30. joulukuuta 2011

Vuoden viimeinen postaus kääntyy mietteisiin

Ensin minun piti kirjoittaa hieno, iso, pitkä, laaja postaus siitä miten on vuosi mennyt. Kuten yhteenveto. Mitä tapahtunut ja miksi. Sitten sain mahdottoman ketutuskohtauksen mikä on jatkunut kolmesta asti ja ei, siihen loppui into. Siksi tämä vuoden viimeinen postaus on sellainen missä kerron siitä mitä olen itsestäni ja ympäristöstäni oppinut. Liittyen niin hevosiin kun elämäänkin.


Opin tänä vuonna itsestäni etten pysty olemaan täydellinen. Kukaan ei pysty. Minulla oli kuitenkin pala täydellisyyttä. Maailman rakkain Lurppa. Se oli pala sitä minun täydellisyyttäni. Pala sitä missä uskoin siihen että minusta tulee vielä jotain. Pala sitä mikä valoi uskoa. Vaikka Lurppa ei fyysisesti ole enää minun luona, se usko minuun on sisälläni. Se kertoi minulle sen ettei täydellisyyttä ole. Muut eivät näe Lurppaa täydellisenä. Koska heille se ei ollut täydellinen. Minulle se oli.

Lurpan lähtiessä pois, opin, että en pysty olemaan täydellinen. Aina minusta, niin ihmisenä kuin ratsastajanakin, löytyy virheitä. Kuulen vähintäänkin 7 kertaa kuukaudessa jostain virheestäni. Oli se sitten läski perseeni tai itsetuntoni, aina se sattuu. Mutta en mahda mitään. Olen tälläinen ja ymmärsin etten voi muuttua muuksi. Minut joko hyväksytään tai ei, mutta (kiitos maailman rakkaimman luppakorvan) ymmärsin että minua ei voi muuttaa muuksi ihmiseksi kuin olen.

Ratsastaessa olen oppinut että kaikki lähtee oikeasti motivaatiosta. Saatan harmituksessani itkeä matalaa estekorkeutta. Hei ihminen, haloo. Jos olen motivoitunut, jaksan jatkaa pienillä, jaksan jatkaa teknisillä harjoituksilla. Kun yritän ja keskityn, osaan ja opin. Ratsastuksessa ei ole kyse siitä kuinka korkean esteen ylitän tai kuinka vaativan liikeen suoritan. Siinä on kyse hevosen ja ratsastajan kommunikoinnista. Lurppa opetti senkin minulle.

Tämä postaus on siis täysin omistettu Lurpalle. Maailman ihanimalle hevoselle joka opetti minulle paljon tärkeitä asioita näiden lisäksi. Kuten kärsivällisyyttä, tärkeyttä ja rakkautta. Niitä ei voi sanoa osaavansa ikinä. Minäkin opin kokoajan, lisää ja lisää. Itseäni harmittaa että kirjoitan tälläisen asian vuoden viimeiseksi postaukseksi. Tämä kuitenkin on ollut niin paljon nyt esillä joulukuussa että päätin purkaa sen. Kaiken sen, mitä olen miettinyt itsestäni. Sen ettei täydellisyyttä tavoita rahalla tai maineella. Sille on aivan muut kriteerit.

Kiitos kaikesta mitä opetit minulle!
Karats 1998-2011



29. joulukuuta 2011

Vuoden huipentuma - ARVONTA!

Tosiaan vuosi 2011 lähenee loppuaan. Vielä on ainakin tämän lisäksi tulossa yksi postaus, josta on luvassa melkoinen. En tiedä vielä onko se lyhyt vai pitkä, mutta ei se mitään, tiedän että sen tulen kirjoittamaan :) Mutta koska vuosi lähenee loppuaan, on aika nyt pitää viimeinen mahdollinen lukija-arvonta! Kaikki pitivät jouluarvontoja, ei hätää, nyt on luvassa uuden vuoden arvonta. Palkinto ei ehkä ole maailman huimin, mutta ei sitä ole pakko lunastaa. Palkintona tällä kertaa hieno valkoinen "bling bling" raippa!




Arvontaan osallistuminen on helppoa, mutta valitettavasti siihenkin tarvitaan jotain. Tällä kertaa sinun pitää valita vuoden paras postaus ja perustella (muutama sana, tai pidemmin, oman mielen mukaan) miksi juuri se. Eli kommentoi tähän seuraavat asiat:

1. Nimesi / nimimerkkisi + sähköpostiosoitteesi, mihin voin mahdollisen voiton osuessa ottaa yhteyttä
2. Vuoden paras postaus. Miksi juuri se?
3. Parannus ehdotuksia tai muuta palautetta. Myös muu kommentti otetaan vastaan! Haluatko vaikka sanoa minulle jotain? Antaa vinkkiä? kaikki otetaan nyt vastaan!

Osallistuminen ei siis paljoa vaadi! Toivottavasti saadaan iso arvonta pystyyn!  Tietenkin voi kommentoida ja vastata arvontaan, vaikkei haluaisikaan osallistua raipan kohtalon arvontaan :)

25. joulukuuta 2011

Jouluniloa!


Hyvää joulua ja kiitoksia kaikille lukijoille!

22. joulukuuta 2011

Valmennuksen saldo: viisi onnistunutta stoppia, mutta super hevonen

Siinäpä meni sekin valmennus! PUH, olipas mielenkiintoista. Ihan järjettömän kiva päästä pitkästä aikaa kunnon valmennukseen. Vauhtia ja tilanteita riitti, välillä oli kuski hukassa ja tuli kieltoja, mutta pääpiirteitesti olen todella ylpeä herrasta joka sai paljon kehuja. On kuulemma tullut nyt paremmaksi, hienoa hienoa! Korostaen tietenkin että tällä kertaa vauhtia oli.. (pahoittelen kuvia, kaapattu videolta!)



hoho.. Tosiaan ilmoitin heti alkuun Pikelle että on ollut hieman taukoa ja sen kyllä näki.. Verkassa Pyry tuntui vielä ihan kivalta ja rennolta, hieman reippaalta. Mutta herranen aika kun alotettiin kavaletti ympyrällä, hevonen sekos ihan täysin! Toisen kavaletin jälkeen lähti ihan lapasesta, mentii sellasta neliä hetki, pari pukkia ja sit seinään stoppi.. Hoho, voi toista ku toisella oli kivaa. Mentiin ensin ympyrällä kavaletteja siis molempiin suuntiin ja pikku hiljaa parani ja alkoi kuuntelemaan. Edelleen tuli hirveellä halulla kohti kavalettia, eli piti aina vähän olla tiiviimmin tällä kertaa.

Sen jälkeen tultiin ravitehtävää. Tämä siis löytyy ekana tuosta videosta (kaikkea ei saatu kuitenkaan kuvattua, koska isäpuoli nosteli puomeja sitten lopputunnista jne). Eli ravissa puomi ja okseri. Tyhmiä kuskin mokia osa, mutta herra oli innoissaan ja hyppäsi nätisti. Viimeinen tuli jo selvästi laukassa, mutta kuitenkin hyvin. Tämän jälkeen tultiin pari kertaa kavaletti-kaveletti ja ristikko-puomi-ristikko-puomi-ristikko jumppaa. Tää oli tooosi kiva tehtävä, Pyry meni tosi kivasti, vaikka ekalla kerralla hieman tulinkin huonosti ja laitoin liikaa painetta (jahtasin). Ei kuitenkaan tuon herran askeleilla tarvii noita välejä reippaammin tulla, meinaa vaan välillä unohtua.

Tämän jälkeen ensimmäinen pieni "rata". Eli tosiaan kavaletti, kavaletti, ristikko-jumppa, kaveletti ja sen päällä vaihto, kavaletti ja keltainen lankku pysty ja ristikko-jumppa. Tässä jopa tuli meidän eka kielto! Rata meni ihan hyvin, heti ekalla kavaletille toin huonosti ja tuli lähelle. Ristikko jumppa hyvin, niinkuin muutoinkin, tosin hieman oli vauhtia ehkä liikaa. Ensimmäinen ongelma tuli lankulle. Tosiaan jäin itse vain istumaan kyytiin, pohkeet irti ja päästin pitkälle. Siihenhän Pyry sitten sanoi että hetkinen neitiseni, en ajatellut että vain istut siellä ja heitti sivuun. Se oli sellainen herätys taas. Ei todellakaan pelännyt lankkua, kunhan oli jotain kusetuksen makua. Seuraavalla kerralla kun oli vain pohkeet lähellä niin ei ollut mitään ongelmaa. Näette kyllä radat videolta, joten katselkaa siitä.

Sitten tultiin Pyrylle tosi vaikeaa tehtävää, innari (2,5m) okseri (lyhyt kolme) linjaa. Muuten innarikin olisi varmaan ollut ihan helppo MUTTA! Korkeus oli sen 70-80 cm pystyillä ja niiden alla oli portit.. Tultiin kerran molemmista suunnista, eka oikealta, sitten vasemmalta. Ja heti ekaksi tuli kielto. Oli varmaan omaa vikaakin, kun jännitin hieman lyhyttä väliä. Ja aina oikeasta kierroksesta Pyry tiputti ekan! Niinkuin jo aikaisemmin havaitsin, pitää sitä oikeaa laukkaa alkaa tosissaan treenaamaan, vaihdoissakin huomattavasti vaikeampi. Mutta muuten ei ollut linjalla vaikeuksia. 

innari-okseri linja, 95 cm


Tätä ennen hypättiin pieni rata, mutta en tiedä miksen kuollaksenikaan muista miten se meni! Heppa kuitenkin meni hyvin, se oli pääasia.. Sitten hypättiin loppurata. Radalla esteet oli 60-100 cm eli ihan kaikkea kavaleteista metrin oksereihin. Videolla ei kokorataa näy, joten saatte nyt kuulla sen tälläin. Aloitettiin siis innari-okseri linjalla, sitten ristikkojumppa, innari-okseri linja uudestaan, keltainen lankkupysty, hevosopisto lankku, vasemmalle sininen okseri ja lopuksi ristikko jumppa. Radasta jää tosiaan tuo hevosopistolankusta eteenpäin kun kari alkoi nostamaan puomia.

Mutta tosiaan voin sanoa että parhaiten heppa hyppäsi sen sinisen okserin, millä oli korkeutta metri! Tuli hyvin ja hyppäsi aivan ongelmitta! Ristikko jumppa meni aina oikeastaan hyvin. Mutta siis tosiaan. Rata alkoi innarilla ja otettiin siihen sitten heti kielto. Ja toinen. Siinä vaiheessa komensin hieman raipalla. Nämä molemmat oikeasta laukasta. Sitten hyppäsi, mutta taas eka tippui. Muuten hyvin linja. Ristikko jumppa taas hyvin, taas liikaa kyllä vauhtia. Sitten uudestaan innari okseri linja, mitä ennen tein ympyrän ku oli hieman vauhtia liikaa, ja nyt toooosi hienosti! Ei yhtään epäröintiä vasemmassa laukassa ja ihan puhtaasti. Sen jälkeen oli hieman erimielisyyttä suunnasta ja tuli hölmö kiemura. Ja sitten taas oikeassa laukassa lankkupysty ja kielto. Olin taas hieman nukuksissa ja askel ei sopinut, joten yritti ohi. Seuraavalla kerralla laitoin liikaa painetta jonka takia sitten tippui.. Hevosopisto hyvin ja loppu radassa ei mitään ongelmia!

Kiellotkin loppuivat siihen. Hypättiin vielä kerran lankkupysty ja hevosopisto ja meni tosi hyvin, tosin hyppäsin eka vain lankun ja sitten oli laukka sekasin ja jätin menemättä hevosopiston. Ja kaikenlisäksi aloin sitten säätämään laukan kanssa ja plaah.. Sen jälkeen linja menikin hyvin. Ihan lopuksi otettiin lyhennetty rata, innari okseri linja ja hevosopisto pysty. Ja hyvin taas herra hyppäsi. Eli kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen!

keltainen lankkupysty 100 cm
Valmennuksen jälkeisiä loppuhavaintoja vielä! Eli tosiaan huomasin että kaikki kiellot (ensimmäistä ratsastajan matkustamiskieltoa lukuunottamatta) tulivat oikeassa laukassa. Innari ei ollut vasemmassa ollenkaan vaikea, oikeassa miltein "mahdoton". Eli tosiaan tämä vaihdoissakin sama. Vasemmalle vaihtaessa siisti vaihto, mutta oikealle hyppää ja kiskaisee irti satulasta. Eli treeniä nyt oikeaan laukkaan, että saadaan kondikseen. Toinen hyvä havainto oli että herra pitää taas klipata! Tosiaan oli niiiiin hikinen ja pitkäkarvainen että odotan jo tammikuuta että pääsen taas klippaamaan sen.. 

Mutta sellainen valmennus tällä kertaa. Tässä teille vielä RAW video, eli ihan sitä itseään ;) Kaikki Piken kommentit ei sitten ole minulle, vaan saattaa ohjeistaa edellistäkin ratsukkoa jossain vaiheessa, en nyt muista onko tässä vai ei, mutta silti. Innolla seuraavaa valmennusta odottaen! Pike kovasti kehui että on tullut paremmaksi, tietynlaista rauhallisuutta tullut, mutta samalla haastetta. Eli tästä on hyvä taas jatkaa :)

Pitkästä aikaa valmennukseen!

Tänään pääsee pitkästä aikaa hyppäämään! Eli tosiaan kello 18 on Piken estevalmennus, saapi nähdä miten tuo herra käyttäytyy. Sunnuntaina ja Maanantaina kävin ratsastamassa koulua kentällä, oli tosi mielenkiintosta ja kivaa. Sunnuntaina Pyrde toimi tosi tosi hienosti! Harjoteltiin sunnuntaina vastalaukkaa ja laukanvaihtoja. Vaihdot onnistui tosi hyvin oikealta vasempaan kierrokseen, mutta toinen oli vaikeampaa. vaihtoi tosi helposti ristilaukalle ja teki sellainen pompun ja lähti vaihdon jälkeen puskeen eteen päin. Harjoitusta harjoitusta.. Maanantaina taas hieman rennommin, ihan perus askellajit ja muutama vaihto harjoitukseksi. Tiistain ja Keskiviikon äiti liikutti kun ite olin töissä ja eilen oltiin Riihimäellä moikkaamassa ex-pomoa. Ja tänään tosiaan valmennus!

Nyt sitten alan tekemään ensi vuoden tavoitesuunnitelmaa, kisa- ja valmennussuunnitelmaa siis. Katsotaas millaianen siitä tulee, voin sitten esitellä sitä teille ;) Tähän loppuun esittelen ei hevosasioihin liittyvät asiat, meinaan uudet geelikynnet! Eilen tosiaan oli kynsihuolto ja on niin ihanat että huhhu. Vaikka tosiaan nämä asiat löytyy henk.kohtaisesta blogista (http://sennithebloggaaja.blogspot.com) pakko ne on silti vielä esitellä teille hevosihmisillekin! Väri sopii niiiin täydellisesti meidän kenttäkamoihin, että taidan kenttäkauden avattua laitattaa samanväriset sitten uudestaan ;)


Jep, pahasti poikkesin aiheesta, lupaan ettei näin käy enää ;) mutta nyt sitten enempi valmennuksesta illalla, jos vain selviän siitä hengissä, huh, jännittää!

16. joulukuuta 2011

Ikuinen kiista: Kallis vastaan Halpa?

Oikeastaan ei ole kummoisempaa postaamista omalta hevosrintamalta, mitä nyt Molla rokotettiin ja raspattiin tänään ja Jalli katsoi samalla sen etujalan. Ja hyviä uutisia! Nyt voi pikkuhiljaa alkaa hyppäämään pieniä ja siitä sitten edetä! JES! Nyt ensin vain hieman mahaa pois ennen kun laitetaan edes pikkuesteitä, niin päätettiin. Ja koska nyt suunnittelin omankin aikani paremmin, niin eiköhän tässä kohta jo pääse oikein treenaamaan! Joten kohta alkaa taas tulee treenipostauksia, jo on aikakin kun vuosi kohta vaihtuu!

Mutta tosiaan ajattelin ottaa puheeksi aina ja ikuisesti puhuttavan aiheen Kallis vai Halpa. Voiko edullinen olla hyvää, kannattaako satsata? Tässä nyt muutama omakohtainen kokemus missä itse olen säästänyt ja missä taas ostanut mieluusti kalliimmat tai ns. laadukkaammat.

Suitset
Tässä kohtaa voin ihan kylmästi mainita ettei merkillä ole väliä. Tietenkin jos ostaa heti kalliimmat suitset on laatu takuulla jo pehmeämpää, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että meillä on tallissa tälläkin hetkellä ehkä kahdet "merkkisuitset" ja muut ns. halpiksia. Aina kun meille tulee uudet suitset käsittely on sama, merkistä riippumatta: 1. öljyäminen. Annetaan kuivua yön yli, seuraavana päivänä uusi öljyäminen tarvittaessa (halvemmissa suitsissa 2-3 kertaa kunnon kerros öljyä ja on pehmeät takuulla!). 2. puhdistaminen ratsastuksen jälkeen. Pienellä määrällä nahkasaippuaa putsataan suurin likakerros. Pehmittää vielä samalla uusia suitsia. Ja kyllä, uusimmat suitset taitavat olla 2009 ostetut... Että hyvin on pärjätty!

Tuomio: Säästä!

Loimet
Niin hevoskohtaista kun voi olla, mutta sen verran pitää mainita että tässä suhteessa kyllä pitää panostaa. Siinä missä satulan sopivuus on tärkeää, on myös loimen sopivuus! Oikean mallinen ja kokoinen loimi ei hierrä eikä purista. Kalliimmissa malleissa on yleensä myös paremmat kiinnitykset ja muotoilu yleensäkin. Meiltä löytyy niin kalliita kun halpoja loimia merkkejä nyt on esimerkiksi Jackson, Horseware, Showmaster, Horse Comfort... ja monia monia monia muita. Varsinkin ulkoloimissa (toppa- ja sadeloimet) on tärkeää hyvä istuvuus ja malli. Itse tykkään kovasti highneck ja fullneck loimista ja yleensäkin kaulakappaleellisista ja niitä onkin meillä kun klipattuina hepat ovat. Hyviä loimia miltein kaikki, mutta tässä asiassa kyllä kannatan panostamaan!

Tuomio: Panosta!



Satulahuovat
Olen aivan mieletön satulahuopafriikki! Ostelisin kokoajan huopia jos vain saisin, mutta onneksi osaan jo hieman hillitä itseäni. Huopaa ostaessa ensimmäisenä kiinnitän huomion väriin ja kuvioihin. Jos silmiin osuu kivan värinen huopa tai siinä on vaikka kiva kuvio, tutkin tarkemmin. Seuraavaksi vaikuttaa muotoilu. Millainen säkätila, onko muotoiltu vai ei. Tähän voidaan sanoa että yleensä muotoillut ovat tyyriimpiä, totta kai! Mutta halvallakin saattaa tehdä melkoisia löytöjä kunhan vain  jaksaa etsiä. Ja en nyt tarkoita pelkästään alelaaria, vaan yleisesti tarkoitan huopia, oli sitten oikein MerkkiMerkkiä tai tuntemattomampaa. Eli tarkkaile, tunnustele, fiilistele. Halpakin voi joskus yllättää, uskokaa! Kallis huopa taas saattaa tuntua hyvältä, mutta käytössä helposti nukkaantua tms. Eli tässä on ja ei ole merkillä väliä. Ulkonäkö ja fiilispohjalta kannattaa harkita.

Tuomio: Tarkastele, tutki, tunnustele!

Jalustimet
Tämän halusin ottaa sen tähden koska itsellä on jinien "kopiot", eli hööksin "halpikset". Ja en voi kun kehua. Valmentajaa myöten on jalustimista tullut vain kehua. Yleensä kuulee sanottavan että ovat "raastinrautaa" ja "väri kuluu". Itseltä löytyy siniset ja mustat. Molemmat hyvässä kunnossa, sinisestä lähtenyt sisäsyrjästä hieman väriä, mutta sitä ei kukaan muu kuin itse pestessä huomaa. Jalustimet ovat erittäin hyvät jalassa ja valmentaja kehunut yhtä hyviksi kuin jinit. Eli varmaan moni arvaakin mikä on tuomio?

Tuomio: Säästä!


Ratsastushousut
Itsellä on ollut monenlaisia housuja. Mountain Horse, Pikeus, Ma-nu.. Ja parhaimmat ovat ehdottomasti Horzen. Lisäksi mustat kalliimmat jonka merkkiä en juuri nyt muista (ostin alesta -50% ja maksoin niistä 70 euroa) on palvellut ihan kohtalaisesti. Mutta aivan pohjanoteeraus oli kyllä ostaa Mountain Horsen valkoiset farkkuratsarit. Voin sanoa että ehdin niillä housuilla meneen 6 kisat kun ne oli paikoista kuluneet PUHKI! Aikaisemmat Horzen housut oli palvellut minua jo 3 vuotta ja sitä ennen käytössä oli äidin vanhat Ma-nut jotka oli ollut käytössä ja lähemmäs kymmenen vuotta. En voi kun sanoa olevani järjettömän pettynyt. Muuten housut olivat aivan loistavat päällä. Uusiksi housuiksi ostin Horzen miesten GP housut (valkoiset) ihanat päällä ja kivan näköiset!

Tuomio: Tarkkaile, merkki ei takaa laatua!

Nahkasaappaat
Panosta, panosta, panosta, panosta! Älkää tehkö sitä virhettä minkä minä. Halusin nahkasaappaat, ostin halvimmat mitä löysin. Ensimmäiset tosiaan oli Börjesin satasen nahkasaappaat. Kivat kotisaappaat kyllä, mutta väri kuluu kuukauden sisällä jos niillä ratsastaa useamman kerran viikossa. Ja tosiaan ei vähää, vaan menee ihan kokonaan sisältä harmaavihreäksi ja näyttää homeiselta. Eli ei hirveän edustavaa. Ja enpä tästä mitään oppinut. Ostin seuraavaksi vähän reilun parin sadan saappaat Hööksiltä.. Nahka jo aivan liian pehmeää, ei pysy kasassa ja ei tue saapasmaisesti jalkaa. Menee nilkasta ruttuun ja tuntuu inhottavalta. Muuten siistit ja kivat saappaat, sisäpinta pysyy parempana. Ehkä seuraavat saappaat osaan jo ostaa enkä mene halpislinjalla..

Tuomio: Panosta!

Kypärä
Tämä myös hyvin ihmiskohtaista. Toisille sopii jotkut merkit, toisille ei. Yleisesti voin sanoa että merkki ei takaa sen enempää turvallisuutta. Kaikissa kypärissä missä on sama turvaluokitus, on testattu samalla tavalla. Hintaeron tekevät vain ja ainoastaan merkki. Eli tosiaan tähän voisin sanoa että merkillä väliä, kunhan kypärä istuu päähän kuin toinen iho. Itsellä esimerkiksi GPA ei ole oikein kokoinen, mutta halusin itselleni "merkkikypärän" niin ostin. Tyhmäähän se on, on sekin tullut kantapään kautta opittua. Kun Lepan kanssa mentiin ympäri ja kypärä tippui niskalle kun oli liian iso.. Olisi voinut sattua vaikka mitä! Eli

Tuomio: Se mikä istuu päähän, merkistä ja hinnasta viis!


Oliko aivan turhaa täynnä?
Kyllä, kaikilla on omat mielipiteensä ja tässä nyt esittelin sitten teille minun. Ainakin vihdoin tuli joku kivempia postaus toivon mukaan! Nyt vaan sitten komentoimaan ja postausehdotuksiakin otetaan jälleen vastaan, vaikka itsekin tosiaan pursun niitä taas..

13. joulukuuta 2011

Haaste - Millainen hevosenomistaja olen?

Pakko heti sanoa että upea haaste, minkä teen mielelläni. Haastein sain blogeilta Zlatograd's life ja Eerika ja Rampe, kiitos paljon näin kivasta haasteesta. Monta kertaa olen tämänkin sanonut, mutta sanotaan vielä kerran. Eli yritän kertoa mahdollisimman selkeästi asiat, mutta teksti saattaa olla paikoitellen hieman sekavaa, pahoittelen!


Hevosen omistaminen on aina tarkoittanut minulle suurta vastuuta. Pienempänä tiesin jo että jos / kun saan hevosen, joudun tekemään kaksin käsin hommia sen eteen. Ja niin todellakin on ollut. Ja tällä siis todellakin tarkoitan sitä että olen joutunut tekemään töitä maksaakseni ja päästäkseni siihen pisteeseen missä nyt olen. Pienempänä juoksin talutustunneilla taluttamassa, autoin aloittelijoita, tein talleja jne. Vastuun siis olen aina kantanut, vaikka joskus tuntuukin että repsahtaa.

Totaalinen vastuu tuli viimeistään oman tallin myötä ja sen myöden olen jopa alkanut tuntemaan itseäni paremmin  hevosenomistajana. Olen joissain asioissa hyvinkin tarkka, kun taas toiset asiat katson hyvin suurpiirteisesti. Tarkka olen ehdottomasti hevosen terveydestä. Lurpan jälkeen olen ollut vähintäänkin fanaattinen jalkojen suhteen ja niitä hoidatan ahkerasti ja kylmäysletkut ovat meillä kova juttu! Lisäksi olen tarkka ruokinnan suhteen. Meillä hevoset syövät Kauraa, BH Balancea, melassia, pellavaa ja biotiiniä. Ja tähän olen ollut tyytyväinen, samoin hevoset. Yritän pitää ruokinta-ajat aina samana, mutta koska sekä äiti että minä käymme töissä (ja minä koulussa) niin ajat saattavat heitellä tunnilla suuntaan ja toiseen. Tässäkin asiassa kuitenkin pidän tiettyä rajaa.

Tarkkuutta vaalin myös varusteiden suhteen. Mielestäni on kiva kun varusteet ovat siistit ja puhtaat. Pesen ne aina ratsastuksen jälkeen ja katson että ne on ehjät. Kaikki meidän suitset taitaa olla vuodelta 2009? Hyvässä kunnossa ja edelleen kuin uudet! Sama satuloissa. Kalliit varusteet mitä en mielelläni heitä hukkaan. Puhdas, siisti huopa kruunaa kokonaisuuden, siksi minulla niitä huopia onkin, miljoonia. 


Pidän itseäni huumorintajuisena hevosenkäsittelijänä, mutta minulla on tiukat rajat. Jos en hyväksy jotain, huomautan kerran äänellä ja jos ei tapahdu mitään muutosta, komennan fyysisemmin. Tästä nyt joku lohkaisee että olen hevosenhakkaaja tai että hevosten kunnioitus minuun on täysin pelon kautta. Ehei. Tämä tuli ainakin Lurpan kanssa koettua. Jos Lurppaa yritti alistaa komentamalla, se kävi kovemmin päälle. Sitä ei voitu voimalla alistaa ja voin sanoa että minua se kunnioitti 110 %. Jos se joskus sattui minulle luimimaan tai näykkäsemään, ei tarvinnut tai en edes ehtinyt kissaa sanomaan kun hevonen tajusi tehneensä virheen. Ja ei ole tosiaan tarvinnut montaa kertaa komentaa mitään hevosta, hienosti nämä luottavat ja oppivat kerrasta. 

(allekirjoittaneen huomio! Ikinä ei ole tarvinnut hevosta hakata! Kerran Lurppa hyökkäsi päälle alku vaiheessa, jolloin en uskaltanut karsinaan mennä kuin raipan kanssa, muttei sitäkään ikinä tarvinnut käyttää kun seiniin.)

Rakastan maastoilla ja se onkin yksi valtti. Silloin kenttätyöskentely maistuu kummallekin, ratsastajalle kuin hevoselle, paremmin. Kentällä työstän mielummin vähemmän kuin liikaa. Pyryn kanssa tämä korostui, jos teki liikaa, herra alkoi kiukutella. Eli vähän ja tehokkaasti. Lisäksi maastakäsin maastokävelyt ovat aivan parasta. Bravuuri on kun menen Pyryllä (tai aikaisemmin Lurpalla) ja Molla on käsihevosena. Maastot voivat olla ihan reippaitakin, nimimerkillä kunnon laukkatreenimaaston Molla käsihevosena tehneenä. Lisäksi touhuan muutenkin (aina kun aikaa on) hevosten kanssa mielelläni, harjailen, pesen tms. 


Huonoja puolia vielä minusta. Olen huono käymään täydellisesti valmennuksessa. Tosin tähän laitan syyksi ajan puutteenkin. Mutta joskus vain ei onnistu, kykene, pääse tai vain jaksa mennä valmennukseen, vaikka motivoitunut olisikin. Nykyään enemmän aika pulan takia ollut valmennuksia vähemmän, mutta eiköhän tämä tästä taas lähde! Lisäksi saatan olla äkkipikainen ja provosoida hevosta käyttäytymään huonosti, varsinkin kisoissa. Erittäin ikävä piirre josta olen jo hieman päässyt eroon. Hermot kuntoon ja paremmin menee! Pidän harjoja huonossa kunnossa ja samoin suojat ovat yleensä kuran peitossa..Saatan jättää tavaroita levälleen tallissa ja se pistää ärsyttämään! Loimet saattavat jäädä lattialle yöksi jne, ARGH! Mur, ärsyttää tuollainen toiminta, saa haukkua kun itse tekee ;)

Mutta tässä siis jotain. Tuskin ketään ymmärtää minua omistajana sen enempää, en osannut selittää varmaan asioita selkokielellä, mutta yritys oli ainakin kova! :D

12. joulukuuta 2011

Tiistaiyön Haastepostaus

  On siis tullut mieletön määrä haasteita, joten tässä nyt yritin tehdä kaikki haasteet. Ennen sitä pikaiset kuulumiset. Tiistaina, 6.12., oltiin Merjalla kisoissa. Pilvi meni Pyryllä 70 cm ja meni uusintaan asti hyvin, kunnes herra otti astetta suuremman hypyn ja Pilvin petti tasapaino ja tipahti. Ensi kerralla sitten uusiksi! Itse menin 90 cm ja mies oli uskomaton! Hyppäsi hienosti, mutta tyhmä virhe itsellä tuli uusinnassa ja tippui yksi. Muuten tosi tosi hieno mies! Treenaamaan pitäisi päästä enempi mutta on vain niiiiin kova kiire kokoajan! huoh.. Yritän keritä taas kovasti valmennuksiin, eiköhän tämä tästä hiljalleen. Ja sitten haasteisiin, lyhimmät ensin!

Haaste 1 - Kuvahaaste
Tästä haasteesta kiitos Millalle! 
1. Aukaise neljäs tiedostokansio, jossa säilytät kuviasi.
2. Aukaise kansion neljäs kuva ja julkaise se blogissasi.
3. "Selitä" kuva.
4. Haasta kolme muuta bloggaajaa.


Kuvassa siis Äiti ja Pyry Merjalla kisoissa syksyllä. Äiti ei ollut kertaakaan Pyryllä hypännyt ja lisäksi äitillä estekammo. Kaikki 40 cm isompi oli ihan kuolettavan pelottavaa :D Luokkana 70 cm ja toinen sija! Jäi hieman jälkeen hypyssä, mutta hienosti molemmat suorittivat radan, olen ihan ylpeä!

Haastan Terhin, Lotan ja Janitan. En tiedä oletteko jo tehnyt, mutta haastoin nyt silti :D

Haaste 2 - pieniä asioita minusta
Haasteen sain Terhiltä, Viciltä ja Lotalta, kiitokset!
a) kiittää haasteen antajaa: ^^
b) antaa haaste kahdeksalle bloggaajalle: kaikki on  varmaan jo tehnyt, haastan tekemään ne jotka eivät vielä ole tehneet tätä! :)
c) ilmoittaa näille kahdeksalle haasteesta
d) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

1. Olen huono keksimään itsestäni asioita, mutta yritetään. Aloitetaan vaikka siitä ettei minulla ole harmainta aavistusta mitä aijon tehdä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä opiskelen Logistiikan Perustutkintoa ja tavoitteena päästä yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi. Mutta taas olen töissä kaupassa missä on vakituinen työsuhde ja periaatteessa siinä olisi töitä ja mahdollisuus edetä. Sitten taas kiinnoistaisi mennä lukemaan eteenpäin ja ehkä tulla logistiikka insinööriksi tai vaikka liikenneopettajaksi. Joo, en tosiaan tiedä mitä olen tekemässä, sen näkee sitten joskus.

2. Olen pakkomielteinen ulkonäön suhteen ja siksi olen yleensäkin hyvin surullinen. Koska en näytä siltä miltä haluaisin. Haluaisin tehdä enemmän ulkonäköni eteen (käydä lenkillä jne) mutta ei ole aikaa kaikkeen ja sitten on aina kiire ja en ikinä ehdi ja ääää.. Pelkkä ilta venyttely + jumppa ei riitä, mur! Lisäksi pidän hirveästi että hiukset on hyvän näköiset, en kehtaa julkisesti esiintyä ilman meikkiä (harvoin!) ja olen aivan rakastunut geelikynsiini! Ja meikkaan yleensä myös ihan huvikseen, kokeilen erilaisia värejä, tyylejä ja sillain, aina kun on aikaa. Rakastan liikuntaa ja tykkään käydä salilla.

3. OLEN KOUKUSSA TV-SARJOIHIN! En katso televisiota, mutta ostelen DVD-bokseja ja siksi olen koulussa tv-sarjoihin. Tällä hetkellä olen enemmän kun koulussa NCIS sarjaan ja odotan koska saan neljännen kauden käsiini! Lisäksi koukussa Menthalistiin, CSI, CSI Miamiin, Gleehen... GRAAH!

4. Kuuntelen aina radiota. Koneella on NRJ auki ja kun autolla ajelen on yleensä myös sama radiotaajuus auki. Tosin nyt on auto hieman vammaillut ja olen sitten jammaillut Astetta (tupla kokoelma), Chisua ja Pinkiä! Rakastan siis musiikkia ja laulamista. Olen aina halunnut osata laulaa, mutta olen niin paljon kuullut siitä miten päin persettä laulan ja kuulostan pojalta, niin päätin etten enää laula muiden kuullen. Joskus innostun Karaokea laulamaan ja Singstar on vertaansa vailla, mutta yleensä viihdytän vain itseäni laulamalla.

5. Rakastan valokuvaamista! Haluisin myös olla linssin toisella puolella, mutta tuntuu että aina kun otetaan kavereiden kanssa kuvia näytän vammaselta. Salaa harjoittelen kuitenkin hymyilemään tietyllä tavalla ja saamaan naaman kuriin. Hirvittävä myöntää, mutta näin on! Rakastan valokuvausta ja myös sitä jos on valokuvattavana. JOS olisin kymmenen kokoa pienempi haluisin ehdottomasti malliksi!

6. Olen surkea kielissä, mutta rakastan koulunkäyntiä. Olisin mielelläni lukiossa, mutta koen siellä niiiin paljon vastenmielisyyttä kielien takia ja panikoin kun en pääse läpi niin parempi niin ja näin. Ymmärrän kyllä englantia, mutta olen itse aina niin paniikissa että en osaa vastata järkevästi tilanteessa missä pitäisi kyseistä kieltä puhua. Tämä on yksi ongelma siinä, kun haluaisin mennä ulkomaille töihin.. Kielimuuri, muah!

7. Lurpan pois menon jälkeen motivaatio treenaamiseen on kadonnut. Ratsastan edelleen kotona ja käyn valmennuksissa niinkuin aina, mutta en kuitenkaan näe tavoitteita niin kuin ennen. Toivon että tämä menisi pian ohi, sillä haluan jo suunnitella ensivuotta ja saada hyvät tavoitteet ja talven treenin pitää olla kunnossa..

8. Olen rakastunut! Julkinen myöntäminen ;)



Kolmannen haasteen kirjoittelen myöhemmin, samoin vastailen viimeisiin kysymyksiin. Kertokaa myös jos on toivepostauksia, eiköhän johonkin postaukseen päästä näin joulun lähestyessä!