Blogi             Kirjoittaja             Hevoset             Me muualla             Kisamatkalla Champion 2016

23. kesäkuuta 2016

Viime viikon video

Tämänkin jo viikon vanha video. Kamalaa kiirettä päivästä toiseen ja kaiken lisäksi kone ei suostunut millään saada koko videota kokoon. Kokoajan meni tilttiin ja siinä se. Nyt kuitenkin hätäisesti koottuna, nauttikaas taas minun epämääräisestä selityksestäni!

19. kesäkuuta 2016

Kisamatkalla Champion 2016 onnellisesti ohi!

Kulunut viikko on ollut blogissakin hiljainen, sillä en ole yksinkertaisesti ehtinyt päivittämään. Miltein kolme päivää vedin samoilla silmillä koska vaikka kuinka olin kaiken suunnitellut, aina joku oli vielä tekemättä. Nyt kuitenkin Kisamatkalla Champion on viety kunnialla läpi! Eilen simahdin kotiin päästyäni heti, enkä edes ehtinyt tuloksia nettiin julkaisemaan, mutta ei hätää, teen sen mahdollisimman pian :) Kuvia ja tunnelmia tulee pian!

Kiitos aivan huikeasti kaikille osallistujille ja taustatiimille!
Tätä tunnetta ei pysty edes sanoin kuvailemaan..

Kuvassa Best In Show Kisamatkalla Champion 2016 shet-tamma Kaunisrannan Mulan ja esittäjä Aino Leino. ONNEA! Kuvannut Pilvi Vähämäki

12. kesäkuuta 2016

Tyytyväinen

Se on aivan huikea tunne kun on tyytyväinen hienon hevosensa lisäksi omaan ratsastamiseensa, tekemiseensä ja kokemaansa. On hienoa miten tälläisiä tunteita herää kokoajan enemmän.

Onhan se hienoa. Lähettiin vähän extempore Riihimäelle 1-tason kisoihin. Alunperin kalenterissa oli Sh-kummajaiset Urjalassa, mutta jotenkin ei napannut maksaa 35 € yhdestä luokasta. Riihimäellä samaan hintaan sai rataharjoituksena 110 cm ja 100 cm luokan. Tai siis hippasen halvemmalla. Niinpä pakattiin kaikki kotona olevat hevoset autoon ja lähdettiin Riksuun hyppäämään!
Jenna hyppäsi Mollalla 70 cm ja Miina oli Pyryn seuraneitinä. Oltiin ihan hyvissä ajoin paikalla, Molla ja Jenna pääsi ajallaan verkkaamaan, käveltiin rata ja kaikki oli ihan sujuvaa. Ratakin oli hyvä, mitä nyt Jenna mennä tipahti toisessa vaiheessa. Ei sillä, puhtaalla perusradalla tytöt ottivat kuitenkin neljännen sijan, eli palkintojen jakoon pääsi pienestä takapakista huolimatta!

puhelinlaatu, mutta poni!!

Mutta nyt sen enempää ponista ja Jennasta. Siinä oli hyvää aikaa odotella ja käytiin syömässä leipää ja siitä sitten valuttiin traikuille ottamaan Pyry ja Miina alas. Tein Pyrylle letin, äiti varusti ja lopuksi vielä käärin pintelit, harjailtiin häntää jne. Ei muuta kun hops selkään ja menoksi. Pakko myöntää että viimeiset päivät on mennyt melko pitkälti Kisamatkalla Champion juttuja tehden, joten on Pyry sitten joutunut ottaan vähän enemmän rennosti. Niinpä aloitin verkkaamaan jo hyvissä ajoin ja tein ihan samalla tavalla kun valmennuksessa: ensin kevyemmin ravia ja laukkaa, vähän välikäyntejä ja sitten enemmän avuille, laukassa paljon laukan säätelyä ja lopuksi hyppyjä. Ja Pyry oli ihan super hyvä!

Oltiin tosiaan luokan viimeisiä lähtijöitä ja fiilis oli tosi hyvä. Täällä oltiin kuitenkin vain hakemassa ratoja alle, että saadaan sinne radalle siihen tekemiseen varmuutta. En siis ottanut paineita ja oli kiva ratsastaa taas ihan riskilläkin, ilman että piti kokoajan miettiä ja säätää. Ja sen takia varmasti kaikki onnistuikin! Olen niin tyytyväinen sekä hevoseen että itseeni. Pyry oli koko radan ihan minun kanssa, teki ihan super hyvää työtä. Kun sitten päästiin uusintaan niin ajattelin sitten että tehdään se tie mitä aluksi suunnittelin. Saihan se hieman yleisöä haukkomaan henkeään, mutta piru vie! On se Pyry vaan ketterä!


Vaikka emme kovasti vauhtia lisänneet, oltiin liki 10 sekunttia toisia nopeampia ja otettiin luokan voitto. Joo, onhan kyseessä ihan pikkukisatkin, mutta kyllä se onnistuminen on aina onnistuminen! Hypättiin vielä sama rata 110 cm kokoisena rataharjoituksena, missä siis oltiin ihan yksin. Otin ekaksi pari verkkahyppyä, yhden pystylle ja kaksi okserille. Ensin Pyry tiputti molemmat, mutta sitten se skarpistui ja tajusi että esteet hieman nousivat. Ja ei kun menoksi! Ja taas aivan super hyvä! Kerrankin ratsastin itse myös hyvin sen lisäksi että hevonen oli hyvä. Ainoastaan sarjan A-osalle tuli puomi, kun Pyry hieman nyki ohjaa ja jäi turhaan siihen kiinni tuoden pieneen paikkaan eikä se sieltä noussut tarpeeksi nopeasti. Muuten koko rata aivan SUPER


Aivan huippu fiilis! On niin kiva olla tyytyväinen omiin ratkaisuihin ja tekemisiin, kerrankin tuntui että ratsastin oikein! Wipii!

7. kesäkuuta 2016

Kun mahdoton onkin mahdollista

Olen jollain tasolla taikauskoinen ihminen. Tai voiko sitä niin sanoa. Uskon vakaasti siihen että päälleni on langetettu kirous, joka takaa sen että en voi onnistua kenttäkilpailuiden kolmessa osakokeessa. Tai että jos aamulla joku menee pieleen se jatkuu väkisin koko päivän vaikka koittaisin olla positiivinen. Ollaan välillä Roosan kanssa vitsailtu, että aina on joku osakoe mennyt pieleen. Jos koulu- ja estekoe on onnistunut, maastossa on käynyt joku moka, vahinko tai muu äksidentti. Siinä uskossa olenkin elänyt pitkään. Mutta kun aikaisemminkin on rikottu rajoja, tehtiin se nytkin.

Keravan kenttäkilpailut 5.6. - kansallinen avoin helppo - 2.sija

Jäin Lauantaina porukoille Ypäjälle yöksi, etten vaan tällä kertaa myöhästyisi. Aikataulutin, pakkasin ja liikutin vielä Pyryn Karin ohjeiden mukaan. Nukkumaan menin myöhään, lienikö pientä jännitystä ilmassa, ja tunteja yöunille jäi vain pari kolme. Aamuyöstä kuitenkin nousin ripeästi, ehkä hitusen suunniteltua myöhemmin - sillä riskillä etten ehtinyt edes suihkuun enkä meikkaamaan, yhyy - ja aikaistin samalla lähtöä. Nopeasti Pyrylle letti, harjaus ja suojat jalkaan. Autohan oli jo pakattu edellisenä iltana, joten ei muuta kun Pyry, pyörä ja Äiti autoon ja menoksi!

Olimme kouluosuudella klo 9 ryhmän viimeisenä, eli alunperin laskin että riittää kun ollaan hieman ennen 8 perillä. Samaan hengenvetoon laskin ajoajan väärin - amatööri.. (tämä siis viittaus ammattiini) - ja sen takia aamusta tuli kiire kun tajusin että ollaan sussiunakkoon myöhässä muuten. Paikanpäällä kun piti vielä kiertää hokit (joita en jaksannut edes testata la illalla) ja käydä kansliassa, vessassa, ihmetellä, palloilla.. Mitä kisoissa ikinä tehdäänkään. Lopulta oltiin kuitenkin ihan hyvissä ajoin, noin kymmentä vaille kisapaikalla ja oltiin matkalla jopa ehditty hakemaan aamiaista ja evästä! Myönnän oli hieman raskas kaasujalka (mistä olenkin saamassa sakon, kiitos lauantaina Ylöjärven reissun perkule)..

Kouluosuus
Kun hokit oli jaloissa, hevonen varusteissa ja kaikki kondiksessa lähdettiin kohti kouluratoja. Äiti tuli pyörällä samaa matkaa. Oltiinkin tosi hyvässä ajassa verkkailemassa ja ehdittiin siinä seisoskelemaankin tovi. Onneksi, kerrankin näin päin!

Pyry oli verkassa aika hyvä. Ei sellainen super kun valmennuksessa, mutta sellainen.. Hyvä. Verkka oli aika kamalan kalteva ja toooosi pitkä nurmikko, mutta kun se oli kaikille sama, mitä siitä valittamaan. Pohja kuitenkin oli pitävä ja verkassa sain hyvää fiilistä. 

Ja sitten ei muuta kun radalle. Hieman jänskätti kun meillä oli Marko Björs tuomarina (ihan vaan sen takia koska iiik, ihan aito koulutuomari), mutta pakko sanoa näin jälkikäteen että aivan turhaan jännitin. Ainakin minun paperini oli todella asiallinen, siis tälläistä palautetta sitä toivoisi enemmänkin. Ja ennen kaikkea oli selkeästi koko luokassa rohkeasti käytetty numeroita! Ja miten tsemppaavaa kommenttiakin vielä, heh!

Radalla fiilis oli ihan  hyvä. Aloitus oli hyvä, suora loppua kohden ehkä tahti kiihtyi. Aloitettiinkin heti 7. Keskiravi.. No eihän se venynyt mihinkään, pohkeenväistössä Pyry lähti vähän ennakoimaan ja laukkaosuus oli jotain rämpimistä (etenkin ensimmäinen vastalaukka, oikea työvoitto kun sain sen pysymään laukassa). Tai siis rämpiminen on turhan negatiivinen sana, kutsuisin sitä enemmänkin erittäin yritteliääksi ja sitä myöden ainakin läpi asti viedyksi! Radan huonoimmat numerot tulivat vasemmassa laukassa kun Pyry poikitti keskilaukka - harjoituslaukka siirtymisessä ja heti perään rikkoi vastalaukan. Sieltä siis tipahti numerot 5,5 ja 4. Muuten rata olikin 6-7 täynnä! Jopa seitsemän 7! Alakommentti lämmitti kovasti ja allekirjoin kritiikinkin täysin: "Paljon hyvää, käynti saisi olla irtonaisempaa ja matkaavoittavampaa, laukka vielä voimatonta, ajoittain kiireinen ja kaarteissa tasapainovaikeuksia". Ja näinhän se olikin!

Prosentteja saatiin radalta kerättyä siis 63,18% eli virhepisteinä -55,2 joka oli siinä luokan puolen välin vähän karvaammalla puolella, eli 13/20.



Esteosuus
Kun kouluosuus oli piiperretty läpi, palattiin takaisin autolle, otin hokit pois ja vaihdettiin estekamat päälle. Kävin kävelemässä radan ja kuuntelin sivukorvalla tuloksia. Asia mihin kiinnitin huomiota ja mistä minua varoiteltiinkin, oli erittäin tiukka enimmäisaika. Siis oikeasti tiukka.

Tiukkaan enimmäisaikaan lisätään vielä paljon linjoja, on soppa valmiiksi keitetty. Missään ei oikein päässyt oikomaan eikä oikein spurttaamaankaan. Varsinkin Pyryllä tämmöinen rata on todella hankala! Kun pitäisi laukata eteenpäin, mutta esteelle pitäisi ottaa hyvin takajaloilleen. Lisäksi kolmoissarjalle tultiin sisälle okserilla ja ensimmäinen väli oli pitkä ja sarja jatkui kahdella pystyllä... Voin sanoa että kun puoliverisellekin teki eka väli tiukkaa että sai venytettyä väliin, hieman kuumotti lähteä radalle.

Verkassa Pyry oli.. No ihan ok. Vähän semmoinen jalan takana ja ei ihan niin innokas kuin olisin toivonut, mutta ihan ok. Ekat hypyt meni vähän sähläämiseen molemmin puolin, mutta äiti tsemppaili ja viimeinen okseri isompana olikin ihan superhyvä ja sillä fiiliksellä lähdettiin radalle.

Radalta pitää kyllä nyt antaa kaikki kunnia Pyrylle. Vähän yritti kuski kämmäillä, mutta kerrankin oli heppa hereillä. Idea radalla oli mulla kyllä ihan oikea: kaikki mahdollinen missä vaan pystyi etenemään edettiin ja muuten aina ennen estettä hyvin takaisin takajaloille. Siinä kolmoissarjalle lähestyessä näin paikan aivan liian lähelle ja tiesin että jos hypytän sen siitä mihin lähelle sitä olin tuomassa, ei se todellakaan venyisi b-osalle saatika vielä c-osalle. A:n jälkeen Pyry oikein kysyi että venytänkö, mutta tein nopean päätöksen tikata puolikkaan väliin. Aivan huikea hevonen! Oikeasti teki kyllä nyt kaiken ja vielä enemmän. Mitä lopummaksi mentiin sen enemmän häiritsin, nypin ja syöksyin ja silti se hevonen toi meidät maaliin virheettä ja vielä ajassa!

Esteradalla kokonaan nollatulokset sai meidän lisäksi vain 2! Muut saivat yliaikaa tai muita virhepisteitä. Tämä tarkoitti sitä että nousimme jopa sijoille asti väliaikatuloksissa, ollessamme sijalla 5/20 ennen maastokoetta. Virhepistemäärä pysyi edelleen siinä 55,2.


Estekokeen jälkeen käytiin läpäisemässä eläinlääkärin tarkastus ja sen jälkeen kävelemässä maastorata, syötiin ja muutenkin hengailtiin. Maastorata oli mun mielestä kiva. Itseasiassa itse huolestuin siitä että pidin sitä jopa melko helppona. En nähnyt siinä oikein mitään hankalaa, muutama kohta oli missä piti olla huolellinen, mutta muuten se oli aika basic. Tai näin ainakin kävellessä siltä tuntui. Hankalemmiksi kohdiksi laskin lähinää vinolinjan ja puolikkaan coffinnin. Nämäkään ei olleet mitenkään murheita, lähinnä vain asioita mitkä pitäisi tiedostaa ja ratsastaa tarkemmin. Jälkeenpäin kanssakilpailijoiden kanssa puhuessa päädyttiin reiluun mutta hankalahkoon rataan. Mutta silti se oli mielestäni melko helppo ja no jollain tavalla aika pienikin. Tai sitten se oli huolestuttavaa kuvitelmaa :D Tietenkin aika oli tiukka, eli jos aikaan halusi ratsastaa, piti mennä oikeasti kovaa. Ja taas piti muistaa nostaa se nenä ylös ennen estettä.. 

Hyvissä ajoin oltiin hokitettu, varustettu ja verkassa. Äitille sanoin että nyt se saa vain katsoa, ei tarvitse edes kuvata. Halusin että nyt näkee ihan livenä kaiken kunnolla, ei tarvitse tirkistellä pienestä ruudusta. Äiti siirtyikin melko pian katsomon puolelle kun itse aloin verryttelemään. Pyry oli verkassa ihan kamala. Se kiskoi esteelle tultaessa ohjat pois, teki kamalia kamikaze loikkia ja ei ollut yhtään avuilla. Olin ihan varma että kaadutaan radalla kun se oli niin sählä. Väsyttää en sitä uskaltanut, mutta laukkailin kuitenkin reippaasti että sain edes jotain kontrollia. Ja aivan yllättäen olikin jo kohta kaksi minuuttia lähtöön!

Lähdössä sekoilin jotain ihan omiani. Ensin naksautin kellon liian aikaisin päälle, meinasin laittaa kypäräkameran pois päältä... Tällä kertaa kuitenkin saatiin onneksi lentävämpi lähtö kuin Ypäjällä. Tosin otettiin vähän osumaa lähtökeppiin. heh. Ja sitten vaan ne esteet tuli ja meni. Pyry oli aivan super! Loppua kohden hieman aloin nyppimään mutta se vain meni.. Epäröimättä! En edes osaa sanoin kuvailla sitä fiilistä kun hevonen antoi aivan kaikkensa radalla. Aivan kaiken. Vesiesteen jälkeen huomasin että aika on lopussa, oli todellakin kiire ja viimeinen este mentiin vähän riskillä. Kello piippasi kuolemaa maaliviivalla ja jännäksi meni se, että ehdittiinkö ajassa. Mutta vielä pitää korostaa että aivan HUIKEA hevonen, antaa kaikkensa ja tekee kaikkensa.. Olen niin sanaton!


Fiilis radan jälkeen oli niin uskomaton. En ollut edes uskoa että olin tehnyt jotain historiallista. Siis meidän historiassa. Kun vielä kuulin että menimme radan aikaan ja nousimme sijoituksissa toiseksi... Olin aivan sanaton!! Ja olen edelleen, en vieläkään oikein tiedä mitä voisin sanoa.. Ehkä mää vaan sanon et aivan huikea hevonen.. vaikkei se riitäkkään, se on jotain niin hienoa, etten osaa sitä edes pukea sanoiksi.. Tai ehkä vaan nyt oon ihan hiljaa ja jätän tän tähän koska.. en löydä enää sanoja.

niin hieno ♥♥♥

6. kesäkuuta 2016

Aivan nextillä levelillä

Vaikka todellakin palan halusta jo kertoa teille Keravan kenttäkisoista, ajattelin että pitää kuitenkin pakittaa muutama päivä siitä taaksepäin edelliseen valmennukseen joka oleellisesti liittyy Sunnuntain Kerava tapahtumiin. Keravan postaus sitten heti seuraavaksi (siinä se kirjoitettuna odottaa julkaisemista.. heh)!

Perjantaina meillä oli viimeistelevä treeni Karin luona. Pyry oli muutaman yön nukkunut sisällä ja oli taas saanut hieman virtaa kavioihin. Kuitenkin se oli vähän hypätessä hankalampi kuin normaalisti, oli vähän kokoajan puomissa kiinni ja hälläväliä asenteella. Ihan reipas ja menevä, mutta jokseenkin kuitenkin semmoinen roiskiva. Mitään kummallistahan ei tunnin aikana tehty, kaarevaa linjaa ja pientä jumppasarjaa.

Alkuun kuitenkin ratsastettiin hyvin avut läpi. Olin keskiviikkona käynyt ratsastamassa kentällä kunnolla koulua, mutta mikään ei oikein ollut onnistunut. Vaikka kuinka taivuttelin, väistin ja taiteilin niin Pyry oli lopputulemalta vain ihan ookoo, jos sitäkään. Kun taas Perjantaina se oli aivan huikea, Kulki taas niin hyvin ja läpi koko kropastaan! En ymmärrä, ihan kun se oikein skarppaisi valmennuksissa, heh. Karikin oli tyytyväinen ja jopa laukka oli ihan toimivaa verkkaillessa. Että oli hyvä fiilis!

Sitten aloitettiin hyppäämään. Pyry ei oikein ollut jalalla tai paremminkin sanottuna se oli juuri sellainen vähän hälläväliä. Ei oikein lähtenyt jalasta eteenpäin eikä reagoinut mihinkään sen suuremmin. Muutaman kerran hyppyihin tulikin se puolikas askel kun olin jotenkin jo taas tottunut siihen sen räjähtävään intoon missä se lähtee ajatuksen voimasta. No, tänään ei lähtenyt. Ja viimeistään sarjalla sain sen kokea kun ei se yksinkertaisesti mennyt välehin niin isosti. Hirrrveeet huudothan siitä tuli että pistä nyt se luuska liikkeelle (ei se oikeesti niin sanonut, kunhan pääni sen muutti sellaiseen muotoon :D) Seuraavalla kerralla sitten se olikin jo lyhyt väliltään kun yllättäen askel pitenikin. Hupsista.

Muutaman toiston jälkeen se oli vieläkin hieman puomeissa kiinni. Kun tultiin viimeisen kerran vasemmassa kierroksessa oli kuitenkin aivan huikean hyvä ja ero! Kuin salamaniskusta kaikki loksahtikin kohdalleen, pääsin itse jonkinlaiseen balanssiin ja kappas, Pyrykin oli irti puomeista. Ja siihen olikin sitten hyvä jättää ja lähteä Keravalle pitämään hauskaa kuten Kari sanoi.


Minun on edelleen kirjoittamatta se postaus siitä miten tässä ollaan edetty huimasti ratsastajana, mutta pakko tosiaan tähän väliin sanoa miten paljon yhdestä valmentajasta voikin olla apua. Niin hassulta kun se kuulostaakin, ollaan estevalmennuksien avulla päästy kouluratsastuksessakin eteenpäin! Kun saan omaan tekemiseen eväitä Karilta, pystyn niitä kotona treenaamaan, yhdistelen aikaisempiin kouluvalmennuksiin ja muistoihini niistä ja kappas. Meillä on toimiva paketti! Pyry on muutaman kerran valmennuksissa liikkunut niin äärettömän hienosti, että olen itsekin selässä ollut ihan suu auki. Ihan kun yhtäkkiä kaikki palikat vaan naksahtelisi kohdalleen!

Toinen mistä en voi olla kuin kiitollinen, on se, että valmentajaa kiinnostaa. Mitä teen, koska, miten, miten meni, mitä minun kannattaa tehdä. Ja kun ne tulee pitkällä kokemuksella ja ihmiseltä jota arvostaa ja jota selkeästi myös kiinnostaa, on se hienoa. Olen siis jossain määrin päässyt erinomaiseen valmennussuhteeseen jossa valmentajaa kiinnostaa mitä teen. Kari antoi perjantaina vielä vinkkejä lauantain treeniin ja kun tein ohjeiden mukaan.. Niin no, siitä lisää Kerava postauksessa! ;)

Onni on omistautunut valmentaja!