Piti kirjoitella jo maanantaina, mutta olen ollut niin väsynyt aina työpäivien ja tallin jälkeen etten ole jaksanut edes konetta avata! Nyt kuitenkin taas hetki ennen kuin kipaisen syömään ja ajattelin jakaa teille pikaiset kuulumiset :)
Sunnuntaina mietin tosiaan viimeisiin tunteihin - jopa minuutteihin - asti osallistumista nyt 26. päivän kenttäkisoihin Ypäjälle. Sunnuntaina kävin maastossa Pyryllä ja sen perusteella tein päätöksen etten osallistu. Pyry on "normaali", mutta se ei ole niin hyvä ja aivan skarppi, joten jään mielummin treenaamaan ja seuraamaan tilannetta ja kun taas aika näyttää niin mennään kisaradoille. Pääasia on nyt se että Pyry on ja tulee olemaan kunnossa! Tietenkin itseäni harmittaa, sillä en tiedä missä menisin sitten aloitus helpon. Niinisalossa, Keravalla? Lapinlahdella? Kaikki on niin "vaikeita" ratoja loppukaudesta, joten huolettaa aloittaa silloin, mutta minkäs teet! Treeniä vaan niin kyllä me takuulla vaikeammistakin selvitään.
Maanantaina kävin hieman jumppa-hyppäämässä Pyryllä. Janni meni samalla Mollan kanssa koulua, sillä heidän ensimmäiset kenttäkilpailut lähestyvät siinä missä minun helppo-debyytti venyy. Itse keskityin jumppaamaan, tein kavalettejä ja pieniä esteitä verkaksi. Pyry ei tuntunut hyvältä ratsastaa, mutta samalla se on parantanut taas laukkaansa hieman. Eli oikeaan suuntaan mennään, kunhan kaikki palikat osuvat taas kohdalleen. Lopuksi tein pienen jumppasarjan missä oli normaali pysty, keskellä kolme kavalettiä ja lopussa okseri. Tätä tulin vain muutaman kerran ja lähinnä fiilistellen. Hieno mies Pyry on kerta kaikkiaan, videon okseri on 105 cm ja eipä ollut ongelma huononakaan päivänä!
Eilen käytiin kiipeilemässä Pyryn ja Mollan kanssa ja tänään Pyry viettää vapaata. Eilen tuli semmoinen olo et huhhuh, pikku hiljaa Pyrykin alkaa tuntumaan omalta itseltään! Toivottavasti nyt päästään ohi näistä kaikista sairasteluista ja treeni tuottaa tulosta! Innolla odotan silti viikonloppua kun Janni starttaa ensimmäiset kenttäkisansa! Tsemppiä tytöt! :)
Yhden välipäivän jälkeen oli taas aika kiivetä Piksun selkään, tällä kertaa kisojen merkeissä. Oltiin Hennan ja hevosten kanssa aikalailla samaan aikaan paikan päällä ja meillä olikin siinä vielä hyvin aikaa maksaa ja tutkailla paikkoja. Itseäni ei ihme kyllä yhtään jännittänyt, vaikka luulisi hieman mahassa kirpistelevän kun toisen kerran nousee hevosen selkään ja vielä kisoissa. Tänään mentiin Piksun kanssa siis ihan pieni 70-80 cm luokka ja sen lisäksi 90-100 cm luokka. Siinä oli hieman kyllä tavallaan jännitystä, mutta en ottanut paineita, vaan lähdettiin ihan hyvillä mielin liikkeelle! Tavoitteena pysyä selässä ja mennä radat ilman paineita, hauskaa pitäen!
Jossain vaiheessa eksyttiin laittamaan Piksua kuntoon ja kohta jo huomasin olevani verkkaamassa. Tänään oli jo huomattavasti helpompaa ratsastaa, voi olla että se oli siitä kun oli tilaa, oikeat työkalut tai jotain pientä tottumista jo hevoseen. Kuitenkin verkka sujui kivasti, tein melko lyhyen ja ytimekkään verkan. Sitten ei muuta kun radalle. Radalla sitten Piksu oikein syttyi ja välillä sai miettiä missä on kaasu ja missä jarru. Mutta hauskaa meillä ainakin oli! Siellä sitten pidettiin hauskaa ja hienosti saatiin tuplanolla suoritus ja sijoituttiinkin vielä kolmennelle sijalle! Vautsi, hieno Piksu kerta kaikkiaan!
Sitten mentiinkin heti palkintojen jaosta verkkaan ottamaan muutama hyppy ja ei kun radan kävely ja ensimmäisenä radalle. Tällä radalla haettiin vain sitä fiilistä ja että kuski pysyy kyydissä ja hevonen ei kiellä. Ja Upeasti Piksu taas porhalsi. Ei sillä käynyt millään esteillä edes mielessä että se voisi kieltää, vaan se meni ja hyppäsi kaikki todella hyvin. Perusradan viimeiselle esteelle (punainen okseri) toin sen omituisesti ja itsellä ei ollut ollenkaan ajatus mukana, mikä johti siihen että tultiin se paikoiltaan ja suunta ainoastaan ylöspäin. Kuitenkin Piksu isoineen koipineen hyppäsi sen puhtaasti ja ei muuta kun asenne takaisin eteenpäin ja matka jatkuu. Mitä sitä taakseen enää siinä vaiheessa katsomaan. Ja niin siinä sitten kävi että Piksu otti taas sieltä rusetin, ja tällä kertaa voittaen koko luokan! Jee, hieno Pikatsu!
HUH, kun olin ylpeä pikku sotanorsu-Piksusta! Katsottiin vielä kun Henna meni viimeisen luokan 110 cm ja sen jälkeen tehtiin yhtäkkiä päätös käydä vielä treenimielessä hyppäämässä lyhennetty 110 cm rata. Sitäkin näkyy hieman videolla, mutta on leikattu pätkiin, koska ensin meillä oli sarjalla ongelmia ja sen jälkeen sarjan jälkeisellä okserilla. Lopulta kuitenkin päätin siirtyä sen hetkiseen tilanteeseen liian vaikealta tehtävältä eteen päin ja hienosti hyppäsi kyllä viimeiset esteet! Mahti heppa!
Nyt tähän laitan seuraavaksi sitten videon. Vielä on paljon mitä treenata, mutta toinen kerta vasta kyseisen hevosen selässä, joten saanen hieman armoa :) Olin itse kuitenkin melko tyytyväinen, ratsastin ihan ookoo hyvin, paremmin saa vielä ratsastaa, mutta ainakin Piksu oli hieno! Ja sitä paitsi me saavutettiin tavoite: meillä oli tosi hauskaa ja tavoitteen lisäksi saatiin vielä porkkana kaupan päälle. Hieno Piksu!
Kiitos super paljon Hennalle mahti hepan lainasta! + koko tiimille ihan mahtavasta päivästä!
Periaatteessa kyllä on melko positiivinen postaus. Aloitetaan silti torstaista, jolloin käytiin Pyryn kanssa klinikalla. Se oli keskiviikkona taas todella huono takaa, joten soitin sille samantien klinikan ja onneksemme saatiin aika jo seuraavalle aamulle. Heti pitää kehua kuinka fiksu mies se oli koko päivän, oli rauhallinen ja toimi todella hienosti lastatessa ja purkaessa. Purkaessa sain sen aivan yksin jopa alas! Kuitenkin. Klinikka oli siis klo 11, joten lähdettiin hyvissä ajoin kymmenen pintaan tallilta. Klinikalla hetki odoteltiin ja sitten saatiin Pyry käsittelyyn.
Ensin juoksutus liinassa. Ei ontunut tai ollut ep, mutta jäykkä oli. Ei muuta kun kuvaamaan jalkoja. Kuvattiin etuset että takajaloista kintereet, yhteensä tuli kuvia 8 kappaletta. Kuitenkaan kuvissa ei ollut mitään mistä huolestua: sukuvialliset vanhat irtopalat löytyivät, mutta ne oli tosiaan vanhat ja eivät vaivanneet, joten niiden olemassa oloa ei tarvinnut miettiä. Loppupeleissä siis pystyi hieman huokaisemaan helpotuksesta: mitään vakavaa ei ainakaan löytynyt!
Takapolvet olivat väljät ja nyt saatiinkin siis lääkkeeksi mäkitreeniä ja vetoja = lihaksi taakse ja näin ollen tukea nivelille ja jänteille. Pistettiin vielä lonkkaan ja takapolviin bliistraus, eli doupattua tuli Pyry. Lisäksi otin mahalääkkeitä Pyrylle, sillä tuntuu ettei se liho vaikka saisi mitä. Nyt menee viimeiset lääkkeet ja jos ne eivät ala hiljalleen tepsiä tai Pyrylle / Mollalle tulee vielä jotain, kyllä alkaa olemaan varmaan hevosten suunta takaisin kotiin. Sitten pystyy vahtimaan kokoajan mitä syö ja miten paljon ja onhan täällä laidunkin oikeastaan odottamassa..
Positiivisin mielin siis lähdettiin klinikalta: vakavaa ei löytynyt ja liikunta saa jatkua normaalina! Koska hepassa on kiellettyjä aineita, jäi silti meiltä Jumping Ypäjän seilinpoikacup kuin myös Ypäjän Kenttäkilpailut välistä. Harmittaahan se, mutta pääasia että hevonen tulee kuntoon ja sitten voidaan lähteä katsomaan mihin mennään vai mennäänkö mihinkään :)
Mutta se sitten Pyrystä.
Kun sitten olin saanut Pyryn turvallisesti takaisin tallille ja huristanut taas kertaalleen kotiin, Petra alkoi jo viestittelemään että koska tulen. Petra meni Mollailemaan ja päätettiin sitten että menen samalla kuvaamaan hieman menoa. Ei muuta kuin Oskari kainaloon ja menoksi! Tässä nyt muutama hassu kuva Mollan ja Petran tuuppailuista ;)
Koska Molla oli niiiin hieno niin ajateltiin että annetaan sille palkinnoksi muutama este ja suunnistettiin sitten katsomaan maastoestekentille. Ja mitäs siellä olikaan! Siellä oli Lounais-Suomen aluekenttävalmennukset! Oi kun olisi senkin tiennyt niin olisi mennyt enemmänkin kuvailemaan. Hypättiin Mollalla estekentällä muutaman kerran pieni pysty ja muutamia maastoesteitä, neidillä oli oikein superhauskaa!
Huuurjimukset rataesteellä...
... ja maastoesteellä, HUI!
Tässä välissä vietiin sitten Molla tallille ja palasin takaisin kuvaamaan Hennaa ja Millaa. Ehdin jopa ottamaan Hennasta ja Piksusta yhden kuvan kaiken tohinan keskellä. Koska Henna&Milla ryhmä alkoi vasta myöhemmin, ehdin tässä välissä käymään kuvaamassa Petran ja Elmerin treenejä. Kuvailin niitä sen hetken verran ja pian siirryin taas takaisin maastoestekentille. Harmittavasti valo kuitenkin alkoi loppumaan ja en saanut kunnon kuvia enää Millan ryhmästä, mutta hienosti ne siellä veteli, go Henna ja poskit! ;)
Henna ja sen mahtiponit! tsiikaa Hennan blogi tästä!
Noniin. Siinä sitten Millan hyppelöitä kuvatessa Henna vitsin murjaisi: voisin osallistua Piksulla Someron seuraestekisoihin sunnuntaina! Hah, mikä vitsi! Tosin lopulta tajusin ettei se ollut vitsi ja illalla huomasin ilmoittautuneeni hurjaan 70-80 cm luokkaan. Eihän tässä muuten mitään, mutta en ikinä hevosen selässä ollut edes istunut. Mikäs siinä, hyvään liemeen taas tuli lusikka tungettua..!
Henna sitten armollisesti antoi mahdollisuuden käydä hieman testailemassa Piksua ja niinpä käänsin Opeliksin nokan Hennalle. Reilun tunnin harhailun - kyllä, menen ensi kerralla niin kuin itse ajattelin, en niin kuin navigaattori ohjaa - jälkeen saavuin pihaan. Siinä sitten hölöteltiin niitä näitä, harjailin ja varustin Piksua ja kohta ja hyppäsin selkään. En tiedä mitä odotin, mutta olihan se melkoinen shokki! Yhtäkkiä istuin sellaisen sotanorsun selässä ettei mitään jakoa ja kaulakin jatkui vähintään sen kolme kilometriä eteenpäin.. Huomaa että on mennyt liian kauan kompaktilla Pyry paketilla ;)
Henna sitten rakensi muutaman pienen esteen, että saisin hieman tunnustella. Itse hain säätöjä ja etsin vaihteita. Huh, sehän kävi ihan työstä! Herra vaikutti järin kivalta, tosin ratsastuskertoja pitäisi saada useampia alle että tottuisi tuohon, mutta pakko myöntää, ei missään nimessä mikään paha tapaus, vaan kerrassaan miellyttävä. Hypätessä sai olla tarkkana, kuulin että helposti kyllä tilaisuuden saadessaan käyttää sen hyväkseen. Siksi tultiinkin melko mielenkiintoisesti esteille välillä ja kuski tunaroi oikein kunnolla. Mutta annetaan se anteeksi, ensimmäistä kertaa kuitenkin selässä!
Mietin pitkään viitsinkö linkata tähän videota ollenkaan mutta mitä sitä sitten enää miettimään. Videon aivan viimeinen hyppy on se tyypillinen "tuon huonossa tasapainossa ja en ole mukana"-hyppy, mutta muuten meni ihan kivasti. Normaalisti Piksulla mennään esteitä pelhamilla ja on martingaali, mutta koska vain tein testiajoa ja lähdettiin maastoon niin ei viitsitty turhaan niitä pukea. Hyvin se noinkin kulki ja saapi nähdä mitä tulevaisuus tuo taas. Jospa vaikka sillä joskus uskaltaa enemmänkin kisoihin poiketa, ken tietää ;)
Ja nyt on kenenkään turha tulla sanomaan että ratsastan huonosti! Koska joo, niin ratsastan ja ratsastan myös ensimmäistä kertaa ikinä tuolla hevosella. Hauska tapaus ja innoissani odotan kyllä huomista. Voi olla että otetaan hylätyt kieltojen takia molemmista, ei sitä vielä tiedä. Mutta mielenkiinnolla ainakin jään odottamaan. Piksu on hauska tapaus, mielenkiintoista päästä ratsastamaan tälläisellä pelillä! Jospa sitä pikku hiljaa tätäkin oppii ratsastamaan.. :)
Mahtava Niinisalon kansallinen sh helppo 11.-12.5.
En valitettavasti jaksa pitkästi kirjoittaa, mutta kirjoitan nyt pääpiirteittäin. Piti heti kirjoittaa kun tulin, mutta olin niin väsynyt etten yksinkertaisesti jaksanut. Alkuviikon olen sairastanut - Niinisalossa on jotain mikä saa minut aina kipeäksi, en ymmärrä! - ja huomenna taas töihin. Nyt kuitenkin pikakelauksella ihan mahtava viikonloppu läpi!
Perjantaina piti lähteä jo klo 16, mutta onko se ihme että venähti? Lähdettiin sitten kuuden aikoihin ja ajettiin melko suoriltaan Niinisaloon, kerran vain pysähdyttiin Huittisiin syömään. Veimme Pyryn Siltakorven tallille, mikä oli muuten todella mukava ja kotoisa! Herra majoittui heti hyvin ja tuli toimeen vieruskaverinsa kanssa. Hyvillä mielin jätettiin PP nukkumaan ja mentiin itse matkailuautolle valmistautumaan aamun koitokseen.
Lauantaina herättiin hyvissä ajoin ja tallilla oltiin jo kahdeksan maissa. Luokka alkoi puoli kymmenen ja olin neljäntenä lähtijänä. Heppa tuntui koko verkan ajan todella hyvältä ja lähdin radalle hyvällä fiiliksellä. Hevonen teki juuri niin kuin minä pyysin. Ratsastin sitä liian kiireelliseksi, askel oli tikittävää ja tahtirikkoja tuli omien mokien takia. Kuitenkin, se oli meidän ensimmäinen Helppo A luokka ikinä ja heppa suoritti kaikki tehtävät niin hyvin! Teimme jopa toisen vastalaukka kolmikaarisen puhtaasti! Riskkojen ja vaihdon takia saimme vähemmän pisteitä, mutta olen tyytyväinen siihen että paperissa oli pääasiassa kutosta ja muutamia seiskoja! Lopulta prosentit olivat 58,13% hyvä PP!
Radassa on siis vielä paljon korjattavaa, mutta lisäksi siinä on myös paljon todella kivasti sujuvaa jo! Pikku hiljaa hyvä tulee, näin sanotakoon :)
Esteosuus alkoi vasta puoli yhden aikaan, joten mentiin autolle ja Pyry sai siellä sitten nautiskella heinää ja vettä odotellessaan. Kierrettiin jossain vaiheessa sille hokit ja pistin suojat. Lopulta kun kello lähestyi kahtatoista pistettiin hevonen valmiiksi ja mentiin verryttelemään. Taas heppa tuntui tosi kivalta verkassa. Kuitenkaan verkka hypyt eivät olleet ihan niin hyviä kun toivoin. Nurmella taas Pyry innostui ja meni mielummin ylös kuin eteen. Hypyt olivat isoja ja välillä oli semmoinen olo että se ihan liioitteli ;)
Rata meni tosi kivasti. Ensimmäiselle pystylle en tiedä mitä tapahtui: paikka oli hyvä, heppa hyppäsi sen hyvin ja silti se tipahti! Sen jälkeen kuitenkin kokosin itseni hyvin ja keskityin rataan. Kaksi, kolme hyvin. Neljäs oli okseri pysty sarja lyhyemmällä välillä. Otin hyvin kiinni ja väli hyvin, hieman pohkeesta eteen ja viides. Kuudes oli tiukemmasta mutkasta pitkä yhden askeleen väli. Siinä teinkin sitten isomman mokan. Mutkan jälkeen ajattelin että ratsastan eteen. Lopulta kostautui siihen että toin sen todella huonosti kauas ja en ollut itse leikissä mukana ja näin ollen okserin takapuomi mukaan. Seitsemäs este hyvin ja siitä omalaatuinen väli kahdeksikolle. Siihen otinkin taas liikaa kiinni ja taas kolahti puomi alas. Lopputuloksena 12 virhepistettä, mutta kuitenkin aivan mahtava fiilis, sillä hevonen oli todella kivan tuntuinen radalla! En voisi olla tyytyväisempi kumpaankaan rataan!
Eihän lauantaina tuloksellisesti kauheasti juhlittavaa ollut. Koulun jälkeen olimme sijalla 7/10 ja esteiden jälkeen kaikki meidän taakse koulussa jäänneet oli hylätty. Maastoon lähdettiin siis Sunnuntaina jumbosijalta, mutta jotenkin se ei minua haitannut. Olin hevoseen niin tyytyväinen että halusin vain saada vielä hyvän loppurustistuksen. Asenne millä lähdin maastoon oli mielestäni parempi kuin aikoihin. Ei yhtään karjumista, suttumista, repimistä.. Ainoastaan se että me mennään ja puhtaasti! Ja niin se sitten meni! Puhtaasti ja todella helposti! Lopussa vasta tuntui että hevonen heräsi ja sitten taas tehtiin sellaisia hyppyjä että oksat pois!
