31. lokakuuta 2014

Vihdoista viimein!

Minulla kumpuaa aivan järjettömästi ideoita mitä voisin tänne blogiin kirjoittaa. Tietenkään en saa itsestäni revittyä irti sitä että kirjoittaisin, tunnit loppuu taas päivästä kesken. Olisi Linkkaa Blogisi-postausta, loimituksesta, kisakaudesta, Allin ja minun vuosipäivä lähestyy ja mitähän vielä muuta. Paljon olisi todellakin nyt kirjoitusmielessä ja aivan sormenpäiden tuntumassa, kunhan vain kerään itselleni aikaa toteuttaa nämä. Työ ja harrastus ja niiden välillä tasapainottelu yhdistettynä kirjoitusintoon on itseasiassa tuskastuttavaa. Kumpikaan edellä mainituista ei anna myöden että ehtisin blogia päivittää!

Jotain kuitenkin olen saanut aikaan. En suostunut sulkemaan silmiä ennen kuin sain vihdoin ja viimein tehtyä blogin, joka kertoo minusta (tadaa, yllätys) ja työelämästä. Siellä pohditaan aika pitkälti kuljetusalaa naisen näkökulmasta. Minulla kumpuilee sinnekin jo paljon erilaisia postauksia, mutta tuo blogi on kuitenkin vain ja ainoastaan hyvänmielen blogi, mistä en ota paineita. Sinne tulee tekstit silloin kun inspiroidun niitä kirjoittamaan tai ajaessa iskee jokin ajatus.

Mutta koska täällä oli ainakin osa kiinnostunut lukemaan niin ei muuta kun tervetuloa ja saanko esitellä: Ratin Takana - Naisrekkakuskin horinoita


Laitetaan vielä lisähuomautus, että blogi on suunnattu hieman vanhemmille lukijoille ja tulee sisältämään myös ihan ronskia huumoria. Sitä mitä nyt miehisellä alalla voidaan odottaa. Sinne niin kuitenkin reippaasti lukijaksi, jos yhtään ala kiinnostaa!

Nyt pistän hetkeksi pään tyynyyn - tai itseasiassa silmät kiinni - ja otan muutaman tunnin tirsat. Hevoset odottavat taas päivällä liikuttajaansa ja valmennuksenkin lupasin. Viikonloppuna ollaankin Pyryn kanssa aluekenttäkatsauksissa, toivotaan että jalka kestää, vaikka se onkin hieman vihoitellut välillä..

28. lokakuuta 2014

Kerro kerro kuvastin..

Ken on maassa.. Sairahin?

Ei Lehmä kuitenkaan. Vaikka onhan se melkoisen naivia uskoa että ostaa terveen hevosen kliinisellä ostotarkastuksella ja vanhoilla kuvilla joita en ikinä edes katsonutkaan. Eikä minua ole huijattu, olen vain niin korvia myöten rakastunut neiti Lehmään, että taitaa olla se ja sama millainen sairastapaus se olisi.

Minulle tullessa sillä oli oikeassa takajalassa imppari. Kliinisessä tutkimuksessa se yritti ensimmäisellä kerralla potkaista eläinlääkäriä taivuttaessa oikeaa takajalkaa (juosten kyllä puhtaan 0-rivin paperiin). Otj on aina ollut heikoin lenkki ja se on aluksi kompuroinut sen kanssa. Ajan ja lihasten myötä se lopetti sen ja tuntui saavan ihme parantumisen. Joo just, mitähän satukirjaa meikä onkaan lukenut. Jäykempi se on aina ollut ja huonommin astunut sen jalan alle, mutta treenillä se on kokoajan parantunut.

Onko siis epämääräisen könkkäämisen syy toisen kintereen kinnerpatti, joka on uskottavasti muhinut siellä jo tovin? Vai saiko kintereeseen iskenyt niveltulehdus sen kipuilemaan? Mene ja tiedä. Nyt hoidettiin, kahden viikon päästä hoidetaan lisää. Kyllä itsellä oli kyynelissä pidättelemistä röntgeniin mennessä. Iso huoli pikku tammastani.

Kehujakin pieni tamma sai. Edellisestä kerrasta (miltein vuosi sitten) on saatu hienosti lihaksia kerättyä, karva kiiltää. Eläintohtorin mukaan kyllä siitä vielä hevonen tulee! Ei sen siis tarvitse jäädä Lehmäksi.

Nyt pikkupotilas lepäilee ja kahden viikon päästä laitetaan hieman lisää piikkejä
paranemisia Sennin muruselle!

25. lokakuuta 2014

Tää on parasta just nyt

Viisi ikuisuudelta tuntuvaa viikkoa siinä meni...


Mutta nyt me ollaan täällä taas! Viisi viikkoa. Ei se ole mikään mielettömän pitkä aika, mutta kun on tottunut siihen että tekee hulluna töitä ja ratsastaa 1-3 hevosta päivässä, oli kolmen viikon täys seis aivan tuskaa. Kaksi viikkoa täysin sohvalla, sitten uskalsi vähän tehdä jotain tallissa. Neljännellä viikolla palasin töihin ja nyt on toinen työviikko plakkarissa. Ja sen lisäksi ensimmäinen viikko kun olen päässyt ratsastamaan kunnolla!

Hieman jännityksellä tänään lähdettiin maneesille, sillä nyt oli ensimmäinen kerta onnettomuuden jälkeen kun pääsin hyppäämään. Mukana oli tosiaan ainoastaan Pyry, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan piti tulla myös Molla. Tammat saivat vapaa päivän ja lähdettiin testaamaan miten jalka kestää. Pakkohan sen on kestää, sillä ensi viikonloppuna on aluekenttäkatsaukset ja ei, en halua enää toistamiseen missata niitä!

Alusta asti Pyry tuntui ihanalta. Olen niin kaivannut sen ihanaa yhteistyökykyistä luonnetta. Mentiin niin nätisti alkuverryttely että olin takuulla pilvilinnoissa. Ensimmäiset esteet olivat yhtä räpellystä. En saanut mitään paikkaa, nypin ja laukka oli kaukana laukasta. Kun uskalsin hieman hengittää ja ratsastaa jalalla eteen, pitää tasaisen tuntuman ja odottaa hypyt olivat hienoja

Ensin hypättiin 80-95 cm rata ja sen jälkeen esteet nostettiin 95-110 cm. Toi hevonen on vaan niin mahtava. Tää postaus on nyt yhtä hehkuttamista, mutta tää on todellakin parasta just nyt. Tätä mää oon kaivannu! Sain Pyryn jopa kerran kieltämään vesimatolle kun nypin sen pään ylös ja yhtäkkiä este oli edessä. Sen jälkeen aloin hieman liikaa taas tekemään ja en meinannut saada rataa aloitettua uudestaan kun ykköselle ei hyppy onnistunut, heh.

Mitään kuvauskalustoo ei ollut mukana, mutta äiti otti mun puhelimella viimeisen radan videolle. Yksi puomi ja muutama paikka lähelle. Hakemista, mutta voisi se olla tuplasti kauheammankin oloista. En tiedä miksi horjahdan nyt noin paljon hypyn jälkeen, tuntuu että se hyppy on välillä niin terävä että se nykäsee ylävartaloa. No, tästä ei ole taas kuin suunta ylös päin!


Voihan hehkutus, mulla on vaan taitava hevonen!

22. lokakuuta 2014

Epämääräinen

Se kuvaa tämän hetken tilannetta. Allin siis.


Nämä on niitä päiviä ja hetkiä kun toivoisi että hevonen voisi puhua. Kertoa mikä on ja mihin sattuuko vai sattuuko. Eilen Alli oli taas omituinen. Se on ollut hieman jäykkä nyt ilmojen kylmetyttyä, mutta vetristyy heti kun pääsee kävelemään reippaasti. Liikkuu mielellään ja ei ole eriskummallinen muuten. Paitsi eilen. Oli aivan omituinen, ei ontunut oikein mitään jalkaa, mutta oli täysin epämääräinen liikkuessaan. Ei ollut puhdas muttei myöskään ontunut tai ottanut lyhyempää askelta. Oli vain.. Omituinen. Kyllä sen tietää kun hevonen ei ole normaali.

Itkuhan siinä meinasi taas tulla. Kun tietäisi mikä on! Joka toinen kuukausi hevonen on sairaslomalla useamman viikon, sitten palautellaan peruskuntoa, taas sairaslomalle. Koska syynä on kengät, koska haava. Tai sitten tälläinen epämääräisyys. Hakkaan päätä seinään ja yritän keksiä mikä on vikana.

Ulkoisia muutoksia on turvoksissa olevat takajalat. Ollaan hoidettu niitä kylmä-lämpimä tehohoidolla (ensin kylmäys, sitten BOT-suojat). Tänään jalat olivat jo paremmat. Liikutuksessa laskee täysin kuiviksi ja normaaleiksi. Leputtaa ehkä oikeaa takajalkaansa enemmän kuin vasenta. Tai sitten olen vain vainoharhainen ja haluan löytää jonkun syyn kaikelle.


Keväällä kun Alli oli kuukausia vain kävelykuurilla mystisen ontumisen takia - joka johtui siis herkistä anturoista ja korjaantui myöhemmin pohjallisilla - kävimme paljon metsässä lenkillä. Alli rakastaa metsässä rämpimistä. Tänäänkin aurinko paistoi kauniisti, vaikka muuten ilma oli jo hyvin kolea. Metsässä Alli omaan tapaansa pisti korvat pystyyn ja käveli kuin pikajuna kinttupolkua pitkin. Sai vain nauttia luonnosta ja innoissaan olevasta hevosesta. Ei mitään tietoa epämääräisestä käytöksestä, liikuttiin oikein energisesti ja matkaavoittavasti korvat hörössä - koko matka.

Maanantaina on sitten suunta klinikalle. Samalla toivon että saataisiin tälle epämääräiselle käytökselle syy, toisaalta tahdon ettei siltä löytyisi mitään. En todellakaan halua että meidän yhteinen retki päättyisi näin pian. Toivotaan että se olisi jotain pientä. Tai edes hoidettava vaiva mikä ei kummittelisi loppu elämää takaraivossa. Mutta ei, en usko myöskään siihen.

Nyt vain peukut pystyyn ja toivotaan jotain pikaisesti paranevaa!
toivottavasti tamma tulee pian kuntoon *sydän*

20. lokakuuta 2014

Sinivalkoinen kisapäivä

Sellaisia päiviä mitä ei hevillä unohda. Ja silti loppupeleissä hyvin onnistunut!


Sunnuntai oli tosiaan kisapäivä meidän hevosilla taas. Itse kävin jo lauantaina tekemässä maastolenkin Allilla - ja ihmeen kaupalla jalka ei edes kiukutellut! Tänään se puolestaan alko kipuilemaan senkin edestä.. No, olen päättänyt kuitenkin mennä marraskuun alussa järjestettävään aluekatsaukseen, joten saa luvan kestää, onhan tässä nyt jo neljä viikkoa maltettu ja katsottu vierestä mahdottoman hienoja hevosia!

Mutta nyt sunnuntaihin. Kyllä sitä alkoi aamulla sateessa miettimään mihin tässä on taas ryhdytty.. Pienet kisat ja monta hevosta mukana, kokoajan saatiin juosta laittamaan toista ja kopittamaan toista. Varusteet päälle ja pois. Varsinkin kun hevoset menivät järjestyksessä Molla, Alli, Molla, Pyry. Huh mitä säätämistä! Ja suurin säätäminen tosiaan sen kanssa ettei Pyryä voi jättää yksin koppiin, joten kun Alli lähti, Molla piti laittaa Pyrylle kaveriksi ja kun Alli oli mennyt, piti molemmat suokit mennä laittamaan kuntoon ja Molla lähtikin jo heti pian jaja.. Että sellaista juoksemista!

Sitten Pyry oli vielä ihan sekopää kokoajan. Se oikesti oli paljon hullumpi kuin ikinä ja se potkaisi Hennan äitiä!! Onneksi osui käteen eikä päähän tai polveen tai mihinkään muualle missä olisi voinut tulla todella paljon pahempaa jälkeä. Kyllä sai poika vähän nenilleen kun tuollain käyttäytyi.. Verkassa se veti köyrylaukkaa ja yritti pukitella. Pari päivää sitten se potkaisi kärryjen aisan vinoon. Sanotaanko että se on hitusen nyt käynyt kuumana?


Mutta nyt niihin kisasuorituksiin. En ala analysoimaan ratoja, pääasiassa kaikki menivät tosi hyvin, paremmin kuin tosiaankaan olisi voinut odottaa! Joka tapauksessa, käydään vaikka hevoskohtaisesti ja aloitetaan meidän pikkuhepasta, eli totta kai super-söpöstä Molla-ponista!

Molla aloitti jo urakan heti kisojen alettua kuin äidin yksi tuntilaisista meni sillä puomiluokan. Riia, pieni ja vasta muutaman kuukauden keventämistä harjoittanut alle 10 vuotias (en muista oliko 8, heh) tyttö. Vähän tuli radalla omtuisia tievalintoja jonka takia äiti keskellä meni ihan sekaisin ja ohjasi ratsukon väärälle esteelle. Tai siis sanoi että meni väärin vaikka meni oikein. Tämän takia saatiin 8 virhepistettä, mutta sitäkin enemmän kokemusta! Ensi kerralla sitten äitikin lupasi opetella radan vielä paremmin ;)

Henna hyppäsi sitten muutaman tunnin päästä Mollan kyytiin ja sääkin oli jo hieman parantunut. Nyt ei enää tuullut niin paljoa ja vesisadekin oli vain kasteleva tihku. Verkassa Molla oli ihan tykki ja radallakin löytyi hyvin nappulat. 60 cm napattiinkin siis 2. sija!

Seuraavaksi Molla starttasi suomenhevosille avoimen 80 cm luokan. Katsoin että esteet näyttivät hurjan isoilta ja tuntui ettei Molla pääsisi niistä yli. Olin itse pihalla Pyryn kanssa, mutta kovasti eivät esteet kolisseet. Ehdin radasta nähdä toisen vaiheen toiseksi viimeisen hypyn ja maalisuoran. Joka päättyikin hieman ikävästi ja poni innoissaan pinkoi kohti kulmaa ja kompastui mikä johti totaaliseen jalkojen sotkeutumiseen ja lopulta pyllähdykseen. Onneksi kuitenkin melko pehmeä tämä romahdus ja kuinka ollakkaan - maaliviivan yli oltiin menty! Kuski ja hevonen säilyivät ehjinä ja palkinnksi hyvästä radasta - ja näyttävästä lopetuksesta - poni ja Henna saivat 3. sijan!







Mollan 60 cm radan jälkeen oli Allin 80 cm luokka. Alli pääsi myös hakemaan Mollan ruusukkeen, joten tamma pääsi heti kunniakierrokselle. Hitsi sitä hevosen ylpeyttä, se oli niin täynnä itseään ja oikein ylväänä kuin tietäen mikä on homman nimi, heh! Palkintojenjaon jälkeen Henna meni heti verkkaamaan tammaa. Se oli verkassa aivan älyttömän hieno. Alusta asti se oikein fiilisteli ja meni tosi hienosti! Ensimmäinen verkkahyppy oli hieman liioiteltu ja sen perään piti hieman takapuolta heittää, mutta tämän jälkeen tehtiin tosi tasaisia ja hyviä hyppyjä. Aluksi otettiin vähän reippaammasta temmosta, mutta kohta Henna pystyi jo paremmin vaikuttamaan myös lyhyemmässä laukassa. Martingaali oli unohtunut kotiin, sekin aiheutti hieman lisähaastetta!

Hyvän verkan jälkeen radalla tuli vähän huonompi fiilis. Maneesissa tamma vähän ahdistui ja se tuli pikkasen jännittyneeksi, joka korostui kuuroutena ratsastajan avuille. Siinä vaiheessa pitää vain kerran potkaista ja olla sillain "hei nyt homma toimii edelleen niin kuin minä sanon". Tamma ei tosiaankaan ole helppo, radalla tilanteet tulevat niin nopeasti ja kun Alli kyseenalaistaa kaikki mitä pyydät siltä, sen kanssa on välillä todella hankala löytää hyviä paikkoja.. Kuitenkin pääsääntöisesti saatiin mielestäni hyvä rata, vain kolme huonoa lähestymistä ja niistä puomia, jopa lyhyen sarjan yli päästiin!

Yhteistuumin päätettiin Hennan kanssa olla starttaamatta metriä, ei haluttu lähteä kiusaamaan hevosta (ja kuskia) kun ensimmäiselläkin radalla tamma jännittyi enemmän. Sen metkut pitää tosiaan oppia tuntemaan ja se vaatii todellakin luottamusta radalle eikä haluttu sen viimeisiä intoja lähteä pilaamaan pieneen maneesiin vähällä treenillä. Hyvällä fiiliksellä ja yhteisymmärryksessä tehtiin tämä päätös.






Pyryn urakka alkoikin sitten viimeisten joukossa. Pyry starttasi siis suomenhevosille avoimen 80 cm ja 100 cm. Niinkuin jo alussa sanoin, Pyry oli jo alusta asti ihan pöheli ja Henna saikin sen kanssa tehdä pitkän verryttelyn ja hyppyjä sai ottaa todella monta. Ainakin Pyry oli varovainen ja irti puomeista. 

Mitä sitten Pyrystä sanomaan. Molemmat luokat se mini luotettavasti nollilla ja otti sitten molemmista luokista sijoitukset. 80 cm 2. sija ja 100 cm sinivalkoinen 1.sija. On se vain aikamoinen rusettihai, vaikka hieman pöheli koko päivän olikin. Hienosti hevoset ja Henna menivät, ei voi ylpeämpi olla!












Kiitos Hennalle hienosta kisapäivästä!
Toivottavasti pääsen itsekin jo kohta kisatoimiin ja treenaaman, motivaatio on ainakin kohdillaan.