28. tammikuuta 2015

Pieni pala Justiinaa

Pitkästä aikaa pääsin taas neiti Tammatamman kyytiin!


Viime viikonloppuna, lauantaina, pääsin taas pitkästä aikaa Kristiinan ihana valkoisen ratsun Justiinan kyytiin. Ensimmäisen kerranhan ratsastin Justiinalla elokuussa ja sen jälkeen olen satunnaisen epäsatunnaisesti vieraillut selässä. Maastakäsin on tullut Kristiinan ja tamman kehitystä seurattua enemmänkin ja hyvin aktiivisesti.

Lauantaina lähtökohdat olivat heikohkot ratsastusta ajatellen. En ollut huomannut tarkistaa ollenkaan maneesivarauksia ja juuri kun oltiin menossa ratsastamaan tajusin sen tehdä. Niinhän siinä kävi että kaikki maneesit Wanhaa lukuunottamatta olivat täynnä. Itse en pidä Wanhasta sitten yhtään. Koska kenttä oli käyttökelvoton, piti vain niellä tappio ja mennä sitten wanhalle. Jossa sitten tietenkin pidettiin kouluvalmennuksia - ylläri!

Sopu sijaa antaa kuuluisi tähän sanoa. Vaikka saimmekin maneesiin siirtyessämme murhaavia katseita, päätin silti sinne astella tamman kanssa. Justiina oli kovinkin villillä päällä ja malttamisprosentti hipoi juuri ja juuri 0,5%. Eli niin putkeen se ratsastus sitten menikin. 

Itse ratsastuksesta ei ole mitään jäännää kerrottavaa. Maneesissa alkoi puolen välin jälkeen olemaan jo ahdasta, kun meidän lisäksi yksi oli valmennuksessa ja neljä verkkasi seuraavaan valmennukseen. Siihen vielä pieni Tulipallo-Justiina joukkoon ja hyvinkin sekava soppa oli valmis. Koko ratsastuksen ajan yritin keskittyä vain saamaan tasaisen tuntuman ja hevosen edes hetkeksi rauhoittumaan jalan ja ohjan väliin. Saatiin 45 minuutin puurtamisen aikana ehkä yksi-kaksi volttia ja / tai ympyrää suhteellisen tasapainoisessa menossa, mutta loput ajasta käytettiinkin siihen että tuntumaa piti lähteä karkuun ja katsella yläkautta silmiin. Lopulta annoin hieman periksi - sekä itselleni että hevoselle - ja tein kevyessä laukassa ja ravissa vain todella helppoja tehtäviä niin että jäi edes hevoselle hyvä mieli..

Mutta kyllä se tamma on mennyt eteenpäin, huimasti! Vaikkei tämä ratsastuskerta ollutkaan mistään kotoisin, sanotaan että on ollut ilo seurata tätä kehitystarinaa. Kyllä siitä vielä superhieno heppa tulee, lajiin kun lajiin! Pitää pyytää Kristiinalta useammin tammaa lainaksi ;)








Vaikka se onkin vähän sählä, on se silti suloinen!
vai mitä sanotte?!

27. tammikuuta 2015

Saanko esitellä: Kisamatkalla-Springcup 2015

Sarjassamme "kuin mikään ei riitä". Kisamatkalla-tiimi yhteistyössä Someron ratsastajien kanssa järjestää I-tason (seura) cup-kilpailun, joka sisältään kaksi osakisaa; ensimmäinen estekilpailu ja toinen koulukilpailu. Cupin virallisena yhteistyökumppanina toimii Hevoskulma.


kilpailu aluetasolla kilpailemattomille ratsukoille

Mistä se ajatus sitten lähti? Tämä oli ehkä hieman suunnitelematon, extempore tapahtuma, joka on kuitenkin yhtä lähellä omaa sydäntä kuin virallinen Kisamatkalla-Cup. Kaikki sai alkunsa kun tilasin - kerrankin ajoissa - upeat ruusukkeet jotka saapuivat ja joita pääsin ihastelemaan. Joukkoon oli kuitenkin pujahtanut inhimillinen virhe, kuin yhdestä kokonaiskilpailun ruusukkeesta - sinivalkoisesta - puuttui haluamani nauhapainatus.

Pyörittelin pitkään mielessäni, mitä nyt? Uusi ruusuke tulee viralliseen Cuppiin ja minulla on yksi ylimääräinen, kaunis, julmetun näyttävä ruusuke. Liian pramea ja hieno pelkkään luokkasponsorointiin. Pohdin mielessäni että olisinko aivan hullu, jos haluaisin lähteä sponssaamaan keväällä pientä cup-kilpailua. Ei kun tuumasta toimeen ja Someron Ratsastajiin yhteyttä!

Miten päädyin Somerolle? Yksi kisapaikka missä olen aina viihtynyt, yksi kisapaikka jossa aina on ollut huikean mukavat järjestäjät. Hieno kisapaikka ja hyvä fiilis. Siitä on vähintäänkin hyvä kilpailupaikka tehty! Yhteyttä Somerolle ja kohta juttu pääsikin jo kohti toteutusta ja nyt ollaan tässä, matkalla kohti uutta kisakautta, joka voidaan avata Cup-kilpailun  merkeissä!

Kenelle kilpailu on tarkoitettu? Kisamatkalla-Springcup on avoin aluetasolla kilpailemattomille ratsukoille. Niille jotka vielä haaveilevat isoimmista radoista ja kaikille niille joiden mielestä kilpaileminen on vain kiva harrastus. Ratsastuskoululaisille, ponitytöille ja -pojille, aloitteleville hevosille ja ratsastajille. Emme katso kieroon ketään, vaan toivotamme kaikki tervetulleeksi!


Miten me palkitsemme? Parhaamme mukaan. Yhteistyössä kanssamme on paikallinen hevostarvikeliike Hevoskulma, jonka kanssa teemme laadukasta ja monipuolista yhteistyötä. Osakilpailuiden kolme parasta saavat 10 € arvoisen lahjakortin Hevoskulman verkkokauppaan. Kokonaistuloksissa palkitsemme eniten pisteitä keränneen, joka kahmii itselleen upean ruusukkeen, pokaalin ja kaulanauhan lisäksi Hevoskulman sponsoroiman asian. Se, mikä se tulee olemaan, pidetään vielä hetken aikaa salaisuutena ja kurkistetaan tämän mystisesti vasta ensimmäisen osakilpailun aikana!

Kisamatkalla-Tiimi haluaa toivottaa kaikki tervetulleeksi Springcuppiin!

Kisamatkalla-Springcupia tukemassa

26. tammikuuta 2015

Vielä muutama sana jouhikoruista

Palataan vielä muutaman postauksen takaa löytyvään asiaan, eli jouhikoruihin. Koska nyt on tullut tehtyä yhtä jos toista näiden upeiden korujen parissa, pistetään vielä tännekin kerran pieni postaus pystyyn..

oikealla ihka ensimmäinen jouhikoru-setti mitä tehtiin. Pilvin valmistumislahja sis kaulakoru, rannekoru ja korvakorut
vasemmalla tänään taituroitu todella työläs koru aidoilla swarovskitimanteilla.

Koska minulla ei ole teille kertoa oikein virallisia heppakuulumisiakaan ja en ole ehtinyt kirjoittamaan tavoitteista enkä suunnitelmista, päätin sitten tulla kertomaan vielä hieman lisää meidän jouhikoruistamme. Ratsastusrintamalla on toistaiseksi ollut vähän yksitoikkoista maastoilemista, lauantaina kävin Justiinalla ratsastamassa ja siitä tulossa vielä postaus kun saan Pilviltä kuvia. Mutta nyt paluu aiheeseen, eli jouhikoruihin!

Teemme tosiaan äidin kanssa yhdessä jouhikoruja harrastusmielessä. Tai lähinnä äiti niitä tekee ja minä autan aina tarvittaessa. Äiti halusi sitten jotenkin osallistua Kisamatkalla-Cuppiin ja päätti sen myöden lahjoitta rannekoru + kaulakoru - setin Kokonaistulosten parhaalle suomenhevoselle. Siitä se ajatus sitten lähti, piti alkaa väsäämään ihan virallisia kotisivuja helpottaakseen äidin hommaa tilausten ja valmiiden korujen esittelyn suhteen.

Tänään sunnuntaina aika menikin hyvin jouhikoruja tehdessä ja suunnitellessa. Itsellä oli visio millaisen korun halusin ja korujen piti lähteä Tampereelle kuvattavaksi, mutta emme ehtineet saamaan niitä valmiiksi. No, ehkä sitten seuraavalla kerralla! Äiti teki ensimmäisen tilauskorun valmiiksi, muokkasi muutamia lahjakoruja joissa oli alkujaan laitettu huonommat lukot ja sen jälkeen alkoi tekemään minun koruuni lettejä. Itse sitten aloin kokoamaan korua kun äiti oli letit tehnyt ja lopuksi vielä laitettiin yhdessä lukot. Sanotaanko että ei ihan helppo ollut tuo oma koru tehdä, mutta hitto siitä tuli kaunis! Kyllä siis kehtaa käteensä pistää!

Tässä nyt tuli myös kuvattua muutamat korut jotka ei Tampereelle lähtenyt, joten laitan nekin teille tähän esille.

Tilauskoru -  Yksinkertainen letti, 2x helmet + kukkakoriste - 14 €

 Lahjakoru Yksinkertainen letti, 2x helmi + sydänkoriste, hopealankaa + muutama swarovskitimantti

Tilauskoru4x yksinkertainen letti, muutama swarovskitimantti + kiinni ompelu - 45 €

Kauniit korut tarjoaa
Jouhikoruja by Katja Vilander

23. tammikuuta 2015

Kisamatkalla-Cup 2015: pokaalista mitaliin

Viime vuonna yksi kokonaiskilpailuiden palkinnoista oli kauniit, hieman erikoisemmat pokaalit. Tänä vuonna pohdin pitkään lähdenkö taas pokaali-linjalle, vai otanko riskin ja tilaan mitalit. Ajattelin lopulta että samapa tuo, löysin kauniit mitalit ja jos ne eivät syystä tai toisesta kelpaa, onhan kisassa paljon muitakin palkintoja! Pieni epävarmuus kaiversi mieltäni paketin aukaisussa, teinkö oikean ratkaisun?


Mitä sinä, arvon lukija sanot: HOT or NOT?
muista myös perustella vastauksesi!

Tavaraparatiisi osa 4: Omia varusteita

Tavaraparatiisi -postaussarjan neljäs osa piti täyttyä kauniin Lehmä-tamman varusteista, mutta koska kuvauspäivänä sää muuttui hurjan huonoksi, tehtiin kompromissi ja hyväksi käytin Pilviä kuvaamaan omat varusteeni. Enhän minä niitä päälleni pukenut - muuten kuin kisatakit koska ne näyttävät päällä henkariin verraten huomattavasti paremmilta - mutta pidettiin sitten kunnon kuvailutalkoot ja saatiin isot naurut taas aikaiseksi aseteltaessamme saappaita, kypäriä ja housuja eri paikkoihin.

En ole mitenkään kovin varustekeskeinen ihminen, ostain itselleni harvoin mitään uutta, mutta sitten kuin lähden ostoksille, saa Master Card kyytiä. Viime vuoden lopulla kolusin nettikirppikset tyhjiksi ja ostelin itselleni uusia turvavarusteita, joten rahaa on kyllä nytten luvattoman paljon kulunut.

Postauksessa en esittele niinkään kaikkia tallivaatteitani, sillä juoksen tallissa sillä mitä päällä sattuu olemaan. Joskus haalareilla, kesäsin jopa yöpuvussa. Ratsastusvaatteista housut taitavat olla ainoastaan talliin tarkoitetut ja takkeja, paitoja ja muita käytän vähän mitä käsiin sattuu. Eli ei todellakaan mistään merkkitietoisesta tyylilyylistä ole tällä kertaa kyse, pahoittelen! Mutta enempää jorinoimatta, käydään kimppuun!

Housut

vas Back2Back kokopaikkaiset tarralahjehousut, lähinnä kotikäytössä
kesk Domino kokopaikkaiset farkkukankaiset sukkapunttihousut, isot, käytössä satunnaisesti
oik HV Polo polvipaikkaiset tarralahjehousut, yhdet lempparit, satunnaisesti kylmillä keleillä ja valmennuksissa

vas Back2Back grippolvipaikkaiset sukkapunttihousut, lähinnä kenttäkilpailuiden maasto-osuuksilla käytössä, satunnaisesti valmennuksissa (toimituksen huomio näitä housuja on minulla nykyään kahdet, koska Allilta tippuessani aluevalmennuksessa toiset menivät rikki, mutta korjattiin jälkeenpäin)
oik Horse Comfort kokopaikkaiset sukkapunttihousut, uusin ostos, valmennuskäyttöön

vas Horze kokopaikkaiset tarralahjehousut (miesten malli, halusin ne taskujen takia!), varahousuina
oik Horse Comfort kokopaikkaiset sukkapunttihousut, kaksi kokoa liian isot, ei enää kovin valkoiset

Kypärät



GPA Carbone. Ostin sen muistaakseni vuonna 2012 tai 2011 kirppikseltä, väärän koon vuoksi myynnissä. Koko taitaa olla 58 ja oma pää sen 55-56, joten aivan liian iso potta. Oli kuitenkin niin hieno silloin etten raaskinut luopua ja siinä se sitten on roikkunut vuosia mukana, aluksi kisakypäränä ja vielä viime vuonnakin mm. maasto-osuuden kypäränä. Saanut liikaa kohluja ja nitiseekin jo ikävästi. Mutta ei vielä malta heittää pois, vaikka takuulla sen aika olisi. Koristeltu itse varmaan puoli vuotta kypärän oston jälkeen, yksikään blingi ei ole harkinnutkaan irtoamista. Toimituksen huomio 18. Tammikuuta tämä rakas kypäräni tippui lattialle ja joutui Herra Pyryn jalkoihin ja sitä kautta roskakoriin. Kiitos palvelleista vuosistasi!



Lami-cell Swarovski V-Air. Varmaan vuosi takaperin ostettu kypärä kisoihin ja valmennuksiin. Haaveilin itseasiassa Mountain Horsen vastaavasta, eli aivan saman näköisestä säädettävästä kypärästä, mutta lopulta kun näin tämän hyllyssä pitihän se ostaa. Ihanan kevyt päässä ja mielestäni tuo säätösysteemi takana on todella hyvä. Pidän sekä ulkonäöstä, että käyttömukavuudesta!



Charles Owen J3 kenttäkypärä. Kun tuo GPA alkoi jo tosiaan vedellä viimeisiään ja äiti oli jo vuoden minulle sanonut että pitää ostaa uusi kypärä, päätin sitten joulukuussa tuhlata veronpalautusrahojani ja hankin itselleni lisäturvallisuutta. Ostin nyt kauan haaveilemani kenttäkypärän ja ensimmäisen CO:n. En ole mitenkään merkkiuskollinen, mutta on kyllä ainakin tämä potta huikean kiva päässä! Ja nyt päästään suunnittelemaan maasto-osuuksille huppuja, heh!

Saappaat


Mountain Horse Richmond High Rider nahkasaappaat. Ostin nämä muistaakseni 2013 syksyllä juuri ennen suomenratsujen kuninkaallisia. Aikaisemmat Hööksiltä ostetut nahkasaappaat piti siirtää jo kotikäyttöön ja halusin itselleni vähän paremmat saappaat. Olin pitkään jo haaveillut Mountain Horsen saappaista ja ostinkin sitten! Tosi kivat perussaappaat, ehkä hieman harmi kun ovat niin pehmeää nahkaa että eivät oikein pysy muodossa ja rullaantuvat liikaa nilkasta. Ehdotonta plussaa kuitenkin korkealle jatkuva saappaan yläreuna, tykkään! Tällä hetkellä saappaat on jäänyt kisakäyttöön ja niitä käytetään tärkeimmissä estekisoissa ja koulukisoissa.


Tretorn Advance ratsastussaappaat. Voi että haaveilin näistä saappaista silloin kun nämä olivat muotia, vuosia sitten! Äidin mielestä ne olivat aina niin järjettömän rumat ettei antanut minun niitä ostaa. Viime vuoden lopulla kirpparilla oli myynnissä nämä siistit käytetyt tretornit, jotka sitten ostin 80 eurolla! Ihan sairaan kivat saappaat.. Oon ihan myyty! On normaalia kokoani yhden isommat, joten käytän näitä talvella koska saan sinne lisäsukan. Lisäksi nämä on muutenkin vähän enemmän kotisaappaat, valmennussaappaa ja sitten ensi kaudella maastoesteosuuksien saappaat. Materiaali pitää hieman enemmän vedestä kun nuo nahkaiset ;) Saappaissa oli kiinni blingi koulukannukset näteillä kruunu remmeillä. Näiden kannusten lisäksi käytän lähinnä pessoan vasarapääkannuksia.

Muut varusteet


Pikeur Epsom kisatakki  ja Schockemöhle Softshell Marilyn kisatakki. Hommasin kirpparilta itselleni myös toisen kisatakin! Pikeurin Epsom mallin kisatakki on sen verran pitkää mallia että istuu minun pitkään selkääni. Halusin koulutakiksi hieman elegantimman takin, vaikka Schockemöhlen takki onkin aivan ehdottomasti paras omistamani kisatakki. Pikeuria en ole vielä päässyt kertaakaan testaamaan, joten innolla ensi kauden koulukilpailuita odotellessa ;)

Toinen kisatakki tosiaan Schockemöhlen Marilyn, huippu ihana takki ja rakastan noita yksityiskohtia. Lisäksi napit on kivat painettavat nepparit, mistä pidän kovasti. Hengittävä ja upean näköinen päällä. Tämän kisatakin sain kun pesula pilasi vanhan Schockemöhlen takkini ja koska sitä vanhaa mallia ei enää ollut, ostivat tämän. Pakko sanoa että ei minulla olisi laittaa 450 euroa kisatakkiin!

Kisapaidat Equipage, Horze, Animo ja Lami-Cell

Tässä näin lyhyesti esiteltynä omia varusteita.
Lisäksi totta kai kasa parittomia hanskoja, sukkia ja muutamia kannuksia. 
Ja unohtamatta tietenkään ehdottomasti tärkeintä turvavarustetta, Racesafe-turvaliiviä. 
Koitetaan Pilvin kanssa saada seuraavasta osasta, eli Allin varustepostauksesta mielenkiintoisempi,
siihen asti, Adios!