29. huhtikuuta 2017

Maastoestekausi korkattu!

Vaikka kevät yrittääkin tökkiä ja joka toinen sekuntti sataa räntää, lunta tai rakeita, päätettiin viime lauantaina avata maastoestekausi. Taino, sille oli ihan yksinkertainen selitys, sillä laskeskelin vapaita päiviä ja viikonloppua ja totesin, että ensimmäiset kenttäkilpailut lähestyvät. Ypäjällä järjestetään kyllä kenttikset jo 30.4. Mutta itse olen silloin Bulgarian lämmössä joten ne jäivät välistä. Seuraavat kenttäkisat Ypäjällä on kuitenkin jo 13.5. jolloin ei siihenkään ole pitkä aika! Niinpä laskettiin että nyt voidaan hypätä kerran yksin jotain pientä ja kivaa ja helppoa ja kun tulen Bulgariasta niin koitetaan saada yksi valmennus. Ja ei muuta kun tuumasta toimeen.

Verkkasin Pyryn erityisen huolella, sillä halusin saada sen extrahyvin avuille kun sunnuntainakin oli vielä kisat. Hieman jäykähkö se oli vasemoaan kierrokseen, joten koitin sitä hieman työstää. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ratsastaa enemmän koulua - jos vain suinkin kerkeisi! Jossain välissä lyhensin jalustimia vielä reiällä ja sitten hypättiin ihan pieniä alkuverryttelyksi. Minulla oli hieman orpo olo, kun olin unohtanut sekä raipan että kannukset kotiin. Tuntui että olisi kaivannut alkuverkkoihin hieman lisää terävyyttä!



Hypättiin lähinnä kahdella maastoestekentällä, missä oli erilaisia esteitä, lähinnä siirrettävät olivat harraste-tuttaritasoa, kaksi taisi olla helpon estettä. Aluksi tulin ihan vaan sujuvasti pieniä esteitä ja hain rytmiä ja laukkaa. Tälläin pitkän tauon jälkeen oli hieman palikat hukassa! Mutta Pyryllä oli ainakin kivaa. Ja kuskillakin vaikka palikat hukassa olikin. Kun oli hieman enemmän otettu verkkahyppyjä, tulin muutaman kerran puomikasan ja siitä kaksi laukkaa vinoon risueste. Vaikkei tätä oltu varmasti tarkoitettu näin (tai ainakaan ei varmaan ihan suunniteltu, tarkoitus oli kuitenkin tälle erinomainen) oli se Pyrylle erinomainen harjoitus. Päästiin lopulta vähän vaikeampi linja tekemään kun tultiin pienempi risu - neljä laukkaa - puomikasa- kaksi laukkaa - isompi risu. Pienillä esteillä oli kiva tehdä tälläinen tehtävä, missä oli hieman haastetta ja joutui keskittymään sekä kuski että hevonen.



Lopuksi otettiin vielä vähän pidempi rata, joka alkoi portaista alaspäin, sitten pikkutukki, pikkumökki, kulma, linja (katto-katto), risu-puomikasa-risu, helpon linja, rappuset ja lopuksi pikkukatto. Ihan vaan lähdettiin hakemaan hyvää rytmiä ja fiilistä.

Ja rata olikin tosi hyvä! Aluksi oli hieman ongelmia löytää hyvää rytmiä (ja esimerkiksi alashypyssä jäin turhan suorinvartaloin ja jalka taaske..), mutta lopussa juuri risu-risu tehtävä ja helpon linja olivat varsinkin tosi hyvät! Alkoi päästä taas rytmiin ja tekemiseen kiinni niin helpottui. Pyry oli ihan intona ja teki kaikki mitä vaan osasin siltä pyytää. Aivan ihana hevonen!







Käytiin vielä lopuksi katsomassa kyllä vesiesteillä, mutta niissä oli niiin paljon vettä ettei sieltä uskaltanut edes ravata. Isolle vedelle kun päästiin niin alkoikin semmoinen räntä/rae/lumituisku, että kipiteltiin reippaasti takaisin kopille ja lähdettiin kotiin. Kyllä siinä sää ehtikin vaihdella, aluksi aurinkopaistoi ja lopuksi tuntui että talvi oli tullut takaisin! Onneksi saatiin kuitenkin treeni tehtyä kuivin nahoin, mitä sitä nyt lopussa kävellessä sitten hieman kastuttiin! Ja kiitos taas Elsalle ihanista kuvista!


Joko teillä on korkattu ulkokausi?

26. huhtikuuta 2017

Herkun ensimmäinen: Estekilpailut Tammelassa 22.4.


Itseasiassa idea oli vain sellainen puolivillainen heitto joskus kuukausi sitten. Että menen Herkulla puomiluokkaan Tammelaan. Kentällä ratsastuskertoja ylipäätään on niin vähän, että olisihan se melkein puolihullua! Kuitenkin silloin kuukausi sitten koitettiin ylittää puomeja ja Herra jopa piti siitä. Lopuksi hypättiin oikein 30 sentin kokoinen kavaletti. Aika hurjia oltiin!

Mutta siitä se ajatus sitten lähti. Oltiin jokatapauksessa menossa Tammelaan Mollan kanssa suomenpienhevoscuppiin keräämään pisteitä, joten miksikäs ei otettaisi oriakin mukaan katsomaan puomeja, kun sellaisia kerran oli tarjolla. Hyvää harjoitusta kaikilta kannoilta, ympäristöt, johteet, puomit, radat, verkat, kaikki!

Aamulla heräsin aikataulusta hieman myöhässä ja kiidin tallille. Porukoilta lähdettiin reippaasti Elsan kanssa Herkun luokse, missä pistin sen nopeasti kuntoon. Koska se on nyt ollut hieman villi, päätin että juoksutan sen ennen kuin lähdetään. Kentällä juoksutin kaikki askellajit läpi ja Herkku tuntui ihan sopivan rauhalliselta, joten ei muuta kun kuljetusvarusteet niskaan ja menoksi.

Ajallaan oltiin kisapaikalla ja kävin vielä Jennan kanssa kävelemässä radan. Jenna hyppäsi Mollan kanssa verkkaluokaksi 50cm ja sen jälkeen pienhevoscupin 60 cm. Rata oli mukavan yksinkertainen, mutta oli myös kiva, että esteillä oli paljon johteita ja "pelokkeita", tömä oli erinomaista harjoitusta Herkulle ja olin ihan varma että se ei suostu menemään varmaan yhdenkään puomikasan yli. Sillähän on tosiaan niitä puomeja menty tasan kerran ennen kisoja. Heh.

Herkku oli hieman hermostunut alas ottaessa, mutta saatiin se yhteistuumin nopeasti kuntoon. Ei muuta kun hyppäsin selkään ja mentiin maneesiin verkkailemaan. Hitto oli muuten kuuma siellä maneesissa! Tammelassa on sellainen kasvihuonemaneesi ja se oli aivan julmetun lämmin kun aurinko paistoi. Oikein hiostava. Verkassa Herkku oli vähän pöheli, sen piti oikein välillä pomppia kun pupujussin.. Puomit se ylitti kuitenkin kuin vanha tekijä ja pientä pöhelöintiä lukuunottamatta käyttäytyi hyvin ensikertalaiseksi.
 

Koska meinasin saada maneesissa lämpöhalvauksen, ei viihdytty siellä pitkään vaan tultiin mielummin pihalle kävelemään. Siinä Herkulle iski pien paniikki, sillä kaikki kaverit jäivät vielä maneesiin. Niinpä otin Karin varmuuden vuoksi kävelemään narunpäähän, että jos vaikka sattuisi käymään niin huono tuuri että selästä tipun, niin ei olisi sitten ori heti karkuteillä.

Yllättävän pitkän kävelytuokion jälkeen saatiin mennä kentälle. Ensin kävelinja sitten ravailin ympäri kenttää ja hämmennyksekseni huomasin, ettei se kytännyt mitään. Ei siis kirjaimellisesti mitään. Johteet ja kaikki oli sen mielestä ihan normaalitilanne. Onhan siis se hienoa huomata miten viksu kaveri oikeasti onkaan. Kun tuomari ja toimihenkilöt oli valmiina, ei muuta kun aloittamaan. Saatiin lähtömerkki ja ei kun menoksi.

Huvittavinta radalla oli se, että Herkku oli ihan kuin se olisi ennenkin mennyt. Se oikeasti meni radan ihan rutiinilla. Puomikasojen jälkeen nousi aina laukka, linjat se laukkasi tasaisesti oikeilla askeleilla ja aina suunnan vaihduttua vaihtui myös laukka. Anteeksi, mutta miten tuo hevonen voi tuollaiset asiat edes ymmärtää, se on vielä niin vihreä ratsataessa, että todellisuudessa sen pitäisi olla radalla aivan kamalan näköistä säätämistä! Ei sillä, voin sanoa että puomiradan ratsastaminen on tuhat kertaa 110 cm kokoisen esteradan ratsastamista vaikeampaa. Oikeasti, miten puomiluokan voi ratsastaa siististi? En minä vain osaa. Onneksi sentään hevonen oli niin hieno, että videon voi laittaa näytille.





En vaan voi olla hymyilemättä kun katson tuota videota! Herkku menee niin kovin tosissaan, mutta korvat tötteröllä. Se selkeesti tykkää hommasta, vaikkei sillä ole siitä vielä kunnolla tietoakaan. On muutenkin ihana nähdä miten paljon positiivisemmaksi sen on kaikessa liikutusessa tullut, nyt se haluaa liikkua niin ratsain kun kärryiltäkin, on tosi ihana huomata se!

Tässä välissä odoteltiin kun muut hyppäsivät eri korkeuksilla ja odoteltiin kun Jenna menee. Herkku oli tosi rauhallinen, ihan kun se olisi ollut sillain "jaha, työt tehty, voin ottaa lunkisti"- Ei välittänyt yhtään ympärillä pyörivistä tammoista, vaan seistä nökötteli ihan löysin ohjin. Jenna baanatteli radan Mollan kanssa puhtaasti, jee! Kun kaikki oli hypännyt päästiin palkintojen jakoon. Juuri tälläiset tilanteet ovat sitä hyvää harjoitusta. Siellä oli Herkun lisäksi neljä tammaa ja Herkku seisoi niiden välissä. Ja ei mitään. Hän käyttäytyi taas niin hyvin! Kunniakierros ja kaikki, ihan meni kun vanha tekijä!



Laitettiin tässä vaiheessa Herkku pois, sillä se taas hermostui kun jäi yksin ja muut menivät verkkailemaan. Äiti oli auttamassa Jennaa verkassa ja laitettiin Elsan ja Karin kanssa Herkku nopeasti koppiin. Saatiinkin herra juuri valmiiksi ja sitten kipiteltiin pikapikaa katsomaan kun Jenna meni vielä suomenhevoscup luokan. Rata oli jopa parempi kun 50 cm ja sieltä ne baanattelivat luokkavoittoon! Jee, taas kerättiin cuppi pisteitä! Hieno turbomummo ja Jenna!



Molla the rusettihai! Ja ihanaa oli kun Elsa sai ikuistettua tämänkin päivän ihanilla kuvilla! Näin hyvää päivää jatkettiin vielä Pyryn kanssa maastoesteille, mutta se taitaa olla jo seuraava tarina. Siihen asti jälleen näkemiin!

 Muistatteko te teidän tai hevosenne ensimmäiset kilpailut?

24. huhtikuuta 2017

Match Show näyttely, Iitti 16.4.


Herkku PUN (I palk), LKV, Paras Pari, Päivän Kovin Kunto
Miina VIHR (II palk), LKV, Lennokkain Ravi, BIS2
  
Pääsiäisenä päätettiin ottaa pieni retki Itä-Suomeen päin ja lähdettiin nuorten kanssa Iittiin Match Show näyttelyihin. Pientä omaa extremeäkin oli, sillä koko viikon Herkulla oli ollut hieman enemmän kevättä rinnassa kuin muina viikkoina ja lauantaina se kirjaimellisesti jyräsikin minun yli. Ei ole ikinä niin tehnyt ja nytkin oli ketju kyllä käytössä, mutta jostain syystä huomasin makaavani massa ja raahautuvani herra Orin perässä pienelle metsäpläntille. Irti en päästänyt ja jo muutaman metrin jälkeen ori heräsi kuplastaan ja tajusi että olipas tyhmä temppu. Tämä käytös jatkui kuitenkin vielä loppu päivän, kun Erika meni selkään nousi Herkku pystyyn. Argh! Sitä se ei ole tehnyt sitten ensimmäisen ratsastuskerran. Onneksi hommiin päästyään palautui omaksi itsekseen ja alkoi selvemmin keskittyä tekemiseen. Ja suuri kiitos vielä Erikalle avusta, taas on työkaluja millä tehdä eteenpäin töitä! :)

Sunnuntaina siin varauduttiin siihen että herra olisi ihan pöheli. Onneksi kuitenkin suurimmat sekoilut jäi lauantaille ja vaikka kevät saikin Orin pörhistelemään se käyttäytyi fiksusti kisapaikalla. Verkat jäi molempien hevosten kanssa minimiin, mutta hyvää suoritusta silti saatiin aikaan ja kuten tuloksista näkyy ei se huonosti mennytkään! Molemmat edustivat etenkin ravissa hyvin, tosin loppukehässä meni Herkun kanssa vähän plörinäksi kun juoksen ponin ja Herkun välillä ja Herkku päätti että laukkaaminen on tähän kellonaikaan kivempaa. Poni kuitenkin paransi raviaan kerta kerrasta ja lopulta oli vielä BIS2 kun pari voitti koko näyttelyn. Eikä ollut huono sekään, meinaan poni voitti minulle blenderin, mitä olen kaivannut kotiin jo pitkän aikaa! Ei ollu huono reissu missään nimessä!


 Takaisin lähdettiin pitkältä reissulta väsyneinä ja itsellä oli vielä kuumettakin. Käytiin syömässä ja juotettiin hepat. Matka jatkui taas ja ehdin jo nukahtamaankin, kun yhtäkkiä pysähdyimme tien sivuun. Havahduin hereille ja kysyin mitä nyt ja äiti sanoi että kopissa on jotain kun se heilui. Kari oli juuri mennyt katsomaan ja en ehtinyt kun oven avaamaan kun se huikkasi että nyt on joku vähän vinksin vonksin. Ja niin olikin, Sillä Herkku oli päättänyt hypätä etupuomin yli. Pieni paniikki meinasi nousta itselle, mutta itse hevoset olivat rauhassa ja Herkku odotti vain apua. Saatiin Karin kanssa yhteistyöllä nopeasti Herkun naru auki (tietenkin kopin ainoa lukko jossa ei ole turvalukkoa..) ja ori sai päänsä suoristettua. Siinä pohdittiin sekunnin sadasosa miten saadaan etupuomi alas, mutta sitten Herkku jo itse hyppäsi taaksepäin. Toinen etujalja jäi vielä puomille, mutta sain tiputettua puomin alas ja tilanne oli ohi. Hassua miten se tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka koko projekti kesti varmaan vain lähemmäs 5 minuuttia!

Jäin sitten hetkeksi koppiin kun äiti ajoi rauhallisemmalle paikalle että päästiin ottamaan Herkku alas ja tarkistamaan että kaikki on hyvin. Molemmat matkustivat taas rauhassa ja alkoivat mutustamaan heinää jota olin mukaan ottanut. Otettiin Herkku alas ja kun kaikki näytti hyvältä ja hevonen oli reipas omaitsensä lastattiin se takaisin ja täytin vielä heinäverkon ja matka jatkui - ongelmitta ja yhtäkään heilahdusta ei käynyt. Lopulta päädyttiin siihen että se oli vain keksinyt itselleen tekemistä kun heinä oli loppunut ja päättänyt koittaa ylettyä Miinan heinäverkkoon mikä oli toisella seinustalla. Kammoa ei jäänyt kummallekkaan ja kotiin päästiin ehjänä. Onneksi!

Seuraavana päivänä juoksutin Herkun ja katsoin että se liikkuu hyvin ja hyvinhän se liikkui. Ei ollut edes jäykkä mistään, vaan liikkui vetreästi ja hyvin. Toivotaan ettei se nyt ota tälläistä tavaksi vaan tajusi itsekin, että olihan se melko käsittämätön veto..

Mutta niin, nyt tähän päivään! Olen lähdössä Bulgariaan huomenna, joten hiljaisuutta voi olla luvassa.Tai no, ajastin teille postauksia tulemaan joten toivottavasti toimii ja saadaan jotain eloa tänne! En tiedä kuitenkaan vastailenko tällä välillä kommentteihin, joten sen saralla voi olla hiljaista viikon ajan. Menen sieltä ottamaan hieman vauhtia tähän kevääseen, kun täällä suomessa tuntuu se kesä tulevan niin hiljaa.. Ehkä sitten jo toukokuussa on hieman lämpimämpää, viikossa kun ehtii tapahtumaan ihmeitä! Mutta siihen asti, kuulumisiin!

18. huhtikuuta 2017

Hevoset 2017 - Kisakauden avaus

Kuvan kuvannut Siiri Markkanen, kiitos!

Muutama viikko sitten startattiin Pyryn kanssa kisakausi. Mietin pitkään Hevoset messuille osallistumista, jo sen takia että se maksoi niin paljon. Kaksi valmennusta meni kuitenkin niin hyvin, että päätin ottaa riskin. Hampaita kiristellen maksoin 63€ lähtömaksun ja lauantaina 8.4. suunnattiin trailerin kanssa Tampereelle.
Perillä oltiin hyvissä ajoin, Pyry laitettiin rauhaksiltaan kuntoon ja ehdin hakemaan esiintyjä liput ja ilmoittautumaan muutenkin. Oltiin aivan luokan häntäpäässä, mikä oli ihan hyvä, sillä sain tehtyä pitkän rauhallisen verkan. Ja ottamaan tarpeeksi hyppyjä kun Pyry oli vähän liiankin energinen. Verkassa Pyry tuntui tosi hyvältä, ehkä jopa hieman liian rennolta. Hypyt oli kuitenkin ihan teräviä ja tarkkoja, joten hyvällä mielellä oltiin lähdössä radalle.


Loput kuvat kuvannut Hanna Heinonen, kiitos!

Radalla sai hypätä esteen numero 9 ennen kuin aloitti radan. Minä en edes muistanut sitä, vaan keskityin näyttämään Pyrylle liikkuvaa yleisöä. Koska se ei siitä itselleen mitään kummempia ottanut, huiskautin vaan tuomarille ja lähdin radalle. Ykköselle ei tullut ihan niin terävästi kuin ajattelin ja pikkaisen kolautti. Hieman koitin kohentaa ryhtiämme ja sitten kakkonen hyvin. Kolmoselle olin lähdössä kauempaa ja tulikin typerä hyppy kun pyry otti miniaskeleen. Taas vähän terävöitystä ja hienosti nelonen ja pienellä - ylimääräisellä - paineella neljä askelta ja vähän isosti vitonen. Ei kuitenkaan huonosti. Kutoselle tuli hyvin takajaloilleen mutta sitten.. Seiskalle tuli yksi pieni virhe, kun se otti yhden pidemmän askeleen eikä tullut takajaloille niin hyvin kuin olisin halunnut. Yksi pieni virhe, minkä Pyrykin olisi voinut antaa anteeksi, ja siitä tuli puomi. Viimeiseksi sarja, jonka väli jäi vähän lyhyeksi, mutta puhtaasti. 4 vp ja ei mikään nopea aika tiesi sijoituksen olevan keskivaiheilla.






Että harmitti. Ylipäätään välillä harmittaa se että pitää olla näin herkkä hevonen, että se pienikin virhe kostautuu. Kyllä se radalla sen yhden ison virheen korjasi, mutta tuo ihan pikkiriikkinen pieni virhe.. Taitaa olla radalla vain yhteen virheeseen varaa vai miten se meni. Kai tämäkin sitten otettiin kokemuksen kannalta. Hieno se on kuitenkin huomata, ettei Pyry ota itseensä yhtään yleisöstä - mitä nyt lopussa taputtaessani sitä jotain pelästyi - vaan keskittyy aina 110% tekemiseen. Kai siis tässä ihan tyytyväisiä pitää olla. Se oli kuitenkin vasta kauden ensimmäinen kisa, joten ei kai tässä mitään paineita tule vielä ottaa. Leuka rintaan ja kohti uusia haasteita!

12. huhtikuuta 2017

Match Show näyttely Aurassa 2.4.

Postauksen kaikki kuvat kuvannut Annika Mäki / Photoma, kiitos!
 
Muutama viikko sitten meillä oli hevosten pesutalkoot ja sunnuntaina suunnattiin kaikkien hevosten kanssa Auran Seudun Hevosharrastajien järjestämiin Match Show näyttelyihin. Päivästä oli tulossa pitkä, mutta olimme varautuneet siihen ja mukana oli sekä kaksi että nelijalkaisille yllinkyllin syötävää ja juotavaa.
 
Matkaan lähettiin käsittääkseni ihan hyvissä ajoin ja perilläkin oltiin suunnitellusti, mutta silti meinasikin tulla hoppu kun piti kaikki isommat nelijalkaiset ottaa samaan aikaan pihalle. Ehdin Pyryä kuitenkin hetken lämmitellä ennen kun oli jo pyrähdettävä kehään. Ja Pyry muuten käyttäytyi todella mallikkaasti! En tiedä oliko se vielä hieman nukuksissä kun se ei tajunnut ollenkaan tanttaroida vaan seisoi hienosti ja oli todella skarppi. Ravikin oli Pyrylle erinomaisen hyvää. Parina Pyryllä oli komea Asteroidi-ruuna ja tuomari joutuikin pitkään miettimään sijoituksia, mutta lopulta Pyry palkittiin punaisella ruusukkeella.

Myöhemmin värikehässä Pyry valittiin vielä luokan parhaimmistoon ja nostettiin näin ollen BIS-kehään! BIS-kehään juostiinkin suoraan kopista, joten parhain vire ja puunaus jäi tekemättä. Hienosti kuitenkin herra pääsi loppukehässä BIS8 sijalle!





Pyryn jälkeen kehään asteli Mummo-heppa, eli meidän 20 vuotias Molla Elsan kanssa. Elsa esitti Mollan hyvin ja Molla oli taas hieno omaitsensä. Vastassa sillä oli suomenpienhevosori Oksasnapsi, joka lopulta voitti koko näyttelyt, joten eihän mummolla mitään vastusta siihen ollut, vaikka paljon saikin kehuja siitä miten vetreä ja nuorekas tamma oli.

Molla pääsi Elsan kanssa vielä uudestaankin kehään kun osallistuttiin Seniorhandleriin. Siellä hienosti 4/6 muutaman inhimillisen virheen takia. Näistä opimme! Sinisten värikehässä Molla ei enää jatkanut, vaan sai mennä koppiin odottelemaan kotiinlähtöä. Vaikkei se mikään näyttelytähti olekkaan, on se kiva ja hieno tamma!



Itse vaihdoin Mollan näytön aikana Herkun narun päähän ja koitin verkkailla miten nyt keksinkään. En kuitenkaan ehtinyt saada sitä ihan parhaaseen vireeseen. Kehään mentiin kuitenkin hyvillä mielin! Jostais syystä parimme ei ollut saapunut paikalle, joten meidät arvosteltiin yksin. Herkku esiintyi edukseen ja ravasi ihan kohtalaisesti (tosin tuomarointia seuratessa tuomari arvosti rakennetta ja käyntiä ravia enemmän, mikä on myös mielestäni kivaa vaihtelua). Lopulta Herkules palkittiin punaisella ruusukkeella!

Punaisten kehässä Herkules ei enää jaksanut, mutta menin sen kanssa vielä Seniorhandleriin. Ja hitto miten hienosti se käyttäytyi! Jos se olisi ollut puoliksikaan niin hieno siinä kehässä aikaisemmin niin huh! Meinaan ei se ole vielä kertaakaan ollut niin hieno kun siinä handlerkehässä. Seisoi hienosti ja ryhdikkäästi, liikkui niin hyvin että huh! Lopulta saatiin sennuhandlerissa 1.sija, ainut miinus oli se, että korjasin Herkun asennon taaksepäin. Jotenkin se on vaan jäänyt helpommaksi korjata taakse kuin eteen. En ole varma olenko ikinä asiaa edes sen enempää ajatellut. Jokatapauksessa saatiin ruusuke ja jotain pientä esinepalkintoa.



Tässä vaiheessa kaikki hepat pääsivät syömään ja juomaan ja itsekin alettiin syömään eväitä. Kun kello lähestyi poniluokan alkua, otettiin miniponi alias näyttelytähti alias Miina alas ja laitettiin kuntoon. Preppasin Elsaa - olen tuosta ponista niiiin tarkka miten se esitetään - ja Elsa sai jännittäen mennä kehään. Elsa esitti Miinan hyvin. Hieman se seisoi lyyhyssä, mutta ihan edukseen. Lopulta kuitenkin Miina palkittiin sinisellä ruusukkeella, mikä oli tosi harmi, varsinkin kuin perustelu sille oli ainoastaan esittäjän ikä (eli paria esitti nuorempi esittäjä kuin Elsa). Tämä oli jo siksi ikävää, että yhtälailla vaikka Elsa on iältään vanhempi, sillä on hyvin todennäköisesti vähemmän kokemuksia näyttelyistä. Tai enhän minä sitä tiedä, mutta Elsan näyttelykerrat voi ainakin laskea yhden käden sormilla. Olen silti tyytyväinen, sillä Elsa esitti ponin tosi hyvin.

Jaaa sitten kävi jotain mitä ei pitäisi ikinä käydä. Itsellä nousee aina tämmöisestä karvat pystyyn, myös vaikka kyseessä oli oma poni. Miina nousi ensin sinisten parhaana punaisten värikehään. Sen jälkeen se vielä nousi punaisten kolmen parhaan joukkoon ja pääsi näin ollen BIS-kehään. Eli siis höh. Se tiputti kuitenkin punaisen saaneen parinsa punaisten kehässä. En ymmärrä, vaikka hienoahan se on, että poni pärjää! Lopulta poni päätyikin BIS5 sijalle, ei siis huono tulos ollenkaan!



Huh, oli kyllä pitkä mutta hauska päivä. Siitä innostuneena ilmoitinkin sekä Miniponin että Orin pääsiäisenä Iittiin mätsäreihin! Nyt siis riittää menoa ja meininkiä.. Suunniteltiin myös kisakalenteri, koitan saada senkin fiksusti johonkin tänne esille. Mutta siihen asti, kuulumisiin!

9. huhtikuuta 2017

Bongasitko meidät?

Sillä mehän käytiin avaamassa kisakausi!


yllä olevat kuvat © Siiri Markkanen, kiitos!

Tehtiin tuollainen helppo kisakauden avaus kun aloitettiin Tampereen Hevoset messuilta. Mutta itse suorituksesta ja päivästä myöhemmin lisää, mutta bongasiko joku meidät? Jos sattui myös kameran linssiin olen innostunut kyllä näkemään ja ostamaan kuvia!
 
Lauantaina kisattiin ja suunnuntaina puolestaan shoppailtiin, tosin lähinnä tällä kertaa Herkku sai vaan uusia juttuja, kuten uudet ravisuitset kotikäyttöön, etusuojat, bootsit ja muutamat - pinkit - silatyynyt. Itselleni törsäsin puolestaan uudet kannukset - aivan samat mitkä vanhatkin oli, mutta vihdoin uudet, toisen kannuksen suojakumi oli jo puoliksi tippunut matkasta! -, ajolasit ja muutaman uuden kisapaidan, niitä kun ei ikinä voi olla liikaa ;)

Miten on, bongasitteko meidät ja köyhtyikö teillä lompakko?

4. huhtikuuta 2017

Ruma ankanpoikanen

Ihan muutaman päivän sisään on tulossa postausta viime viikonlopun Match Show reissusta, mutta  nyt on pakko ensin pällistellä muutaman vanhemman ja uudemman kuvan verran Herra Herkulesta. Olen sen varmaan tosi monta kertaa sanonut, että Herkules on  aina ollut sellainen kolho. Isopäinen. Epäsopusuhtainen. Ei mikään kedon kaunein kukkanen. Viime syksyllä viimeisissä varsanäyttelyissä kuitenkin kuvia katsoessa silmät hieman aukeni; ei se nyt niin pahalta näytäkään. Mutta viimeistään saadessani mätsärikuvat meinasi leuka tipahtaa. Koska siitä joutsen kasvoi?

2v syksy - ensimmäiset Match Show näyttelyt, SIN


2v syksy - Varsanäyttelyt, II-p


 3v talvi


 3v kevät - Varsanäyttelyt, II-p


 3v kesä - Suomenhevosnäyttelyt, IIp LKV BIS5


3v syksy - Suomenhevosnäyttelyt, Ip


3v syksy - Match Show näyttelyt, PUN


3v syksy - Viimeiset varsanäyttelyt, II+p


4v kevät - Match Show näyttelyt, PUN


Pakko vielä liittää tähän kommentti meidän ensimmäisien Mätsäreiden postaukseen kommentoineen Anonyymin kommentti. Jos luet tätä, olit kyllä niin oikeassa. Muutama vuosi lisää ja sehän on kaikkea muuta kun isopäinen rumilus!
Anonyymi 13. syyskuuta 2015 klo 11.24
Herkku etenkin on upee, mutta tottahan tuo, että vähän huonossa vaiheessa. Nuo suokit kyllä muutenkin kehittyy niin hitaasti, että kyllä siitä vielä upea tulee, parin vuoden päästä tilanne on ihan varmana jo täysin toinen!
 Vai mitä mieltä te olette?