25. lokakuuta 2014

Tää on parasta just nyt

Viisi ikuisuudelta tuntuvaa viikkoa siinä meni...


Mutta nyt me ollaan täällä taas! Viisi viikkoa. Ei se ole mikään mielettömän pitkä aika, mutta kun on tottunut siihen että tekee hulluna töitä ja ratsastaa 1-3 hevosta päivässä, oli kolmen viikon täys seis aivan tuskaa. Kaksi viikkoa täysin sohvalla, sitten uskalsi vähän tehdä jotain tallissa. Neljännellä viikolla palasin töihin ja nyt on toinen työviikko plakkarissa. Ja sen lisäksi ensimmäinen viikko kun olen päässyt ratsastamaan kunnolla!

Hieman jännityksellä tänään lähdettiin maneesille, sillä nyt oli ensimmäinen kerta onnettomuuden jälkeen kun pääsin hyppäämään. Mukana oli tosiaan ainoastaan Pyry, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan piti tulla myös Molla. Tammat saivat vapaa päivän ja lähdettiin testaamaan miten jalka kestää. Pakkohan sen on kestää, sillä ensi viikonloppuna on aluekenttäkatsaukset ja ei, en halua enää toistamiseen missata niitä!

Alusta asti Pyry tuntui ihanalta. Olen niin kaivannut sen ihanaa yhteistyökykyistä luonnetta. Mentiin niin nätisti alkuverryttely että olin takuulla pilvilinnoissa. Ensimmäiset esteet olivat yhtä räpellystä. En saanut mitään paikkaa, nypin ja laukka oli kaukana laukasta. Kun uskalsin hieman hengittää ja ratsastaa jalalla eteen, pitää tasaisen tuntuman ja odottaa hypyt olivat hienoja

Ensin hypättiin 80-95 cm rata ja sen jälkeen esteet nostettiin 95-110 cm. Toi hevonen on vaan niin mahtava. Tää postaus on nyt yhtä hehkuttamista, mutta tää on todellakin parasta just nyt. Tätä mää oon kaivannu! Sain Pyryn jopa kerran kieltämään vesimatolle kun nypin sen pään ylös ja yhtäkkiä este oli edessä. Sen jälkeen aloin hieman liikaa taas tekemään ja en meinannut saada rataa aloitettua uudestaan kun ykköselle ei hyppy onnistunut, heh.

Mitään kuvauskalustoo ei ollut mukana, mutta äiti otti mun puhelimella viimeisen radan videolle. Yksi puomi ja muutama paikka lähelle. Hakemista, mutta voisi se olla tuplasti kauheammankin oloista. En tiedä miksi horjahdan nyt noin paljon hypyn jälkeen, tuntuu että se hyppy on välillä niin terävä että se nykäsee ylävartaloa. No, tästä ei ole taas kuin suunta ylös päin!


Voihan hehkutus, mulla on vaan taitava hevonen!

22. lokakuuta 2014

Epämääräinen

Se kuvaa tämän hetken tilannetta. Allin siis.


Nämä on niitä päiviä ja hetkiä kun toivoisi että hevonen voisi puhua. Kertoa mikä on ja mihin sattuuko vai sattuuko. Eilen Alli oli taas omituinen. Se on ollut hieman jäykkä nyt ilmojen kylmetyttyä, mutta vetristyy heti kun pääsee kävelemään reippaasti. Liikkuu mielellään ja ei ole eriskummallinen muuten. Paitsi eilen. Oli aivan omituinen, ei ontunut oikein mitään jalkaa, mutta oli täysin epämääräinen liikkuessaan. Ei ollut puhdas muttei myöskään ontunut tai ottanut lyhyempää askelta. Oli vain.. Omituinen. Kyllä sen tietää kun hevonen ei ole normaali.

Itkuhan siinä meinasi taas tulla. Kun tietäisi mikä on! Joka toinen kuukausi hevonen on sairaslomalla useamman viikon, sitten palautellaan peruskuntoa, taas sairaslomalle. Koska syynä on kengät, koska haava. Tai sitten tälläinen epämääräisyys. Hakkaan päätä seinään ja yritän keksiä mikä on vikana.

Ulkoisia muutoksia on turvoksissa olevat takajalat. Ollaan hoidettu niitä kylmä-lämpimä tehohoidolla (ensin kylmäys, sitten BOT-suojat). Tänään jalat olivat jo paremmat. Liikutuksessa laskee täysin kuiviksi ja normaaleiksi. Leputtaa ehkä oikeaa takajalkaansa enemmän kuin vasenta. Tai sitten olen vain vainoharhainen ja haluan löytää jonkun syyn kaikelle.


Keväällä kun Alli oli kuukausia vain kävelykuurilla mystisen ontumisen takia - joka johtui siis herkistä anturoista ja korjaantui myöhemmin pohjallisilla - kävimme paljon metsässä lenkillä. Alli rakastaa metsässä rämpimistä. Tänäänkin aurinko paistoi kauniisti, vaikka muuten ilma oli jo hyvin kolea. Metsässä Alli omaan tapaansa pisti korvat pystyyn ja käveli kuin pikajuna kinttupolkua pitkin. Sai vain nauttia luonnosta ja innoissaan olevasta hevosesta. Ei mitään tietoa epämääräisestä käytöksestä, liikuttiin oikein energisesti ja matkaavoittavasti korvat hörössä - koko matka.

Maanantaina on sitten suunta klinikalle. Samalla toivon että saataisiin tälle epämääräiselle käytökselle syy, toisaalta tahdon ettei siltä löytyisi mitään. En todellakaan halua että meidän yhteinen retki päättyisi näin pian. Toivotaan että se olisi jotain pientä. Tai edes hoidettava vaiva mikä ei kummittelisi loppu elämää takaraivossa. Mutta ei, en usko myöskään siihen.

Nyt vain peukut pystyyn ja toivotaan jotain pikaisesti paranevaa!
toivottavasti tamma tulee pian kuntoon *sydän*

20. lokakuuta 2014

Sinivalkoinen kisapäivä

Sellaisia päiviä mitä ei hevillä unohda. Ja silti loppupeleissä hyvin onnistunut!


Sunnuntai oli tosiaan kisapäivä meidän hevosilla taas. Itse kävin jo lauantaina tekemässä maastolenkin Allilla - ja ihmeen kaupalla jalka ei edes kiukutellut! Tänään se puolestaan alko kipuilemaan senkin edestä.. No, olen päättänyt kuitenkin mennä marraskuun alussa järjestettävään aluekatsaukseen, joten saa luvan kestää, onhan tässä nyt jo neljä viikkoa maltettu ja katsottu vierestä mahdottoman hienoja hevosia!

Mutta nyt sunnuntaihin. Kyllä sitä alkoi aamulla sateessa miettimään mihin tässä on taas ryhdytty.. Pienet kisat ja monta hevosta mukana, kokoajan saatiin juosta laittamaan toista ja kopittamaan toista. Varusteet päälle ja pois. Varsinkin kun hevoset menivät järjestyksessä Molla, Alli, Molla, Pyry. Huh mitä säätämistä! Ja suurin säätäminen tosiaan sen kanssa ettei Pyryä voi jättää yksin koppiin, joten kun Alli lähti, Molla piti laittaa Pyrylle kaveriksi ja kun Alli oli mennyt, piti molemmat suokit mennä laittamaan kuntoon ja Molla lähtikin jo heti pian jaja.. Että sellaista juoksemista!

Sitten Pyry oli vielä ihan sekopää kokoajan. Se oikesti oli paljon hullumpi kuin ikinä ja se potkaisi Hennan äitiä!! Onneksi osui käteen eikä päähän tai polveen tai mihinkään muualle missä olisi voinut tulla todella paljon pahempaa jälkeä. Kyllä sai poika vähän nenilleen kun tuollain käyttäytyi.. Verkassa se veti köyrylaukkaa ja yritti pukitella. Pari päivää sitten se potkaisi kärryjen aisan vinoon. Sanotaanko että se on hitusen nyt käynyt kuumana?


Mutta nyt niihin kisasuorituksiin. En ala analysoimaan ratoja, pääasiassa kaikki menivät tosi hyvin, paremmin kuin tosiaankaan olisi voinut odottaa! Joka tapauksessa, käydään vaikka hevoskohtaisesti ja aloitetaan meidän pikkuhepasta, eli totta kai super-söpöstä Molla-ponista!

Molla aloitti jo urakan heti kisojen alettua kuin äidin yksi tuntilaisista meni sillä puomiluokan. Riia, pieni ja vasta muutaman kuukauden keventämistä harjoittanut alle 10 vuotias (en muista oliko 8, heh) tyttö. Vähän tuli radalla omtuisia tievalintoja jonka takia äiti keskellä meni ihan sekaisin ja ohjasi ratsukon väärälle esteelle. Tai siis sanoi että meni väärin vaikka meni oikein. Tämän takia saatiin 8 virhepistettä, mutta sitäkin enemmän kokemusta! Ensi kerralla sitten äitikin lupasi opetella radan vielä paremmin ;)

Henna hyppäsi sitten muutaman tunnin päästä Mollan kyytiin ja sääkin oli jo hieman parantunut. Nyt ei enää tuullut niin paljoa ja vesisadekin oli vain kasteleva tihku. Verkassa Molla oli ihan tykki ja radallakin löytyi hyvin nappulat. 60 cm napattiinkin siis 2. sija!

Seuraavaksi Molla starttasi suomenhevosille avoimen 80 cm luokan. Katsoin että esteet näyttivät hurjan isoilta ja tuntui ettei Molla pääsisi niistä yli. Olin itse pihalla Pyryn kanssa, mutta kovasti eivät esteet kolisseet. Ehdin radasta nähdä toisen vaiheen toiseksi viimeisen hypyn ja maalisuoran. Joka päättyikin hieman ikävästi ja poni innoissaan pinkoi kohti kulmaa ja kompastui mikä johti totaaliseen jalkojen sotkeutumiseen ja lopulta pyllähdykseen. Onneksi kuitenkin melko pehmeä tämä romahdus ja kuinka ollakkaan - maaliviivan yli oltiin menty! Kuski ja hevonen säilyivät ehjinä ja palkinnksi hyvästä radasta - ja näyttävästä lopetuksesta - poni ja Henna saivat 3. sijan!







Mollan 60 cm radan jälkeen oli Allin 80 cm luokka. Alli pääsi myös hakemaan Mollan ruusukkeen, joten tamma pääsi heti kunniakierrokselle. Hitsi sitä hevosen ylpeyttä, se oli niin täynnä itseään ja oikein ylväänä kuin tietäen mikä on homman nimi, heh! Palkintojenjaon jälkeen Henna meni heti verkkaamaan tammaa. Se oli verkassa aivan älyttömän hieno. Alusta asti se oikein fiilisteli ja meni tosi hienosti! Ensimmäinen verkkahyppy oli hieman liioiteltu ja sen perään piti hieman takapuolta heittää, mutta tämän jälkeen tehtiin tosi tasaisia ja hyviä hyppyjä. Aluksi otettiin vähän reippaammasta temmosta, mutta kohta Henna pystyi jo paremmin vaikuttamaan myös lyhyemmässä laukassa. Martingaali oli unohtunut kotiin, sekin aiheutti hieman lisähaastetta!

Hyvän verkan jälkeen radalla tuli vähän huonompi fiilis. Maneesissa tamma vähän ahdistui ja se tuli pikkasen jännittyneeksi, joka korostui kuuroutena ratsastajan avuille. Siinä vaiheessa pitää vain kerran potkaista ja olla sillain "hei nyt homma toimii edelleen niin kuin minä sanon". Tamma ei tosiaankaan ole helppo, radalla tilanteet tulevat niin nopeasti ja kun Alli kyseenalaistaa kaikki mitä pyydät siltä, sen kanssa on välillä todella hankala löytää hyviä paikkoja.. Kuitenkin pääsääntöisesti saatiin mielestäni hyvä rata, vain kolme huonoa lähestymistä ja niistä puomia, jopa lyhyen sarjan yli päästiin!

Yhteistuumin päätettiin Hennan kanssa olla starttaamatta metriä, ei haluttu lähteä kiusaamaan hevosta (ja kuskia) kun ensimmäiselläkin radalla tamma jännittyi enemmän. Sen metkut pitää tosiaan oppia tuntemaan ja se vaatii todellakin luottamusta radalle eikä haluttu sen viimeisiä intoja lähteä pilaamaan pieneen maneesiin vähällä treenillä. Hyvällä fiiliksellä ja yhteisymmärryksessä tehtiin tämä päätös.






Pyryn urakka alkoikin sitten viimeisten joukossa. Pyry starttasi siis suomenhevosille avoimen 80 cm ja 100 cm. Niinkuin jo alussa sanoin, Pyry oli jo alusta asti ihan pöheli ja Henna saikin sen kanssa tehdä pitkän verryttelyn ja hyppyjä sai ottaa todella monta. Ainakin Pyry oli varovainen ja irti puomeista. 

Mitä sitten Pyrystä sanomaan. Molemmat luokat se mini luotettavasti nollilla ja otti sitten molemmista luokista sijoitukset. 80 cm 2. sija ja 100 cm sinivalkoinen 1.sija. On se vain aikamoinen rusettihai, vaikka hieman pöheli koko päivän olikin. Hienosti hevoset ja Henna menivät, ei voi ylpeämpi olla!












Kiitos Hennalle hienosta kisapäivästä!
Toivottavasti pääsen itsekin jo kohta kisatoimiin ja treenaaman, motivaatio on ainakin kohdillaan.

18. lokakuuta 2014

Hei, nyt ruokaillaan!

nams aika käydä ruokapöytään!


Minulta pyydettiin muutamaa toivepostausta ja sainkin vision tehdä heti pian ruokintapostauksen. Heti alkuun sanon, että vaikka meillä hevoset ruokitaan näin, muualla takuulla ruokitaan toisin. On niin monia tapoja ja "tapoja" ruokkia hevosia ja meillä on kokeiltu niistä useampaa - ja aina palattu tähän vanhaan mikä on näyttänyt toimivan.

Toiseksi ilmoitan heti olevani "vanhanpolven" ruokkija. Annamme sitä mikä tuntuu hyvältä, kuulostelemme ja seuraamme hevosia ja katsomme tarviiko ne jotain lisää tai jotain vähemmän. Miltä karva näyttää, onko hevonen hyvinvoivan oloinen, tarviiko enemmän heinää tai väkirehuja. Ei siis ole tehty tarkkoja ruokintalaskelmia ja analyysejä vaan toimitaan vanhan mallin mukaan. Ja kuten edellisessä kappaleessa kerroin, se on toiminut paremmin kuin hyvin ja hevosia tarkkaillaan jatkuvasti myös ruokinnan suhteen.

Mutta nyt sitten itse asiaan, eli mitä meidän hevoset syövät?

kuivaheinää

Ensimmäisenä totta kai on heinä. Meillä hevoset syövät kolme kertaa päivässä heinää ja meillä syötetään ihan kuivaheinää pyöröpaaleissa. Talvella iltaheinät höyrytetään tarvittaessa, mutta pääsääntöisesti saavat kyllä mussuttaa heinänsä täysin kuivana versiona! Heinä punnitaan tallista löytyvällä heinävaa'alla ja putet syövät iltaheinänsä verkosta, sillä tuppaavat sotkemaan muuten enemmän kuin syömään, hölmöt eläimet! Määrät merkattu kiloina!

Pyry 3 - 3 - 5 // Alli 3 - 3 - 4  // Molla 3 - 3 - 3

hmm, kauraa!

Päästiinkin jo seuraavaan perusrehuun, eli kauraan. Kaikki hevoset syövät meillä kauraa, tosin tammat vähemmän ja herra PP enemmän. Pyry on pienestä pojasta asti ollut todella huonoruokainen ja se on vaatinut heinän lisäksi todella paljon väkirehuja. Vaikka se nytkin syö niin paljon heinää (uskokaa tai älkää, kyllä jos tuota enemmän antaa heinää ne jää syömättä) silti se vaatii paljon proteiinia ja valkuaista lisäksi. Eli paljon energiaa meidän pikku pojalle! Kauraa hevoset saavat kaksi kertaa päivässä, aamuin ja illoin. Määrät merkattu litroina!

Pyry 1 - 0 - 1 // Alli 0 - 0 - ½ // Molla 0 - 0 - ½

Black Horse Balance kauraton täysrehu

Kauran ohella meillä hevoset syövät Black Horsen Balance-rehua, joka on siis kauraton täysrehu. Ollaan kokeiltu useita eri täydennys- ja täysrehuja, mutta Balance on ollut meille sopivin. Aikaisemmin Molla on syönyt esimerkiksi Racingin Prixiä ja ponirehua, mutta tämä aiheutti sille allergisen reaktion. Lisäksi meillä oli reilu vuosi sitten testissä Blue Chip, joka ei ollut meille sopiva rehu; Pyry olisi joutunut syömään sitä niin paljon, että se tuli huomattavasti kalliimaksi kuin tämä vanha ja toimiva malli. Niinpä palasimme puolen vuoden kokeilun jälkeen tähän rehuun ja olemme edelleen tyytyväisiä siihen! Lisäksi tämä on hyvää rehua esimerkiksi Allille, joka ottaa hieman kierroksia kaurasta. Balancea hevoset syövät myös aamuin illoin. Määrät merkattu litroina!

Pyry 1 - 0 - 1 // Alli 1 - 0 - 1 // Molla ½ - 0 - ½

näistä valmistetaan herkullinen iltamössö

Seuraavaksi päästäänkin purkkiosastolle! Illaksi kaikki hevoset saavat samanlaisen annoksen iltamössöjä, joka sisältää kuvassa näkyviä ainesosia. Lyhyellä kaavalla mössö koostuu näistä:
3 dl pellavaista 
3 dl melassileikeseosta 
1-2 mitallista biotiiniä (purkissa mitta) 
2 mittaa MSM 
½ dl kalanmaksaöljyä
Näiden sekaan laitetaan reilu 2 litraa lämmintä vettä ja annetaan turvota rauhassa. Yleensä MSM on kuvasta poiketen Makanalta tilattua, nyt jäi tilaus myöhäiseksi ja sen takia Racing sai nyt edustaa kuvassa. Biotiini ja kalanmaksaöljy on kavioiden ja karvan hyvinvointiin ja pellava sekä melassi edistämään vatsantoimintaa. Racingin biotiiniin päädyimme sen pitkäkestoisuuden vuoksi, sitä syötetään niin pieni määrä, että se kolmellakin hevosella kestää todella pitkään! Kengittäjä on kiitellyt miten kavioiden laatu pikku hiljaa paranee!

Pyryn lisä iltamössöihin

Lisäksi Pyry saa vielä iltamössöihin lisänä nokkosta. Nokkonen on erinomainen vitamiinien ja kivennäisaineiden lähde ja Pyrylle on ollut siitä kuureittain apua. Sillä on todella helposti rauta-arvot hieman matalalla ja nokkosen avulla sen arvot pysyvät hyvinä ja sille riittää kun se saa sitä kuureittain. Lisäksi se saa lisävitamiinejä, mitkä ei sille missään nimessä ole huonoksi! Tätä Pyry saa noin 3 desiä päivässä, iltamössöjen joukkoon sekoitettuna.

Tarpeen vaatiessa otetaan näistä purkeista..

Seuraavaksi esittelyä kaipaavat tietenkin "tarpeen vaatiessa" -purkit. Eli tässä tapauksessa valkosipuli ja elektrolyytti. Itseasiassa meillä on aina myös tallissa maitohappobakteeria, mutta unohdin hakea sen kuvaushetkellä sisältä kun äiti on nyt antanut sitä koirille kun niillä on ollut vatsat hieman sekaisin. Yleensä valkosipulikin syötetään meillä suoraan valkosipulinkynsinä, mutta sattumoisin oltiin nyt ostettu tämä purkkikin kotiin. Supremen elektrolyytti on ehdottomasti parasta, se on todella hyvä sekoittaa melassiveden joukkoon ja se liukenee veteen kuin veteen hetkessä! Näitä hevoset tosiaan saavat tarvittaessa, jos on jotain flunssan poikasta tai kovaa treeniä, sekä keväisin valkosipulikuurin jolla uskottelemme olevan vaikutusta ötököiden kiusaamisen vähentymisessä. No aina voi toivoa!

Ja lopuksi vielä hevosten ykkösherkkuja - porkkanoita!

Viimeisenä, muttei tosiaankaan vähäisimpänä, tulee tietenkin herkut. Aika pitkä kausi pystytään syöttämään porkkanaa, toisinaan sitten omenoita ja leipää / näkkäriä. Pitäähän vakavasti otettavien mössöjen joukossa olla myös jotain todella lempparia, vai mitä sanotte? Porkkanoita hevoset syövät aamuin illoin, noin 1-2 kiloa (porkkana-arviolta 10-20 porkkanaa per ruokinta) kerralla. Tällä hetkellä meillä on ykkösluokan todella herkullisia  - syön niitä itse varmaan vielä enemmän kuin hevoset, heh - kauppaporkkanoita, jotka saatiin kuljetusvaurioiden takia halvalla. Muuten hevoset saavat tyytyä viljelijöiden kakkosluokan porkkanoihin - jotka eivät kyllä makunsa puolesta paljoa häviä!

Loppuun vielä purkkien ja purnukoiden yhteiskuva - sanokaa "nyt ruokaillaan"!

Kiitos postausideasta ja toivottavasti tämä nyt hieman avasi miten meillä syödään!
muistakaa että on useampiakin tapoja ruokkia hevosia ja tämä on niistä vain yksi.

17. lokakuuta 2014

Vieraskynä: Keskiviikon hyppyurakka

Henna & Milla Finnderby 2014
Tänään saatte vierailevan kirjoittajan, sunnuntaina kisoissa ratsastavan Hennan, tekstiä tänne blogiin. Halusin saada Hennalta fiiliksiä keskiviikkoisesta ratsastuksesta ja niinpä pääsette tekin mukaan nauttimaan niistä. Oli niin ihana nähdä omien hevosten hyppäävän kunnolla ja en voi kun nostaa Hennalle hattua, kolmen täysin erilaisen hevosen ratsastus ei ole mikään helppo suoritus! Nyt enempää jorisematta, annetaan Hennalle puheenvuoro!

Kuka on Henna?

Olen siis Henna Kaskinen, 20-vuotias kenttäratsastaja Lounais-Suomesta. Ratsastusta olen harrastanut noin 8 vuotta, ja hevosia omistuksessani on ollut yhteensä neljä. Ensimmäisen kenttäkisastarttini menin vuonna 2010 Niinisalossa, napaten kauniisti hylkäyksen harrasteluokan rataestekokeesta.

Eli kisaamisen voisi sanoa alkaneen vuonna 2011 (harrastetta ja tuttaria). Samana vuonna ostin nykyisen ykköshevoseni, jonka kanssa olen nyt muutamassa vuodessa raapinut tieni yhden tähden kenttäluokkiin.

Sitten, 8.10. facebookkiini pärähti viesti:
"hennaaa, mitä teet 19.10?
Mulla on semmoset hevoset kun Molla, Pyry ja Alli ja ne haluis mennä estekisoihin sillon :)"
Mitäpä muutakaan siinä voi tehdä kuin suostua. Kuulostihan se kivalta - etenkin, kun kyseessä on pikkuiset kisat, eli ei tarvitse ottaa ihan hurjasti paineita kuitenkaan.

Olenhan minä näitä hevosia nähnyt, eikö se riitä? No, ei se ehkä ihan riittänyt, joten sovittiin, että kävisin tunnustelemassa näitä pikku panttereita ennen kisoja. Siispä keskiviikkoaamuna suunnistin kohti Sennilää (Molallaa, Pyrylää ja Lehmälää?)

Senni ja hänen äitinsä toivat hevoset maneesille, jonne loistava ratahenkilökunta pisti pikkuisen radan pystyyn. Oli suhteutettua linjaa, kapeaa estettä, sarjaa… Sopivat setit siis!

Molla

Ensimmäisenä sain alleni Mollan, jota olin nähnyt vähemmän, mutta josta olin kuullut sitäkin enemmän! Ensimmäinen oma hevoseni oli piensuomenhevonen, joten oli ihanaa päästä taas sellaisen selkään.

Alkuverryttelyssä jo ihastuin poniin. Molla liikkui reippaasti eteen, kuunteli hyvin ja askellajitkin tuntuivat oikein hyviltä. Lähdin siis tasaisella maalla verryttelyn jälkeen hyvillä fiiliksillä loikkimaan pientä kavalettia ja jo ensimmäisessä hypyssä tunsin, että poni kyllä tietää, mikä on homman nimi. 

Verryttelyloikkien jälkeen aloin hypätä rataa pienissä osissa. Molla oli ihan tykki! Pörrökorvat hörössä se vaan vilisti menemään innosta piukeana jokaisen eteen tulevan härpäkkeen yli. Muutamia huonompia lähestymisiä tein, kun paikka ei osunutkaan ihan kohdillen mutta poni hyppäsi silti tökeittä joka kerta. Kun rata sujui n. 60cm korkeudessa mukavasti, esteet nostettiin n. 80cm:n korkeuteen, joka tulisi sunnuntaina olemaankin mentävä korkeus. Senkin Molla meni täysin kyselemättä, joten päätimme lopettaa siltä erää siihen. Hyvät fiilikset jäi, poniratsastelu on aina kivaa mielenvirkistystä! ;)

p.s. Kiinnittäkää huomiota Sennin tanssiin, ihana! <3 i="">

Toimituksen huom. Minusta oli niin ihana nähdä turbomummo hyppäämässä kunnolla. Sillä ei ole aikoihin (varmaan tänä vuonna ollenkaan!) hypätty mitään yli 60 senttistä estettä. Henna pääsi niin hienosti kiinni heti tamman sielunelämään ja meno oli niin helpon näköistä. Voi että tuo poni osaa olla suloinen!

Alli 

Mollan jälkeen kapusin Monsterin kyytiin. En jostain syystä osannut jännittää juurikaan, olin jo automatkalla päättänyt olla putoamatta. Alkuverryttelyssä keskityin 100%, koska halusin todella tunnustella kunnolla, millaisen otuksen selässä olen. Yritin itse pysyä mahdollisimman rentona koko ajan, jotten kaivaisi itselleni kuoppaa jännittämällä, jolloin hevonenkin jännittyisi.

Kun tein ensimmäisen hypyn kavaletilla, huomasin, että hevosen hyppy todella tuntuu isolta - juuri kuten Senni olikin etukäteen maininnut. Tunsin, että jos jäisin hiukankaan jälkeen hypyssä tai vaihtoehtoisesti olisin vähänkään edellä hypystä, mitä luultavimmin pääsisin maistelemaan maneesin pohjaa. Hyppiminen oli siis varsinaista aivojumppaa, keskityin joka hypyssä täysillä siihen, että oma asentoni ei horjuisi. Omat hevoseni kun ovat kaikki hypyltään suhteellisen tasaisia (lue: laakahyppijöitä :D), mikä tarkoittaa, että tämä kokemus oli ihan uskomattoman antoisaa! Aika nopeasti sain palaset kohdilleen päässäni, jonka jälkeen hyppiminen alkoi sujua jo paremmin. Aloitimme n. 80cm:n korkeudesta, jonka jälkeen nostimme esteet 100-115cm. Sarjan kanssa oli jonkin aikaa vähän keskustelua, mutta pääsimme tästä kinastelusta yli, jonka jälkeen Alli hyppäsi sarjankin oikeassa korkeudessaan oikein hyvin. Radalla jätin muutamat tärkeät päätökset tekemättä, joten pari kertaa jäätiin vain laukkaamaan paikalleen, jonka jälkeen tietysti paikatkin olivat hakusessa, kun jätin hevosen väleissä vähän yksin.

Hypyn ollessa näin voimakas, kyselin Senniltä, ovatko he hypänneet paljon trippeleitä. Olin vain äärimmäisen kiinnostunut siitä, miten Alli hyppää trippelit (osuuko ratsastajan pää kattoparruihin?). Siispä Senni pisti meille trippelinkin pystyyn "kokeile itse, niin näet" -meiningillä, JEE! Innostunut hullunkiilto silmissä lähestyin trippeliä ja… Täydellistä. Lehmä teki trippelille ihan loistavia hyppyjä. Ihan loistavia. Vau!

Ei Allilla ainakaan kapasiteetti lopu, hypyssä on ihan uskomattoman paljon voimaa! Senni saa tästä vielä aivan upean hevosen, joka hyppää vaikka taloja!

Hevosen miellyttämisenhalu on selkeästi suuri (kuten on hevonenkin, hehehehe), mikä on kyllä mahdottoman hienoa. Sennistä ja Allista tulee vielä loistava pari, vaikka se viekin vähän aikaa, sillä Lehmä ei tosiaan ole ihan helpoimmasta päästä ratsastaa.


Toimituksen huom. Neiti Lehmä on viimeksi päässyt hyppäämään kunnolla Kari Nevalan valmennuksessa, aikoja, aikoja sitten. Oli niin huojentavaa nähdä ja nostaa esteitä tietäen että Henna hoitaa homman kotiin. Hennalla on itsellä ykköshevosena tamma ja se pääsi niin hyvin meidänkin pikku lohikäärmeen kanssa kärryille. Tamma ei vielä itsekään tiedä miten paljon voimaa se sisältääkään, talvella on siis paljon treenattavaa! 

Pyrppänä

Viimeiseksi eniten jännittämäni hevonen - Pyry.
Pyryä olen nähnyt lukemattomia kertoja, muutaman kerran jopa rapsutellut nenän päästä. Mutten ole koskaan käväissytkään selässä. Tuntui hassulta kiivetä sinänsä "vanhan tutun" selkään.

Verrytellessä huomasin huoleni olleen turha, PP oli juuri niin kivanoloinen kuin on puhuttukin. Kuunteli pienimpiäkin apuja hienosti, melkein riitti, kun vain ajatteli siirtymistä mihin suuntaan tahansa. 

Pyryn hyppy tuntui IHANALTA. Oli sellainen olo, että vaikka nukahtaisin sen selkään, en heräisi, kun PP ylittää esteen. Lehmän katapulttihyppyjen jälkeen oli suorastaan huojentavaa loikkia Pyryllä. Jokainen este - korkeudesta riippumatta - ylittyi niin tasaisesti ja mukavasti.

Senni antoi minulle pari vinkkiä, miten Pyryllä kannattaa lähestyä esteitä. Tein neuvojen mukaan, ja hypyt paranivat heti. Allekirjoitan kyllä minulle sanotun virkkeen "Pyry hyppää mitä, mistä ja miten tahansa", juuri siltä se tuntuikin. Ei aikomustakaan pysähdellä tai ohitella, PP:llä oli selkeästi ajatus esteistä YLI.


Toimituksen huom. Tämä oli ensimmäinen kerta onnettomuuden jälkeen kun Pyry pääsi hyppäämään kunnolla. Ei ole kyllä Pyryn voittanutta, se hoitaa aina homman kotiin, vaikka viimeinen rata olikin reilu 115 cm. Kyllä sitä on itsellä vain käsittämättömän hieno hevonen (tai itseasiassa kolme!) *sydän*
Fiilis koko "urakan" jälkeen oli kerrassaan loistava. Ei pelota - ainakaan tällä hetkellä - sunnuntain kisat lainkaan. Hevoset olivat kaikki kivoja ja tuntuivat siltä, että vievät minutkin kyllä puomien yli :)
P.s. Pyry voitti päivän-söpöimmät-korvat -tittelin!
Hurjan iso kiitos Hennalle keskiviikosta ja toivotaan sunnuntaille hyviä ratoja! 
On hienoa kun on hienot hevoset ja taitava ratsastaja vai mitä sanotte?