27. marraskuuta 2014

Kolme uutuutta

Nyt on tullut pienellä aikavälillä paljon postauksia, joten muistakaa lukea ja kommentoida myös vanhempia! Nyt kuitenkin pakko tulla esittelemään teille kolme uutuutta mitä tässä nyt on hiljaksiltaan tapahtunut!


Ensimmäisenä otetaan käsittelyyn tietenkin blogin uusi ulkomuoto, eli lähinnä uusi banneri! Sain tuosta jouluisesta kuvasta heti vision ja koko yön väsäsin sitten uutta banneria. Tai siis aamun. Saatiin ainakin hetkeksi blogiin uutta ilmettä, mitä mieltä te olette? Kaipaatteko siihen jotain, onko siinä jotain liikaa? Nyt kaikki ideat kehiin niin ehkä seuraava ulkomuoto on vielä hienompi!


Toinen jouluinen juttu totta kai! Tänän vuonna päätin tehdä joulukalenterin, sillä sain Linkka Blogisi-postaukseen elokuussa niin paljon hyviä blogeja että siitä syntyi kokonainen joulukalenteri. Blogit eivät ole paremmuusjärjestyksessä, mutta kyllä, niitä on siellä 24 kappaletta! Valinnan vaikeutta oli, mutta toivottavasti tekin pidätte. Tätä täytyy kuitenkin vielä odottaa tuonne joulukuun ensimmäiseen päivään asti, maltti on valttia ;) Klikkaa itsesi joulukalenteriin TÄSTÄ!


Kolmas ja vielä kaikista huikein juttu on uudistuva Hippola! Vielä ei siis Hippola kokonaisuudessaan aukea, mutta joulukuun ajan saatte pienen herkkupalan siitä mitä on luvassa. Hippolassa siis aukeaa joulukalenteri ja uusi pelkistetty Hippola on nyt sitten avattu. Laitan tähän vielä virallisemman tiedoitteen etten unohda mitään;
Hippolan joulukalenteri on nyt avattu!
Toivotamme teidät kaikki tervetulleiksi uudelle sivustolle. Nyt kaikilla on mahdollisuus rekisteröityä Hippolaan ja olla osa Suomen yhteisöllisintä hevosmediaa.

Ennen kuin kaikki toiminnot uudessa Hippolassa aktivoidaan, arvomme jouluaattoon asti yhteistyökumppanimme sponsoroiman tuotteen tai palvelun – joka päivä! Pääpalkintona 24:nen luukun takana pilkottaa Karolina Liuksialan ja Nipsu Porthan-Broddellin yksityisvalmennukset!
Muut päiväkohtaiset palkinnot julkistetaan heti puoliltaöin Hippolan etusivulla. Joulukalenterin arvonta suoritetaan päivittäin kello 20 ja siihen osallistuvat kaikki Hippolaan rekisteröityneet käyttäjät.
Joulun jälkeen 25.12 päivitämme ja avaamme uuden Hippolan, jolloin kaikki toiminnot aktivoidaan. Uuden Hippolan kautta on mahdollista lukea Hippolaan bloginsa lisänneiden käyttäjien blogeja. Voit lisätä oman hevosharrastusta käsittelevän Blogger-blogisi Hippolaan rekisteröitymällä sivun yläpalkissa olevan linkin kautta.
Joulukalenterin sulkeuduttua Hippolaan päivittyvät kaikkien rekisteröityneiden blogien uusimmat postaukset. Hippola-käyttäjät voivat äänestää postauksia joko peukuttamalla niitä ylös- tai alaspäin. Eniten suosiota ja keskustelua aikaan saaneet blogit nousevat automaattisesti Hippolan etusivulle.
Huikeaa eikö? Huh, olen niin innoissani nyt kaikista näistä jutuista, joten pistäkää ihmeessä kommenttia jos jotain jäi epäselväksi tai askarruttamaan. Siistiä!

365 päivää Lehmän kanssa

Vuonna 2013 ostin itselleni joululahjan 24.11.

Ensimmäinen kuva tammasta kotona

Mitä kaikkea vuoteen onkaan mahtunut? Paljon sairaslomaa ja klinikkakäyntejä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Uskomattomia ilon hetkiä ja epävarmuutta. Vuosi oli täynnä niin paljon hyvää ja melkein yhtä paljon kaikkea huonoa ettei voi uskoakaan. Tavoitteisiin ei päästy edes unelmissamme, mutta toivon että meillä on vielä monta vuotta edessä, joten pidetään tätä vuotta vaikka koettelemusten vuotena.

Miten tamma ikinä päätyikään minulle? Olen varmasti tarinan täällä ennenkin kertonut, mutta se on niin omalaatuinen kertomius siitä, miten talliin asteli uusi hevonen, vaikkei sitä ikinä pitänyt tulla. Satuin selailemaan tylsyyksissäni myytäviä hevosia hevostalli.netin markkinaosioilla. Silmiini osui todella kaunis, kirjava hevonen hyppäämässä. Jäin innoissani lukemaan tekstiä. Tamma, 175 cm. Rakastuin ensi silmäyksellä! 

Kerroin äidille löydöstäni puolivitsillä. Se että olin löytänyt unelmien hevosen. Äiti käski palata maan pinnalle, mutta jääräpäisenä laitoin myyjälle viestiä. Voihan se olla että tamma oli jo myyty? 

Ei kuitenkaan ollut. Vaihdoimme viestejä myyjän kanssa ja aloin tosissani puhumaan äidille. Puhuin siitä "projektina" koulitaan vähän eteenpäin ja myydään isolla rahalla pois (joo ihan kun meillä tehtäisiin niin!). Äiti käski puhumaan isäpuolelleni. Puhuimmekin isäpuolen kanssa rakentavasti ja ennen kun huomasin, istuin pankissa hakemassa lainaa ja olimme varanneet hotellit oulusta. Olin ottanut askeleen kohti ikiomaa hevosta, unelmien kirjavaa.

Oulussa meitä oli vastassa ystävällinen myyjä ja maailman kaunein tamma. Kun vain näin sen seisomassa siinä maneesissa, sanoin jo äidille että tämä se on. Tietenkin piti vielä koeratsastaa ja vaikka tamma olikin kiltti, itse koeratsastus meni päin honkia. Jännitin tammalla ratsastamista todella paljon, sillä pelkäsin ettei myyjä myy sitä minulle. Pääsimme varmaan kahdesta esteestä yli koko tunnin aikana. Se oli silti menoa, maksoin mukisematta tamman, lastasin sen autoon ja aloitimme pitkän kotimatkan. Jo kun äidille puhuin kirjavan hevosen ostamisesta, sanoin että siitä tulee meillä Lehmä. Ja kuinkas kävikään..


Vuodelle minulla oli suuret tavoitteet! Alkukausi 90-100 cm, harraste ja loppukausi tuttaria. Koulua Helppo C-B. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen haaste tuli satulan kanssa. Meille myytiin Allille täysin epäsopiva satula ja sen myötä alkoi hurja pystyyn hyppiminen. Onneksi kuitenkin ymmärrettiin nopeasti mistä puristaa ja vaihdoimme satulan sopivaan, joka vielä tänäkin päivänä on Allilla.



Sopivan satulan löytymisen jälkeen päästiin kunnolla treenaamisen makuun. Tuntui että menimme valmennus kerrallaan kohti suuria tavoitteita. Kouluratsastus oli tamman kanssa todella pahasti vaiheessa, se kiskoi jokaisessa siirtymisessä minut irti satulasta, mikä taas vaikeutti tasapainosta ratsastusta. Päivä päivältä tuntui että päästiin kiinni toisiimme. Tamma sai huimasti lisää voimaa ja energiaa ja siitä pääsimmekin jo seuraavaan ongelmaan. Esteradalla katosi jarrut täysin. Koulupuolella kun aloimme pääsemään ongelmien ytimiin, esteillä vauhti suoranaisesti riistäytyi käsistä.

Kun treeneissä kerran lensin naama edellä jumppatehtävän sekaan, päätettiin hommata tammalle hieman jarruja siihen asti että oppisin ratsastamaan sen rauhallisemmaksi - sitä en tiedä tuleeko se hetki ikinä, heh. Uuden kuolaimen kanssa tamma toimi hyvin, mutta kaikki saavuttamamme luottamus oli kateissa ja meidän piti käytännössä aloittaa hyppääminen alusta. Ihan vain aloitettiin puomeista ja pikku hiljaa nostettiin ristikoksi ja siitä pystyksi ja okseriksi. Pikku hiljaa saaden luottamusta takaisin.



Pian ehdittiin jo kevääseen. Oltiin ehditty käymään tamman kanssa jo muutamissa kisoissa, ottaen yleensä muutama puomi mukaan. Treenattiin jopa maastoesteitä niin hallissa kun pihalla. Kunnes alkoi epämääräinen ontuminen. Kierrätin tammaa klinikalta toiselle etsien syytä tämän mystiseen ontumiseen. Kun kuukauden päivät olimme katselleet tilannetta, määriteltiin syyksi herkät anturat. Pohjalliset kun saatiin etujalkoihin, kaikki tämä epämääräisyys hävisi kuin tuhka tuuleen. Tänä aikana teimme yhdessä paljon kaikkea kivaa, kuten Allin rakastamaa metsässä rämpimistä.

Mukana tuli myös paljon ongelmia. Tuntui että joutui aloittamaan kaiken alusta, tekemään uudestaan jo tuttuja asioita. Kevät mekin siinä ihmetellessä uusia asetuksia ja hakien hyvää luottamusta. Jätin alkukauden kenttäkilpailut kokonaan takaalalle ja treenattiin vain omissa oloissa tamman kanssa.  Päästiin osallistumaan jopa harjoitusmaastoestekisoihin, jossa kuitenkin tipahdin kyydistä. Alkoi tulevaisuus näyttämään taas valoisammalta, kunnes..




Kesä ja kuivuus. Allin ei pysynyt kengät jalassa. Se tiputti viikon sisällä kengityksestä kenkänsä, useamman kerran. Kengittäjän kanssa yritettiin miettiä parhainta vaihtoehtoa ja toivottiin että se pitäisi edes yhden kengitysvälin kengät jaloissa. Minun oli paha olla kun näin tamman kulkevan melkein kolmijalkaisena kun se varoi ilman kenkiä. Kesäkuussa kävimme taas paljon pitämässä hauskaa metsälenkeillä ja teimme kaikkea hauskaa sairaslomailun lomassa.

Heinäkuussa kengät oli pysyneet hyvin jalassa ja osallistuimme ensimmäisiin kenttäkilpailuihin! Luokkana oli harrasteluokka ja pääsimme sen hyväksytysti läpi. Taas näkyi valoa tunnelin päässä. Kävimme myös seurakisoissa Wiurilassa ja saimme paljon hyvää palautetta tamman kanssa. Tekemistä oli paljon ja sairaslomat oli ehdottomasti hidastaneet tavoitteiden saavuttamista. Pääasia oli kuitenkin että tamma olisi terve!

Syksy alkoi meillä super hienosti. Teimme Kisamatkalla-Cupin osakilpailussa todella hyvän rataestesuorituksen pienellä harjoittelumäärällä, kävimme Hattulassa Seppo Laineen valmennuksessa. Kisasimme Ypäjän kisoissa - jotka kyllä päätyivät hylkäykseen rataesteillä - tehden ehdottomasti kauden parhaimman kouluradan vaikkei se hyvä vielä ollutkaan. Löysimme Kari Nevalan valmennukset jotka veivät meitä heittäen eteenpäin.




Ja taas tulee mutta! Sitten tamma onnistui telomaan vasemman takajalkansa tarhassa. Se sai siihen syvän haavan, joka hoidosta huolimatta tulehtui ja tamma jäi sairaslomalle. Ihan kun sitä ei vuodessa olisi jo tarpeeksi ollut! Haavan lisäksi Alli osoittautui yliherkäksi lääkkeille ja sairasloma piteni hieman lisää. Päästiin pitkälle syksyyn ja sitten sattuikin minun ja Pyryn onnettomuus, missä loukkasin oman jalkani ja jouduin jäämään itse sairaslomalle. Tamma humputteli äidin ja tallityttöjen kanssa.

Lokakuun puolenvälin aikaan pääsin vihdoin tamman selkään. Sitä olin todellakin kaivannut. Kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin, tamma oli selkeästi kipeä jostain ja liikkui epämääräisesti. Niinpä päädyimme klinikalle, missä jalat kuvattiin ja takapolvi piikitettiin. Muutaman viikon päästä se piikitettiin vielä uudestaan.

Ja sitten olemmekin jo tässä päivässä näin nopealla kelauksella. Tamma on palaillut pikkuhiljaa takaisin treeniin. Viimeisin muutaman kuukauden löysäily ja saikkujakso on tehnyt tehtävänsä ja kaikki säädöt on kadoksissa. Nyt talvella sitten haetaan parempia säätöjä ja toivotaan ensi kaudella parempaa onnea, ihan noin terveydenkin suhteen.

Vaikka vuosi on sisältänyt paljon epäonnea ja huonoa tuuria, olen silti todella onnellinen että tamman yleensäkään ostin. Se on juuri niin ihana kaikissa persoonissaan etten osaisi enää olla ilman sitä. Mahdottoman hieno tamma, toivon että me päästään vielä pitkälle. Edes pidemmälle mitä kuluvana vuotena. 


Allynclusive W "Lehmä"
24.11.2013 alkaen

26. marraskuuta 2014

Hämeenlinnan seurakoulukarkelot

Saajan Talli 23.11. - seurakoulukilpailut

Muutama postaus aikaisemmin puhuinkin teille hurjasta luokkanoususta. Onhan tässä kenttäkisoissa tullut tuota Helppo A-luokkatasoa hinkattua jo viime vuonna, mutta heikoin prosentein. Nyt olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ratsastaa ensin seuratasolla vakiinnuttaen Helpon Been 63% ja Helppo A luokista alkaa kerämään varmuutta. Sitä lähdettiin tekemään myös Hämeenlinnaan viime viikonloppuna, kun starttasimme auton klo 10 aikaan kotipihasta ja tavoitteena oli saada hyvät radat jo tutustu KN Specialista ja meille todella vaikeasta Helppo A:0.

Sanotaan että lähtökohdat kisoille ei olleet mitkään järin hyvät. Perjantaina lunta satoi kymmenen senttiä maahan ja hevoset olivat vielä kesätossuissa - kyllä, kengitys olisi vasta seuraavalla viikolla..! Lisäksi minulla meni niin pitkään isälläni ja satutin selkäni niin että hevonen joutui jäämään lauantaina vapaalle. Normaalisti ennen koulukisoja käyn hyppäämässä, koska sen jälkeen se on ehdottomasti parhaimmillaan. Melkoisella jännityksellä siis saatiin odottaa millainen vauhtiveikko siellä onkaan vastassa.

Perille saavuttiin hyvissä ajoin, vaikka navigaattori aluksi ohjasikin meidät johonkin hevonkuuseen. Onneksi autossa oli kaksi ihmistä jotka osasivat käyttää karttaa ja perille päästiin hengissä ja ilman kinttupolkuja. Kisapaikalla Pyry käyttäytyi hyvin ja oli todella rauhallinen ja söpöili korviensa kanssa. Onneksi kenttä oli melko hyvässä kunnossa eikä ollut liukas ja saimme hyvin Pyryn käveltyä ennen verryttelyyn menoa.


Kun sitten pääsimme verkkaan totesin heti alkuun että nyt on hevonen sitten niin kamala kun voi olla! Se oli juuri sellainen mitä se yleensä on vapaapäivän jälkeen, levoton edestä ja juoksi vähän joka suunnalta karkuun. Koitin vaan rentoutua itse ja tein paljon siirtymisiä niin askellajista toiseen kun askellajin sisällä. Sain ihan hyvän fiilikset, vaikkei missään nimessä päästy siihen mitä ollaan viimeisimmät kisat esitetty, sellaiseen harmoniseen rentoon hetkeen. Syytetään sitä pirun vapaapäivää ;)

Rata oli.. no ihan hyvä. Parempiakin KN Speciaaleja ollaan tehty tänä vuonna, mutta ei se tosiaankaan huonoin ollut. Se oli koko radan vähän herkkänä, jokainen apu piti tehdä tarkasti, ei liian lujaa vaan juuri sopivasti. Yhtään ei sopinut jäädä istunnalla jarraamaan tai jarru meni päälle. Paperi olikin ihan mukava yllätys, likipitäen kaikki seiskoja, muutamia 6-6,5 ja kaksi tyhmää 5! Jos olisin ratsastanut itse voltit tarkemmin olisimme ehdottomasti saaneet voittoprosentit! Tällä kertaa prosentit 67,2% riittivät 2. sijaan.


Saimme heti radan jälkeen jäädä maneesiin, sillä siellä alkoi Helppo A:n verkka. Pyry pääsi myös palkintojen jakoon, missä saimme nätin sinisen ruusukkeen. Kunniakierrokselle kun piti lähteä Pyry otti taas jostain jotain pulttia ja mentiin hetkin pomppuloikkaa pitkin maneesin keskustaa. Kiitin tuomaria kunniasta - siis kunniakierroksen ratsastamisesta - mutta en suorittanut sitä koska tiesin että siitä ei ole enää paluuta rentoon moodiin.

No, eipä ollut enää tästäkään. Pyry sai taas jotain ekstrabuustia palkinnosta ja sitten oltiin niin hätäisiä ja levottomia että oksat pois. Verkassa sain sen vielä kohtuu hyväksi lopussa ja ratakin alkoi ihan okei.. Sanotaan näin kevyesti ettei samaa rentoutta mitä saatiin edes hippusen verran KN radalle ollut tässä radassa. Korostaen vielä että tämä oli meille todella vaikea ohjelma. Pyry kuumii äärettömän paljon jo yleensäkin ohjelmasta missä on paljon tehtäviä, kuten juuri siirtymisiä. Tässä ohjelmassa oli paljon laukka-seis ja laukka-käynti-laukka siirtymisiä. Meidän napakäännökset olivat myös aika hehkeitä. Ehkä kannattaisi harjoitella temppuja ennen kisoihin menemistä?

Raviosuus ihan ookoo, ei hyvä muttei tuossa mielialassa oikein paremmaksikaan pääse. Peruutus lähti vinoon ja sieltä taas korostui tuo levottomuus, ei malta ei. Napakäännökset.. Voi luoja miksi? Keskikäynti oli hyvää, saatiin jopa 7! Ensimmäinen laukka-käynti-laukka siirtyminen oli hyvä, mutta sen jälkeen vasta show alkoikin.. Pyryn mielestä se tarkoitti että pitää mennä keskilaukkaa kokoajan ja kun tuli keskilaukan aika, lähdettiin kun naton ohjus tukikohdasta. Herra tuli yliherkäksi kaikille avuille, oli se sitten pidättävä tai pyytävä. Kunnialla suoritimme kuitenkin radan loppuun muutamien rikkojen kanssa. Prosentteja 59,4%, ei huono keh!


Mutta hei, pitää ajatella positiivisesti! Helppo An rata oli meille äärettömän vaikea. Emme ole tehneet kun KN vaadittavat laukka-käynti siirtymiset ja Kenttä kutosen laukka-seis siirtymisen. Jokainen siirtyminen kuitenkin tuli, pienen rikon kanssa tai ei. Laukka yleensäkin oli tänään jotenkin parempaa kun aikaisemmin ja päästiin sentään molemmista radoista läpi. Nyt vain lisää treeniä ja lisää ratarutiinia niin eiköhän sitä joskus uskalla aluekisoihinkin koittamaan ;)


24. marraskuuta 2014

Vuosi

Kalliimpaa kultaakin on toveruus, aarrettakin parempi on hyvä ystävyys.


Niin se aika vaan kuluu. Vuosi sitten ostin itselleni joululahjan, joka saapui pihaan 24.11. Oulusta. Pienen kirjavan Lehmä-tamman. Vuosi on ollut täynnä epäonnea, onnea ja molemmista johtuneita kyyneleitä, verta ja hikeä. Jokainen hetki on kuitenkin ollut opettavainen ja antanut paljon. Toivottavasti näitä vuosia on meillä edessä vielä paljon. Tällä viikolla on vielä luvassa "miten meidän vuosi meni" -postaus, mutta nyt saatte nauttia näistä ihanista kuvista joita Pilvi kävi kuvaamassa.

Kuvauspäiväksi tilasin lunta ja luontoäiti oli kuunnellut pyyntöni ja maa oli kauniin valkoinen. Nyt tällä hetkellä täällä on taas enemmän sohjoa ja hiekkaa kun tuota kaunista valkoista ainetta. Kuvista tuli todella kauniita ja niitä oli paljon, joten jouduin hieman karsimaan. Todella iso kiitos kuvista Pilvi Vähämäki, http://pilvipisara.kuvat.fi!








Löytyikö lukijoiden lempparikuvaa?

22. marraskuuta 2014

Kamala luokkanousu

Kun taas palataan pohjalle..


Huomenna on taas aika pistää nuttura kireälle, helmikorvakorut korviin ja valkoiset pintelit jalkoihin. Matka on koulukilpailuihin, Hämeenlinnaan. Tällä kertaa vedin oikein kunnon ässän hihasta ja otin ison riskin osallistumalla kahteen luokkaan, tuttuun KN Speciaaliin ja aivan uuteen tuttavuuteen, Helppo A:0. Kyllä, paljon on temppuja luvassa ja meille vaikeita asioita!

Vaikka vielä harrastetaankin Pyryn kanssa kouluratsastusta seurakilpailuissa, on mielestäni tämä meille suuri askel. Minulle luokkanousu on todella iso paikka. Olisimme ihan hyvin jo viime vuonna kiertää Helppo A luokkia seuratasolla, mutta sen luokkatason nostaminen on vain niin paljon vaikeampaa kuin voisi kuvitella. Miksi kukaan haluaisi palata pohjalle?

Kun en näe enää mitään järkeä Helppo C-radoissa ja olemme seuratasolla vakiinnuttanut Helppo B-radat helposti 60% yläpuolelle, oli aika nostaa kytkintä. Jos haluan koskaan pärjätä kenttäkilpailuissa, pitää niitä kouluratoja treenata ja ennen kaikkea hakea rutiinia. Parempaa paikkaa kun seurakoulukilpailut - ja ensi vuonna miksei myös aluekoulukilpailut - ei ole! Siellä saamme tehdä tasaisen varmaa edistystä ja lähteä tavoittelemaan isompia ratoja - mistä sitä tietää miten pitkälle tässä vielä päästään!


On sanomattakin selvää että huominen Helppo A rata on meille vaikea. Siinä on todella paljon laukkatehtävää ja tunnetusti meidän heikoin askellaji on laukka. Päätin kuitenkin etten voi ikuisuutta paeta näitä tehtäviä. Viime treeneissä teimme jo sujuvia laukka-käynti ja laukka-seis siirtymisiä, se ettei se välttämättä mene kisoissa niin hyvin, olen valmis ottamaan sen riskin. 

Lisäksi näen tässä paljon hyvääkin. Vaikkei me loisteta tuolla radalla, uskon että saamme taas yhden hyvän kokemuksen ja rutkasti lisää pohdittavaa treeniin. Näissä pienemmissä kisoissa on kiva käydä hakemassa tuomarin näkemys sen hetkisestä tilanteesta ja ratkoa mahdollisia ongelmia mitä kisatilateessa tulee.

Ei maalata kuitenkaan piruja seinille
vaan pistetään peukut pystyyn ja tehdään parhaamme!