27. heinäkuuta 2014

Joko ilmoittauduit?

Vielä tänään mahdollisuus ilmoittautua kilpailemaan mahtavista palkinnoista!


Älä siis kuhnaile vaan klikkaa itsesi KIPA:an ja osallistu ja taistele upeista palkinnoista!



HOX vähäisen osallistujamäärän takia kaikilla osallistuneilla on vielä mahdollisuudet kokonaiskilpailusijoitukseen!

24. heinäkuuta 2014

Jotain uutta ja ihmeellistä

Testattiin kahtena päivänä ja eri hevosilla!


Ensimmäisenä testattiin siis mitä Pyry sanoo kun pistetään kärryt perään! Olen tätä jo pitkään suunnitellut, mutta äiti ei ollut innostunut asiasta näin kisakaudella jos sattuu jotain. Nyt on ollut kuitenkin niin kuumaa että päätettiin vain hetkeksi laittaa kärryt perään ja mennä pieni lenkki. Itse vielä toimin varmuudeksi taluttajana, mutta se oli kyllä herran kanssa aivan turhaa, mentiin niin mallikkaasti alusta loppuun, jopa raviakin! Hienosti on tehty pohjatyö kärryilyn kanssa, siitä siis iso hatunnosto omistajalle!

Tiistaina olin niin laiska myös itse että pistin Aliisan Lehmän selkään ja itse kiipesin ponin kärryille. On oikeasti tuo sunnuntai kärryily aivan sairaan kivaa! Ja olen niin innoissani kun Pyrykin vetää kärryjä noin hyvin, ehdottomasti parasta lihatreeniä! Käytiin tammojen kanssa vain lyhyt ravilenkki ja sen jälkeen hepat saivat taas viettää aikaansa sisällä, kunnes äiti päästi ne hetkeksi illasta pihalle ja yöksi tulivat taas sisälle. Toivottavasti tämä paarma kausi loppuu kohta!

Keskiviikkona tapahtui jotain muuta uutta ja ihmeellistä! Meinaan lähdettiin Allin kanssa Kari Nevalan valmennukseen. Sitä ennen kävin aamulla liikuttamassa Pyryn. Eli kun tulin töistä noin 5.50 porukoille, vaihdoin vaatteet ja menin ratsastamaan. Käytiin Pyryllä kentällä ja oli ihana huomata että yö nukkuminen oli vaikuttanut positiivisesti ja väsymystä oli turha etsiä! Vaikkei mukana ollut ollenkaan kannuksia ja raippaa (vaikka total tuupatessa minulla on jompi kumpi), saatiin muutama perushyvä pätkä mihin olin tällä kertaa tyytyväinen. Sääkin oli vielä kuuden aikaan aamusta ihanan viileä! Kotona hevoset hetkeksi pihalle ja aamiaisen jälkeen Lehmää pistämään kuntoon lähtöä varten.

Perille Karin luokse löydettiin helposti ja hyvissä ajoin. Vaikka kello olikin vasta vaille yhdeksän paarmoja alkoi jo silti olemaan paljon. Hyvissä ajoin kiipesin tamman selkään ja annoin sen kävellä paljon, melkein kun suoraan sisältä tuli valmennukseen. Aluksi hieman epäilytti mitä tästä tulee, koska Karin kenttä oli todella paljon kapeampi (lue: pienempi) mihin todellakin on tottunut (vrt Ypäjä). Jossain vaiheessa valmennussisaret saapuivat ja aloitettiin valmennus. Ensin hölkkäiltiin ravissa rennosti molempiin suuntiin ja sitten laukassa kevyessä istunnassa. Tämän jälkeen pienet väli käynnit ja sitten Alettiin ensin käynnissä taivuttelemaan pienillä ympyröillä ja volteilla molempiin suuntiin niin että kyljet aukeavat hyvin ja lihakset saavat jumppaa. Tätä tehtiin myös ravissa ja laukassa.

Alli tuntui ihan hyvältä, vähän ehkä avuilla ei niin hyvin kun voisin sen ratsastaa. Itse ratsastin kovin varovasti ja en oikein osannut päättää vaatiako vai eikö. Ensimmäisen radan jälkeen Kari käski ratsastaa sen paremmin pohkeelle, tehdä nopeita peruutus-eteen siirtymisiä. Siinä vaiheessa tamma tuli jo hieman paremmin avuille ja toinen rata menikin jo ihan hyvin! Muutenkin suurin osa hypyistä alkoi onnistumaan, eikä niin että suurin osa epäonnistuu ja vain osa onnistuu, jes! Yhdessä kohdassa alkoi väkisinkin naurattamaan kun Alli teki itse virheen (hyvä paikka sarjan sisään, mutta kittasi pikkuaskeleen, mitä ihmettä?!) ja Nevala vaan tokaisi että "ihme Lehmä! jos ei ala hypyt paranemaan se on vielä illalla grillissä". Tuli niin spontaanisti tuo Lehmäkin sen suusta ;)


Aivan todella tyytyväinen olin valmennukseen. Tuli niin paljon uutta kuin vanhaakin oppia taas että uudestaan pitää todellakin päästä jossain vaiheessa.. Itselle on aina okserien ponnistuspaikat ollut  vähän hankalia, miksei kukaan ole kertonut että katsomalla etupuomia paikan näkee oikeaan paikkaan, eikä sitä takapuomia tuijottamalla?! Edelleen suurin ongelma on itselle liiallinen eteenratsastus juuri ennen estettä (sporrat kylkeen -tyyli) ja se varsinkin näin herkällä tammalla saa puomeja mukaan. Mutta huimaa edistystä taas, huippua!

Hyvällä fiiliksellä kohti perjantain kisoja! Wish me luck!

21. heinäkuuta 2014

Ne surkeat maastoestetreenit

Kun ei toimi ei toimi. Syitäkin voi vain arvailla..


Taas yksi hiukset päästä repivä treenireissu. Itkettää ja harmittaa aina tämmöinen epäonnistuminen. Niinisalossa kun fiilis oli vielä vain ylöspäin! Nyt perhana otan huomiselle estevalmennuksen ja lähdetään molempien heppojen kanssa Hattulaan maastoestetreeneihin 3.8.. Syitäkin tälle nopealle taantumalle voi vain veikkailla ja nekin kuulostavat jonkin asteisilta tekösyiltä!

Lähdettiin siis sunnuntai-illalla treenaamaan vielä keskustaan maastoesteitä. Hokitin paikan päällä molemmat, koska halusin päästä hyppäämään muutamia tulevien ratojen tehtäviä ja ne olivat nurmella. Ihme kyllä tänään hokittaminen oli helpompaa kuin esimerkiksi Niinisalossa. Kun olisi ollut aikaa tapella vaikka hokkien kanssa, ne menivät kun vettä vaan. Kyllä huvitti sekin, kisoissa ei mene ollenkaan ja sitten kun on aikaa, sitten menee niiiin helposti ettei mitään rajaa..

Aloitin kiipeämällä Pyryn selkään. Pyry tuntui jo alku käynneissä ihan ookoolta, muttei kuitenkaan omalta itseltään. Ravissa ja laukassa ei mikään apu ollut läpi, laukka oli löysää ja etumatalaa. Ajattelin että kyllä se siitä skarpistuu, mutta ei, ei se skarpistunut. Ensimmäiset verkkahypyt vielä meni ihan ookoo, mutta heti kun oli "isompi" este, löi jarrut kiinni. Ja se oli ihan sellaista "en mää tänään viitti, ei kiinnosta" testailua. Teki tämän kaks kertaa ja kun komensin meni sitten kyllä kaikki. Mutta millä tyylillä?! Yhtään ei ollut hevosella yritystä vaan joutui oikeasti pusertamaan sitä kokoajan eteen, eteen ja eteen ja jalalla, jalalla.. Niinisalossa oli skarppi ja terävä ja nyt todellakin ihan sen vastakohta. Joka esteelle joutui tuomaan sen juureen kun ei yhtään ollut lähdemässä lentäen. Kaksi hyppyä taisi hiekkakentällä onnistua. Nurmella yksi (jota ei videoitu) helpon tehtävä meni superhyvin ja Pyry vaikutti hieman omalta itseltään, mutta vedelläkin pikkutukit oli niin löysää ja laiskaa hyppyä etten viitsinyt edes lähteä enempää yrittämään. 


Eipä ole kaunista katsottavaa ja itseä harmittaa niin pirusti Niinisalon hyvän tunteen jälkeen tämä äärimmäinen pohjanoteeraus. Niksulassa Pyry oli niin hyvän tuntuinen, tuli sellainen varma ja hyvä olo. Nyt joutui kokoajan ratsastaan eteen kun laukka ei pyörinyt ja ei vaan noussut. Mikään muu ei ole Niinisalon jälkeen muuttunut kun se, että ne ovat päivät sisällä ja yöt ulkona. Sen verran huonoksi kuitenkin muuttunut koko olemus että ei taida tuokaan järjestely herra herkälle hepalle sopia.. Ennen kisoja ja valmennuksia on siis pakko olla yöt sisällä ja ne hetket kun pystyy niin pihalla. Ei oikein nuku päivisin ja tuntuu olevan vähän väsynyt.

Toinen mikä vaikuttaa takuulla on se, että en päässyt tekemään perinteistä koulutreeniä ennen hyppäämistä. Olen nyt ottanut sellaisen tavoitteen että ennen hyppypäivää (rataesteitä tai maastoesteitä) on koulutreeni, jolloin Pyry (kuin Allikin) on ollut järjestäin parempi hypätä kun on jumpattu ja avut saatu läpi. Lauantaina ei kentälle kuitenkaan saanut mennä (ja siis sain tämän tietoon kun sinne pääsin + vetoauto oli jo lähtenyt pois käytöstä enkä päässyt keskustaankaan) joten lauantai meni maastossa. Huomasi jo silloin että Pyry oli oikealle jäykkä ja olisi tosissaan tarvinnut kunnon jumpat. Ajattelin kuitenkin että kyllä se siitä taas vertyy. Ja surkeasti menikin sitten hypyt..

Koska en vain yksinkertaisesti löytänyt Pyryn kanssa mitään muuta syytä kuin väsymys ja koulutreenin puute, toivotaan tosissaan että nämä korjaamalla herrakin taas virkistyy ja skarpistuu entiselleen. Itkuhan siellä selässä taas tuli (meikäläinen poraa nykyään kanssa joka asiasta, ihme asenne!) ja harmitti kun itse en pystynyt ratsastamaan sitä paremmin. Oma keskittyminen on silloin paljon vaikeampaa kun hevonen on ihan laama ja sitä joutuu puskemaan ja pyytämään tekemään edes pari hyvää hyppyä. Voihan kehveli..

Ajattelin sitten että hyppään Allin selkään, se on varmasti edes hieman varmempi tapaus, kun on kisoissa ja treeneissä osoittanut olevansa kohtuu helppo ja kiva. Ravissa ja laukassa oli tammakin ihan OK, mutta siinäkin huomasin pientä väsymystä ja haluttomuutta suorittaa. Kaikista parhaiten nämä näkyi järjettömänä vastusteluna laukanvaihdoissa. Se ei ole pitkiin aikoihin potkinut noin laukkaa vaihtaessa ja se saikin minut hieman varovaiseksi. Laukka olisi saanut läpi treenin polkea paremmin, eli tassut oli tämänkin hepan kanssa hieman liikaa kiinni maassa. Ajatus kun pitäisi oikeasti olla enemmän eteen kuin taakse. Ja tietty sitten heti ekoissa hypyissä tämä kostautui, huonoon paikkaan esteelle tamma hyppäsi sivuun esteeiltä ja taas maistelin hiekkaa.

Oon nyt tänä vuonna tippunut selästä yli 5 kertaa (!!!) ja tätä ennen tippunut viimeks vuonna 2012! Mikähän siinä on, ettei tänä vuonna ollenkaan meinaa selässä pysyä.. Hetken makailin hiekassa ja kattelin tamman naamavärkkiä ja pohdin että tuleekohan tästäkään mitään. Uudestaan hyppäsin selkään, otin saman esteen ja pienen puolikaaren hyvällä onnistumisprosentilla. Sen jälkeen piti tulla linja, mutta ei, ei suostunut hyppään laavua eikä taloa. Tukkikasa meni kuitenkin jo helposti ja epäröimättä. Videolle ei sitten tullut kaikkia hyppyjä, lopulta mentiin sitten talo yksittäisenä ja ei taaskaan niin tyylikkäästi, mutta ainakin yli!

Tämän jälkeen kierrettiin tuttarin tehtäviä. Ihan huippu hienosti meni porras-este ja siitä kulma - mitkä on videolla - ja sen jälkeen jatkoin vielä kaksi tukkia. Ensimmäiselle isommalle risutukille yritti ohi, mutta koska oli sivuista niin puinen ja oksainen (siis oli "polulla" ja ei päässyt väistämään ohi), hyppäsi sen sitten kunnialla yli. Viimeinen este liideltiin taas tavalliseen Alli tyyliin todella  taitavasti! Tämän jälkeen käytiin vielä pellolla tekemässä yksi mökki-mökki sarja ja kuivahauta. Tuo pelto on tosiaan sellaista todella epätasaista, joten olin itse vähän turhan varovainen ja tultiin hiljaa, mutta hienosti heppa nekin selvitti. Loppuun yksi harjakatto vielä toisella pellolla ja siihen oli sitten hyvä lopettaa, ihan ookoo fiiliksiin.



Huoh. Sitä todella toivoo että nämä johtui ihan niistä mitä aijemmin selitin; ei koulutreeniä ja päivät ja yöt väärinpäin. Nyt jos pääsisin tamman kanssa estevalmennukseen olisi tosi huippua, Pyrystä en tiedä otanko, kun tuntuu niin väsyneeltä ja huonolta. Ei siitä maastoilustakaan treenin kannalta ole mitään hyötyä ja toivotaan että päästäisiin sen kanssa taas nopeasti takaisin hyvään vireeseen. Tiedä sitten mitä teen jos "arjen palauttaminenkaan" ei auta.. Ehkä sitten taas tutkitaan ja hutkitaan!

18. heinäkuuta 2014

Väärin treenattu

Pohdintaa hevosen kanssa treenaamisesta


Istun päivän jälkeen mustaan ooppeliin. Taas yksi työviikko takana, 60 tuntia aktiivista - ja välillä ei niin aktiivista -  työntekoa. Kello on puoli seitsemän kun starttaan nokan kohti tallia. Siellä odottaa yksi kirjava tamma liikuntaa. 
Porukoilla syön nopeasti leivän ja lasagnea, päivän ensimmäisen aterian. Jään hetkeksi istumaan lattialle ja Milla-koira tunkee jalkojen viereen makaamaan. Rapsuttelen sitä tovin ja se miltein torkahtaa syliin. Vilkaisen kelloa ja totean että nyt on liikuttava tai kello tulee aivan liian paljon. Nousen ja vaihdan tallivaatteet ja siirryn talliin. 
Tallissa vastassa on kolme ihanaa hevostani. Kaikki nostavat kummissaan pään. Äiti on ottanut ne sisälle ennen töihin lähtöä, suojaan kuumuudelta ja ötököiltä. Rapsutan vuorotellen kaikkia ja lörpötän niitä näitä, mitä juttuja kenellekin. Viimein olen saanut kierroksen päätökseen ja harjaan uhriksi joutuneen hevosen, tässä tapauksessa kirjavan kaunokaisen. Suojitan sen vappuväreissä olevilla kotisuojilla ja siirryn hakemaan varusteita. 
Seison satulahuoneessa ja katson pohtien suitsia. Mietin mitä teen. Mietin mitä jaksan. Kaappasen maastosuitset käteen ja jätän satulan huoneeseen. Pistän tammalle suitsen päähän, omaa kupuani suojaan kypärällä ja lopuksi säärystän koipeni saappailla. Astelen tallista ja hyppään jakkaralta selkään. Tamma ei ole moksiskaan. 
Ensin kävellään, sitten ravataan. Lopulta uskaltaudun laukkaamaan. Hymy noisee huulille kun tamma laukkaa korvat hörössä pehmeällä peltotiellä. Voin itse vain nauttia tamman sulavista liikkeistä, tuntea kuinka se jokaisella solullaan nauttii. Niin kuin minäkin. Ojasta lentoon lähtenyt lintu saa tamman säpsähtämään, mutta se ei lähde karkuun vaan sekunninosan jälkeen jatkaa matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siirrän käyntiin ja käännän pienelle metsäpolulle. Sen tamma tuntee hyvin ja käveleekin koko polun reippaasti kotiin asti, kuskin vain hengittäessä raikasta kesäillan ilmaa ja nauttien.


Mitä on hevosen kanssa treenaaminen? Tarkka viikko-ohjelma ja siihen sulatettuna yksi vapaapäivä? Tai ei mieluusti vapata ollenkaan? 7 kertaa viikossa neljän seinän sisällä? 5 kertaa viikossa ilman satulaa metsässä? Päämäärätöntä pyörimistä kentällä? Puomin ylitys? Siinä vasta teille kysymys!

Itse aloin jälleen tänään pohtimaan sitä mitä treenaaminen minulle meinaa. Itse olen joka toinen viikko töissä niin, etten pääse tallille ollenkaan. Hyvässä lykyssä ja voimissa koitan viikolla käydä ratsastamassa yhden hevosen ja perjantaista sunnuntaihin pyrin liikuttamaan ainakin molemmat kisoissa käyvät. Tai siis miksen silloin pysytyisi. Joka toinen viikko yritän treenata aktiivisemmin. Tehdään sitten enemmän kunnollista treeniä, kohotetaan tai ylläpidetään kuntoa, jumppaillaan enempi, mennään valmennukseen jos sellaisia sattuu päivälle osumaan.

Olen sitä mieltä, että on niin monta tapaa treenata kun on treenaajaakin. Toiset ovat sitä mieltä että perusratsastusta pitäisi tehdä suurinosa aika viikosta. Sen ohelle sitten voidaan ripotella vuoroin perään niin maastoa, jumppaa kuin esteitä. Ja tietenkan mahdolliset vapaat! Toiset liputtavat monipuolisuuden mukaan; joka päivälle jotain uutta, juoksutusta, ilman satulaa, maastossa, maastakäsin, kunnon koulutreeniä, esteitä, kavaletteja.. Mitä sitä ikinä kaikkea onkaan. Yhtään kenenkään treenamista väheksymättä, mielestäni kaikki treenaavat juuri niin kuin oman hevosen tarpeillensa parhaaksi näkee! Tässäkin tapauksessa toiset tykkää toisesta ja toiset toisesta!

Miten meidän hevoset sitten treenaavat? Monipuolisimman treenin saa ehdottomasti Molla. Vaikkei tamma enää kisamielessä treenaa, sillä on takuulla tallin monipuolisimmat muskelit! Maastohumputtelun, pieneten esteiden ylitysten ja Sennin satunnaisten (ja muidenkin tietty) koulurääkkien ohella tamma käy vähintään kerran viikossa kärryilemässä. Tämä on aivan ehdottoman hyvää treeniä kokonaisvaltaisesti, lihakset kasvavat huomaamatta!

Kilpailevat puolestaan käyvät aktiivisesti maastossa. Viikkoina kun en itse ole paikalla, liikunnan hoitaa äiti kera tallityttöjen. Eihän niiden maastot ole sellaisia niinkään kuntoa kasvattavia, mutta se on todellista mielenvireys jumppaa. Hepat ja kuskit saavat hengittää raikasta ilmaa; satoi tai paistoi. Viikkoina kun itse olen paikalla pyrin keskittymään enemmän siihen treenipuoleen. Käydään muutaman kerran kentällä jumppaamassa ja perusapuja läpi. Hyvänä viikkona saatetaan ehtiä keskustaan hyppäämään. Maastossa treenataan intervalleja ja kestävyyttä.


Onhan tällä epä-systemaattisella treenaamisella hintansakin. Kehittyminen ei ole yhtä nopeaa ja välillä kisoihin tuntuu että lähden treenaamatta. Viikon saatan olla pois satulasta, sitten yhden päivän ehdin killumaan kyydissä ja taas mennään. Silti tuntuu siltä että tänä vuonna monia paloja on positiivisessakin asiassa loksahdellut kohdalleen. Tuntuu että kaikki sujuu ehkä sittenkin.

Onko siis hevonen väärin treenattu? Voiko joku sanoa että jos et käytä treenisuunnitelmaa X, sinut on tuhoon tuomittu, etkä tule ikinä pärjäämään? Useamman kerran olen pohtinut olenko pilannut hevoseni sillä että ne käyvät paljon maastossa. Ne ovat kentälläkin pirteämpiä, pelkäävät vähemmän (tai no, Pyry pelkää joka tapauksessa) yllättäviä tilanteita ja esteillä ne ovat innosta piukeina ja jaloistaan tarkkoja. Silti epäilen, että jos nyt viikon putkeen treenaisin kentällä hiki hatussa, pilaisin tämän kaiken. Johtuisiko se omasta päästäni vai hevosen, se jää arvoitukseksi.

Mitä mieltä sinä olet?
Voiko hevosta treenata fiiliksellä vai pitääkö menestyäkseen olla tarkempi suunnitelma?

17. heinäkuuta 2014

Kokonaan eroon jännityksestä?

Vai olisiko päivän sana positiivinen jännitys?


"On uskallettava rämpiä ja riskeerata, jotta voisi päästä eteenpäin. Muuten juuttuu lähtökuoppiin."

Pitkään olen jo päässänikin pyörittänyt ajatusta siitä mitä jännittäminen on. Pitkään oma itsevarmuus oli todella alhaalla ja jännittäminen oli enemmän ahdistusta. Tällä hetkellä olen niin ristiriitaisella olotilalla jännittämisen suhteen. Huonosti menneiden kisojen jälkeen valtava pettymys kasvatti kysymyksen: pitäisikö minun ahdistua tai jännittää?

Minä rakastan kilpailuita sen tilanteen takia. Mielestäni on ihanaa juuri se jännittäminen. Perhosia vatsassa, hieman polvia heikottaa, syke nousee. Todella jännittävässä kisassa tuntuu ettei muista hengittää. Onko tuo jännittäminen sitten pahasta?

Jännittäminen on tunnetila, jota varmasti jokainen kilpaileva kokee. Ja kun tänään autossa istuessani radio Suomipopilta alkoi haastattelu (en kuollaksenikaan muista ketä haastateltiin, mikä on sääli!), missä mies henkilö kertoi esiintyjälle aiheutuvasta paineesta. Hän oli itse työskennellyt viestinnän ammattilaisena ties kuinka monta kymmentä vuotta ja kertoi edelleen jännittävänsä. Kädet tärisevät, kylmä hiki nousee iholle, vähintään syke nousee. Jännittäminen kuuluu esiintymiseen ja kilpailemiseen. Paras lausahdus mitä hän sanoi oli:

"Jännittäminen kertoo siitä, että homma tulee suoraan sydämestä"

Jännittäminen on siis luonnollista ja jollain tavalla myös toivottavaa. Kilpailuun - kuin myös ratsastukseen yleensä - kuuluu paljon tunteita; menestyksen iloja kuin myös pettymyksen surua. Niin kuin jännittämistäkin. Ne suuret onnistumisen ilot lyövät läpi jopa niistä pettymyksen kyynelistä. Positiivinen pieni jännitys, takaa lopulta täydellisen flown. Kun seuraavan kerran katson isoa trippeliä pienellä pakokauhulla, muutan sen ahdistuneisuuden enemmän positiiviseksi jännitykseksi. Olen valmis suoritukseen ja aijon selvitä siitä - vaikka jalat makaroonina!

parhaimmat saavutukseni olen saanut radoilla missä olen jännittänyt enemmän kuin ikinä

Jännitätkö sinä?
Entä auttaako jännistys sinua parempiin suorituksiin?