17. syyskuuta 2014

Hevosenomistajan pelko

Voiko hevoseni hyvin?



Olen vähän sellainen huolehtija tyyppi. Murehdin asioita, pohdin ja tutkiskelen. Välillä sanon huoleni ääneen ja välillä jään vain pohtimaan niitä omassa päässäni. Hevosen omistaminen on pääasiassa aivan ehdottomasti elämäni antoisinta aikaa. Se tuo mukanaan myös huolta ja murhetta. Tietenkin kaikki loukkaantumiset, sairastumiset ja epäsopivat varusteet tuovat jo lisämausteensa harrastukseen. Päässä vain soi kysymys voiko hevoseni hyvin?

Minulle hevosen omistamisessa ehdottomasti tärkeintä on hevosen hyvinvointi. Vaikka suurimman osan ajasta ymmärrän jo pienistä vihjeistä että jostain on vialla, on myös hetkiä kun hevonen suorastaan huutaa että nyt on joku vialla ja en kuule sitä. Vaikka sen tietää että aina kaikelle hevosen tekemiselle on syynsä. 

Tämä pohtiminen tuli ehkä kaikista ajankohtaisimmaksi kun harjailin Allia ja katsoin sitä hieman kauempaa. Olen kovin huolestunut sen lihaksistosta, tai sen puutteesta. Ratsastanko sitä väärin? Kehittyykö lihakset väärään paikkaan? En saanut ääneen pohdiskelulleni suuriakaan kannatuksia, mutta mielessäni ajatukset jäivät pyörimää ja tuottamaan huolta. 

 marraskuu 2013

elokuu 2014

Erityisen tarkka olen Pyrystä. Se on hevonen jonka kanssa pitää olla tarkkaakin tarkempi sen suhteen että se saa tarpeeksi massaa kasvattavaa rehua. Se syö heinää niin paljon kuin vain syö ja sen lisäksi hirveät määrät kauraa, täysrehua ja soijaa. Plus tietysti erilaisia purkkeja täydentämään. Olen sellainen paha purkkisyöttäjä, mutta kun hevonen näyttää hyvältä, en voi kovin paljoa ruokiakaan syyttää.

Kerran vaihdoimme Pyryn ruokinnan ja se laihtui niin paljon että palasimme muutamassa kuukaudessa takaisin vanhaan ja toimivaan. Meni puoli vuotta saada Pyry takaisin siihen kuntoon missä se oli lähtiessään. Kärsivä luuranko se ei ole ikinä ollut, mutta kyllä minä kesällä 2013 itkin sitä miten köyhässä kunnossa hevonen oli. Muistan kuinka minua hävetti lähteä näyttämään sitä omistajalle, ihan kuin olisin rääkännyt sitä vuosia ja ruokkinut silloin kuin muistan..

toukokuu 2013

tässä jo keräilty kuukausi pari massaa, elokuu 2013

Pyryn kanssa pitää olla erityisesti keväisin ja syksyisin todella tarkkana. Tuntuu että karvanvaihto, kuin myös sen sisäiset hormonit jotka kuvittelevat sen olevan edelleen ori, kadottaa siltä kaiken sen nahan sisältä. Tänä vuonna olin hyvin ylpeä; saimme pidettyä Pyryn kunnossa vuoden ympäri. Kunnes satuin katsomaan vanhoja kuvia keväältä. Silloin alkukesästä mietin miten meille tuli taantuma, mutta kuvia katsellessa en sitä oikein voi kiistää. Niin siinä kävi että taas taannuttiin kuivahkolle tasolle herran kanssa. Ensi vuonna osataan sitten kiinnittää asiaan vielä enemmän huomiota ja tuputtaa sille mössöjä naaman eteen!

 kevät 2014

Syksy 2014

Ehkä parasta tässä asiassa on kuitenkin myös se että itse havaitsen ongelman. Kokoajan pystyn paremmin puuttumaan siihen ja toivotaan että vuonna 2015 päästään tekemään puhdas kisakausi ja hevonen pysyy alusta loppuu hyvän näköisenä. Ja pääsen yli Alli-tamman lihasongelmasta joka on uskottavasti vain ja ainoastaan minun päässäni. 

Toinen uskomattoman hieno asia on myös että Pyry on nyt päässyt vetämään enemmän kärryjä! Nyt herra on kerta viikkoon pyritty ajamaan, mikä on todella tehokasta kokovartalotreeniä. Tällä on ollut oikein positiivinen vivahde myös ratsastuksen kanssa. Toivottavasti saadaan jatkettua tätä nousujohdetta koko treenikausi!

 kevät 2014

syksy 2014

En tiedä, kai tämänkin perusteella voi leimata minua huonoksi hevosenomistajaksi. Minun suurin pelkoni hevosen omistajana on kuitenkin se, ettei hevonen  voi hyvin. Niin monet kerrat on itketty sen pienen huonon fiiliksen takia, sen takia kun tuntee ettei kaikki ole ihan fine. Ja ne onnen hymyt kun ongelmat on ratkaistu ja hevonen on taas oma itsensä. 

Hevosen omistaminen - tunteiden vuoristorata

14. syyskuuta 2014

Aluemestaruudet esteratsastuksessa

Hiphei, puomin mukaansa vei!


Äh, olen nykyään olevinaan niin naurettavan surkea etten pääse edes 95 cm rataa puhtaasti! Voihan ketutus.. Aamulla startattiin kotoa 7.30 ja lähdettiin kohti Turkua. Pyry kävi tosiaan hyppäämässä suomenhevosten aluemestaruudesta. Oma varustus muuttui sen verran että minä jätin kokonaan kannukset pois ja raippakin unohtui kotiin.. Eipä sen annettu kisoja häiritä!

Verkassa Pyry oli mukavan menevän oloinen, mutta silti tasaisen rauhallinen. Kannuksista se tuntui ottavan vähän liikaa kipinää, joten päätin koittaa tämän yhden pienemmän luokan ilman kannuksia. Ja se oli hyvä vaihtoehto! Hypyt verkassa ihan hyviä, pystylle hieman kolisteli aina, mutta okserit mentiin rennolla hyvällä kaarella yli. Olin jo luokan toinen lähtijä, joten päästiin aika pian jo radalle!

Käytiin herran kanssa pällistelemässä pitkää vettä (kuvat yllä)! Hyvä ettei lähdetty tänä vuonna estemestaruuksiin, tämä eläin ei olisi tuota härveliä hypännyt, haha! Sen verran pelottava kapistus se oli. Ensimmäisen ratsukon jälkeen tein yhden laukannoston, sen jälkeen kumarrus ja radalle!

Aloitin ehkä turhan hiljaisessa temmossa, sillä esteelle 3 tultiin ravissa. Kohtaloksi koitukin sitten este numero neljä, joka oli pysty läheltä aitaa. Siihen vain toin hieman löysähkösti ja Pyry jaksoi juuri nostaa jalkansa yli, ottaen kuitenkin ylimmän puomin mukaan. Tämän jälkeen itse hieman skarpistuin ja ratsastin sen terävämmäksi ja kolistelematta päästiin maaliin asti. Saldona ärsyttävät 4 virhepistettä ja 5.sija. No ehkä sitten joskus onnistutaan!

Positiivistakin on radassa! Pyry oli paljon maltillisempi ja tasaisempi läpi radan! Lisäksi kaikki ponnistuspaikat osui nappiin ja yhtään en nyppinyt lähelle, wupii! Kuvaajana toimi jälleen luotto-Pilvi (http://pilvipisara.kuvat.fi), joten suuret kiitokset jälleen!










Ei muuta kun näillä eväillä kohti ensi viikon Niinisaloa ja kenttä-SM!
harkitsen vakavasti myös siellä ilman kannuksia hyppäämistä rataesteet...

13. syyskuuta 2014

Koulukarkeloissa jälleen!

Onko minusta tuuppari tulossa? no ei ole, mutta hyvää treeniä tämä on!





jellona!

Tänään tosiaan lähdettiin Pyryn kanssa ihan kaksistaan kisoihin. Hevosenhoitajat joutuivat perumaan, mutta onneksi kaikki sujui näinkin hyvin! Lisäksi ihanainen Pilvi (http://pilvipisara.kuvat.fi) oli peruunnuttanut aikaisemmat menonsa ja pääsi kuvaamaan meille aivan järjettömän ihania kuvia, kiitos taas super paljon! Saatiin kuva myös eilen klipatusta suomileijonasta. Klippasin tosiaan myöhään eilen illalla Pyryn jotta se olisi nyt kisoissa hieman siistimmän näköinen. Piirretyllä sapluunalla tein ääriviivat ja vapaalla kädellä sitten koitin korjailla jellonaa. Hieman on omituisen näköinen otus, mutta kai sen jotenkin päin suomileijonaksi tunnistaa! ;)

Olin kisoissa vähän turhankin ajoissa, vaikka kotona teinkin kaikki rauhaksiltaan. Oltiin perillä jo pari tuntia ennen omaa verkkaryhmää, joten ehdin hyvin moikkailemaan tuttuja ja pyörimään typerän näköisenä edes takaisin. Neljän maissa aloin sitten varustamaan Pyryä, joka oli yllättävän rauhallinen. Tässäkin koitin käyttää aikaa, mutta silti vielä kymmenen - viisitoista minuuttia seistä möllötettiin ennen verkkaan menoa. Hyvä se on kerrankin olla ajoissa!

Ensimmäinen luokka oli Helppo B KN Special. Ihan ookoo ohjelma, ei kuulu kuitenkaan ihan suosikkeihin. Verkassa Pyry oli kamala! En pystynyt kunnolla tekemään mitään, ohjan otti tuntumalle niin heti nyppäsi itsensä kaikilta avuilta, peruutuksissa korjaili omatoimisesti taaksepäin eikä malttanut sitten yhtään. Radalle lähdettiiin ristiriitaisissa fiiliksissä, parhaamme yrittämään!

Radalla keskityin vain rentoon fiilikseen ja kiireettömyyteen. Ja se toimi ainakin jossain määrin! Ei niin tasainen rata mitä se voisi olla, mutta ihan mukiin menevä ja ehkä kokonaisuudeltaan. Tällä radalla saatin 65,2%! Super hieno Pyry pääsi vielä palkintojenjakoon ja oli luokassa 3 kun lähtijöitä oli 27.







Palkintojenjaossa Pyry pimahti ihan täysin, kunniakierrokselle lähtiessä teki kyllä kaikkea muuta kun osallisui itse kierookseen..



Olin A-merkissä ensimmäinen lähtijä, joten jäin heti kentälle .Pyry tuntui verkatessa paremmalta kuin koko päivänä ja onneksi saimmekin pian aloittaa. Voin sanoa että niin pieleen meni.. Rata oli aivan järjettömän huono, Pyry juoksi kaikkia apuja vastaan ja ei ollur minkäänlaisessa kontrollissa.  Se tuntui että oli jääny kunniakierros päälle, sillä tuota rataa ei voi edes kouluradaksi tulkita, huh. Tuomari oli kuitenkin pitänyt jonkun verran kun prosentteja kerättiin 62,593% ja oltiin ensimmäisiä ei-sijoittuneita, eli kolmansia.






Mielettömän kivat kisat, kaikki toimi ja erityisesti iso kiitos equipesta seurakisoissa, huisin hieno juttu! Nyt me jatketaan taas treenejä kohti parempia ratoja, huippua!

Muuttuneet suunnitelmat muuttuvat

Hiton hyvä tuuri jatkuu!


Viikko sitten pohdin tosissani haluanko lähteä Allin kanssa Ypäjän kenttiksiin vai teenkö kylmästi päätöksen treenata talven. Halusin tässä asiassa olla rauhallisempi, järjestelmällisempi ja peruuttaa kokonaan Allilta tämän vuoden kenttäkisat koska itsellä ei ollut hyvää fiilistä sen kanssa. Hyppääminen on kuitenkin sujunut hyvin ja koulupuolellakin kulkee, mutta fiilis vain puuttui.

Päätin sitten ilmoittaa Allin ja Pyryn koulukisoihin Somerolle. Ja seuraavana päivänä molemmat hevoset pääsisivät Turkuun hyppäämään, Alli 90 cm ja Pyry aluemestaruuden 95 cm. Koulukisoissa molemmilla oli tarkoitus mennä KN Special ja A-merkin kouluohjelma.

Vaan Lehmä taas päätti toisin.. Tiistaina päiväheiniä jakaessa tamma otti jostain syystä erityisen paljon pulttia ja mennä riehui ja jahtasi muita. Tässä härdellissä oli sitten onnistunut saamaan haavan, ei mikään syvä tai iso, tuossa takareiden etupuolella. Äiti onneksi huomasi sen heti, putsasi ja laittoi tarvittavat mömmöt.

Keskiviikkona jalka oli turvonnut ja lämmin. Kävin itse ratsastamassa ja tamma vaikutti normaalilta, liikkui super hyvin ja fiilis oli loistava! Ratsastuksen jälkeen jalka palautui normaaliksi ja kylmetin sen vielä ja laitoin taas hoitoja tarpeen mukaan. Jalasta ei kuitenkaan turvotus päässyt laskemaan ja se pitää kokoajan haavaa auki. Heti kun haava alkaa hieman menemään kiinni, turvonnut jalka käveltäessä avaa sen.

Perjantaina sitten kävi eläinlääkäri ja niinhän se taas meni, lääkkeitä naamaan ja kisat tällä kertaa ohi. Kyllä minulle se hevosen terveys on tärkeämpää, mutta silti aika turhauttavaa kun Allia varten yritän näitä koulukisoja kiertää ja sitten se pirulainen onnistuu ne välttämään!!

Pääsin illalla töistä klo 22 (kevyt 16 tuntinen päivä....) ja sen jälkeen klippasin vielä melkoisen mammuttikarvan kasvattaneen Pyryn. Koska neiti Lehmä päätti olla tulematta kisoihin, mennään sitten Pyryn kanssa kaksin - ihan kirjaimellisesti!

9. syyskuuta 2014

Hevonen vai hyvä hevonen?

kuvan © Inka Koivu

Tänään istuessani autossa ja ajaessa kotiterminaalille mieleeni pomppasi lause joka minulle todettiin viikonloppuna. Uskon - ja toivon - että se oli esitetty puoli vitsillä, sillä jollain tasolla arvostan kuitenkin kommentin antajaa. Ymmärrän myös kommentin pointin ja sen takia mieleeni pulppusikin kirjoittaa tämä postaus. Mutta nyt itse asiaan. Minulle esitettiin tämmöinen lausahdus;

"On hevosia ja on hyviä hevosia. Voit miettiä mitä sinun ovat."

Pohjustuksena tälle lausahdukselle siis hieman tulemaksi. Eli tapasin henkilön tilanteessa X, jossa hän kysyi minulta miten menee. Kerroin olleeni kilpailuissa ja ottaneeni puomeja 3 kappaletta, suomenhevosella ja 110 cm tasolla. Tähän sain kirpakan "aaaa" vastauksen ja melko suoralla sitaatin "no, mutta suomenhevonen ei ole kunnon hevonen." Perusteluina oli mm. se ettei suomenhevosella voi hypätä 120 cm rataa. Kun aloimme sitten - äitini kanssa, haha - vänkäämään hieman vastaan, että kyllä suomenhevonenkin hyppää, tuli seuraava pointti: "Ei ne esteet, vaan se ettei suomenhevosella voi voittaa 120 cm luokkaa. Lämpönen antaa ratsastajan virheitä anteeksi, jolloin sen kanssa voi voittaa." Kun vielä menin mainitsemaan että ei meidän Alli vaan, niin todettiin minulle yllä oleva lausahdus. Minä pystyin suoralta kädeltä antamaan vastauksen: minulla on hyviä hevosia.

Vaikka uskon - ja edelleen toivon - että kyseinen keskustelu kaikkineen käytyineen kommentteineen (tämä vain pintaraapaisu) on puoli vitsillä heitetty lausahdus, ymmärrän kyllä sen pointin. Mutta eihän siitä tarvitse samaa mieltä olla. Käsityksiä on niin erilaisia, ja nyt aijoin jakaa teille omani.

Millainen on hyvä hevonen? Kilpailutuloksellisesti, treenaavalle ja menestystä haluavalle ratsastajalle hyvä hevonen on juuri lämminverinen, varovainen, nopea, tarkka ja anteeksiantavainen. Vähän kuin täydellinen hevonen. Mutta onko tälläinen hyvä hevonen välttämättä minulle hyvä hevonen? 

Kuinka kauan hyvä hevonen jaksaa olla hyvä hevonen jos ratsastaja ei viitsi treenata, koska hevonen antaa kaiken anteeksi? Mietitään tilannetta jossa ostetaan täydellinen hevonen ja lopetetaan valmennukset ja/tai tunnit, koska hevonen on viimeistä piirtoaan myöden täydellinen. Kun vuoden tuot sen väärin esteelle ja se pelastaa sinut kaikista tilanteista, voin veikata ettei montaakaan vuotta jatketa samaan malliin..

kuvan © Anna Savolainen

Uskon siihen että on monia määritelmiä hyvälle hevoselle. Tiedän että tässä tapauksessa tarkoitettiin juuri tälläistä täydellistä hevosta kun määriteltiin hyvä hevonen.

Minusta suomenhevonen on hyvä hevonen. Se on juuri täydellisen hevosen vastakohta siinä suhteessa että se vaatii sinulta paljon, mutta kun teet oikein, se palkitsee sinut. Harva suomenhevonen yksin hyppää 110 cm rataa, kyllä siellä selässä pitää ratsastaa se rata. Kun ratsastat hyvin, saat hyvän tuloksen. Kun ratsastat huonosti, se kostautuu. En väitä että tätä ei tapahtuisi lämminveristen kastissa, sillä minulla on siitäkin malliesimerkki, Lehmä-tammanen!

Totta kai tässä alkaa myös pohtimaan sitä miksei siis sitä menestystä omalla kohdalla tule, vaikka on hyvät hevoset. Hyvät hevoset, mutta liian vähän treeniä. Kyllä treenaan, mutta liian vähän. Suomenhevosella näillä korkeuksilla menestyäkseen täytyy olla lahjakkuus tai treenata - paljon. Enkä tarkoita mitään veren maku suussa treenaamista, mutta sitä että esteitä pitää hypätä myös kotona ja myös niitä kisakorkeuksia, mielellään vielä korkeampia. Kyllä minä huomaan koska on treenattu ja koska mennään "kylmiltään" kisoihin, valitettavasti.

Hyvä hevonen on hevonen joka luottaa ratsastajaansa. Antaa sen eteen kaikkensa, muttei päästä jokaista virhettä läpi kavioiden. Se opettaa sinua ratsastamaan ja sinulle arvokkaita hevosmiestaitoja. Hyvä hevonen on omistajalle/hoitajalle/vuokraajallensa painonsa arvoinen kultaa. Se ei välttämättä kilpailuksellisesti ole hyvä hevonen, mutta se on hevonen jonka ratsastaja ratsastaa hyväksi hevoseksi.

minun määritelmäni voisi olla:
"Hyvä hevonen on hevonen joka on löytänyt oikean ihmisen"