30. elokuuta 2012

Käännetään sivuja vuosi taaksepäin

Mieletöntä, miten paljon sitä voi tapahtua vuodessa



Miten paljon on töitä tehtykin!
Mikä teidän, lukijoiden, mielestä on muuttunut eniten?

29. elokuuta 2012

Kauden surkeinta höystettynä kauden parhaimmalla!

Fakta on se ettei kaikissa osakokeissa vaan pysty onnistumaan!


Mutta silti siitä kaikesta huolimatta, en voi sanoa etten olisi edes tyytyväinen. Kaikki ei mennyt nappiin ja suunnitelmien mukaan, mutta silti ensimmäinen kansallinen kenttästartti on takana ja fiilis hyvä. Jäljellä on enää Niinisalo ja sen jälkeen loppukauden este- ja koulukisat ja sitten tullaankin jo jouluun ja uuteen vuoteen - ja uusiin tuuliin! Mutta ennen joulua ajattelin kertoa teille tosiaan Kangasalan kenttäkilpailuista ja meidän ensimmäisestä kansallisesta startista. Viikonlopussa oli harmia, ahdistusta, iloa, onnen kyyneleitä kun ehkä vähän kiukkuakin. Sekä kuskilla mieletön flunssa.

Lauantaina pakkasin Pyryn ja Mollan - joka meni Artsille viikonlopuksi, missä Petra hoisi sen - autoon ja lähdin keskustaan. Keskustassa purettiin Molla autosta ja pistettiin Johannan Paroni-poni kyytiin, painoin vaihteen silmään ja lähdettiin kohti Kangasalaa. Pari tuntia kesti matka ja tosiaan kello oli silloin jotain puoli seitsemän aamulla. Oma startti oli vasta 12.45, joten kiirettä ei itsellä ollut. Perillä purettiin hevoset karsinoihin - kun pienen etsimisen jälkeen saatiin ne - ja autosta tavarat. Matka Pohtiolammen ja Wääksyn välillä oli yllättävän lyhyt, olin odottanut pidempää! Parsa - eli Paroni toisin sanoen - laitettiin heti kuntoon ja Johanna meni verkkailemaan ja radalle. Itse katsoin ja kuvasin Johannan verkkaa ja radan, mutta kun he lähtivät Pohtikselle, jäin Wääksylle kuvaamaan koulua ja valmistautumaan omaan suoritukseen. 

Aika menikin kuin siivillä opetellessani rataa ja kuvatessa ja keskustellessa tuttujen kanssa. Pian menin laittamaan Pyryä kuntoon, harjasin ja letitin sen. Sitten varusteet itselle ja hevoselle ja eikun menoksi verkkaan! Ja ai että! Pyry oli hieno! Sain sen alun jännittämisen jälkeen rennoksi ja hyväksi ratsastaa. Laukat oli mielettömän hyvät ja fiilis korkealla. Siinä vaiheessa kun kuulin että ollaan maneesissa, niskakarvat hieman nousivat, mutta ajattelin että ei nyt panikoiduta. Verkka tuntui hyvältä ja hyvällä mielellä lähdettiin radalle.

© Mirella Ruotsalainen - lävistäjä keskiravia - Ja kyllä, minä istun jopa ihan hyvin!

No, maneesiin päästiin ennen suoritusta pyörimään ja Pyry tuntui vieläkin ihan hyvälle. Hieman jännittyi, mutta sain sen kohtuullisen hyvin rennoksi. Radalla kiersin ensin kentän ja sitten taivuttelin ja muuta pientä. Pyry vaikutti hyvältä ja lähdin hyvällä fiiliksellä aloittamaan. No, ei se mennyt kuitenkaan ihan hyvin. Raviosuus oli hyvä, itse olin kuitenkin hieman huolimaton teiden kanssa ja ympyrät pääsivät laajenemaan. Ohjelman - FEI kenttäkilpailuohjelma poneille 1993 - laukkaohjelma on meille kuitenkin tässä vaiheessa vaikea, sillä siinä on paljon nopeita siirtymisiä askellajista toiseen ja tässä vaiheessa hevonen hieman hermostui ja meni kaikki hieman pipariksi. En lopettaessa ollut täysin tyytyväinen, mutta tiesin faktoja. Rata oli parempi kuin Keravalla - tasaisempi ja rennompi - mutta ohjelma tämän hetkiseen tilanteeseen hankala. Kuitenkin veikkailin semmoisia 57% papereita. Suurin yllätys lieni se, että paperissa komeili 53%. Onhan se sanomattakin selvää että harmitti.

Mutta ehkä lauantai vain ei ollut meidän päivä? Seuraavaksi vaihdettiin kamat Pyrylle ja lähdettiin kävelemään Pohtiolammelle. Siellä oli siis esteosuus. Rata oli melko helppo, perusesteitä, kahdessa oli muutamia "pelokkeita" esteen alla. Verkassa Pyry oli hyvä ja vaikka toin parille esteelle huonosti, hyppäsi kuitenkin rehellisesti. Heti kun aloitettiin ilmoittauduin sisälle ja päästiin lähtemään toisena. Kertasin vielä radan ja lähtömerkin saatuani ei kun radalle. Alkurata meni todella hyvin. Hypyt osuivat kohdalle ja vaikka Angry Birds este olikin Pyrystä hieman pelottava se hyppäsi sen ilmavasti. Sitten tuli ehkä radan haasteellisin kohta ja vaikka ratsastin - mielestäni - ihan huolellisen tien, herra kielsi. Kyllä, olin aivan äimän käkenä ja en oikein tiennyt mitä tehdä. Kiellon takia hermostuin ja pistin sitten liikaa painetta, joka kostautui sarjan a-osalla ja puomin tiputuksella. Loppurata olikin sitten sellaista rämpimistä että oikein hävettää..

No, harmittihan se. Hevonen karsinaan, savet jalkoihin ja muihin hommiin. Siinä sitten vietettiin iltaa, käytiin katsomassa loput radat ja Johannan maasto. Illalla käveltiin Suokkien maastorata ja tein siitä walkthroughin. Mitä mieltä muuten olette siitä? Olisi tarkoitus tehdä tälläisiä jatkossakin jos vain jää aikaa ;) Kuitenkin ilta sitten meni siinä ihmetellessä netin ihmeellistä maailmaa ja hevosta hoitaessa ja jännittäessä. Olin jo niin varma että tipun sunnuntaina hautaan..

© Mirella Ruotsalainen ja Katriina Tenhunen

Sitten koitti sunnuntai ja maastopäivä. Kauhulla odotin sitä kun hevosta pitää alkaa varustamaan. Tiesin jo että jos selviän haudalle niin siihen sitten jää meidän matka. Vaikkei tosiaan haudat ole suuri ongelma meillä ollutkaan. Ja siinä kaiken toiminnan ohella pian oli aika mennä varustamaan Pyryä. Johanna auttoi kuntoonlaitossa ja olimme hyvässä ajassa valmiita. Tein todella pitkän alkukävelyn ja menin 20 minuuttia ennen starttia verkkaamaan. Verkkasin kevyesti ravissa, ensin taivuttelin ja sitten otin muutaman pätkän hieman reippaampaa ravia. Sen jälkeen hidasta laukkaa ja siitä sitten ympyröitä ja suunnanvaihtoja. Pyry tuntui melko hyvältä ratsastaa, se oli kuuliainen, mutta kuitenkin reipas ja innokas.

Verkkahyppyjä otin vain kaksi, ensin pienen pöydän ja sen jälkeen penkit. Penkeillä Pyry teki jonkun ihan ihmeellisen hypyn ja minua kouraisi ikävästi vatsasta. Jos hevonen pelkäsi ihan "tavallista" verkkaestettä, auta armias miten maasto sujuu. Ja ei aikaakaan kun ensimmäinen ratsukko ampaisi matkaan ja meille huudettiin että "kaksi minuuttia". 

Yllättävää kyllä, siinä kahden minuutin aikana ehtii käymään asioita läpi. Miettiä mitä sitten jos ja jos ja kun. Kohta on minuutti. Napsautin kepeästi hymyille kypäräkameran päälle ja katsoin että kello oli oikein asennettu. Puoli minuuttia. Sisällä oleva hermostuminen alkaa väistyä ja veressä kohista, kohta päästään maastoon! 10 sekunttia. Napsautan kellon päälle ja varmistan että se menee oikein. 5-4-3-2-1 ratsasta. Ja kyllä, minä ratsastan. Ratsastan reippaasti ensimmäiselle esteelle ja otan sen jälkeen pienen spurtin. Ennen kakkosta kiinni, Pyryllä pientä - kyllä, vain selästä havaittavaa, täysin pientä lihasten värähtelyä - empimistä, mutta korotan ääntä ja se menee ilmavasti kakkos esteen. Laukkaa eteen, pieniä pidätys vaikeuksia ja kiemurtelua, kuitenkin kolmonen hyvin. 

© Mirella Ruotsalainen - este nro 2 Muovix


Lähestytään raunioita, mikä on ulkonäöllisesti ehkä paikan hienoin este. Päästän ylöshypyssä lähtemään liian kaukaa ja tasapaino on huono sarjan b-osalla. Ryhdistäydyn, kokoan ja raipalla näpäytän että Pyry tulee terävämmäksi. Todella hyvä hyppy raunioilta pois, joka on siis hyppy alaspäin pienen esteen kanssa. Siitä rauhassa kaarretaan tynnyreille. Ongelmitta yli - vaikka kuski oli varma että se on niin pelottava että! - ja matka alashypylle jatkuu. Meidän ongelma kohta on ollut alashypyt, joten kokosin hyvin ja tulin rauhallista lyhyttä laukkaa. Mutta kappas, Pyry vain hyppäsi. Ei mitään katsomisia, jarrutuksia, ei mitään..

Jatkoin edelleen rauhallisessa temmossa, välillä kelloa vilkuillen. Yksittäinen sianselkä hyvin ja kohti vesiestettä. Vesitehtävä oli mielenkiintoinen. Hyppy vedestä oli onneksi pieni, mutta koska Pyry on osoittanut taipumusta kamikazeilemaan niillä, otin sen ihan lyhyeksi ja lähelle. Siitä nopea käännös takaisin veteen ja sininen arkku, mikä oli mielestäni kaikista pelottavin este jos hautaa ei lasketa. Mutta ei, ei mitään, herra paineli korvat hörössä menemään. Siitä laukkaa eteenpäin ja kohti hautaa. Hyvissä ajoin kiinni ja haudalla murinakarjuntaa - ihan turhaan. Kun hevonen päättää ettei se katso mitään se ei katso. Viimeiset esteet menikin siinä humussa ja aikaa kiinni ottaessa. Olin suorittanut tehtävät niin rauhallisessa temmossa, että meinasi tulla kiire! Maalissa kuitenkin ajassa, 3.35.


molemmat kuvat © Katriina Tenhunen


Valehtelematta: se oli kauden paras maasto! Saimme samassa kisassa kauden huonoimmat koulupisteet ja teimme kauden parhaimman maaston. Hevonen oli aivan liekeissä! Itselle jäi radasta todella hyvä fiilis, vaikka jännitinkin paljon. Pyry ylitti itsensä monta kertaa ja oli todella rohkea täysin vieraassa paikassa. Eihän se uusi huomio ole, mutta kuitenkin. Ja minulta tultiinkin kysymään että osallistunko suokkien SM kenttään! Lukijoille tiedoksi että ei, en tänä vuonna vielä. Olen tästä saavutuksesta mitä ollaan tähän mennessä saatu jo niin ylpeä etten lähde nyt liikaa hosumaan! Ensimmäinen kansallinen startti kuitenkin nyt takana ja se on mielestäni jo hieno saavutus näin vuoden yhdessä olon kanssa :)

Maanantaina ja tiistaina Pyry sai sitten viettää rentoja palautumispäiviä. Kauaa ei tämä kuitenkaan kestänyt, tänään - tai tarkemmin eilen - keskiviikkona, Terhi tuli vielä viimeistelemään treenit. Pyry siis tosiaan debytoi Perjantaina Suomenratsujen Kuninkaallisissa Helppo A:n! Voi kun minua jänskättää! Lisäksi itse hyppään kansallisen metrin perjantaina ja samuli puissancen lauantaina. Nyt sitten sormet ja varpaat ristiin että menee hyvin! Petra viritti sitten Mollan Terhille, joka menee siis perjantaina B:3 ;) Ja ennen kuin kukaan ehtii sanomaan, kyllä, kuvien laatu on huonontunut, sillä parempi objektiivi meni rikki! itkupotkuraivarit! Niin ja Terhin analyysejä lukekaa täältä!





Huh mikä selostus! Toivottavasti joku jaksaa lukea ;)

28. elokuuta 2012

No mutta entä sitten jos..

Kuin voi olla yhden pienen asian päätös näin suuri!


Ja tälläkin kertaa kyse on ihan vain yhteen luokkaan osallistumisesta. Minulle tarjottiin tilaisuutta osallistua Suomenratsujen Kuninkaallisissa Lauantaina järjestettävään Samuli Puissance kilpailuun. Kyseessä on siis kansallinen, suomenhevosille avoin korkeushyppykilpailu. Innostuin suoraan sanoen heti ideasta ja kehitinkin päässäni jo ties millaisia mielikuvia siitä miten pääsen testailemaan minun ja Pyryn yhteistyötä. Tällähän hetkellä homma on pelittänyt mallikkaasti ja hevonen on ollut enemmän kuin hyvä! Mutta sitten taas aloin miettimään että entäpä sitten jos.. Ja siihen sitten jäin, sille tielle. Postauksessa kokosin nyt hieman ajatuksia että miksi en osallistuisi ja keräilin hieman fiiliksiä. Ja älkää pelätkö, Kangasala-postauskin tulee!

Mutta entäpä jos päästään toiselle kierrokselle?
totta, tämä oli se yksi. Kierrokset ovat alussa pieniä ja en usko niiden tuottavan ongelmaa. Takuulla Pyry ja minä selviämme ainakin 120 senttisestä muurista ja sitten voidaan jättää leikki kesken. Siis jos sinne asti ikinä päästäisiin. Voidaanhan me jo tiputtaa ekallakin kierroksella! Eli maksaisinko itseni kipeäksi ja sen jälkeen huomaisin keilaavani jo ensimmäisellä kierroksella puomit alas?

Entäpä jos pää ei kestä?
Mitäpä sitten jos me päästään sinne toiselle kierrokselle, ja kolmannelle ja neljännelle, ja esteet nousevat? Mitä jos kuskin pää ei kestä ja tulee ongelmia? Aina voin jättää leikin kesken silloin kun siltä tuntuu. En lähde laittamaan meidän eteen liian haastavia tehtäviä, en lähde tuhoamaan sitä mitä tähän asti ollaan saavutettu.

No miksi osallistut jos jätät leikin kesken?
Oikeastaan niinpä. Kokeilunhalusta? Molemmissa on suomalaista sisua ja tarmoa, miksi ei lähteä kokeilemaan kun nyt on annettu siihen meille tilaisuus! Miksi ei kokeilla kun meitä kannustetaan siihen! Koska tiedän rajat ja tunnen hevosen, voinhan aina jättää leikin oikeasti kesken.. Ei minun tarvitse näyttää muille jos itsestä ei tunnu siltä. Mutta haluan kokeilla. 

 Mikset menisi?
Totta, miksi ei? Nyt on mahdollisuus jonkalaista ei toista ole hetkeen tulossa. Nyt me voitaisiin toteuttaa se yksi tavoite, jonka olen meille asettanut. Kun aloitin Pyryn kanssa, yksi tavoite oli joskus osallistua Samuli Puissanceen ja nyt on loistava tilaisuus, miksi en käytä sitä! Ensinnäkin, lähtömaksu on todella kallis. Mitä jos tiputan ekalla kierroksella ja menetän kaikki? Riskipeliähän tämä on, totta. Se ei pelaa joka pelkää? Ollaanko me valmiita? Pystytäänkö me siihen? Jos mennään järkipäässä niin eikö me selvittäisi siitä?

 Luoja miten sekaisin tämmöiset asiat saavat ihmisen mielen!

26. elokuuta 2012

Ensimmäinen kansallinen kenttästartti CHECK!

Huomenna luvassa sitten videota, mutta on se melkoinen maastopeto!

© Mirella Ruotsalainen





© Katriina Tenhunen

25. elokuuta 2012

Kangasalan sh helpon walkthrough

Radan pituus 1648 m, ihanneaika 3 min 40 sek

nro 1 Erikssonin Erikoinen 

nro 2 Muovix

nro 3 Risueste

nro 4a Raunio ylös

nro 4b Raunio

nro 5 Rauniolta pois

nro 6 Viinitynnyrit

nro 7 Alashyppy

nro 8 Rypsipellon Raju

nro 9 Vedestä pois

nro 10 Sininen Arkku

nro 11 Hurjempi Hauta (ja erittäin terve Johanna, joka meni hautaan!)

nro 12 Zig-Zag

nro 13 Punainen hobbitti

nro 14 tukki

nro 15 Hainhammas

nro 16 vihreä hobbitti

20. elokuuta 2012

Ei osaa, ei kykene, ei pysty, ei ymmärrä.. NYT RIITÄÄ!!

soutaa, huopaa, menee, ei mene - kunnon jojottelua sanoisinko?


Kyllä, olen turhautunut ja harmistunut. Tämä on tilapäistä ja kyllä tästä selvitään, mutta silti ajattelin purkaa tunteitani tänne minne niitä alunperin ajattelin purkaa. Keravan jälkeen tulin kipeäksi ja olin neljä päivää kuumeessa. Nuha ja aivan järjetön yskä ovat edelleen riesana, mutta viime torstaina kuitenkin kiipesin Pyryn selkään ja menin rata treeneihin Terhin silmien alle. Lopputulos oli tappelua ja minun kiukuttelua, hevonen tuntui virkulta ja turhankin.. miten sen nyt sanoisi, innokkaalta? No, ajattelin ettei hätä ole tämän näköinen, viikonloppuna olisi Airan istuntavalmennus ja taas menisi palaset paremmin kohdalleen, saataisiin harjoiteltua vastalaukkoja ja peruutusta.

No. Sitten tuli lauantai ja sitten sunnuntai jolloin pääsin Airan iloksi. Tai varmaankin suruksi. Olin kyllä maailman surkein oppilas. Mikään ei tunnu, en tajua, en ymmärrä. En onnistunut edes niissä perusasioissa, vaan tuntui etten edes tajunnut istuinko päälläni vai perseelläni. Ihan tosi! Monta kertaa Aira kävi vieressä näyttämässä, monta kertaa kysyi ymmärränkö. Ei, en ymmärrä. Miten voi olla etten ymmärrä miten rintakehä tulee, miten lantio joustaa, kun näitä asioita olen tehnyt jo aikaisemminkin. Kyllä oli taas kyynelissä pidättelemistä kun tuntui että nyt on koko homma hukassa ja kuski kusessa. Loppuun saatiin kuitenkin tosi hyvää laukkaa - kyllä, se oikeasti laukkasi - ja ravia niin keventäen kun harjoitusravissa. Peruutuksia en osannut en sitten mitenkään. Ei vaan ymmärtänyt mihin ja miten päin, koska ja miksi. No, ehkä opin joskus?




Onneksi Aira on varmaan maailman positiivisin ihminen ja kannusti ja oli taas niin ihana! Tuntui että kyynelissä oli pidättelemistä, mutta silti Aira tsemppasi ja saatiin muutamia onnistumisia. Ajattelin sitten että olisi kiva nyt ottaa yksi pieni maastoestepompputuokio ennen Kangasalaa. Joten Pike puhelimen päähän ja kysyin ehtisikö katsomaan. Niinpä Maanantaina klo 19.45 oli sovittu maastoestevalmennus. Pääasia oli harjoitella jotain mitä saattaisi olla vastassa. Eli otettiin vähän kaikkea, portaat, avohauta, trakehner, pitkä tukki, banketti.. Ja pyh, miksen päässyt fiilikseen! Ei onnistunut mikään.. Jäin ratsastamaan hirveän varovasti ja sitten vielä Pyry pelkäsi portaita alas päin. Ei ollut siis mitään kusetuspelkoa, vaan ihan sellaista kokemattomuutta. Siinä sitten tehtiin banketti tehtävä ja siitä portaille ja lopuksi meni herra sitten oikein mallikkaasti. 

Ja sitten siirryttiin vielä vedelle. Vedellä oli tarkoitus tehdä ihan perusjuttuja, alahyppy, hyppyveteen, syvempi hauta ja sen perässä oleva talo, tukki vedestä. Eli mitä ollaan ennenkin tehty. Uusi oli ainoastaan tuo suoraan veteen hyppy. Ja siinä se sitten kielsi. Mutta ei, ei mennyt ohi vaan kielsi aivan suoraan eteen. Parempi niin. Siinä sitten tutkailtiin venettä, tehtiin ensin tehtävä toisesta suunnasta ja sitten toisesta. Lopulta venekin mentiin mallikkaasti, vaikka edelleen ratsastin taaksepäin reilusti. Harmitti kun en päässyt ollenkaan fiilikseen ja kaikki hypyt oli vähän laimeita. Parhaimmat hypyt Pyry teki isommille esteille, pöydälle ja keskimmäiselle traksulle. Muuten meno olikin säälittävää. Mutta taas ylistän Pikeä joka jaksoi kannustaa myös, vaikka olin ihan varma että olen nyt mennyttä..


Sitten sydämen purkausta. Olen ihan maassa. Onhan se selvää että tulee näitä jaksoja joo, nyt kuitenkin haluaisin olla terässä. Ehkä sitä vaan on nyt taas tullut liikaa liian lyhyeen aikaan? Yritän liikaa ja kaikki menee pipariksi. Loppuviikon ajattelin mennä palauttelevasti, huomenna menen humputtelemaan maastoon ilman satulaa, keskiviikkona Pyry saa viettää vapaa päivää, torstaina reippaampi maasto ja kentällä avut läpi. Perjantai käyntilenkki ja sitten onkin jo viikonloppu. Nyt yritän itse päästä tästä hieman rennommalle mielelle. Kauheat paineet vaikken tiedä miksi!

Sitten kun ei onnistu niin harmittaa. Kun ei onnistu mikään, ei koulu eikä edes maastoesteen! Teennäistä olla positiivinen, varsinkin nyt kun harmittaa niin paljon. Ehkä pieni hermoloma tosiaan auttaa.. toivottavasti! Nyt vain nenä kohti uusia pettymyksiä ;) Ja joopa, yritin selvittää ajatuksia, mutta tuntuu että on niin turta jo tätä kaikkea vastaan että menee ihan sekavaksi.. Ensi postauksesta sitten järkevämpi! Jos muuten jollain on jotain erikoispostaus-toivetta, kertokaa ihmeessä, kirjoitusinto on kova!

19. elokuuta 2012

Lukijat keskustelemaan: Jalkojen hoitaminen

Nyt siis pohdintoja ja keskustelua aiheesta, mukaan ripoteltu kuvia Keravalta


Tosiaan tässä nyt on taas tullut pohdittua kesän verran ratkaisua. Olen ollut aina jalkojen suhteen tarkka ja meillä kylmetetään kisojen ja rankempien treenien jälkeen poikkeuksetta jalat. Lisäksi näiden rankkojen reissujen jälkeen yöllä arnikaa ja fleecepintelit. Ja kyllä, on toiminut hyvin. Nyt kuitenkin etsin ratkaisua ongelmaan ja kannustan kaikkia lukijota osallistumaan keskusteluun: Mikä olisi paras kylmetys kisoihin / kisojen jälkeen? Perehdyn tässä nyt alla muutamaan ja toivon että saadaan keskustelua ja ennen kaikkea kokemuksia ja mielipiteitä. Ikinä ei ole liikaa mielipiteitä, joten äänet kuuluville!

Seuraavanlaisia kylmetys muotoja on käytössä / ajatellaan:

1. Kylmäys vesiletkulla / viilentävä shampoo
Erittäin hyvä keino, varsinkin kun meillä on kotona jäähdytysletkut jalkoihin. Ei mene kun se 20 minuuttia niin kaikki jalat kylmetettynä! Hyvä keino siis kun tiedetään että tullaan heti kotiin ja saadaan hevonen letkuihin. Ongelma on siis siinä, että mitä tehdä kun ollaan koko viikonloppu kisoissa, kuten esimerkiksi Niinisalossa? Tähän ollaan sitten otettu rinnalle viilentävä shampoo, mutta on kyllä yhtä leikkimistä ja eihän se oikeasti viilennä kuin karvan juuren jos sitäkään. Siinä läträtessä ainakin tuntuu että tekee jotain, mutta tehosta en menisi vannomaan. Kylmäys vedellä myös Niinisalossa olisi paras, mutta mahdoton toteuttaa..

2. Kylmäpatruunat / lumi
Pakkasesta löytyy myös neljä kylmäpatruunaa, jotka ovat todella hyvät. Kylmettää jalat tasaisesti ja hyvin ja kyllä on ollut todella paljon hyötyä näistä. Kotona käytössä päivittäin. Mutta taas entä kun lähdetään kisoihin? Yhden päivän kisoissa kätevät, laittaa kylmälaukkuun ja heti rasituksen jälkeen jalkaan. Mutta entä kun taas ollaan siellä viikonloppukisoissa? Näitä pitäisi olla paljon ja pakastin mukana että homma toimisi oikeastaan paremmin. Eli loistava keksintö kotiin ja lyhyemmille kisamatkoille taas!

3. Kylmäyssuojat
Nämä ehkä olisi kategoriaan 2 sopivat. Eli takuulla toimivat lyhyemmillä matkoilla. Itsellä ei ole näistä mitään kokemuksia, kylmäpatruunoilla lekkimisestä senkin edestä. Eli ehkei tämäkään ole se toimivin ratkaisu pitkille reissuille? Edelleen olisi kylmälaukku mukana ja tarvitsisi olla 16 kappaletta että varmasti riittäisi.. Kokemuksia kuitenkin ottaisin kylmäyssuojista vastaan! Toimii samalla periaatteella kun patruuna, mutta onko huonompi, parempi vai meneekö samaan tasoon?

Aina ei voi onnistua! Kamikaze-Pyry lähti hieman kaukaa.. © Heidi Lammi / http://tiimin.galleria.fi

4. Kylmäsavi
Sitten aletaankin liikkua siellä main missä itsellä ei ole mitään käsitystä. Olen kuitenkin tässä pyöritellyt ideaa että savi voisi olla ratkaisu? Itsellä ei ole mitään kokemusta savesta joten kertokaa kaikki jotka tiedätte! Kylmääkö oikeasti, onko hyvä esikylmäys, jos myöhemmin kotona sitten taas saa laitettua letkuihin jne? Idea käväisi siinä, että olisi kätevä mm. Niinisalossa juuri. Kun on suoritettu este- ja kouluosuus, veisi hevosen talliin, laittaisi savet jalkoihin. Illalla kun käy kävelyttämässä, harjaa / pesee saven ja arnikaa + pintelit. Sitten taas seuraavana päivänä maaston jälkeen savet jalkaan, kuljetussuojat päälle ja kotona harjaa / pesee. Mutta koska itsellä ei ole mitään, ei mitään käryä miten savi loppu peleissä toimii, otan mielelläni vastaan kokemuksia ja mielipiteitä. Kuitenkin näin teoreettisesti toimisi kätevämmin pitkillä kisareissuilla. 

5. Jotain muuta, mitä?
Vieläkö on jotain mielessä? Kerro siis ihmeessä jos on jotain mitä itseltä jäänyt huomaamatta. Tosiaan nyt haetaan kylmetykseen hyvää keinoa, pidetään mielessä että arnika + pintelit tulee joka tapauksessa jalkoihin yöksi. Linimenttejä en laske tähän, vaikka on myös käytetty jonkinlaista kylmägeeliä ja kylmääviä linimenttejä, mutta lasken ne aikalailla tuon viilentävän shampoon kanssa samaan kastiin. Joten muut vaihtoehdot myös esille!

Siinä oli nyt jotain mitä olen itse miettinyt. Varsinkin savesta olen nyt kiinnostunut paljonkin, mutta siitä kuulee niin eriäviä mielipiteitä. Toiset sanovat ettei kylmää kunnolla, toiset sanovat että kylmää hyvin. Onko savikin huuhaata siinä missä linimentit? Vain karvat viilenevät? Nyt tosiaan kaivataan jotain ratkaisua tähän "pulmaan" että saadaan taas paremmin toimivaksi jalkojen kylmäys pitkissä kisoissa!

Eli ei muuta kun vinkkejä ja keskustelua kehiin, sanainen arkku auki!

17. elokuuta 2012

Erikoispostaus 8: Meidän varusteet kenttäkilpailuissa


Mitä kaikkea minun pitää muistaa ottaa mukaan kun lähden kenttäkilpailuihin?

Kouluosuus



1. Ratsastaja
1.1 Kypärä
Kypäränä minulla on tällä hetkellä kisoissa kaksi vaihtoehtoa. Yleensä käytän GPA Carbonea, mutta satunnaisesti päähän menee kouluradalle Horzen Ocean Harmoniouz kypärä. Tyylikkäämmältä - en nyt tiedä - periaatteessa tuo Horzen kypärä näyttää, muttei sillä loppupeleissä ole minulle sen enempää väliä. Jos olen oikein panostavalla päällä, laitan hiukset hiusverkkoon, jossa muutama nätti blingi.

1.2 Kisatakki & kisapaidat
Kisatakkina tällä hetkellä Schockemöhlen pitkän mallin perustakki. Tässä hiljalleen kävi pieni kämmi, kun kisatakki meni pesulassa pilalle. Onhan se edelleen toimiva, muttei hirveästi kutkuttele laittaa päälle kun pistelee sieltä ja täältä. Sama / samantyylinen takki tulossa kuitenkin Schockemöhleltä, joten tällä mennään! Piti vaatia pesulalta korvausta, en viitsi jättää yli 200 euron takkia kuitenkaan ihan oman kukkaron varaan! Kisapaitoina toimii tällä hetkellä Horzen cool kisapaita ja Lami-cell kisapaita.

1.3 Hanskat 
Hanskoina kouluradalla vaihtelevasti Equipagen valkoiset tavalliset tai merkittömät nahkaiset tummat. Kuvassa esiintyy "epäonnen" hanskat, Roeckl Number 1 ratsastushanskat. Ehkä ne vaan tarkoittaa ettei olla tarkoitettuja ekoiksi ja siksi pilaavat aina kaiken! Eeen ole taikauskoinen, en!

1.4 Housut
Tällä hetkellä käytössä kahdet valkoiset kisahousut. Ikivanhat, mutta edelleen loistavat, Ma-Nu merkkiset kokonahkapaikkaiset sekä Horze Grand Prix miesten mallin housut. Miesten malliset sen takia koska halusin takataskut! Molemmat oikein kivat ja käytännölliset housut, tasapuolisesti käytän molempia. Tänä vuonna käytössä ollut ahkerammin Manut, mutta myös GP housuja tulee käytettyä.

1.5 Jalkineet
Jalassa kisoissa minulla on Massolin CRW nahkasaappaat jotka hommattu Hööksistä. Kivat perussaappaat ja toimii, joten ei valittamista. Saappaiden alla käytän saapassukkia, joita tällä hetkellä löytyy neljä paria. Yksi BR pari ja kolmet KL saapassukat. Kannuksina Pessoan 25 mm vasarapääkannukset. Jos meno äityy hurjaksi, vaihdan vanhoihin pehmeämpiin tylppäkannuksiin, mutta pääasiassa kausi menty kokonaan vasarakannuksilla.

2. Hevonen
2.1 Suitset
Kouluosuudella suitsina toimivat joskus vuonna 2009 ostetut Harry's Horsen perussuitset, missä on pullback turpahihna. Tietenkin aidolla Swarovski otsapannalla, joka on jo hieman nähnyt elämää näiden 3 vuoden aikana. Suitsissa tyylikäs numero, jossa helpot kieritettävät laatat. Kuolaimina 14,5 omppunivel.

2.2. Satula
Satulana kouluosuudella Albionin Platinum SLK Ultima. On muuten erittäin kiva satula, sano minun sanoneen. Tällä hetkellä jalustimina riippuu Terhin Sprengerit, mutta yritän jossain vaiheessa hommata itse omat. Huopaa ei ole tällä hetkellä myöskään omana, käytössä ollut Terhin lahjoittama valkoinen kultapunoksella tai Petran (jota kovasti yritän palauttaa) Equilinen sunireunuksinen huopa.

Esteosuus



1. Ratsastaja
Ratsastaja jatkaa samalla varustuksella kuin kouluosuudessa. Harvemmin jaksaa lähteä vaihtamaan kypärää tai hanskoja, kun yleensä osuudelle mennään melko ripeästi. Muuto kouluosuudessa taitaa ainoastaan olla raippa, joka on yleensä perusmusta yleisraippa.

2. Hevonen
2.1 Suitset
Suitset pysyvät yleensä samana, mutta lisätään mukaan rintaremmimartingaali. Hommattu Viljar Shopista Derbyinä, en muista oliko mitään sen kummoisempaa merkkiä, taisi olla viljarin oma valmisteinen. Kiva hieno rintaremmi kuitenkin.

2.2 Satula
Satulaksi vaihtuu Sidneyn ruskea estesatula, alle lampaankarvaromaani ja satulahuopa joka vaihtelee aina mielialan mukaan. Satulahuovan alle vielä "lima" eli sellainen liekuesteromaani. Jalustimina toimivat Hööksin mustat alumiinijalustimet ja panssarina vanhempi Börjsiltä hommattu ruskea panssari.

2.3 Suojat
Suojina Börjesiltä ostetut BT-Jump jännesuojat edessä ja takana BT-jump hivutussuojat. Edessä myös Showmasterin mustat neopreenibootsit. Varsinkin nurmellä hypätessä käytän enemmän kun mielelläni bootsejä, jolloin vältytään turhilta hokin polkemilta jne.

Maasto-osuus

 

 

1. Ratsastaja

1.1 Kypärä
Päätä suojaamassa GPA Carbone ja siihen päälle heitetty suihkumyssy. Joskus viime vuonna joku sanoi että tuo meidän kypärän suoja "näyttää ihan suihkumyssyltä", joten siitä lähtien sitä on kutsuttu suihkumyssyksi! Suihkumyssy on itse tuunattu päällinen, joten ei ole aivan täydellinen, meille kuitenkin oikein loistava. Ei todellakaan loukkaannuttu, mutta oli vain niin hauskasti sanottu että kyllä se semmoinen nyt on. Lisäksi kypärässä tietenkin kypäräkamera Roope, joka on varmuudeksi kiinnitetty vielä teipeillä molemmin puolin.

1.2 Paita & Turvaliivi & 1.3 Hanskat
Turvaliivi on kenttäkilpailuissa pakollinen ja on ihan älyttömän hyvä näin. Itsellä on erittäin vanha, joskus 2006 vuonna ostettu "ultra kevyt ajan paras" turvaliivi. Silloin kun ostin, myytiin siis sen ajan kevyimpänä ja laadukkaimpana panssariliivinä ja voin sanoa, kyllä se on kevyt! On siis ihan panssari ja sen verran ikää etten merkkiä muista. Kuitenkin toimii ja on hyvä päällä, miksi siis vaihtamaan! Alla Leijona merkkinen royalin sininen t-paita ja kädessä nahkahanskat tai vaaleansiniset Equipagen hanskat. Vasemmassa käsivarressa Lami-cell merkkinen terveyskorttipidike ja tarvittaessa (esimerkiksi Keravalla) Lami-cell numeropidike. Kädessä sininen tai musta yleisraippa.

1.4 Housut & 1.5 Jalkineet
Housuina toimivat mustat Back2Back housut. ovh taisi olla jotain reilu 70 euroa, mutta alennuksella ostin ne 48 eurolla! Kivat toimivat housut ja sopii kokonaisuuteen hyvin. Jaloissa edelleen samat Massolin CRW saappaat, vaikka ajatuksena oli käyttää vanhempia Classic CRW saappaita tässä tarkoituksessa. Jotenkin tykästyin itse niin maljon Massoliineihin että jäivät vain jalkaan. Kannuksina edelleen Pessoan vasarapäät.

2. Hevonen
2.1 Suitset
Suitsina maasto-osuudella Viljar Shopista ostetut meksikolaiset. Erittäin pehmeää nahkaa ja värinä tietenkin ruskea. Lisäksi rintaremmimartingaali joka oli myös esteosuudella. Tarvittaessa teipataan isoimmat kiinnityskohdat jesarilla, jos siltä näyttää. Kuolaimina omppunivel ja numerolaatta tietenkin suitsissa kiinni.

2.2 Satula
Satulana maastossa myös Sidneyn estesatula, ruskea. Alla lampaankarvaromaani, Eskadronin royal-värinen satulahuopa ja lima. Sekä tietenkin panssari. Jalustimina Hööksiltä ostetut siniset alumiinijalustimet.

2.3 Suojat
Maastossa suojat ovat tärkeimmät! Meillä Hööksin maastoestesuojat, jotka sopivat tällä hetkellä parhaiten Pyryn jalkaan. Suokkien ongelmajalkahan on juuri lyhyt ja paksu. Hööksin maastoestesuojissa on sen verran joustava ja pehmeä "ylijäämä"osa että ei haittaa vaikka ovat hieman pitkähköt. Bootseina Horzen neopreenibootsit, siniset tietenkin. Päälle sinisellä jesarilla teippaukset, ettei vauhdissa pääse suojat tipahtamaan. Värillinen teippi ostettu honkkarista.

Paljon tavaraa eikö? Mitä piditte hieman erikoisemmasta postauksesta? 
Valitettavasti kuvia ei tullut enempää, mutta tälläinen tynkä kuitenkin!
Mitä te pakkaatte kisoihin? Onko lukijoissa muita kenttäratsastajia tai värien perässä kulkijoita? ;)

12. elokuuta 2012

Uusia ennätyksiä ja vaiketa päätöksiä


sitä Keravan kenttäkilpailut olivat täynnä!

© Heidi Lammi / http://tiimin.galleria.fi

Siinäähän taas yhdet kenttäkilpailut takana. Kyllä se vain on niin että tämä on niin meidän laji kun voi olla! Kuitenkin ennen kun mennään tarkemmin syventymään tuohon kenttäkilpailuihin, mennään päätöksiin. Tosiaan nyt ollaan sitten päätetty muutama asia. Lähden Pyryn kanssa Kangasalalle Suokkien helppoon ja Molla ei osallistu ollenkaan mestaruuksiin, kuin vasta Niinisalossa syksyllä (kenttä). Molla on tehnyt todella hienon kauden ja vain muutamasta lähdöstä palannut ilman ruusuketta. Niinpä tämä kausi tulee olemaan viimeinen. Onhan tammalla jo ikää (15 vuotias) ja ollut aktiivisessa käytössä jo miltein 10 vuotta. Tänä aikana ollaan kilpailtu aika äärirajoilla ja onhan nämä vuodet ollut ihan mahtavat! Kyllä varmasti vielä seuraavinakin vuosina tamma tulee joihinkin kisoihin mukaan ja edelleen hyppää kotona maastoesteitä, mutta virallisesti ei treenata enää tammaa kisoihin. Tähän on monta syytä ja Molla siis päättääkin "virallisen kautensa" Niinisalossa 22.-23.9. sph kenttämestaruuksissa. Näin ollen keskityn lähinnä Pyryyn ja - jos vain nyt kaikki menee suunnitelmien mukaan - mahdollisesti toiseen kisattavaan.

Mutta, sitten takaisin Keravalle. Aamulla lähdettiin - erittäin lyhyiden yöunien jälkeen - Keravalle klo 5. Itse ajoin alkumatkan, mutta olin niin väsynyt että ennen Riihimäkeä äiti siirtyi ajamaan. Itse kuorsasin sitten Terhin olkapäällä Keravalle asti ja perillä oltiin ihan hyvissä ajoin. Juostiin Terhin kanssa saman tien katsomaan esterata ja Terhi meni kansliaan kuin itse menin auttamaan äitiä hevosten kanssa. Startit oli minulla ja Terhillä melko lähekkäin, itse lähdin toisena ja Terhi viidentenä, tietenkin eri luokissa. 

Aloitetaan vaikka Mollasta näin nopeasti. Terhin ja Mollan koulurata meni ihan hyvin. On se paremminkin mennyt, mutta oli tasainen ja hyvä. Prosentit oli 69,38%! Vautsi, hyvä tytöt, esteetkin meni puhtaasti ja tamma oikein lensi yli esteistä! Maastoon lähdettiin siis kolmannelta sijalta ja poni toikin tuupparin jälleen maaliin ja siinä se oli! Koko luokan voitto! Ylpeä ponin omistaja on kovasti ja purr. On se niin hieno poni!  Niin ja tekivät uuden ennätyksen, loppuvirhepisteet olivat 47.1, hienoa tytöt, hienoa!! Tässä vielä videolla kaikkia osakokeita ;)



Sitten syventymään tarkemmin tähän minun ja Pyryn suoritukseen. Lähdin hyvällä fiiliksellä verkkaan ja pidin sen yllä kokoajan. Verkka oli pieni niinkuin viimeksi, mutta onneksi aluksi meitä oli vain kolme siellä. Silloin jo tuntui ahtaalta, miettikää sitten kuusi ratsukkoa! Pahoja mulkaisuja ja muminaa kuului, mutta hei, kaikille se verkka oli sama! Sanoinkin yhdelle tytölle joka pahoitteli kun tuli eteen, että joo, ei se mitään, väkisinkin tulee jossain vaiheessa eteen jos oikeasti haluaa hevosta verkata. No, onneksi päästiin nopeasti radalle. Rata ei vieläkään ollut hyvä. Parempi huomattavasti kun Hattulassa, muttei hyvä. Tiedän omat virheeni, ollaan niitä analysoitu ja ensi viikolla saankin hyvän ratatreenin missä harjoitellaan Kangasalan rataa useampaan kertaan. Että saadaan sitten minut taas istumaan oikein ja hevonen lyhyemmäksi. Ei siis mennyt niin hyvin kuin torstaina kotona, mutta kuitenkin sen verran kivasti, että paperissa oli vain yksi 5, kolme 6, yksi 8 (!!) ja loput seiskoja. Prosentteja saatiin hienosti 65,56%, joten ei, en ole ihan pettynytkään. Jos olisi mennyt vielä yhtä hyvin kun kotona... No, seuraavalla kerralla sitten!

© Heidi Lammi / http://tiimin.galleria.fi



Sitten olikin vuorossa esteitä. Mentiin Mollan ja Terhin kanssa samaan aikaan, mikä olikin loppupeleissä huono idea. Pyry hermostui siinä vaiheessa kun Molla meni radalle ja en taas tajunnut että olisi pitänyt verkata Mollan radan jälkeen vielä hetki ennen kuin menee hyppäämään. No, tyhmästä päästä sitten kärsi suoritus. Hevonen ei ollut yhtään kuulolla, keskittyi aivan muuhun, meni pohkeen taakse, jos pidätti - tai pikemminkin jos pidäte meni läpi - jäi paikoilleen laukkaamaan. Hypyt tuli hyville paikoille, mutta ei keskittynyt yhtään jalkoihinsa vaan siihen että mihin tamma hävisi. Niinpä rasitteeksi tuli kaksi puomia alas ja tiputtiin tuloksissa sijalla 29. Harmittihan se kun tämänkin olisi voinut välttää, mutta kun ei tajunnut taas siinä tilanteessa.. huoh! 

© Heidi Lammi / http://tiimin.galleria.fi



Sitten tulikin oikein "mukava" 7 tunnin odottelu tauko. Katsottiin Helpon ja Vaativa An suorituksia. Vaikka kamera olikin mukana, en saanut kuvattua kun ei vain onnistunut. Lotan ja Rockyn koulusuorituksen sain kuvattua, mutta siihen se sitten jäikin. Sitten käytiin kävelemässä maastoradat, syötiin ja syötiin vähän lisää. Maastoradat vaikutti todella kivoilta, tuttarissa oli tosi kiva kun oli tullut alashyppy - jossa olin ihan varma että tipun tai Pyry ei mene - ja vesitehtävä oli todella mielenkiintoinen, hieman erilainen kuin viimeksi.

Samaan aikaan kun hokitin Mollan, laitoin myös Pyrylle hokit ja suojat valmiiksi. Taluteltiin Mollan maastosuorituksen aikana vuorotellen Pyryä ja kun Molla oli tullut - ja saatiin kuulla että se voitti! - mentiin autolle laittamaan Pyry kuntoon ja Molla pois. Siinä voiton huumassa oma maha kipristeli jännityksestä. Terhi oli samaan aikaan palkintojen jaossa kun itse menin radalle, mutta onneksi Henna ja Hennan äiti sai ikuistettua rataa! Superpaljon kiitoksia minulta!

Verkassa Pyry tuntui ihan hivenen liian räjähdysherkältä. Se pelkäsi mönkkäriä, autoa, lippuja.. kaikkea! Mutta verkkailin sitä kuitenkin rauhassa ja yritin Piken ohjeen mukaan olla välittämättä siitä ja tekemään vain sen mitä halusin. Pitää vain muuttaa omaa ratsastustaan sen mukaan millaisella päällä hevonen on! Yllättävän nopeasti tuli oma startti ja jännitti taas aivan hirmuisesti! Ja ei kun menoksi. Nyt keskityin täysin ratsastamiseen, ei vilkuillut turhaan kelloa ja keskityin reippaaseen tempoon alussa. Tavoite oli että saisin lopun ja vaikeammat tehtävät ratsastaa rauhassa ja huolellisesti. Ensimmäiset kaksi estettä meni hyvin, mutta sitten Pyry teki sen taas. Sillä on kyllä niin paljon itseluottamusta että kuskia alkaa jo hieman pelottamaan! Kamikaze-Pyry lähti isolle kolmospöydälle hippasen liian kaukaa (hippasen? Mielettömän!) ja rymisteltiin komeasti. Ei kuitenkaan Pyrylle tehnyt muuten tiukkaa ja itse olin aika hyvin kärryillä ja matka jatkui taas!

Jep, tässä se jo hyppää, kuski ei yhtään mukana... Eikä ole meinaan mikään pieni pöytä!

Pyry tuntui hyvältä radalla. Sain vinosarjan hyvin sisälle ja lähestyttiin uhkaavasti alashyppyä. Lähestymisessäkin pääsi suustani ärräpäitä (allekirjoittaneen huomio: "voi perseensuti") ihan vain silkasta pakokauhusta. Tein suunnitelman mukaan, kunnolla kiinni ja rauhassa alas. Mutta ei ongelmia, Pyry teki taas kaiken niiiin hienosti! Sitten vauhdilla kohti vettä ja veteen epäröimättä. Vesitehtävä super hyvin ja viimeisellä suoralla vilkaisin kelloa ja tajusin ettei saisi vielä mennä maaliin. No, tipallehan se meni, mutta maaliin puhtaasti, ajassa 3.02 ihanneajan ollessa 3.20! Eli täpärästi vältettiin aliaika virhepisteet! On se mieletön heppa, pakko sanoa! Materiaaleina sitten tietenkin kypäräkamera matskua kuten myös videota, jee! Niin ja tehtiin oma ennätyksemme, vaikkei sijoituttukaan. Loppuvirhepisteet 59,7, joten maaginen 60 pisteen raja alitettu, jipii!

Superkenttähirmu alashypyllä, HIENO mies! kuvat © Henna Kaskinen




seuraavia kisoja odotellessa!