25. joulukuuta 2017

Passien hiittipäivä - mitä niille silloin puemme?

Kun päätin extempore lähteä Amerikkaan ravitallille töihin, minulla oli itseasiassa kaksi suurinta ongelmaa: ensimmäinen oli että miten ikinä tulen tunnistamaan ne hevoset toisistaan ja toinen, osaanko minä varustaa niitä. Mutta ei, nopeasti oppi ne hevoset tunnistamaan ja varustaminen oli helppoa eikä poikennut suorastaan mitenkään kotona varustamiseen. Toki tässäkin ajassa on jo tullut vastaan ihan uusia asioita ja asioita mitä tehdään täällä eritavalla kuin suomessa, mutta pääasiallisesti on ihan iloinen asia huomata, että maalaisjärjellä pärjää tosi pitkälle!

Sanotaanko että pääasiassa hölkkähevoset puetaan kaikki samalla tavalla pääasiallisesti, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ravureille pintelit taakse, peitsareille eteen. Avopäävehkeet ja korvahuppu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja valjaat. Thats it! Ei ole vaikeaa! Hiitti varustus sitten riippuukin paljon siitä mitä hevosta hiitataan. Minulla on nyt kolmesta minun passistani hiittikuvia, joten laitetaan nyt kaikista näistä esittelyt. Ja sanotaanko vielä, että kaikki nämä minun passini hiittavat melko yksinkertaisessa varustuksessa, versus vaikka esimerkiksi Petran kaheli Baby-tamma :D Mutta nyt itse asiaan:



Aloittakaamme vaikka Big Herosta. Big Hero on siis 2 vuotias ravuri. Ja se on yksi niistä poikkeuksista, sillä se myös hölkkää kokolapuista eikä avosuitsilla niinkuin suurin osa tallin "vanhemmista" hevosista. Hiitille Big Herolle puetaan takajalkoihin pitkät takajalansuojat ja etujalkoihin bootsit. Valjastetaan normivaljaisiin, mutta häntäremmillä (hölkkä menee siis sujuvasti ilman) ja päähän shekkivehkeet. Big Hero käyttää vähän vaihtelevasti kokopääaisaa, mutta on juossut sillä nyt joka toisen hiitin. Se pistetään oikealle puolelle. Ja täällä tosiaan pääaisat ovat pääsääntöisesti piikeillä varustettu, myös kilpailuissa.



Seuraavaksi olisi vuorossa 2 vuotias ravuri New Domain, mutta se juoksee niin pelkistetyissä varusteissa ettei siinä ole mitään kerrottavaa.. Pitkät takajalan suojat, korvahuppu ja avopäävehkeet.. Tämä varustus ei siis eroa mitenkään hölkästä muuten kun pintelit on vaihdettu suojiin. Mutta kun niitä kuvia oli tästäkin mussukasta niin pitihän ne laittaa esille! Ja pakko sanoa, että herra näyttää super kivalta juostessaan, mutta.. Se on hieman tyhmä, joten saa nähdä riittääkö sillä pää radoille asti.. Sormet ristiin!



Viimeisenä mun lemppari Johnny eli American Assassin! Johnny on 2 vuotias peitsari, eli se onkin sitten semmoinen mitä ei suomessa tapaa! Ensimmäisen kerran kun ajoin Johnnyllä en voinut kun nauraa. Vaikka se osaakin olla vähän pöljä ja taluttaessa se liikkuu kun täi tervassa.. Silti se on ajaessa niin hauska kun se peitsaa! Sitä on tosi vaikea selittää mutta kun se takapuoli keikkuu niin hassusti, hah! Jokatapauksessa, Johnny on myös yksi niistä tallin poikkeuksista ja se myös hölkkää aina tuosta päähupusta, missä on kupit ja kuppeihin leikatut pienet reiät taaksepäin. Ja niillä se myös toki hiittaa. Muuten varustus ei sitten muuten eroakkaan esimerkiksi Domainin varustuksesta, mutta kaikki petsarit käyttävät sekä raveissa että hiiteillä (jos ei ole laukkatreeni) hobblesseja. Hobbleseiden tarkoitus on siis helpottaa hevosta peitsaamaan ja se myös vaikeuttaa laukkaamista. Ne itseasiassa näyttävät kovinkin monimutkaisilta, mutta niiden virittäminen on ihan yksinkertaista, muutama naru yläkautta ja jalkoihin nuo lenkit ja tadaa! Hieman babyoilia ettei hierrä ja eikun menoksi!

Täällä on myös sallittua ja käytössä niin kutsuttuja ravihobblesseja. Näitä siis käyttävät ihan ravurit ja ihan kilpailuissakin ja ne vaikeuttavat laukkaamista, muttei estä sitä. Niiden tarkoitus on siis helpottaa hevosta ravaamaan. Esimerkiksi entisellä passillani Shilalla oli tämmöiset viimeisellä hiitillä:


Sitten taas esimerkiksi Petran Baby on hiittipäivänä mielenkiintoinen varustaa! Sillä on jaloissa sekä edessä, että takana suojat (tai nykyään pintelit edessä), polvisuojat ja shekkipäävehkeet. Shekkinä oli tällöin kuvanottohetkellä Kanadan sekki, mutta nykyään se käyttää linturautaa. Lisäksi sillä on niinkutsuttu lasso, mikä on siis sellainen musta kuminen lyhyehkö remmi, mikä kierretään leuan ympäri ja kiinnitetään ohjiin. Lisäksi sillä on leukalenkissä kiinni tuollainen leukalevy, joka auttaa sitä hengittämään paremmin. Niin ja se on välillä vähän crazy niin sen kieli sidotaa ulos suusta, sillä yhdellä hiitillä se onnistui siitä puraisemaan palan pois, hyh! Kilpailuissa Babyllä on vielä Murphy-lappu vasemmalla ja ravihobblesit. Eli oikeastaan jos tarkkoja ollaan, niin minun passeilla ei ole vielä paljon mitään varusteita ;)


Ja kyllä, luitte muuten aikaisemmin oikein! Täällä on myös hyvin yleistä treenata peitsareilla laukkaa. Siis kärryillä. Meillä ratsastetaan myös petsareita (vanhempia), mutta kilpailevaa peitsaria Angeliä ei oikeastaan ikinä treenata peitsillä vaan laukalla. Ainut paikka missä sille puetaan hobblesit ja se juoksee tosissaan peitsiä on kilpailut! Minun kesti pitkään tottua siihen että radalla aina laukkasi joku hevosen kanssa. Ja ei, ne ei edes mene kovin hiljaa niillä! Tässä nyt varmaan ainut kuva, jonka satuin nappasemaan Oneidasta laukkatreenissä:


Tuliko lukijoille jotain uusia varusteita vastaan?  
tai iskeytyikö mieleen uusia kysymyksiä?

24. joulukuuta 2017

Hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille! ♡
Terkuin Senni, Johnny ja Rocco 


20. joulukuuta 2017

#halkeaaylpeydestä


Miina tänään Vermon raveissa taas yhden loimen ja 120€ rikkaampana. Hienosti (helposti) ykkönen ajalla 3.02,5!

ISO kiitos kuskille ja kaikille taustajoukoille ♡
#ylpeäponista


17. joulukuuta 2017

Talvi yllätti Amerikan matkaajan

Koska tätähän minä pakenin suomesta! Sormien jäätymistä, lunta, kylmyyttä. Sitä minä lähdin pakoon, sillä vaikka meillä täällä Wind Gapissä on talvet ja kesät kuten Suomessa niin yleensä talvi alkaa vasta joulun jälkeen ja kestää ihan maksimissaan kaksi kuukautta. Ja tälläisiä päiviä mitä nyt on muutama ollut on kuulemma yleensä vain pari kappaletta tammi- tai helmikuussa. Niin mun tuuria, haha!


Ekassa kuvassa selfietime kera Turn Two:n ja toisessa kotihevoset (etualalla Wisenheimer) nauttii vilpakasta talvipäivästä. Viimeisin viikko on ollut kyllä rankka, ei ehkä pelkästään työtahdiltaan (vaikka päivät onkin venynyt 12-19 tuntisiksi) mutta jo pelkästään sillä että kokoajan on vähän joutunut stressaamaan jostain. Maanantaina piti ehtiä liikuttamaan hevoset ennen yhtä, sillä lähdettiin kuskaamaan kolmea varsaa irtopalaleikkaukseen ja samalla reissulla piti matkalta hakea yksi vanhempi hevonen samalle klinikalle kurkkuleikkaukseen. Tiistaina piti lähteä Cherryn kanssa puoli kaksi raveihin ja ennen sitä ehtiä hoitamaan talli (ja uskokaa tai älkää me ehdittiin! ja vielä kirsikkana kakun päällä Cherry voitti!!). Keskiviikkona piti lähteä taas hakemaan varsoja pois klinakalta  ja vietiin samalla reissulla Power klinikalle joten taas piti lähteä jo enne yhtä.. Oli siis aikamoista juoksua! Kun sitten lopulta kolme viimeistä päivää olisi ollut semmoisia kiireettömiä, eiköhän tämä lumisade alkanut kunnolla. Torstaina yöllä oli satanut varmaan 15 senttiä lunta ja rata saatiin vasta 10 aikaan auki.. Ajolista oli pitkä kuin nälkävuosi, joten taas vähän kusahti homma. Kun sitten taas perjantaina nukuttiin vähän pommiin (eli oltiin vasta 6 tallilla, vaikka oli tarkoitus olla ennen 5) ja vaikka näytti siltä että selvitään hyvissä ajoin alkoikin lumisade ja rata lyötiin kiinni... Launtai oli melkein kopio perjantaista, rataa kunnostettiin pitkälle aamuun ja päästiin aloittamaan myöhässä ja päivä venyi ja venyi...

 Onhan täällä kaunista! Sunnuntaiaamu klo 7.05, taisi olla jotain muutamia asteita pakkasta.

Ja siis nythän sitten ajettavia riittää. Itse en hölkkää yleensä kuin 5-6 hevosta plus mahdolliset ratsastettavat, mutta Petralla on yleensä 10-14 hevosta ja tälläkin viikolla yhtenä päivänä neljä hiittihevosta! Siinä ehtii jo hieman tulemaan kiire! Pomothan nauttivat tällä hetkellä erittäin ansaittua lomaa Havajilla, enkä ole siitä siis mitenkään katkera, vaan he todellakin ansaitsevat sen!

No, mutta eiköhän ensi viikko ole helpompi! Onneksi nyt on sunnuntai ja vapaapäivä, sai nukkua pitkään ja käydään varmaan taas ahtamassa itsemme täyteen Dinerissa tai jossain muussa yli hyvässä ravintolassa. Kunhan ensin ollaan ehditty siivoamaan toimisto ja olen hoitanut yhden passini jalat.. Mutta sitten! Ensi viikolla koitan saada kameran mukaan, sillä haluan ainakin kahdesta passistani hiittkuvia, toivottavasti saadaan niitä sitten esille. Varsojakin pitäisi taas kuvailla - kunhan tunteja olisi hieman enemmän niin miksi ei!

Mutta pysytään kuulolla! Loppuun passini Big Hero nauttimassa sunnuntaista ja ensimmäisistä lumista:


1. joulukuuta 2017

Viikon kuulumisia


Täällä ollaan edelleen! Viikot vierii aivan hurjaa vauhtia ja herranen aika kun juuri tajusin, että ollaan oltu jo kuukausi täällä! Hurjaa, koska enää 11 kuukautta jäljellä, huh. Joka tapauksessa paljon on ehtinyt viikossakin tapahtua. 

Yksi iso muutos oli se, että Shila myytiin viime viikolla. On muuten hassua miten paljon ehtii muutamissa viikoissa kiintymään hevosiin ja niistä tulee ihan omia mussukoita! Shila hiittasi vielä tiistaina ja se itseasiassa näytti todella paljon paremmalta lämmitellyssä ja hiitin alussa, mutta oli tosi huono itse hiitissä (rikkoi laukalle) ja Marty lopettikin hiitin kesken kun ei siitä sitten loppu peleissä mitään tullut. Otin kuitenkin kuvia ja voin ainakin näiden kuvienkin perusteella todeta että näytti kyllä paljon paremmalta näissä kuin aikaisemmissa! Ja jalatkin olivat priimat hiitin jälkeen joten voin taputtaa itseäni ylpeänä selkään.




Hiitin jälkeen asiat Shilan suhteen etenivätkin nopeasti, sillä en iltapäivällä (kello taisi olla yhden pintaan) ollut ehtinyt hoitaa kaikkia hevosiani pois kun joku hiippari hiipparoi mun käytävällä ja tsekkaili Shilaa. Otin sen käytävälle pällisteltäväksi ja se ostaja kyseli minulta kaikenlaista tammasta ja kehui miten hyvältä se näytti. Ja lopulta sitten ennen kahta taisi olla jo hevonen lastattuna koppiin ja kohti uutta kotiaan.

Täällä on kyllä tosi jännä myyntikulttuuri! Jo siis sen takia, että nää hevoset menee ihan hetkessä kaupauksi. Meiltä myytiin yksi varsa ihan viikon sisään ja nyt Shila ihan parissa tunnissa! Ja mää olin ihan tippa linssissä kun se lähti, vaikka joo tiedänkin ettei ole mitään järkeä tälläisellä tallilla pitää huonoja hevosia. Bisnestähän tämä on, eikä tällä muuten elä ja se vain menee niin. En ole siitä katkera, mutta toki tämä eka passin menetys kolahti ja jäi varmasti mieleen, vaikkei sen "huonous" minusta kiinni ollutkaan.

Maahan ei silti ehditty jäädä makaamaan, sillä seuraavana päivänä lähdettiin New Jerseystä hakemaan kolme lomalta palaavaa hevosta farmille. Lisäksi keskiviikkona yksi meidän työntekijöistä oli saanut potkut, eli kun oltiin tultu takaisin kotiin joskus puolen yön aikaan huomattiin viesti missä oli tämän työntekijän kaikki hevoset jaettu uudestaan ja lisäksi ne meidän kolme tuotua hevosta jaettu. Tämä siis tarkoitti lähinnä sitä, että nyt minulla on 7 passia. Johnny, Domain, Rocco, Roadie ja Inxs on edelleen ja niiden lisäksi uusina passeina on minulla Chili eli 2-vuotias ravuritamma Chilicheatum ja 2-vuotias ravuriruuna Big Hero. Hauska sattuma sinänsä, että näistä Shilalla ja Chilillä on sama isä!

(Crazy) Domain aamuhölkällä muutama päivä sitten. 

Tässä vielä uusi passini, 2 vuotias Big Hero hiitillä

Viimeiset kaksi päivää onkin ollut vähän kiireisempiä ja "pidempiä" kun Jenny on ollut raveissa ja olen ollut vähän kuin vastuussa hevosten uittamisesta (tai siitä, että joku sen tekee jos minä en) ja samalla hölkkäillyt pari hevosta. On hauska kyllä päästä välillä radalle pois tallin hälinästä, vaikka ei minua yhtään haittaa pelkästään sielläkään olla, sillä hommaa riittää! Keskiviikkona ehdin myös ratsastamaan Angelin (N Angel Among Us), joka on muuten juossut pirun hyvin nyt, sillä se on voittanut nyt viimeiset kolme (ja yhdessä ollut toinen) starttia putkeen! Ihan superkiva tamma ratsastaa, oppii uusia asioita tosi nopeasti ja sen kanssa on tosi hauska touhuta. Tällä viikolla myös - molemmat minun ykkössuosikkeja juoksevista - My Cherry Pie - tamma juoksi toisen voiton putkeen, ja Wisenheimer oli hienolla juoksulla toinen! Niin ja peitsari Oneida Blue Chip juoksi tänään u-p-e-a-n voiton! Ei siis mitään huonoja tuloksia tällä viikolla :)

Tallin stara, Wisenheimer on aivan mielettömän hieno näky juostessaan!

Mutta siinähän sitä. Päivät kuluu aikalailla ripeästi ja kohta varmaan vielä kiireisemmin kun Jenny ja Marty lähtee lomalle ja jäädään jonkinlaiseen päävastuuseen hevosten elämisestä täällä. Heh, ehkä me selvitään siitä! Mutta ei muuta kun seuraaviin kuulumisiin! Edelleenkin saa kysellä jos jotain tulee mieleen, tuntuu etten osaa kertoa mitään erikoista jos sitä ei huomaa kysyä, joten jos joku mietityttää niin kysymään vaan!