28. syyskuuta 2014

Seuraestekisoissa lainakuskeilla

Lainakuskit pysyivät kyydissä ja kaikki hepat oli hienoja!



40 cm - 0vp, 2.sija
60 cm - 0vp, 1.sija



60 cm - 0vp, 2.sija
80 cm - 0-4vp



60 cm - 7vp
80 cm - 14vp






Kiitos lainakuskeille! ♥

26. syyskuuta 2014

Arkea arkea

Niin se maailma vain edelleen pyörii..

Ihan ensimmäiseksi kiitos kaikille tsemppaavista kommenteista. Vastaan vielä kaikille erikseen, mutta olen todella otettu näin ihanista ja kannustavista kommenteista (tietenkin yksi negatiivinen angstkommenttikin piti mahtuia joukkoon, mutta en halua ajatella sitä) joten kiitos! 

Vaikka itse olenkin puolijalkainen, niin se elämä vain jatkuu. Maanantai koitti ja nyt on jo perjantai. Minulle luvattiin vain kivuliasta viikkoa ja olen varmaan todella onnekas, sillä tällä hetkellä en joudu edes kipulääkkeitä paljoa syömään. Ainut ongelma jalan kanssa on ettei se tunnu aivan normaalilta ja on jotenkin.. hidas. Kaikki liikkeet eivät ole vielä aivan normaalit ja kävelykin vähän ontuvaa, mutta ei, keppejä en enää käydä. Siis hurraa, pääsen ehkä sittenkin helpolla ja parin viikon sairaslomalla!
Pyry voi hyvin. Kaksi päivää se oli hieman jäykähkö, mutta nyt se on jo oma itsensä ja liikkuu todella hyvin ja ennen kaikkea innoissaan. Huomenna se pääsee hyppäämään kisoihin ihan miniluokkia, kun Janni menee sillä 60 cm ja 80 cm. Kyllä, näin pienet luokat, koska haluan että kaikki on sille naurettavan helppoa. Janni menee myös Mollalla 40 cm ja 60 cm, poni pääsee pitkästä aikaa kisoihin!

Allille olikin hieman hankalampi löytää tuuraajaa, sillä ei ole minulla ollessaan hypännyt kuin Roosa kerran pienen esteen alkuaikoina. Sen jälkeen se on parantunut ratsastettavuudeltaan hurjasti, mutta sen hyppy on niin voimakas, ettei sinne ihan kaikki uskalla kyytiin, vaikka kiltti se muuten onkin. Yritinkin saada minun prokenttäystäviäni hyppäämään lauantaina sillä pikku luokat tuonne samoihin seurakisoihin, mutta kaikilla oli valitettavasti menoa. 

Rohkeasti sain kuitenkin Kristiinalta yhteydenoton, että hän voisi ainakin yrittää. Sen verran olen nähnyt Kristiinan ratsastusta, että ei ollut ainakaan minun puolesta ongelmaa, jos vain tosiaan uskalsi koittaa hypätä. Kovasti varoittelin jo etukäteen ettei se ole mikään helppo ja kyllähän sieltä myönnettiin ettei uskoisi että se on niiin vaikea. Heh, hankala iso hyppy sillä on, mutta hurjan hienosti meni Kristiinan ja Allin estetreenit ratsastuskertojen määrään (kaksi kerta ennen hyppäämistä) nähden! Näillä eväillä Allikin pääsee kisoihin hyppäämään 60 cm ja 80 cm, jee! 


Hienoa että Allikin pääsee kisoihin eikä niitä jouduta tämän jalkaongelmani takia perumaan. Itsellä on kova hinku jo takaisin satulaan, mutta niin kauan kun en voi töitä tehdä, en pysty myöskään satulaan palata. Tai jos koitetaan saada ensin se jalka takaisin normaaliksi eikä tuollaiseksi ällöttäväksi hitaaksi lihaklimpiksi joka tottelee vasta 5 sekunnin päästä pyynnöstä.

Tänään pääsin ekaa kertaa kärryilemään, mutta en tiedä oliko sekään ihan hyvä ajatus. Molla oli niin täynnä virtaa että jouduin kokoajan jarruttamaan ja jalka alkoi särkemään jo kärryillä. Saatika kun jouduin hyppäämään kerran pois kyydistä kun tamma ei malttanut kävellä ja tuli autoja vastaan. Kyllä, se tuntui jo epämiellyttävältä. Jouduin myös tänään ajamaan autoa ja eipä sekään ollut mikään mallisuoritus. Jos joutuu aina kädellä siirtämään jalan kaasulta jarrulle, voin sanoa ettei ollut mikään fiksu veto. Onneksi matka oli kuitenkin niin lyhyt ja pystyin köröttelemään mummovauhtia ja mitään ei sattunut. HUH, seuraavaksi suostun auton rattiin vasta kun jalka todella toimii!

Mutta tälläistä. Täällä arki rullailee ja olen todella otettu miten täällä on niin ihania ihmisiä auttamassa. Äiti on tietenkin kauhean paineen alla ja on ollut helpottavaa kun esimerkiksi Kristiina on keskustasta asti käynyt meillä auttamassa. Ihanaa että avuliaita ihmisiä löytyy vielä! Nyt vain paljon tsemppiä Kristiinalle ja Jannille huomisiin kisoihin, eiköhän niistäkin saada hieman postausta aikaseksi! :)

Hyvää viikonlopunalkua kaikille!

22. syyskuuta 2014

Kauden päätöskenttäkilpailut

Niinisalon kenttäkilpailut 20.-21.9 - suomenhevosten mestaruus

postauksen kuvat kuvannut Aino ja Pilvi, kiitos todella paljon!

Odotettu kauden päätös, aina yhtä haikeaa kun tietää että kenttäkausi päättyy ja taas puolen vuoden päästä alkaa uudestaan. Kauden päätöskisat oli meille myös pääkilpailut, sillä Niinisalossa kilpailtiin Suomenhevosten Mestaruudesta kenttäratsastuksessa. Minulla oli hirmu hyvät odotukset Pyryn suhteen, sillä koulu on onnistunut nyt todella hyvin ja esteille olin valmis panostamaan. Ei muuta kun Niinisaloa kohti!

Perjantaina piti lähteä niin paljon aikaisemmin, mutta taas saatiin vasta puoli kuuden maissa auto käyntiin. Ei siinä muuten mitään, mutta herra piti vielä perillä liikuttaa. Matkalla käytiin syömässä ja perillä sitten purettiin tavarat ja kävin kentällä ratsastamassa - pimeydessä - askellajit läpi. Laukka ei pyörinyt, mutta muuten fiilis oli huippu. Pyry oli rento ja teki mitä pyydettiin. Suuremmat matkajäykkyydet saatiin purettua ja vietiin sitten ruunan rupsakka yöpuulle ja paineltiin itse majoittumisalueelle.

Lauantaina meidän koulustartti oli 10.30 ryhmän toisena. Käytiin siis hyvissä ajoin tallille, hokitettiin Pyry ja laitettiin se rauhassa kuntoon. Matkaan lähdin hyvissä ajoin ja verkka-aikaa kisa-alueella minulle jäi vielä noin 40 minuuttia. Olin aikaisemmin suunnitellut vain puolet siitä ajasta, mutta luojan kiitos olin aikaisemmin paikalla sillä Pyry oli kamala. Liekö se sitten kevään 54% tuloksen jälkeen ollut yhtä kauhea, en tiedä, mutta ikinä se ei ole ihan näin hirvittävä ollut. Yleensä kun se on tuollainen söheltäjä, se tulee kyllä ohjalle kun pitää vain tasaisen tuntuman ja ratsastaa pohkeella ohjaa kohti. Mutta ei nyt. Ohjan otti käteen se heitti ihan väärinpäin, pohkeen laittoi kiinni se sinkaisi eteenpäin. Se jopa hyppäsi pystyyn koska vesilätäkkö pelotti. Mitä, Pyry?!

Sanotaan että eipä ollut kouluradasta paljon odotuksia. Radalle menin vain ottamatta tuntumaa ja jalka irti, kunhan saisin edes osittain rikkeettömän radan. Ei se hevonen millään avuilla ollut, joten mitään 65% tuloksia ei ollut odotettavissa. Koska en voinut ratsastaa Pyryä radalla, tehtiin kyllä tasainen, mutta kovin läsähtänyt ohjelma ja eipä varmasti kuskin radan unohduskaan auttanut asiaa. No, näillä mentiin, vaikka radan jälkeen se todellakin harmitti. Niin hyvin oltiin muka valmistauduttu, mutta ei se vain riittänyt! 58,7% ja -62 tulostauluun.








Estekoe alkoikin melko pian, joten käytiin vain vaihtamassa panssari ja laittamassa suojat jalkaan. Katsoin muutaman ponin radan ja sitten siirryin verkkaamaan. Rata oli melko sama kuin keväällä ja ei mitenkään monimutkainen, joten päätin olla kävelemättä rataa. Verkassa Pyry kävi kuumana, oli ihan liiankin liekeissä ja ei mennyt pidätteet läpi ja se puski apuja vasten. Hypyt oli vähä laakoja ja hulluja, mutta kun kerran sain pidätteen läpi, tuntui että homma alkaa taas pelittämään. Ei muuta kun nurmialueelle yksi hyppy ja radalle!

Radalla keräsin taas flow-fiilistä itseeni ja me todellakin tehtiin se, nollasuoritus! Sarjalle tuli taas jotain sekametelisoppalaukkaa, mutta sain sen välissä kerrankin korjattua ilman että se otti b-osan alas. 5-6-7 linja oli aika kuumottava ja Pyry ottikin keskimmäiselle hieman kierroksia ja lenteli selättömästi yli, mutta hitto, sekin puhtaasti. Loppuun asti varmistellen ja niin huippua, puhtaana maaliin!







Aivan huikea fiilis, jee! Vaikka ei enää mitalikahinoissa voitu olla niin tuo puhdas rataesteosuus sai mielen niin hyväksi. Aina se surkea koulu jää sinne kummittelemaan, mutta olen niiin ylpeä itsestäni ja hevosesta joka teki vielä niin hyvää työtä esteradalla. Ja vaikka se kävi kuumana se oli niin minun kanssani siellä radalla että suottaa olla ylpeä!

Köpöteltiin takaisin tallille ja Pyry pääsi loppupäiväksi tarhaan syömään heiniä. Itse sitten syötiin, käveltiin maastoa ja katseltiin vähän kisoja. Illalla taas hevonen sisälle ja jännityksellä nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli luvassa maasto-osuus ja mikää ei sitä voita, se on lajin ehdoton parhaus!

Sunnuntai valkenikin lämpimämpänä kuin lauantaiaamu ja pakattiin matkailuautoa ennen kun lähdettiin tallille. Meillä oli jotenkin aikaisemmin startti (tai siltä se tuntui) kun lähtöni oli jo 13.00. Puoli 12 aikaan lähdin valmiin hevosen kanssa tallilta kävelemään kisa-alueelle. Siellä ehdittiin nähdä muutamia suorituksia ja käydä myös katsomassa kulman vaihtoehtoestettä, tai lähinnä sitä että käyttikö joku sitä että itsekin uskaltaisin käyttää. Kulmasta on tullut minulle henkinen ongelma, joten jos oli mahdollisuus se ohittaa tein sen mielelläni.

Verkkaan lähdin hyvissä ajoin ja pelkäsin että ehdin jopa väsyttämään sen. Mutta ei siitä kyllä ollut huolta. Tuo avoimen helpon verkka on siitä ikävä, ettei siellä pysty ottamaan oikein kunnollisia laukkavetoja, koska tie on niin kumpurainen ja toinen pienempi on niin lyhyt. Laukkailin kuitenkin aika pitkään ja otin muutamia hyppyjä. Pyry oli verkassa jo niiiin itsevarma itsestään. Se tiesi että mitä maastoesteet on; esteitä mitä voi kolistella koska ne ei tipu. Verkassa vaikka toin sen hyvään paikkaan tai hieman lähemmäs, se otti aina pienen kontaktin etukavioillaan. Niin että aina kuului pieni hips kun se hyppäsi. Ja useamman kerran. Ja kaikille esteille. Jarrut toimi vasta toisella tai kolmannella kunnon pyynnöllä. Se oli melkeinpä yhtä paha kuin lauantaisessa kouluverkassa!

Yritin jopa hieman rauhoitella sitä käynnissä. Viimeiset viisiminuuttia valui eteenpäin. Kohta oli enää kaksi, sitten yksi. Puoli minuuttia. 5-4-3-2-1-ratsasta. Ja taas mennään. Vauhtia ainakin omasta takaa löytyi Pyryltä ja sain pidättää kunnolla. Ykkönen hipaisu ja sen jälkeen hieman tyynnyttelinkin Pyryä. Sitten kakkonen oikein isolla egolla yli. Massiivinen koivutukki ja tuollaisella loikalla, ei hyvää päivää! Kolmoselle sain hyvin kiinni ja lähemmäs estettä, jes! Sitten tulikin yksi lemppari esteitä 4ab (ylöshyppy ja alashyppy) ja siitä linjalla renkaat. Ensimmäisen kerran ikinä se meni aivan mahdottoman hienosti, ylös juuri oikeanlainen hyppy, muutama askel ja jarruttamatta alas. Hieman pieni viimeinen askel renkaille, mutta upeasti yli. Aivan super hevonen!

Annoin sen edetä omaa tahtia, tuntumaa otin vasta mutkassa. Edessä kuusipysty, eli eräänlainen risueste. Rauhotan äänellä, istun alas. Puolipidäte, ei tehoa. Toinen, ei mitään. Iso pidäte, ei toivottua tulosta. Pyry huutaa korvillaan että ole sinä siellä selässä hiljaa, mä tien sua paremmin. Ja sitten kaikki käy niin äkkiä. Ponnistuspaikka on hyvä, mutta joku ei mene oikein. Pyry ei vain nouse, sen jalat jää matalalle, se ei hahmota kunnolla risujen seasta estettä. Ennen kun muuta tajua tunnen jäätävää kipua ja henki ei kulje. Ainut mitä suusta tulee on "ai saatana". Keuhkot on ihan tyhjät. 

nämä kaksi kuvaa kuvannut Piia Mäkelä // http://piiamakela.pic.fi/ 





Haukon henkeä ja näen kuinka samaan aikaan Pyry pistää kaasua ja lähtee ravilla pois, samaan aikaan kun kuulen estevahdin juoksevan esteelle. 10 sekunnissa saan hengitykseni tasaantumaan, koska mietin vain että pitää hengittää että voin puhua. Jalka ei liiku ja joka paikkaan sattuu. Saiko joku Pyryn kiinni? Miten tässä näin kävi? Mitä minä olen tehnyt? Asiat pyörii mielessä. Estevahti pyytää ambulanssia esteelle. Kuulen että hevonen on vielä karussa. Kohta se on jo poistunut kisa-alueelta. Itse kerron estevahdille että vähintään rauhoittaa äidin, ei ole mitään hätää ja olen hengissä, koska äiti on se joka ensimmäisenä menee hysteeriseksi. Lääkäri vääntelee jalkaa ja pyytää tekemään erilaisia juhlaliikkeitä. En suostu paareille vaan nousen itse ylös. Painoa ei jalalle pysty varaamaan, mutta muuten luut vaikuttavat ehjiltä.

Ambulanssi vie minut pois esteeltä, este korjataan ja kisa jatkuu. Kukaan ei tiedä missä Pyry on. Minulta kysytään ainakin 15 kertaa mitä tapahtui ja kertaan ne mielessäni. Vaikka minua ei oikeasti edes kiinnosta mitä tapahtui, minä haluan tietää missä minun hevoseni on. Missä on rakas Pyry ja miten se voi. Mitä jos se adrenaliinivirtapiikin voimalla laukkaa kolmijalkaisena jossain autojen seassa? Soitetaan Siltakorville jossa majoituttiin että Pyry mahdollisesti yrittää sinne. Itse puunjuurella vetelen kipulääkettä ja selitän 20 kertaa mitä tapahtui. Tulee tieto että Pyry on nähty lähellä Nykästen tallia. Äiti käy lanssilla laahduttamassa paniikkiaan ja sen jälkeen lähtee Pyryjahtiin. Itse odotan lisätietoja.

Millään tuloksella, millään mitalilla ei ollut niin suurta merkitystä kun sillä kun äiti soitti ja sanoi että Pyry löytyi. Kaikki kipu hävisi kun Pyry astui ulos kopista ja klenkkasin sen luokse kaikesta kivusta piittaamatta. Maailma pysähtyi siihen paikkaan kun sain rapsuttaa sen hölmön hevosen karvaisia korvia. Se huokaisi, otti melassivettä ja meni eläinlääkärin tarkastukseen.

Mikä uskomaton tuuri meillä olikaan. Pyryssä ei ollut naarmuakaan, ei mitään ulkoista vammaa, ei turvotusta, ei ruhjeita. Juoksi puhtaasti. Vaikka se oli juuri ollut tunnin-puolitoista omilla teillään yksikään varuste ei ollut rikki, hevosella ei naarmuakaan. Pelästynyt se oli, totta kai, mutta rauhoittui kun pääsi tuttujen ihmisten luokse. Eläinlääkäri totesi sen oikein hyvinvoivaksi ja toivototti turvallista kotimatkaa.

Matka sujui hyvin. Kotona äiti hoiti Pyryn pois ja lähdettiin päivystykseen. Olin jo iltapäivällä soittanut töihin että sattui onnettomuus ja en pääse ainakaan huomenna. Illalla en pystynyt enää kävelemään, ainut miten pystyn liikkumaan oli takaperin jalkaa perässä vetäen. Voin sanoa että kyllä meille naurettiin päivystyksessä. Hoitaja katsoi ensin ja meinasinkin terveellä jalalla potkaista sitä kun väänsi niin kivuliaasti nilkasta, niin että koko jalka meinasi irrota (lue: kipu oli niin jäätävä). Lääkäriä odoteltiin tunti ja lopulta saatiin nuori mieslääkäri joka arvaili mikä voisi olla. Lopputulokseksi oli että ei siellä varmaan mitään ole, syö kipulääkettä. 2 viikkoa sairaslomaa nyt kuitenkin alkuun, ehkä joku reisilihaksen pahempi revähdys ja lähentäjän revähdys. Kysyin sitten että miten kun en pääse eteenpäin (kun yksi kuntoutusohje on totta kai liike), määrättiin siihen asti kepit että pystyn kävelemään ilman niitä.


Aamulla tuntui siltä että olin kokenut ihme parantumisen. Vetelen kipulääkettä kokoajan ja pystyn kävelemään eteenpäin. Auttelin Kristiina tallissa - joka ystävällisesti kävi liikuttamassa Pyryn ja Allin - ja kävelin vähintään sata porrasta ja ei sattunut! Kunnes se kipulääkkeen vaikutus loppui. En voi ottaa ennen huomista kipulääkettä kun huomenna on taas yksityinen lääkäri, ja voin sanoa että kun lääkkeen vaikutus loppui, en päässyt edes keppien kanssa eteenpäin. Itku meinasi tulla kun jalan lihas "muljahteli" niin että koko jalka lähti alta ja kipu viilsi koko kehon läpi silmiin asti. Olo on muutenkin kun jyrän alle jäänyt, mutta sitä osasinkin odottaa. Huomenna ollaan jalan suhteen fiksumpia!

Pyry oli tänään ollut reipas ja normaali, nyt toivotaan ettei sille tule mitään sisäisiä ongelmia. Kävin sitä hipelöimässä ja katsomassa niin jalat kun muut kriittiset paikat ja kaikki näytti hyvältä. Edelleen en ymmärrä kuinka se tuossa rytäkässä selvisi täysin naarmuitta!

Kiitos aivan huikeasti kaikille jotka Niinisalossa auttoivat ja tukivat!
Teidän ansiosta sain hevoseni ehjänä takaisin, kiitos!

Painajaiskuvakulma

Kun sanotaan että hyvä ihminen saa osakseen hyvää,
kiitän luojaa joka soi sen meille näin.
Hengitän, elän. Satulaan ei ehkä viikossa palata, mutta vähin vammoin.
Elämäni Pyry sai kaikki suojelusenkelit ympärilleen ja selvisi täysin vammoitta.


Asia mitä kuvittelin tapahtuvan vain pahimmissa painajaisissa.

20. syyskuuta 2014

Niinisalo sh vaativa Walkthrough (+väliaikatulokset)

radan pituus 1900 m - nopeus 475 m/min

Este 1 - Rakovalkea 

Este 2 - Koivutukki

Este 3 - Rattaat 

 Este 4 - Pläjäys (ylös- ja alashyppy) AB

Este 5 - Renkaat

Este 6 - Risu 

Este 7 - Puolicoffini A 

Este 7 - Puolicoffini B 

Este 8 - Nuolenkärki 

Este 9 - Okseri 

Este 10 - Villisika 

Este 11 -  Kuusipysty

Este 12 - Kulma 

 Este 12 - Kulma, vaihtoehtoeste

Este 13 - Urut 

 Este 14 - Hyppy veteen

Este 15 - Hyppy vedestä

Este 16 ja 17 - Tukit

Este 18 - Willimiehen Baari 

Este 19 - Altin oivallus

Lauantain väliaikatulokset
kouluosuus 58,7% - esteosuus 0vp
yhteensä -62,0
lyhyesti: eipä ollut helmikorviksista enää apua kun hevonen oli sekaisin kun seinäkello!
+ ei varmaan ratsastajan radan unohdus auta asiaa, hups! 
muuten rikkeetön rata!