3. toukokuuta 2015

Onnen kyyneleet

Ensimmäiset kenttäkilpailut Niinisalon kaatumisen jälkeen takana. Fiilis on hieno ja toivotaan että kausi lähtee tästä nytten yhtä hyvin käyntiin!

Olin koko viikon taas yövuorossa ja niin kiireinen että jäi hieman kunnolla ratsastaminen myöhäiseksi. Ensimmäisen kerran viikon aikana pääsin kentälle vasta perjantaina, päivää ennen kisoja. Pyry oli kevyemmän viikon jäljiltä aivan kamala ratsastaa, painoi oikealle ohjalle ja sinkoili jalasta ja samalla stoppaili pienestäkin pidätteestä jo istunnalla. Kyllä siinä hieman sai pureskella hampaita yhteen. En tehnyt kuitenkaan kovin ajallisesti kauaa kestävää treeniä, tehtiin vain kouluradalla olevia asioita läpi, kuten pohkeenväistöt, vastalaukat, käyntisiirtymisiä laukasta, keskilaukkaa jne. Kovin lupaavalta ei treeni seuraavan päivän kisoja ajatellen tuntunut!


Illalla suunnattiin vielä Kristiinan kanssa kävelemään maastoradat. Autoin Kristiinaa harrasteen radassa ja käveltiin sen jälkeen helppo. Valitettavasti ei kuitenkaan kaikki esteet ollut vielä paikoillaan, joten vaikka minun piti kuvata walktrougth se nyt tällä kertaa jäi. Onneksi sentään saitte kypäräkameravideon! Maastorata oli oikeasti aika haastava, mikä sai minut jo perjantaina jännittämään aivan mielettömästi. Siellä oli paljon keskittymistä vaativia tehtäviä, kuten vedestä kapea, vino sarja, ison veden tehtävä, hyppy ylämäestä jne. Pieni epäilyksen siemen ja jännitys alkoivat valtaavaan rataa käveltäessä.

Toinen mieltä huolestuttava asia oli tosiaan haastavan radan lisäksi seuraavaksi päiväksi luvattu sää. Foreca oli armoton näyttäessään klo 7 alkaen vesisadetta joka muuttuisi klo 15 jälkeen rankaksi. Kyllä siinä rataa kävellessä mietti että kuinka hyvin pysytään tiukoissa kaarteissa pystyssä. Sanoinkin ääneen että eipä tällä radalla ajassa tulla maaliin jo vettä sataa rankasti. Kyllä sitä mielessä kirosi, miten nyt tälläisen sään kehitti kun vielä perjantaina ilma olikin kovin kaunis!

Este 1: ruokintapöytä // Este 4: kapea nuolenkärki vedestä // Este 11: tukki ylämäestä
Este 9&10: ison veden vesitehtävää // Este 10b: talo // Este 13: Hevosopiston 2-tallin pienoismalli

Lauantaina aamu selkeni klo 5 ja matkaan lähdettiin ennen kuutta kotoa. Aamulla ei vielä satanut ja äitille iloitsinkin että jospa tämä pysyisi tälläisenä koko päivän. Auto lastattiin täyteen pyyhkeitä, vaihto- ja sadevaatteita niin ihmisille kuin hevosille. Päivästä olisi tulossa meinaan pitkä, koulustartti oli klo 7.12 ryhmän neljäntenä, rataesteet klo 11.30 alkaen ja maastot noin klo 16.45. Ja koko päivä sateessa, nice!

Vietiin traileri haimi-hallille, sillä ennakoitiin mahdollista tulevaa rankkasadetta. Näin pääsisimme sadetta hieman pakoon hallin suojiin mm. hokituksen ja varustamisen ajaksi. Pakko kyllä jo nyt hihkua: koko päivänä ei satanut pisaraakaan! Eli selvittiin täysin kuivina, mikä oli aivan uskomatonta edeltävän päivän ennusteen mukaan. Päivän mittaan vaan sää parani ja aurinkokin paistoi.. Taisi luontoäitikin ajatella vain kilpailuiden parasta, aivan huikeaa! Saimme siis suoritettua kaikki varustukset ja sekä Pyryn että Justiinan hokitukset pihalla ja vielä ihan hyvässä säässä.

Verkassa olin kohtalaisen hyvissä ajoin. Pyry ei ollut oikein yhtään parantunut sitten Perjantaisen ratsastuksen. Yritin työstää sitä mahdollisimman tehokkaasti, mutta kuitenkaan liikaa prässäämättä ja pitäen sen mielen keveänä. Laukkaa mitä suostuttiin menemään oli pelkästään keskilaukkaa, ravissa jalat nousi ylikorkealle ja pää rullaantui ryntäisiin. Kuumana siis käytiin ja seistäkkään ei maltettu. Lopulta sain sitä edes hieman verkassa tuntumaan siltä ettei se ole kokoajan rullalla ja kulkee edes hieman rennommin. Jännittynyt se oli, mutta teki ihan siistit siirtymiset niin keskilaukoista harjoituslaukkaan kuin myös käyntiin. Taidettiin siis käyttää meidän kaikki hyvät siirtymiset jo verkassa heh..

Radalle mentiin heti Lotan jälkeen, jolta lainasinkin onnenhanskoja. Ei ne kyllä meille tuonut niin paljoa onnea haha. Ravailin rennosti ympäri kenttää ja tutkailtiin pohjia. Pohja oli mennyt hieman velliksi pitkiltä sivuilta, mikä teki siitä kovin raskaan, mutta uskoin ettei se paljoakaan meidän menoon tulisi vaikuttamaan. Muuta kuin tietenkin lisäämään sitä jo jännittyneisyyttä. Rata alkoi ihan hyvin, tehtiin suora siisti sisääntulo, ok pysäytys ja suorana taas pois. Siitä keskiravi ihan ok Pyryksi, siitä hyvä pohkeenväistö. Toinen keskiravi muuttui laukaksi ja väistö ei ollut ihan niin hyvä mutta hyvä sekin. Laukkaympyrä ok, keskilaukka romahti lopussa siirryttäessä harjoituslaukkaan, vastalaukka ok, käyntiin siirtyminen.. en sano mitään, toinen laukka vähän hankala jo ympyrällä. Keskilaukka romahti taas samassa kohtaa, vastalaukassa alkoi hieman poikittamaan, mutta raviin siirtyessä ok. Käynti pätkä hyvä, keskikäyntiin siirtyessä jännittyi. Loppusuoraa baanetettiin tasaisen varmasti ja ok pysäytys. Olipas helppo Helppo A:n ohjelma!







Kaipaamaan jäin sitä pyöreyttä ja tasaisuutta mitä nyt on koulukisoissa meillä ollut. Nyt oltiin taas jännittyneitä ja narskuteltiin vähän kuolainta ja yliherkkiä pienimmillekin avuille. Eli ihan kolmosluokan suoritus, tasaista alamäkeä. Saatiin kasaan 58,8% toiselta tuomarilta jopa molemmista väistöistä 7 "tahdikas"! Toiselta niistä tuli kyllä vain 5 ja 5,5 joten ei sillä varmaan auta hurrata, heh.. Toinen tuomareista kaipasi etenkin laukassa paremmin läpi selän, mutta sitä tosiaan jäin itsekin kaipaamaan. Sitä kaikkea mitä se nyt on koulukisoissa esittänyt! Toinen tuomari sanoi kiireiseksi.

Kouluradan jälkeen loimitettiin Pyry ja mentiin katsomaan Krisiinan ja Jusun esterata. Sen jälkeen vietiin Pyry muutamaksi tunniksi traikulle syömään heiniä, hokitettiin Justiina valmiiks - herranen aika, voiko joku hevonen olla noin kamala hokitettava, haha - juotettiin Pyry ja mentiin syömään aamiaista. 

Varttia vaille 11 mentiin takaisin traikulle laittamaan Pyryä kuntoon. Taas juotettiin hieman vettä ja laitettiin estekamat päälle. Kentille päin lähdettiin taas hyvissä ajoin ja ehdin hyvin kävelemään radan ennen kuin kello tuli puolta. Verkassa otin laukkaa muutamia hyppyjä ja sitten radalle. Mitä siinä sen kummoisemmin sitten ihmettelemään. Radasta sen verran että se oli jopa massiivisemman oloinen kuin viime viikonlopun kymppi, mutta toisaalta ei minua osannut edes jännittää, koska tavoite oli vaan päästä tästäkin osakokeesta läpi ja ratsastaa mahdollisimman hyvin.

Rata lähti ihan ookoo hyvällä hypyllä käyntiin. Kakkoselle kaartaessa tuli tahtirikko raville ja otettiin siitä puomi. Kolmonen ja sen jälkeen nelonen, joka oli sarja, hyvin. Vitoselle en tiedä oikein mitä tapahtui, paikka osui kohdalleen, mutta ehkä tuli hieman turhan valmistelemattomana ja siitäkin otettiin puomi. Kuutonen hyvä. Viimeiset kaksi oli linjalla, sujuvat viisi askelta. Pystyllä sisään hyvin, ratsastin sujuvasti eteen, mutta sitten iski paniikki kun jäätiin liian kauaksi ja tein pidätteellä mini askeleen. Okseri kuitenkin puhtaasti. Eikä kokonaisuudessa nyt mikään ihan kamala rata, kokoajan paranee!







Jep, ehkä sitä vielä joskus oppii hyppäämään noita rataesteitäkin, haha! Rataesteiden jälkeen taas loimitettiin ja mentiin katsomaan Kristiinan ja Justiinan maasto. Hienosti ne posottelivat ensimmäiset kenttäkisansa puhtaalla maastolla ja sijoittuivat lopulta sijalle 10./47! Hienoa tytöt! Itse olimme sijalla 21/27 väliaikatuloksissa.

Taas herra Pyry pääsi hieman lepäilemään koppiin pariksi kolmeksi tunniksi ja sillä aikaa hengailtiin katsomassa kisoja ja kävin vielä Idan kanssa kävelemässä maaston. Nyt oli sentään esteet jo mennyt omille paikoilleen ja osasi taas alkaa jännittämään enemmän. Oli kyllä maastossa tekemistä, huh! Päädyin myös jostain kumman syystä valjaskolmion myyntikojulle ja sieltä jostain kumman syystä ostin keltaisen satulahuovan ja Pyrylle uudet koulusuitset. Oli kyllä niin ohittamaton tarjous kun saatiin ihanat blingi suitset vain 70 eurolla (ovh 122 €)!! Eihän sellaista voi ohittaa eihän?! Toivotaan nyt että saan jostain sponsorin maksamaan mulle kisat kun ostelen vaan kaikkea turhaa..

Maastoon lähtöaikamme oli klo 17.15, mutta lähdettiin jo hyvissä ajoin traikulle laittamaan Pyryä kuntoon. Annettiin sille taas vähän heinää ja vettä, hokitettiin ja varustettiin rauhassa, sekä itseni että hevosen. Juuri kun oltiin lähdössä kentille, Pyry astui mun jalan päälle ja mursin ihan varmasti mun varpaani.. Sattui ihan älyttömästi kun toinen hölmönä vaan seisoi siinä jalan päällä kun mää yritin sitä töniä kauemmas. Lopulta ontuen hyppäsin kyytiin ja päästiin lähtemään kentille. 

Ennen verkkaan menoa ehdittiin vielä vaihtamaan Roosan kanssa kuulumisia ja sitten ravailtiinkin verkkailemaan. Hypättiin juhlakentällä vähän kaikkea, ensin muutamaa tukkia, sitten pöytää, kapeaa tynnyriä ja kapeaa mannerheim-risuestettä. Ja otettiin tietenkin Lotan ja Rockyn kanssa vähän skabaa, kumpikohan voittti, meitin pikkunen kylmäverinen vai Lotan täykkäri? Sitten pätkä käyntiä ja kohta saatiinkin lähteä valmistautumaan sujuvaan. Huh, siinä vaiheessa vähän jo jänskätti!

Sujuvassa otin Lotan lähdettyä yhden hypyn pöydälle, mikä meni ihan super hyvin. Sitten jännittämään vain lähtöön. Kyllä se viimeiset kaksi minuuttia on jännittäviä. Toisaalta ne menevät hurjan nopeasti ja toisaalta ne kestävät älyttömän kauan. Taas alkoi lähtölaskenta alas ja 5-4-3-2-1-ratsasta. Taas mentiin, kohti kauden ensimmäistä maastorataa!

Ensimmäinen hyppy oli super hyvä, ilmava ja menevä. Aivan huikea fiilis. Laukattiin melko reippaasti eteen jo lähestyen kakkosta, hyvä hyppy sillekin. Kolmonen on minun henkilökohtainen ongelma esteeni. Koska sen laiturin alla on se typerä ruskea laatikko, en hahmota sille ikinä paikkaa.. Ratsastin sen nytkin askeleen kaemmas, mutta Pyry päätti ottaa tilanteen haltuun ja pelastaa meidät tekemällä mielummin lähelle. Kuskin moka, onneksi hevonen oli hereillä. Sitten tulikin kunnon spurttipätkä mikä mentiinkin niin nopeasti että oltiin jo pienellä vedellä ennen kuin huomasinkaan. Ongelmaksi muodostui vaan jarru, en meinannut saada Pyryä tarpeeksi nopeasti takaisin tuollaisen baanatuksen jälkeen. Vielä kääntäessäni vedelle yritin jalalla hieman jarruttaa ja samalla tukea, sillä kapea nuolenkärki suoraan vedestä oli jopa pelottavan vaikea. Pyry kuitenkin suoritti sen mielettömän hyvin!!

Sitten mentiin hiekkakentille, keskimmäinen trakehner, avohauta ja siitä vinosarja. Pyry hyppäsi niin hyvin sisälle että olin laskenut mahdollisuudeksi saada kaksi askelta, mutta lopuksi ei laukka venynyt tarpeeksi ja otettiin pieni puolikas. Sitten taas taputuksia ja kohti pientä mökkiä metsän keskellä. Johon taas ratsastin reippaasti kaemmas ja hevonen tuli mielummin pienellä askeleellä. Argh, typerä moka!

Lisää baanatusta kohti lopun haastavia tehtäviä. Yritin tsempata itseni ison veden vaikeasta mökki-mökki sarjasta. Vaikeanhan siitä teki jo se, että ensimmäinen mökki tuli vedestä ja toinen isompi mökki oli loivassa ylämäessä. Olin suunnitellut ottavani sen tarpeeksi rauhassa neljällä, mutta huomasin vettä tehdessäni että perhana, nyt mennään eteen sen kolmella! Ja voi jumantsuikka mun hevosta!! Se meni sen super hienosti, aivan uskomaton!! Siitä kohti tukkia ylämäen jälkeen mikä sekin meni odotuksia paremmin. Siitä alas pellolle, missä taas oli hieman kontrolli ongelmia, mutta hienosti selvittiin myös 90 asteen mutkasta ilman luistelua (kiitos kun ei vettä tullut taivaalta pisaraakaan!). Kaksi viimeistä posotettiin onnellisen yli ja maaliin tultiin - vieläpä ajassa!!

Itkuhan siinä maalissa tuli. Me tosiaan tehtiin se, vaikka jännitin sitä aivan kamalasti. Enkä edes ratsastanut käsijarru päällä maastossa vaan edettiin sujuvasti ja tehtiin jopa vaikeatkin tehtävät. Olin niin ylpeä hevosesta, itsestäni, kaikista. Siitä miten uskomaton tuo eläin on, se toi minut taas maaliin epäröimättä, tehden kaiken ja vielä enemmän radalla. Se on hevonen aivan järjettömän suurella sydämellä..







Olen aivan uskomattoman ylpeä, innoissani ja otettu. Mulla on niin upea tiimi ympärillä, niin ihania ystäviä tsemppaamassa ja niin uskomaton hevonen alla etten edes löydä sanoja millä voisin niitä kuvailla. Olen niin kiitollinen kaikesta! Kiitos jälleen myös Pilville ja Aleksille jotka jaksoivat kuvata kaikki meidän osakokeet, kiitos Äidille joka jaksaa aina olla kannustamassa ja jännittämässä kisoja, kavereille, tsemppareille, kisajärjestäjille.. Tää on ihan huikeeta! Oon vieläkin ihan fiiliksissä! Pyry ansaitsi kyllä jokaisen porkkanansa taas illalla, uskomaton heppa..

30. huhtikuuta 2015

Spring Show 26.4.


Viime viikon sunnuntaina suunnattiin Ypäjälle hyppäämään muutama luokka Spring Showhun. Päiväksi valokoitui sunnuntai ja luokiksi suokkien metri ja avoin 110 cm. Aamulla kaikki sujui kotona ihan hyvin ja kisapaikalla oltiin hyvässä ajassa. Silti onnistuin jotenkin möhlimään aikataulun ja olin vähän aikataulusta jäljessä verkkaamassa ja tuli jopa pikkaisen hoppu!

Ensimmäisen luokan verkassa Pyry tuntui taas vähän hitaalta. Perjantaina olin saanut jälleen kivan neuvon - jonka Seppo Laine on tainnut minulle sanoa myös jo vuonna 2012 - ja ajattelin testata sen toimivuutta myös rataesteillä. Suurin ongelmani on tosiaan se, että kun laskeudun esteeltä, alan heti kontrolloimaan hevosta ja vaikuttamaan siihen. Maija neuvoi perjantaina antamaan ensin muutaman askeleen liikkua hieman vapaammin ja sitten vasta ottaa kontrolli. Tämä sopi varsinkin Pyrylle joka on todella herkkä kaikille pidättävillekin avuille ja tulee takaisin jo pelkästä ajatuksesta.

Verkan edetessä Pyry kuitenkin virkistyi ja laukkailun jälkeen siinä alkoi olemaan jo aika hyväkin tuntuma. Hypyt oli todella teräviä ja hyviä, pysyin myös hyvin suunnitelmassani. Lähdin siis oikein luottavaisin mielin kohti kisa-areenaa.

Itse rata olikin täydellistä sunnuntairatsastamista. Kun taas kaiken vie ääripäähän, siitä tulee juuri tätä. En ratsastanut tippaakaan vaan annoin sen posotella pitkänä kuin nälkävuosi ja kun sitten vähän tuuppasin kolmannelle esteelle mentiin siitä hienosti läpi. Kai siinä vaiheessa vasta vähän heräsi todellisuuteen että voisi koittaa edes hieman laukata terävämmin tai vaikuttaa edes vähän. Lopulta sitten tuli radalla paljon rytmimuutoksia ja huonoja paikkoja. Toinen puomi otettiin sarjan b-osalta. Pettynythän minä olin, itseeni. Rata oli tosi pieni ja helppo, se nyt olisi pitänyt pystyä ratsastamaan vaikka väärinpäin puhtaasti. Niin, ratsastamaan, senhän minä tällä radalla kokonaan unohdin..

metrin ratavideon voi halutessaan käydä katsomassa täältä!

Hetken harmiteltuani ja kieriskeltyäni itsesäälissä ja haukkuessani itseäni, kävelin Pyryn kanssa hetken ja päätin että seuraavassa luokassa todellakin ratsastan. Otan ohjan käteen, ratsastan laukkaa terävämmäksi ja yritän edes parhaani. Pyry pääsi vielä hetkeksi koppiin syömään heiniä, sillä seuraavassa luokassa olin vasta 42 lähtijä.

Kävin kävelemässä kympin radan ja pakko sanoa että se oli myös tosi pieni. Siis oikeasti varmaan lähemmäs metriä se rata, leveydet aika minimin oloiset ja muutenkaan ei mitenkään kovin vaikea rata. Kiva rata, ei siinä, mutta melko helpohko. Katsottuamme kymmenkunta suoritusta mentiin äidin kanssa laittamaan Pyry kuntoon ja suunnattiin verryttelemään. 

Verkassa ratsastin sitä heti terävämmäksi. Tein paljon siirtymisiä, pidin ohjat kädessä ja ratsastin jalalla eteen. Taas verryttelyssä hypyt onnistui todella hyvin, yksi puomi otettiin okserilla kun se oli nostettu 120 cm ja hypättiin se tyytyväisenä. Pyry oli tarkka ja nopea jaloistaan ja sain siihen vielä parempaa tuntumaa kuin metrissä. Radalle lähdin tällä kertaa periksiantamattomampana, nyt päätin että pitää ratsastaa koko rata, vaikka antaisikin sille hieman vapautta esteen jälkeen. Se vapaus kun ei tarkoita sitä ettei mitään tehdä!

Rata alkoi hyvin! Toiselle esteelle se kyttäsi aivan mielettömästi jotain ja jouduin oikeasti pyytämään sitä reilummin. Se oli ihan mutkalla lähestymässä estettä, mutta vaikka hieman itse olin hätäinen, puomi pysyi ylhäällä. Kolmosesteelle ratsastin nyt erityisen tarkasti. Neloselle sain hyvän tien ja suoruuden, mutta pistin ponnistukseen liikaa kannusta ja nopeaa ylävartaloa, jonka seurauksena saatiin puomi. Seuraavalle pystylle muistin pysyä rauhallisempana, mutta linjalla seuraavalle lähdin ratsastamaan taas viimeisen askeleen turhan nopeaksi ja Pyry otti toisen puomi etujaloilla. Seuraavaksi olikin sarja seinän vieressä. Sielläkin oli Pyryn mielestä jotain tosi jännää kun meinasi karata kokonaan oikealta ohi, mutta sain kun sainkin sen nypittyä siitä yli. Olin kyllä varma että seuraavasta ei päästä enää, mutta kappas, tehtiin sujuvat kaksi askelta (haha) sarjan väliin ja selvittiin siitä puomeitta! Viimeiselle hieman taas liian paineella ja puomi jäi keikkumaan, mutta pysyi kannattimillaan.

Tästäkin siis 8 vp + 1 aikavirhe, mutta huomattavasti todella paljon parempi fiilis! Nyt sentään vähän jo ratsastin esteiden välissä seuraavaksi pitää vaan toitottaa omassa päässä sitä "odota, odota" litanjaa. Ehkä se tästä lähtee, olihan ne vasta ensimmäiset estekisat tällä kaudella!






Tästä on siis taas hyvä lähteä treenaamaan paremmaksi! Nyt toukokuu vietetään aikalailla kisoissa, mutta kesäkuussa vähän lisää treeniä niin eiköhän me kohta noi rataesteetkin saada sujumaan. Kuskissahan tuo vika on, onneksi on edelleen rehellinen ja kiltti hevonen alla!

28. huhtikuuta 2015

Mitä kuuluu Lehmälle?


Ennen kun palaan vielä viikonlopun kisoihin, ajattelin tulla hieman päivittelemään Lehmänkin kuulumisia. Tammasta ei tosiaan ole hetkeen kuulunut blogissa mitään, mutta se on varmaan ihan tuttua jo näiden sairasteluiden takia.

Allihan piikitettiin uudestaan selästään viikkoja sitten. Sen jälkeen se alettiin taas pikkuhiljaa kävelemään, ravailemaan ja laukkailemaan. Kuitenkin vaikka piikityksen olisi pitänyt auttaa, tuntui että se vain meni huonommaksi. Ostin satulaan edestä kohottavan geelin, mutta sen kanssa tamma oli vielä huonompi ja ravissa tuli aivan mielettömästi tahtirikkoja eikä laukka noussut ollenkaan. Olin ihan itkun partaalla, ainut asia mitä tamma teki, laittoi korvat luimuun ja veti pukkilaukkaa jos siltä jotain pyysi.

Alunperin tosiaan ostin edestä kohottavan geelin sen takia, kun tamman satula ei oikein istu sen selkään. Se on hurjan etupainoinen ja varsinkin kevyessä laukassa - missä tamma eniten protestoi - se painuu edestä hurjan alas ja painaa lavoista. Kohottavan geelin kanssa tamma puolestaan ahdistui kun satulassa ei ollut tarpeeksi tilaa. Lopulta heivasin koko satulan pois ja lähdin maastoon ilman satulaa.

Ja kappas perhana.. Tamma meni korvat hörössä, yhtäkään pukkia tai luimimista ei tullut. Nyt ollaan paineltu maastoja pitkin ilman satulaa (tosin lampaankarvaromaanin kanssa, koska oma takapuoleni ei todellakaan kestä, haha!) ja fiilis on aivan huikean kiva! Tamma menee korvat tötteröllä ja kuuntelee kokoajan eikä protestoi yhtään. Vai liekö tamma vain niin kiltti ettei uskalla tehdä mitään kun tipun kyydistä? ;)


Tästä sitten osataan aika tarkasti päätellä että ainakin satula menee vaihtoon. Varasinkin sille ajan Espoon hipposporttiin ja mennään sinne noin kuukauden päästä 25.5. Aikaisemmin ei tosiaan päästy omien aikataulukiireiden takia, mutta siihen asti posotellaan ilman satulaa, käydään kiipeilemässä ja kahlailemassa sekä juoksutan tammaa. Eiköhän tästä kesästä vielä ihan hyvä saada! 

Mutta joka tapauksessa, tamman kanssa menee siis tällä hetkellä ihan hyvin. Tietenkin tällä hetkellä kunnon hyppääminen on jäähyllä, mutta tehdään puomeja ja kavaletteja ilman satulaa aina kuin vaan ehditään! Siitä tosiaan puheen ollen, tuo muutaman postauksen takainen hautakuva on tosiaan Allin aikaan saannosta. Oltiin Jennan ja Pyryn kanssa kiipeilemässä keskustassa ja piti tulla ihan sellainen minimaalinen hauta (ihan yliastuttava, voiko semmoista kutsua edes haudaksi) ravista että päästiin toiselle puolelle. Se oli kuitenkin Allin mielestä kovin pelottava ja juuri kun se oli astumassa yli, se vetikin pään alas ja hyppäsi sivuun. Ja minä tietenkin rämähdin sieltä suoraan sinne hautaan. Heh, kyllä hieman nauratti siinä se tilanne, oikea truu kenttäratsastaja!

Eli nyt vaan peukut pystyyn että Allille löytyy sopiva penkki ja päästään kesäkuussa aloittamaan kenttäkausi myös tamman kanssa!

PS. Minua ärsyttää aivan mielettömästi tämä meidän talvinen ulkoasu, mutta koska koneeni on vielä ainakin kolme viikkoa (!!!) huollossa, en pysty asialle tekemään mitään! On jo niin kesäfiilis että masentaa tämä kylmän talven ulkoasu :(

26. huhtikuuta 2015

Universumin rehellisin hevonen

Kenttäaluevalmennus 24.4.2015, Ypäjä




Perjantaina otin töistä pienen varaslähdön ja lähdin jo puoli neljän aikaan, sillä meillä alkoi kello 17 maastoestevalmennus Ypäjällä ja valmentajana toimi meidän aluevalmentaja Maija Yli-Huhtala. Tämä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna kun hypättiin pihalla ja periaatteessa ensimmäinen kunnon maastoestekerta sitten Niinisalon onnettomuuden. Vaikka ei tietoisesti jännittänyt, kyllä huomasi että sydän ainakin hakkasi normaalia kovempaa ja varovaisesti aina aloitin ratsastamisen.

Edellisen ryhmän mennessä vedelle, alettiin jo verryttelemään meidän hevosia. Pyry oli aluksi sellainen ponneton ja vähän mitättömän tuntuinen. Vielä laukassakin se vain pöllytti hiekkaa raahatessaan jalkojaan perässä. Tai siis lähinnä siltä tuntui. Kun kaikki oli verkkaillut ja Maija palannut vedeltä, otettiin ensin ihan pieni palaveri ja sen jälkeen muutaman kerran ympyrällä pieniä tukkeja. Siitä sitten jatkettiin kaikenlaisille erilaisille tehtäville. Minulla on muutama kypäräkamerapätkä, muokatessa kone tökki ja yhtäkkiä se olikin jo latautumassa nettiin, joten se ei ole mikään taideteos, hups!






Koska minulla on taas aivan mielettömästi hienoja kuvia - kiitos Pilvin -, Aleksin kuvaama pieni videopätkä ja kypäräkamerastakin muutama pätkä, pidetään tämäkin postaus tekstin osalta lyhyenä. Ratstajalla oli tosiaan hieman hakemista päästä oikeasti laukkaamaan muutakin kuin maneesilaukkaa. Pitkän hallikauden jälkeen rento pidempi laukka tuntuu jo niin kaahaamiselta että oksat pois! Muutaman kerran olisi hevonen ansainnut tiputtaa kuskinsa kun toin sen niin epätoivoiseen paikkaan, nyppien aina viimeisen puolikkaan askeleen, mutta ei! Herra on niin maan rehellinen ja kiltti että kuskasi tämänkin tyttelin taas jokaisen eteen tulevan esteen yli. Huippu!

Mutta nyt niihin kuviin ja videomateriaaleihin, Enjoy!












Huikean hyvällä fiiliksellä lähdetään kohti kisakautta, jee!

25. huhtikuuta 2015

Mutakasvohoito

Aika moni varmasti tietää kenttäratsastuksen esteistä haudan? 
Kuinka valmentaja aina neuvoo ettei hautaan saa katsoa?
Kaikki varmaan tietää mitä keväällä tapahtuu kun sataa ja lumet sulaa ja sinne kerääntyy vettä?


Minä ainakin tiedän.