritin harjoitusravissa päässäni miettiä kaikki mahdolliset istumista helpottavat mielikuvat ja rentoutua kokonaisuudessaan. Viimeiset pätkät olivatkin jo sen verran hyviä, että lopetimme noin 40 minuutin treenin jälkeen. Vatsalihakset kiittivät ja illalla syöty pyttipannu maistui jo uudestaan suussa. Mutta fiilis oli uskomaton. 


En halua kirjoittaa tätä postausta negatiivissävytteisesti, vaikka se varmaan väkisin tulee siltä kuulostamaan. Haluan pikemminkin kirjoittaa tämän itselleni sen takia, että heräisin vihdoin ja viimein tekemään itselleni jotain. Yrittämään vielä enemmän kuin mitä nyt yritän. Sen takia kerron teille suurimmat heikkouteni kouluradalle lähtiessä. Kerron myös heikkoudet, joista olen ottanut yliotteen ja nykyään ne ovat historiaa.

Kaikista suurin ja ulospäin näkyvin kouluratsastaja-egoani tiputtava ongelma on ryhti. Olen onnettoman huonoryhtinen. Sen ääneen sanominen saa minut voimaan pahoin ja vihaiseksi. En minä sitä tahallani tee, mutta se on loputtoman pitkä ja kivinen polku lähteä korjaamaan tuota syntistä ryhtiä. Hartiat taakse ja leuka rintaan, katse eteen. Kas kun näin kirjoitettuna se kuulostaa helpolta ja silmissä avautuu täydellinen ja suora, harmoninen ryhti. Koska ryhti on suurin heikkouteni, se on myös herkin paikkani. Tuntuu inhottavalta kun äiti muistuttaa että pitää istua kyydissä - ryhdikkäästi. Tekee mieli aina puhkoa silmät sen päästä ja huutaa sylki suusta. Yleensä tuhahdankin jotain vihaisesti. Vaikka tiedän, että rakas äitimuori on vain hyvällä asialla - muistuttamassa minua siitä, että istumalla paremmin saan myös hevosen liikkumaan paremmin. (Eli koita äiti vaan jaksaa vaikka minä olenkin vatipää ja kiukuttelen. Intät sitä mulle niin kauan kunnes istun ryhdikkäästi.. *pus*)

Pohje. Nykyään saan sentään jalkaani jonkinlaista voimaa ja ajatusta. Ennen se oli heiluva vaijeri irti hevosen kyljestä. Kyllä se vieläkin hakee paikkaansa, mutta pätkittäin muistan, että ratsastamalla jalalla eteen tulee olemaan hevonenkin avuilla. Ei se selässä istuminen ja ohjista nyppiminen saa aikaan kouluradalla hyväksyttävää peräänantoa, vai mitä sanotte? Sain todella paljon apua aikoinaan Aira Toivolan ratsastuspilateksesta. Valitettavasti en kuitenkaan päässyt jatkamaan tunneilla niin paljoa että saisin istuntani täydellisesti vakiinnutettua. Onneksi muistissa on kuitenkin kikkakolmosia ja yritän päästä myös jatkossa Airan tunneille. Varsinkin kun tulee nyt jo aivan kivenheiton päähän niitä pitämään!


Yksi suuri ongelma kouluratsastajaksi siirtymisessä on juuri luontainen asenteeni. Olen vähän "vasemmalla kädellä" -tyyppi, vaikka haluankin tehdä asiat tarkasti ja huolellisesti. Silti huomaan tekeväni hieman summittain ja silloin tällöin. Tämä heijastuu kovin koulurataan, missä vaaditaan juuri tarkkuutta ja järjestelmällisyyttä. Mutta pitää tässä myös hieman kehaista, että onhan tässäkin asiassa menty jo eteenpäin! Nykyään päästään sentään Pyryn kanssa joku Helppo A rata 56% läpi ja Helposta B:stä tulee melkein järjestäen yli 60%. Ehkä siis harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin?

Yksi suuri ylpeyden aihe pitää kertoa! Se asia mistä olen saanut jo yliotteen; en enää juokse rataa läpi. Ennen kun lähdin kouluradalle, taisin tehdä poikkeuksetta radan nopeusennätyksen. Suoranaisesti juoksin radan asiat läpi, esittämättä niitä kunnolla tuomarille. Nykyään sama ongelma korostuu ehkä liiallisena energisyyden hakemisena. Haluan esittää hevoset energisinä ja varsinkin Pyryn kanssa ongelmaksi muodostuu tällöin kiireellisyys. Eli kouluradalla minun tulisi muistaa (kaiken yllä luettelemani lisäksi), että maltti on valttia.

Miten hassua voikaan olla se, että tuntuu siltä, kun olisin vasta hiljattain ymmärtänyt miten oikeasti hevosta pitäisi edes teoriassa ratsastaa. Totta kai minä olen sen tiennyt pitkään ja ratsastanutkin tiettyinä aikoina hyvin, mutta taas eilen ymmärsin sen. Vaikka minullakin on hyvin omalla moottorilla kulkevia ja reippaita hevosia, en missään nimessä saa unohtaa jalan tärkeyttä. Yleensä jään vain himmailemaan kädellä ja unohdan, että se tekee vain hallaa sekä kuskille että hevoselle. Nyt yritän taas - jälleen - parantaa tapani ja aijon ensi koulukisoissa, sunnuntaina 31.8., ratsastaa niin hyvin kuin pystyn. Kaikilla hevosilla. Eilen maneesityöskentely oli mukava lopettaa rennolla hevosella. Oli se ainakin rentoutuneemman oloinen kun maneesin toisessa päässä kulkeva "koulutuksessa" oleva kouluratsastajan ratsastama hevonen. Ja ei, minulla ei ole ratsastajaa mitään vastaan. (tai kyllä on, en kestä tuollaisia ihmisiä jotka repivät, potkivat ja hakkaavat hevosia sillä perusteella että niillä on oikeus (lue: nimeä) siihen, hyi!)


Huh, en tiedä sivutinko aihetta nyt pahastikin, teksti vain pulppusi minusta ja en halunnut pysäyttää sormiani kun sitä kerrankin tuli muistakin kuin kilpailuista tai valmennuksista. Korostan tänne loppuun vielä - ennen kuin joku pahansuopa haluaa avata suutaan - että minä harjoittelen vielä ja edelleen. Minulle ratsastaminen on ikuista oppimista; ikinä et ole valmis, mutta voit olla tarpeeksi hyvä jollekin tasolle. Minä tähtään mukavaan harrastamiseen amatöörinä eikä minulle tuota suurta tuskaa jos en ikinä pääse yli 65% tuloksella Helppo A-luokkaa. Tosin, voisin pistää sen vaikka tavoitteeksi, miten olisi.. l0 vuoden sisällä?

Kouluratsastus; täydellistä täydellisyyden tavoittelua - positiivisessa mielessä.

25. elokuuta 2014

Uutta pukkaa

Aikaisemmasta en pitänyt yhtään, tämä menettelee?


Mitä mieltä te olette?
Pistetäänkö heti uutta matoa koukkuun vai sitkutellaanko tällä taideteoksella?