22. toukokuuta 2015

Tapaus Niinisalo - osa 2

Lauantai iltana käytiin vielä kävelemässä sekä helpon että tutustumisluokan maastoradat. Helpon maasto olikin aivan sama kuin viime syksyn Suokkien Vaativa B, mutta ilman esteen 12 vaihtoehtoa ja veteen alashyppy oli uusittu. Jäätiin ihmettelemään viime vuoden onnettomuus estettä, sitä miten en vieläkään tiedä mitä tapahtui ja miksi. Silti minua ei yhtään jännittänyt. Siinä se este oli, mutta jännitys oli kadoksissa. Muutenkin maaston esteet näyttivät nyt pienemmiltä kuin viime vuonna, vaikka ihan samankokoisia ne olivat. Kulma rannassakin oli jotenkin.. Madaltunut. Ihmeitä tekee kyllä itseluottamus.

Sanoin äidillekin rataa kävellessä, että hieman pelottaa se, kun minua ei siinä rataa kävellessä yhtään jännittänyt. Ei jännittänyt kävellä rataa, eikä nähdä sitä risuestettä. Itseasiassa mulla oli tosi hyvä fiilis ylipäätään. Halusin vain kovasti päästä radalle.


Sunnuntai valkenikin yllättävän pian ja tällä kertaa olin ehtinut nukkumaan jo enempi. Halusin olla ajoissa paikalla, verkata kunnolla ja olla pitämättä kiirettä. Tallille lähtiessä käytiin vielä kysymässä lupa kameralle ja sen saatuamme kiiruhdettiin talliin. Siellä normaali kuntoonlaitto, suojien teippaus ym. Äiti jäi vielä siivoomaan tallin kun me lähdettiin todella hyvissä ajoin kohti kisapaikkaa. Kun nousin hevosen selkään huomasin sen: jännitys iski. Jalat veti ihan veteläksi ja sydän hakkasi. Se olisi menoa nyt!

Käveltiin koko matka kisa-alueelle ja silti oltiin siellä ihan aikasessa. Ehdin muutaman vaativan ratsukon nähdä ennen kuin mentiin verkkailemaan. Verkassa itselle tuli muutaman kerran tosi heikko olo ja jalat ei kantanut sitten yhtään. Yritäpä siinä sitten verkkailla kevyessä laukassa kun jaloista on voimat ihan pois. No, ei ainakaan tarvinnut sanoa että en jännittänyt haha.

Yhtäkkiä huudettiin jo minulle kahta minuuttia lähtöön. Verkkahypyt oli ollut teräviä ja hyviä, eikä yhtäkään hipaisua tullut. Käveltiin rauhassa lähtöpaikalle. 10 sekunnin kohdalla kello päälle ja kameraan virtaa. Ohjia kun keräsi, Pyry alkoi steppaamaan. "Ratsasta"-merkin jälkeen piti ottaa hallittu lähtö, mutta Herra PP olikin sitä mieltä että lähdetään sitten kunnolla. Sen takia heti videolla onkin tuollaista nauron sekaista toppuuttelua. Mutta kyllä videota katsoessa huomaa kuinka jännitin! En muista puoliakaan höpöttelyistäni (tai että olisin höpöttänyt), jotenkin yli-iloinen kun päästiin risustakin yli. Jos joku haluaa tulkata mitä sanon kohdassa 1.40, olen kyllä kiitollinen.

 


Itseasiassa olen vähän yllättynyt miten "kovaa" tulin juuri risulle. Yleensä kun jännitän jään nyppimään taaksepäin (kuten mökki-hauta-nuolenkärki tehtävällä) mutta nyt ratkaisin reippaasti eteenpäin. Samoin tein maastokuvioisella kaariesteellä, mistä olin itselleni radan kävelyssä saanut jonkinlaisen "ompas se jäätävän kokoinen" -mielikuvan. Muutamassa mutkassa meinasi lähteä herra vähän liiankin vauhdikkaasti ja tuntui että kohta ollaan kyljellään kun kanttailtiin mutkia..

Rantaan tullessa tiesin meille tulevan hieman vaikeuksia. Kulma ja urut meni hyvin, alashypylle otin kiinni kuten olin jo ajatellutkin. Nyt uusittu alashyppy oli inan korkeampi ja vesi oli niin korkealla että maata ei näkynyt yhtään veden alta. Tämmöinen suoraan veteen sukeltaminen on vielä herralle toosi vaikea ja työn alla ollu jo useamman hetken. Maanittelin sitä veteen tovin, olin jo kerran lyömässä raipallakin, mutta koska se oli (onneksi) solmussa ohjissa ja harjassa jatkoin vain maanittelua. Ja lopulta se meni sinne! Olin niin iloinen että teki mieli hyppiä riemusta. Huokaisin vain helpotuksesta että se oli siinä, päästään maaliin puhtaasti!

Tai oltaisi päästy. Jos olisin pitänyt ohjat kädessä, sillä kun tultiin vedestä vaikka hoin itselleni estettä, ei hevonen joka tulee pää vinossa lapa edellä sitä kohti, voi vaan hypätä sitä. Tyylikkäästi sujahdettiin ohi. Rantaviivasta vauhtia ja yli keposesti. Sitten loppu matka mentiin haipakkaa, kello kyllä kuoli jo toiseksi viimeisellä esteellä, eli yliaikaa tuli reilu 5 sekunttia. Voi minua typerystä, hevonen oli niin pirun hieno!!




Maaliin tullessa luulin tosiaan pilanneeni puhtaan maaston sillä typerällä huolimattomuudella kun tultiin vedestä, mutta se olikin jo sitten toinen kielto. Ei se käytännössä sitten harmittanut enää niin paljoa kun "mahdollisuudet" ehti karata jo aikaisemmin, mutta olihan tuo valehtelematta aika typerä moka minulta. Hevoseen olen niin tyytyväinen ja taas me voitettiin itsemme: tulimme  ehjänä maaliin.

21. toukokuuta 2015

Tapaus Niinisalo - osa 1

Minun piti heti maanantaina tulla kirjoittamaan Niinisalon reissusta, mutta olen niin väsynyt ja kiireinen etten yksinkertaisesti ole ehtinyt. Näin vähän pidemmän aikaa pureskeltuna ja hieman väsyneenä tulee tämäkin postaus kirjoitettua, mutta toivottavasti se ei haittaa!

Lähtö Niinisaloon oli tuttuun tapaan perjantaina. Kaikki meni suunnitelmien osalta pieleen, meidän piti päästä lähtemään kotoa kolmelta ja olimme vielä varttia vaille kolme kaupassa.. Sieltä heitin Kristiinan tallille laittamaan Jusun kuntoon ja sitten kotiin hakemaan oma hevonen. Ensimmäinen ongelma oli kun ei meinattu saada omaa autoa vaunuun kiinni. Nostopyörä oli niin ylhäällä kun sen sai, mutta ei, ei sen korkeus siltikään riittänyt. Samaan aikaan asuntoauto oli jumissa meidän pihanurmella. 

Lopulta äiti soitti naapurin hätiin ja itse poistuin hevosen kanssa paikalta ennen kuin sain lopullisen hermoromahduksen. Keskustasta Jusu ja Kristiina kamoineen kyytiin ja matka Niinisaloon voi alkaa. Pysähdyttiin Huittisiin syömään ja sitten taas jatkettiin matkaa. Kerran ajoin ajatuksissani risteyksen ohi, mutta onneksi huomasin ajoissa. Perillä hevoset olivatkin tuhonneet viisi pientä paalia heinää. Argh!

Illalla käytiin kävelemässä kerran lenkki kisapaikalle ja mentiin kentällä ihan nopeasti askellajit läpi. 

Illalla hölötystuokio vähän venähti ja yöunet jäikin melko lyhyeksi kun herätyskello soitti jo puoli seitsemän aikaan. Oma startti oli klo 9 ryhmän loppupäässä, lähempänä kymmentä. Iski pienoinen paniikki kun ei minun numeroliivini ollut vielä tullut autolta ja kaikki muutenkin kusaisi hieman aamulla. Onneksi ehdin kuitenkin noin puolisen tuntia verkkaamaan ennen radalle menoa. Verkassa Pyry oli ihan kamala, kipitti täysillä ja heti kun istui alas niin veti itsensä pakettiin. Koitin vaan myödätä ja olla kiva, saada sitä vähän rennommaksi ja tukeutumaan ohjaan tasaisesti. Oli tänään Pyryn mielestä liikaa vaadittu.

Postauksen kuvista kiitos Pilvi & Aleksi ja Anniina (vesileimalliset)! 



Verryttelyn perusteella ja omasta hermostuneesta mielentilastani johtuen en odottanut radalta paljoakaan. Lotta vielä sääsi juuri ennen meidän radalle menoa suitsia kun olivat vähän vinkuralla. Joku maaginen ote siinä Lotalla oli, koska tehtiin elämämme ensimmäinen kohtuu siisti koulurata Niinisalossa! Meillä menee aina Niksulassa kouluosuus pieleen, mutta ei, ei tällä kertaa!

Alku oli ehkä hieman kiireinen, mutta kun päästiin ensimmäiseltä suoralta voltille sain pientä kontrollia omaan ratsastukseen. Lävistäjän myötäys jäi olemattomaksi, mutta jos jostain voi olla ylpeä niin siitä, että tein ainakin kaikki tehtävät oikeissa pisteissä ja huolellisesti. Yksi rikko saatiin radalle, kun viimeisessä vastalaukassa jätin jalan irti juuri uralle tultaessa - paha, paha moka - ja tipahti raville. Sain kuintenkin reippaasti nostettua vielä vastalaukan. Paperit on juuri nyt tallilla, mutta prosentit oli meille kyllä huikean kivat: toinen tuomareista antoi 60,8% ja toinen 61,7%! Maaginen 60% raja meni rikki - vieläpä molempien tuomareiden papereilla (vaikka toinen meidät sijoittikin sijalle 16 ja toinen sijalle 6, mutta sen en anna häiritä, ;))!





Kouluradan jälkeen oli puolentoista tunnin tauko, jonka Pyry sai viettää ihan vain kävellen. Koska olin jo hokittanutkin sen aamulla, käppäiltiin sitten tunnin verran edes takaisin Niinisalon metsissä. Aina kun pysähdyin hetkeksi juttelemaan kavereille, Pyry tuuppasi minut taas liikkeelle. Noniin plösö liikettä ;)

Jotain pientä härdelliä siinä oli kun olin lähdössä verkkaamaan esteille. En ollut jaksanut / ehtinyt / viitsinyt käydä esterataa kävelemässä, mutta kun pääsin kisa-alueelle takaisin juoksin sen puoli hölkällä läpi. Melko hankala oli rataesteet tällä kertaa ja hyvä niin, edes hieman haastetta! Sarjan b-osaankin oli jätetty pienet muurin palaset jotka aiheuttivat yllättävän paljon päänvaivaa ratsukoille ja taisi ennätysmäärä jäädäkin rataesteille. Esimerkiksi viime kesänä vain yksi hylättiin rataesteillä ja nyt niitä oli peräti seitsemän!

Meillä verkka meni oikeastaan niin kuin Niksulassa aina. Muutamia kierroksia laukkaa, pari hyppyä ja radalle. Pyry oli tuttuun Niinisalo-tapaansa terävä ja skarppi. Se tykkää selkeästi hypätä nurmipohjalla ja onkin aina Niinisalossa tai derbykentällä hypätessä parhaimmillaan ratsastuksellisesti. Nytkin se oikein imi esteille, mutta oli kuitenkin niin hyvin kokajan hanskassa että ratsastaminen oli todella kivaa. Radasta ei mitään sanottavaa, muuta kun olen ylpeä ja yksi puomi radalta lopulta saatiin - vain yksi puomi!












Rataesteiltä emme siis saaneet kuin 4 vp ja nousimme lopulta väliaikatuloksissa sijalle kahdeksan. Olin niin ylpeä herrasta, ensimmäinen kerta kuin tuntuu että molemmat osakokeet menee lauantaina edes putkeen! Loppupäiväksi Pyry pääsikin nauttimaan tarhailusta ja illalla sai vielä hoitavat botit jalkaansa ;)

Mutta miten meni sunnuntaina?
Siitä toivon mukaan huomenna lisää, nyt on pakko mennä nukkumaan!

18. toukokuuta 2015

Kisamatkalla-Cup 2015: Mitä uutta tänä vuonna?

Jokainen odottaa varmaan kärsimättömänä kahtakin postausta: mikä on tuo mystinen poni ja miten meni Niinisalossa. Nyt joudun tuottamaan pettymyksen, sillä kumpikaan ei ole vielä tässä postauksessa. Ponin meille jääminen on vielä niin suuri kysymysmerkki, etten viitsi kirjoittaa mitään ja Niinisalo tulee heti kun saan kaikki kuvat - joita aivan ihanat ihmiset minulle jaksoivat kuvata! Nyt kuitenkin hypätään hieman tulevan viikonlopun pyörteisiin ja kurkataan:

Mitä uutta Kisamatkalla-cup 2015?

Tänä vuonna olen yrittänyt panostaa vieläkin enemmän Kisamatkalla-cuppiin ja kehittää uusia juttuja ja houkuttelevimpia palkintoja. Olen meilestäni onnistunut tässä ihan hyvin ja sen innoittamana päätin vielä tehdä tälläisen postauksen, missä kerron teille mitä uutta meillä tänä vuonna on tarjolla. Oli sitten puhe palkinnoista tai muusta tilpehööristä!


Fair Play -Ratsastaja
Ehkä kaikista suurin uusista hankkeistamme tänä vuonna on Fair Play hanke, jossa luokassa kilpailleita ratsastajia tarkkaillaan (hiljakseen) ympäri kisa-aluetta ja puolueettoman tuomarin valitsemana valitaan luokan ratsastajista Fair Play-ratsastaja joka on osoittanut hyvää urheiluhenkeä ja tsempannut ja kannustanut. Fair Play-ratsastaja voi olla kuka tahansa sijoituksesta huolimatta! Lue lisää Fair Play ratsastajasta täältä. Fair Play ratsastaja saa 100 € arvoisen lahjakortin hevostarvikeliikkeeseen ja näyttävän ruusukkeen.


Kilpaile ja voita kypärä
Toinen tänä vuonna uusi hanke on turvallisuuteen tähtäävä. Meillä kaikilla pitäisi aina olla #Järkipäässä! Niinpä kypärän käyttäminen on etuoikeus ei rasite. Näin ollen kokonaistulosten paras ratsukko voittaa itselleen aivan upean Caldene merkkisen kypärän. Kypärä voi olla malliltaan esimerkiksi tämä kaunis Caldene Ultra Plus kypärä, tai mikä tahansa muu malli Ridmerin valikoimista!



Kisamatkalla-este
Esteradalle saadaan uutta ilmettä kun sinne pystytetään ihka oma Kisamatkalla-este! Ihan juuri minun toiveideni mukaan toteutettujen puomien kanssa ja yhdistettynä tyylikkääseen Hippola-lankkuun, tätä ei voi yksinkertaisesti olla hyppäämättä! Nyt siis ei muuta kun kohti estettä ja sen yli.


Käsiohjelma
Vielä yksi suurempi uutuus on käsiohjelma! Nyt Kisamatkalla-cupista löytyy myös oma käsiohjelma mistä voi lukea mm. miten kisamatkalla-cup syntyi, viime vuoden voittajan haastettelun sekä tietenkin yhteistyökumppaneista. Tämä käsiohjelma on siis aivan ilmanen muisto kaikille ja se löytyy sitten kilpailupäivinä niin kansliasta kuin meidän omalta palkintopöydältäkin. Ei muuta kun muistoksi tälläinen!

Ja tiesitkö näistä?
  • Finaaliosakilpailun voittaja voittaa itselleen taitelija Virpi Sinervon muotokuvamaalauksen.
  • Kokonaistulosten paras suomenhevonen voittaa itselleen loimen, ruusukkeen ja Biofarmin lahjoittaman rehusäkin lisäksi Jouhikorut by Katja Vilanderin valmistaman jouhikorusetin.

Joko sinä lähdet kamppailemaan näistä palkinnoista?
Ilmoittautuminen kilpailuihin loppuu 19.5.2015!

15. toukokuuta 2015

Allin valmennus

Tässä on nyt niin paljon kirjoitettavaa, että en edes tiedä mistä aloittaa. Olisi niiiin paljon olisi nyt postauksia tulossa, mutta kun ei tunnu olevan aikaa niiden kirjoittamiselle. Tänään on vielä Niinisaloon lähtö, joten pakkaamista ja kiirettä pitää. Jostain tätä postaus jonoakin on lyhennettävä, joten pakko saada jotain julki. Otetaan sitten vaikka Allin eilinen valmennus!


Koska nyt tosiaan on kiire niin teen vain tälläisen pikaisen postauksen tästä valmennuksesta. Allin kanssa on viimeksi hypätty kunnolla tammikuussa, joten hieman jännittynen fiiliksin lähdettiin katselemaan miltä ne esteet taas näyttikään. Vaikka päivä olikin aivan huikean kauniin aurinkoinen, edellisenä päivänä oli satanu niin paljon että kenttä oli aivan lillua ja siirryttiin maneesiin. Maneesiin ei montaa estettä rakennettu, toiselle pitkälle sivulle pysty - okseri linja (3 askelta) ja toiselle sivulle pieni jumppasarja (pysty - pysty - okseri). Jumppasarjalla välit oli melko rauhalliset, joten tuon sotanorsun kanssa välillä vähän mahtumis ongelmia, heh.

Olin valinnut sille kuolaimeksi tähän valmennukseen nyt pessoan, sillä en tosiaankaan tiennyt miten se ragoisi kun ei olla esteitä hypätty aikoihin. Olin kuitenkin koko valmennuksen ajan jotenkin yli varovainen etten vaan ota yhtään suusta liikaa kiinni. Se näkyikin sitten helposti liian pitkänä ohjana vielä alun hypyissäkin.

Alli oli verkasta lähtien tosi kiva, yhtään mitään protestointia ei tullut. Ensimmäinen laukanvaihto tuli melko massiivisen pukin kanssa, mutta siinäkin oli syynä ainoastaan minun valmistelemattomuuteni. Seuraavilla kerroilla tehtiin jo aivan siistejä ja puhtaita vaihtoja ilman mitään pukittelua. Ensimmäiset hypyt oli vähän tykittelyä, mutta pian se jo rauhoittui. Jumpalla välit olivat tosiaan pikkaisen ahtaat, mutta kun se kerran otti puomin tai pari jaloilleen se tajusi jo itsekin hieman jarrutella väliin. Kerran toin sen julmetun huonosti ekalle jonka takia tippui niin esimmäinen kuin viimeinen ja tamma protestoikin sitten jumpan jälkeen pienellä pukilla. Hyvin se kyllä muistuttaa jos ei kuski ole kartalla, haha.

Valmennuksessa minulla oli turhan pitkät jalustimet, mutta lainasatulassa jalustinhihnojen reijät oli niin hassut että seuraavaksi kun lyhensi niin ne oli jo niin lyhyet että ahdisti. Noottia valmennuksessa tuli liian pystyssä olemisesta esteellä. Olen varsinkin Allin kanssa vähän turhan valmiina jo esteen päällä, sillä kun se hyppää niin voimakkaasti takaa niin sieltä meinaa lentää katapulttina selästä jos yhtään on liikkeen edellä. Viimeisellä okserilla hieman tasapaino horjahtikin kun hyppy oli astetta ilmavampi, mutta muuten pysyin ihan ookoo balanssissa. 

Tässä loppuun muutama kuva ja pieni video pätkä, missä ei ollut ihan kaikkia hyppyjä. Ylpeä saa kyllä tammasta olla ja toivottavasti pian saadaan oma satula ja päästään treenaamaan! :)



14. toukokuuta 2015

Hei hetkinen...?

Mikä tuo on?
Tuo Allin jalan kokoinen tumma karvapallo?


Tulossa pian ;)