18. joulukuuta 2014

Omituisten otusten kerho

Sosiaalisten karvaisten kavereiden kokoontuminen


Omassa tallissa tulee huomattua paljon omituisia asioita mitä hevoset tekevätkään. Ne ovat kaikki omia persooniaan, jokainen omalla tavallaan sosiaalinen. Jos tallista pitäisi valita ehdoton ykkönen näissä omituisuuksissa ja suloisuuksissa, kyllä se varmasti olisi Pyry. Vaikka meidän kaikilla hevosilla on omat pikku kujeensa ja tapansa, kyllä tuo herra PP on vertaansa vailla. Nyt ajattelin listata muutaman Pyryn hauskan omituisuuden mitä se meille on esitellyt.

Karvahuput tai vaihtoehtoisesti erilaiset pipot joissa on tupsu tai muuta "uloketta". Pyry ehdottomasti rakastaa niitä! Se tunkee aina turpansa karvoihin ja mypeltää sitä turvallaan. Ei pure eikä nakerra, vaan sillain jännästi heiluttelee ylähuultansa siinä karvassa. Tupsusta se yleensä ottaa kiinni ja äidin tallipipoa jossa on sarvet se vain mupeltaa. Se viihtyisi näiden seurassa vaikka useamman tunnin vain pitäen turpaansa siinä kiinni!

Ujo pissa heh! Me aina naureskellaan Pyrylle kun se ei kehtaa pissata jos maneesissa / kentällä / pihalla on paljon porukkaa. Yleensä se yrittää rauhallisempaan paikkaan hoitaakseen asiansa. Lisäksi ei voi pissata missään nimessä kovalle, koska se roiskuu jaloille. Kun homma on hoidettu, astutaan sievästi pissaläikän ohi, ei missään nimessä saa osua siihen!

Turpa. Herra pitää huomata. Jos se ei muuta pysty tallissa sähläämään niin vähintään sen pitää tiputtaa kisaa arkun päältä tai loimilta. Ihan vain koska täytyy johonkin se turpa aina tunkea. Loimittaessa ja loimea kiinni edestä laittaessa se yleensä laittaa turvan olkapäälle tai ihan suoraan naamaan ja antaa pusun. Tosi kiva, mulla on kyllä ihan kotonakin suihku!


Eläinlääkäri. Käsittääkseni herralle ei ole ikinä mitään sen pahempaa sattunut eläintohtoreiden kanssa, mutta herranen aika, niitä se vasta pelkääkin. Eläinlääkärin ei tarvitse kun kävellä talliin niin Pyry alkaa jo puhaltelemaan. Raspaukseen se pitää aina ensin esirauhoittaa. Silti viime kerralla kun eläinlääkäri laittoi rauhoittavan - esirauhoittava oli vaikuttanut jo aikansa mitä piti - se onnistui hyppäämään niin että osa rauhoittavasta päätyi Pyryn sijaan eläinlääkäriin. Älkää kysykö miten, en itse ollut paikalla!

Ja ennen kaikkea Korvat! Niitä ei voita mikään ja taitaa tuo herra itsekin tietää että sen suloiset korvat ovat ehdoton heikkous. Sen korvista voisi kertoa vaikka puolielämää! Varsinkin näin talvella sen korvat ovat kuin mammutilla, tosi pörröiset ja kun se nostaa ne pystyyn, ai että se on söpö! Moni on kypäräkameravideolta nähnyt et suloiset eteenpäin sujottavat korvat. Ehkä kaikista hauskin tässä on sen rennot ja lörpöttävät korvat. Kun se on rento ja sillä on kaikinpuolin kaikki hyvin, se käynnissä lerpattaa korviaan. Tätä se ei tosiaan tee kuin tutuilla ja kun se on oikeasti rento. Yritin tänään otta videota kun se taas lerputteli, mutta välillä se näki jotain juttuja ja käsikin siinä tärisi niin video ei ole kovin hyvä, koittakaa saada selvää!


Onko teidän hevosilla omituisia tapoja?

17. joulukuuta 2014

Epäonnistuminen kuuluu lajiin

Ilman sitä onnistuminen ei tuntuisi miltään


Niin kauan kuin ihminen ei ole täydellinen, sattuu sille inhimillisiä virheitä. On ne sitten verkassa tapahtuvia erheitä, huonoja ratoja, askelvirheitä, ajatuskatkoksia. Sattuvat ne treenissä tai muuten hevosten käsittelyssä. Vaikka pyrin itsekin minimoimaan epäonnistumiset, olen kuitenkin vielä niin epätäydellinen että niitä sattuu. Ja tuntuu että tänä vuonna sattui vielä hieman enemmän kuin aikaisempina vuosina.

Jos puhutaan vaikka ihan hevosen selästä tippumisesta. Sanotaan vaikka että etäisyysvirheitä tai verkan ajan arviovirheitä nyt on sattunut satunnaisen epäsatunnaisesti muutenkin. Viimeksi olen kuitenkin hevosen selästä tippunut vuonna 2012. Siis ennen tätä vuotta. Tänä vuonna en jaksanut edes laskea kuinka monta kertaa jalkauduin, niin kisoissa kuin treeneissäkin. Ajattelin hauskuuttaa nyt ennen kaikkea itseäni ja laittaa teille tähän muutaman kuvan ja videon kertomuksineen mitä kaikkea sitä onkaan tänä vuonna sattunut!

Ennen tätä vuotta tipuin tosiaan viimeksi vuonna 2012 maastoestevalmennuksessa, jossa hypättiin alashyppyä veteen. Olin liian luottavaisilla mielin lähestymässä Pyrylle uutta estettä ja niinhän siinä kävi että kauniisti valahdin sivulta alas. Onneksi en ihan veteen asti, heh!


Ennen tätä mahalaskua en edes muista koska olen tippunut. Sanotaan että harvoin. Liittyikö se sitten tasaisen paksuihin suorituksiimme vai mihin, en tiedä. Tasapainoani alettiin koettelemaan kun ostin Allin. En usko kuitenkaan tasapainoni tai motoriikkani huonontuneen - pikemminkin parantuneen - mutta silti tuntuu että olen tänä vuonna maistellut hiekkaa enemmän kuin 10 vuoden aikana. 

Allin joskus jopa hieman rajukin pystyyn hyppääminen sai tasapainoni herpaantumaan. Suurin ongelma lieni siinä että jalkani valuivat taakse mikä irroitti jalustimet satulasta. Näin ollen jäin "tyhjän päälle" ja yleensä joko tiputtauduin jaloilleni tai kun tamma oli rauhoittunut tulin alas selästä. Luojan kiitos neiti ei enää tänä päivänä provosoidu noin rajusti ja ollaan päästy pystyyn pomppimista jo hyvä matka eteenpäin!



Koska yksinkertaisesti tänä vuonna näitä epäonnistumisia syystä tai toisesta tuli enemmän, en viitsi ihan jokaista teille tähän luetella. Sanotaan kuitenkin että pikaisella laskutoimituksella tipuin - tähän en edes laskenut Allin kanssa tekemiäni laskeutumsia - seitsemän kertaa. Ja kyllä, se on aika paljon siihen nähden että olen viimeksi tippunut tosiaan vuonna 2012 ja sitä ennen en edes muista koska. Näistä tippumisia on Pyryn kanssa 4 - ja tähän laskin myös yhteisen kaatumisemme - ja Allin kanssa 3.

Tämän lisäksi lukemattoman paljon, aivan liikaa, on sattunut muita kämmejä, kuten kieltoja tai huonoja arvioita. On siis jopa hurjaa sanoa miten monta mokaa tähän vuoteen onkaan oikein mahtunut. Kieltoja ei jaksa edes laskea, joten jätetään ne ehdottomasti pois ja palataan tuohon tippumiseen, mitä tänä vuonna on niin kovasti jo sattunut ja mistä toivon mukaan olen ottanut opikseni - ja liimaudun ensi vuonna satulaan irtoamatta sieltä..


Jos puhutaan typerimmästä tippumisestani siihen lukeutuu ehdottomasti viimeisin maastoutumiseni. Voiko tämän ikäinen ihminen olla vielä niin kekkuli, että suostuu kaikenmaailman hullutuksiin? Voi kyllä, nyt puhutte Sennille. 

Olimme hevosten kanssa maneesilla todella myöhään eräänä keskiviikkoiltana. Itse menin Pyryllä, Äiti oli Mollan kanssa ja Aliisa-hevosenhoitaja oli Allilla. Teimme hyvän treenin ja hevoset olivat tyytyväisiä. Saimmekin sitten aivan huippu idean. Ihan vitsillä piti ottaa ryhmäselfie! Siinä vaiheessa sopii kysyä että hetkinen, mikä se keski-ikä siellä maneesissa olikaan. Hepat riviin, Senni Pyryn kanssa vähän edemmäs ja eikun kameralla kaikki kuvaan. Homma vaan ei ihan onnistunut kun itse istuin täysin kaikki paino oikealla ja Pyry päätti vain astua askeleen vasemmalle. 

Horjahdin, Pyry pelästyi ja minä tulin nätissä kaaressa tömähtäen maahan. Aivan törkeän tyhmä juttu, mutta eihän siinä voinut kun nauraa. Hetken keräilin itseäni maasta sillä onnistuin tippumaan kipeälle jalalle - ja sain siihen muuten aika komean ison ja kipeän mustelman, hyvä minä! - ja siitä nauramisestakaan ei meinannut tulla loppua. Eniten sääliksi kävi Pyryä, herra tosissaan pelästyi kun sieltä tipuin, sai sitten ekstra porkkanan taskustani kun tassutteli takaisin katsomaan sattuiko minua. Voi minua tyhmää!

Oppiminen kantapään kautta: ei puhelimella leikkimistä hevosen selässä

Yksi takuulla kivuliaimmista tippumista on ollut keväällä kun tipuin Allilta jumppatehtävällä. Teimme tamman kanssa aivan normaalia jumppaa, kun minuun iski tyhmänrohkeus ja epäreiluus. Vaadin hevoselta siihen aikaiseen menoon nähden liian vaativaa tehtävää, lyhyellä välillä korkeampaa okseria. Lopulta päädyin leuka edellä puomien joukkoon ja huuleni aukesi. Ja samalla kaikki itseluottamus katosi ja yhteistyömme piti tamman kanssa aloittaa ihan alusta. Se on tyhmää mutta myös myönnettävä: maltti on valttia, mitään ei saa heti eikä nyt. Tehdäkseen asiat kunnolla, ne täytyy tehdä rauhassa kiirehtimättä.

Kivuliain on ehdottomasti Niinisalossa syksyn Kenttämestaruuksissa kaatuminen. Ensimmäinen kerta kun joudun edes ambulanssin kyytiin, tosin omin "jaloin" sinne tälläkin kertaa kipusin. Voin kuitenkin sanoa että se oli ehdottomasti kivuliain tippumiseni tämän ratsastushistorian aikana. Koska ei, en ole koskaan murtanut luita tai satuttanut itseäni pahemmin. En nytkään, mutta kyllä se 550 kiloa päällä tuntui mukavan raskaalta. Olen kiitollinen siitä että selvisimme molemmat hevosen kanssa näin vähin vammoin ja toivon että emme joutuisi vastaavaan tilanteeseen enää.



Sitten kun päästään siihen mitkä ovat eniten harmittaneet, löytyy niitäkin kaksi. Suurimman pettymykseni koi Heinäkuussa Niinisalossa, kun olimme tekemässä Pyryn kanssa täydellisen puhdasta, siistiä esterataa. Fiilis oli minulla loistava, hevonen oli rohkea ja minä ratsastin sen tyhmästi kohti sarjaa. Minun olisi pitänyt odottaa, mutta puskin sen isolla laukalla kohti pystyä. Reiluna hevosena Pyry yritti korjata tilannetta, mutta sen seurauksena tulin taas nätisti takamukselleni. Sitä harmituksen määrää ei voi edes kuvailla. Se oli ensimmäinen kerta ikinä kun en päässyt kenttäkilpailuissa maasto-osuudelle. Minulle ei ollut ikinä käynyt niin.

Niin lapselliselta kun se kuulostaakin, lamaannuin siitä niin paljon etten osannut muuta kun hakata päätä puuhun. Onneksi - vaikkei äitini paikalla ollutkaan - minulla oli todella hyvät tukijoukot ja ystävät paikalla. Oli vain niin kamalan lamaannuttavaa huomata että sekin on mahdollista ettei pääse sinne maastoon. Ehkä olin pitänyt sitä liian itsestään selvänä ja tämä oli tiputus maanpinnalle.

Toinen harmittava tippuminen oli keväällä kun mentiin Alli-tamman kanssa keskiviikkomaastoestekilpailuihin. Hieno tilaisuus käydä tutustumassa maastoesteisiin ja emme pääseet edes radan puoleen väliin kun jätin tamman oman onnensa nojaan jonka ratkaisuna ratsu reimani löi kevyesti liinat kiinni ja pyörähdin jaloilleni maahan. Että tilanne harmitti, sillä se olisi ollut huisin kiva kokemus tammalle, hyvässä turvatussa tilassa päästä pomppimaan kivoja maastoesteitä. Mutta ei, kun kuski päättää jalkautua..



No, eipä siitä paljon enää tippumisia puuttunut. Loput kaksi kertaa olivatkin "normaalitreeneissä" sattuneita kämmejä, kerran Allin kanssa maastoestetreenissä ja kerran Pyryn kanssa Sepon valmennuksessa. Muita epäonnistumisia olikin muuten niin paljon etten niitä edes viitsi tähän linkata. Tulee vain paha mieli.

Vaikka nyt tämä postaus ehkä huokuu negatiivisyytta, samalla se mielestäni kertoo siitä miten sieltä pohjalta aina noustaan. Jokainen epäonnistuminen syö itseluottamusta ja sieltä nouseminen vaatii aina sisua ja työtä, mutta kun sitten sitä omaa matkaa katsoo taaksepäin ja huomaa että tuon huonosti menneen radan, tippumisen tai muun epäonnistumisen jälkeen onnistuu melkein 100%.. se Fiilis on uskomaton!

EDIT 17.12. - Käydessäni tänään tallilla muistin ainakin 2 muuta tippumista jota tänä vuonna on maastossa Pyryn kanssa sattunut. Joten uutta tietoa, tällä hetkellä muistan että olisin tippunut yhdeksän (!!) kertaa!


Jos jäät odottamaan 
sitä täydellistä hetkeä, 
jolloin kaikki on vaaratonta ja varmaa, 
saat ehkä odottaa turhaan. 
Vuoret jäävät kiipeämättä 
ja kilpailut voittamatta 
tai kestävä onni saavuttamatta.
- Maurice Chevalier

15. joulukuuta 2014

Treeni intoa osa 3

Jatkoa postauksille treeni intoa osa 1 ja osa 2

täytekuva, Sykys 2014 West Wind Ranch

Päästään vihdoin kolmiosaisen treeni intoa-postaus sarjan viimeiseen osaan! Tässä osassa käsittelen keskiviikon treenikertaa kentälllä Pyryn kanssa. Ilmojen jäähdyttyä ja tehdessä maat kovaksi ja kävelykuntoiseksi, Pyry otti hieman kierroksia. Vaikka maa taas nopeasti suli hyvään kuntoon ja "rentoa menoa" ehdittiin menemään vain reilu viikko, tuntui että se kaikki tasaisuus ja rentous mitä ollaan viimeiset kuukaudet koulukilpailuissa kaivettu oli kadotettu. Niinpä kentälle mennessä tarkoitus oli hakea se tasaisuus takaisin ja työskennellä laukassa sekä tietenkin tehdä muutamia helppoja temppuja.
→ Rentous ja tasaisuus läpi treenin  
→ Jumppaavia perustehtäviä, voltteja, väistöjä 
→ Siirtymisiä, tasaista tukea. Malttia tekemiseen 
→ Laukkatyöskentelyä!  
→ Vastalaukkaa, laukka-käynti-laukka, laukka-seis siirtymisiä 
 Ensimmäinen tavoite kentälle päästessä oli kuulostella millaisella päällä se Pyry tänään olisikaan ja sen mukaan rakentaa mahdollisimman mukava ja tilanteeseen sopiva treeni. Minulla suurin ongelma Pyryn kanssa lienee se, että yleensä jään hinkuttamaan liian pitkäksi aikaa ravia ja jätän käytännössä laukkatyöskentelyn pariin ympyrään. Tämä oli varsin yleistä silloin kuin Pyryn laukka ei ollut työstettävissä ja se on jäänyt sieltä vähän kummittelemaan. Pikku hiljaa olen uskaltanut vaatia itseäni - ja hevosta - tekemään myös enemmän laukassa. Helppo A-tasoisissa luokissa laukkaa on jo suhteessa enemmän verrattuna Helppo B luokkiin ja jos joskus haluan siirtyä sinne A-han pitää sitä laukkaa tosissaan treenata. Joten tuumasta toimeen!

Kentälle päästessä hevonen tuntuikin yllättävän kivalta. Odotin itseasiassa jotain paljon pahempaa, mutta Pyry oli todella tasainen ja tukeutui hyvin kuolaimeen kuitenkaan painamatta. Aloitin tekemällä ravi-käynti-ravi siirtymisiä isolla kahdeksikolla koko kenttää käyttäen. Aluksi siirtymiset oli vähän töksähtäviä ja Pyry oli "yliherkkä" kaikille avuille, mutta muutaman siirtymisen ja kylmien hermojen kanssa onnistuttiin tekemään sulavia siirtymisiä niin alas kuin ylöskin. Tämän jälkeen siirryin viikon tehtävään (treeni intoa osa 1 löytyy tarkempi kuva), muuttaen kuitenkin tehtävää niin, että täyskaartojen sijaan ratsastin lyhyeltä sivulta pohkeenväistöä pitkälle sivulle, voltti hieman eteenratsastaen ja taas pohkeenväistöä. Eli kuten täyskaarrot, mutta tehden uralle paluun väistöllä.

Ensimmäiset väistöt Pyry yritti juosta apuja karkuun ja jättää takapään kokonaan pois. Korjasin ongelmaa enemmän rauhoittamalla ravia ja keskittymällä siihen etten istunnallani vaikuta liikkeen suuruuteen. Väistö oikealle onnistui toisella kerralla mallikkaasti ja kahden hyvän toiston jälkeen jäimme hinkkaamaan vasemmalle väistöä. Siinä Pyry hermostui nopesti, joka ilmeni juoksemisella ja pään ylitaipumisella. Jatkoin koko kenttää tehden vain vasemmalle väistön ja keskityin edelleen siihen että pidän oman istuntani tasaisena ja "ohjaan" väistön alkuun. Pian herra rauhottui ja tehtyämme tähänkin suuntaan kaksi onnistunutta väistöä annoin pienet välikäynnit.

täytekuva, Syksy 2014 West Wind Ranch

Tämän jälkeen siirryttiin laukka osuuteen. Ensin otin vain molempiin suuntiin kevyempää laukkaa kuulostellen miten laukka tänään pyörii. Koska Pyry vaikutti rennolta ja teki siirtymiset tasapainossa, päästiin jatkamaan treenisuunnitelmaa. Keskiympyrällä laukkaamista tuli noin parin minuutin verran per suuntansa. Tämän jälkeen siirryttiin vastalaukkojen pariin. Ensin keskiympyrällä hyvä rento laukka, siitä jatkoin täyskaarron ja suoraan toiseen täyskaartoon, jolloin suunta vaihtui taas myötälaukaksi. Tämä tehtävä tehtiin vasempaan laukkaan kaksi kertaa ja molemmat onnistuivat ongelmitta.

Oikeaan laukkaan syntyi ongelmaksi ennakointi ja poikitus. Laukka lähti pyörimään hyvin, mutta Pyry lähti ennakoimaan vastalaukkaa kuumuamalla ja poikittamalla melko rajusti vastalaukka kaarteessa kohti uraa. Korjatessani jalalla tuli oletettavasti laukanvaihto.. Niinpä tähän suuntaan jouduttiin hieman hiomaan enemmän, mutta kun pidin istunnan taas vakaana, kaulan suorassa ja jalan napakasti lähellä, Pyry suoristui kuin itsestään ja saatiin kaksi hyvää toistoa, hieman kuumuavalla hevosella tosin.

Tein vähän väärässä järjestyksessä tehtävät, sillä olisihan minun pitänyt muistaa se, että Pyry kuumii paljon vastalaukoista. Seuraavaksi kun aloin tekemään ensin muutaman laukka-käynti-laukka siirymisen ja sen jälkeen vielä käynnin sijasta seis, huomasi ettei herralla ollut malttia pysyä paikoillaan - edes sitä kuuluisaa 2 sekunttia. Itse siirtymiset tulivat yllättävän tasapainoisesti ja käyntiin siirtymiset olivat jo kohtalaisen helppoja. Pysähdykseen asti tehtäessä, tuli itselle hieman liikaa kättä ja liian voimakas istunta, minkä seurauksesta siirtymä ei ollut täysin tasainen vaan Pyry nousi hieman enemmän edestä kuin olisi tarve. Lisäksi pysähdykset olivat lähinnä "taas täysillä eteen" tai "jos ei eteen niin sitten taakse" tyylisiä. Eli malttia pysähdyksissä ei tänään ollut, mutta katsoin sen kuitenkin hieman läpi sormien, vaatien vain pienen odotuksen.

Koska treenit olivat kulkeneet täysin jo suunnitelman mukaan, en lähtenyt tekemään mitään suuria muutoksia loppuohjelmaankaan. Tein loppuun vielä siirtymisiä laukan sisällä, eli ensin hain hyvän rennon ja pyörean laukan, jota ensin kokosin "äärimmilleen" kuitenkin niin että laukka säilyi laukkana eikä romahtanut huonoksi. Sen jälkeen lisäsin laukkaa reilusti keskilaukkaan ja tästä uudestaan kooten aivan pieneen laukkaan. Helppo A:n radoilla tämä on ollut ehkä suurin kompastuskivi, joten odotin että tätä saadaan tovi hioa. Yllätyksekseni se meni kuitenkin todella helposti ja "koottulaukka" pysyi myös hyvin kasassa. Olin siis uskomattoman tyytyväinen, miten paljon laukkatyöskentelyä tänään saatiin taas eteenpäin!
→ Kentällä olo aika kokonaisuudessaan noin 45 minuuttia
Loppuun rennosti eteenalas ravia ja paljon taputuksia herralle. Ja sai se sitten palkinnoksi laukata suoran kotiinpäin hieman reippaammin, niin hyvin se taas kulki. Ei ollut siis pelkoa aikaisemmasta yliherkkyydestä / energisyydestä, vaan herra käytti kyllä kaiken energian juuri oikeaisiin asioihin, huippua!

Näin pääsimme viikon sileätreenipostausten loppuun, mitä piditte?

14. joulukuuta 2014

Se tulee taas: Kisamatkalla-Cup 2015


Kisamatkalla-Cup 2015 tulee! Luvassa on jälleen vuoden 2014 kaltainen kamppailu huippuhienoista palkinnoista. Tulevien kuukausien aikana saadaan useita postauksia joissa nähdään tulevia palkintoja, kerrotaan lisää kilpailuista ja siinä tapahtuvista uudistuksista. Jännityksellä odotetaan, eikö? Onko teillä jotain toiveita kisojen, postauksien tai muiden suhteen? Nyt on vielä mahdollisuus vaikuttaa!

Huomaatko sinä heti jonkun uuden tuulen?

Tällä hetkellä Kisamatkalla-Cup 2015 varmistuneet yhteistyökumppanit

13. joulukuuta 2014

materialismionnea (+ myynnissä!)

En tiedä kuvittelenko olevani Kroisos vai mihi sisäinen pihiyteni on kadonnut. Tänä vuonna olen kuitenkin törsännyt itseeni ja omiin varusteisiini luvattomasti rahaa. Viereisessä kuvassa päässäni komeileva Charles Owen J3 kenttäkypärä lienee yksi näistä luvattoman kalliista hankinnoista.

Mutta en voi sanoa että olisin jotain kovin turhaakaan ostanut. Vaikka tällä hetkellä olenkin materialismionnen keskellä, tiedän että tulen kiroamaan itseni vuoden vaihteen jälkeen. En silti väitä että uusi kypärä tai sopivamman kokoinen turvaliivi olisivat huonoja hankintoja, pikemminkin suunta on tästä vain ylöspäin.

Koska olen tosiaan nyt onnellisesti ostellut ja törsäillyt itseeni rahaa niin että lompakko on kovinkin kevyt, ajattelin että voisin tehdä jonkun tasoisen varusteposteuksen omista ratsastustavaroistani. En tiedä onko näissä mitään kovaakaan kehumista, mutta voisin hieman raoittaa tuota kaapin ovea ja ylpeänä esitellä useamman vuoden minua palvelleet tavarat. Sekä tietenkin samalla hehkuttaa näitä uusia hankintoja, silleen kevyesti ja ohi mennen sivussa.

Kiinnostaako teitä edes lukea sellaista, mitäs sanotte?

Rakkaudesta materialismiin. En tiedä olenko joutunut jonkun kutistussäteen alle, vai olenko muutamia vuosia sitten ostanut liian ison turvaliivin, mutta nyt on aika kuitenkin jättää vanhoille liiveille hyvästit ja pistää ne myyntiin. Sanotaan että suhteellisen edullisesti lähtee pois ja yritän samalla myöntää itselleni että tämä on hyvä diili kun saan myydyistä turvaliiveistä rahaa takaisin. Vai mitä? Näin ollen hyvin palvelleet turvaliivini, jotka saapuvat tästä päivästä lähtien myyntiin:

Racesafe palaturvaliivi, aikusten M
ulkoa täysin edustuskunnossa
 ollut kuitenkin n 2 vuotta aktiivisessa käytössä, joten käytön jälkiä löytyy
sisäpuolella muutamasta palasta hankautunut kangasta, ei haittaa käyttöä!
ovh 300 € - hp 100 € / tarjous + pk

Body Pro turvaliivi, aikuisten M
aikansa kevyin turvaliivi, ei ahdista
vanha ja kaapissa likaantunut, on siis pölyinen mutta täysin ehjä
ovh 100 € - hp 20 € / tarjous + pk

otahan yhteyttä decnestys@gmail.com niin tehdään kaupat!