3. syyskuuta 2015

Ei mestareita tänä vuonna

Korttipakasta jaettu hyvät kortit, ässä hihassa ja jokeri takataskussa.
Täyskäsi, mukaan tarvitaan vain hivenen tuuria ja peli on meidän.
All in

Mutta kohtalo - karma - lyö pöytään värisuoran. 
Ja voittaa pelin.


Ei tule mestareita meistä tänä vuonna.

2. syyskuuta 2015

Missä menee nuoriso?

Tätä kysytään jatkuvasti ja tiedän että se kiinnostaa teitä. Sen takia päätinkin jo ennen kun tein kysymyspostauksen kirjoittaa hieman nuorison kuulumisia. Sekin on kuitenkin vain venähtänyt, joten ehdin jo kysymyspostauksen julkaista. Lisäksi olen odottanut hetkeä että saisin Herkku-herrasta edes jotain materiaalia. Ikinä en vain muista kameraa ottaa mukaan..


Minulta tosiaan kysytään paljon Miinan ja Herkun kuulumisista. Tai pikemminkin siitä miksen kirjoita niistä. Tähän on ehkä enemmänkin pieniä syitä, mutta tässä postauksessa ajattelin teille hieman selventää tilannetta. Myönnettäköön, että ennen Keravan kisoja sain aivan upeita kuvia Pilviltä Miina-ponista, mutten vain ikinä ehtinyt - ja myöhemmin enää jaksanut - niitä julkaista. Nyt on kuitenkin aika ainakin muutama kuva ponistakin laittaa esille!

Aloitetaan ihan sillä, miksei näistä kahdesta (tai itseasiassa kolmesta, koska myös Mollasta on harmittavan harvoin juttua) ole enempää asiaa blogissa. Ensimmäisenä voisin tietenkin mainita molempien hevosten nuoren iän. Miina on 3-vuotias ja Herkku 2-vuotias. Tietenkin molempien kanssa pitää touhuilla vaikka ja mitä, mutta se tuleeko siitä kaikesta kirjoitettua mitään on toinen asia. Tosin Miinakin on nyt hieman taas vain möllötellyt tarhassa ja odottaa valjaita ja myöhemmin kärryjä. Eiköhän kohta pian päästä vauhtiin senkin kanssa.

Toisena melko merkittävänä asiana voisin nostaa esille sen, etten ole osallinen kummankaan hevosen ostoon tai omistamiseen. Miina kuuluu isäpuolelleni ja Herkku on isäpuoleni, äitini, kummisetäni ja hänen vaimonsa hevonen. Olen siis käytännössä "pessyt käteni" näiden hevosten vastuusta, ilmoittamalla hoitavani 110% omat hevoseni (Pyry ja Alli), parhaani mukaan Mollan ja ehtiessäni Miinan ja Herkun. Voidaan siis sanoa että prioriteettilistalla tämä nuorisojengi on vasta häntäpäässä. Ihan vain siitä syystä, että minun pitää joskus ehtiä nukkumaankin!

Voidaan siis summata tämä melko lyhyesti näin: Molemmat hevoset tulevat silloin tällöin esiintymään blogissa. Silloin kun olen itse enemmän mukana, ne käyvät kilpailemassa tai niillä tehdään jotain. Tällä hetkellä kuitenkin Herkun pääliikutus on äitini hoidettavana (joka tarkoittaa että äiti pitää huolen siitä että se liikutetaan), minä toimin vain herran kanssa takapiruna ja käyn sitä ajan sallimissa rajoissa liikuttamassa. Tietenkin sitten parin vuoden päästä laitetaan satula selkään niin tietenkin voi tulla enemmänkin asiaa herrasta - vaikka edelleen korostan että hänestä tulee ravuri.




Mutta tosiaan, voisihan niitä kuulumisia kuitenkin vähän kertoa! Miina sai viettääkin melko reippaan kesän kun tallityttö-Jenna touhuili sen kanssa melkein joka päivä. Kävivät kävelyllä, totuttelivat suitsiin, hyppelivät kavaletteja.. Mitä kaikkea ikinä sen kanssa keksikään tehdä. Aluksi Miina ei ymmärtänyt yhtään mitä ihmettä kavaletit ovat ja pitäisikö niiden yli hypätäkin.. Mutta melko nopeasti se tajusi koko homman ja mennä pomppi vaikka kuinka hyvin. Tietenkin koulujen alkaessa Jenna joutui jäämään pienelle breikille, mutta toivottavasti saadaan taas pian liikutusapua. Ja Miinalle on tulossa aivan pian valjaat joten päästään sitten touhuilemaan pikkuneidin kanssa enempi! Pitäisi koittaa metsästää jotain mätsäreitä tai poninäyttelyitä sille, että saisi sitä hieman näytteille. Ensi vuonna sitten enemmän kehiä kiertämään ;)

Mutta se Miinasta ja sitten herra Herkkuun. Herkku muutti tosiaan tuossa muutama viikonloppu takaperin Ypäjän keskustan liepeille. Oli ihana saada herra lähelle ja tietää että se on hyvässä hoidossa. Viime viikon tiistaina sen kanssa käytiin klinikalla tekemässä vielä tarkempi tutkimus, kuvattiin vielä yksi jalka ja katsottiin yleisilmettä ja muuta. Kaikki oli edelleen erinomaisesti, joten annettiin rokotus ja tällä viikolla se madotettiin. Eilen päästiin katsomaan taas herraa paremmin, viikonloppunakin käytiin harjailemassa, mutta koska satoi - ja oli perheen pienimpiä sillon mukana - emme tehneet sen enempää. Eilen pyörittelin sitä hieman liinassa että se sai liikuntaa ja käytiin ihan vain pikkuisen kävelemässä tiellä. Pitää tässä joku päivä mennä sen kanssa kiipeilemään, tekisi sille tosi hyvää - kuten myös plösähtäneelle allekirjoittaneelle!


Jälleen näyttävää puhelinlaatua. Joka tapauksessa jonkinlaista parempaa kuvaa pitäisi siitä saada ja koska unohdin muistikortin kotiin, saa tämä kelvata. Hekkarin iso pää sillä on ja takakorkeuttakin niin reilusti, että melkoisen isoksi siitä odotetaan kasvavan. Onhan herra tosiaan vasta 2 vuotias! On kyllä maailman fiksuin ori, käyttäytyy niin hyvin ja kunnioittaa todella ihmistä. Matolääkkeenkin otti suuhun sen enempää kiukuttelematta. Kengittäessä käyttäytyi myös hyvin. Ei siis ole vielä löytynyt mitään suurempaa probleemaa herran kanssa, ja toivottavasti ei löydykkään.

Herkulla on seuraava näytön paikka 29.9. kun mennään sen kanssa varsanäyttelyihin Ypäjälle. Ei odoteta mitään mainetta, mutta on aina kiva kuulla kommenttia. Sitä ennen pitää ehtiä käymään harjoittelemassa paljon seisomista. Meinaa olla kuitenkin sen verran vauva ettei malta pysyä hetkeäkään paikoillaan. Ihana se on! ♥

Mutta toivottavasti tämä edes hieman selvensi, miksei ainakaan usein kuulu kuulumisia. Tosiaan muistetaan ne nuoret iät ja se että olen käteni pessyt vakituisen liikuttajan roolista ja päävastuusta. Olen vain tälläinen takapiru näiden kanssa - ja stressaan tietenkin silti niitä kuin omiani ;)

31. elokuuta 2015

Ruusukejahdissa

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa kisapostaukset kiinni! Eli nyt olisi luvassa postausta 23.8. 3-tason esteratsastuskilpailuista Tuomarinkylässä, missä hyppäsin Pyryn kanssa prix de suomen hippos 100 cm ja avoimen 110 cm, sekä 29.8. 1-tason koulukisoista Forssasta, jossa menin Allilla Helppo C Aikuismerkin kouluohjelman ja Pyryllä Helppo B:0. 

kaikki Tuomarinkylän kuvat kuvannut © Mediatuotanto Suvililja / suvililja.net, kiitos!

Helsinkiin lähdettiin ajelemaan aamulla hyvissä ajoin. Mukana oli siis ainoastaan Pyry ja äiti oli auttamassa. Olin Tuurin reissuun jollain asteella pettynyt, vaikka sieltä metrissä sijoitus otettiinkin. Jotenkin se prix de Suomen Hippos luokan yksi typerä puomi jäi kalvamaan mieltä ja kun kerran tässä oli seuraava hieman matalampi hipposluokka tarjolla, olihan sinne pakko mennä. Samalla ajattelin ottaa vielä valmistelevaa treeniä 110 cm radalta.

Perillä oltiin sopivasti, käytiin vessassa ja sen jälkeen laitettiin Pyry kuntoon. Verkassa oltiin hyvissä ajoin, kävelin radan rauhassa ja hyppäsin selkään. Olin katsonut että starttasin aivan loppupuolella, jossain kymmenentenä. Olin siinä ravaillut ja taivutellut paremmin muutamia kertoja kun luokka alkoi. Ja minut kuulutettiin valmistautumaan neljäntenä. En ollut tajunnut edes tarkistaa equipesta lähtönumeroani ja se oli melkoisen rajusti noussut ylemmäs. Tuli hypättyä sellaiset pika verkkahypyt jotka olivat jotain aivan kamalaa ja sitten juosten radalle valmistautumaan. Hieman oli ahdistunut olo siinä tilanteessa..

Tuntui että oli vain hetki siitä kun olimme kaartaneet auton parkkiin ja nyt olin jo puolihuolimattoman verkan jäljiltä radalla. Muistelin rataa mielessäni ja olin kirjaimellisesti vähän paniikissa. Koska verkkahypytkin olivat olleet laatua kamikaze ja oltiin rämmitty niistä tuurilla yli, en odottanut mitään mainetta tältä radalta. Lähtömerkin jälkeen vedin hieman rauhoittavaa ilmaa keuhkoihin ja sitten radalle. Nyt tavoitteena oli vain yksi asia: ratsastaa ajatuksella. Tuurissa jäin helposti vain ajelehtimaan, mikä kostautui puomilla hippos luokassa. Nyt siis päätin ratsastaa. 

Ykkönen meni hyvin. Sitten kaarroin kakkoselle ja pidätin. Ja pidätin, ja pidätin. Jatkoin vain sellaista pientä käsittämätöntä taaksepäin ratsastusta ja minulla ei ollut mitään ajatusta mitä teen. Onneksi Pyry oli siinä tilanteessa meitä fiksumpi ja kun aivan okserin juurella tajusin että perkele se pysähtyy, herra mennä loikkasi yli. Ihan täysin kuskin moka, mutta onneksi hevonen pelasti tilanteen! Sen jälkeen tuli sellainen, "nyt perkele Senni etene, ei taakse" - fiilis, uutta laukkaa kokoon ja kolmoselle. Sitten tulikin se seuraava ääripää kun mennä tuuppasin sen lennättäen okserille. Onneksi taas hevonen oli kuskia skarpimpi ja piti puomit ylhäällä. Neljännelle kaartaessa kirosin mielessäni edellisen esteen typerää vauhdikasta tuuppausta ja yhtäkkiä kaikki alkoi menemään nappiin. Ratsastin rauhassa kohti esteitä ilman painetta. Vitosen (punainen pysty) jälkeen unohdin että kutonen olikin ihan siinä vieressä ja luojan kiitos jälleen hevosen, se oli hereillä. Tuollaisesta napakäännöksestä harva hevonen on ottamatta nokkiinsa, saatika hyppää vielä puhtaasti okserin. On se mahtava! Loppu perusrataa vaivattomasti. 

Yhtäkkiä tajusin päässeeni uusintaan, missä oli vain neljä estettä. Siellä ei ollut paljoakaan mahdollisuuksia käännellä, mikä on aina hieman huonompi vaihtoehto meille. Tein kuitenkin melko lyhyet tiet ja vähän painoin tarvittaessa kaasua. Ja Pyry oli taas ihan 110% messissä! Kaikki se teki aivan super hyvin ja maaliin tultiin 0-0 tuloksella! Fiilis oli aivan huippu, koska mielestäni tämä rata oli taas kymmeniä kertoja Tuurinkin metrin rataa parempi jos alun kangertelua ei lasketa! Aivan viimeisiin ratsukkoihin asti saatiin jännittää tulosta ja lopultahan meille sitten tuli koko luokan voitto. Herranen aika miten ylpeä olenkaan Pyrystä!







Palkintojen jako oli vasta luokan 2b jälkeen, mutta siinä ei ollut niin paljon lähtöjä että olisi kannattanut laittaa Pyryä traikkuun odottamaan. Sitten taas startattiin luokassa 3 vasta puolessa välissä.. Eli oli tooodella pitkää odottelua ja turhautumista ja kävelyä ja välillä seisomista. Kunniakierroksella Pyry oli elementissään, tosin nyt se ei riehunut kun pääsi ekana laukkaamaan, mutta vauhtia ainakin piisasi!

Seuraavaan luokkaan halusin verkata huomattavasti paremmin. Kuitenkin oli havaittavissa ettei enää Pyry ollut sellaisessa iskussa ja verkan pohjakin oli jo huomattavasti huonompi, vaikka se kyllä huollettiin taas välissä. En saanut oikein mitään tatsia Pyryyn, laukka ei enää rullannut, se vaan jäi pomppimaan ylöspäin ja nyki ohjia käsistä. Ensimmäisen kerran se kielsi verkkaokserille.. Äiti sanoi että se näytti vetelältä ja näin jälkikäteen ajateltuna kyllä se vähän sellainen olikin. Ehkä pitkä odottelu oli saanut sen väsähtämään mene ja tiedä.. Fiilis ei kuitenkaan parantunut yhtään, hypyt olivat vähän mitään sanomattomia.

Ja radalla olikin sitten katastrofi. Oikea Tuurin lauantain flashback. Ratsastin itsekin varmaan hieman turhan paineella, mutta taas korostaen että mielestäni ratsastin kuitenkin huomattavasti paremmin kuin Tuurissa. Kakkoselle otin hyvin kiinni, mutta päästin sen viimeiseen askeleeseen turhan pitkäksi, minkä takia tuli puomi. Kolme ja neljä hyvin. Vitoselle ratsastin paikan kauemmas, mutta en todellakaan mahdottomaan paikkaan ja sieltä taas puomi. Kutonen oli sarja todella lyhyellä välillä, joten ratsastin hyvin takajaloille, ja sisään hyppy oli super. Mietinkin siinä a-osalla että nyt tuli kyllä super hyvin sisään lyhyeen sarjaan että on helppo b-osa. Mutta ei, ihan melkein kirjaimellisesti yläpuomista läpi ja kolmas puomi. Sitten aloin jo itse hieman hermostumaan kun en saanut Pyryyn tuntumaa. Viimeinen linja okserille paikka hieman lähemmäs (mikä toimii Pyryllä) - puomi. Sitten kuski laittoi asteen liikaa painetta pystylle - puomi. Hitto mikä ärsytys.. 20 vp.. 




Ärsytti ja harmitti taas tosi paljon radan jälkeen. En ymmärrä kun ne esteet ei todellakaan olleet isoja tai vaikeita sille. Ja todellakin Pyry oli ihan samanlainen ratsastaa kun Tuurissa lauantaina - siihen ei saanut oikein mitään tuntumaa ja se ei ollut yhtään mukana. Metrissä se oli täysin messissä, mutta kympissä ihan kuin sitä ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa.. Lopulta päädyttiin siihen että molemmissa, sekä nyt Helsingissä, että Tuurissa oli tosi pitkät odottelut, mitkä ei vaan sovi Pyrylle. Koska Tuurissakin seuraavana päivänä 110 cm meni tosi hyvin pois lukien yksi kuskin puomi.. Eli nyt ei auta muuta kun toivoa että se tosiaan on vain toisen luokan väsymystä ja ensi viikolla mestaruudet menee putkeen!

Jännittää kyllä aivan mielettömästi jo tulevan viikonlopun mestaruudet. Meiltä jäi vielä viimeistelytreenit välistä, kun emme saaneet Karin kanssa mitään aikatauluja sopimaan. Hoen kuitenkin aktiivisesti päässäni Karin neuvoja ja toivotaan että ne tuottavat tulosta! Ainakin kokoajan on menty vaan eteenpäin, vaikka aikaa on ollut vain kuukausi!

Viime viikonloppuna lähdin vähän extempore koulukisoihin Forssaan. Aluksi minun piti mennä vain Allilla Helppo D ja Helppo C, mutta sitten Aliisa ilmoittautui kans halukkaaksi tulla kisoihin, joten päätin ottaa Pyrynkin mukaan. Lopulta siis Aliisa meni sekä Pyryllä ja Allilla Helppo C aikuismerkin kouluohjelman ja minä menin Allilla saman ja Pyryllä Helppo B:0. Pakko sanoa että molemmat ohjelmat eivät todellakaan kuulu suosikkeiheni, aivan järjettömän oloinen tuo aikuismerkki ja B:0 oli täynnä keskiaskellajeja, jotka eivät Pyrylle niinkään sovi kun sillä ei niin näyttävät keskiliikkeet ole, heh.

Ensinnäkin oli töissä pe-la välisen yön (kisat olivat siis lauantaina) ja kaikki meni enempi vähempi pieleen ja lopulta olin kotona vasta kahdeksan aikaan. Suomeksi tämä tarkoitti sitä, ettei siinä kovasti tullut unta laitettua palloon, vaan suoraan menin talliin ruokkimaan hevoset, syömään nopean aamupalan ja vaihtamaan vaatteet. Matkalla kisoihin nopeasti kertasin ratoja. Voitte siis kuvitella että oma keskittyminen oli jotain todella hyvää sillä hetkellä ja se kyllä heijastui ratoihin!

Perillä oltiin taas hyvissä ajoin, maksettiin lähdöt, moikkailin tuttuja ja mentiin laittamaan heti hevoset kuntoon. Päästiin hyvissä ajoin verkkaamaan. Alli oli verkassa aivan järjettömän hieno! Se oikein oli sellainen "katsokaa minua" - fiiliksellä, kaikki avut meni kerrasta läpi ja se kulki tasaisesti ohjan ja pohkeen välissä. Olin ihan sillain wooow, siellä selässä, niin uskomattomalta se tuntui. Kuvasin Aliisan ja Pyryn radan, mikä oli sinänsä vikatikki, koska sen jälkeen päästiin valmistautumaan kisaradan viereen ja Alli oli päässyt sitten jo vähän kylmettymään. Eli se kaikki WOW hävisi kun tuhka tuuleen. 

Rata oli epätasainen, siellä oli tosi hyviä pätkiä ja sitten sellaisia missä kuskilla paloi käämit. Kun verkka menee niin hyvin ja yhtäkkiä radalla onkin kangerteleva ja apuja karkuun juokseva kuuro tamma, tulee sellainen pieni ärtymys itselle. Mitä ei saisi tulla, sillä Allilla on kouluratoja todella vähän takana ja se tarvii niitä lisää pystyäkseen radallakin esittämään yhtä hyvää pätkää kuin verkassa. Lisäksi menin vielä unohtamaan radan, kun ratsastin lopputervehdyksen keskelle, enkä viimeiseen kirjaimeen. Siitä siis -2. Lopulta saimme prosentteja tasan 60% (oli melko tiukahko arvosteluluokassa) ja sijoituimme 2. sijalle! Jälkeenpäin katsoin niin hävittiin 0,5 pistettä voittajalle, eli jos olisin ollut itse virkeänä ja hereillä, olisi neiti Lehmä saanut sinivalkoisen ruusukkeen.. Sijoitus lämmitti kovasti mieltä ja tuomarilta tuli paljon kehuja, miten hienot liikkeet tamma omistaa, kunhan vielä saa tasaisuutta. Nyt siis itselle malttia ja aikaa, tamma on kuitenkin vasta taas palaillut saikulta kisaradoille!


Kuvat koulukilpailuista kuvannut Petri Volanen, kiitos!

Heti radalta päästyäni tehtiin Aliisan kanssa hevosen vaihto ja aloin verkkaamaan Pyryä seuraavaan luokkaan. Pyry vaikutti ihan kivalta, tosin se sai jonkun sätkyn (= pelästyi puskaa) ja sen jälkeen se alkoi vähän juoksemaan alta. Koitin tehdä paljon väistöjä ja siirtymisiä, vastalaukkaa ja keskiaskellajeja. Tiesin jo nyt että keskilaukat me ainakin tullaan rikkomaan, sillä Pyry oli sen verran herkällä päällä että otti rikkoja jo kulmaan ratsastaessa. Ei auttanut muu kun yrittää parhaansa!

Lähdettiin luokassa ekana, joten kun kello iski 12.30 mentiin radalle. Ravattiin pari kertaa koulurata ympäri ja alkoi hieman tihuttamaan vettä. Ukkonenkin jyrähteli. Tuomari vihelsi ja istuin alas ja saman tien alkoi satamaan kun ämpäristä kaataen. Pyry poikitti heti perseen tuulta vasten, mistä vähän sitä maanittelin liikkeelle, Sain käännettyä sen lävistäjälle, kunnes alkoi kamala raekuuro ja Pyry veti ihan poikittain ja siihen se jäi. Tuomari huitoi siellä että saan alottaa alusta kun kuuro loppuu. Mentiin pienen puun alle hetkeksi suojaan - sitä ennen oltiin kastutta jo aivan läpi märiksi.. - ja viidessä minuutissa kuuro oli ohi. Kenttä oli kastunut aivan lilluksi. Kiersin uudestaan radan pari kertaa ja tuomari kysyi että olenko valmis. Ja ei muuta kun radalle.

Nojaa. Mitähän sitä radasta sanoisi. Sellainen ihan ookoo. Keskiravit sain jopa ihan hyvin, ehkä saisi edelleen venyä enemmän. Niistä kuitenkin saatiin hienosti 7 ja 7,5! Laukkalävistäjät rikottiin ja peruutuksessa mentiin vähän kättä vasten, mutta kokonaisuutena ihan tasainen ja varma rata. Tosin ratsastin taas väärin, mutta huomasin erheeni ennen kuin tuomari edes ehti sanoa mitään. Siitä kuitenkin -2. Mutta kuitenkin melko tasainen rata. Mikä oli tosiaan ihme moisen raekuuron jälkeen! Herkempi hevonen (kuten tässä tapauksessa Alli) olisi saattanut ottaa niin itseensä ettei olisi enää mennyt mihinkään radalla! Ällistyin hieman kuullessani että saatiin 65,4% ja luokkavoitto. Kyllä nyt on Pyry kerännyt sinivalkoisia ruusukkeita!


Heti kun olin loppuverkannut pakattiin hevoset autoon suojaan sateelta. Mentiin odottelemaan luokan loppua kansliaan ja palkintojen jaon jälkeen lähdettiin kiireen vilkkaa kotiin. Hevoset hoidettiin ja ihana Aliisa siivosi tallin niin pääsin nukkumaan. En saanut nukuttua kuin vain muutaman tunnin päikkärit, joten voin sanoa että sunnuntai oli kyllä yhtä sumua. Tänään kuitenkin olin ihmeen virkeänä töissä. Sunnuntaina käytiin siskon kanssa maastossa hepoilla, ihanaa luksus aikaa huippu seurassa!

Mutta huh. Sellaista kisarintamalla. Nyt jännitetään vielä pari päivää ja sitten onkin jo estemestaruudet. Olen jo viikon jännittänyt niitä, nyt tarvitaan paljon onnea matkaan ja toivotaan että ne menisivät hyvin!

30. elokuuta 2015

Askarruttaako jokin?

Jos kyllä, niin kysy pois!



Vaikka minulla mielessä pyörii useampikin postaus ja ne ovat vain kirjoitusta vailla, ajattelin että nyt olisi myös hyvä aika laittaa kysymyspostausta ilmoille. Viimeisin kyseisen kaltainen postaus löytyy lokakuulta 2014, joten nyt on jo korkea aika tehdä uusi! Nyt ei siis muuta kuin kysymyksiä kehiin niin koitan vastata niihin mahdollisimman kattavasti :)

Pyörälenkillä

Musta tuntuu et materiaalin saaminen kisoista venyy ja paukkuu ja sitten tämä blogi alkaa laahaamaan jäljessä.  Oi että kun kaipaan Pilviä! Ahdistelen vielä tämän päivän kuvaajia jos saisin jotain materiaalia kisoista ja huomenna lupaan teille kisapostauksen Tuomarinkylän 3-tason estekisoista ja tämän päivän 1-tason koulukisoista. Mutta nyt lähdetään tsiikailemaan muita juttuja, eli tässä tapauksessa meidän uutta liikutusmuotoa, pyöräjuoksua!

Olen täällä blogissa aikaisemmin jo puhunut siitä, miten meillä hevoset liikutetaan monipuolisesti ja maastoillaan paljon. Lisäksi on käsihevonen ollut melko usein ravilenkeillä mukana, niin ratsain kuin kärryilläkin. Pyryn ja Mollan kanssa tätä on harrastettu hyvinkin paljon, joten muutama kuukausi sitten otin pyörän autotallista ja lähdin Pyryn kanssa lenkille. Siitäpä vasta tulikin hauska harrastus!

Koska Pyry oli kokenut käsihevonen, myös pyörän vierellä se meni kuin luonnostaan. Muutama viikko sitten päätin kokeilla mitä meidän pieni kirjava mahtaa sanoa tästä liikutusmuodosta. Aluksi sen piti hieman tsiikailla että mitäs tuo kesseli tuossa yrittää tehdä, mutta heti kun se tajusi homman nimen, alkoi menemään tosi nätisti! Eikä se kuin vain kerran tuuppassut minut ojaan pelästyessään.

Mitä erityisesti pitää ottaa huomioon kun lähdetään testaamaan tätä pyörälenkkeilyä hevosen kanssa? Kokosin muutaman pienen tipsin, jos joku haluaa lähteä myös kokeilemaan tätä! Huom, nämä ovat minun vinkkejä omalaatuiseen harrastamiseen, joten ei oteta ihan vakavasti eihän?

► Vaiheessa yksi pitää tietenkin olla varma ettei hevonen pelkää pyörää ja maasto tai paikka missä tätä tuleekaan harrastamaan on tuttu. Näin minimoidaan alussa riskin joutua pyörän kanssa jalkoihin. Omasta pyöräilytaidostakaan ei ole haittaa..

► Suojavarusteet! Omaan päähän kypärä, käsiin hanskat. Hevoselle suitset ja hyvä tarpeeksi pitkä riimun naru. Ensimmäisillä kerroilla kannattaa pitää pitkää kouluraippaa mukana, jos hevonen yrittää liian lähelle pyörää.

► Liikkeelle lähtiessä kannattaa ensin taluttaa hetki pyörää ja varmistaa ettei hevonen pelkää sitä. Ravi on askellajeista helpoin pyörän kanssa, sillä siinä vauhti on sen verran reippaampi että ajaminen on helpompaa. Kannattaa kuitenkin ensin opettaa hevonen kävelemään vieressä käynnissä ja pitää huoli että se pysyy tarpeeksi kaukana pyörästä ja ei yritä pyörän taakse.

► Kun hevonen kulkee rennosti vierellä ja sopivan matkan päässä pyöräilijästä voidaan lisätä vauhtia. Jos tuntuu ettei hevonen ymmärrä vierellä kulkemista, kannattaa ottaa melko läheltä kuolainta kiinni ja hetki "kuljettaa" sitä pyörän vierellä. Fiksu eläin tajuaa pian homman nimen. Sitten ei muuta kun lenkille, ja kun kokemusta karttuu niin saa pyöräilijäkin hien pintaan kun päästään tekemään vauhdikkaampiakin pätkiä ;)

Itseasiassa en ole aivan varma miksi kerroin teille tästä, mutta kai teitä nyt kiinnostaa edes hitusen meidän muutkin menot kuin kisat ja valmennukset. Älkääkä sitten loukatko itseänne pyöräillessänne, muistakaa laittaa kypärä päähän. Ei muuta kun hauskoja pyöräretkiä!

Onko lukijoilla jotain omalaatuisia liikutustapoja tai käyttekö tekin pyöräilemässä?